avioehto ulkomailla

kiitos....nää tasingot ja osingot on vähän hukassa mutta tää selkeytti asiaa. Puoliso on luvannut kirjottaa joten toivoa sopii. Tietääkö joku onko suomessa lakimiehellä laadittu avoiehto pätevä Norjassa vai pitääkö se tehdä täällä Norjassa??????

äimänä kirjoitti:

kiitos....nää tasingot ja osingot on vähän hukassa mutta tää selkeytti asiaa. Puoliso on luvannut kirjottaa joten toivoa sopii. Tietääkö joku onko suomessa lakimiehellä laadittu avoiehto pätevä Norjassa vai pitääkö se tehdä täällä Norjassa??????

Lue lisää

Pelkät allekirjoitukset eivät riitä, Suomessa avioehto on myös rekisteröitävä Maistraatissa jotta se olisi lainvoimainen.

Oletteko te avioituneet Suomessa?
Oletteko te molemmat Suomen kansalaisia?
Onko teidän kummankin kotipaikka nyt Norjassa?

Joka tapauksessa, viisainta olisi varmistaa asia myös norjalaiselta juristilta, ja mahdollisesti tehdä avioehto kumpaankin maahan.

no se....tää onkin kinkkinen tarina. Siis mä olen suomalainen ja suomen kansalainen asun vakituisesti norjassa jossa omistan asunnon. Puoliso ei ole suomalainen eikä norjalainen vaan Marokon kansalainen ja liitto on solmittu marokossa ja vahvistettu Norjassa. Onneks avioehto asiasta ei ole erimielisyyttä tosin mikäänhän ei ole varmaa ennenku on nimi paperissa.Tuhannet kiitokset asiallisista neuvoista:)....nyt vielä tietäs missä tän sopan saa tehtyä niin että se on lain voimanen.

äimänä kirjoitti:

no se....tää onkin kinkkinen tarina. Siis mä olen suomalainen ja suomen kansalainen asun vakituisesti norjassa jossa omistan asunnon. Puoliso ei ole suomalainen eikä norjalainen vaan Marokon kansalainen ja liitto on solmittu marokossa ja vahvistettu Norjassa. Onneks avioehto asiasta ei ole erimielisyyttä tosin mikäänhän ei ole varmaa ennenku on nimi paperissa.Tuhannet kiitokset asiallisista neuvoista:)....nyt vielä tietäs missä tän sopan saa tehtyä niin että se on lain voimanen.

Lue lisää

Jos asut Norjassa niin kysy asiaa norjalaiselta juristilta. Vähän vaikea neuvoa täältä. Myöskään täältä on maallikon aika hankala arvailla, millaiset oikeusvaikutukset ovat sinun marokkolaisella avioliitollasi. Kannattaa siis palkata juristi, joka osaa tämänkin puolen.

Suomessa perussääntö on, että ilman avioehtosopimusta puoliso pääsee hyötymään myös ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta. Myöskään nimi paperissa ei auta mitään vaan sopimus on rekisteröitävä.

äimänä kirjoitti:

no se....tää onkin kinkkinen tarina. Siis mä olen suomalainen ja suomen kansalainen asun vakituisesti norjassa jossa omistan asunnon. Puoliso ei ole suomalainen eikä norjalainen vaan Marokon kansalainen ja liitto on solmittu marokossa ja vahvistettu Norjassa. Onneks avioehto asiasta ei ole erimielisyyttä tosin mikäänhän ei ole varmaa ennenku on nimi paperissa.Tuhannet kiitokset asiallisista neuvoista:)....nyt vielä tietäs missä tän sopan saa tehtyä niin että se on lain voimanen.

Lue lisää

Kuten yllä todettiin... nyt olet hieman väärällä palstalla, tai siis väärän maan palstalla...

Jos kuvion kääntäisi toisin päin, eli olisit norjalainen joka asuu marokkolaisen miehen kanssa Suomessa, menettelisitte näin:

Norjassa solminanne avioliitto "tunnustetaan" Suomessa (Norjan tapauksessa "läpihuutojuttu")
Laaditte ja rekisteröitte avioehtonne Suomessa lähimmässä Maistraatissa
Jos avioeronne tulee vireille Suomessa, sovelletaan osituksessanne avioehtoanne (jos muutatte Marokkoon ja eroatte siellä... tuskinpa paikallinen pesänjakaja juurikaan olisi kiinnostunut suomalaisesta avioehdostanne).

En tiedä, mutta voisi hyvin olla vastaava menettely Norjassa ... mutta ole ihmeessä yhteydessä norjalaiseen lakimieheen.

äimänä kirjoitti:

no se....tää onkin kinkkinen tarina. Siis mä olen suomalainen ja suomen kansalainen asun vakituisesti norjassa jossa omistan asunnon. Puoliso ei ole suomalainen eikä norjalainen vaan Marokon kansalainen ja liitto on solmittu marokossa ja vahvistettu Norjassa. Onneks avioehto asiasta ei ole erimielisyyttä tosin mikäänhän ei ole varmaa ennenku on nimi paperissa.Tuhannet kiitokset asiallisista neuvoista:)....nyt vielä tietäs missä tän sopan saa tehtyä niin että se on lain voimanen.

Lue lisää

Jaaha, siinä on taas sellainen, mitä kenenkään ei pidä koskaan tekemättä.

Ilmeisesti avioero tuollaisen avioeron alkuvaiheessa menisi Marokkon lakien mukaan. Jos elämä Norjassa jatkuu pitkään, niin avioeron voi ehkä saada siirrettyä Norjaan. Suomen lainsäädännön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Selvitä ensin, missä mahdollinen avioero voitaisiin panna vireille. Ilmeisesti avioeron tulisi tapahtua Marokkon lakien mukaan. Sitten selvität tunteeko Marokko avioehdon (muistaakseni ei). Katso samalla, kenelle omaisuus Marokkossa avioerossa menee (taitaa olla miehelle).

Itse olen asunut aika monessa maassa. Aviopuoliso ei ole suomalainen, mutta avioiduimme Suomessa. Koska asuimme avioliiton alkuaikoina myös Suomessa ja meillä on Suomessa kiinteää omaisuutta, niin belgialaisen notaarin selvitysten mukaaan avioero tulisi pistää vireille Suomessa. Hassua kyllä, emme ole aikoneet erota ja notaari teki selvityksen meiltä mitään etukäteen kysymättä. Korkeasti oikeusoppinut halusi jo etukäteen tehdä meille pelisäännöt selväksi.

SIIS ennen avioitumista on syytä miettiä se, minkälaisten lakien mukaan avioliitossa on pakko elää.

Ihan hauskaa fundeerata vaihteeksi kansainvälisiä kiemuroita.

Veikkaan sata euroa, että tuossa tapauksessa mennään Marokkon Perhelain 2004 mukaan. Se taas on siinä mielessä edistyksellinen, että vaimon hakkaamisesta tehtiin avioeron peruste (tosin moniavioisuuteen se ei puutu). Taantumusta taas edustaa napoleooninen koodi, ts. syyllinen maksaa periaate. Avio-omaisuuden jaossa ratkaiseva tekijä on syyllisyys, ts. yleensä vieraissa käynti. Se on tosin mielenkiintoista, miten useamman vaimon pitämistä tulkitaan tässä suhteessa - sehän ei ole vieraissa käyntiä. Sitä en tiedä, tulkitaanko naisen uskottomuutta ankarammin kuin miehen - epäilen, että näin on.

Tuossa englanninkielinen käännös:


Article 97
In the event reconciliation is impossible to reach, and the conflict between the spouses persists, the court shall make written mention of this in an official report of the proceedings, and grant the divorce as well as fix the vested rights to be paid according to preceding Articles 83, 84 and 85, taking into account each spouse's responsibility for the cause of the separation when considering measures it will order the responsible party to take in favour of the other spouse.

Sotkua sotkun päälle kirjoitti:

Jaaha, siinä on taas sellainen, mitä kenenkään ei pidä koskaan tekemättä.

Ilmeisesti avioero tuollaisen avioeron alkuvaiheessa menisi Marokkon lakien mukaan. Jos elämä Norjassa jatkuu pitkään, niin avioeron voi ehkä saada siirrettyä Norjaan. Suomen lainsäädännön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Selvitä ensin, missä mahdollinen avioero voitaisiin panna vireille. Ilmeisesti avioeron tulisi tapahtua Marokkon lakien mukaan. Sitten selvität tunteeko Marokko avioehdon (muistaakseni ei). Katso samalla, kenelle omaisuus Marokkossa avioerossa menee (taitaa olla miehelle).

Itse olen asunut aika monessa maassa. Aviopuoliso ei ole suomalainen, mutta avioiduimme Suomessa. Koska asuimme avioliiton alkuaikoina myös Suomessa ja meillä on Suomessa kiinteää omaisuutta, niin belgialaisen notaarin selvitysten mukaaan avioero tulisi pistää vireille Suomessa. Hassua kyllä, emme ole aikoneet erota ja notaari teki selvityksen meiltä mitään etukäteen kysymättä. Korkeasti oikeusoppinut halusi jo etukäteen tehdä meille pelisäännöt selväksi.

SIIS ennen avioitumista on syytä miettiä se, minkälaisten lakien mukaan avioliitossa on pakko elää.

Lue lisää

>

Tuskinpa vain, olkoonkin etten tunne Norjan avioliittolakia ... niin en usko että se kovin radikaalisti eroaa pohjoismaalaisen naapurinsa vastaavasta...

Sen maan lakia noudatetaan, josta avioeroa haetaan. Avioeroa voinee hakea Norjassa kaksi ulkomaan kansalaista, joista toinen tai molemmat asuvat pysyvästi Norjassa. Näin meneteltäisiin Suomessa. Silloin ei noidateta kummankaan puolison kotimaan lakia, vaan Norjan... tästä uskallan olla kohtuullien varma, vaikken vannomaan menisikään.


>

En usko, että Norjassa sovelletaan Marokon lakia missään olosuhteessa, ei kyllä Suomenkaan.

Suomessa ei varmasti noudatettaisi muuta kuin tämän maan avioliittolakia erossa... vaikkei kumpikaan puolisoista olisi suomalaisia mutta hakevat täällä avioeroa.


>

Tällä olisi merkitystä vain jos hakevat avioeroa Marokossa... eli muuttaisivat sinne.




Kyllä, se olisi viisainta osituksen kannalta, ja avioliitolakimme mukaan myös aivan mahdollista. Myöskään Belgian lakia en tunne, mutta en usko että siellä asuessanne olisi mitään estettä hakea ja saada avioeron myös sieltä (Belgian avioliittolain mukaan). Mutta jos osituksenne olisi riitaisa... olisi siinä belgialainen pesänjakaja ihmeissään Sumessa olevan omaisuuden jaon kanssa...


>

Se on hyvä :-)


>

Ihan hyvä mielestäni tuokin.

Code Napoleon kirjoitti:

Ihan hauskaa fundeerata vaihteeksi kansainvälisiä kiemuroita.

Veikkaan sata euroa, että tuossa tapauksessa mennään Marokkon Perhelain 2004 mukaan. Se taas on siinä mielessä edistyksellinen, että vaimon hakkaamisesta tehtiin avioeron peruste (tosin moniavioisuuteen se ei puutu). Taantumusta taas edustaa napoleooninen koodi, ts. syyllinen maksaa periaate. Avio-omaisuuden jaossa ratkaiseva tekijä on syyllisyys, ts. yleensä vieraissa käynti. Se on tosin mielenkiintoista, miten useamman vaimon pitämistä tulkitaan tässä suhteessa - sehän ei ole vieraissa käyntiä. Sitä en tiedä, tulkitaanko naisen uskottomuutta ankarammin kuin miehen - epäilen, että näin on.

Tuossa englanninkielinen käännös:


Article 97
In the event reconciliation is impossible to reach, and the conflict between the spouses persists, the court shall make written mention of this in an official report of the proceedings, and grant the divorce as well as fix the vested rights to be paid according to preceding Articles 83, 84 and 85, taking into account each spouse's responsibility for the cause of the separation when considering measures it will order the responsible party to take in favour of the other spouse.

Lue lisää

Fundeerataanpa juu... vaikka satasesi aivan varmasti menettäisit vedonlyönnissäsi. Olkoonkin, että arvelen kirjoituksesi huumoriksi tarkoitetun...

Sen maan lakia noudatetaan, missä avioeroa haetaan... Norjassa Norjan, Suomessa Suomen, Marokossa Marokon.

Se tosin ap.:n tapauksessa on mahdollista, että Norjassa saatua avioeroa ei Marokossa noteerata (Suomessa varmasti olisi "pätevä") ... eli sinne mennessä voi tulla yllätys, ainakin jos aikoo avioitua ko. maassa uuden siipan kanssa...

Tämä koko kansainvälisen juridiikan koukerot voivat saada paljon "järisyttävämmät" mittasuhteet, jos aletaan riitelemään lasten huoltajuudesta. Etenkin jos toinen vanhemmista vie (tai kaappaa) lapsensa kotimaahansa, jossa huoltajuus ehkä määrätään toisin perustein kuin meillä päin.

M36 kirjoitti:

Fundeerataanpa juu... vaikka satasesi aivan varmasti menettäisit vedonlyönnissäsi. Olkoonkin, että arvelen kirjoituksesi huumoriksi tarkoitetun...

Sen maan lakia noudatetaan, missä avioeroa haetaan... Norjassa Norjan, Suomessa Suomen, Marokossa Marokon.

Se tosin ap.:n tapauksessa on mahdollista, että Norjassa saatua avioeroa ei Marokossa noteerata (Suomessa varmasti olisi "pätevä") ... eli sinne mennessä voi tulla yllätys, ainakin jos aikoo avioitua ko. maassa uuden siipan kanssa...

Tämä koko kansainvälisen juridiikan koukerot voivat saada paljon "järisyttävämmät" mittasuhteet, jos aletaan riitelemään lasten huoltajuudesta. Etenkin jos toinen vanhemmista vie (tai kaappaa) lapsensa kotimaahansa, jossa huoltajuus ehkä määrätään toisin perustein kuin meillä päin.

Lue lisää

kiitos monista hyvistä vastauksista.....ymmärsin että jopa kiinnostaa epätavalliset kuviot. Suomalainen lakifirma suosittelee tehtäväksi avioehtoa suomessa ja jos ero tulee niin Norja soveltaa omaa lakiaan avioehdon toteuttamiseen. Tietääkseni laki siltä osin on suomen kanssa lähes samankaltainen ellei jopa täysin. Kuulin että marokon lakien mukaan jos mies tahtoo erota hän joutuu maksamaan aina....mutta vain kuulopuhetta.

äimänä kirjoitti:

kiitos monista hyvistä vastauksista.....ymmärsin että jopa kiinnostaa epätavalliset kuviot. Suomalainen lakifirma suosittelee tehtäväksi avioehtoa suomessa ja jos ero tulee niin Norja soveltaa omaa lakiaan avioehdon toteuttamiseen. Tietääkseni laki siltä osin on suomen kanssa lähes samankaltainen ellei jopa täysin. Kuulin että marokon lakien mukaan jos mies tahtoo erota hän joutuu maksamaan aina....mutta vain kuulopuhetta.

Lue lisää

Kuulit sitten varmaan myös, millaisen prosessin läpi naisen tahtoma ero Marokon sharia-järjestelmässä menee?

äimänä kirjoitti:

kiitos monista hyvistä vastauksista.....ymmärsin että jopa kiinnostaa epätavalliset kuviot. Suomalainen lakifirma suosittelee tehtäväksi avioehtoa suomessa ja jos ero tulee niin Norja soveltaa omaa lakiaan avioehdon toteuttamiseen. Tietääkseni laki siltä osin on suomen kanssa lähes samankaltainen ellei jopa täysin. Kuulin että marokon lakien mukaan jos mies tahtoo erota hän joutuu maksamaan aina....mutta vain kuulopuhetta.

Lue lisää

>

Näinpä ... varminta tietenkin on laatia samalla se Suomalainen avioehto joka rekisteröidään Suomeen ja Norjalainen joka rekisteröidään Norjaan... silloin ei olisi avioehdon kannalta merkitystä ("taatusti") kummassa maassa avioeroa hakisitten (jos niin onneton tilanne joskus tulisi eteen)... olkoonkin että tod.näk. Norjassakin "tunnustettaisiin" Suomessa rekisteröity avioehto, mutta en tämän arvaukseni varaan asiaa jättäisi (ainakaan tarkistamatta norjalaiselta juristilta).

Selvitäpä samalla (norjalaiselta ja suomalaiselta juristilta), jos teettekin yhden sopimuksen englannin kielellä, varmistatte että muotoseikoiltaan oikein niin Norjassa kuin Suomessakin... ja tämän yhden sopimuksen yksinkertaisesti rekisteröitte kahteen maahan (ja vaikka kolmanteenkin jos joskus muutatte). Valtakirjalla hoituu niin, ettei tarvitse tämän takia Suomeen tulla.


>

Pohjoismaissa usein näin, mutta syytä aina tarkistaa etukäteen jottei tule niitä yllätyksiä.


>

Tuohon en osaa ottaa muuta kantaa kuin että siinä tapauksessa ero olisi pantava vireille Marokossa, joka voisi olla haastavaa ellette asu siellä ... mutta välttämättä se ei olisi mahdotonta. Suomestakin suomalainen voi hakea avioeroa, vaikkei hän tai puolisonsa asu täällä...

Jos asia kiinnostaa enemmän, lukaisepa avioliittolaista pykälästä 119 eteenpäin, josta selviää miten Suomessa menetellään (ja uskoakseni Norjassa hyvin saman tyyppisesti laki säätää ulkomaalaisten avioerosta heillä)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
=========================================
3 luku (13.12.2001/1226)

Avioliiton purkaminen

Suomen tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta
119 § (13.12.2001/1226)

Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:

1) jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa; tai

2) hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.

Virallinen syyttäjä voi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon 27 §:n 2 momentin nojalla, jos:

1) avioliittoon vihkimisen on toimittanut Suomen vihkimisviranomainen; ja

2) jommallakummalla puolisolla on Suomessa kotipaikka.

Virallinen syyttäjä voi lisäksi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon, jos avioliitto on solmittu jommankumman puolison aikaisemman avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen ollessa voimassa, eikä aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde ole vielä purkautunut ja molemmilla puolisoilla on Suomessa kotipaikka.

Vaatimus yhteiselämän lopettamisesta voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoilla on täällä yhteiseksi kodiksi tarkoitettu asunto.

Mitä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan ainoastaan, jollei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2201/2003 tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu. (21.12.2004/1154)


Sovellettava laki

120 § (13.12.2001/1226)

Avioeroa ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia.

---------- kirjoitti:

Kuulit sitten varmaan myös, millaisen prosessin läpi naisen tahtoma ero Marokon sharia-järjestelmässä menee?

... eikä päästä ennakkoluulojaan valloilleen, olisi voinut silmiin osua mm. seuraava teksti. Etenkin viimeistä kappaletta tuolla "avioeropalstalla" moni suomalainen voisi kommentoida vaikka omakohtaisella kokemuksellaan.

Lainauksia artikkelista (s. 7) :

http://www.unifem.fi/pdf/unifem0107.pdf

===========================================
Naji Mekkaoui on avainhenkilö Marokon kolme
vuotta sitten tapahtuneessa perhelakiuudistuksessa.
Uusi laki tekee naisesta esimerkiksi avioliiton sopimisessa
tasavertaisen miehen kanssa. Avioliitto ei ole voimassa
ilman naisen allekirjoitusta ja kumpikin sukupuoli
saavuttaa täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana.

Perhelaki ei ole ainut uudistus, jonka Marokko on
ottanut kohti tasa-arvon tietä. Vuonna 2003 valtio allekirjoitti
kansainvälisen naisten syrjinnän kieltävän
CEDAW-sopimuksen.

Naji Mekkaouin kivenkova luonne pääsee oikeuksiinsa,
kun hän vastaa yleisön joukossa olevan miehen lievällä
sarkasmilla esittämään kysymykseen: Yritätkö sinä väittää,
että uusi perhelaki on oikeampi kuin Jumalan antama
sharia-laki?

Sekuntiakaan epäröimättä Naji Mekkaoui väittää, että
uusi perhelaki ei ole ristiriidassa sharian kanssa, vaan
shariaa on vuosikaudet tulkittu väärin.

Sanat ovat rohkeita, mutta Marokon perhelaki on
tehty Ijtihadin pohjalta. Se tarkoittaa vapautta tulkita
Koraania yhteiskunnallisten olojen mukaan, sen sijaan
että sitä ääriliikkeiden tavoin tulkittaisiin kehityksestä
irrallisena sääntöjen kirjana.

Marokon uusi perhelaki vahvistaa naisten oikeuksia
mutta se ei kuitenkaan päästä naisia helpolla. Yhtä paljon
kuin tasa-arvoa, Naji Mekkaoui painottaa naisten
velvollisuutta ottaa vastuu omista toimistaan ja elämästään,
sillä uuden lain mukaan nainen on oma itsenäinen
persoonansa eikä miehen holhouksen alainen.

Siirtyminen ei ole tapahtunut ilman virheitä, sillä niin
miehet kuin naisetkin ovat tulkinneet lakia väärin.
Naji Mekkaoui kertoo esimerkkejä tapauksista, joissa
nainen on mennyt miehen kanssa naimisiin vain saadakseen
puolet miehen omaisuudesta avioeron yhteydessä.

M36 kirjoitti:

>

Näinpä ... varminta tietenkin on laatia samalla se Suomalainen avioehto joka rekisteröidään Suomeen ja Norjalainen joka rekisteröidään Norjaan... silloin ei olisi avioehdon kannalta merkitystä ("taatusti") kummassa maassa avioeroa hakisitten (jos niin onneton tilanne joskus tulisi eteen)... olkoonkin että tod.näk. Norjassakin "tunnustettaisiin" Suomessa rekisteröity avioehto, mutta en tämän arvaukseni varaan asiaa jättäisi (ainakaan tarkistamatta norjalaiselta juristilta).

Selvitäpä samalla (norjalaiselta ja suomalaiselta juristilta), jos teettekin yhden sopimuksen englannin kielellä, varmistatte että muotoseikoiltaan oikein niin Norjassa kuin Suomessakin... ja tämän yhden sopimuksen yksinkertaisesti rekisteröitte kahteen maahan (ja vaikka kolmanteenkin jos joskus muutatte). Valtakirjalla hoituu niin, ettei tarvitse tämän takia Suomeen tulla.


>

Pohjoismaissa usein näin, mutta syytä aina tarkistaa etukäteen jottei tule niitä yllätyksiä.


>

Tuohon en osaa ottaa muuta kantaa kuin että siinä tapauksessa ero olisi pantava vireille Marokossa, joka voisi olla haastavaa ellette asu siellä ... mutta välttämättä se ei olisi mahdotonta. Suomestakin suomalainen voi hakea avioeroa, vaikkei hän tai puolisonsa asu täällä...

Jos asia kiinnostaa enemmän, lukaisepa avioliittolaista pykälästä 119 eteenpäin, josta selviää miten Suomessa menetellään (ja uskoakseni Norjassa hyvin saman tyyppisesti laki säätää ulkomaalaisten avioerosta heillä)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
=========================================
3 luku (13.12.2001/1226)

Avioliiton purkaminen

Suomen tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta
119 § (13.12.2001/1226)

Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:

1) jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa; tai

2) hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.

Virallinen syyttäjä voi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon 27 §:n 2 momentin nojalla, jos:

1) avioliittoon vihkimisen on toimittanut Suomen vihkimisviranomainen; ja

2) jommallakummalla puolisolla on Suomessa kotipaikka.

Virallinen syyttäjä voi lisäksi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon, jos avioliitto on solmittu jommankumman puolison aikaisemman avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen ollessa voimassa, eikä aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde ole vielä purkautunut ja molemmilla puolisoilla on Suomessa kotipaikka.

Vaatimus yhteiselämän lopettamisesta voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoilla on täällä yhteiseksi kodiksi tarkoitettu asunto.

Mitä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan ainoastaan, jollei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2201/2003 tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu. (21.12.2004/1154)


Sovellettava laki

120 § (13.12.2001/1226)

Avioeroa ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia.

Lue lisää

Kahlasinkin läpi norjan avioliittolakia joka tosiaan on aika pitkälti sama kuin suomen joskin lakitekstin lukeminen ei ole aina ihan simppeliä ainakaan vieraalla kielellä. Mutta sen verran ymmärsin että täällä avioehto (ektepakt)pitää rekisteröida Brønnoysund rekisteriin muuten se ei ole voimassa. Joten luultavasti jos teen sen suomessa niin kuitenkin joutuisin rekisteröimään sen tälläkin elikkäs tupla kulut. Siihen onko suomalainen avioehto voimassa sinällään täällä ei ole toistaseks kukaan Norski osannut antaa ihan varmaa vastausta...nikä sinäqnsä ei ollut yllätys:)...ärsytys pikemminkin...kuten aina.

äimänä kirjoitti:

Kahlasinkin läpi norjan avioliittolakia joka tosiaan on aika pitkälti sama kuin suomen joskin lakitekstin lukeminen ei ole aina ihan simppeliä ainakaan vieraalla kielellä. Mutta sen verran ymmärsin että täällä avioehto (ektepakt)pitää rekisteröida Brønnoysund rekisteriin muuten se ei ole voimassa. Joten luultavasti jos teen sen suomessa niin kuitenkin joutuisin rekisteröimään sen tälläkin elikkäs tupla kulut. Siihen onko suomalainen avioehto voimassa sinällään täällä ei ole toistaseks kukaan Norski osannut antaa ihan varmaa vastausta...nikä sinäqnsä ei ollut yllätys:)...ärsytys pikemminkin...kuten aina.

Lue lisää

Tiedän että tiedät tämän ... mutta pakko silti kommentoida...

>

ei, vaan jos teette :-)

En usko että se montaa kymmentä euroa maksaa, kun siellä (-kin) rekisteröitte avioehtonne ... huonomminkin voi rahojaan käyttää...

M36 kirjoitti:

... eikä päästä ennakkoluulojaan valloilleen, olisi voinut silmiin osua mm. seuraava teksti. Etenkin viimeistä kappaletta tuolla "avioeropalstalla" moni suomalainen voisi kommentoida vaikka omakohtaisella kokemuksellaan.

Lainauksia artikkelista (s. 7) :

http://www.unifem.fi/pdf/unifem0107.pdf

===========================================
Naji Mekkaoui on avainhenkilö Marokon kolme
vuotta sitten tapahtuneessa perhelakiuudistuksessa.
Uusi laki tekee naisesta esimerkiksi avioliiton sopimisessa
tasavertaisen miehen kanssa. Avioliitto ei ole voimassa
ilman naisen allekirjoitusta ja kumpikin sukupuoli
saavuttaa täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana.

Perhelaki ei ole ainut uudistus, jonka Marokko on
ottanut kohti tasa-arvon tietä. Vuonna 2003 valtio allekirjoitti
kansainvälisen naisten syrjinnän kieltävän
CEDAW-sopimuksen.

Naji Mekkaouin kivenkova luonne pääsee oikeuksiinsa,
kun hän vastaa yleisön joukossa olevan miehen lievällä
sarkasmilla esittämään kysymykseen: Yritätkö sinä väittää,
että uusi perhelaki on oikeampi kuin Jumalan antama
sharia-laki?

Sekuntiakaan epäröimättä Naji Mekkaoui väittää, että
uusi perhelaki ei ole ristiriidassa sharian kanssa, vaan
shariaa on vuosikaudet tulkittu väärin.

Sanat ovat rohkeita, mutta Marokon perhelaki on
tehty Ijtihadin pohjalta. Se tarkoittaa vapautta tulkita
Koraania yhteiskunnallisten olojen mukaan, sen sijaan
että sitä ääriliikkeiden tavoin tulkittaisiin kehityksestä
irrallisena sääntöjen kirjana.

Marokon uusi perhelaki vahvistaa naisten oikeuksia
mutta se ei kuitenkaan päästä naisia helpolla. Yhtä paljon
kuin tasa-arvoa, Naji Mekkaoui painottaa naisten
velvollisuutta ottaa vastuu omista toimistaan ja elämästään,
sillä uuden lain mukaan nainen on oma itsenäinen
persoonansa eikä miehen holhouksen alainen.

Siirtyminen ei ole tapahtunut ilman virheitä, sillä niin
miehet kuin naisetkin ovat tulkinneet lakia väärin.
Naji Mekkaoui kertoo esimerkkejä tapauksista, joissa
nainen on mennyt miehen kanssa naimisiin vain saadakseen
puolet miehen omaisuudesta avioeron yhteydessä.

Lue lisää

Oikeasti Marokko allekirjoitti CEDAW-sopimuksen jo 1993 mutta jätti siihen varauman koskien mm. naisten oikeutta avioeroon. Asiakirja löytyy mm. FINLEXistä.

Vuoden 2003 ääri-islamistien pommi-iskujen jälkeen maata on vähitellen viety maallisempaan suuntaan ja naisten todellinen avioero-oikeus mahdollistui 2004. Silti sanoisin, että kannattaa ottaa selvää oikeudellisesta asemastaan koskien niitä sopimuksia, joihin on sitoutunut.

M36 kirjoitti:

>

Tuskinpa vain, olkoonkin etten tunne Norjan avioliittolakia ... niin en usko että se kovin radikaalisti eroaa pohjoismaalaisen naapurinsa vastaavasta...

Sen maan lakia noudatetaan, josta avioeroa haetaan. Avioeroa voinee hakea Norjassa kaksi ulkomaan kansalaista, joista toinen tai molemmat asuvat pysyvästi Norjassa. Näin meneteltäisiin Suomessa. Silloin ei noidateta kummankaan puolison kotimaan lakia, vaan Norjan... tästä uskallan olla kohtuullien varma, vaikken vannomaan menisikään.


>

En usko, että Norjassa sovelletaan Marokon lakia missään olosuhteessa, ei kyllä Suomenkaan.

Suomessa ei varmasti noudatettaisi muuta kuin tämän maan avioliittolakia erossa... vaikkei kumpikaan puolisoista olisi suomalaisia mutta hakevat täällä avioeroa.


>

Tällä olisi merkitystä vain jos hakevat avioeroa Marokossa... eli muuttaisivat sinne.




Kyllä, se olisi viisainta osituksen kannalta, ja avioliitolakimme mukaan myös aivan mahdollista. Myöskään Belgian lakia en tunne, mutta en usko että siellä asuessanne olisi mitään estettä hakea ja saada avioeron myös sieltä (Belgian avioliittolain mukaan). Mutta jos osituksenne olisi riitaisa... olisi siinä belgialainen pesänjakaja ihmeissään Sumessa olevan omaisuuden jaon kanssa...


>

Se on hyvä :-)


>

Ihan hyvä mielestäni tuokin.

Lue lisää

Avioero haetaan pääsääntöisesti siinä maassa, missä avioliitto on solmittu. Avioero voidaan haea jossain muussakin maassa, mikäli kansalaisuuden ja maassa asumisen perusteella avioliiton "täytäntöönpano" on tapahtunut siellä.

Marokkon perhelaki on ihan käypää tavaraa esimerkiksi USA:ssa, jossa paikallisen lähetystön sivuilta saa ladattua avioerokaavakkeen.

Se, että joku sattuisi katsomaan alaspäin Marokkoon, ei tarkoita mitään perheoikeuden kannalta. Voihan Marokkoa katsoa karttapohjoisesta alaspäin, onhan se etelässä.

M36 kirjoitti:

Fundeerataanpa juu... vaikka satasesi aivan varmasti menettäisit vedonlyönnissäsi. Olkoonkin, että arvelen kirjoituksesi huumoriksi tarkoitetun...

Sen maan lakia noudatetaan, missä avioeroa haetaan... Norjassa Norjan, Suomessa Suomen, Marokossa Marokon.

Se tosin ap.:n tapauksessa on mahdollista, että Norjassa saatua avioeroa ei Marokossa noteerata (Suomessa varmasti olisi "pätevä") ... eli sinne mennessä voi tulla yllätys, ainakin jos aikoo avioitua ko. maassa uuden siipan kanssa...

Tämä koko kansainvälisen juridiikan koukerot voivat saada paljon "järisyttävämmät" mittasuhteet, jos aletaan riitelemään lasten huoltajuudesta. Etenkin jos toinen vanhemmista vie (tai kaappaa) lapsensa kotimaahansa, jossa huoltajuus ehkä määrätään toisin perustein kuin meillä päin.

Lue lisää

Divorce reform sparks EU quarrel

By Tony Barber in Brussels

Published: January 11 2008 17:37 | Last updated: January 11 2008 17:37

Proposals to simplify divorce in the European Union are running into opposition from governments fearful that the initiative may oblige their courts to enforce foreign laws that clash with their tolerant social norms.

Sweden is leading the charge against a European Commission plan to make it easier for couples of different nationality, and couples who live outside their native country, to divorce each other.
EDITOR’S CHOICE
Women of Birminghamabad find identity - Sep-13
Amsterdam’s soft approach to jihadists - Sep-10
Migrants ‘seek jobs not conquest’ - Sep-07
Turkish guests become hosts in their community - Aug-31
Where French Muslims battle to integrate - Aug-28
EU Muslims: seeking jihad or democracy? - Aug-23

As one of the world’s most liberal-minded countries, Sweden is hardly opposed to more humane and efficient divorce procedures.

Rather, the main Swedish objection is that the Commission’s proposal, first unveiled in July 2006, would in many cases result in the application of divorce laws from the country in which the couple had their most recent residence.

In EU states with Muslim immigrant populations – including Sweden, with its Iranian, Iraqi and Pakistani communities – this would mean the enforcement of Islamic divorce laws.

The Swedes view this prospect as unacceptable, because it would prevent Swedish courts from upholding bedrock national principles of sexual equality. “Swedish courts should apply Swedish law,” one official said.

Needless to say, it was never the Commission’s intention to promote sharia law in Europe. Rather, the original idea of simplifying divorce stemmed from the realisation that many people working for the EU in Brussels were in mixed-nationality marriages that were breaking up.

The Commission hoped to help such couples by giving them more rights to choose the country in which they would get divorced.

But “Eurocrat” marriages and divorces form a small part of the overall picture in Europe. According to an October 2006 document prepared by family law experts at Manches, a UK legal firm, there are about 2.2m marriages every year in the EU, of which 350,000 involve an international couple.

Of the 875,000 annual divorces in the EU, 16 per cent are international in nature, they estimate.

For mixed-nationality couples, it is a genuine problem that divorce laws vary so widely across the 27 member states. Under Spain’s new fast-track, no-fault laws, a person needs to have been married for only three months before he or she can get divorced. At the other end of the spectrum, Malta bans divorce altogether.

Different ways of treating pre-nuptial agreements, marital property and maintenance for spouses and children mean that, in an international marriage, it can be of crucial importance which national court has jurisdiction.

Although liberal countries such as Finland and the Netherlands have expressed sympathy with Sweden, France and Germany support the Commission’s plan, as does Slovenia, the new holder of the EU’s rotating presidency.

Germany even suggested last year that an international couple should sign a pre-wedding contract specifying the country in which they would get divorced if they fell out.

The Commission’s proposal has not gone well with conservative Roman Catholic countries such as Malta and Poland, which dislike the idea of easier divorce.

Meanwhile, the UK questions the need for policy­makers in Brussels to stick their noses into delicate matters of family law and will exercise its right to opt out of any legislation.

With a key meeting of divorce experts from member states approaching on January 21, the EU looks no closer to reaching a compromise than a roomful of quarrelling husbands and wives.

FT:n hyvä teksti kirjoitti:

Divorce reform sparks EU quarrel

By Tony Barber in Brussels

Published: January 11 2008 17:37 | Last updated: January 11 2008 17:37

Proposals to simplify divorce in the European Union are running into opposition from governments fearful that the initiative may oblige their courts to enforce foreign laws that clash with their tolerant social norms.

Sweden is leading the charge against a European Commission plan to make it easier for couples of different nationality, and couples who live outside their native country, to divorce each other.
EDITOR’S CHOICE
Women of Birminghamabad find identity - Sep-13
Amsterdam’s soft approach to jihadists - Sep-10
Migrants ‘seek jobs not conquest’ - Sep-07
Turkish guests become hosts in their community - Aug-31
Where French Muslims battle to integrate - Aug-28
EU Muslims: seeking jihad or democracy? - Aug-23

As one of the world’s most liberal-minded countries, Sweden is hardly opposed to more humane and efficient divorce procedures.

Rather, the main Swedish objection is that the Commission’s proposal, first unveiled in July 2006, would in many cases result in the application of divorce laws from the country in which the couple had their most recent residence.

In EU states with Muslim immigrant populations – including Sweden, with its Iranian, Iraqi and Pakistani communities – this would mean the enforcement of Islamic divorce laws.

The Swedes view this prospect as unacceptable, because it would prevent Swedish courts from upholding bedrock national principles of sexual equality. “Swedish courts should apply Swedish law,” one official said.

Needless to say, it was never the Commission’s intention to promote sharia law in Europe. Rather, the original idea of simplifying divorce stemmed from the realisation that many people working for the EU in Brussels were in mixed-nationality marriages that were breaking up.

The Commission hoped to help such couples by giving them more rights to choose the country in which they would get divorced.

But “Eurocrat” marriages and divorces form a small part of the overall picture in Europe. According to an October 2006 document prepared by family law experts at Manches, a UK legal firm, there are about 2.2m marriages every year in the EU, of which 350,000 involve an international couple.

Of the 875,000 annual divorces in the EU, 16 per cent are international in nature, they estimate.

For mixed-nationality couples, it is a genuine problem that divorce laws vary so widely across the 27 member states. Under Spain’s new fast-track, no-fault laws, a person needs to have been married for only three months before he or she can get divorced. At the other end of the spectrum, Malta bans divorce altogether.

Different ways of treating pre-nuptial agreements, marital property and maintenance for spouses and children mean that, in an international marriage, it can be of crucial importance which national court has jurisdiction.

Although liberal countries such as Finland and the Netherlands have expressed sympathy with Sweden, France and Germany support the Commission’s plan, as does Slovenia, the new holder of the EU’s rotating presidency.

Germany even suggested last year that an international couple should sign a pre-wedding contract specifying the country in which they would get divorced if they fell out.

The Commission’s proposal has not gone well with conservative Roman Catholic countries such as Malta and Poland, which dislike the idea of easier divorce.

Meanwhile, the UK questions the need for policy­makers in Brussels to stick their noses into delicate matters of family law and will exercise its right to opt out of any legislation.

With a key meeting of divorce experts from member states approaching on January 21, the EU looks no closer to reaching a compromise than a roomful of quarrelling husbands and wives.

Lue lisää

Ihan mielenkiintoinen artikkelihan se oli. Mutta ennen mitä tuo pitää lukea?

"Eurokraateilla" on tunnetusti päämäränä yhtenäistää EU:n 27:n jäsenmaan lakeja. Avioliittolaki kuuluu kuitenkin niihin, joissa yhteinen sävel tuskin löydetään piiiiitkääään aikaan mm. siihen liittyvien uskonnolis-kulttuurillisen sidonnaisuuksien ja arvojen vuoksi, joka artikkelissakin todettiin.

Ja aivan kuten olen kirjoittanut yllä, tässäkin vahvistettiin vallitseva nykykäytäntö... riippumatta avioeroavien kansallisuudesta, sovelletaan sen maan avioliittolakia missä avioeroa haetaan (ja ketkä ao. maassa eroa voivat hakea).

Perheoikeutta kirjoitti:

Avioero haetaan pääsääntöisesti siinä maassa, missä avioliitto on solmittu. Avioero voidaan haea jossain muussakin maassa, mikäli kansalaisuuden ja maassa asumisen perusteella avioliiton "täytäntöönpano" on tapahtunut siellä.

Marokkon perhelaki on ihan käypää tavaraa esimerkiksi USA:ssa, jossa paikallisen lähetystön sivuilta saa ladattua avioerokaavakkeen.

Se, että joku sattuisi katsomaan alaspäin Marokkoon, ei tarkoita mitään perheoikeuden kannalta. Voihan Marokkoa katsoa karttapohjoisesta alaspäin, onhan se etelässä.

Lue lisää

>

Kyllä, koska pääsääntöisesti ihmiset asuvat maassa jossa ovat avioliittonsa solmineet. Ja vaikka eivät asuisikaan, usein on kieltämättä yksinkertaisinta menetellä juuri kuten kirjoitit.

Mutta mm. Suomessa ei ole mitään estettä käsitellä esim. espanjalaisen ja kiinalaisen pariskunnan avioerohakemusta (ja tuomita avioeroon), joiden liitto on solmittu vaikka Brasiliassa mutta asuvat tällä hetkellä Ikaalisissa. Sama pätee moneen muuhunkin maahan. Ja silloiin sovelletaan edelleen sen maan lakia, jossa erohakemus käsitellään. Jos joku tietää maita jossa tästä poiketaan, olisi kiva kuulla.


>

Näin tietenkin on oltava, ei voida tuomita avioeroon ellei ensin ole varmuutta että avioeroava pariskunta tosiasiallisesti on edes avioliitossa ao. maassa (yo. esimerkissä siis Suomessa). Eli, ymmärtäkseni avioliitto ennen harkinta-ajan aloittamista tuollaisessa tapauksessa on tunnustettava kuten AL 115§ säätää.


>

Ei varmasti ole.

Jos perustat kuvitelmasi siihen, että Marokon lähetystön nettisivuilta voi Yhdysvalloissa tulostaa marokkolaisen avioerohakemuksen ... sekö todistaa jotain? Voihan sen tulostaa Suomessakin. Molemmissa tapauksissa sen voi toki tulostaa, täyttää ja lähettää Marokkoon ... ja ero tullee vireille Marokossa jos avioliitto siellä solmittu.

Samoin, jos tulostat USA:ssa tästä linkistä suomalaisen avioerohakemuksen :
http://www.ylojarvi.fi/mp/db/file_library/x/IMG/16540/file/AVIOEROHAKEMUS.pdf
Niin ainoa paikka missä se aloittaa mitään toimintaa on SUOMALAINEN KÄRÄJÄOIKEUS (ja arvaapa kerran minkä maan avioliittolakia sovelletaan).

Edelleen, avioerossa noudatetaan sen maan lakia missä ero on vireillä ... tämä ei tietenkään edellytä, että avioeroa hakeneet asuvat ao. maassa. Kun avioerotuomio tulee, sen täytääntönpano ei myöskään voi olla ristiriidassa sen maan lainsäädännön kanssa, jossa eronnut pariskunta asuu.
SIIS esimerkiksi:
Suomessa asuva kikujulainen pariskunta hakee Kikujusta avioeroa (tulostivat erohakemuksen lähetystönsä sivuilta), saavat avioeronsa. Hakemuksessa herra Obulgi oli vaatinut paikallisen lainsäädännön sallimaa oheisrangaistusta, piestä vaimonsa. Arvaapa löytääkö herra Oulgi itsensä Suomalaisen käräjäoikeuden syytettyjenaitiosta noudatettuaan Kikujun avioliittolakia Suomessa.

M36 kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen artikkelihan se oli. Mutta ennen mitä tuo pitää lukea?

"Eurokraateilla" on tunnetusti päämäränä yhtenäistää EU:n 27:n jäsenmaan lakeja. Avioliittolaki kuuluu kuitenkin niihin, joissa yhteinen sävel tuskin löydetään piiiiitkääään aikaan mm. siihen liittyvien uskonnolis-kulttuurillisen sidonnaisuuksien ja arvojen vuoksi, joka artikkelissakin todettiin.

Ja aivan kuten olen kirjoittanut yllä, tässäkin vahvistettiin vallitseva nykykäytäntö... riippumatta avioeroavien kansallisuudesta, sovelletaan sen maan avioliittolakia missä avioeroa haetaan (ja ketkä ao. maassa eroa voivat hakea).

Lue lisää

ÄÄÄH


Perheoikeus on erittäin monimutkainen, mikäli aviopari edustaa eri kansallisuuksia tai on avioitunut eri maassa kuin missä asuu.

Avioero ei suinkaan tapahdu sen maan lakien mukaan, missä kulloinkin sattuu asumaan.

Ensisijaisesti avioero hankitaan siinä maassa, missä on avioiduttukin. Kysyjän tapauksessa se on yksiselitteisesti Marokko (ei Suomi eikä Norja). Eri maissa on sitten ihan omat säännöt sille, voiko ulkomailla hankitun avioliiton purkaa. Katolisissa maissa se ei yleensä onnistu. Luultavimmin norjalainen käräjäoikeus ei katso itseään tässä asiassa toimivaltaiseksi, ellei esimerkiksi avioliiton solmimisen jälkeen ole asuttu Norjassa merkittävää aikaa (Ruotsissa 1 vuosi, muualla käytäntö vaihtelee hyvin rajusti). Avioerossa mennään hyvin tulkinnanvaraiselle alueelle, ja lainsäädäntö vaihtelee maasta toiseen. Pääsääntöisesti tässä tapauksessa marokkolainen tuomioistuin on se varmuudella oikea paikka, ellei Norjan lain mukainen oleskeluehto Norjassa täyty.


Maakohtaiset erot perheoikeudessa ovat hyvin suuria. Ruotsissa tilanne on seuraava (mutta Ruotsi onkin aika poikkeava maa perheoikeuden osalta):

Ruotsin laki koskee siirtolaisia

Jos ulkomaan kansalaiset haluavat erota Ruotsissa, heidän tulee tehdä se Ruotsin lain mukaisesti, jos he ovat asuneet täällä pysyvästi vähintään yhden vuoden. Avioero on silloin voimassa Ruotsissa.

Tämä ei aina tarkoita sitä, että avioero olisi voimassa siinä maassa, mistä puolisot ovat kotoisin. Jotta avioero olisi voimassa myös kotimaassa, on joissain tapauksissa anottava avioeroa myös siellä. Hakemus käsitellään silloin kyseisen maan lakien mukaisesti. Lisätietoja voi saada kyseisen maan suurlähetystöstä.

JOTEN: Pahimmassa tapauksessa pääsee eroamaan kahdesti samasta henkilöstä. Jos ei ole tyytyväinen ensimmäiseen omaisuuden jakokierrokseen, voi yrittää toista.

Peheoikeus on kansainväline... kirjoitti:

ÄÄÄH


Perheoikeus on erittäin monimutkainen, mikäli aviopari edustaa eri kansallisuuksia tai on avioitunut eri maassa kuin missä asuu.

Avioero ei suinkaan tapahdu sen maan lakien mukaan, missä kulloinkin sattuu asumaan.

Ensisijaisesti avioero hankitaan siinä maassa, missä on avioiduttukin. Kysyjän tapauksessa se on yksiselitteisesti Marokko (ei Suomi eikä Norja). Eri maissa on sitten ihan omat säännöt sille, voiko ulkomailla hankitun avioliiton purkaa. Katolisissa maissa se ei yleensä onnistu. Luultavimmin norjalainen käräjäoikeus ei katso itseään tässä asiassa toimivaltaiseksi, ellei esimerkiksi avioliiton solmimisen jälkeen ole asuttu Norjassa merkittävää aikaa (Ruotsissa 1 vuosi, muualla käytäntö vaihtelee hyvin rajusti). Avioerossa mennään hyvin tulkinnanvaraiselle alueelle, ja lainsäädäntö vaihtelee maasta toiseen. Pääsääntöisesti tässä tapauksessa marokkolainen tuomioistuin on se varmuudella oikea paikka, ellei Norjan lain mukainen oleskeluehto Norjassa täyty.


Maakohtaiset erot perheoikeudessa ovat hyvin suuria. Ruotsissa tilanne on seuraava (mutta Ruotsi onkin aika poikkeava maa perheoikeuden osalta):

Ruotsin laki koskee siirtolaisia

Jos ulkomaan kansalaiset haluavat erota Ruotsissa, heidän tulee tehdä se Ruotsin lain mukaisesti, jos he ovat asuneet täällä pysyvästi vähintään yhden vuoden. Avioero on silloin voimassa Ruotsissa.

Tämä ei aina tarkoita sitä, että avioero olisi voimassa siinä maassa, mistä puolisot ovat kotoisin. Jotta avioero olisi voimassa myös kotimaassa, on joissain tapauksissa anottava avioeroa myös siellä. Hakemus käsitellään silloin kyseisen maan lakien mukaisesti. Lisätietoja voi saada kyseisen maan suurlähetystöstä.

JOTEN: Pahimmassa tapauksessa pääsee eroamaan kahdesti samasta henkilöstä. Jos ei ole tyytyväinen ensimmäiseen omaisuuden jakokierrokseen, voi yrittää toista.

Lue lisää

Avioero on jo suomalis-saksalaisten perheiden kohdalla juridinen painajainen:

Katso: http://www.migrationinstitute.fi/pdf/webreports2.pdf

Omaisuuden ositus on Suomessa eroavien aviopuolisoitten kesken suoritettava, jos heillä ei
ollut ”avioehtoa”. Saksassa suoritettava omaisuuden ositus on Suomen lain mukaan käytännöllisistä
syistä melkein täysin mahdotonta. Tästä seuraa, että avioehtosopimuksen laatiminen
olisi suositeltavaa, jos osapuolet asuvat Saksassa.

Peheoikeus on kansainväline... kirjoitti:

ÄÄÄH


Perheoikeus on erittäin monimutkainen, mikäli aviopari edustaa eri kansallisuuksia tai on avioitunut eri maassa kuin missä asuu.

Avioero ei suinkaan tapahdu sen maan lakien mukaan, missä kulloinkin sattuu asumaan.

Ensisijaisesti avioero hankitaan siinä maassa, missä on avioiduttukin. Kysyjän tapauksessa se on yksiselitteisesti Marokko (ei Suomi eikä Norja). Eri maissa on sitten ihan omat säännöt sille, voiko ulkomailla hankitun avioliiton purkaa. Katolisissa maissa se ei yleensä onnistu. Luultavimmin norjalainen käräjäoikeus ei katso itseään tässä asiassa toimivaltaiseksi, ellei esimerkiksi avioliiton solmimisen jälkeen ole asuttu Norjassa merkittävää aikaa (Ruotsissa 1 vuosi, muualla käytäntö vaihtelee hyvin rajusti). Avioerossa mennään hyvin tulkinnanvaraiselle alueelle, ja lainsäädäntö vaihtelee maasta toiseen. Pääsääntöisesti tässä tapauksessa marokkolainen tuomioistuin on se varmuudella oikea paikka, ellei Norjan lain mukainen oleskeluehto Norjassa täyty.


Maakohtaiset erot perheoikeudessa ovat hyvin suuria. Ruotsissa tilanne on seuraava (mutta Ruotsi onkin aika poikkeava maa perheoikeuden osalta):

Ruotsin laki koskee siirtolaisia

Jos ulkomaan kansalaiset haluavat erota Ruotsissa, heidän tulee tehdä se Ruotsin lain mukaisesti, jos he ovat asuneet täällä pysyvästi vähintään yhden vuoden. Avioero on silloin voimassa Ruotsissa.

Tämä ei aina tarkoita sitä, että avioero olisi voimassa siinä maassa, mistä puolisot ovat kotoisin. Jotta avioero olisi voimassa myös kotimaassa, on joissain tapauksissa anottava avioeroa myös siellä. Hakemus käsitellään silloin kyseisen maan lakien mukaisesti. Lisätietoja voi saada kyseisen maan suurlähetystöstä.

JOTEN: Pahimmassa tapauksessa pääsee eroamaan kahdesti samasta henkilöstä. Jos ei ole tyytyväinen ensimmäiseen omaisuuden jakokierrokseen, voi yrittää toista.

Lue lisää

>

En ole väittänyt ettäkö asia olisi yksinkertainen avioeroavalle pariskunnalle jotka edustavat eri kansallisuuksia ja ovat mahdollisesti solmineet liittonsa kolmannessa valtiossa.


>

Ei tietenkään, enkä ainakaan minä ole sellaista väittänytkään.

Avioero tapahtuu sen maan lakien mukaan, missä avioero jätetty vireille ja otettu käsittelyyn.

Jos suomalainen pariskunta jotka asuvat Japanissa lähettävät yhteisen avioerohakemuksen Suomeen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, he saavat aikanaan avioerotuomion Suomessa, ja heihin ollaan sovellettu Suomen avioliittolakia vaikkeivat ole käyneet täällä 10 vuoteen (ei suonkaan Japanin). Mahdollisesti vaihtoehtoisesti olisivat voineet hakea avioeroaan japanilaisen oikeusjärjestelmän mukaan... ja silloin olisi sovellettu japanin lakia, ei Suomen.


>

Kyllä, koska pääsääntöisesti ihmiset asuvat maassa jossa ovat avioliittonsa solmineet. Ja vaikka eivät asuisikaan, usein on kieltämättä yksinkertaisinta menetellä juuri kuten kirjoitit.

Mutta mm. Suomessa ei ole mitään estettä käsitellä esim. espanjalaisen ja kiinalaisen pariskunnan avioerohakemusta (ja tuomita avioeroon), joiden liitto on solmittu vaikka Brasiliassa mutta asuvat tällä hetkellä Ikaalisissa. Sama pätee moneen muuhunkin maahan. Ja silloiin sovelletaan edelleen sen maan lakia, jossa erohakemus käsitellään. Jos joku tietää maita jossa tästä poiketaan, olisi kiva kuulla.


>

Varmasti voivat hakea sieltä avioeroa, tai toinen voi. Mutta et kai väitä, ettei Norjassa asuva suomalainen nainen saisi avioerohakemustaan vireille Suomen oikeuslaitoksessa ... aivan taatusti saisi, ja avioerotuomio olisi hyvin pätevä. Suosittelen lukemaan ensin Avioliittolain ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 )


>

Näin varmasti on, ja se selvitettävä kun eroa ryhtyy hakemaan. Suomen avioliittolaissa on puolestaan säädetty millä perusteilla avioero voi tulla vireille täällä ... mm. aina kun eroa hakee suomen kansalainen riippumatta missä avioiduttu tai missä asuu.


>

Me emme tunne Norjan avioliittolakia, mutta tuskin kovin radikaalisti poikkeaa Suomen vastaavasta.


>

No pakkohan se on hakea joko Marokosta tai Suomesta ellei asiaa voi ottaa vireille Norjassa (puolestani luulen, että voi). Suomessa asia voitaisiin hyvinkin ottaa vireille, ks. AL 119§.


>

... jaa, suomessa riittää että jommalla kummalla on kotipaikka Suomessa (edelleen AL 119§)


>

Tämä on varmasti mahdollista, jonka totesin jo aikaisemmin tässä ketjussa.

M36 kirjoitti:

>

En ole väittänyt ettäkö asia olisi yksinkertainen avioeroavalle pariskunnalle jotka edustavat eri kansallisuuksia ja ovat mahdollisesti solmineet liittonsa kolmannessa valtiossa.


>

Ei tietenkään, enkä ainakaan minä ole sellaista väittänytkään.

Avioero tapahtuu sen maan lakien mukaan, missä avioero jätetty vireille ja otettu käsittelyyn.

Jos suomalainen pariskunta jotka asuvat Japanissa lähettävät yhteisen avioerohakemuksen Suomeen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, he saavat aikanaan avioerotuomion Suomessa, ja heihin ollaan sovellettu Suomen avioliittolakia vaikkeivat ole käyneet täällä 10 vuoteen (ei suonkaan Japanin). Mahdollisesti vaihtoehtoisesti olisivat voineet hakea avioeroaan japanilaisen oikeusjärjestelmän mukaan... ja silloin olisi sovellettu japanin lakia, ei Suomen.


>

Kyllä, koska pääsääntöisesti ihmiset asuvat maassa jossa ovat avioliittonsa solmineet. Ja vaikka eivät asuisikaan, usein on kieltämättä yksinkertaisinta menetellä juuri kuten kirjoitit.

Mutta mm. Suomessa ei ole mitään estettä käsitellä esim. espanjalaisen ja kiinalaisen pariskunnan avioerohakemusta (ja tuomita avioeroon), joiden liitto on solmittu vaikka Brasiliassa mutta asuvat tällä hetkellä Ikaalisissa. Sama pätee moneen muuhunkin maahan. Ja silloiin sovelletaan edelleen sen maan lakia, jossa erohakemus käsitellään. Jos joku tietää maita jossa tästä poiketaan, olisi kiva kuulla.


>

Varmasti voivat hakea sieltä avioeroa, tai toinen voi. Mutta et kai väitä, ettei Norjassa asuva suomalainen nainen saisi avioerohakemustaan vireille Suomen oikeuslaitoksessa ... aivan taatusti saisi, ja avioerotuomio olisi hyvin pätevä. Suosittelen lukemaan ensin Avioliittolain ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 )


>

Näin varmasti on, ja se selvitettävä kun eroa ryhtyy hakemaan. Suomen avioliittolaissa on puolestaan säädetty millä perusteilla avioero voi tulla vireille täällä ... mm. aina kun eroa hakee suomen kansalainen riippumatta missä avioiduttu tai missä asuu.


>

Me emme tunne Norjan avioliittolakia, mutta tuskin kovin radikaalisti poikkeaa Suomen vastaavasta.


>

No pakkohan se on hakea joko Marokosta tai Suomesta ellei asiaa voi ottaa vireille Norjassa (puolestani luulen, että voi). Suomessa asia voitaisiin hyvinkin ottaa vireille, ks. AL 119§.


>

... jaa, suomessa riittää että jommalla kummalla on kotipaikka Suomessa (edelleen AL 119§)


>

Tämä on varmasti mahdollista, jonka totesin jo aikaisemmin tässä ketjussa.

Lue lisää

Se on hirvittävän hyödyllistä, että jollakin on tarvetta kommentoida Ruotsin valtion virallisia sivuja.

Mennääpäs asiaan. Kysymys koski siis avioehtoa monimaa tapauksessa. Kysymys oli asiallinen. Sitä ei voi valitettavasti sanoa vastauksista.

Yhtä mieltä ollaan seuraavasta: kyseisessä tapauksessa avioero on mahdollinen useassa maassa. Se, millä maalla on toimivalta asiassa, riippuu kansalaisuudesta, maassa asumisesta ja mahdollisesti muista jokaisen maan lakeihin liittyvistä määräyksistä. On todennäköistä, että useampikin maa on avioeron suhteen toimivaltainen. On mahdollista, että avioero on haettavat useampaan kuin yhteen kertaan, koska sitä ei välttämättä muuten hyväksyttäisi kaikissa asiaan liittyvissä maissa.

Jotta avioehto olisi kaikissa tapauksissa pätevä, se tulisi tehdä sellaisessa muodossa, että se hyväksytään kaikissa potentiaalissa avioeromaissa.

Alkuperäiselle kysyjälle tästä sotkuisesta asiasta seuraa se, että hänen on vaikea löytää sellaista juridista apua, joka kykenisi asian hoitamaan. Selvityksen pitäisi alkaa Marokkon lainsäädännöstä ja erityisesti siitä, miten siellä avioehtoja käsitellään.

Asiallisempia vastauksia ki... kirjoitti:

Se on hirvittävän hyödyllistä, että jollakin on tarvetta kommentoida Ruotsin valtion virallisia sivuja.

Mennääpäs asiaan. Kysymys koski siis avioehtoa monimaa tapauksessa. Kysymys oli asiallinen. Sitä ei voi valitettavasti sanoa vastauksista.

Yhtä mieltä ollaan seuraavasta: kyseisessä tapauksessa avioero on mahdollinen useassa maassa. Se, millä maalla on toimivalta asiassa, riippuu kansalaisuudesta, maassa asumisesta ja mahdollisesti muista jokaisen maan lakeihin liittyvistä määräyksistä. On todennäköistä, että useampikin maa on avioeron suhteen toimivaltainen. On mahdollista, että avioero on haettavat useampaan kuin yhteen kertaan, koska sitä ei välttämättä muuten hyväksyttäisi kaikissa asiaan liittyvissä maissa.

Jotta avioehto olisi kaikissa tapauksissa pätevä, se tulisi tehdä sellaisessa muodossa, että se hyväksytään kaikissa potentiaalissa avioeromaissa.

Alkuperäiselle kysyjälle tästä sotkuisesta asiasta seuraa se, että hänen on vaikea löytää sellaista juridista apua, joka kykenisi asian hoitamaan. Selvityksen pitäisi alkaa Marokkon lainsäädännöstä ja erityisesti siitä, miten siellä avioehtoja käsitellään.

Lue lisää

>

Yllä neuvoin tekemään avioehdon Norjaan ja Suomeen. Ei tietenkään haittaa ole tehdä Marokkoonkin, jos siellä se mahdollinen.

Tärkeintä on tehdä ehto Norjaan, koska siellä myös omaisuus (näin ymmärsin). Koska, jos avioeroa haetaan Norjassa, erotaan Norjan lakien mukaan ja omaisuus myös ositetaan ao. maan lakien mukaan. Jos menee riitaiseksi, ja sitä omaisuutta olisi myös Marokossa... niin on totta, että norjalaiselta pesänjakajalta loppuvat "työkalut" ... mutta heikkoa se olisi marokkolaisenkin pesänjakjan tulla Norjaan soveltamaan heidän lainsäädäntöään riitaisen avioeron osittamisesta.


>

En usko hänen olevan niin naiivi, että perustaa päätöksensä tai toimenpiteensä nettikeskusteluun!
Yhtä kaikki, ap. kirjoittajan syytä ehdottomasti olla yhteydessä norjalaiseen ja suomalaiseen juristiin, eikä haittaa olisi tiedutella asian laitaa myös marokolaiselta lakimieheltä.


>

En tuotsa aloittaisi, mutta en ohittaisikaan. Toki sinulla oikeutesi neuvoa kuten parhaaksi katsot ihmisiä.

M36 kirjoitti:

>

Yllä neuvoin tekemään avioehdon Norjaan ja Suomeen. Ei tietenkään haittaa ole tehdä Marokkoonkin, jos siellä se mahdollinen.

Tärkeintä on tehdä ehto Norjaan, koska siellä myös omaisuus (näin ymmärsin). Koska, jos avioeroa haetaan Norjassa, erotaan Norjan lakien mukaan ja omaisuus myös ositetaan ao. maan lakien mukaan. Jos menee riitaiseksi, ja sitä omaisuutta olisi myös Marokossa... niin on totta, että norjalaiselta pesänjakajalta loppuvat "työkalut" ... mutta heikkoa se olisi marokkolaisenkin pesänjakjan tulla Norjaan soveltamaan heidän lainsäädäntöään riitaisen avioeron osittamisesta.


>

En usko hänen olevan niin naiivi, että perustaa päätöksensä tai toimenpiteensä nettikeskusteluun!
Yhtä kaikki, ap. kirjoittajan syytä ehdottomasti olla yhteydessä norjalaiseen ja suomalaiseen juristiin, eikä haittaa olisi tiedutella asian laitaa myös marokolaiselta lakimieheltä.


>

En tuotsa aloittaisi, mutta en ohittaisikaan. Toki sinulla oikeutesi neuvoa kuten parhaaksi katsot ihmisiä.

Lue lisää

Hei! En ektepakt må oppfylle de norske formelle kravene for å være gyldig i
Norge. Jeg vet ikke hvilke formelle krav som stilles til ektepakter i
Finnland, men sannsynligvis er de ganske like. I så fall er det ikke noe i
veien for at ektepakten inngås i Finnland. Men du må huske at en ektepakt er
en avtale mellom ektefellene, og at han også må forstå innholdet (og
underskrive på ektepakten). Her finner du de norske formelle kravene til en
gyldig ektepakt:
http://www.lovdata.no/all/tl-19910704-047-013.html

Og her ser du hva som kan avtales i en ektepakt:
http://www.lovdata.no/all/tl-19910704-047-011.html

Vennlig hilsen

Morten Thaulow
rettshjelp.no

äimänä kirjoitti:

Hei! En ektepakt må oppfylle de norske formelle kravene for å være gyldig i
Norge. Jeg vet ikke hvilke formelle krav som stilles til ektepakter i
Finnland, men sannsynligvis er de ganske like. I så fall er det ikke noe i
veien for at ektepakten inngås i Finnland. Men du må huske at en ektepakt er
en avtale mellom ektefellene, og at han også må forstå innholdet (og
underskrive på ektepakten). Her finner du de norske formelle kravene til en
gyldig ektepakt:
http://www.lovdata.no/all/tl-19910704-047-013.html

Og her ser du hva som kan avtales i en ektepakt:
http://www.lovdata.no/all/tl-19910704-047-011.html

Vennlig hilsen

Morten Thaulow
rettshjelp.no

Lue lisää

se oli vastaus kun kyselin kelpaako suomessa tehty avioehto norjassa. Mutta koska ei vara venettä kaada niin teetänpäs molemmissa maissa. Mun mielestäni keskustelun kulku on ollu ihan asiallinen tai sitten multa on jotain jäänyt huomaamatta. Kiitos kuitenkin...mielenkiintoisia kiemuroita kaikki nää laki asiat....

M36 kirjoitti:

>

Kyllä, koska pääsääntöisesti ihmiset asuvat maassa jossa ovat avioliittonsa solmineet. Ja vaikka eivät asuisikaan, usein on kieltämättä yksinkertaisinta menetellä juuri kuten kirjoitit.

Mutta mm. Suomessa ei ole mitään estettä käsitellä esim. espanjalaisen ja kiinalaisen pariskunnan avioerohakemusta (ja tuomita avioeroon), joiden liitto on solmittu vaikka Brasiliassa mutta asuvat tällä hetkellä Ikaalisissa. Sama pätee moneen muuhunkin maahan. Ja silloiin sovelletaan edelleen sen maan lakia, jossa erohakemus käsitellään. Jos joku tietää maita jossa tästä poiketaan, olisi kiva kuulla.


>

Näin tietenkin on oltava, ei voida tuomita avioeroon ellei ensin ole varmuutta että avioeroava pariskunta tosiasiallisesti on edes avioliitossa ao. maassa (yo. esimerkissä siis Suomessa). Eli, ymmärtäkseni avioliitto ennen harkinta-ajan aloittamista tuollaisessa tapauksessa on tunnustettava kuten AL 115§ säätää.


>

Ei varmasti ole.

Jos perustat kuvitelmasi siihen, että Marokon lähetystön nettisivuilta voi Yhdysvalloissa tulostaa marokkolaisen avioerohakemuksen ... sekö todistaa jotain? Voihan sen tulostaa Suomessakin. Molemmissa tapauksissa sen voi toki tulostaa, täyttää ja lähettää Marokkoon ... ja ero tullee vireille Marokossa jos avioliitto siellä solmittu.

Samoin, jos tulostat USA:ssa tästä linkistä suomalaisen avioerohakemuksen :
http://www.ylojarvi.fi/mp/db/file_library/x/IMG/16540/file/AVIOEROHAKEMUS.pdf
Niin ainoa paikka missä se aloittaa mitään toimintaa on SUOMALAINEN KÄRÄJÄOIKEUS (ja arvaapa kerran minkä maan avioliittolakia sovelletaan).

Edelleen, avioerossa noudatetaan sen maan lakia missä ero on vireillä ... tämä ei tietenkään edellytä, että avioeroa hakeneet asuvat ao. maassa. Kun avioerotuomio tulee, sen täytääntönpano ei myöskään voi olla ristiriidassa sen maan lainsäädännön kanssa, jossa eronnut pariskunta asuu.
SIIS esimerkiksi:
Suomessa asuva kikujulainen pariskunta hakee Kikujusta avioeroa (tulostivat erohakemuksen lähetystönsä sivuilta), saavat avioeronsa. Hakemuksessa herra Obulgi oli vaatinut paikallisen lainsäädännön sallimaa oheisrangaistusta, piestä vaimonsa. Arvaapa löytääkö herra Oulgi itsensä Suomalaisen käräjäoikeuden syytettyjenaitiosta noudatettuaan Kikujun avioliittolakia Suomessa.

Lue lisää

Aivan. Tällä hetkellä oikeusistuin noudattaa maan lakia. Mikäli ehdotettu direktiivi menisi läpi, noudatettaisiin asuinmaan lakia myös vaikka se ei olisikaan avioeromaa.

Kysyjä on kertomansa mukaan avioitunut Marokkossa, on Suomen kansalainen ja asuu Norjassa. Potentiaalisia avioeromaita on siis kolme.

Kysyjä haluaa suojella omaisuuttaa avioehdolla. Koska potentiaalisia avioeromaita on kolme, on hänen harkittava asiaa kolmen maan näkökulmasta. Suomen lainsäädännön tunnemme ja Norjan lainsäädännöstä meillä on hyvä käsitys. Ongelma on Marokkon lainsäädäntö. Kysymys kuuluu: Tunnustaako Marokko avioehdon vai ei?

Kysyjälle ei riitä se, että asia on kunnosss Norjassa ja Suomessa. Riidan sattuessa toinen osapuoli voi viedä asian Marokkoon.

Oheisena on Wikipedia teksti avioehdoista.

A prenuptial agreement, antenuptial agreement, or premarital agreement, commonly abbreviated to prenup or prenupt, is a contract entered into by two people prior to marriage or civil union. The content of a prenuptial agreement can vary widely, but commonly includes provisions for the division of property should the couple divorce and any rights to spousal support during or after the dissolution of marriage.

Many countries, including Canada (Quebec), France, Italy, and Germany, have marital regimes, in addition to, or some cases, in lieu of prenups. In these countries, a couple meets with a notaire (a quasi judicial official) and elects to own property under a separation de bien (separate property) or a shared property or community property. Some countries have signed on to the hague convention on marital regimes. These act much like prenups by allowing the parties to own property either separately or jointly.

England as of 2007 does not enforce prenups (although there have been some notable exceptions). They also do not have a provision for marital regimes.

JOTEN: Mikäli kyse olisi suomalais-norjalais-englantilaisesta avioerosta, niin avioehtoa voisi kiertää pistämällä eron vireille englannissa.

Samankaltainen tapaus koskee suomalais-saksalaisia avioeroja, joissa varakkaampi osapuoli yrittää viedä jutun Suomeen ja köyhempi aviopuoliskoista Saksaan. Avioeron ehdot ovat merkittävästi erilaisia sen mukaan, kuka ehtii ensin.

JOTEN vielä kerran: kysyjän on syytä selvittää myös Marokkon perhelain sisältö ja vaikutukset.

noudattaa lakia kirjoitti:

Aivan. Tällä hetkellä oikeusistuin noudattaa maan lakia. Mikäli ehdotettu direktiivi menisi läpi, noudatettaisiin asuinmaan lakia myös vaikka se ei olisikaan avioeromaa.

Kysyjä on kertomansa mukaan avioitunut Marokkossa, on Suomen kansalainen ja asuu Norjassa. Potentiaalisia avioeromaita on siis kolme.

Kysyjä haluaa suojella omaisuuttaa avioehdolla. Koska potentiaalisia avioeromaita on kolme, on hänen harkittava asiaa kolmen maan näkökulmasta. Suomen lainsäädännön tunnemme ja Norjan lainsäädännöstä meillä on hyvä käsitys. Ongelma on Marokkon lainsäädäntö. Kysymys kuuluu: Tunnustaako Marokko avioehdon vai ei?

Kysyjälle ei riitä se, että asia on kunnosss Norjassa ja Suomessa. Riidan sattuessa toinen osapuoli voi viedä asian Marokkoon.

Oheisena on Wikipedia teksti avioehdoista.

A prenuptial agreement, antenuptial agreement, or premarital agreement, commonly abbreviated to prenup or prenupt, is a contract entered into by two people prior to marriage or civil union. The content of a prenuptial agreement can vary widely, but commonly includes provisions for the division of property should the couple divorce and any rights to spousal support during or after the dissolution of marriage.

Many countries, including Canada (Quebec), France, Italy, and Germany, have marital regimes, in addition to, or some cases, in lieu of prenups. In these countries, a couple meets with a notaire (a quasi judicial official) and elects to own property under a separation de bien (separate property) or a shared property or community property. Some countries have signed on to the hague convention on marital regimes. These act much like prenups by allowing the parties to own property either separately or jointly.

England as of 2007 does not enforce prenups (although there have been some notable exceptions). They also do not have a provision for marital regimes.

JOTEN: Mikäli kyse olisi suomalais-norjalais-englantilaisesta avioerosta, niin avioehtoa voisi kiertää pistämällä eron vireille englannissa.

Samankaltainen tapaus koskee suomalais-saksalaisia avioeroja, joissa varakkaampi osapuoli yrittää viedä jutun Suomeen ja köyhempi aviopuoliskoista Saksaan. Avioeron ehdot ovat merkittävästi erilaisia sen mukaan, kuka ehtii ensin.

JOTEN vielä kerran: kysyjän on syytä selvittää myös Marokkon perhelain sisältö ja vaikutukset.

Lue lisää

Kuten ap. kirjoittajakin totesi, ei vara venettä kaada ja "absoluuttisesti" olisi turvannut omaisuutensa jos avioehto Suomen ja Norjan lisäksi rekisteröitäisiin myös Marokossa.

Mutta vaikka niin ei tekisi, mikä on pahin tilanne?

Hänen miehensä jättää erohakemuksen Marokkoon, ja vaatii avio-oikeuden perusteella marokkolaista käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan saadakseen tasinkoa. Suuretko mahdollisuudet marokkolaisella pesänjakajalla on tulla Norjaan tekemään ositusta Marokon lainsäädännön mukaan, etenkin jos heillä Norjan lakien mukaan laadittu avioehto ja asuvat Norjassa ja ositettava omaisuus on Norjassa... tietänet vastauksen...

JOS ap. naisella olisikin omaisuutta Marokossa, muuttuisi hieman akateeminen pohdinta Marokon lainsäädännöstä hyvin realistiseksi. Näin minä asian näkisin...

äimänä kirjoitti:

se oli vastaus kun kyselin kelpaako suomessa tehty avioehto norjassa. Mutta koska ei vara venettä kaada niin teetänpäs molemmissa maissa. Mun mielestäni keskustelun kulku on ollu ihan asiallinen tai sitten multa on jotain jäänyt huomaamatta. Kiitos kuitenkin...mielenkiintoisia kiemuroita kaikki nää laki asiat....

Lue lisää

Vaihteeksi keskustelu jonka aihetta ei täällä muistaakseni ole juurikaan käsitelty. Hyvä kun asiaasi tuli selvyyttä... ja etenkin, hyvä että selvitit asiaa myös oikeiden asiantuntijoiden kautta :-)

FT:n hyvä teksti kirjoitti:

Divorce reform sparks EU quarrel

By Tony Barber in Brussels

Published: January 11 2008 17:37 | Last updated: January 11 2008 17:37

Proposals to simplify divorce in the European Union are running into opposition from governments fearful that the initiative may oblige their courts to enforce foreign laws that clash with their tolerant social norms.

Sweden is leading the charge against a European Commission plan to make it easier for couples of different nationality, and couples who live outside their native country, to divorce each other.
EDITOR’S CHOICE
Women of Birminghamabad find identity - Sep-13
Amsterdam’s soft approach to jihadists - Sep-10
Migrants ‘seek jobs not conquest’ - Sep-07
Turkish guests become hosts in their community - Aug-31
Where French Muslims battle to integrate - Aug-28
EU Muslims: seeking jihad or democracy? - Aug-23

As one of the world’s most liberal-minded countries, Sweden is hardly opposed to more humane and efficient divorce procedures.

Rather, the main Swedish objection is that the Commission’s proposal, first unveiled in July 2006, would in many cases result in the application of divorce laws from the country in which the couple had their most recent residence.

In EU states with Muslim immigrant populations – including Sweden, with its Iranian, Iraqi and Pakistani communities – this would mean the enforcement of Islamic divorce laws.

The Swedes view this prospect as unacceptable, because it would prevent Swedish courts from upholding bedrock national principles of sexual equality. “Swedish courts should apply Swedish law,” one official said.

Needless to say, it was never the Commission’s intention to promote sharia law in Europe. Rather, the original idea of simplifying divorce stemmed from the realisation that many people working for the EU in Brussels were in mixed-nationality marriages that were breaking up.

The Commission hoped to help such couples by giving them more rights to choose the country in which they would get divorced.

But “Eurocrat” marriages and divorces form a small part of the overall picture in Europe. According to an October 2006 document prepared by family law experts at Manches, a UK legal firm, there are about 2.2m marriages every year in the EU, of which 350,000 involve an international couple.

Of the 875,000 annual divorces in the EU, 16 per cent are international in nature, they estimate.

For mixed-nationality couples, it is a genuine problem that divorce laws vary so widely across the 27 member states. Under Spain’s new fast-track, no-fault laws, a person needs to have been married for only three months before he or she can get divorced. At the other end of the spectrum, Malta bans divorce altogether.

Different ways of treating pre-nuptial agreements, marital property and maintenance for spouses and children mean that, in an international marriage, it can be of crucial importance which national court has jurisdiction.

Although liberal countries such as Finland and the Netherlands have expressed sympathy with Sweden, France and Germany support the Commission’s plan, as does Slovenia, the new holder of the EU’s rotating presidency.

Germany even suggested last year that an international couple should sign a pre-wedding contract specifying the country in which they would get divorced if they fell out.

The Commission’s proposal has not gone well with conservative Roman Catholic countries such as Malta and Poland, which dislike the idea of easier divorce.

Meanwhile, the UK questions the need for policy­makers in Brussels to stick their noses into delicate matters of family law and will exercise its right to opt out of any legislation.

With a key meeting of divorce experts from member states approaching on January 21, the EU looks no closer to reaching a compromise than a roomful of quarrelling husbands and wives.

Lue lisää

Keskustelijat näyttävät lähteneen kategorisesti siitä, että Suomen tuomioistuimet voivat soveltaa vain Suomen lakeja. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Erityislaeissa - kuten avioliittolaissa - voidaan säännellä, missä tapauksissa ja millaisin edellytyksin käsiteltävään asiaan sovelletaan vieraan valtion lakia. Yleissäännös on oikeudenkäymiskaaressa.

OK 17:3

"Seikkaa, joka on yleisesti tunnettu tai jonka oikeus viran puolesta tietää, ei tarvitse toteen näyttää. Näyttö siitä, mitä laki säätää, ei myöskään ole tarpeen. Jos vieraan valtion lakia on sovellettava eikä oikeus tunne sen sisällystä, tulee oikeuden kehoittaa asianosaista esittämään siitä näyttöä.

Jos määrätyn tapaukseen varalta on erikseen säädetty, että oikeuden tulee hankkia selvitys asiassa sovellettavan ulkomaan lain sisällyksestä, noudatettakoon sitä.

Jos jossakin asiassa olisi sovellettava vieraan valtion lakia, mutta sen sisällyksestä ei saada selvitystä, on Suomen lakia sovellettava. (6.3.1998/165)"

Avioliittolain tähän asiaan liittyvät säännökset sisältyvät lain viidenteen osaan, jonka otsikko on "Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset".

AVIOLIITON PURKAMINEN

I. Suomalaisen tuomioistuimen toimivalta

119 § (13.12.2001/1226)

"Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:

1) jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa; tai

2) hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.
//-//
Mitä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan ainoastaan, jollei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2201/2003 tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu. (21.12.2004/1154)"

II. Sovellettava laki

120 § (13.12.2001/1226)

"Avioeroa ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia."

AVIOPUOLISOIDEN VARALLISUUSSUHTEET

I. Suomalaisen tuomioistuimen toimivalta

127 § (13.12.2001/1226)

"Suomen tuomioistuin voi tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevan asian, jos:

1) vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka;

2) kantajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka ja avioliiton varallisuussuhteisiin on sovellettava Suomen lakia;

3) puolisoiden viimeinen yhteinen asuin- tai kotipaikka oli Suomessa ja toisella puolisoista on tai hänellä oli kuollessaan edelleen asuin- tai kotipaikka täällä;

4) omaisuus, jota asia koskee, on Suomessa; tai

5) vastaaja hyväksyy sen, että asia tutkitaan Suomessa taikka ryhtyy vastaamaan asiassa tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta.

Suomen tuomioistuin on aina toimivaltainen asiassa, joka koskee Suomen tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimenpiteitä.

Suomen maistraatti voi rekisteröidä avioehtosopimuksen tai sopimuksen, jolla määrätään avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista, vaikka Suomen tuomioistuimella ei 1 momentin mukaan olisikaan kelpoisuutta tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa. (8.11.2002/929)

Mitä 1 momentissa säädetään kantajasta ja vastaajasta, on hakemusasiassa sovellettava hakijaan ja hänen vastapuoleensa."

II. Sovellettava laki

129 § (13.12.2001/1226)

"Jollei 130 §:ssä säädetyin tavoin ole toisin sovittu, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon kummallekin puolisolle muodostui kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen.

Jos puolisoiden kotipaikka on myöhemmin siirtynyt toiseen valtioon, sovelletaan sen valtion lakia, jos puolisot ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta. Kyseisen valtion lakia sovelletaan kuitenkin välittömästi kotipaikan saamisesta alkaen, jos puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut siinä valtiossa kotipaikka tai jos kumpikin on sen valtion kansalainen.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettava laki ei 2 momentin nojalla vaihdu, jos:

1) puolisot tai kihlakumppanit ovat 130 §:ssä tarkoitetulla sopimuksella määränneet avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista; tai

2) puolisolle on avioliiton purkautumisen, asumuseron tai avioeroasian vireilläolon vuoksi syntynyt oikeus vaatia ositusta ennen sitä ajankohtaa, jolloin toisen valtion laki tulisi sovellettavaksi.

Jollei puolisoille ole muodostunut kotipaikkaa samassa valtiossa, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys."

Puolisot voivat kuitenkin ennen avioliittoa tai sen aikana kirjallisella sopimuksella (sopimus on puolisoiden välisenä pätevä rekisteröimättömänäkin; päteäkseen puolison velkojaa kohtaan se on rekisteröitävä maistraatissa) sopia heidän varallisuusuhteisiinsa sovellettavasta laista seuraavissa rajoissa:

130 § (13.12.2001/1226)

"Kihlakumppaneilla ja aviopuolisoilla on oikeus sopimuksella määrätä avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista siten kuin 2 momentissa säädetään. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavaksi laiksi voidaan määrätä sen valtion laki, missä toisella tai kummallakin puolisolla on kotipaikka tai jonka kansalainen puoliso on sopimusta tehtäessä. Jos toisen tai kummankin puolison kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt toiseen valtioon, sovellettavaksi voidaan määrätä myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka.

Sopimus 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen muuttamisesta tai peruuttamisesta on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä."

131 § (13.12.2001/1226)

"Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaan on erityisesti ratkaistava kysymykset, jotka koskevat:

1) puolisoiden omaisuuden jakamista avioliiton purkauduttua tai sen aikana;

2) avioliiton varallisuussuhteita koskevia puolisoiden ja kihlakumppanien oikeustoimia;

3) puolison oikeutta määrätä omaisuudesta; sekä

4) puolison vastuuta aviopuolisoiden veloista.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtuminen ei vaikuta sitä ennen tehdyn oikeustoimen pätevyyteen. Avioehtosopimuksessa tai omaisuuden myöhemmin tapahtuvaa osittamista koskevassa sopimuksessa olevien määräysten pätevyys arvioidaan kuitenkin sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin kysymyksen tullessa ajankohtaiseksi.

Aviopuolisoiden tai kihlakumppanien tekemä avioliiton varallisuussuhteita koskeva oikeustoimi on katsottava muodon puolesta päteväksi myös, jos se täyttää muotovaatimukset sen valtion lain mukaan, jossa oikeustoimi tehtiin tai jossa puolisoilla oli kotipaikka oikeustointa tehtäessä. Jos puolisot, joilla on Suomessa asuin- tai kotipaikka, tekevät avioehtosopimuksen, on kuitenkin aina noudatettava, mitä 43–44 §:ssä säädetään, jotta sopimus olisi pätevä."

III. Vieraan valtion lain soveltamisen rajoitukset

133 § (13.12.2001/1226)

"Mitä 38–40 ja 86 §:ssä säädetään suostumuksen tai luvan tarpeellisuudesta puolison tekemään luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen sekä oikeustoimen pätevöitymisestä, on sovellettava silloinkin, kun avioliiton varallisuussuhteet määräytyvät vieraan valtion lain mukaan, jos omaisuus, jota oikeustoimi koskee, on Suomessa."

134 § (13.12.2001/1226)

"Ositusta voidaan 103 b §:n 1 momentin nojalla sovitella, vaikka ositukseen olisi muutoin sovellettava vieraan valtion lakia.

Osituksessa, joka toimitetaan puolison kuoleman vuoksi, eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan Suomessa oleva, puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja asuntoirtaimisto siten kuin perintökaaren 3 luvussa säädetään, vaikka ositukseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos tätä on pidettävä kohtuullisena, kun otetaan huomioon puolisolle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka puoliso saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla."

137 § (13.12.2001/1226)

"Vaikka avioliiton varallisuussuhteisiin olisi sovellettava vieraan valtion lakia, ositus voidaan toimittaa puolisoiden tekemällä sopimuksella tai pesänjakajan toimesta siten kuin Suomen laissa säädetään.

Ositus käsittää kaiken puolisoiden omaisuuden sen sijainnista riippumatta, jolleivat puolisot toisin sovi. Määrättäessä, mitä omaisuutta puolisolle osituksessa tulee, voidaan poiketa avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain säännöksistä, jos tämä on tarpeen, jotta puoliso saisi lainmukaisen osuuden omaisuudesta."

139 § 2 mom. (13.12.2001/1226)

"Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen."

VIIDENNEN OSAN SÄÄNNÖSTEN RAJOITUSLAUSEKE

140 § (13.12.2001/1226)

"Tämän osan säännöksiä on noudatettava ainoastaan, jollei muusta laista tai Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu."

EDELLÄ OLEVAN SOVELTAMINEN AP:N TAPAUKSEEN

a. Suomen tuomioistuimen toimivalta

a.1. Avioeroasiassa

Avioeroasiaa ei voida tässä tilanteessa tutkia Suomen tuomioistuimessa. (Jos puolisot asuisivat Marokossa, tutkiminen ehkä saattaisi olla mahdollista.)

a.2. Puolisoiden varallisuussuhteita koskevassa asiassa

Suomen tuomioistuin ei ole tässä tilanteessa toimivaltainen tutkimaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa.

(Jos omaisuus, jota asia koskee, olisi Suomessa, toimivalta olisi. Toimivalta on myös, jos asia pannaan täällä vireille, ja vastapuoli sen hyväksyy, tai vastaa asiaan tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta.)

b. Varallisuussuhteisiin sovellettava laki

Puolisot voivat kirjallisella sopimuksella valita laiksi joko Norjan, Suomen tai Marokon lain.

Jolleivät puolisot ole sovellettavasta laista sopineet, se on

- Marokon laki, jos kummankin kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen oli Marokko; tai

- Norjan laki, jos puolisoiden koti- ja asuinpaikka on ollut Norjassa viisi vuotta.

b.1. Avioehto

Suomen maistraatti voi rekisteröidä avioehtosopimuksen, vaikka Suomen tuomioistuin ei olisi kelpoinen tutkimaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa.

Puolisoiden tekemä avioliiton varallisuussuhteita koskeva oikeustoimi (avioehto) on Suomessa muodon puolesta pätevä myös, jos se täyttää muotovaatimukset sen valtion lain mukaan, jossa oikeustoimi tehtiin tai jossa puolisoilla oli kotipaikka oikeustointa tehtäessä. Norjan lain muotovaatimusten mukaan tehty avioehto siis pätee myös Suomessa.

KANSAINVÄLISEN YKSITYISOIKEUDEN ALAAN KUULUVAT SÄÄNNÖKSET

Suomen avioliittolaissa on kansainvälisestä avioliitosta on säädetty edellä kerrotusti. Norjassa noudatetaan vastaavasti Norjan lakia, joka tuskin oleellisesti poikkeaa tuoreesta Suomen laista (13.12.2001). Marokossa noudatetaan sikäläistä lakia.

Jos kävisi siten, että mies saisi avioeroa ja ositusta koskevassa asiassa marokkolaisen tuomioistuimen päätöksen, sitä ei pantaisi täytäntöön Suomessa, ja tuskin Norjassakaan. Norjassa oleva ap:n asunto siis on turvassa marokkolaiselta täytäntöönpanolta.

Jos taas omaisuusasiaa käsiteltäisiin (toisessa tilanteessa) Suomen tuomioistuimessa Marokon lain mukaan, ko. lain säännös jätettäisiin huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen. Näin oletettavasti tapahtuisi myös Norjassa.

nix nax kirjoitti:

Keskustelijat näyttävät lähteneen kategorisesti siitä, että Suomen tuomioistuimet voivat soveltaa vain Suomen lakeja. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Erityislaeissa - kuten avioliittolaissa - voidaan säännellä, missä tapauksissa ja millaisin edellytyksin käsiteltävään asiaan sovelletaan vieraan valtion lakia. Yleissäännös on oikeudenkäymiskaaressa.

OK 17:3

"Seikkaa, joka on yleisesti tunnettu tai jonka oikeus viran puolesta tietää, ei tarvitse toteen näyttää. Näyttö siitä, mitä laki säätää, ei myöskään ole tarpeen. Jos vieraan valtion lakia on sovellettava eikä oikeus tunne sen sisällystä, tulee oikeuden kehoittaa asianosaista esittämään siitä näyttöä.

Jos määrätyn tapaukseen varalta on erikseen säädetty, että oikeuden tulee hankkia selvitys asiassa sovellettavan ulkomaan lain sisällyksestä, noudatettakoon sitä.

Jos jossakin asiassa olisi sovellettava vieraan valtion lakia, mutta sen sisällyksestä ei saada selvitystä, on Suomen lakia sovellettava. (6.3.1998/165)"

Avioliittolain tähän asiaan liittyvät säännökset sisältyvät lain viidenteen osaan, jonka otsikko on "Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset".

AVIOLIITON PURKAMINEN

I. Suomalaisen tuomioistuimen toimivalta

119 § (13.12.2001/1226)

"Avioeroa koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos:

1) jommallakummalla puolisolla on kotipaikka Suomessa; tai

2) hakijalla on ollut Suomessa kotipaikka tai muu läheinen yhteys Suomeen eikä hän voi saattaa avioeroa koskevaa asiaa tutkittavaksi siinä vieraassa valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai tämä aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja asian tutkimista Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.
//-//
Mitä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan ainoastaan, jollei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2201/2003 tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu. (21.12.2004/1154)"

II. Sovellettava laki

120 § (13.12.2001/1226)

"Avioeroa ja yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen lakia."

AVIOPUOLISOIDEN VARALLISUUSSUHTEET

I. Suomalaisen tuomioistuimen toimivalta

127 § (13.12.2001/1226)

"Suomen tuomioistuin voi tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevan asian, jos:

1) vastaajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka;

2) kantajalla on Suomessa asuin- tai kotipaikka ja avioliiton varallisuussuhteisiin on sovellettava Suomen lakia;

3) puolisoiden viimeinen yhteinen asuin- tai kotipaikka oli Suomessa ja toisella puolisoista on tai hänellä oli kuollessaan edelleen asuin- tai kotipaikka täällä;

4) omaisuus, jota asia koskee, on Suomessa; tai

5) vastaaja hyväksyy sen, että asia tutkitaan Suomessa taikka ryhtyy vastaamaan asiassa tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta.

Suomen tuomioistuin on aina toimivaltainen asiassa, joka koskee Suomen tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimenpiteitä.

Suomen maistraatti voi rekisteröidä avioehtosopimuksen tai sopimuksen, jolla määrätään avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista, vaikka Suomen tuomioistuimella ei 1 momentin mukaan olisikaan kelpoisuutta tutkia aviopuolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa. (8.11.2002/929)

Mitä 1 momentissa säädetään kantajasta ja vastaajasta, on hakemusasiassa sovellettava hakijaan ja hänen vastapuoleensa."

II. Sovellettava laki

129 § (13.12.2001/1226)

"Jollei 130 §:ssä säädetyin tavoin ole toisin sovittu, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon kummallekin puolisolle muodostui kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen.

Jos puolisoiden kotipaikka on myöhemmin siirtynyt toiseen valtioon, sovelletaan sen valtion lakia, jos puolisot ovat asuneet siellä vähintään viisi vuotta. Kyseisen valtion lakia sovelletaan kuitenkin välittömästi kotipaikan saamisesta alkaen, jos puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut siinä valtiossa kotipaikka tai jos kumpikin on sen valtion kansalainen.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettava laki ei 2 momentin nojalla vaihdu, jos:

1) puolisot tai kihlakumppanit ovat 130 §:ssä tarkoitetulla sopimuksella määränneet avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista; tai

2) puolisolle on avioliiton purkautumisen, asumuseron tai avioeroasian vireilläolon vuoksi syntynyt oikeus vaatia ositusta ennen sitä ajankohtaa, jolloin toisen valtion laki tulisi sovellettavaksi.

Jollei puolisoille ole muodostunut kotipaikkaa samassa valtiossa, avioliiton varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on läheisin yhteys."

Puolisot voivat kuitenkin ennen avioliittoa tai sen aikana kirjallisella sopimuksella (sopimus on puolisoiden välisenä pätevä rekisteröimättömänäkin; päteäkseen puolison velkojaa kohtaan se on rekisteröitävä maistraatissa) sopia heidän varallisuusuhteisiinsa sovellettavasta laista seuraavissa rajoissa:

130 § (13.12.2001/1226)

"Kihlakumppaneilla ja aviopuolisoilla on oikeus sopimuksella määrätä avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista siten kuin 2 momentissa säädetään. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavaksi laiksi voidaan määrätä sen valtion laki, missä toisella tai kummallakin puolisolla on kotipaikka tai jonka kansalainen puoliso on sopimusta tehtäessä. Jos toisen tai kummankin puolison kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt toiseen valtioon, sovellettavaksi voidaan määrätä myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka.

Sopimus 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen muuttamisesta tai peruuttamisesta on tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi pätevä."

131 § (13.12.2001/1226)

"Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaan on erityisesti ratkaistava kysymykset, jotka koskevat:

1) puolisoiden omaisuuden jakamista avioliiton purkauduttua tai sen aikana;

2) avioliiton varallisuussuhteita koskevia puolisoiden ja kihlakumppanien oikeustoimia;

3) puolison oikeutta määrätä omaisuudesta; sekä

4) puolison vastuuta aviopuolisoiden veloista.

Avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtuminen ei vaikuta sitä ennen tehdyn oikeustoimen pätevyyteen. Avioehtosopimuksessa tai omaisuuden myöhemmin tapahtuvaa osittamista koskevassa sopimuksessa olevien määräysten pätevyys arvioidaan kuitenkin sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin kysymyksen tullessa ajankohtaiseksi.

Aviopuolisoiden tai kihlakumppanien tekemä avioliiton varallisuussuhteita koskeva oikeustoimi on katsottava muodon puolesta päteväksi myös, jos se täyttää muotovaatimukset sen valtion lain mukaan, jossa oikeustoimi tehtiin tai jossa puolisoilla oli kotipaikka oikeustointa tehtäessä. Jos puolisot, joilla on Suomessa asuin- tai kotipaikka, tekevät avioehtosopimuksen, on kuitenkin aina noudatettava, mitä 43–44 §:ssä säädetään, jotta sopimus olisi pätevä."

III. Vieraan valtion lain soveltamisen rajoitukset

133 § (13.12.2001/1226)

"Mitä 38–40 ja 86 §:ssä säädetään suostumuksen tai luvan tarpeellisuudesta puolison tekemään luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen sekä oikeustoimen pätevöitymisestä, on sovellettava silloinkin, kun avioliiton varallisuussuhteet määräytyvät vieraan valtion lain mukaan, jos omaisuus, jota oikeustoimi koskee, on Suomessa."

134 § (13.12.2001/1226)

"Ositusta voidaan 103 b §:n 1 momentin nojalla sovitella, vaikka ositukseen olisi muutoin sovellettava vieraan valtion lakia.

Osituksessa, joka toimitetaan puolison kuoleman vuoksi, eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan Suomessa oleva, puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja asuntoirtaimisto siten kuin perintökaaren 3 luvussa säädetään, vaikka ositukseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos tätä on pidettävä kohtuullisena, kun otetaan huomioon puolisolle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka puoliso saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla."

137 § (13.12.2001/1226)

"Vaikka avioliiton varallisuussuhteisiin olisi sovellettava vieraan valtion lakia, ositus voidaan toimittaa puolisoiden tekemällä sopimuksella tai pesänjakajan toimesta siten kuin Suomen laissa säädetään.

Ositus käsittää kaiken puolisoiden omaisuuden sen sijainnista riippumatta, jolleivat puolisot toisin sovi. Määrättäessä, mitä omaisuutta puolisolle osituksessa tulee, voidaan poiketa avioliiton varallisuussuhteisiin sovellettavan lain säännöksistä, jos tämä on tarpeen, jotta puoliso saisi lainmukaisen osuuden omaisuudesta."

139 § 2 mom. (13.12.2001/1226)

"Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen."

VIIDENNEN OSAN SÄÄNNÖSTEN RAJOITUSLAUSEKE

140 § (13.12.2001/1226)

"Tämän osan säännöksiä on noudatettava ainoastaan, jollei muusta laista tai Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu."

EDELLÄ OLEVAN SOVELTAMINEN AP:N TAPAUKSEEN

a. Suomen tuomioistuimen toimivalta

a.1. Avioeroasiassa

Avioeroasiaa ei voida tässä tilanteessa tutkia Suomen tuomioistuimessa. (Jos puolisot asuisivat Marokossa, tutkiminen ehkä saattaisi olla mahdollista.)

a.2. Puolisoiden varallisuussuhteita koskevassa asiassa

Suomen tuomioistuin ei ole tässä tilanteessa toimivaltainen tutkimaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa.

(Jos omaisuus, jota asia koskee, olisi Suomessa, toimivalta olisi. Toimivalta on myös, jos asia pannaan täällä vireille, ja vastapuoli sen hyväksyy, tai vastaa asiaan tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta.)

b. Varallisuussuhteisiin sovellettava laki

Puolisot voivat kirjallisella sopimuksella valita laiksi joko Norjan, Suomen tai Marokon lain.

Jolleivät puolisot ole sovellettavasta laista sopineet, se on

- Marokon laki, jos kummankin kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen oli Marokko; tai

- Norjan laki, jos puolisoiden koti- ja asuinpaikka on ollut Norjassa viisi vuotta.

b.1. Avioehto

Suomen maistraatti voi rekisteröidä avioehtosopimuksen, vaikka Suomen tuomioistuin ei olisi kelpoinen tutkimaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevaa asiaa.

Puolisoiden tekemä avioliiton varallisuussuhteita koskeva oikeustoimi (avioehto) on Suomessa muodon puolesta pätevä myös, jos se täyttää muotovaatimukset sen valtion lain mukaan, jossa oikeustoimi tehtiin tai jossa puolisoilla oli kotipaikka oikeustointa tehtäessä. Norjan lain muotovaatimusten mukaan tehty avioehto siis pätee myös Suomessa.

KANSAINVÄLISEN YKSITYISOIKEUDEN ALAAN KUULUVAT SÄÄNNÖKSET

Suomen avioliittolaissa on kansainvälisestä avioliitosta on säädetty edellä kerrotusti. Norjassa noudatetaan vastaavasti Norjan lakia, joka tuskin oleellisesti poikkeaa tuoreesta Suomen laista (13.12.2001). Marokossa noudatetaan sikäläistä lakia.

Jos kävisi siten, että mies saisi avioeroa ja ositusta koskevassa asiassa marokkolaisen tuomioistuimen päätöksen, sitä ei pantaisi täytäntöön Suomessa, ja tuskin Norjassakaan. Norjassa oleva ap:n asunto siis on turvassa marokkolaiselta täytäntöönpanolta.

Jos taas omaisuusasiaa käsiteltäisiin (toisessa tilanteessa) Suomen tuomioistuimessa Marokon lain mukaan, ko. lain säännös jätettäisiin huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen. Näin oletettavasti tapahtuisi myös Norjassa.

Lue lisää

varsin valaiseva... hyviä tarkennuksia ja lisäyksiä.

M36 kirjoitti:

varsin valaiseva... hyviä tarkennuksia ja lisäyksiä.

Kannattaa mennä vaan suomessa naimisiin ja erota suomessa. Mieluummin asua vaan avoliitossa. Tietenkin avioehto ja mieluummin niin että ei ala millekään persaukisen kanssa.