kouluruoka

eikös ykkösluokkalaisille vielä ne keittäjätädit laita sen annoksen lautaselle?? siis jo ne laittaa niin tietenkään ei oo pakko syödä! ja tällä tarkotan sitä että ne ei voi tietää kuinka paljon kukakin lapsi jaksaa syödä ja siten tulee helposti laitettua enemmän ruokaa lapsen lautaselle ku lapsi jaksaa syödä.

Ei opettajatkaan syö sitä mistä ei pidä. Monesti he eivät edes syö kouluruokaa, niin miksi lasten pitää??? Opettajat kahvittelee ja syö viinereitä joka välitunti, mutta lapset ei saa edes hedelmää tuoda kouluun. Olen sanonut lapsille että ei tarvi ottaa sellasta sapuskaa mikä näyttää pahalta tai on epäilyttävän näköistä. Pakko ei ole syödä.
Meillä kotona syödään hyvää kotiruokaa, muusit ja kaaliruuat on meillä suosikkeja, samoin kyljykset ja koko lihapaistit! Niitä syömme viikoittain.

Voi elämä, että olette yksinkertaista väkeä!!! Ei voi muuta sanoa. Kyllä huomaa, että asutaan HYVINVOINTIVALTIOSSA.

Kannatan ehdottomasti sitä, että kouluruoasta aletaan perimään maksua. Maksu voisi olla luokkaa 3 euroa aterialta ja se tulisi maksaa aina puolivuosittain. Eli maksat ja syöt vasta sitten. Katsotaan sitten alkaako ruoka maistua, noobit...

Jonkinlaiset säännöthän koulussa on oltava, muutenhan se olis täys sirkus.
Minusta koulussa ei ole pakkoja, vaan velvollisuuskia ja oikeuksia.
Oikeus saada syödä ilmaiseksi esim, ja velvollisuus syödä, tai ainakin maistaa kaikkea tarjolla olevaa.
Pikkuhiljaa mennään siihen että, kaikesta lipsutaan vähän, ja se ei hyvä pidemmän päälle.
On oikein että, koulussa on tasapuolisest säännöt kaikille ja niitä noudatetaan myös.
Eikä ole oikein sekään että, kotona kumotaan koulussa opetetut asiat, eli vanhemmat kotioloissaan vähättelevät koulun lapselle asettamia velvollisuuksia.
Koulussa ollaan koulun säännöillä ja sillä selvä, ei luulisi olevan vaikea asia ymmärtää, paistsi pienen lapsen jolle koulu opettaa toista ja koti toista.
Täytyy muistaa kuitenkin että, on lapsia joilla on syystä tai toisesta erivapauksia monien asioiden suhteen, ja nämä asiat pitäisi osata lapsienkin eroittaa toisistaan.

ottavat itse ruokansa. Vanhempainillassa ope kertoi valvovansa sen, että jokainen edes maistaa vähän ruokaa. Ja minusta se on oikein hyvä periaate. Oma poikani on niin ennakkoluuloinen että ilman tuota pakkoa olisi jäänyt moni herkku maistamatta.

Maksuton kouluruoka on niin iso etu lapsille ettei sitä saa missään nimessä väheksyä. Miettikääpä millaisia olisi teidän illat ja aamut, jos ruokaa ei tarjottaisi. Mikä kädenvääntö siitä tulisikaan! Ja vaikka kuinka yrittäisit laittaa mukaan hyvät eväät olisi aina mateilla ja maijoilla paremmat safkat mukana. Maissa joissa terveelistä kouluruokaa ei tarjota, on lasten ruokailut menneet todella perseelleen. Ruuaksi ostetaan ranskiksia, hamppareita ja pitsaa. Tai sitten pysytään vain makea-osastolla.

Ruokaan ja ylipäätänsä kouluun suhtautuminen opitaan kotona. Itse olen lapselleni sanonut että mahdollisuus käydä koulua on jo sinänsä suuri asia.

Niinpä niin. Ja sitten ihmetellään, miksi nykyajan lapset ovat niin "hankalia" ja vaativia tapauksia, ja vanhemmuus on täysin hukassa. Tämä keskusteluketju siitä yksi hyvä esimerkki, valitettavasti.

"Juu eihän sinun ole pakko tehdä sitä ja tätä. Ei sinun pikku kultamussukka tarvitse, jos et halua. Anna kun äiti sanoo, mitä sinä teet koulussa ja mitä et. Äiti tietää. Opettajat eivät tiedä mistään mitään. He vain kiusaavat sinua pikkumussukkaa. Kamalaa, jos olet meinannut oksentaakin. Ei sinun ole pakko, jos et halua."

#¤&¤#&QW¤&Q (=voimasana) että ärsyttää! Mitäköhän siitä koulustakin tulisi, jos jokainen lapsi/äitinsä sanelisi mitä siellä tehdään ja mitä ei?

Ihan oikeasti, ne opettajat yrittävät opettaa ja jopa kasvattaa teidän lapsianne ilman mitään taka-ajatuksia! Kun niitä alkeellisia hyviä tapoja (esim se, että kaikkea ruokaa maistetaan ja lautanen syödään useimmiten tyhjäksi) ei opeteta kotona niin onneksi on koulu! Minulta ainakin kaikki kiitokset ja kumarrukset vaativaa työtä tekeville opettajille!

eri kouluissa on eri tapoja. Kun lapset söivät luokassaan ekassa koulussaan niin heillä oli sovituuna että kaikkea maistetaan lusikallinen. Sen jälkeen voi sitten päättää asiasta. Lisää sai ottaa, mutta jos ruoka jäi lautasella niin se vietiin itse keittiöön. Me vanhemmat saimme siis päättää onko pakko ottaa vai ei.

Nykyisessä koulussa on ruokala jossa on tietysti kaikilla samat säännöt. Ruokaa maistetaan. Kukaan ei valvo maistaako lapsi vai ei ja ennakkoluulot voivat siis elää läpi koulun. Syömiseen ei kellään opettajalla ole valtaa pakottaa missään. Ei edes maistamiseen.. Kouluruoka on etuoikeus ei velvoite. Lapsen voi toki opettaa maistamaan ruokaa ja se on kaikkien etu, lapsenkin.

Meillä lapsi joka syö kotona perunaa paljaaltaan ei aina syö koulussa koska ne perunat on niitä kumimallisia. Ongelma tuli kun toimittaja vaihtui. Tosin lehdessäkin oli taannoin juttu josssa moinen kumisuus tyrmättiin.. Uskon lastani ehkä silti.

Meillä lapset syövät koulussa toisinana ruokia joita eivät syö kotona ollenkaan koska niitä ei kotona tehdä. Maistettuaan ovat siis pitäneet kyseisestä ruuasta. Ja tämä on se idea joka pitää olla, eikä pakkoruoka.

Ota yhteyttä kouluun tai ota asia esiin vanhempainillassa. Kun tottuu johonkin makumaailmaan niin on vaikea oppi auusia makuja mutta kukin me varmaan tiedämme kuinka omat makumieltymykset muuttuu ja kehittyy ajan kanssa. Siksi juuri maistamalla voi löytää uusia herkkuja vaikka kerran jossain siitä ei olisikaan pitänyt!

Meidän koulussa on myös vähän semmoinen tyyli, että ruoka pitää syödä kaikki. No, meidän katraassa on yksi, joka ei syö hernekeittoa. Hän ei vain pidä hernekeitosta, se OKSETTAA häntä, kuten hän sen painokkaasti aina sanoo. Kotona ei ole kertaa enempää tainnut ikinä edes maistaa. Herneet itsessään maistuu ok, niin raakana kuin kypsänäkin, mutta se soppa...
No, ekalla luokalla opettaja sanoi, että pitää ottaa vähän ja syödä. No, lapsi otti, ja meni ja oksensi sen roskikseen. Vielä toisellakin kertaa opettaja sanoi, että kokeilehan nyt vähän ottaa, pitää opetella, mutta kun se soppa päätyi mahalaukun kautta takaisin lautaselle, loppui kokeilukin. Lapsi ei syö hernekeittoa ja sillä siisti, ei koulussa ei kotona. Muuten on kyllä aivan kaikkiruokainen ja hyvin ennakkoluuloton ruuan suhteen. (Syö esim. etanoita, toisin kuin äitinsä...)Ei ole opekaan sen jälkeen kehoittanut opettelemaan.
Kaikki ei vain tykkää kaikesta, eikä kaikkea tarvitse syödä.

Minä laitoin opettajalle viestin, että lapseni jännitti ruokailua, sillä hän ei jaksanut syödä sellaisia annoksia, joita keittäjä hänen lautaselleen laittoi. Asiaan tuli muutos ja riitti, että lautasella oli vain pieni nokare jotain ruokalajia ja nyt menee jo aivan hyvin. Rohkeasti vain, yleensä kyllä opettaja ymmärtää.

Koulun tehtävänä ei minun mielestäni ole kasvattaa, vaan opettaa. Minusta kasvatusvastuun voisi sallia ihan hyvin vanhemmille, eikä riistää sitä vanhemmilta yhteiskunnalle.

Kyllä, suuri osa maailmasta kärsii nälkää. Me täällä Suomessa kuitenkin kärsimme enemmän ylipainosta. Miksi meidän pitää opettaa lapsemme syömään kaikkea pahaa ja lautanen tyhjäksi kun siitä kyseisestä opista noin tilastollisesti on puolelle lapsista terveydellistä haitta ylipainon muodossa isompina (eihän se ylipaino tietysti yksin siitä johdu, mutta kuitenkin)?

Itse en tosiaakaan syö mitään, mistä en tykkää. Olen normaalipainoinen, mutta kyllä se paino nousee, jos en sitä kontrolloi. Niipä jätän ihan suosiolla syömättä sen, mistä en tykkää, jolloin voin sitten syödä sitä, mistä tykkään. Jos lautanen ei ole tyhjä kun tulen täyteen, niin jätän loput. Miksi väkisin söisin sen tyhjäksi, kun se on vielä vastoin terveellistä syömistä. Toki pyrin, etten sitä ruokaa ottaisi liikaa, mutta niinkin usein käy.

Kuka määrittelee sen, että hyviin tapoihin kuuluu syödä lautanen tyhjäksi? En usko, että koskaan tulen olemaan kylässä sellaisella ihmisellä, joka nauttisi siitä, että saa kiduttaa minua mahdollisimman pahalla ruualla. Ihmiset tekevät ruokia toisille siksi, että toiset voivat nauttia niistä. Eikö olisi suorastaan pilkallista syödä sellaista mistä ei tykkää? Itse sitä paitsi ihan oikeasti oksennan, jos joudun syömään jotain riittävän pahaa. Tiedän sen esimerkiksi siitä, että joku lääkekuuri on joskus jäänyt syömättä siksi, etten ensin meinaa saada pahaa lääkettä alas ja kun se lopulta laskeutuu kurkusta alas, se nouseekin saman tien ylös. Ei sille voi mitään. Sokerirasitustestikin jäi tekemättä, kun sokerilitku, mitä olisi pitänyt juoda, oli niin pahaa, ettei se pysynyt sisällä lainkaan. Eikä ollut kyse siitä, etten olisi yrittänyt.

Itselläni on pysyvät kammot tietyistä ruoka-aineista, koska minua on pakotettu niitä syömään lapsena.

Minä olen myös sanonut lapsilleni, ettei kaikesta tarvitse tykätä. Ongelma se ei ole, koska minun lapseni syövät käytännössä lähes kaikkia ruokia, vain poikkeustapauksessa jokin jää syömättä - ja saa jäädäkin. Usea aikaisemmin pannassa ollut ruoka-aine on sitten jossain vaiheessa alkanut taas maistua. Tämän olen sanonut myös opettajalle, eikä ongelmia ole koulun suhteen ollut. Toki ruuan syömisen vaihtoehtona on syömättömyys, eli ei niitä syömättömiä ruokia korvata herkuilla tai millään muullakaan.

Eri asia sitten on tietysti se, jos lapsi ei koskaan tykkää mistään ruuasta.

oon saanut ruokamyrkytyksen