Liikunnan numero?

sitten numerot mitkä antaisit. kiitettävät ja hyvät ja muut on varmasti tarkasti määritelty, mutta ihmisethän niitä numeroita antavat. siitähän tässä lie kyse. minä muuten antaisin seuraavaa
A: 9, B: 9, C: 10, D:8 ja E:7.

ja kerro kirjoitti:

sitten numerot mitkä antaisit. kiitettävät ja hyvät ja muut on varmasti tarkasti määritelty, mutta ihmisethän niitä numeroita antavat. siitähän tässä lie kyse. minä muuten antaisin seuraavaa
A: 9, B: 9, C: 10, D:8 ja E:7.

Lue lisää

simppeleitä. Opettaja arvioi. Jos menee muka pieleen, pyydä perustelut ja mah. uusi arviointi.

kun asiat ei ole noin kirjoitti:

simppeleitä. Opettaja arvioi. Jos menee muka pieleen, pyydä perustelut ja mah. uusi arviointi.

Minä pyysin. Nimittäin oppilas, joka oli erittäin kömpelö eikä jaksanut mitään juoksuja tai hiihtoja ym sai ysin liikunnasta. Oli kuulemma niin kova yrittämään, aina iloinen ja reipas, että häntä haluttiin kannustaa. Sitten toinen oppilas, poikani, sai myös ysin. Tämä oppilas oli KLL-mestari eräässä lajissa. Kilpaili hyvällä menestyksellä myös muissa lajeissa. Oli oikein yleislahjakkuus eikä hänenkään asenteessa ollut opettajan mukaan moittimista, vaan oli aina innolla mukana eikä tuonut sitä omaa selvää paremmuuttaan mitenkään esille vaan auttoi huonompiakin. Kysyin mitä vaaditaan sitten kymppiin? Opettaja sanoi, ettei sitä voi antaa kenellekään, vaatii niin suurta taitoa joka lajissa ettei onnistu. Eli mitä? Poika oli KLL-mestari, pääsi hiihdon hopeasompaan, suunnisti muutaman pm-mitalin ja vielä yleisurheili hyvällä menestyksellä. Niin ja pelasi pesäpalloa.

Sitten englannin numeron arvostelu: poikani yritti kovasti, mutta ei saanut edes kannustukseksi kuin seiskan. Oli kyllä sen seiskan arvoinen. Tämä tyttö, joka oli saanut liikunnasta ysin pelkällä yrittämisellä sai myös sieltä ysin. Varmaan ihan ansioista. Mikähän meni väärin?

muka auttaa? kirjoitti:

Minä pyysin. Nimittäin oppilas, joka oli erittäin kömpelö eikä jaksanut mitään juoksuja tai hiihtoja ym sai ysin liikunnasta. Oli kuulemma niin kova yrittämään, aina iloinen ja reipas, että häntä haluttiin kannustaa. Sitten toinen oppilas, poikani, sai myös ysin. Tämä oppilas oli KLL-mestari eräässä lajissa. Kilpaili hyvällä menestyksellä myös muissa lajeissa. Oli oikein yleislahjakkuus eikä hänenkään asenteessa ollut opettajan mukaan moittimista, vaan oli aina innolla mukana eikä tuonut sitä omaa selvää paremmuuttaan mitenkään esille vaan auttoi huonompiakin. Kysyin mitä vaaditaan sitten kymppiin? Opettaja sanoi, ettei sitä voi antaa kenellekään, vaatii niin suurta taitoa joka lajissa ettei onnistu. Eli mitä? Poika oli KLL-mestari, pääsi hiihdon hopeasompaan, suunnisti muutaman pm-mitalin ja vielä yleisurheili hyvällä menestyksellä. Niin ja pelasi pesäpalloa.

Sitten englannin numeron arvostelu: poikani yritti kovasti, mutta ei saanut edes kannustukseksi kuin seiskan. Oli kyllä sen seiskan arvoinen. Tämä tyttö, joka oli saanut liikunnasta ysin pelkällä yrittämisellä sai myös sieltä ysin. Varmaan ihan ansioista. Mikähän meni väärin?

Lue lisää

Mitä ihmettä sinulle kuuluu jonkun toisen lapsen numerot? Mistä ne olet ensinnäkin urkkinut? Kyselemällä vai käymällä lukemassa toisten todistukset? Ei h******i voi olla jollain noin tylsä elämä! Onko mieleesi tullut, että tuolla tytöllä voi vaikka olla jokin sairaus, joka haittaa likkumista tai aiheuttaa kömpelyyttä ja siten vaikuttaa myös numeron antamiseen? Opettaja ei siitä sinulle (toivottavasti) puolellakaan sanalla mainitse, koska se on vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Ja vaikka ei mitään sairauttakaan ole taustalla, niin mistä sinä ne toisen oppilaan taidot ja asnteen niin tarkaan tiedät? Poikasiko täysin puoluettomasti ja hyvää asennetta uhkuen kertoi? Minkäs ikäinen poikasi muuten on? Meidän lasten koulussa ainakin sen ikäiset oppilaat, jotka liikunnasta numeroita saavat ovat tyttöinä ja poikina omissa opetusryhmissään ja heillä on kokonaan eri opettajatkin...

kuuluu sulle kirjoitti:

Mitä ihmettä sinulle kuuluu jonkun toisen lapsen numerot? Mistä ne olet ensinnäkin urkkinut? Kyselemällä vai käymällä lukemassa toisten todistukset? Ei h******i voi olla jollain noin tylsä elämä! Onko mieleesi tullut, että tuolla tytöllä voi vaikka olla jokin sairaus, joka haittaa likkumista tai aiheuttaa kömpelyyttä ja siten vaikuttaa myös numeron antamiseen? Opettaja ei siitä sinulle (toivottavasti) puolellakaan sanalla mainitse, koska se on vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Ja vaikka ei mitään sairauttakaan ole taustalla, niin mistä sinä ne toisen oppilaan taidot ja asnteen niin tarkaan tiedät? Poikasiko täysin puoluettomasti ja hyvää asennetta uhkuen kertoi? Minkäs ikäinen poikasi muuten on? Meidän lasten koulussa ainakin sen ikäiset oppilaat, jotka liikunnasta numeroita saavat ovat tyttöinä ja poikina omissa opetusryhmissään ja heillä on kokonaan eri opettajatkin...

Lue lisää

jossa oli tytöt ja pojat sekaisin liikassa. Oli sen verran pieni koulu. Ja tytön tiedän (on mun siskon lapsi), ettei hänellä mitään sairautta ole. Ja perustelut kuulin open suusta. Eli tosiaan kertoi, ettei kymppiä voi antaa kenellekään ja että poika oli asenteeltaan hyvä liikassa. Kun sitten kysyin, että miten kahdella näin erilaisella osaamisella voi olla sama numero, oli ope vähän vaikea ja sanoi, että pitäähän kannustaa. Mun poikaa ei kuulemma tarvi, koska liikkuu muutenkin.

En siis kadehdi tän tytön numeroa. Mutta se ihmetyttää, että mitä siihen kymppiin oikein vaadittiin? Liikunnan pitäisi olla aine siinä missä muutkin, ja arvostelu samoin. Ei mulle tullu mieleen itkeä esim enkussa yhtään parempaa, kun sai sieltä taitonsa mukaan. Oli muuten sama ope molemmissa. Mutta miten sitten liikunta arvostellaan niin että osaamaton tai taitamaton saa kiitettävän numeron pelkällä reippaudella ja yrittämisellä? Kyllä tolle tytölle, jonka liikkuminen (äitinsä) mukaan oli kutosen tai seiskan luokkaa olis riittäny 8. Tyttö ei nimittäin omasta halustaan liikkunut yhtään koulun ulkopuolella ja kuten sanoin oli erittäin kömpelö ja huonokuntoinen. Silloin myös se mun pojan 9 olis ollu oikeudenmukainen.

Tää oli siis ala-asteella

Menivät muuten nyt yläasteelle molemmat. Nyt oli joulutokarissa tytöllä liikka 7 ja pojalla 10. että oikeus kai voitti. Oli muuten tytölle kova järkytys tuo 7, kun mielestään oli aivan yhtä reipas ja kova osallistumaan kuin ennenkin. Ihmetteli opelle että miten voi noin laskea. Opettaja oli selittänyt, että numerot peustuvat tiettyyn osaamiseen, jota voi korkeintaan yhdellä numerolla nostaa aktiivisuudella. Kuulinpa yläasteen liikanmaikan antaneen numeroita 5 ja 6 myös.

ala-asteella kirjoitti:

jossa oli tytöt ja pojat sekaisin liikassa. Oli sen verran pieni koulu. Ja tytön tiedän (on mun siskon lapsi), ettei hänellä mitään sairautta ole. Ja perustelut kuulin open suusta. Eli tosiaan kertoi, ettei kymppiä voi antaa kenellekään ja että poika oli asenteeltaan hyvä liikassa. Kun sitten kysyin, että miten kahdella näin erilaisella osaamisella voi olla sama numero, oli ope vähän vaikea ja sanoi, että pitäähän kannustaa. Mun poikaa ei kuulemma tarvi, koska liikkuu muutenkin.

En siis kadehdi tän tytön numeroa. Mutta se ihmetyttää, että mitä siihen kymppiin oikein vaadittiin? Liikunnan pitäisi olla aine siinä missä muutkin, ja arvostelu samoin. Ei mulle tullu mieleen itkeä esim enkussa yhtään parempaa, kun sai sieltä taitonsa mukaan. Oli muuten sama ope molemmissa. Mutta miten sitten liikunta arvostellaan niin että osaamaton tai taitamaton saa kiitettävän numeron pelkällä reippaudella ja yrittämisellä? Kyllä tolle tytölle, jonka liikkuminen (äitinsä) mukaan oli kutosen tai seiskan luokkaa olis riittäny 8. Tyttö ei nimittäin omasta halustaan liikkunut yhtään koulun ulkopuolella ja kuten sanoin oli erittäin kömpelö ja huonokuntoinen. Silloin myös se mun pojan 9 olis ollu oikeudenmukainen.

Tää oli siis ala-asteella

Menivät muuten nyt yläasteelle molemmat. Nyt oli joulutokarissa tytöllä liikka 7 ja pojalla 10. että oikeus kai voitti. Oli muuten tytölle kova järkytys tuo 7, kun mielestään oli aivan yhtä reipas ja kova osallistumaan kuin ennenkin. Ihmetteli opelle että miten voi noin laskea. Opettaja oli selittänyt, että numerot peustuvat tiettyyn osaamiseen, jota voi korkeintaan yhdellä numerolla nostaa aktiivisuudella. Kuulinpa yläasteen liikanmaikan antaneen numeroita 5 ja 6 myös.

Lue lisää

"Menivät muuten nyt yläasteelle molemmat. Nyt oli joulutokarissa tytöllä liikka 7 ja pojalla 10. että oikeus kai voitti"

Niin että kateus voittaa kiimankin. Hienoa. Onnesi on nyt täydellinen, ennen se oli hieman vajaa.

että noin meni. kirjoitti:

"Menivät muuten nyt yläasteelle molemmat. Nyt oli joulutokarissa tytöllä liikka 7 ja pojalla 10. että oikeus kai voitti"

Niin että kateus voittaa kiimankin. Hienoa. Onnesi on nyt täydellinen, ennen se oli hieman vajaa.

Lue lisää

Ei tuommoisen tytön tarvi missään saada 9 liikunnasta. Onneksi yläasteen ope sen tajusi. Pojalle olisi 10 kuulunut alunalkaenkin. Mullakin oli ala-asteella liikunnan ope joka tosiaan antoi pelkästä yrityksestä muutamille lellikeille (pääsääntöisesti kilttejä hyvinsyöneitä tyttöjä, jotka olivat hyviä muuten koulussa) saman ysin kuin niillekin jotka sen oikeasti ansaisivat.

Yläasteella sitten ne samat tytöt saivat järjestään seiskaa kun taidotkin piti huomioida. Tosin ope antoi eräälle sm-tason voimistelijalle "vaan" kasin, kun mikään muu liikka ei tätä likkaa kiinnostanutkaan. Antoi myös vitosen yhdelle, jolla ei ollut koskaan liikkavaatteita ja muutenkin asenne kyseenalainen.

Ainakin sitten lopulta kirjoitti:

Ei tuommoisen tytön tarvi missään saada 9 liikunnasta. Onneksi yläasteen ope sen tajusi. Pojalle olisi 10 kuulunut alunalkaenkin. Mullakin oli ala-asteella liikunnan ope joka tosiaan antoi pelkästä yrityksestä muutamille lellikeille (pääsääntöisesti kilttejä hyvinsyöneitä tyttöjä, jotka olivat hyviä muuten koulussa) saman ysin kuin niillekin jotka sen oikeasti ansaisivat.

Yläasteella sitten ne samat tytöt saivat järjestään seiskaa kun taidotkin piti huomioida. Tosin ope antoi eräälle sm-tason voimistelijalle "vaan" kasin, kun mikään muu liikka ei tätä likkaa kiinnostanutkaan. Antoi myös vitosen yhdelle, jolla ei ollut koskaan liikkavaatteita ja muutenkin asenne kyseenalainen.

Lue lisää

MIksei sen tarvitse saada ysiä? Tämän kirjoittavan huoltajan juttujen perusteellako? Tiedätkö varmasti tosiasiat? kertooko huoltaja totuuden, onko hän puolueeton. Voiko tytöllä olla yksilöllistetty ohjelma liikunnassa, jolloin arvosana annetaan eri perustalta? Olisiko niin, että tässä tapauksessa näennäisen hyvien liikkujien käyttäytyminen/ suhtautuminen muita liikkujia kohtaan olisikin lannistava tai väheksyvä tai jopa pilkkaava.

nyt? kirjoitti:

MIksei sen tarvitse saada ysiä? Tämän kirjoittavan huoltajan juttujen perusteellako? Tiedätkö varmasti tosiasiat? kertooko huoltaja totuuden, onko hän puolueeton. Voiko tytöllä olla yksilöllistetty ohjelma liikunnassa, jolloin arvosana annetaan eri perustalta? Olisiko niin, että tässä tapauksessa näennäisen hyvien liikkujien käyttäytyminen/ suhtautuminen muita liikkujia kohtaan olisikin lannistava tai väheksyvä tai jopa pilkkaava.

Lue lisää

koko totuutta. mutta jos tyttö sai vaan seiskan yläasteella ala-asteen ysin sijaan tuskin hän missään mukautetussa ohjelmassa on. ja huoltajan mukaan tämän hyvän liikkujan käytös ei ollut väheksyvää muita kohtaan. eiköhän se pojan ylääasteella saama 10 sen jo todistakin.

mulla on itellä kanssa samanlaisia muistikuvia kum omat lapset oli ala-asteella tuon liikunnan nron kanssa. toinen lapsi oli pullea ja laiska liikkuja. eikä todellakaan hyvä missään. mutta kuulemma yritti kovasti, sai ysin. yläasteella tippui kasiin. toinen harrasti kilpaurheilua ja sai myös sen ysin, myös pysyi ysinä koko yläasteen ajan.

ehkä lapsia liikaa yritetään kannustaa liikkumaan numeron avulla ala-asteella. ehkä se ei onnistu kun sellainen vähemmän liikkuva huomaa saavansa saman ysin kuin joku vaikka kilpaurheilua harrastava. ehkäpä se huonompi numero kannustaisi yrittämään enemmän. ainakin 8 riittäisi oikein hyvin kömpelölle lapselle joka kuitenkin on touhussa mukana. eikö?

kertooko huoltaja kirjoitti:

koko totuutta. mutta jos tyttö sai vaan seiskan yläasteella ala-asteen ysin sijaan tuskin hän missään mukautetussa ohjelmassa on. ja huoltajan mukaan tämän hyvän liikkujan käytös ei ollut väheksyvää muita kohtaan. eiköhän se pojan ylääasteella saama 10 sen jo todistakin.

mulla on itellä kanssa samanlaisia muistikuvia kum omat lapset oli ala-asteella tuon liikunnan nron kanssa. toinen lapsi oli pullea ja laiska liikkuja. eikä todellakaan hyvä missään. mutta kuulemma yritti kovasti, sai ysin. yläasteella tippui kasiin. toinen harrasti kilpaurheilua ja sai myös sen ysin, myös pysyi ysinä koko yläasteen ajan.

ehkä lapsia liikaa yritetään kannustaa liikkumaan numeron avulla ala-asteella. ehkä se ei onnistu kun sellainen vähemmän liikkuva huomaa saavansa saman ysin kuin joku vaikka kilpaurheilua harrastava. ehkäpä se huonompi numero kannustaisi yrittämään enemmän. ainakin 8 riittäisi oikein hyvin kömpelölle lapselle joka kuitenkin on touhussa mukana. eikö?

Lue lisää

Ihan btw tottakai sen sun pojan numero oli koko yläasteen ysi kun seiskaluokan liikan numero pysyy samana koko yläasteen

muka auttaa? kirjoitti:

Minä pyysin. Nimittäin oppilas, joka oli erittäin kömpelö eikä jaksanut mitään juoksuja tai hiihtoja ym sai ysin liikunnasta. Oli kuulemma niin kova yrittämään, aina iloinen ja reipas, että häntä haluttiin kannustaa. Sitten toinen oppilas, poikani, sai myös ysin. Tämä oppilas oli KLL-mestari eräässä lajissa. Kilpaili hyvällä menestyksellä myös muissa lajeissa. Oli oikein yleislahjakkuus eikä hänenkään asenteessa ollut opettajan mukaan moittimista, vaan oli aina innolla mukana eikä tuonut sitä omaa selvää paremmuuttaan mitenkään esille vaan auttoi huonompiakin. Kysyin mitä vaaditaan sitten kymppiin? Opettaja sanoi, ettei sitä voi antaa kenellekään, vaatii niin suurta taitoa joka lajissa ettei onnistu. Eli mitä? Poika oli KLL-mestari, pääsi hiihdon hopeasompaan, suunnisti muutaman pm-mitalin ja vielä yleisurheili hyvällä menestyksellä. Niin ja pelasi pesäpalloa.

Sitten englannin numeron arvostelu: poikani yritti kovasti, mutta ei saanut edes kannustukseksi kuin seiskan. Oli kyllä sen seiskan arvoinen. Tämä tyttö, joka oli saanut liikunnasta ysin pelkällä yrittämisellä sai myös sieltä ysin. Varmaan ihan ansioista. Mikähän meni väärin?

Lue lisää

Eihän ne koulun ulkopuoliset saavutukset liikunta numeroon vaikuta, ihan turhaan valitat

muka auttaa? kirjoitti:

Minä pyysin. Nimittäin oppilas, joka oli erittäin kömpelö eikä jaksanut mitään juoksuja tai hiihtoja ym sai ysin liikunnasta. Oli kuulemma niin kova yrittämään, aina iloinen ja reipas, että häntä haluttiin kannustaa. Sitten toinen oppilas, poikani, sai myös ysin. Tämä oppilas oli KLL-mestari eräässä lajissa. Kilpaili hyvällä menestyksellä myös muissa lajeissa. Oli oikein yleislahjakkuus eikä hänenkään asenteessa ollut opettajan mukaan moittimista, vaan oli aina innolla mukana eikä tuonut sitä omaa selvää paremmuuttaan mitenkään esille vaan auttoi huonompiakin. Kysyin mitä vaaditaan sitten kymppiin? Opettaja sanoi, ettei sitä voi antaa kenellekään, vaatii niin suurta taitoa joka lajissa ettei onnistu. Eli mitä? Poika oli KLL-mestari, pääsi hiihdon hopeasompaan, suunnisti muutaman pm-mitalin ja vielä yleisurheili hyvällä menestyksellä. Niin ja pelasi pesäpalloa.

Sitten englannin numeron arvostelu: poikani yritti kovasti, mutta ei saanut edes kannustukseksi kuin seiskan. Oli kyllä sen seiskan arvoinen. Tämä tyttö, joka oli saanut liikunnasta ysin pelkällä yrittämisellä sai myös sieltä ysin. Varmaan ihan ansioista. Mikähän meni väärin?

Lue lisää

minun taitoni kuulostaa mielestäni paremmalta kuin E:llä ja saan koko ajan liikunnasta kasia tai seiskaa eikä ysistä ole jälkeäkään... olen kuitenkin vähän kömpelö... ja olen ysillä... anyways, pääsyynä tähän kaikkeen on se että olen kiusattu enkä sen takia tule oikein toimeen ihmisten kanssa enkä sen takia pärjää tiimipeleissä. (mielestäni olen tänä vuonna reilusti ansainnut sen ysin (sain todistukseeni seiskan))

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne koulun ulkopuoliset saavutukset liikunta numeroon vaikuta, ihan turhaan valitat

kyllä tietääkseni harrastuneisuus vaikuttaa

pelkästään vanhemman tai koululaisen puheiden perusteella. Sillä tytölläkin voi olla liikunnasta vaikka mukautus, alemmat tavoitetasot. Älkää menkö näihin ansoihin.

A=9. Omien liikuntaharrastusten ei pitäisi vaikuttaa numeroon yhtä paljon kuin aktiivisuus, iloisuus ja tietyt liikuntatunnilla tehdyt kuntotestit.
B=9
C=9 tai 10, riippuu aktiivisuudesta
D=9, ehdottomasti! Osallistuu hyvin, Taidoilla ei iin väliä!
E=8-9. Tsemppiä, hyvää osallistumista! Kuitenkin tietyt suorittee pitää osata.

numeroa? Eikö kaikkien pitäisi saada rakastamaan musiikkiakin ilman turhaa arvostelua? Matematiikkaa, lukemista, kirjallisuutta. Niin kauan kuin liikunta on koulussa aine, niin se pitää arvostella kuten muutkin aineet. En minä ainakaan saanut koskaan matikasta 7 parempaa vaikka yritin kuinka, olin surkea siinä. Miksi liikunnassa pitäisi pelkän yrittämisen riittää? Liikunta sattaa joillekin olla niitä harvoja aineita missä olla yhtä hyvä tai parempi kuin luokkatoverit, miksi antaa jollekin surkealle kömpelykselle sama ysi kuin todella taitavalle?

annetaan mistään kirjoitti:

numeroa? Eikö kaikkien pitäisi saada rakastamaan musiikkiakin ilman turhaa arvostelua? Matematiikkaa, lukemista, kirjallisuutta. Niin kauan kuin liikunta on koulussa aine, niin se pitää arvostella kuten muutkin aineet. En minä ainakaan saanut koskaan matikasta 7 parempaa vaikka yritin kuinka, olin surkea siinä. Miksi liikunnassa pitäisi pelkän yrittämisen riittää? Liikunta sattaa joillekin olla niitä harvoja aineita missä olla yhtä hyvä tai parempi kuin luokkatoverit, miksi antaa jollekin surkealle kömpelykselle sama ysi kuin todella taitavalle?

Lue lisää

No itse asiassa olen sitä mieltä, että myöskään musiikista ja kuvaamataidosta ei tarvitsisi antaa numeroarviointia, jos ihan rehellinen olen. Meillä suomalaisilla on muutenkin huono itsetunto -ihan oikeasti- ja kulttuuriimme kuuluu vähättely sekä sekä oman osaamisen aliarvioiminen. Musiikki, liikunta ja taide pitäisi olla sellaisia asioita, joista kaikilla on perusoikeus nauttia omalla osaamisellaan ja ymmärryksellään (alalle ammattillisesti suuntautuvat ovat eri asia).

Lisäksi arvioinnin perimmäinen tarkoitus ei liene se, että verrataan koululaisia toisiinsa (ainakaan toivottavasti).

Hyvä kysymys on mielestäni se, täytyykö välttämättä olla parempi kuin muut vai riittääkö se, että on tyytyväinen tekemisiinsä ja elämäänsä. Tuleeko onni vain siitä, että on parempi kuin joku muu? Minun lukion keskiarvoni oli 9,8 ja olen siitä kärsinyt niin paljon, että olen joutunut opettelemaan perfektionismista pois. Se on aiheuttanut nuorempana ahdistusta ja epäonnistumisten pelkoa sekä sosiaalista eristämistä ja myöhemmin työelämässä juuttumista turhanpäiväisiin pikkuasioihin sen sijaan, että antaisi mennä rohkeasti vaan.

Puhut surkeasta kömplyksestä: ehkäpä se surkea kömpelys kuitenkin nauttii liikunnasta omalla tavallaan. Kuten meillä 1 lapsista, joka todennäköisesti tulee olemaan koulussa se "kömpelys" (nyt eskarissa), mutta joka ainakin toistaiseksi iloitsee liikunnasta omalla osaamisellaan. 2 muuta lapsista on jänteviä menijöitä ja kovia liikunnallisesti. Mielläni tukisin myös sitä surkeaa kömpelystä liikkumaan, mutta ilmeisesti sellaiset surkimukset eivät ansaitse sen kummempaa tukea (?)

ylipäätänsä vastaa kirjoitti:

No itse asiassa olen sitä mieltä, että myöskään musiikista ja kuvaamataidosta ei tarvitsisi antaa numeroarviointia, jos ihan rehellinen olen. Meillä suomalaisilla on muutenkin huono itsetunto -ihan oikeasti- ja kulttuuriimme kuuluu vähättely sekä sekä oman osaamisen aliarvioiminen. Musiikki, liikunta ja taide pitäisi olla sellaisia asioita, joista kaikilla on perusoikeus nauttia omalla osaamisellaan ja ymmärryksellään (alalle ammattillisesti suuntautuvat ovat eri asia).

Lisäksi arvioinnin perimmäinen tarkoitus ei liene se, että verrataan koululaisia toisiinsa (ainakaan toivottavasti).

Hyvä kysymys on mielestäni se, täytyykö välttämättä olla parempi kuin muut vai riittääkö se, että on tyytyväinen tekemisiinsä ja elämäänsä. Tuleeko onni vain siitä, että on parempi kuin joku muu? Minun lukion keskiarvoni oli 9,8 ja olen siitä kärsinyt niin paljon, että olen joutunut opettelemaan perfektionismista pois. Se on aiheuttanut nuorempana ahdistusta ja epäonnistumisten pelkoa sekä sosiaalista eristämistä ja myöhemmin työelämässä juuttumista turhanpäiväisiin pikkuasioihin sen sijaan, että antaisi mennä rohkeasti vaan.

Puhut surkeasta kömplyksestä: ehkäpä se surkea kömpelys kuitenkin nauttii liikunnasta omalla tavallaan. Kuten meillä 1 lapsista, joka todennäköisesti tulee olemaan koulussa se "kömpelys" (nyt eskarissa), mutta joka ainakin toistaiseksi iloitsee liikunnasta omalla osaamisellaan. 2 muuta lapsista on jänteviä menijöitä ja kovia liikunnallisesti. Mielläni tukisin myös sitä surkeaa kömpelystä liikkumaan, mutta ilmeisesti sellaiset surkimukset eivät ansaitse sen kummempaa tukea (?)

Lue lisää

kappaleeseesi. Tottakai varsinkin niitä kömpelöitä ja "surkeita" liikkujia pitää tukea liikkumaan. Mutta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että se tukeminen tulee tapahtua jotenkin muuten kuin ylihyvillä numeroilla. Verrannollisesti sitten pitäisikö kaikille ilosta tuhertaville antaa 9 kuvaamataidosta tai käsitöistä)? Ei todellakaan pitäisi. Ei ainakaan niiden lahjakkaiden kustannuksella. Jotkut kun ihan oikeasti ovat lahjakkaita ja kyllä se pitää myös heidän numerossaan näkyä. Samoin pitääkä sitten vaikka matemaatikasta pitävää ja aidosti yrittävää tukea yhdeksiköllä, vaikka kokeista sataisi seiskaa seiisikon perään?

Joku tolkku noihin numeroihinkin pitää olla. Ei sille kömpelykselle tosiaan kuulu 9 liikunnasta vaikka miten riemumielellä siellä tunnilla kulkisi. Tukea ja kannustaa voi muutoinkin kuin liian hyvällä numerolla taitoon nähden. Ei se kova yritys nyt ihan kaikkeen saisi riittää.

Minulla kolme lasta, yhden liikuntanumero on 10 ja ihan aiheesta - on todellinen lahjakkuus ja harrastaa sitä runsaasti myös vapaa-ajalla, kuuluu pariin valmennusryhmäänkin, eikä kai asenteessakaan ole vikaa. Yhdellä on 9, on samoin lahjakkuus, mutta enemmän suuntaunut joukkuepeleihin, ei ole niin monipuolinen liikkuja. Kolmas on semmoinen runotyttö, joka kyllä tykkää liikkumisesta mutta ei koe sitä niin tärkeäksi kuin kaksi muuta, hänellä 8. Mieleästäni ihan oikeudenmukaisia numeroita.

tuohon viimeiseen kirjoitti:

kappaleeseesi. Tottakai varsinkin niitä kömpelöitä ja "surkeita" liikkujia pitää tukea liikkumaan. Mutta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että se tukeminen tulee tapahtua jotenkin muuten kuin ylihyvillä numeroilla. Verrannollisesti sitten pitäisikö kaikille ilosta tuhertaville antaa 9 kuvaamataidosta tai käsitöistä)? Ei todellakaan pitäisi. Ei ainakaan niiden lahjakkaiden kustannuksella. Jotkut kun ihan oikeasti ovat lahjakkaita ja kyllä se pitää myös heidän numerossaan näkyä. Samoin pitääkä sitten vaikka matemaatikasta pitävää ja aidosti yrittävää tukea yhdeksiköllä, vaikka kokeista sataisi seiskaa seiisikon perään?

Joku tolkku noihin numeroihinkin pitää olla. Ei sille kömpelykselle tosiaan kuulu 9 liikunnasta vaikka miten riemumielellä siellä tunnilla kulkisi. Tukea ja kannustaa voi muutoinkin kuin liian hyvällä numerolla taitoon nähden. Ei se kova yritys nyt ihan kaikkeen saisi riittää.

Minulla kolme lasta, yhden liikuntanumero on 10 ja ihan aiheesta - on todellinen lahjakkuus ja harrastaa sitä runsaasti myös vapaa-ajalla, kuuluu pariin valmennusryhmäänkin, eikä kai asenteessakaan ole vikaa. Yhdellä on 9, on samoin lahjakkuus, mutta enemmän suuntaunut joukkuepeleihin, ei ole niin monipuolinen liikkuja. Kolmas on semmoinen runotyttö, joka kyllä tykkää liikkumisesta mutta ei koe sitä niin tärkeäksi kuin kaksi muuta, hänellä 8. Mieleästäni ihan oikeudenmukaisia numeroita.

Lue lisää

No kuten jo edellä totesin, en antaisi ylipäätänsä minkäänlaisia numeroita liikunnasta, musiikista tai kuvaamataidosta.

ylipäätänsä kirjoitti:

No kuten jo edellä totesin, en antaisi ylipäätänsä minkäänlaisia numeroita liikunnasta, musiikista tai kuvaamataidosta.

mieltä kanssasi. Jos liikuntatuntien tarkoituksena on luoda oppilaalle pysyvä liikuntatottumus, en ymmärrä miten sitä numerolla edistetään. Liikunnassa huono oppilas saa huonon numeron, eikä se ketään innosta. Hyvät, liikkuvat oppilaat liikkuvat jo muutenkin. Eikö olisi parempi vain liikkua liikuntatunneilla? Sama pätee myös kuvaamataitoon, itseilmaisua ei pitäisi numerolla latistaa.

on oikeasti SM tasolla hyvä jossakin lajissa hän yleensä on lahjakas monessa muussakin. Näin se vaan menee.

Ja siksi toisekseen, arvostelukriteereissä (muidenkin kuin liikunnan) lukee kohta: "harrastuneisuus oppiainetta kohtaan". T'ämä mielestäni viittaa täysin vapaa-aikaan.

Minun lapseni on parissakin lajissa Suomen kärkeä. Mutta näiden lajien lisäksi häneltä sujuu aika hyvin muukin urheilu. Lajeista kumpikaan ei ole kestävyyslaji, mutta esim on noissa koulun testeissä juossut aina kympin arvoisesti pitkät matkat. Samoin on voimaa, nopeutta,notkeutta ja asenne kohdallaan. Ja numero on aina ollut 10. Ja mielestäni ja hänen mielestään ihan oikeutetusti

No jos lapsi/nuori kirjoitti:

on oikeasti SM tasolla hyvä jossakin lajissa hän yleensä on lahjakas monessa muussakin. Näin se vaan menee.

Ja siksi toisekseen, arvostelukriteereissä (muidenkin kuin liikunnan) lukee kohta: "harrastuneisuus oppiainetta kohtaan". T'ämä mielestäni viittaa täysin vapaa-aikaan.

Minun lapseni on parissakin lajissa Suomen kärkeä. Mutta näiden lajien lisäksi häneltä sujuu aika hyvin muukin urheilu. Lajeista kumpikaan ei ole kestävyyslaji, mutta esim on noissa koulun testeissä juossut aina kympin arvoisesti pitkät matkat. Samoin on voimaa, nopeutta,notkeutta ja asenne kohdallaan. Ja numero on aina ollut 10. Ja mielestäni ja hänen mielestään ihan oikeutetusti

Lue lisää

"on oikeasti SM tasolla hyvä jossakin lajissa hän yleensä on lahjakas monessa muussakin. Näin se vaan menee."

No jos hän on lahjakas, hän toki antaa sen näkyä myös koululiikunnassa? Eli mikä ongelma on antaa ne koulunumerot vain ja ainoastaan koululiikunnassa tehtyjen asioiden mukaan?
Sitä paitsi "SM-taso" vaihtelee lajista toiseen hyvinkin paljon ja jotkut lajit vaativat vain hyvinkin kapea-alaista osaamista.

"Ja siksi toisekseen, arvostelukriteereissä (muidenkin kuin liikunnan) lukee kohta: "harrastuneisuus oppiainetta kohtaan". T'ämä mielestäni viittaa täysin vapaa-aikaan."

Harrastuneisuus ei ole sama asia kuin olla vaikka sm-tasolla jossain lajissa. Harrastuneisuus on vain kiinnostusta liikuntaan vapaa-ajalla, se ei puhu harrastuksen tasosta mitään.

"esim on noissa koulun testeissä juossut aina kympin arvoisesti pitkät matkat. Samoin on voimaa, nopeutta,notkeutta ja asenne kohdallaan. Ja numero on aina ollut 10. Ja mielestäni ja hänen mielestään ihan oikeutetusti "

No hän on osoittanut koulun liikunnassa tasonsa joten mikä nyt oli ongelma? Pelkäätkö että hän ei saisikaan kymppiä jos ei olisi "SM-tasoa" koulun ulkopuolella?

KokemusK kirjoitti:

"on oikeasti SM tasolla hyvä jossakin lajissa hän yleensä on lahjakas monessa muussakin. Näin se vaan menee."

No jos hän on lahjakas, hän toki antaa sen näkyä myös koululiikunnassa? Eli mikä ongelma on antaa ne koulunumerot vain ja ainoastaan koululiikunnassa tehtyjen asioiden mukaan?
Sitä paitsi "SM-taso" vaihtelee lajista toiseen hyvinkin paljon ja jotkut lajit vaativat vain hyvinkin kapea-alaista osaamista.

"Ja siksi toisekseen, arvostelukriteereissä (muidenkin kuin liikunnan) lukee kohta: "harrastuneisuus oppiainetta kohtaan". T'ämä mielestäni viittaa täysin vapaa-aikaan."

Harrastuneisuus ei ole sama asia kuin olla vaikka sm-tasolla jossain lajissa. Harrastuneisuus on vain kiinnostusta liikuntaan vapaa-ajalla, se ei puhu harrastuksen tasosta mitään.

"esim on noissa koulun testeissä juossut aina kympin arvoisesti pitkät matkat. Samoin on voimaa, nopeutta,notkeutta ja asenne kohdallaan. Ja numero on aina ollut 10. Ja mielestäni ja hänen mielestään ihan oikeutetusti "

No hän on osoittanut koulun liikunnassa tasonsa joten mikä nyt oli ongelma? Pelkäätkö että hän ei saisikaan kymppiä jos ei olisi "SM-tasoa" koulun ulkopuolella?

Lue lisää

Vielä edelliseen lisäisin että oma lapseni harrastaa vähän harvinaisempaa mutta fyysisesti erittäin vaativaa yksilölajia hyvällä SM-tasolla ja on sen lisäksi suositussa joukkuelajissa ikäluokkansa parhaimmistoon kuuluvassa edustusjoukkueessa. Tästä huolimatta hänen liikuntanumeronsa on "vain" 9. Ja se on minusta OK jos se on opettajan arviointi hänen koululiikunnastaan. En minä odota että hän saisi jotain erityistä hyvitystä koulun ulkopuolisesta menestyksestään. Opettajan kriteerit kympille nyt ovat vain kovat eikä sitä ole moni saanut.

Ei. Olisin antanut kuutosen.

Meillä myös aktiivisesti liikuntaa koulun ulkopuolella harrastanut tyttö on jo vuosia saanut koulutodistukseen "vain" kasin. Koulun ulkopuolisen harrastuksen tuloksista kertoo kymmenet kiiltävät "mitalit" urheilutapahtumista muistoksi jääneet videot, joita katselemalla kyllä itsetunto pysyy kohdallaan ilman koulun liikunnanopettajan kehujakin. Myös muut "kiitettäviä" saaneet luokan oppilaat ovat ihmetelleet tätä numerointia, koska eivät pysty tämän "kasin" oppilaan suorituksiin. Arvosteluperusteet ovat kaikkien mielessä kutakuinkin hämäriä.

Koululiikunnan tapahtumista olen saanut kuulla, että opettaja systemaattisesti yrittää estää tämän "kasin" oppilaan suoritukset muiden edessä, esim. jalkapallossa "liiallisten " maalintekojen jälkeen oppilas siirrettiin pois kentältä jotta muutkin pääsevät yrittämään. Samalla kun toiset harjoittelivat kuperkeikkoja, tämä "kasin" oppilas teki voltteja ja sai siitä sitten torut.

Ymmärrän opettajan näkökulmaa, koska olisi todellakin hyvä saada kaikki pitämään liikunnasta ja liikkumaan edes jollakin lailla. Kyse voi olla myös siitä että opettaja kokee tämän lahjakkaan oppilaan "leveilevän" taidoillaan, ja yrittää estää "pahan mielen" muilta jotta liikkumisen ilo säilyisi juuri niillä jotka sitä liikkumista eniten tarvitsevat. Asioista olisi tietenkin opettajan hyvä puhua jotta ymmärrys näihin numeroihin ja niiden saantiperusteisiin olisi kaikille selvä. Opettajan olisi myös hyvä saada nämä lahjakkaammat oppilaat auttamaan heikompia sen sijaan että he vain nostavat omaa itsetuntoaan hakemalla voittoja näistä heikommista. Lahjakkaan oppilaan itsetunnon lyttääminen muiden edessä on myös erittäin väärin, opettajalla on siis puutteita metodeissaan eikä hän saa valjastettua näitä potentiaalisia "apuvoimia" työskentelemään yhteisen hyvän puolesta.