Viisi parasta albumia

"Jos ajatellaan yleisiä ansioita, levyn hienousia objektiivisesti, olisi Top-4 minusta seuraavanlainen..."

Top-5 piti siis kirjoittaa, mutta klikkasin vahingossa 4:sta.

Suosikkilevyjen alkupää pysyy yleensä suht samana, mutta viimeisten sijojen levyt vaihtelevat fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä top-5 on:

1. Purple Rain
2. Sign "o" the Times
3. Dirty Mind
4. Parade
5. Planet Earth

Harvinaista sinänsä, että listalta löytyy yksi levy, joka ei ole 80-luvulta. Todennäköisesti vain uutuudenviehätystä...

jukka kirjoitti:

"Jos ajatellaan yleisiä ansioita, levyn hienousia objektiivisesti, olisi Top-4 minusta seuraavanlainen..."

Top-5 piti siis kirjoittaa, mutta klikkasin vahingossa 4:sta.

Lue lisää

Minäpä ole eri mieltä noista sijoista 1 ja 2 ja rankkaan Sign "o" the Timesin Purple Rainiakin paremmaksi ;) Ymmärrän, että PR on ykkösenä, onhan se Prince tunnetuin levy, suurin menestys, klassikko nro 1 jne. Mutta Timesin monipuolisuus, kunnianhimoisuus, tyylikkyys ja loistavat biisit saivat minut vastamaan S"o"tT tuolla funk-keskustelussakin, kun parasta Princen levyä kysyit. Ja onhan se Princen levyistä varmaan se arvostetuinkin ;)

Tällä hetkellä tuntuu, että SOTT on ylivoimaisesti Princen paras albumi. Se on niin hieno, vahva kokonaisuus. Ainoa huono puoli on mielestäni se, että biisit on jaettu kahdelle levylle, vaikka eipä sekään haittaa paljoa. Levy maksoi kyllä 20€ ja ajattelin aluksi, että onko hintansa väärti, mutta olihan se. Upea levy. Taideteos. Menee siis Paraden edelle ja vie ykkössijan, mutta Parade tulee tiukasti perässä, sitten Purple Rain, Dirty Mind jne.

on tosiaan hieno levy ja harmillisen vähälle huomiolle jäänyt. Ikävä kyllä levyn menestys on nykyään täysin isosta levy-yhtiöstä kiinni - viime vuosianahan Prince on taas tehnyt diilejä isojen levy-yhtiöiden kanssa, ja myynti on sen mukaista. "1 1 1=3" ja "Family Name" menevät minusta kevyesti Princen 20 parhaan biisin joukkoon, vaikka eivät mitään hittejä olleetkaan. Niin no - eiväthän olleet aikoinaan liioin Uptown, Controversy tai Dirty Mindkaan, vaikka myöhemmin nousivatkin Princen tunnetuimpien biisien joukkoon. Toivottavasti Rainbow Childrenin käy samoin, se oli Princen taiteellinen comeback, vaikka kaupallinen tuli vasta Musicologyn myötä. Hyvä että edes silloin.

Daddy Pop kirjoitti:

on tosiaan hieno levy ja harmillisen vähälle huomiolle jäänyt. Ikävä kyllä levyn menestys on nykyään täysin isosta levy-yhtiöstä kiinni - viime vuosianahan Prince on taas tehnyt diilejä isojen levy-yhtiöiden kanssa, ja myynti on sen mukaista. "1 1 1=3" ja "Family Name" menevät minusta kevyesti Princen 20 parhaan biisin joukkoon, vaikka eivät mitään hittejä olleetkaan. Niin no - eiväthän olleet aikoinaan liioin Uptown, Controversy tai Dirty Mindkaan, vaikka myöhemmin nousivatkin Princen tunnetuimpien biisien joukkoon. Toivottavasti Rainbow Childrenin käy samoin, se oli Princen taiteellinen comeback, vaikka kaupallinen tuli vasta Musicologyn myötä. Hyvä että edes silloin.

Lue lisää

taiteellinen ja minusta musiikillinen mestariteos on kyseessä. Toisaalta on selvää että semmoinen ei ihan hittikamaa helposti ole. Mielestäni hienoimpia biisejä on nimikappale (kliimaksin puutteesta huolimatta), Muse 2 the Pharaoh, She Loves Me 4 Me, Last December, Everywhere ja Daddy Popin mainitsemat kaksi ja The Work Pt.1(vaikka se alkuun tuntui levyn kokonaisuuteen sopimattomalta) eikä oo muuten huonoja loputkaan...Levy on mulle edelleenkin paras albumikokonaisuus...

Mr. Goodnight kirjoitti:

taiteellinen ja minusta musiikillinen mestariteos on kyseessä. Toisaalta on selvää että semmoinen ei ihan hittikamaa helposti ole. Mielestäni hienoimpia biisejä on nimikappale (kliimaksin puutteesta huolimatta), Muse 2 the Pharaoh, She Loves Me 4 Me, Last December, Everywhere ja Daddy Popin mainitsemat kaksi ja The Work Pt.1(vaikka se alkuun tuntui levyn kokonaisuuteen sopimattomalta) eikä oo muuten huonoja loputkaan...Levy on mulle edelleenkin paras albumikokonaisuus...

Lue lisää

The Rainbow Children -levyä en omista, mutta olen kuullut useamman kappaleen siltä, joten siltä pohjalta väittäisin, että levyn ongelma taitaa olla siellä sanoitusten puolella. Levy sijoittuu aikaan, jolloin Prince hurahti Jehovan todistajien oppeihin, mikä kuuluu sanoituksissa aika selvästi. Itse kuulun ihmisiin, jotka oikeasti kuuntelevat sanoituksia, enkä millään pääse yli joidenkin kappaleiden sisällöstä. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin haluaa, mutta henkilökohtainen mielipiteeni sanoituksista on, että ne ovat liian julistavia, mustavalkoisia, naiiveja ja muutenkin ihan käsittämätöntä soopaa. Princen musiikissa on tietysti aina ollut mukana hengellinen puoli, mutta tällä nimenomaisella levyllä ylitettiin joitain sellaisia rajoja, joiden ylittäminen oli minulle henkilökohtaisesti liikaa monestakin syystä. Levy toimisi paremmin ehkä instrumentaaliversiona :)

whitedove kirjoitti:

The Rainbow Children -levyä en omista, mutta olen kuullut useamman kappaleen siltä, joten siltä pohjalta väittäisin, että levyn ongelma taitaa olla siellä sanoitusten puolella. Levy sijoittuu aikaan, jolloin Prince hurahti Jehovan todistajien oppeihin, mikä kuuluu sanoituksissa aika selvästi. Itse kuulun ihmisiin, jotka oikeasti kuuntelevat sanoituksia, enkä millään pääse yli joidenkin kappaleiden sisällöstä. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin haluaa, mutta henkilökohtainen mielipiteeni sanoituksista on, että ne ovat liian julistavia, mustavalkoisia, naiiveja ja muutenkin ihan käsittämätöntä soopaa. Princen musiikissa on tietysti aina ollut mukana hengellinen puoli, mutta tällä nimenomaisella levyllä ylitettiin joitain sellaisia rajoja, joiden ylittäminen oli minulle henkilökohtaisesti liikaa monestakin syystä. Levy toimisi paremmin ehkä instrumentaaliversiona :)

Lue lisää

Princen sanoitukset ovat tällä levyllä tosiaan p*****stä, ja tällä kertaa se ei valitettavasti tarkoita aihepiiriä ;) Itse pystyn kuitenkin kuuntelemaan ainakin englanniksi laulettua musiikkia kiinnittämättä sanoituksiin mitään huomiota. Oikeastaan yllätyin, miten helppoa minun oli tämän levyn kohdalla heittäytyä musiikin vietäväksi, luulin julistuksen olevan korkeampikin kynnys. Kyllä The Rainbow Children kuitenkin svengaa paremmin kuin Vartiotorni :)

Daddy Pop kirjoitti:

Princen sanoitukset ovat tällä levyllä tosiaan p*****stä, ja tällä kertaa se ei valitettavasti tarkoita aihepiiriä ;) Itse pystyn kuitenkin kuuntelemaan ainakin englanniksi laulettua musiikkia kiinnittämättä sanoituksiin mitään huomiota. Oikeastaan yllätyin, miten helppoa minun oli tämän levyn kohdalla heittäytyä musiikin vietäväksi, luulin julistuksen olevan korkeampikin kynnys. Kyllä The Rainbow Children kuitenkin svengaa paremmin kuin Vartiotorni :)

Lue lisää

Minäkään en suoraan sanottuna voi sietää uskonnollista paasausta ja tämän takia olen vähän vältellyt tuota Rainbow Childrenia. Sitä kehutaan kuitenkin jatkuvasti, suorastaan ylistetään musiikkinsa puolesta (esim. Soundin arvostelu), joten täytyy kyllä kuunnella. Mutta että paras kokonaisuus?! Tiiviimpi, yhtenäisempi ja saumattomampi kuin Purple Rain??? No SITTEN tosissaan täytyy kuunnella levy.

whitedove kirjoitti:

The Rainbow Children -levyä en omista, mutta olen kuullut useamman kappaleen siltä, joten siltä pohjalta väittäisin, että levyn ongelma taitaa olla siellä sanoitusten puolella. Levy sijoittuu aikaan, jolloin Prince hurahti Jehovan todistajien oppeihin, mikä kuuluu sanoituksissa aika selvästi. Itse kuulun ihmisiin, jotka oikeasti kuuntelevat sanoituksia, enkä millään pääse yli joidenkin kappaleiden sisällöstä. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin haluaa, mutta henkilökohtainen mielipiteeni sanoituksista on, että ne ovat liian julistavia, mustavalkoisia, naiiveja ja muutenkin ihan käsittämätöntä soopaa. Princen musiikissa on tietysti aina ollut mukana hengellinen puoli, mutta tällä nimenomaisella levyllä ylitettiin joitain sellaisia rajoja, joiden ylittäminen oli minulle henkilökohtaisesti liikaa monestakin syystä. Levy toimisi paremmin ehkä instrumentaaliversiona :)

Lue lisää

musiikillisesti se mielestäni onkin hienoin ja kuten sanottu: olen ollut fani vuodesta -83 niin minusta on aika hienoa että näin tuoreessa tuotannossa on itselleni parhaiten kolahtanut levy. Kuka muu artisti pystyy samaan ?

jukka kirjoitti:

Minäkään en suoraan sanottuna voi sietää uskonnollista paasausta ja tämän takia olen vähän vältellyt tuota Rainbow Childrenia. Sitä kehutaan kuitenkin jatkuvasti, suorastaan ylistetään musiikkinsa puolesta (esim. Soundin arvostelu), joten täytyy kyllä kuunnella. Mutta että paras kokonaisuus?! Tiiviimpi, yhtenäisempi ja saumattomampi kuin Purple Rain??? No SITTEN tosissaan täytyy kuunnella levy.

Lue lisää

on kyllä parempi levy kuin Rainbow Children, samoin 1999, Sign of the Times, Lovesexy ja Emancipation. Mutta muita levyjä en Sateenkaarilasten ohi olisi nostamassa, vaikka kutakuinkin samanveroisia kyllä löytyy jo sitten useampiakin... kyllä se varmaan Princen 10 parhaan albumin joukossa on. Jos siitä voi päästä yksimielisyyteen ...Olisko tässä uuden pudotuspeln paikka? Jos joku vaivautuisi listaamaan kaikki Princen albumit. Mr. Goodnight?

Mr. Goodnight kirjoitti:

musiikillisesti se mielestäni onkin hienoin ja kuten sanottu: olen ollut fani vuodesta -83 niin minusta on aika hienoa että näin tuoreessa tuotannossa on itselleni parhaiten kolahtanut levy. Kuka muu artisti pystyy samaan ?

Lue lisää

on vain niin uskomattoman tiivis kokonaisuus, että siksi ihmettelin. Eihän se välttämättä tarkoita, että jos levy on parempi kokonaisuus, että se olisi parempi levy- Dirty Mind on esimerkiksi hiukkasen tiivimpi kokonaisuus kuin Parade (mielestäni), mutta Parade vie albumina voiton (mielestäni.)

Daddy Pop kirjoitti:

on kyllä parempi levy kuin Rainbow Children, samoin 1999, Sign of the Times, Lovesexy ja Emancipation. Mutta muita levyjä en Sateenkaarilasten ohi olisi nostamassa, vaikka kutakuinkin samanveroisia kyllä löytyy jo sitten useampiakin... kyllä se varmaan Princen 10 parhaan albumin joukossa on. Jos siitä voi päästä yksimielisyyteen ...Olisko tässä uuden pudotuspeln paikka? Jos joku vaivautuisi listaamaan kaikki Princen albumit. Mr. Goodnight?

Lue lisää

tiedä onks tossa kuitenkaan mitään järkee...
Mulla ainaski tää tämmönen järjestys juttu menee niin fiiliksen mukaan. Mun suosikkilevyt kyllä vaihtelee sen mukaan mitä mä satun kuuntelemaan, ja missä tilanteessa.
Purple on mahtava sitä ei käy kiistäminen ja uskonkin että kun Rainbown julkaisusta on kulunut yli 20v niin ehkä mä en pidä sitä yhtään Purplen tasoisena.
Ilahduttavaa huomata Emancipationin miellyttävän muitakin kun mua. Siitähän ei yleensä kommentoida muuta kuin että siinä on liikaa. Se on se peruste mitä mä en jaksa ymmärtää. Tekee liikaa, julkasee liikaa, liikaa, liikaa. Pätee ehkä kaupalliseen levymyyntiin, mutta entä faneille ? Mulla on koko ajan jano saada lisää uusia biisejä. Onhan Prince julkaissut paljon kappaleita jotka ei häikäise, mutta nekin yleensä kertoo jotain taitelijasta ja hänen tunteistaan, olostaan, elämästään. En voi sanoo yhtään kappaletta jota en ois halunnut kuulla. Jonkin verran on tullut kahmittua niitäkin mitä ei oo julkaistu. Nekin olen halunnut kuulla. ja kuunnella uudestaankin.
Sit vielä teille nuoremmille faneille: 1999:sta lähtien olen odotellut seuraavaa levyä vesi kielellä. Harvoin on tullut useampaa levyä vuodessa, joka on lähtenyt kelkkaan vaikka nyt 2000 luvulla, niin helppohan se on huokailla että on niin kauhean monta levyy...
Yks hyvä kaveri on suuri Fogerty fani ja se sanoikin joskus että kyllä mull on hyvä kun tulee levy joka vuosi kun sille tais tulla silloin kerran kymmenessä...

Mr. Goodnight kirjoitti:

tiedä onks tossa kuitenkaan mitään järkee...
Mulla ainaski tää tämmönen järjestys juttu menee niin fiiliksen mukaan. Mun suosikkilevyt kyllä vaihtelee sen mukaan mitä mä satun kuuntelemaan, ja missä tilanteessa.
Purple on mahtava sitä ei käy kiistäminen ja uskonkin että kun Rainbown julkaisusta on kulunut yli 20v niin ehkä mä en pidä sitä yhtään Purplen tasoisena.
Ilahduttavaa huomata Emancipationin miellyttävän muitakin kun mua. Siitähän ei yleensä kommentoida muuta kuin että siinä on liikaa. Se on se peruste mitä mä en jaksa ymmärtää. Tekee liikaa, julkasee liikaa, liikaa, liikaa. Pätee ehkä kaupalliseen levymyyntiin, mutta entä faneille ? Mulla on koko ajan jano saada lisää uusia biisejä. Onhan Prince julkaissut paljon kappaleita jotka ei häikäise, mutta nekin yleensä kertoo jotain taitelijasta ja hänen tunteistaan, olostaan, elämästään. En voi sanoo yhtään kappaletta jota en ois halunnut kuulla. Jonkin verran on tullut kahmittua niitäkin mitä ei oo julkaistu. Nekin olen halunnut kuulla. ja kuunnella uudestaankin.
Sit vielä teille nuoremmille faneille: 1999:sta lähtien olen odotellut seuraavaa levyä vesi kielellä. Harvoin on tullut useampaa levyä vuodessa, joka on lähtenyt kelkkaan vaikka nyt 2000 luvulla, niin helppohan se on huokailla että on niin kauhean monta levyy...
Yks hyvä kaveri on suuri Fogerty fani ja se sanoikin joskus että kyllä mull on hyvä kun tulee levy joka vuosi kun sille tais tulla silloin kerran kymmenessä...

Lue lisää

No eihän siinä järkee ole, joten let's get nuts! Joo, vaihteleehan se fiiliksen mukaan itse kullakin - ja pudotuspelissä pudottelee sitten muutkin ihan fiilispohjalta. Leikkiähän se on.

Joo en mäkään ole mitään järjellisiä perusteita kuullut sille että Emancipation ei olisi hyvä levy. Onhan Bachin Matteus-passiokin pitkä, eikä siitä kukaan ole sanonut että "siitä saisi yhden hyvän levyn tai korkeintaan tuplan". Etenkin kun mitään yksimielisyyttä siitä, mitä Emancipationilta pitäisi jättää pois, ei synny. Itse jättäisin muut cover-biisit paitsi Betcha By golly Wown (eikä se tällä vielä paljon lyhene, kolme cd:tä tulis silti). Hei, tässäpä taas uusi pudotuspeli - no ei sentään ;)

Mutta tosiaan Prince on niitä artisteja jotka palkitsee ihailijoitaan aika usein. Toista äärilaitaa edustaa samana vuonna syntynyt ja debytoinut Kate Bush, joka kolmessakymmenessä vuodessa on saanut aikaan kahdeksan levyä. Luulin että The Red Shoes (1993) jäisi Bushin viimeiseksi levyksi, mutta pari vuotta sitten tuli tuplalevy Aerial, josta en vieläkään tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Kriitikot kehui ja fanit osti, mutta minua vaivasi jokin, en tiedä mikä. Kai se on niin, että kun Kate Bushin tasoinen artisti julkaisee 12 vuoden tauon jälkeen uuden levyn, siihen kohdistuu tavallista suurempia odotuksia, ja Aerial ei niitä kykene täyttämään. Ainakaan minusta.

Daddy Pop kirjoitti:

No eihän siinä järkee ole, joten let's get nuts! Joo, vaihteleehan se fiiliksen mukaan itse kullakin - ja pudotuspelissä pudottelee sitten muutkin ihan fiilispohjalta. Leikkiähän se on.

Joo en mäkään ole mitään järjellisiä perusteita kuullut sille että Emancipation ei olisi hyvä levy. Onhan Bachin Matteus-passiokin pitkä, eikä siitä kukaan ole sanonut että "siitä saisi yhden hyvän levyn tai korkeintaan tuplan". Etenkin kun mitään yksimielisyyttä siitä, mitä Emancipationilta pitäisi jättää pois, ei synny. Itse jättäisin muut cover-biisit paitsi Betcha By golly Wown (eikä se tällä vielä paljon lyhene, kolme cd:tä tulis silti). Hei, tässäpä taas uusi pudotuspeli - no ei sentään ;)

Mutta tosiaan Prince on niitä artisteja jotka palkitsee ihailijoitaan aika usein. Toista äärilaitaa edustaa samana vuonna syntynyt ja debytoinut Kate Bush, joka kolmessakymmenessä vuodessa on saanut aikaan kahdeksan levyä. Luulin että The Red Shoes (1993) jäisi Bushin viimeiseksi levyksi, mutta pari vuotta sitten tuli tuplalevy Aerial, josta en vieläkään tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Kriitikot kehui ja fanit osti, mutta minua vaivasi jokin, en tiedä mikä. Kai se on niin, että kun Kate Bushin tasoinen artisti julkaisee 12 vuoden tauon jälkeen uuden levyn, siihen kohdistuu tavallista suurempia odotuksia, ja Aerial ei niitä kykene täyttämään. Ainakaan minusta.

Lue lisää

Niinku jo aikaisemmin totesin niin Prince ei oo julkaissut yhtään liikaa musaa mulle, aina oon oottanut uutta ja mielelläni ottanut sitä vastaan. Ainoa asia mitä en olisi välttämättä halunnut on coverit. Vaikka ne eivät ole todellakaan ollut huonoja niin ei ois tarvinnut levyttää semmoisia kun omia biisejä on yli oman tarpeen. Enkä ihan hullaantunut ole ollut covereiden soittamiseen konserteissakaan, vaikkakin Prince osaa soittaa ja tulkita hyvin, niin mieluiten konserteissa kuuntelisin hänen omia kappaleitaan...

Mr. Goodnight kirjoitti:

Niinku jo aikaisemmin totesin niin Prince ei oo julkaissut yhtään liikaa musaa mulle, aina oon oottanut uutta ja mielelläni ottanut sitä vastaan. Ainoa asia mitä en olisi välttämättä halunnut on coverit. Vaikka ne eivät ole todellakaan ollut huonoja niin ei ois tarvinnut levyttää semmoisia kun omia biisejä on yli oman tarpeen. Enkä ihan hullaantunut ole ollut covereiden soittamiseen konserteissakaan, vaikkakin Prince osaa soittaa ja tulkita hyvin, niin mieluiten konserteissa kuuntelisin hänen omia kappaleitaan...

Lue lisää

on oikeastaan ainut näistä Princen uudelleen lämmittämistä levytetyistä biiseistä joka minusta on ollut vaivan arvoinen (eihän niitä paljon olekaan, kolme tai neljä biisiä Emancipationilla ja yksi Ravella jos oikein muistan). Sen sijaan konserteissa muiden biisien esittäminen on minusta ihan OK, siellä tulee aina joskus jotain kivoja ylläreitä, niin kuin kerran - olisko ollut The Nude Tour tai joku sen aftershow - kun Prince veti Rollareitten Miss Youn, joka alkoi täydellisenä Rolling Stones -imitaationa ja lähti sitten seikkailemaan sellaisiin sfääreihin joihin Stonesin siivet eivät yllä. Princehän laulaa Jaggerin kevyesti suohon niin halutessaan, eikä Keith Richards pärjää hänelle kitaristina (vaikka ihan hyvä kepittäjä onkin).

Daddy Pop kirjoitti:

on oikeastaan ainut näistä Princen uudelleen lämmittämistä levytetyistä biiseistä joka minusta on ollut vaivan arvoinen (eihän niitä paljon olekaan, kolme tai neljä biisiä Emancipationilla ja yksi Ravella jos oikein muistan). Sen sijaan konserteissa muiden biisien esittäminen on minusta ihan OK, siellä tulee aina joskus jotain kivoja ylläreitä, niin kuin kerran - olisko ollut The Nude Tour tai joku sen aftershow - kun Prince veti Rollareitten Miss Youn, joka alkoi täydellisenä Rolling Stones -imitaationa ja lähti sitten seikkailemaan sellaisiin sfääreihin joihin Stonesin siivet eivät yllä. Princehän laulaa Jaggerin kevyesti suohon niin halutessaan, eikä Keith Richards pärjää hänelle kitaristina (vaikka ihan hyvä kepittäjä onkin).

Lue lisää

Mahdatko tarkoittaa Lovesexy afterpartya Lontoon Camdenissa, mitä väläytettiin aikoinaan siinä brittidokumentissakin ? Siinähän Ron Wood tuli lavalle soittamaan kitaraa juuri Miss You:ta. Se konsertti ois kiva kun se julkaistais kun se kerran ammattimaisesti kuvattiin.

Ei konsertissa coverit niin paha olekkaan, mutta sitte aina konsertin jälkeen kun miettii että ois nyt soittanut sen ja sen, niin sitte harmittaa jos covereiden soitto on jyrännyt oman tuotannon. Ei silti eihän Prince pysty ikinä kaikkien toiveita täyttämään, kun jokaisella on niitä omia suosikkeja...

Sitte näistä levytetyistä; ei mun mielestä niistä mikään mitenkään huono ole, Betcha ja La,la,... on tosi hyvin alkuperäisiä kunnioittavia(siis samankaltaisia) joten miksi sitten? One of Us on varmaan taas sanomana iskenyt niin Princeen ettei oo pystynyt pitämään näppejään siitä erossa. Siihen biisiin Prince on kyllä ladannut hekilökohtaista fiilistä aika reippaasti.

Hienoimpia tapoja esittää covereita on mielestäni niiden sisällyttäminen johonkin pidempään jamiin niinku nyt Lontoossa aftershowssa missä 3121:een upotettiin tunnussäveltä elokuvasta Puhallus ja Suzanne Vegan Tom's Diner kappaletta ja miten notkeesti !