Minulta on hukassa sana. Kiiltokuvat eli muistit kuuluivat 50-luvulla jokaisen tytön lapsuuteen. "Kun lintu pieni lentää sun ikkunasi luo, niin muista, ettää minulta se sinulle terveiset tuo!" kirjoiteltiin toisten muistikirjoihin.
Muisteja vaihdettiin kavereiden kanssa. Siihen tarkoitukseen oli sininen ruutuvihko, jonka sivut oli taitettu kaksinkerroin. Kun kaveri työnsi oman muistinsa vihkon väliin, hän sai vaihdossa taitetun sivun välissä olevan muistin.
Mutta miksi tätä vihkoa sanottiin? Ehkä nimityksiä oli useampiakin eri puolilla maata. Minä yritän muististani kaivaa sanaa, jota käytettiin Perä-Pohjolassa.
Tytöt, auttakaa!
Miksi niitä sanottiin?
Hintriika*
89
5236
Vastaukset
- Ai, niin, sillähän
on nykyään toinen merkitys...
Mutta olisko se sittenkin tuo? - etsijä*
MUISTOKIRJA, selailin netistä, itseänikin vaivasi kun ei tullut mieleen.
- etsijä*
Sattui silmään laatikoita penkoessa vanha värssykirja. Siis sellainen, johon kansakouluikäisenä liimattiin ennen kiiltokuvia ja muut sitten kirjoittivat hyvää tarkoittavia värssyjä viereen. Jokaisella tytöllä oli kai sellainen? Silloin sanoin sitä Muistikirjaksi ja kuvia sanottiin muisteiksi.
Kirjani oli hieno: käsinsidottu punaisiin kangaskansiin, lehtikullalla ornamentein koristeltu ja varustettu nimelläni. Se oli lahja isoisältä, joka oli töissä kirjapainossa.
Äiti kirjoitti:
Ei kulje se yksin maailman rantaa,
joka ilonsa omassa repussaan kantaa.- meni näin
Ei kulje se tyhjänä
maailman rantaa,
joka ilonsa
omassa repussa kantaa. - !
Tapio Rautavaara
- main-eko
Se oli.Minullakin omani,sekä yllätys,yllätys myös äitini Muistokirja tallessa.Kavereiden lisäksi siihen ovat kirjoittaneet;äidit,isät,tädit,mummot,opettajat ja tietysti ne kaverit.Monta tuttua riimittelyä löytyy noilta sivuilta;"Muista sillon minua,kun Kirppu puree sinua".Montako pikku "runoa" muistat kirjastasi?
- Satu*
"Kolme sanaa sinulle:
ole ystävä minulle!" - Mallamargareetta
Minä sain 50-luvulla kansakoulussa kiiltäväpahvikantisen, kulmissa kangasvahvikkeet , oikein sidotun kirjan, jonka kannessa lukee Muistokirja. Se on arvokas aarteeni vieläkin.
Ihania enkelikiiltokuvia, kukkakoreja, pieniä somia tyttöjä ja poikia, joulupukkeja. Romantiikkaa edusti sydämen sisällä miehen ja naisen käsi yhtyneinä ja kyyhky rakkauskirje nokassaan.
Äiti kirjoitti:
"Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää, niin sun pieni sydämesi kantaa kultajyvää."
Pahin oli erään poikaserkkuni värssy:
"Älä ole ylpeä, vaikka olet kaunis, kuolet sinä kuitenkin ja mätänet kuin nauris."
Ystävä kirjoitti:" Ystävyys on kuin pkkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. Sillä se sitää sydämet yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteet."
Takakannessa oli tietekin: "Kun lehdet putoo ja kannet jää, niin kansissa säilyy muisto tää." - Anonyymi
Minä se myös omistin muistikirjan , ja koulussa aitä vaihdeltiin monien kanssa. Minun ihastukseni Kalle oli kirjoittanut yhden luokkalaisen tytön kirjaan kauniin säkeen että ” on nuoruus kaunista silloin , kun elämä unta on, ja aatokset kauaksi lentää ja sielu on tahraton ” olin hieman mustasukkainen kun niin kauniisti oli kirjoittanut , joten annoin minäkin Kallelle muistikirjani , ja sain sen seuraavana päivänä takaisin , ja jännittyneenä menin koiåulun taakse välitunnilla lukemaan mitä unelmieni prinssi minulle oli kirjoittanut , aukaisin sivun ja lause oli näin. ” tynnyri siellä , tynnyri täällä ja sinä se hyppelet tynnyrin päällä ” voi miten pettynyt olin kun vertailin miten kauniin värssyn hän oli kirjoittanut kaverille ja minulle vaan tynnyristä ei siis m tippaakaan romanttista . No en tietenkään näyttänyt kenellekkään pettymystäni, ja Kallen kanssa sitten oltiin muka yhdessä, koska hän valitsi aina minut parikseen jäällä rusetti luistelussa. , ja kun muutin pois paikka kunnalta niin kauan olimme kirjeen vaihdossa .
Monta kertaa ajatellut nykyisin että elääköhän tämä Kalle vielä ja minkä ammatin hän valitsi kun tuli aikuiseksi. Sellaista se oli nuoruuden rakkaus silloin ennen , niin kaunista ja viatonta .
Muistikirjasta en tiedä minne se on jäänyt oman elämäni vaiheissa
- Hintriika*
Olette ihania kaikki muistoinenne ja muisteinenne, mutta eikö kukaan muista, miksi sitä kiilotkuvien/muistien vaihtamiseen tarkoitettua "haitaria" sanottiin? Siis sitä sinikansivihkosta tehtyä?
Noista muistikirjan kirjoituksista minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen: "Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä."
Sehän kai tähän ikään on opittu.tuollaista vihkoa omistanutkaan, olen kai iältäni niin paljon vanhempi, ne on tullut minun jälkeeni.
"Muistoja" sellainen oli kyllä ja olihan siellä sellainenkin värsy, onnea,onnea onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa.
No tupanen on, mutta ruskea ja pari perunavakoakin voin laittaa;))- etsijä*
ei tuollaista" haitaria" käytetty, en ole ennen kuullutkaan. Jospa joku ilmestyisi kuka asiasta tietää.
- ville-vallaton
Kun lehdet kuluu,niin kannet jää.
Kansissa säilyy muisto tää. - Kirsi -61
Meillä Lohjalla "puikattiin" ja ruutuvihosta tehtyä haitaria, jossa vaihtokiiltokuvat olivat, kutsuttiin puikkausvihoksi. Vihossa oli myös "kassoja" eli sivuja, joissa ei ollutkaan vaihtokiiltokuvaa, vaan puikkaaja menetti kiiltokuvansa kassaan. Oi ihanaa 60-lukua!
t. Kirsi, vuosimallia -61 - MakeE53
Kirsi -61 kirjoitti:
Meillä Lohjalla "puikattiin" ja ruutuvihosta tehtyä haitaria, jossa vaihtokiiltokuvat olivat, kutsuttiin puikkausvihoksi. Vihossa oli myös "kassoja" eli sivuja, joissa ei ollutkaan vaihtokiiltokuvaa, vaan puikkaaja menetti kiiltokuvansa kassaan. Oi ihanaa 60-lukua!
t. Kirsi, vuosimallia -61Helsingissä skulattiin !
Muistan, että minullakin sellainen kiiltokuvavihko oli. Vihon sivut taitettiin kahtia ja väliin pantiin kiiltokuva. Omalla kiiltokuvalla sitten avattiin kaverin vihko ja tehtiin vaihtokauppa. Harvinaisia kuvia ei leikkiin otettu, vain ne joita olisi muutenkin vaihdettu kaverin kanssa.
Muutamiin taitoksiin oli kirjoitettu PANKKI, ja jos sattui sujauttamaan siihen kiiltokuvansa, niin ei saanut vaihtaria tilalle, vaan kiiltokuva oli menetetty.
Toiset keljut tekivät niin monta pankkia vihkoonsa, ettei heidän kanssaan voinut vaihtokauppoja tehdäkään.
Mutta tällä viholla ei mielestäni ollut mitään nimeä.- Anonyymi
Kirsi -61 kirjoitti:
Meillä Lohjalla "puikattiin" ja ruutuvihosta tehtyä haitaria, jossa vaihtokiiltokuvat olivat, kutsuttiin puikkausvihoksi. Vihossa oli myös "kassoja" eli sivuja, joissa ei ollutkaan vaihtokiiltokuvaa, vaan puikkaaja menetti kiiltokuvansa kassaan. Oi ihanaa 60-lukua!
t. Kirsi, vuosimallia -61En itse muista asiaa… ehkä hatarasti vain, että sellainen arpaonneen perustuva vaihtosysteemi oli joillain käytössä, Mutta sattumalta juuri ennen tälle sivustolle tuloani näin netissä, että niitä haitarivihkoja itsessään olisi kutsuttu kassoiksi tai sysiksi, ei siis vain niiden tyhjiä taskuja. No, minä nyt en tiedä, mutta näin siis luin netistä.
-Hentunen- - Anonyymi
Meillä Lahdessa sitä taiteltua ruutuvihkoa sanottiin sumpliksi. Se on aivan eri kuin muistokirja. Ja meillä kiiltokuvaa sanottiin kiiltokuvaksi, ei muistiksi!
- etsijä*
Löytyi muisteluja tuolta etelä Suomesta, tässä kopio:
"Kiiltokuvista tulee mieleen paitsi niiden vaihtaminen toisten kanssa, myös se, että niillä skulattiin. Ruutuvihko taiteltiin sivu kerrallaan puolesta välistä sisäänpäin ja väliin pantiin kiiltokuva, josta haluttiin päästä eroon. Toiselta kysyttiin: haluuk´sä skulata? Sitten toinen tökki umpimähkään kohtia suljetusta vihosta omalla kiiltokuvalla, aukeama avattiin ja vielä kysyttiin: kumpi sivu?, toinen näytti ja menetti kyseiseen kohtaan omansa ja sai tilalle sivun väliin asetetun kiiltokuvan. Myös muistoja voi "skulata", vaihtaa, ja niillä voi leikkiä ja pelata. Haluatko mukaan? Siihen sinulla on mahdollisuus tutustumalla Nostalgiaa -valokuvanäyttelyyn liittyvään kirjaan, jossa 50- luvun kuvien lisäksi entiset lapset muistelevat Olympialaisiin rakennetussa Käpylän Kisakylässä, Koskelantie 7-9:n pihapiirissä- etsijä*
slangi sanakirjasta skulata= Toimia hyvin jokin asia!
Kummalta tuo suomennos kuulostaa, noin siellä luki. - Hintriika*
Juuri tuota samaa minä tarkoitan, mutta Pohjois-Suomessa ei "skulattu" kuten Stadissa. Eikö kukaan Perämeren rannikolla lapsuuttaan viettänyt muista sen vihkon täkäläistä nimeä?
Minullakin se on jossakin muistilokerossa, jota en saa auki. Voin kuvitella sanovani naapurin tytölle: Odota, minä haen minun "sen".
"Se" on melkein kielen päällä, mutta ei tule ulos! etsijä* kirjoitti:
slangi sanakirjasta skulata= Toimia hyvin jokin asia!
Kummalta tuo suomennos kuulostaa, noin siellä luki.Ei skulaa = ei toimi = ei pelaa.
(Jokin esine, asia tai homma ei ole kunnossa, mutta kun se korjataan, niin:)
Nyt skulaa = nyt toimii = nyt pelaa.
Teillä skulasi kiiltokuvien vaihto. Meillä päin sellaista ei harrastettu. Kirjoitettiin vain värssyjä toistemme muistokirjoihin ja liimattiin viereen kiiltokuva tai jokin muu nätti kuva.
Olihan minunkin muistokirjassani muutama liihottava enkeli, ja elon ruusujakin neuvottiin poimimaan varovasti, mutta kirppujen ja rovastien jälkeen tuli sitten romanttisempaakin:
"Onni olkoon osanasi elämäsi retkellä,
nätti poika rinnallasi vihkimisen hetkellä."
Ettei vain ollut ennustuksiakin:
"Tynnyri siellä ja tynnyri täällä, Venla se keikkuu sen tynnyrin päällä."
Aikamoista tynnyrillä keikkumistahan tämä elo on joskus ollut...- kyllä sen
Hintriika* kirjoitti:
Juuri tuota samaa minä tarkoitan, mutta Pohjois-Suomessa ei "skulattu" kuten Stadissa. Eikö kukaan Perämeren rannikolla lapsuuttaan viettänyt muista sen vihkon täkäläistä nimeä?
Minullakin se on jossakin muistilokerossa, jota en saa auki. Voin kuvitella sanovani naapurin tytölle: Odota, minä haen minun "sen".
"Se" on melkein kielen päällä, mutta ei tule ulos!vihkon, ja kiiltokuva-albumeja on tallessa kaksi. Sille vihkolle en Oulussa asuneena edes muista olleen mitään erityistä nimeä.
- Hintriika*
kyllä sen kirjoitti:
vihkon, ja kiiltokuva-albumeja on tallessa kaksi. Sille vihkolle en Oulussa asuneena edes muista olleen mitään erityistä nimeä.
En muista Oulun ajoilta sellaista vihkoa, mutta olinkin vasta 8 v, kun muutimme Kemiin. Kemissä sillä oli joku nimi.
Muistaakseni taitetun kannen välissä (molemmin puolin sisäsivuja) oli "pankki". Sinne pantiin sellaiset aarteet, joita ei haluttu vaihtaa, ainoastaan näyttää kavereille. Tämä pulpahti mieleen aivan äsken!
Kummallinen kapistus nuo aivot. Kaikki ne tallentaa, vaikka kuinka tuntuu hukkaan menneeltä! Hintriika* kirjoitti:
Juuri tuota samaa minä tarkoitan, mutta Pohjois-Suomessa ei "skulattu" kuten Stadissa. Eikö kukaan Perämeren rannikolla lapsuuttaan viettänyt muista sen vihkon täkäläistä nimeä?
Minullakin se on jossakin muistilokerossa, jota en saa auki. Voin kuvitella sanovani naapurin tytölle: Odota, minä haen minun "sen".
"Se" on melkein kielen päällä, mutta ei tule ulos!siihen aikaan, todella tärkeä.
Ystävien kirjoittamista lauseista monet ovat täällä jo tulleet kerrotuksi, niitä luettiin hartaina ja tosina.
Itse kirjoitin parhaan ystävä(ttäre)ni vihkoon:
"Onnen puussa kolme oksaa on, usko, toivo ja rakkaus.
Yhden niistä sulle taitan, se olkoon vaikka rakkaus!"
~~~~
:)
oli vain muistovihko, johon liimattiin niitä ihania kiiltokuvia, mutta tätä "vaihtohaitaria" ei ollut. Oliko eri puolilla Suomea sitten eri tavat?
- folk
minunkin lapsuudessani,se haitarivihko.
Nimeä sille en kyllä muista.
Tuo skulaaminen tuo joitakin hataria muistoja mieleen.
Vihko ei sitten ollut uusi,oli aina joku laskuvihko
tai muu sellainen,kumminkin käytetty.
Muistokirja oli minullakin,tuossa se on kirjahyllyssä tälläkin hetkellä.
Ken viime lehdelle kirjoittaa,se eniten sua rakastaa! - Anonyymi
folk kirjoitti:
minunkin lapsuudessani,se haitarivihko.
Nimeä sille en kyllä muista.
Tuo skulaaminen tuo joitakin hataria muistoja mieleen.
Vihko ei sitten ollut uusi,oli aina joku laskuvihko
tai muu sellainen,kumminkin käytetty.
Muistokirja oli minullakin,tuossa se on kirjahyllyssä tälläkin hetkellä.
Ken viime lehdelle kirjoittaa,se eniten sua rakastaa!Tampereella päin käytettiin muistaakseni vihkosta nimeä sysi.
- fiiulin**
Minulla ja kavereillani oli ainoastaan muistovihko, nuo haitarimaiset pajatsot ja pankit ovat aivan uusi asia.
Ei ole ollut lapsillanikaan, vaikka he ovat minua hieman nuorempia.
Omasta muistovihostani on jäänyt mieleeni yksi koskettava muisto, koskettava siksi koska olin siirtolainen ja koditon.
Niin paljon vailla on ihminen
ken kulkee kotia vailla,
Häntä kohtalon tuulet kuljettaa
syyslehden hyljätyn lailla.- uzma-m
kyl kai tuo muistivihko oli enemman likkojen askartelua,ai miten jannasi kun joku poikakin skriivasi:
kukat ne kuihtuu kastelematta
tytot poikien suutelematta.
enpas ole viela taysin kuihtunut. - En minäkään
uzma-m kirjoitti:
kyl kai tuo muistivihko oli enemman likkojen askartelua,ai miten jannasi kun joku poikakin skriivasi:
kukat ne kuihtuu kastelematta
tytot poikien suutelematta.
enpas ole viela taysin kuihtunut.onnekseni! Hei uzma!
- 7 x 7
En minäkään kirjoitti:
onnekseni! Hei uzma!
Varmaan huomasit, vastasit 7 vuotta sitten kirjoitettuun viestiin?
Minä muistan ,että lapsena leikimme tuollaista
kiiltokuvilla,ainakin Stadissa. Kiiltokuvat laitettiin niihin taitettujen sivujen väliin ja vaihdettiin sitten,,joku kohta jätettiin tyhjäksi ja sinne menetti sen kiiltokuvan,,Se vihko oli nimeltään "Pankki" ,siis kiiltokuvapankki.,Oli ihan kivaa ja jännääkin,kun ei tiennyt,missä se tyhjä paikka oli. Ei nykylapset tuollaisesta tiedä,kyselin lapsenlapsilta...Moikka..Terv.Irkku- etsijä*
Olen mielenkiinnolla seurannut löytyykö hintriikalle vastausta, tuo pankkipeli kuulostaa tutulta. En kyllä muista sitä itse leikkineeni.
- Hintriika*
Nyt alkaa tuntua, että minä muistan väärin tuon pankin, kun ajattelin sen olevan niissä kansilokeroissa. Olisiko koko vihko tosiaan ollut muistipankki! Se nimittäin ensimmäisenä kävi minunkin mielessäni, mutta sitten aloin epäröidä.
Jotkut asiat jäävät vaivaamaan, kun ne ensin vuosikymmenien takaa putkahtavat tietoisuuteen. Kiitos kauheasti kaikille aivonystyröitään hieroneille! Hintriika* kirjoitti:
Nyt alkaa tuntua, että minä muistan väärin tuon pankin, kun ajattelin sen olevan niissä kansilokeroissa. Olisiko koko vihko tosiaan ollut muistipankki! Se nimittäin ensimmäisenä kävi minunkin mielessäni, mutta sitten aloin epäröidä.
Jotkut asiat jäävät vaivaamaan, kun ne ensin vuosikymmenien takaa putkahtavat tietoisuuteen. Kiitos kauheasti kaikille aivonystyröitään hieroneille!Harmittaa, kun en muista minkäänlaista nimeä tuolle vaihtohaitarille, sillä sitä leikittiin monen vuoden aikana. Pankki-sanaa ei ainakaan Länsi-Suomessa käytetty muistaakseni siitä vihkosta, jossa oli taitellut sivut.
- kipa
Meillä oli just viikonloppuna vanhempien kanssa puhetta kyseisestä sysivihosta ja yritettiin muistella miten se toimi. Hataria muistikuvia oli itselläkin sysimisestä kyseiseen vihkoon ja kiiltokuvien vaihtamisesta ja välillä saattoi ilmeisesti tulla tyhjäkin.
Mutta Hämeessä ainakin puhuttiin sysivihosta, mistä lie nimitys tullut.Koulut kun alkavat syyskaudella ja vihkoja piti olla kaikkeen silloinkin. Mankuivat kai lapset niitä äidin, tai varsinkin isän lähtiessä hevoskyydillä toimittamaan kauppa ja myllyasioita, niin saattoivat äidit huudella että, osta nyt niitä syysvihkojakin lapsille!
- muistioneri ,
Kiiltokuvat eli muistit
muistiksi en ole kuullut kiiltokuvia sanottavan- Rööslain
Vihko oli muistivihko, johon kiiltokuvia muistovärsyjen yhteyteen liimattiin. Kirjakaupasta sai ostaa ihan tähän tarkoitukseen tehtyjä, kovakantisia pikku vihkosia.
Sitten oli erikseen ruutuvihot, joihin kerättiin kiiltokuvia ja kiiltokuviksi niitä sanottiin, ei muisteiksi. Tuommoista "haitari- tai pankkivihkoa" ei meillä ollut, vaihdokaskuvat kulkivat vihon välissä irrallisina.
Kiitos värsymuisteloista! Tässä eräs omistani, jonka kummitätini kirjoitti muistivihkooni. Tätä olen jaellut edelleenkin nykyihmisillenikin merkkipäivinään:
Ruusustossa
Astuskele
Kirkkahana
Kaunihina
Armahana
Ainiaana
Niinkuin
Impi Pohjanmaan.
Alkukirjaimista muodostuu sana RAKKAANI - mites taipiuu
Mikä ihmeen muisti?onko tuollainen sana suomen kielessä?en ole ikinä kuullut.
Kiiltokuvavihkoja ennen oli. Muistoja niihin kirjoitettiinn. - Muisteiksi
saottiin kaikkialla Suomessa siihen aikaan, iloa niistä oli lapsille.
- Anonyymi
mites taipiuu kirjoitti:
Mikä ihmeen muisti?onko tuollainen sana suomen kielessä?en ole ikinä kuullut.
Kiiltokuvavihkoja ennen oli. Muistoja niihin kirjoitettiinn.Kyllä Etelä-Pohjanmaalle sanottiin muisti kirja, ilmeiseti murre juttu
Olen kirjoittanut aikanaan lukemattomiavärssyjä muistovihkoon. Sen rakennetta en muista, oli vain suvu ja siinä kiiltokuva, jona viereen värssy kirjoitetttiin.
Täällä etelässä muistikirja on aina merkinnyt vain "muistiapua" ja näin vieläkin.
Mutama tavallinen:
Muista silloin minua kun kirppu puree sinua,jos se puree kovasti, tulee sinusta rovasti.
Jos minä lintu olisin ja sinä tähkäpää, nokkaani sinut ottaisin ja lähtisin lentämään. Tuo oli ihastukselleni.
Liekö kukaan kirjoittanut muistovihkoon kuulemaani?
Lehmän paska viidakossa on niin kauniinlainen, sinä tyttö sinisilmä olet samanlainen.- Ei varmaankaan,
Ruuneperi, " lukemattomia " sanan kaikissa merkityksissä. :D
- raa
Hintriika, meillä päin sen vaihtarivihon nimi oli sumpli. Kuvia sumplittiin. Muistovihkot olivat eri asia, tuntuvat menevän tässä keskusteluketjussa iloisesti sekaisin nämä kaksi.
- Normaaleja terveitä
ihmisiä juttelemassa tässä ketjussa. Mitä onko tämä v. 2007?
- Mummi nyt
Muistivihko meilläpäin kaikilla oli, ei vaihtarivihkoa.
- Samon meillä päin,
Mummi nyt kirjoitti:
Muistivihko meilläpäin kaikilla oli, ei vaihtarivihkoa.
en tiedä sivujen taittelusta pankeiksi mitään. Muistit olivat todella kauniita kiiltokuvia.
- Mummi myös
Samon meillä päin, kirjoitti:
en tiedä sivujen taittelusta pankeiksi mitään. Muistit olivat todella kauniita kiiltokuvia.
En yhtään tajunnut lapsena, miten onnellista oli.
Vasta kun on menettänyt, silloin tajuaa. - Anonyymi
Mummi myös kirjoitti:
En yhtään tajunnut lapsena, miten onnellista oli.
Vasta kun on menettänyt, silloin tajuaa.Ihan niin sitä vaan toivoi lapsena että pian kasvaisi isoksi . Ja vanhat ihmiset aina sanoivat että nauttikaa nyt muksut kun olette vielä vapaita ilman huolia elämästä , mutta milläs me sellaisi oltais ymmärretty kun lapsia oltiin
- Niin silloin vielä
kunnioitettiin toisia ihmisiä ja heidänkin tunteitaan.
- Tässä ketjussa ei
todella noita nyky-häirikköjä ole.
- ei myöskään
tarvinnut pelätä että joku tulee raatelemaan ja upottamaan suohon.
- Naispuolinen Cain
Dingle ei ollut kehumassa itseään ja uhkailemassa sekä mollaamassa muita.
- Diili
Naispuolinen Cain kirjoitti:
Dingle ei ollut kehumassa itseään ja uhkailemassa sekä mollaamassa muita.
naispuolinenCain.
Tarkoitat kai nikilläsi itseäsi.
Saanko minä kehua Sinua?
Tai itseäni, kun en ole naispuolinen Cain, enkä Dingle, enkä niistä mitään tiedä, siksi kehun Sinua ja itseäni.
Olet Sinä aika viisas ja tarkkanäköinen, näet sellaistakin mikä ainakin minun silmiltäni on salattu.
Tehdäänkö Diili, sinä näet ja minä kerron!! - Anonyymi
Kyllä minä ainakin pelkäsimkahta poikaa koulussa asuivat aika lähellä meidän taloa ja kerran antoivat minulle kunnon selkäsaunan että luulin että kuolen siihen , huusin niin kovaa kun jaksoin ja joku aikuinen tuli häsyihin . En ollut tehnyt mitään pahaa näille pojille,mutta vanhempana ajatellut että olisiko saanut siksi selkääni kun olin muuttanut kouluun toiselta paikkakunnalta. Kaksi isoa poikaa hakkasi pientä tyttöä , ei ole unohtunut koskaan .
- Rentouttavaa,hauskaa
Ihana ketju, luin läpi.
- ei sotaa silloin
kivaa ajanvietettä osattiin silloin kaikki me yhdessä.
- Ei...niin
Ja siitä oli ystävyyden syventyminen seurauksena.
- Lapsuudenmuistot-ihania
Rööslain
3.7.2012 12:36
Vihko oli muistivihko, johon kiiltokuvia muistovärsyjen yhteyteen liimattiin. Kirjakaupasta sai ostaa ihan tähän tarkoitukseen tehtyjä, kovakantisia pikku vihkosia.
Sitten oli erikseen ruutuvihot, joihin kerättiin kiiltokuvia ja kiiltokuviksi niitä sanottiin, ei muisteiksi. Tuommoista "haitari- tai pankkivihkoa" ei meillä ollut, vaihdokaskuvat kulkivat vihon välissä irrallisina.
Kiitos värsymuisteloista! Tässä eräs omistani, jonka kummitätini kirjoitti muistivihkooni. Tätä olen jaellut edelleenkin nykyihmisillenikin merkkipäivinään:
Ruusustossa
Astuskele
Kirkkahana
Kaunihina
Armahana
Ainiaana
Niinkuin
Impi Pohjanmaan.
Alkukirjaimista muodostuu sana RAKKAANI- 7658
Niin silloin vielä
kunnioitettiin toisia ihmisiä ja heidänkin tunteitaan.
- Pakkokassa
Meillä sen haitarivihkon nimi oli pakkokassa. Nimi tuli varmaan siitä kun siellä oli myös se väli mihin kokeilijan oli pakko jättää kiiltsikkansa ilman vaihtaria
- pekka-vaari
Sumplivihkohan se kassoineen oli 50-luvun alussa. Vaihtamista sanottiin sumplimiseksi ja hyvin se toimi.
- Tyti52
Mulla oli ainakin sysivihko
Onpas vanha ketju, nyt vasta huomasin, mutta mukavaa, että tällainen on löytynyt.
Tämän päivän lapsilla ei ole mitään leikkejä enää. Heillä on kännykät.
Pihaleikit ovat lopussa. Monissa taloissa ei edes ole niin paljon lapsia, että kannattaisi leikkiä pihaleikkejä. Osallistujia ei löydy.
Pahinta on, että lapset eivät enää liiku. Lätkä kiinnostaa, ehkä jalkapallo. Muu liikkuminen ei tunnu olevan muodissa.
Monet meidän lapsuutemme leikit ja toimet ovat aivan tuntemattomia nykypäivän lapsille.
Sisäleikkeihin kuuluivat pelit. Perheet olivat isompia, kavereitakin enemmän. Muistan, että lapsena tehtiin omin käsin kaikenlaisia pelejä, piirrettiin ja ruudutettiin noppapelejä, ja pari kertaa teimme itse Monopolipelinkin, kun ei kenelläkään ollut.
Pelikortit saatiin vanhemmilta, kun joku kortti oli kadonnut. Meidän pakat olivat aina vajaita! Ei se haitannut.- toottamaar
minäkin nyt vastaan vaikka vanha ketju. ei minulla ainakaan mitään vihkoja ollut. eikä kiiltokuvia. ei todellakaan kaikilla tytöillä ollut sellaisia. ei perheellä ollut varaa sellaiseen. minun luokallani oli monia tyttöjä , jotka vaan saivat ihastella toisten kiiltokuvia ja värssyjä. älkääpäs yleistäkö asioita. minä itse kuuluin heihin. tein jo töitä 6 vuotiaasta asti ja olen varmasti nuorempi kuin teistä useampi. ei meillä mitään kiiltokuvia saanut töitä piti tehdä eikä hemputella. ja heps, jos joku nyt vetää herneen nenuunsa tästä kirjoituksesta esim. isot kirjaimet, välit ym EVVK.
- Anonyymi
Ei haittaa vaikka onkin vanha ketju aine on. Sellainen josta jokaisella,on muistoja
- Wanhoja.muistaen
Kuten ylempänä kirjoitettiin, vihko oli usein täyteen käytetty laskuvihko tms. Ei se maksanut mitään. Koulustahan se oli saatu. Tämä leikki oli yksi halvimmista, joten sinulla vain kävi huono säkä, kun sinulle ja kavereillesi leikki oli tuntematon.
Koulumatkoilla ja välkkäreillähän vihkoja käytettiin, eivät ne vieneet aikaa kotihommilta.
Olemme kaikki sitä ikäluokkaa, joilla oli kotiaskareita. Monet paimensivat sisaruksiaan koulun jälkeen tai auttoivat muuten taloudessa. Muutamat vuosikymmenet sitten lapsityövoimasanaakaan ei tunnettu, vaan lasten työpanos oli itsestään selvyys monissa huusholleissa. Pidettiin myös tärkeänä, että lapset osasivat tehdä arkiaskareita ja osallistuivat niihin. Monissa perheissä se oli välttämätöntäkin.
Mutta kaikeksi onneksi useimmilla kuitenkin oli aikaa myös leikkiin.
Sinulla on ilmeisesti ollut raskaampi osa kuin monilla muilla. - toottamaar
hei haloo mummu wanhoja muistaen. minä en todellakaan ole mitään arkiaskareita tehnyt tai paimentanut lapsia. etkö ymmärrä lukemaasi. kävin töissä ja tein töitä joista maksettiin palkkaa. pakko oli jo 6 v menin siivoamaan erään mummun luo, kun äiti käski. ei parantunut väittää vastaan. kyllä teillä mummuilla on helpot oltavat ollut kun kiiltokuvia olette ehtineet vaihdella ja jotain lapsia hoidella. olen tehnyt vaikka minälaisia töitä, en nyt viitsi tässä mainita, mutta kunhan niistä vain äiti ja isä saivat rahaa ja aloitin toisiaan 6v työt. siitä voit päätellä mitä tahansa mieleesi tulee. eikä minulla mitään koulukavereita ollut, koskaan ei saanut viedä ketään kotiin. piti katsos tehdä palkallisia töitä mm. kioskilla, kaupassa, siivouksessa jne. ja olen tosiaan useamman kymmenen vuotta nuorempi sinua aivan varmasti, jos olet yli 70 v, et silleen. ei kaikilla mitään lapsuutta ole ollut minunkaan ikäsilläni. luin vain tuon kiiltokuvasta kirjoituksen ja päätin vastata. en yleensä käy näillä sivuilla enkä vastaile. ottaa pannuun lellityt äidin ja isin tytöt kiiltokuvineen. olisihan minäkin halunnut saada kiiltokuvia mutta en saanut niin en saanut. ei äidille sellaiset sopineet, olisi mennyt minun tienestini hukkaan. raha ratkaisi eikä rakkaus. aikuisena ostin itselleni kiiltokuvia joita olisin halunnut silloin lapsena koulussa. se oli se aikakausi minun elämässäni jotta pääsin siirtymään oikeesti aikuisen elämään vaikka ikäni puolesta olisi pitänyt jättää kiiltokuvien ostelu. nyt en enään ostele tietenkään mitään kiiltokuvia enkä mitään muutakaaan roinaa. olen tyytyväinen vähään. itseni kanssa olen sinut ja olen antanut anteeksi kaikille ihmisille jotka eivät antaneet minun olla lapsi. tähän prosessiin menikin sitten muutama vuosikymmen ennen kuin olin valmis ihmisenä. se osa oli minulle varattu ja tarkoitettu elämässäni. olen onnekas että ymmäräsin itse käsitellä asiat ilman mitään ulkopuolista apua ja antaa armahduksen oikeuden edestä. no tässäpä vuodatus mikä on täyttä totta.
- Wanhoja
Meille palstalaisille et kuitenkaan ole antanut anteeksi.
- Per-kel
Glansbilder på Finlandssvenska.- Erilaisia värssyjä sinne kirjaan kirjotettiin muun muassa : När du blir gammal och ingen vill ha dig, sätt dig på taket och låt kråkorna ta dig :D
- kolkytlukulainen.mies
Minulta on hukassa kouluaikana radiosta usen kuultu ilmeisesti saksalainen reipas marssi laulu.
Muistan sanoja vain vähän:Mutta siinä lopussa oli aina se kertosäe ja kosket kohisee: trallalaa trallalaa tralla rahhahrahah ja kultainen on maa, tjs.
Sen melodia on soinut korvissa just näinä aikoina.
Tuli mieleen siitä Lorenan Immi Hellen nettilaulusta - ikälopun.tarinaa
Minulla ei tänään muisti pelannut. Kun asioille pitä lähteä, unohtui maksukortti tai käteisraha ostoksiin. Ellei vara-avain olisi ollut tutussa paikassa ulkona niin olisi pitänyt soittaa luottohenkilölleni. Hänellä on toinen vara-avaimeni.
Liian huonosta nukkumisesta tämä johtuu. Epäilen että kehittyvällä dementialla voi olla isompi osuus. kun ajatus ei pysy kasassa. Ostokset jäävät kassalle jne.- tämä.on.totuus
Ketjun kysymykseen vastaus, muistihäröisiksi näitä sanotaan Enimmät toki rauhallisia ja harmittomia.
Vanhempi veljeni ei sulata muistikatkoja. Vaikea hänestä on tullut kun kiroilee yhtenään huonon päivän sattuessa.
Minkäs sille voi. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yli 80 ikävuoteen.
- Maahiska
Ikivanha ketju mutta juuri jouduin miettimään samaa. Puikkari kuulosti tutulta, muut vieraita nimiä, mutta nyt muistin - kiitos ketjun! - se oli SÖKKÄRI! Asuin Jyväskylässä.
- ihmettelijä
Moneskohan kerta tämä ketju nostetaan ja koetaan tärkeäksi?
Heti aloitteesta tiesi Hintrikan olleen kysyjänä asiaan, johon jokin 'sökkärin' oivaltaminen ei yleistä kiinnostusta edes voi herättää!
Kovin pienissä ympyröissä pyörii jo nuo muistotkin joskus!.
- Marjis
Sysivihko
Muistovihko.
Kun poika sua rakastaa niin älä anna nuolla, näin tautisena aikana siihenkin voi kuolla.Rakkaus on kuin pikkuinen ukko jolla on taskussa avain ja lukko, sillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maamies pellolla lyhteet.
- Muistit
Muisteja, kiiltokuvia, kerättiin vihkooon, liimattiin kinni
ja siihen viereen aina ystävä kirjoitti oman lauseensa.
"Onnenpuussa kolme oksaa on: usko, toivo ja rakkaus.
Yhden niistä sulle taitan, se olkoon vaikka rakkaus!" - SYSIVIHKO
SYSIVIHKO
- Anonyymi
Tampereella se oli 50-luvulla sysivihko 👍😊
- Anonyymi
Se oli sysivihko.
- Anonyymi
När du blir gammal och ingen vill ha dig,
sätt dej på taket och låt kråkorna ta dig !
Gubbe 74 - Anonyymi
Oman vanhan ketjun nosto? Miksi?
- Anonyymi
En huomannutkaan. Ensin että oli vanha sillä aihe oli kiva ja jokaisella muistoja näistä
Muistokirjoista.
Aina kivaa jos on aiheita mitkä ei ole mitenkään loukkaavia eikä kukaan ala laitteleen ilkeyksiään lapsuuden muistoista
- Anonyymi
Koskas nuihin vanhoihin nikkeihin on ilmestyny siniset tekstit? Kun ei profiilia enää ole kait käytössä.
- Anonyymi
Muistovihko se taisi olla.
- Anonyymi
Etelä-Pohjanmaalle muistikirja
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4449834- 592506
- 591967
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271719IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio901452- 1221389
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3761288- 1461265
- 221229
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1051111