Tänään hyvä päivä kuolla?

tekeminen on helppoa, tien kulkeminen vaikeaa. Israelin kansasta, joka ylisti yhtä Jumalaa, löytyi VT:n aikana vain kourallinen ihmisiä, jotka mainitaan pelastuneina: Esimerkiksi Abraham, Isak, Jaakob, Mooses, Elia, Job, Samuel, Daavid ym profeetat.

Kukin katsokoon eteensä, että turvaisi oikeisiin asioihin.

Ei kuoleminen helppoa ole, mutta jokaisen uskovan elämässä on hetkiä, jolloin hän voi astua tuolle kuolemisen tielle (vrt 2 kor 4:11-12). Ihminen voi kuolla itselleen vain Jumalan avulla. Se etenee siten, että uskova päättää aina vain uudelleen ja uudelleen seurata Jeesusta, mikä kiteytettynä merkitsee sitä, että hän opettelee ajattelemaan kaikista elämänsä tapahtumista ja olosuhteista näin:

"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Room 8:28

Näin Jeesus suhtautui kaikkeen. Hän näki kaikessa Jumalan toiminnan.

Tästä suhtautumistavasta kiinni pitävä ihminen joutuu vähitellen luopumaan kuvitelmasta, että omaan viisauteen perustuvat tulkinnat elämän tapahtumista olisivat oikeita. Se on kuolemista oman elämän, olosuhteiden ja toisten ihmisten hallitsemiselle. Samalla se, että "kaikkia vaikuttaa parhaaksi" tulee hänelle todellisemmaksi eli hän oppii yhä paremmin ja paremmin tuntemaan, miltä tuntuu elää Jeesuksen mielellä.


Jumalan pyhyydestä: "Synnin palkka on kuolema" Room 6:23.
Kuolema on yhä edelleen täällä edessä jokaisella, uskoipa tai ei. Se on todistus synnin olemassaolosta ja siitä, että Jumalan suhde syntiin on ehdoton. Hän ei sen kanssa tule kosketuksiin milloinkaan, vaikka me taivuttelisimme häntä miten.

"Mammonan ja toisten ihmisten suosion tavoittelu on helppoa piilottaa sinänsä järkevän ja jopa hurskaan käytöksen alle. Sen voi tehdä vaikka lempeyden ja sallivuuden nimissä, on annettava anteeksi itselleen voidakseen antaa anteeksi myös toisille, tai on rakastettava itseään voidakseen rakastaa myös toisia :) "


- Ymmärrän kyllä asiayhteytesi, mutta uskotko etteivät nuo periaatteet olisi sinänsä totta?

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Mammonan ja toisten ihmisten suosion tavoittelu on helppoa piilottaa sinänsä järkevän ja jopa hurskaan käytöksen alle. Sen voi tehdä vaikka lempeyden ja sallivuuden nimissä, on annettava anteeksi itselleen voidakseen antaa anteeksi myös toisille, tai on rakastettava itseään voidakseen rakastaa myös toisia :) "


- Ymmärrän kyllä asiayhteytesi, mutta uskotko etteivät nuo periaatteet olisi sinänsä totta?

Lue lisää

Ymmärrän, että ne ovat totta siinä mielessä kuin on totta se, että omanarvontunto on hyvä asia. Sitäkin on tervettä, mutta sekin on asia, jossa ihmisellä on taipumusta mennä liian pitkälle.

Sallivuutta on sekä tervettä, että epätervettä. Epäterveelle sallivuudelle, jota nykyisin paljon nähdään, on myös toinen nimitys: välinpitämättömyys.

Itsensä rakastaminen voi olla tervettä tai epätervettä. Epäterveelle itsensä rakastamiselle, jota nykyisin paljon nähdään, on myös toinen nimitys: itsekeskeisyys, itsekkyys.

Näitä epäterveitä muotoja harjoitetaan yleisesti, mutta niitä ei kutsuta niiden itsensä nimillä, vaan niille etsitään positiivinen ilmaisumuoto, kuten sallivuus tai rakkaus.

Kuten esim?

EJKR kirjoitti:

Kuten esim?

tuon:
"minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Tarkoitan löytämisellä sitä, että on myös ymmärtänyt, ei pelkästään lukenut tai kuullut.

Crypticall kirjoitti:

tuon:
"minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Tarkoitan löytämisellä sitä, että on myös ymmärtänyt, ei pelkästään lukenut tai kuullut.

Samaa mieltä.

Miten arvelet - voiko ihminen omilla toimillaan tai voivatko ihmiset keskenään vaikuttaa tuon ymmärryksen löytämiseen? Jos mielestäsi voi/vat, niin miten?

Crypticall kirjoitti:

Ymmärrän, että ne ovat totta siinä mielessä kuin on totta se, että omanarvontunto on hyvä asia. Sitäkin on tervettä, mutta sekin on asia, jossa ihmisellä on taipumusta mennä liian pitkälle.

Sallivuutta on sekä tervettä, että epätervettä. Epäterveelle sallivuudelle, jota nykyisin paljon nähdään, on myös toinen nimitys: välinpitämättömyys.

Itsensä rakastaminen voi olla tervettä tai epätervettä. Epäterveelle itsensä rakastamiselle, jota nykyisin paljon nähdään, on myös toinen nimitys: itsekeskeisyys, itsekkyys.

Näitä epäterveitä muotoja harjoitetaan yleisesti, mutta niitä ei kutsuta niiden itsensä nimillä, vaan niille etsitään positiivinen ilmaisumuoto, kuten sallivuus tai rakkaus.

Lue lisää

"...siinä mielessä kuin on totta se, että omanarvontunto on hyvä asia"


- Eräs ystäväni nimitti nykyistä omanarvontunnon puuttumista "kansantaudiksi" ja uskon että suuri osa ongelmistamme - mukaanlukien yllä mainitsemasi asiat - juontaa juurensa siihen.

Pidän hyödyttömänä ruoskia syntisaarnoilla ihmisiä, joiden väärä käytös on lähtöisin siitä että he uskovat elämän olevan tarkoituksetonta ja koittavat peittää tuota tarkoituksettomuuttaan. Kun saa nähdä palavan pensaan, ei kiiltomato jaksa kauaa kiinnostaa.

Jos ajallemme Jumalalla joku erityinen sanoma on, se on sanoma siitä kuinka arvokkaita me pienet ihmiset olemme hänen silmissään ja kuinka juuri se on arvomme todellinen perusta, ei se mitä teemme ja missä onnistumme tai miltä toisten silmissä näytämme.

EJKR kirjoitti:

Samaa mieltä.

Miten arvelet - voiko ihminen omilla toimillaan tai voivatko ihmiset keskenään vaikuttaa tuon ymmärryksen löytämiseen? Jos mielestäsi voi/vat, niin miten?

Lue lisää

Kyllä ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä siinä mielessä, että asioita ymmärtää sitä paremmin, mitä enemmän käyttää aikaansa niihin tutustumiseen. Siis tuon nimenomaisen asian ymmärtämiseen vaikuttaa se, miten paljon elämässään keskittyy elämään Jeesuksen kanssa. Se ei ole kuitenkaan pysyvä olotila, vaan jos keskittyykin elatuksen huoliin ja muihin katoaviin asioihin, saattaa nuo tärkeimmät asiat jäädä elämässä taka-alalle niin, etteivät ne saa olla vaikuttamassa käytännössä.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"...siinä mielessä kuin on totta se, että omanarvontunto on hyvä asia"


- Eräs ystäväni nimitti nykyistä omanarvontunnon puuttumista "kansantaudiksi" ja uskon että suuri osa ongelmistamme - mukaanlukien yllä mainitsemasi asiat - juontaa juurensa siihen.

Pidän hyödyttömänä ruoskia syntisaarnoilla ihmisiä, joiden väärä käytös on lähtöisin siitä että he uskovat elämän olevan tarkoituksetonta ja koittavat peittää tuota tarkoituksettomuuttaan. Kun saa nähdä palavan pensaan, ei kiiltomato jaksa kauaa kiinnostaa.

Jos ajallemme Jumalalla joku erityinen sanoma on, se on sanoma siitä kuinka arvokkaita me pienet ihmiset olemme hänen silmissään ja kuinka juuri se on arvomme todellinen perusta, ei se mitä teemme ja missä onnistumme tai miltä toisten silmissä näytämme.

Lue lisää

niin joutuu työtoverina näkemään ihmisen , joka arvoansa nostaakseen suorittaa useita tutkintoja , joista kuitenkaan ei ehkä ole enää hyötyä varsinaisessa työssä seurakunnassa , sanoisin jopa päinvastoin. No, niin kauan se menee ,jos se nostaa asianomaisen itsetuntoa terveellä lailla.
Mutta jos katsoo oikeudekseen olla jopa ilkeä toisia kohtaan niin se onkin jo sitten vaikeampi tapaus.

Sanoisin, että oikeanlaisen omanarvontunnon saa vain ihminen , joka on saanut kokea omakohtaisesti Jumalan armon suuruuden.Ennen armontuntoa on täytynyt olla oman syntisyyden tunto.Tällaiset ihmiset tuntevat toisensa pienistä eleistä ja muutamasta sanasta.

"Kun saa nähdä palavan pensaan, ei kiiltomato jaksa kauaa kiinnostaa ".

Kunnianhimo ja kilpailu pätemisestä ovat näitä kiiltomatoja seurakunnan sisälläkin .Ne eivät jaksa kiinnostaa kun on nähnyt palavan pensaan nähneitä ja siitä voimaa saavia ihmisiä.
Soisi ,että johtotehtävissä olevat ihmiset olisivat näitä palavasta pensaasta voimansa saavia .

pettynyt kirjoitti:

niin joutuu työtoverina näkemään ihmisen , joka arvoansa nostaakseen suorittaa useita tutkintoja , joista kuitenkaan ei ehkä ole enää hyötyä varsinaisessa työssä seurakunnassa , sanoisin jopa päinvastoin. No, niin kauan se menee ,jos se nostaa asianomaisen itsetuntoa terveellä lailla.
Mutta jos katsoo oikeudekseen olla jopa ilkeä toisia kohtaan niin se onkin jo sitten vaikeampi tapaus.

Sanoisin, että oikeanlaisen omanarvontunnon saa vain ihminen , joka on saanut kokea omakohtaisesti Jumalan armon suuruuden.Ennen armontuntoa on täytynyt olla oman syntisyyden tunto.Tällaiset ihmiset tuntevat toisensa pienistä eleistä ja muutamasta sanasta.

"Kun saa nähdä palavan pensaan, ei kiiltomato jaksa kauaa kiinnostaa ".

Kunnianhimo ja kilpailu pätemisestä ovat näitä kiiltomatoja seurakunnan sisälläkin .Ne eivät jaksa kiinnostaa kun on nähnyt palavan pensaan nähneitä ja siitä voimaa saavia ihmisiä.
Soisi ,että johtotehtävissä olevat ihmiset olisivat näitä palavasta pensaasta voimansa saavia .

Lue lisää

Olosuhteet tarjoavat puitteet kuolemiselle juuri silloin, kun se mihin on tottunut turvaamaan, ei tarjoakaan pohjaa oikealle elämälle. Ja miten usein nuo vääristyneet puitteet ovatkaan historian kuluessa kantaneet hengellisyyden leimaa!

”Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut. Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sen tähden kansat tulivat mielettömiksi.” Jer 51:6-7

Ja minne paeta? Keskinäisen rakkauden maahan:

”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.” 2 Tim 2:22-23

Crypticall kirjoitti:

Kyllä ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä siinä mielessä, että asioita ymmärtää sitä paremmin, mitä enemmän käyttää aikaansa niihin tutustumiseen. Siis tuon nimenomaisen asian ymmärtämiseen vaikuttaa se, miten paljon elämässään keskittyy elämään Jeesuksen kanssa. Se ei ole kuitenkaan pysyvä olotila, vaan jos keskittyykin elatuksen huoliin ja muihin katoaviin asioihin, saattaa nuo tärkeimmät asiat jäädä elämässä taka-alalle niin, etteivät ne saa olla vaikuttamassa käytännössä.

Lue lisää

Asetat elämän Jeesuksen kanssa ja elämän katoavaisten asioiden kanssa vastakkain. Miksi?

EJKR kirjoitti:

Asetat elämän Jeesuksen kanssa ja elämän katoavaisten asioiden kanssa vastakkain. Miksi?

Elämä Jeesuksen yhteydessä ja läsnäolossa tarkoittaa sitä, että silloin Jeesus saa olla elämän kantava voima ja perusta. Käytin tuossa aikaisemmin sen vastakohtana ajatusta siitä, että elämässään keskittyy kaikkeen maalliseen. Asiayhteydessään tuolla keskittymisellä tarkoitan sitä, että kohdistaa omat odotuksensa ja luottamuksensa maallisiin asioihin, siis siten elämässään keskittyy niihin. Ehkä tuo keskittyminen on hieman epämääräinen käsite, mutta eihän nyt ole tarkoituskaan mitään opillista hienosäätöä harjoittaa. Itse en ajattele, että voidakseen elää Jeesuksen yhteydessä, ihmisen tarvitsisi paeta maailmasta, vaikka ymmärrän sellaisellekin tulkinnalle rajallisessa mielessä löytyvän perusteluja. Onhan noinkin voimakkaasti sanottu:
” Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”
” Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.”

EJKR kirjoitti:

Olosuhteet tarjoavat puitteet kuolemiselle juuri silloin, kun se mihin on tottunut turvaamaan, ei tarjoakaan pohjaa oikealle elämälle. Ja miten usein nuo vääristyneet puitteet ovatkaan historian kuluessa kantaneet hengellisyyden leimaa!

”Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut. Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sen tähden kansat tulivat mielettömiksi.” Jer 51:6-7

Ja minne paeta? Keskinäisen rakkauden maahan:

”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.” 2 Tim 2:22-23

Lue lisää

EJKR: "Olosuhteet tarjoavat puitteet kuolemiselle juuri silloin, kun se mihin on tottunut turvaamaan, ei tarjoakaan pohjaa oikealle elämälle."


- Jos hakisi konkreettista muotoa, niin "se mihin on tottunut turvaamaan" voisi pettyneen tapauksessa olla seurakunta. En pidä mahdottomana että nähdessäsi raadollisuutta seurakunnassa ja toisissa ihmisissä, tämän voisi (ainakin osittain) tulkita myös Jumalan kutsuksi etsiä rauhaa, rakkautta ja elämän tarkoitusta vain hänestä itsestään.

Ei Jumala tietenkään tyhmä ole, etteikö hän näkisi todellisia ongelmia seurakunnassa, joskus niiden ratkaiseminen on hänen suunnitelmissaan vasta monen portaan päässä.

Crypticall kirjoitti:

Elämä Jeesuksen yhteydessä ja läsnäolossa tarkoittaa sitä, että silloin Jeesus saa olla elämän kantava voima ja perusta. Käytin tuossa aikaisemmin sen vastakohtana ajatusta siitä, että elämässään keskittyy kaikkeen maalliseen. Asiayhteydessään tuolla keskittymisellä tarkoitan sitä, että kohdistaa omat odotuksensa ja luottamuksensa maallisiin asioihin, siis siten elämässään keskittyy niihin. Ehkä tuo keskittyminen on hieman epämääräinen käsite, mutta eihän nyt ole tarkoituskaan mitään opillista hienosäätöä harjoittaa. Itse en ajattele, että voidakseen elää Jeesuksen yhteydessä, ihmisen tarvitsisi paeta maailmasta, vaikka ymmärrän sellaisellekin tulkinnalle rajallisessa mielessä löytyvän perusteluja. Onhan noinkin voimakkaasti sanottu:
” Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”
” Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.”

Lue lisää

En aja takaa jotain loppuun asti hienosäädettyjä opillisia lauseita. Kyselen, koska tavoittelen sitä, että keskustelu edistäisi nimimerkkini mukaisia asioita. Elämä Jeesuksessa sisältää monesti, että Jumalan meille tarjoamat ajatukset ja tiet ovat näennäisesti ristiriidassa toistensa kanssa. Jumalan asiat ovat usein sekä-että, vaikka ne meidän mielestämme ne näyttävät olevan joko-tai (vrt, Joh 3:8, 6:28-29, 7:17, 9:39-41).

Kyse on meidän näkökulmastamme, siitä, miten itsemme hahmotamme. Kun näemme asioiden olevan joko-tai, katselemme niitä yleensä lihallisesta ymmärryksestämme käsin. Jos löydämme samaan asiaan Jumalan lapsen näkökulman, se näyttääkin usein olevan sekä-että.

Elämän ja maailman vihaamisesta: Miten niitä voi vihata? Jos todellisuudessa kuitenkin tuntee vetoa niin maailmaan kuin omaan elämäänkin, niin tulisiko se tulkita uppiniskaisuudeksi, Jumalalle kelpaamattomuudeksi tai sitten aivan joksikin muuksi? Jos noita taipumuksia yrittää vastustaa, häviävätkö ne tai syntyykö siitä oikeaa elämän ja maailman vihaa, vai jotain muuta?

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

EJKR: "Olosuhteet tarjoavat puitteet kuolemiselle juuri silloin, kun se mihin on tottunut turvaamaan, ei tarjoakaan pohjaa oikealle elämälle."


- Jos hakisi konkreettista muotoa, niin "se mihin on tottunut turvaamaan" voisi pettyneen tapauksessa olla seurakunta. En pidä mahdottomana että nähdessäsi raadollisuutta seurakunnassa ja toisissa ihmisissä, tämän voisi (ainakin osittain) tulkita myös Jumalan kutsuksi etsiä rauhaa, rakkautta ja elämän tarkoitusta vain hänestä itsestään.

Ei Jumala tietenkään tyhmä ole, etteikö hän näkisi todellisia ongelmia seurakunnassa, joskus niiden ratkaiseminen on hänen suunnitelmissaan vasta monen portaan päässä.

Lue lisää

Näin minäkin näen.

Ottaisin vielä esiin tärkeän seikan. Nimittäin Jumalan etsijän tulee olla selvillä, missä kaikissa osoitteissa Hän on tavattavissa. Mitä painottaisit?

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

EJKR: "Olosuhteet tarjoavat puitteet kuolemiselle juuri silloin, kun se mihin on tottunut turvaamaan, ei tarjoakaan pohjaa oikealle elämälle."


- Jos hakisi konkreettista muotoa, niin "se mihin on tottunut turvaamaan" voisi pettyneen tapauksessa olla seurakunta. En pidä mahdottomana että nähdessäsi raadollisuutta seurakunnassa ja toisissa ihmisissä, tämän voisi (ainakin osittain) tulkita myös Jumalan kutsuksi etsiä rauhaa, rakkautta ja elämän tarkoitusta vain hänestä itsestään.

Ei Jumala tietenkään tyhmä ole, etteikö hän näkisi todellisia ongelmia seurakunnassa, joskus niiden ratkaiseminen on hänen suunnitelmissaan vasta monen portaan päässä.

Lue lisää

tai oikeastaan vain yhteen sen työntekijään.
Tein jo oman ratkaisuni jäädä pois vapaaehtoistyöstä joksikin aikaa kun koin , että mukana olo ei tuntunut oikealta elämältä tai siinä oli paljon pahaakin.
Itseäni ei ole loukattu ,mutta näin miten toinen työntekijä voi olla paha toistaan kohtaan.

Tätä on vähän vaikea sanoa, mutta teenkö väärin kun ajattelen , että oikutteluni voisi pysäyttää tämän henkilön kyselemään eroamisiemme (meitä on kaksi) syitä.
Itsestäni tuntuu nyt hyvältä ja kutsunkin tätä ajanjaksoa luovaksi tauoksi.Voisiko tämä olla Jumalan kutsu löytää jotain uutta rakkaudellisempaa yhteiseloomme.Tätä ainakin rukoilemme yhdessä loukatun kanssa.

EJKR kirjoitti:

Näin minäkin näen.

Ottaisin vielä esiin tärkeän seikan. Nimittäin Jumalan etsijän tulee olla selvillä, missä kaikissa osoitteissa Hän on tavattavissa. Mitä painottaisit?

Lue lisää

Painottaisin luottamusta siihen, että Jumala valitsee tavan, joka sopii elämäntilanteeseemme ja persoonallisuuteemme ja ohjaa meidät siihen. Jobin (42:4) nöyrä toteamus Herralle: "...minä kysyn, opeta sinä minua." on Jumalan edessä hyvä asenne.

Jeesuksen opetuslapsena oleminen on hyvin pitkälti Jeesuksen itsensä opettamaksi tulemista. Käytännössä tämä tarkoittaa usein myös kasvamista irti omista ihmis-opettajistaan.