Kiusaaminen lukiossa?

kokenut

Onko joku tullut kiusatuksi lukiossa? Tämä taitaa olla hieman harvinaisempaa, kun nuoret ovat lukiossa jo hieman aikuistuneita.

Kun menin lukioon, en ollut vielä unohtanut lapsuuden kiusaamiskokemuksia, mutta niistä oli jo aikaa.
Ylä-asteella minä hieman ujo ja hiljainen poika ajauduin lievästi kiusatuksi seiskaluokalla ns. pahiksien toimesta, mutta heidän kiinnostuksensa minua kohtaan lakkasi jo seuraavana vuonna.

Kuvittelin, että ihmiset aikuistuisivat ja kiusaaminen olisi loppunut.
Mutta olin pahasti väärässä. Kun teinivaihe alkoi pääsemään iltapuolelle, niin eiköhän ihmisistä tullut esiin se sama kiusaava pikkulapsi, mitä muistin nähneeni lähinnä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Myös muuten ihmiset muuttuivat. Kun lukio alkoi, täytyi näytellä kovin vastuullista ja aikuismaista ja koittaa saada muut näyttämään tämän vastakohdalta. Minä en tätä koskaan ymmärtänyt.
Peliä, missä täytyi jatkuvasti olla varuillaan, etteivät muut saa mahdollisuutta takertua johonkin asiaani ja väittämään sitä vastuuttomuudeksi ja lapsekkuudeksi.

Olin lukioon mennessä melko kiinnostunut koulusta ja joidenkin mielestä ehkä hikari. Aloin liikkua lähinnä luokkalaisteni kanssa samassa porukassa välitunneilla, joista tunsinkin pari jo etukäteen. Yksi näistä pojista nousi minulle kovin läheiseksi ja tuntui viihtyvän seurassani.
Kummallista oli se, että jo toisen kurssijakson aikana hän alkoi ikään kuin eristää minua tästä ryhmästä, missä liikuimme. Olin käsittääkseni melko pidetty, joten on kummallista, että tämä eristäminen tuntui toimivan.
Se oli pieniä tekoja ja sanoja. Päätin sitten, etten halua enää liikkua sellaisessa porukassa, missä tämä ihminen liikkuu.

Kun jäin yksin, tämä eristäjäni alkoikin hakeutua itsekseen seuraani. Hän puhui kaiken aikaa jotain käsittämtöntä juttua siitä, kuinka minä ja hän olimme muka täysin samanlaisia ihmisiä. Hän väitti, että olimme erilaisia, kuin muut ja me vain ymmärrämme toisiamme.
Hän käyttäytyi, kuin olisi selvää, että olemme samanlaisia. Hän tuntui aina tietävän, mitä ajattelen jne.

Olin hyvin tunnollinen koulussa, mutta opiskelijana muuten melko tavallinen.
Tämä eristäjäni kuitenkin pystyi ajamaan minua suohon ja masennukseen. Hän nosti aina kamalan melun, jos tein jonkin virheen.
Satuin kerrankin myöhästymään minuutin koulusta ja sain kuulla siitä kaksi viikkoa tapauksen jälkeenkin.
Hän sai opettajat juttuun mukaan, niin sain kuulla opettajilta naureskelevia huomautuksia: "muista nyt tulla ajoissa", vaikka et kuitenkaan tule.

Itse tämä eristäjäni lintsasi puolet tunneista ja myöhästeli reippaasti tavallisesti.
Koskaan hän ei saanut minkäänlaista palautetta opettajilta touhuistaan. Hänen touhunsa painettiin villaisella.

Eristäjäni myös jatkuvasti osoitti jotain kummallista, että olin muka jotenkin epäonnistunut ja virheellinen, kun olimme samanlaisia ja erityisiä, mutta hän oli jotenkin täydellinen ja minä jotenkin epätäydellinen, kun en ollut kuten hän.
Toimin muka jotenkin väärin, en ollut riittävän ryhdikäs ja vastuullinen ihminen. Hän jaksoi syyllistää minua, kuin olisin jotenkin epäonnistunut elämässäni, tai tuhlannut sen.

Jatkuvat ylireagoinnit kaikkiin pieniinkin virheisiini saivat minut todella stressaantuneeksi ja tulin jo ensimmäisen vuoden aikana niin stressaantuneeksi, että kaikkeen tekemiseen oli hirvittävät paineet. Koin, etten pysty tekemään asioita oikein ja teen kuitenkin jonkun virheen. Pahinta oli, että tämä tyyppi sai aina opettajat puolelleen.
Aloin myöhästellä koulusta viikoittain ja tehtävien suorittaminen meni keskinkertaiseksi, mistä sain jatkuvasti valituksia opettajilta.

Hän heittäytyi koulun rehtorin seuraan ja jostain kumman syystä tämä rehtorimme tuntui kuin suorastaan vihaavan minua. Hän sanoi minulle useaan otteeseen asioita, joista pahoitin mieleni pitkäksi aikaa.

Eristäjäni koitti luoda minusta toisille sopivanlaista kuvaa, jotta minuun suhtauduttaisiin, kuin paskaan.
Kummallista oli hänen ristiriitainen, toisaalta ihaileva, toisaalta halveksuva suhtautumisensa minuun.

Hän pystyi myös ikäänkuin eristämään minua todellisuudelta ja lavastamaan minulle sopivanlaisen todellisuuden, missä sairastuin masennukseen. Keskeistä oli kaiken positiivisen tappaminen elämästäni.

Tyyppi oli todella hyvä valehtelemaan ja myös erittäin älykäs. Väitti olevansa sosiaalisesti heikko, koska minä olin ujo. Hän koitti saada minut näkemään hänet itseni kaltaisena.
Todellisuudessa hänellä oli varsin laajat kaveripiirit, mihin hän ei minua kuitenkaan päästänyt sisään.

Kun keskustelin ryhmässä muiden ihmisten kanssa, minua pidettiin yleensä mielenkiintoisena keskustelija, jolla oli erilaisia mielipiteitä ja paljon tietoa. Tämä eristäjäni, kun oli mukana keskustelussa, haukkui hän kaikki sanomiseni.

Korviini kantautui juttuja, kuinka muilla oli myös huonoja kokemuksia tästä ihmisestä.
Valitettavasti tämä kostonhimoinen, katkera ja kateellinen narsisti sairastutti minut masennukseen niin, että jouduin lopulta masennuskierteeseen, mistä en ole yli päässyt.

Kiinnostuin erityisesti, kun huomasin, että tällä Pekka-Eric Auvisella oli erittäin paljon samanlaisuutta elämänkatsomuksessaan tämän henkilön kanssa.

Erityisen mielenkiintoista on, kuinka tämä kiusaajani oli käsittämättömän ylimielinen, mutta haukkui jatkuvasti kaikkia muita ylimielisiksi.

16

5517

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lukiossa

      kiusaamista esiintyy myös lukiossa, ei kiusaamista poista aikuistuminen. saatetaanhan työpaikoillakin kiusata.

      olen nähnyt ja vähän kokenutkin kiusaamista lukiossa. kiusaaminen siellä ei ole ehkä niin raakaa ja suoraa kuin peruskoulussa, vaan enemmäkin juuri eristämistä ja seläntakana paskan puhumista ja sellaista vähemmän suoraa.

    • treytur

      Ihan tuohon sun alkukysymykseen, että onko lukiossa kiusaamista. Minun luokallani ei ainakaan ole. Mutta kyllähän varmaan jossain voi olla tyyppejä, jotka vieläkin harrastavat kiusaamista. Jotkut ovat ehkä sellaisia läpi elämän. Mutta varmaan se on suuri ero, että lukiossa se kiusaaja on ehkä yksin tai yhden ihmisen kanssa pottuilee jollekin ja samaan aikaa muu luokka pitää niiden käytöstä typerän lapsellisena. Ehkä se kiusaaja voi olla muillekin ärsyttävä, eikä siitä oikein kukaan pidä. Vähän sellainen, joka ei tule toimeen ympäristön kanssa.

    • thenixu

      Mitä pidemmälle tätä tekstiä luin, sitä vahvemmin heräsi ajatus psykopaatista. Sitä ei tietenkään kukaan tavallinen ihminen voi diagnosoida, mutta ns "eristäjän" tuntomerkit viittaavat erittäin vahvasti psykopatismiin. Esim. heikon esittäminen, ystävällisyys ja yhtäkkiä takin kääntäminen, seuran hyväksikäyttäminen... en tiedä... Tällainen ajatus minussa heräsi. Siinä tapauksessa sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa. En ole ikinä onneksi joutunut kohtaamaan tällaista ihmistä, mutta useiden narsistien kanssa olen ollut tekemisissä.

    • Minä vaan

      Ihan selvästi narsisti tämä kyseinen tyyppi. Eli syyttää muita huonoista ominaisuuksistaan, jotka ovat todellisuudessa hänessä itsessään.

      • Mymmeli424

        Minun luokallani oli kanssa tämän tapainen tapaus mutta ammattikoulussa tosin. Nykyään olen lukiossa ja saan kyllä olla ihan rauhassa- onneksi. Olen joutunut väkisin pistämään välit poikki tämän henkilön kanssa.
        Ja väkisin kun sanon niin todellakin tarkoitan sitä. Hänen käytöksestään olisi voinut luulla että olisin olemassa vain häntä varten. Hän juuri eristi minut muusta maailmasta ja puhui kuinka samanlaisia me olemme. Jos hän teki väärin, kukaan ei saanut sanoa sitä, mutta jos minä epäonnistuin joissain asioissa niin hän oli ensimmäisenä moittimassa minua siitä.
        Ja juuri tuo paskan puhuminen. Sitten aloin seurustelemaan pojan kanssa joka oli toiselta paikkakunnalta ja siitäkös meteli nousi. En olisi saanut kuulemma olla pojan kanssa koska elin vain häntä varten ja hän ei voi olla ilman minua. Se alkoi olla jo todella sairasta. Hän yritti väkisin tulla seuraani missä tahansa. Jopa kun kahden kesken halusimme olla niin hän soitteli meidän peräämme aina että olen nyt tulossa sinne ja aina kyseli että onko poikakaverini minun luonani että hän voi tulla sinne tai jos hän tulisi toisella paikkakunnalla käymään.
        Nykyään asun täällä ja olen koulussa täällä. Hän edelleen - minun tietääkseni - asuu siellä missä minäkin ennen ja elämä on muuttunut parempaan suuntaan nyt kun en ole enää hänen kanssaan tekemisissä. Tosin kun olin vanhempieni luona käymässä ja näin kavereitani niin hän osui heti samalle paikalle ja sanoi että hänkin on ajatellut muuttaa samalle paikkakunnalle kuin minä ja pyysi numeroani. En onneksi antanut sitä. Lipevästi hän kysyi että miten minulla ja poikakaverillani menee.
        Sanoin että hyvin ja jätin tyypin siihen seisomaan. Kaiken lisäksi kun hänen mielestään "elin häntä varten" niin hän luuli omistavansa myös poikakaverinikin. Hän yritti erottaa meidät milloin milläkin konstilla, puhumalla minusta paskaa hänelle tai kaikille muille.
        Jos olin hyvä koulussa niin hän alkoi huutaa minulle. Esimerkiksi kerran tunnilla piti vastata ja kun vastasin (olen yleensä todella hiljainen) hän huusi minulle suoraan sanottuna että pidä turpasi kiinni. Loukkaannuin. Juuri tuollaisia hän huuteli minulle aina, mutta hän ei kestänyt sitä jos hänen käyttäytymistään kommentoitiin.
        Hän halusi olla muiden yläpuolella. Narsismia ehkä? Mutta eräs mieleenpainuvin tilanne tulee mieleen siitä, että kerran keittiössä kun olimme tarjoilijana niin hän pompotti minua ja pariani, valitti siitä kun olimme liian hitaita, mutta ei itse ei tehnyt mitään.
        Minulla ja parillani meni tähän käytökseen totaallisesti hermot ja hän lähti ovet paukkuen kotiinsa kun sanoimme suorat sanat.
        Hän yritti syyllistää meitä myös siitä kun oli lintsausten ansiosta reputtamassa koko tutkinnon.
        Onneksi ei tartte enää sitä ihmistä kestää. :)


      • supersixfive
        Mymmeli424 kirjoitti:

        Minun luokallani oli kanssa tämän tapainen tapaus mutta ammattikoulussa tosin. Nykyään olen lukiossa ja saan kyllä olla ihan rauhassa- onneksi. Olen joutunut väkisin pistämään välit poikki tämän henkilön kanssa.
        Ja väkisin kun sanon niin todellakin tarkoitan sitä. Hänen käytöksestään olisi voinut luulla että olisin olemassa vain häntä varten. Hän juuri eristi minut muusta maailmasta ja puhui kuinka samanlaisia me olemme. Jos hän teki väärin, kukaan ei saanut sanoa sitä, mutta jos minä epäonnistuin joissain asioissa niin hän oli ensimmäisenä moittimassa minua siitä.
        Ja juuri tuo paskan puhuminen. Sitten aloin seurustelemaan pojan kanssa joka oli toiselta paikkakunnalta ja siitäkös meteli nousi. En olisi saanut kuulemma olla pojan kanssa koska elin vain häntä varten ja hän ei voi olla ilman minua. Se alkoi olla jo todella sairasta. Hän yritti väkisin tulla seuraani missä tahansa. Jopa kun kahden kesken halusimme olla niin hän soitteli meidän peräämme aina että olen nyt tulossa sinne ja aina kyseli että onko poikakaverini minun luonani että hän voi tulla sinne tai jos hän tulisi toisella paikkakunnalla käymään.
        Nykyään asun täällä ja olen koulussa täällä. Hän edelleen - minun tietääkseni - asuu siellä missä minäkin ennen ja elämä on muuttunut parempaan suuntaan nyt kun en ole enää hänen kanssaan tekemisissä. Tosin kun olin vanhempieni luona käymässä ja näin kavereitani niin hän osui heti samalle paikalle ja sanoi että hänkin on ajatellut muuttaa samalle paikkakunnalle kuin minä ja pyysi numeroani. En onneksi antanut sitä. Lipevästi hän kysyi että miten minulla ja poikakaverillani menee.
        Sanoin että hyvin ja jätin tyypin siihen seisomaan. Kaiken lisäksi kun hänen mielestään "elin häntä varten" niin hän luuli omistavansa myös poikakaverinikin. Hän yritti erottaa meidät milloin milläkin konstilla, puhumalla minusta paskaa hänelle tai kaikille muille.
        Jos olin hyvä koulussa niin hän alkoi huutaa minulle. Esimerkiksi kerran tunnilla piti vastata ja kun vastasin (olen yleensä todella hiljainen) hän huusi minulle suoraan sanottuna että pidä turpasi kiinni. Loukkaannuin. Juuri tuollaisia hän huuteli minulle aina, mutta hän ei kestänyt sitä jos hänen käyttäytymistään kommentoitiin.
        Hän halusi olla muiden yläpuolella. Narsismia ehkä? Mutta eräs mieleenpainuvin tilanne tulee mieleen siitä, että kerran keittiössä kun olimme tarjoilijana niin hän pompotti minua ja pariani, valitti siitä kun olimme liian hitaita, mutta ei itse ei tehnyt mitään.
        Minulla ja parillani meni tähän käytökseen totaallisesti hermot ja hän lähti ovet paukkuen kotiinsa kun sanoimme suorat sanat.
        Hän yritti syyllistää meitä myös siitä kun oli lintsausten ansiosta reputtamassa koko tutkinnon.
        Onneksi ei tartte enää sitä ihmistä kestää. :)

        luoja...hetken aikaa sanaton olo.
        ihmiset ovat perseestä...
        toivottavasti et tapaa tuollaisia...hirviöitä kun menen yläkouluun.


    • JK

      EN OLE TULUT KIUSATUKSI LUKIOSA

    • nero123

      Se saatto olla Hannibal Lecter.
      Tsekkaas sen ikä ja tykkääks se syödä ihmisii?

      btw. muista pitää valkosipuleita mukana vampyyrien estämiseksi, äläkä jätä kyniä mihinkään!

    • narsistinalainen

      Joo ajattelin itsekkin voiko tuo henkilö olla terve. Siskoni rupesi lukion alussa seurustelemaan narsistin kanssa. Suhde oli aikamoinen on-off kun ei meinannut tulla mitään. 3.vuoden syksyllä suhde päättyi. Narsisti otti yhteyttä siskooni kun halusi kysellä kuulumisia. Siskoni sanoi että hän aloittaa koulun Helsingissä niin narsisti oli vain tokaissut: "ei sieltä kannata hakea. ei sinne pääse. minä en päässyt nii ei kannata." Siskoni on nyt avoliitossa ja opiskelee Helsingissä.

    • gghtrr

      fgrhdrth

    • Kaikissa ikäluokissa

      Ikävä kyllä kiusaamista voi joutua kokemaan vielä jatkossakin, omassa ystäväpiirissä ja työpaikalla. Aina pieni osa väestöstä on narsisteja, häiriintyneitä, psykopaatteja yms. ihan kaikissa ikäluokissa. Parasta vain oppia tunnistamaan heidät ja pysymään kaukana heidän vaikutuspiiristään. Täysin huomiotta kannattaa jättää moiset oman elämänsä surkimukset.

    • aerheth

      Kun minä olin lukiossa niin siellä ei näkynyt minkäänlaista kiusaamista. Ei minuakaan kiusattu siellä vaikka minua kiusattiin yläasteella. Se oli sellainen noin 600 opiskelijan lukio pk-seudulla johon keskiarvoraja oli jotain 8,7. Kiusaaminen näyttää kyllä todellakin olevan lukiossa paljon harvinaisempaa kuin yläasteella. Olen kuitenkin lukenut että ehkä noin 1-2 prosenttia lukiolaisista on kiusattuja, onkohan se niin että se kiusaaminen on siellä sellaista hienovaraista ettei se näy niin hyvin kuin peruskoulussa? Olen myös miettinyt että estääköhän lukiokiusattuna oleminen osallistumasta wanhojen tansseihin. Ainakin minulla ne wanhat olivat olleet suuri hyöty - se kyky luottaa ihmisiin parantunut ja ujous vähentynyt merkittävästi juuri tanssiparin vaikutuksesta.

    • Vaasanlyseonlukio

      olin aikoinaan vaasan lyseon lukiossa 2000 luvun alussa ennen kuin lukiot yhdistettiin toisen lukion nimi taisi olla yhteislukio. lyseoon oli keskiarvo kriteerit. puhuttiin "lyskan hengstä" minkä piti olla hyvä. paskapuhetta koko henki. oli uskomatonta miten lukiossakin oli fyysistä kiusaamista sekä oppilailta että opettajalta. luokassa eräs työnsi pulpetilla minuun kuin tönäisten. opettaja näki tämän ja katsoi maahan. toinen mielenvikainen yritti kampittaa oleskelutilassa ja tönäisi takaa liikuntatunnilla kun olin kuljettamassa palloa koripallon aikana. nämä oppilaat olivat kavereita keskenään. huhujen mukaan kaikki piilohomoja.

      törkein oli musiikin opettaja, joka kävi käsiksi esti menon luokkaan laittaen käden rintaani ja työntäen takaisin. hän pyysi pyytämään anteeksi koska olin myöhässä. ovea ei oltu aluksi avattu hetkeen koska tämä opettaja oli kieltänyt sen siltä aikovalta. nöyrästi jouduin vielä pyytämään anteeksi ja istuin järkyttyneenä lopun tunnin ajan. loppu kiusaaminen olikin sitten henkistä ja jokapäiväistä. usein sanottiin hinttariksi ikään kuin riitaa haastaen. kuka haastaa fyysiseen tappeluun lukiossa? myös yksi opettaja sanoi käytävällä homoksi. eivät he tienneet sitä olinko homo vai en. ironista oli myös rasistinen kiusaaminen suomalaiselta jolla oli varsin tumma sävy suomalaiseksi. itse olen myös kantasuomalainen tosin ehkä jokseenkin ei niin suomalaisen näköinen. yliopistossa vielä joku tönäisi lantiollaan kun istuin paikalla hän istui samaan riviin hieman loitommalle. on yliopistoissakin kiusaamista varsinkin henkistä.

    • Anonyymi

      mua kiusataan tälläkin hetkellä...koko luokka nauraa minulle :( Nämä vain nimittelevät minua

      • Anonyymi

        Vaiha koulua, jos sun luokka on täynnä semmosia paskiaisia jotka nimittelee vaa sua. Ymmärrän et se ois varmaa iha täyttä kuraa. Se varmaa haittaa sun oppimistakin. Vois luulla että jos vastaat väärin kysymykseen ni sitten tulee hirveet naurut. Ja sitku et enää uskalla viitata, niin sun arvosanat laskee. Kun tuntiaktiivisuus on perseestä. Joo, mutta pärjäämisiä sulle. Sori jos loukkasin sua ku en osaa kirjoittaa.


    • Hei ja tiedoksi kaikille kiusatuille:

      Kiusatut (Pirkanmaalla toimiva kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontapiste) järjestää Tukinetissä ryhmächattejä kiusatuille. Seuraava chat on jo tänään torstaina 19.9. klo 17-18.30. Chatteihin voi osallistua anonyymisti, vaikka kotisohvalta ja ne löytyvät suoraan täältä: https://tukinet.net/teemat/kiusatut-ryhmachat/live-discussions/

      Tukinetissä https://tukinet.net/ on muitakin palveluita, joista voi saada tukea kiusaamistilanteessa.

      Lisäksi on muitakin tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä pari vaihtoehtoa:

      - Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/

      Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

      - Jos soittaminen tuntuu sopivimmalta tavalta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa (09) 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.

      Ystävällisin terveisin
      SOS-kriisikeskus/Kata

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      69
      1990
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      164
      1549
    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      141
      1408
    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      90
      1318
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      49
      1250
    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      273
      1077
    7. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      1002
    8. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      121
      970
    9. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      110
      967
    10. Nainen, millainen tilanne oli

      kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin
      Ikävä
      50
      792
    Aihe