D&D

olin itsekin kun alettiin kaverin kanssa pelaamaan RuneQuestia, joka ei eroa D&D:stä lainkaan vaikeudeltaan.

Pikkuhiljaa kun luette ohjeita eri pelitilanteisiin sääntösysteemi alkaa hahmottua. Niitä kun ei oikein hahmota pelkällä lukemisella jos aiempaa kokemusta pen & paper ropeista ei ole, vaan siinä pitää myös pelata että tajuaa mihin ne säännöt kuuluvat ja miten ne vaikuttavat. Kun kehitätte muutaman testitappelun, vaikka örkki vastaan pelaaja, pelinjohtaja oppii käyttelemään ei-pelaaja-hahmoja ja pelaaja oppii miten pelihahmolla pelataan. Mitään suuria seikkailuita ei kannata harjoittelussa vedättää koska se sääntökirjojen plarailu ja kertailu tekee alussa seikkailusta hieman tylsää. Eli vedättäkää muutama ihan pelkkä tappelu harjoitteluhahmoilla niin homma alkaa pelittää ja samalla opitte myös sen miten tehdään erilaisia hahmoja ja miten niiden ominaisuudet vaikuttavat peliin.

Kun tuon fyysisen tappelusysteemin olette oppineet, sen jälkeen lisäätte hieman taikuutta peliin, sitten muita kykyjä ja sitten ei mene kauaakaan niin te pelaatte suurimman osan ajasta ilman sääntökirjojen apua.

Mutta tuleehan sitä opittua samalla ja erikoista termistöä rinnakkaisharrastuksista. Eri romaaneista pelinjohtajat yleensä ammentavat tietoutta, kuten myös moduuleista.

Väsää omat seikkailut sitten vaikka suomeksi kun säännöt alkaa olla hallussa. Improvisointi on suotavaa ja ns. kotisääntöjen raskas käyttö.