salaisuuteni

rikkoutunut liian nuorena

haluan kertoa tämän jollakin tavalla jollekin.

Olen yli 20-vuotias nainen. Tuskani ja sitä myöten vääristynyt suhteeni ruokaan alkoi: Ehdin olla viaton lapsi vain muutaman vuoden kunnes eräänä kesäpäivänä isoisäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen eli olen insestin uhri, tuon kesäpäivän jälkeen aina 12vuotiaaksi asti hän ahdisteli minua, ehdotteli, yritti koskea uudelleen. Ei se oikeastaan koskaan ole loppunut, minä vain aloin löytää tekosyitä joilla vältyin joutumasta samaan huoneistoon. Minun lisäkseni vain se hirviö tietää asiasta.

Koko tuona aikana ja sen jälkeenkin ruoka lohdutti. Sain pudotettua painoni 116 kilosta noin 92 kiloon 17 ikävuoden jälkeen ja sain pidettyä painoni siinä muutaman vuoden, opiskelin ja sain uusia ystäviä, aloin tuntea oloni eheäksi ja aloin pudottaa painoani, onnistuinkin kymmenen kiloa pudottamaan terveellä ruokavaliolla ja liikunnalla, mutta sitten sieluni järkkyi, miehet alkoivat katselemaan minua, ihmiset kehuivat ulkonäköäni ja aloin tuntea itseni pahoinvoivaksi, ällötti, inhotti, pelotti ja aloin syömään urakalla, paino alkoi nousta, sain nousun onneksi pysähtymään 115 ja nyt painan 112kiloa (puolen vuoden sisällä sain painoni 103,mutta syksyllä nousi), mutta en inhoa itseäni vaan tunnen oloni turvalliseksi, koska kukaan ei kiinnitä minuun minkäänlaista huomiota. Saadessani painoni taas laskemaan alan muutaman kilon jälkeen löytää tekosyitä miksi minun pitäisi syödä tuota ja tuota. Haluan olla normaalipainoinen sekä hyvässä kunnossa, että jaksaisin harrastaa erinäisiä liikuntamuotoja joita rakastan.

Tänä syksynä alkoi uusi ongelma, aloin oksentaa syömäni herkut, koska tunsin syyllisyyttä ja heti perään olinkin kaapilla syömässä, koska tunsin syyllisyyttä oksentamisesta ja menin taas oksentamaan jne..aina loppui viimeiseen syöminkiin jonka jälkeen en oksentanut. Sain sen hallintaan parin viikon jälkeen, mutta aina välistä nostaa päätään. Ahmiminenkin on alkanut työn alkamisen myötä uudestaan sillä olen todellinen tunnesyöjä, palkitsen ja rankaisen itseäni ruualla samanaikaisesti järkyttävillä määrillä.

3

1193

    Vastaukset 3

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihan kauheeta

      sun täytyy hakea apua! kenenkää ei pitäis kokee mitään noin kauheeta.. mee puhuun ammatti-ihmiselle, jos pidät ton asian ikuisesti sisälläs et pysty hyväksyyn ittees etkä elään onnellisena. ihan hirveesti voimia

    • Assur

      ja täysin törkeetä käytöstä sun isosältäsi.

      Mene juttelemaan tilanteesta ammattiauttajalle. Tämä on megaluokan ongelma, joka pitää hoitaa.

      Hyvää jatkoa

    • feminististä

      itsepuolustuskurssia, joita Naisasialiitto Unioni järjestää. Kyseessä ei tietenkään ole mikään väkivaltakurssi, eikä rankkaa urheiluakaan, vaan kurssi jolla mm. keskustellaan omista rajoista, oikeudesta koskemattomuuteen, harjoitellaan hyypiöitten torjumista sanallisesti ja väkivaltaisistakin hyökkäyksistä selviytymistä. Pääpaino on kuitenkin nimenomaan oman itsetunnon ja rajojen selkiyttämisessä.

      Harmillinen juttu on, ettei noita kursseja järjestetä kaikilla paikkakunnilla, mutta sinun kannattaisi kuitenkin katsoa Naisasialiitto Unionin sivuilta kurssinvetäjien yhteystietoja ja lähettää heille sähköpostia. He varmasti voivat auttaa sinua hieman eteenpäin.

      Myös psykologilla käynti on varmasti hyväksi. He ovat asiantuntijoita traumojen purkamisessa ja syömishäiriöissä. Feminismiin ja naisliikkeeseen tutustuminen puolestaan auttaa ja voimauttaa sinua rakastamaan itseäsi ja luottamaan siihen että itse hallitset kehoasi ja mieltäsi, olitpa sitten minkä painoinen tahansa.

      www.naisunioni.fi

      Tuolta tietoa siis löytyy. Heillä on myös mm. sähköpostilista jonne voi liittyä. Tulva-lehti on myös mainio. Voimia sinulle, ja hyvää syksynjatkoa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset ymmärtävät ettei talous lähde nousuun

      Miten paljon järjellisempi olento nainen onkaan kuin tilastollisestikin paremmin tienaava mies. Kun kaikkialla puskuroid
      Maailman menoa
      112
      750
    2. En jaksa

      Enää pelleillä ja paljastan J naisen nimen. Se on Jonna ja hän ei koskaan, edes luultavasti ollut täällä. Silti piene
      Ikävä
      42
      539
    3. Jos meillä olisi yhteinen koti

      Niin haittaisiko sinua pitää se vähä tavaraisena? Ajattelin tänään että jos joskus asuttaisiin yhdessä ja haluaisit pal
      Ikävä
      50
      495
    4. Yksi asia sen esti

      Etten antanut meille mahdollisuutta
      Ikävä
      36
      492
    5. Minkälainen nainen

      Minkälainen kaipaamasi nainen on luonteeltaan? Kaikki hassun hauskat antava ja helppo on sallittuja, jos poikien on kovi
      Ikävä
      18
      465
    6. Kissa eli kivuissa useita viikkoja

      Ei vienyt lääkäriin vaikka kissa parka maukui ja moni seuraajakin (minäkin) näin että kissa on sairas.
      Tuusniemi
      98
      423
    7. Tuntuu pahalta meidän molempien puolesta

      Anteeksi, että olen tällainen pelkuri. En vaan usko rakkauteen enää miehen ja naisen välillä omalla kohdalla. Tiedän, et
      Ikävä
      33
      421
    8. Martina ja Muhis vaan ystäviä

      Selityksiä tältä tyrkyltä löytyy, eikö kehtaa puuma sanoa, että seurustelemme. " Tää nyt on tämmönen alku vielä". Eiköhä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      130
      372
    9. Okei, eli olet rakastunut

      Hyvä sinä, niin minäkin.
      Ikävä
      32
      365
    10. Mies kyllä lähestyy naista

      jos on oikeasti kiinnostunut. Tämä muistutuksena.
      Ikävä
      46
      363
    Aihe