hiiren kasvatus!

Hiirinaaras on astutettava 3-4 kk iässä, viimeistään 5 kk iässä ensimmäisen kerran. Naaraan voi astuttaa uudelleen, kun se on saanut edellisen urakan jälkeen levätä vähintään muutaman viikon. Yli vuoden ikäistä naarasta ei saa enää astuttaa. 1-vuotias hiiri alkaa olla jo vanhus.

Miksi haluat tehdä poikasia? Mistä olet hankkinut tietoa? Ovatko hiiresi jalostustasoa? Oletko käyttänyt niitä näyttelyissä? Oletko valmis karsimaan suurta poikuetta (4 on paras poikasmäärä, 6 maksimi)? On eläinrääkkäystä jättää emo selviämään kymmenpäisestä poikueesta - osa (tai kaikki) poikaset kuolevat nälkään (eikä se ole helppo kuolema), mahd. eloonjäävät tuskin kasvavat normaalikokoisiksi ja vastustuskyky jää yleensä heikommaksi eli sairastuvat herkästi, ja emokin on ison urakan jälkeen kuin rekan alle jäänyt.

Aloita opiskelu osoitteesta http://www.hiiret.fi Sieltä löydät tarvittavat tiedot. Lue myös hiirifoorumia ajatuksella. http://hiirifoorumi.net

JOS HIIRELLÄ TULEE MONTA POIKASTA, NIITÄ TÄYTYY AINA KARSIA, ELI PITÄÄ TAPPAA OSA POIKASISTA. JOS TULEE VAIKKA 15, NIIN SIITÄ KANNATTAA JÄTTÄÄ VAIN 6. ELI EI SAISI IKINÄ PITÄÄ 20 VAIKKA. EMO EI SUORAAN SANOEN JAKSA.

vääriä tietoja edellisellä.. kirjoitti:

JOS HIIRELLÄ TULEE MONTA POIKASTA, NIITÄ TÄYTYY AINA KARSIA, ELI PITÄÄ TAPPAA OSA POIKASISTA. JOS TULEE VAIKKA 15, NIIN SIITÄ KANNATTAA JÄTTÄÄ VAIN 6. ELI EI SAISI IKINÄ PITÄÄ 20 VAIKKA. EMO EI SUORAAN SANOEN JAKSA.

Lue lisää

Kokemuksesta voin sanoa että tuo on täyttä roskaa koko tekstisi, anteeksi nyt vain.. Ja 'täydellä' meinaan IHAN TÄYTTÄ.

"JOS HIIRELLÄ TULEE MONTA POIKASTA,.."
- Jos? En tiedä kasvattajana yhtään tapausta jolloin hiirelle olisi tullut 'vähän' poikasia, vaan niitä tulee aina monta. Luontoäiti on nähnyt tämän parhaaksi sen jälkeen, kun hän totesi hiirellä olevan liian monta vihollista luonnossa (Huom. ei ketään ole tarkoittanut hiiriä ihmisen lemmikeiksi), joista suurimpina ovat suuremmat linnut kuten haukat ja pöllöt, sekä nisäkkäistä ketut, supikoirat, kissat, sudet ja jopa ahmat ja karhut (enimmäkseen niiden poikaset). En edes pysty kaikkia luettelemaan sillä milteimpä jokaikinen sekä luonnonvarainen että kesytetty peto pitää hiireä hyvin maukkaana välipalana ja sellaisen nähtyään kipittelemässä hyvän matkan päässä, peto ei jätä tätä tilaisuutta käyttämättä.

"NIITÄ TÄYTYY AINA KARSIA, ELI PITÄÄ TAPPAA OSA POIKASISTA."
- Väärin taas (kas kummaa..).
Hiirelle tulee, kokemuksen ja muiden kasvattajien juttujen perusteella, ensimmäisenkin tiineyden aikana vähintään 5 - 6 poikasta ja sen jälkeen voi varautua ihan 12 - 20 poikasen porukoille. Ellei ole varautunut, on syy sinussa eikä hiiressä. Et saa siis rangaista tuoretta hiiriemoa ja / tai alkaa tappamaan poikasia vaikka olisitkin niin itsekäs etkä halua vain itsesi takia pitää 20:ntä poikasta! Hiiri selviytyy kyllä mainiosti mikäli ravinto ja ympäristö on oikeanlainen.
(Olen hiireni kanssa selviytynyt myös 23:n poikasen kanssa ja se on kyllä työlästä mutta kovilla hermoilla, peräti 11:sta lisä-terralla ja näin ollen suurella lompakolla olen tämänkin kokenut. Hiiri oli vaarassa kuolla mutta muutaman eläinlääkärissä käynnin jälkeen ja juuri oikeanlaisen ravinnon vuoksi hiiri selviytyi hienosti mutta vietti seuraavat pari päivää lepäämässä käyden välillä syömässä ja ottamassa lääkkeensä.
Ja kuolemanuhka ei ole niinkään kummallista jalostetuilla hiirillä (eli luonnonvaraisilla hiirillä hyvin, hyvin harvoin tällaista uhkaa on olemassa).

"JOS TULEE VAIKKA 15, NIIN SIITÄ KANNATTAA JÄTTÄÄ VAIN 6.."
- Väärin.
Kuka olisi noin itsekäs? Hiiri on eläin ja se huomaa kyllä mikäli osa poikasista otetaan pois itsenäisesti. Mikäli se ei jaksa hoitaa poikasia (tämä on suhteellisen yleistä parin ensimmäisen tiineyden aikana) ja hiiri "hylkää" (yleensä vain 1 - 2) poikasia, sinun täytyy olla varautunut tähän. Sinulla täytyy olla silloin menetelmät yrittää pitää poikasta hengissä tai viedä inhimillisesti lopetettavaksi eläinlääkärin toimesta. Poikasia EI SAA IKINÄ ottaa hiireltä pois itse, ja hyvänä esimerkkinä tästä, tunnen erään uuden kasvattajan joka näin teki kiellostani huolimatta ja hiiri hylkäsi loputkin poikasista.

Hiiriemo kyllä itse tietää milloin ei jaksa hoitaa montaa poikasta, mutta hylkäämisen voi estää ja jaksamista edistää niin että tarjoaa emolle juuri oikeanlaista eritoten tiineyden aikaan suunniteltua hyvin rasva-, vitamiini- sekä hivennäisainepitoista ruokaa. Näin ollen maito riitti myös minun hiireni 23-päiselle joukkiolle.

"ELI EI SAISI IKINÄ PITÄÄ 20 VAIKKA.."
- Näin nimenomaan TÄYTYY tehdä. Mikäli hiiri hyväksyy kaikki (luonnollisena eläimenä se hylkää automaattisesti sairaat joita voi hyvinkin ilmentyä 20-poikasen poikueessa, tai sen mielestä muuten "ylimääräiset" poikaset), poikasia ei saa alkaa hiireltä viemään missään tapauksessa pois! Vaarana voi olla että se hylkää loputkin pienokaisistaan ja on hyvin itsekästä vain itsensä takia viedä suurimman osan poikasista pois. ELLET KYKENE TAI OLE VALMISTAUTUNUT JOPA 23-PÄISEEN POIKUEESEEN TAI SINULLA EI OLE VARAA OSTAA JOPA 10 TERRAARIOTA, ÄLÄ EDES RUPEA PARITTAMAAN HIIRTÄ!

"EMO EI SUORAAN SANOEN JAKSA."
- Hiirelle on luontaista synnyttää jopa 20 poikasta. Se ei ole mahdottomuus sinulle ja hiirellesi (Huom. Sairaalla tai heikolla hiirellä EI SAA alkaa tekemään poikasia ja se täytyy tutkituttaa mielellään ennen jokaista tiineyttä eläinlääkärillä), jos minä olen kokenut 23 poikasta ja emo jäi eloon ilman pitkä-aikaisia ongelmia.
Mikäli 15 - 20 poikasen synnyttäminen olisi hiirelle täysin mahdottomuus, näin ei tapahtuisi luonnossakaan. Tilanteessa, jolloin teetät poikasia kesyhiirellä, ei ole kyse siitä pystytkö sinä itse elättämään sitten ne 12 - 20 poikasta emon lisäksi vaan kyse on siitä, mikäli aloitat tälläisen homman, on sinun aikuisena ihmisenä otettava asiasta selvää ennen ja maksaa lääkärikulut, terveellinen ravinto jne.! Et voi sitten enään perääntyä kun sinulla on ne 23 poikasta siinä edessä, vaikka olisitkin varautunut vain max. 20:een!

Tekstisi oli terveen, eläinrakkaan ja eläintietoisen ihmisen silmissä epäinhimillisen raakaa ja hirveää luettavaa! Sinut voidaan lain perusteilla tuomita eläinrääkkäyksestä, sillä ensinnäkään kotieläimiä EI SAA LAIN MUKAAN itse tappaa vaikka mikä olisi (ellei ole tähän erityisiä eläinlääkärin antamia varusteita ja sekä -lääkärin että eläinhoitoviraston ja/tai valtion antamaa lupaa. Eläinrääkkäyksestä voi saada maksimissaan 1400 - 2000€ sakot ja pahimmassa tapauksessa puolenvuoden - vuoden vankeusrangaistuksen riippuen rääkkäyksen epäinhimillisyyden-, sekä henkilön mielenterveyden tasosta että yleisesti rääkkäyksen hirveydestä ja eläimen kärsimysten määrästä.

Jokainen juttu käsitellään henkilökohtaisesti, mutta epäilisin että eläimen poikasten tappamisesta saisit terveellä(?) mielenterveydellä n. 100 - 200€ sakot vaikka säästyisitkin vankeudelta, mitä tosiaan tuskin tuosta vielä saat.

Toivottavasti oikeus tapahtuu.

Hiirienystävä kirjoitti:

Kokemuksesta voin sanoa että tuo on täyttä roskaa koko tekstisi, anteeksi nyt vain.. Ja 'täydellä' meinaan IHAN TÄYTTÄ.

"JOS HIIRELLÄ TULEE MONTA POIKASTA,.."
- Jos? En tiedä kasvattajana yhtään tapausta jolloin hiirelle olisi tullut 'vähän' poikasia, vaan niitä tulee aina monta. Luontoäiti on nähnyt tämän parhaaksi sen jälkeen, kun hän totesi hiirellä olevan liian monta vihollista luonnossa (Huom. ei ketään ole tarkoittanut hiiriä ihmisen lemmikeiksi), joista suurimpina ovat suuremmat linnut kuten haukat ja pöllöt, sekä nisäkkäistä ketut, supikoirat, kissat, sudet ja jopa ahmat ja karhut (enimmäkseen niiden poikaset). En edes pysty kaikkia luettelemaan sillä milteimpä jokaikinen sekä luonnonvarainen että kesytetty peto pitää hiireä hyvin maukkaana välipalana ja sellaisen nähtyään kipittelemässä hyvän matkan päässä, peto ei jätä tätä tilaisuutta käyttämättä.

"NIITÄ TÄYTYY AINA KARSIA, ELI PITÄÄ TAPPAA OSA POIKASISTA."
- Väärin taas (kas kummaa..).
Hiirelle tulee, kokemuksen ja muiden kasvattajien juttujen perusteella, ensimmäisenkin tiineyden aikana vähintään 5 - 6 poikasta ja sen jälkeen voi varautua ihan 12 - 20 poikasen porukoille. Ellei ole varautunut, on syy sinussa eikä hiiressä. Et saa siis rangaista tuoretta hiiriemoa ja / tai alkaa tappamaan poikasia vaikka olisitkin niin itsekäs etkä halua vain itsesi takia pitää 20:ntä poikasta! Hiiri selviytyy kyllä mainiosti mikäli ravinto ja ympäristö on oikeanlainen.
(Olen hiireni kanssa selviytynyt myös 23:n poikasen kanssa ja se on kyllä työlästä mutta kovilla hermoilla, peräti 11:sta lisä-terralla ja näin ollen suurella lompakolla olen tämänkin kokenut. Hiiri oli vaarassa kuolla mutta muutaman eläinlääkärissä käynnin jälkeen ja juuri oikeanlaisen ravinnon vuoksi hiiri selviytyi hienosti mutta vietti seuraavat pari päivää lepäämässä käyden välillä syömässä ja ottamassa lääkkeensä.
Ja kuolemanuhka ei ole niinkään kummallista jalostetuilla hiirillä (eli luonnonvaraisilla hiirillä hyvin, hyvin harvoin tällaista uhkaa on olemassa).

"JOS TULEE VAIKKA 15, NIIN SIITÄ KANNATTAA JÄTTÄÄ VAIN 6.."
- Väärin.
Kuka olisi noin itsekäs? Hiiri on eläin ja se huomaa kyllä mikäli osa poikasista otetaan pois itsenäisesti. Mikäli se ei jaksa hoitaa poikasia (tämä on suhteellisen yleistä parin ensimmäisen tiineyden aikana) ja hiiri "hylkää" (yleensä vain 1 - 2) poikasia, sinun täytyy olla varautunut tähän. Sinulla täytyy olla silloin menetelmät yrittää pitää poikasta hengissä tai viedä inhimillisesti lopetettavaksi eläinlääkärin toimesta. Poikasia EI SAA IKINÄ ottaa hiireltä pois itse, ja hyvänä esimerkkinä tästä, tunnen erään uuden kasvattajan joka näin teki kiellostani huolimatta ja hiiri hylkäsi loputkin poikasista.

Hiiriemo kyllä itse tietää milloin ei jaksa hoitaa montaa poikasta, mutta hylkäämisen voi estää ja jaksamista edistää niin että tarjoaa emolle juuri oikeanlaista eritoten tiineyden aikaan suunniteltua hyvin rasva-, vitamiini- sekä hivennäisainepitoista ruokaa. Näin ollen maito riitti myös minun hiireni 23-päiselle joukkiolle.

"ELI EI SAISI IKINÄ PITÄÄ 20 VAIKKA.."
- Näin nimenomaan TÄYTYY tehdä. Mikäli hiiri hyväksyy kaikki (luonnollisena eläimenä se hylkää automaattisesti sairaat joita voi hyvinkin ilmentyä 20-poikasen poikueessa, tai sen mielestä muuten "ylimääräiset" poikaset), poikasia ei saa alkaa hiireltä viemään missään tapauksessa pois! Vaarana voi olla että se hylkää loputkin pienokaisistaan ja on hyvin itsekästä vain itsensä takia viedä suurimman osan poikasista pois. ELLET KYKENE TAI OLE VALMISTAUTUNUT JOPA 23-PÄISEEN POIKUEESEEN TAI SINULLA EI OLE VARAA OSTAA JOPA 10 TERRAARIOTA, ÄLÄ EDES RUPEA PARITTAMAAN HIIRTÄ!

"EMO EI SUORAAN SANOEN JAKSA."
- Hiirelle on luontaista synnyttää jopa 20 poikasta. Se ei ole mahdottomuus sinulle ja hiirellesi (Huom. Sairaalla tai heikolla hiirellä EI SAA alkaa tekemään poikasia ja se täytyy tutkituttaa mielellään ennen jokaista tiineyttä eläinlääkärillä), jos minä olen kokenut 23 poikasta ja emo jäi eloon ilman pitkä-aikaisia ongelmia.
Mikäli 15 - 20 poikasen synnyttäminen olisi hiirelle täysin mahdottomuus, näin ei tapahtuisi luonnossakaan. Tilanteessa, jolloin teetät poikasia kesyhiirellä, ei ole kyse siitä pystytkö sinä itse elättämään sitten ne 12 - 20 poikasta emon lisäksi vaan kyse on siitä, mikäli aloitat tälläisen homman, on sinun aikuisena ihmisenä otettava asiasta selvää ennen ja maksaa lääkärikulut, terveellinen ravinto jne.! Et voi sitten enään perääntyä kun sinulla on ne 23 poikasta siinä edessä, vaikka olisitkin varautunut vain max. 20:een!

Tekstisi oli terveen, eläinrakkaan ja eläintietoisen ihmisen silmissä epäinhimillisen raakaa ja hirveää luettavaa! Sinut voidaan lain perusteilla tuomita eläinrääkkäyksestä, sillä ensinnäkään kotieläimiä EI SAA LAIN MUKAAN itse tappaa vaikka mikä olisi (ellei ole tähän erityisiä eläinlääkärin antamia varusteita ja sekä -lääkärin että eläinhoitoviraston ja/tai valtion antamaa lupaa. Eläinrääkkäyksestä voi saada maksimissaan 1400 - 2000€ sakot ja pahimmassa tapauksessa puolenvuoden - vuoden vankeusrangaistuksen riippuen rääkkäyksen epäinhimillisyyden-, sekä henkilön mielenterveyden tasosta että yleisesti rääkkäyksen hirveydestä ja eläimen kärsimysten määrästä.

Jokainen juttu käsitellään henkilökohtaisesti, mutta epäilisin että eläimen poikasten tappamisesta saisit terveellä(?) mielenterveydellä n. 100 - 200€ sakot vaikka säästyisitkin vankeudelta, mitä tosiaan tuskin tuosta vielä saat.

Toivottavasti oikeus tapahtuu.

Lue lisää

Viesti on jo vanhempi, mutta joitain kohtia oli pakko viestin lukemisen jälkeen kommentoida.

Suomen eläinsuojelulaki kieltää nisäkkäiden pyydystämisen luonnosta lemmikeiksi, eli lienee turvallista olettaa, että kaikkien hiirikasvattajien hiiret ovat kesyhiiriä. Kesyhiiret ovat kasvaneet ihmisten hoivissa jo satojen sukupolvien ajan, eikä niiden elinolosuhteissa ole paljoa muutakaan luonnollista. Luonnossa hiiret eivät asu pienissä terraarioissa, joihin jokin toiseen lajiin kuuluva olento lappaa niille ruokaa ja virikkeitä. Joissain asioissa hiiret ovat sopeutuneet näihin luonnottomuuksiin - ne eivät esimerkiksi aggressiivisesti puolustaudu tätä vierasta lajia vastaan, vaikka se tarttuisikin niihin kiinni ja nostaisi ilmaan. Kesyhiirtä, joka näin käyttäytyy, pidetään luonnevikaisena, vaikka villihiirelle se olisi vähintäänkin luonnollista käytöstä.

Joissain asioissa vastaavanlaista domestikaation mukanaan tuomaa muutosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, hiiret saavat yhä ylisuuria poikueita. Luonnossa suurten poikueiden tarkoituksena on turvata, että edes muutama poikasista ehtisi lisääntymisikään asti ja onnistuisi siten jatkamaan sukuaan. Mitä enemmän ruokaa ja paremmat resurssit hiirellä on käytössään, sitä enemmän poikasia se saa. Suuri hiirimäärä puolestaan johtaa pienpetokannan ruokatilanteen parantumiseen, jolloin myös niiden määrä lähtee lisääntymään, jolloin yhä useampi hiiri päätyy myös ruokalistalle. Saalistajien ohella myös esimerkiksi huonot sääolosuhteet saattavat karsia poikasia. Kesyhiiren kohdalla ravintotilanne ja olosuhteet ovat (toivottavasti) kaikilla lisääntymiseen käytettävillä eläimillä kunnossa, mutta poikasia luonnossa karsivat tekijät puuttuvat. Tämän takia karsiminen jää kasvattajan vastuulle. Hiirille on luonnollista saada suuria poikueita ja pyrkiä varmistamaan mahdollisimman monen niistä selviäminen aikuisiksi, tämä on totta, mutta hiirille ei ole luonnollista joutua kasvattamaan yli parinkymmenen poikasen poikueita aikuisiksi asti. Tämän takia monet emot saattavat mennä hyvinkin huonoon kuntoon, jos poikuetta ei karsita emolle sopivaksi. Tuntemistani kasvattajista yksikään ei käytä hiiriä eläinlääkärin tarkastuksissa ennen tiineyttä eikä ole joutunut käyttämään niitä sielä muutenkaan poikueiden tiimoilta. Kaikilla heistä on tapana karsia osa poikasista pois.

Tervepäisestä suvusta oleva tervepäinen kesyhiiri ei hylkää poikasiaan, vaikka omistaja sieltä kävisikin osan napsimassa lopetettaviksi. Jos haluaa pelata vielä enemmän varman päälle, voi vaikka nostaa emon siksi aikaa kuljetusboksiin ja hieroa käsiinsä tuttua hajua ennenkuin kajoaa pesään. Tulevia emoja hankkiessa kannattaa kysellä myös niiden emojen ja muittein sukulaisten luonteista. Melko moni kasvattaja katsastaa pesään muutenkin poikasten ollessa pieniä, tarkastakseen esimerkiksi poikasten sukupuolet - ilman poikastappioita. Se, että tiedät yhden hiiren, joka hylkäsi poikasensa, kertoo mielestäni enemmän tämän yhden yksilön huonoista emo-ominaisuuksista, kun täydellisen tuomittavasta käytännöstä ja sen seurauksista. Itselleni esimerkiksi jokainen emohiiristäni on myös rakas lemmikkini, eikä minusta olisi vain toteamaan, kuinka "kuolemanuhka ei ole niinkään kummallista jalostetuilla hiirillä (eli luonnonvaraisilla hiirillä hyvin, hyvin harvoin tällaista uhkaa on olemassa)", kun asia on niinkin yksinkertaisesti vältettävissä, kuin karsimalla osan poikasista.

Poikasten tappamista ei myöskään Suomen laeissa lasketa eläinrääkkäykseksi. Alle kolmepäiväisen seuraeläimen poikasen saa kuka vain lopettaa kovalla iskulla päähän, eli murtamalla poikasen niskat niin että se kuolee välittömästi. Vanhempien hiirien kohdalla laillinen kotilopetuskeino on esimerkiksi hiilidioksidi. Monella ihan lemmiksi-/näyttelyihinkin hiiriä kasvattavilla on olemassa hiilidioksilaitteisto mahdollisia hätälopetuksia tai lopetuksia varten. Hiilidioksidikammion kokoaminen ja käyttö ei vaadi minkäänlaista koulutusta. Eläimen voi siis laillisesti lopettaa myös kotioloissa (yhtenä laillisena tapana myös ampuminen, mutta hiirten kohdalla ei kovin käytännöllinen). Mikäli ei omista asianmukaisia välineitä, tai ei usko kykenevänsä lopettamaan eläintä kerrasta, on tietenkin parempi turvautua eläinlääkärin palveluihin, kuin lähteä itse yrittämään ja siten pahimmillaan pitkittämään eläimen kärsimyksiä.

Hiirten karsimisesta, kasvatuksesta ja hiilidioksidin käytöstä hiirten lopetuksessa löytyy asiaa muunmuassa hiirifoorumilta. Itselläni on kokemusta vasta kolmesta poikueesta, joista kaikkiin syntyi yli kymmenen poikasta ja jotka kaikki karsittiin alle kahdeksaan ilman että emo hylkäsi yhtäkään vauvaa, mutta hiirifoorumilta löytyy myös paljon pidemmän linjan harrastajia, joilla on useamman poikueen kokemus aiheesta.

suski87 kirjoitti:

Viesti on jo vanhempi, mutta joitain kohtia oli pakko viestin lukemisen jälkeen kommentoida.

Suomen eläinsuojelulaki kieltää nisäkkäiden pyydystämisen luonnosta lemmikeiksi, eli lienee turvallista olettaa, että kaikkien hiirikasvattajien hiiret ovat kesyhiiriä. Kesyhiiret ovat kasvaneet ihmisten hoivissa jo satojen sukupolvien ajan, eikä niiden elinolosuhteissa ole paljoa muutakaan luonnollista. Luonnossa hiiret eivät asu pienissä terraarioissa, joihin jokin toiseen lajiin kuuluva olento lappaa niille ruokaa ja virikkeitä. Joissain asioissa hiiret ovat sopeutuneet näihin luonnottomuuksiin - ne eivät esimerkiksi aggressiivisesti puolustaudu tätä vierasta lajia vastaan, vaikka se tarttuisikin niihin kiinni ja nostaisi ilmaan. Kesyhiirtä, joka näin käyttäytyy, pidetään luonnevikaisena, vaikka villihiirelle se olisi vähintäänkin luonnollista käytöstä.

Joissain asioissa vastaavanlaista domestikaation mukanaan tuomaa muutosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, hiiret saavat yhä ylisuuria poikueita. Luonnossa suurten poikueiden tarkoituksena on turvata, että edes muutama poikasista ehtisi lisääntymisikään asti ja onnistuisi siten jatkamaan sukuaan. Mitä enemmän ruokaa ja paremmat resurssit hiirellä on käytössään, sitä enemmän poikasia se saa. Suuri hiirimäärä puolestaan johtaa pienpetokannan ruokatilanteen parantumiseen, jolloin myös niiden määrä lähtee lisääntymään, jolloin yhä useampi hiiri päätyy myös ruokalistalle. Saalistajien ohella myös esimerkiksi huonot sääolosuhteet saattavat karsia poikasia. Kesyhiiren kohdalla ravintotilanne ja olosuhteet ovat (toivottavasti) kaikilla lisääntymiseen käytettävillä eläimillä kunnossa, mutta poikasia luonnossa karsivat tekijät puuttuvat. Tämän takia karsiminen jää kasvattajan vastuulle. Hiirille on luonnollista saada suuria poikueita ja pyrkiä varmistamaan mahdollisimman monen niistä selviäminen aikuisiksi, tämä on totta, mutta hiirille ei ole luonnollista joutua kasvattamaan yli parinkymmenen poikasen poikueita aikuisiksi asti. Tämän takia monet emot saattavat mennä hyvinkin huonoon kuntoon, jos poikuetta ei karsita emolle sopivaksi. Tuntemistani kasvattajista yksikään ei käytä hiiriä eläinlääkärin tarkastuksissa ennen tiineyttä eikä ole joutunut käyttämään niitä sielä muutenkaan poikueiden tiimoilta. Kaikilla heistä on tapana karsia osa poikasista pois.

Tervepäisestä suvusta oleva tervepäinen kesyhiiri ei hylkää poikasiaan, vaikka omistaja sieltä kävisikin osan napsimassa lopetettaviksi. Jos haluaa pelata vielä enemmän varman päälle, voi vaikka nostaa emon siksi aikaa kuljetusboksiin ja hieroa käsiinsä tuttua hajua ennenkuin kajoaa pesään. Tulevia emoja hankkiessa kannattaa kysellä myös niiden emojen ja muittein sukulaisten luonteista. Melko moni kasvattaja katsastaa pesään muutenkin poikasten ollessa pieniä, tarkastakseen esimerkiksi poikasten sukupuolet - ilman poikastappioita. Se, että tiedät yhden hiiren, joka hylkäsi poikasensa, kertoo mielestäni enemmän tämän yhden yksilön huonoista emo-ominaisuuksista, kun täydellisen tuomittavasta käytännöstä ja sen seurauksista. Itselleni esimerkiksi jokainen emohiiristäni on myös rakas lemmikkini, eikä minusta olisi vain toteamaan, kuinka "kuolemanuhka ei ole niinkään kummallista jalostetuilla hiirillä (eli luonnonvaraisilla hiirillä hyvin, hyvin harvoin tällaista uhkaa on olemassa)", kun asia on niinkin yksinkertaisesti vältettävissä, kuin karsimalla osan poikasista.

Poikasten tappamista ei myöskään Suomen laeissa lasketa eläinrääkkäykseksi. Alle kolmepäiväisen seuraeläimen poikasen saa kuka vain lopettaa kovalla iskulla päähän, eli murtamalla poikasen niskat niin että se kuolee välittömästi. Vanhempien hiirien kohdalla laillinen kotilopetuskeino on esimerkiksi hiilidioksidi. Monella ihan lemmiksi-/näyttelyihinkin hiiriä kasvattavilla on olemassa hiilidioksilaitteisto mahdollisia hätälopetuksia tai lopetuksia varten. Hiilidioksidikammion kokoaminen ja käyttö ei vaadi minkäänlaista koulutusta. Eläimen voi siis laillisesti lopettaa myös kotioloissa (yhtenä laillisena tapana myös ampuminen, mutta hiirten kohdalla ei kovin käytännöllinen). Mikäli ei omista asianmukaisia välineitä, tai ei usko kykenevänsä lopettamaan eläintä kerrasta, on tietenkin parempi turvautua eläinlääkärin palveluihin, kuin lähteä itse yrittämään ja siten pahimmillaan pitkittämään eläimen kärsimyksiä.

Hiirten karsimisesta, kasvatuksesta ja hiilidioksidin käytöstä hiirten lopetuksessa löytyy asiaa muunmuassa hiirifoorumilta. Itselläni on kokemusta vasta kolmesta poikueesta, joista kaikkiin syntyi yli kymmenen poikasta ja jotka kaikki karsittiin alle kahdeksaan ilman että emo hylkäsi yhtäkään vauvaa, mutta hiirifoorumilta löytyy myös paljon pidemmän linjan harrastajia, joilla on useamman poikueen kokemus aiheesta.

Lue lisää

Jeesus mitä shaissea, opiskelisitte ensin asiasta ennen kun alatte sohottaa

suski87 kirjoitti:

Viesti on jo vanhempi, mutta joitain kohtia oli pakko viestin lukemisen jälkeen kommentoida.

Suomen eläinsuojelulaki kieltää nisäkkäiden pyydystämisen luonnosta lemmikeiksi, eli lienee turvallista olettaa, että kaikkien hiirikasvattajien hiiret ovat kesyhiiriä. Kesyhiiret ovat kasvaneet ihmisten hoivissa jo satojen sukupolvien ajan, eikä niiden elinolosuhteissa ole paljoa muutakaan luonnollista. Luonnossa hiiret eivät asu pienissä terraarioissa, joihin jokin toiseen lajiin kuuluva olento lappaa niille ruokaa ja virikkeitä. Joissain asioissa hiiret ovat sopeutuneet näihin luonnottomuuksiin - ne eivät esimerkiksi aggressiivisesti puolustaudu tätä vierasta lajia vastaan, vaikka se tarttuisikin niihin kiinni ja nostaisi ilmaan. Kesyhiirtä, joka näin käyttäytyy, pidetään luonnevikaisena, vaikka villihiirelle se olisi vähintäänkin luonnollista käytöstä.

Joissain asioissa vastaavanlaista domestikaation mukanaan tuomaa muutosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, hiiret saavat yhä ylisuuria poikueita. Luonnossa suurten poikueiden tarkoituksena on turvata, että edes muutama poikasista ehtisi lisääntymisikään asti ja onnistuisi siten jatkamaan sukuaan. Mitä enemmän ruokaa ja paremmat resurssit hiirellä on käytössään, sitä enemmän poikasia se saa. Suuri hiirimäärä puolestaan johtaa pienpetokannan ruokatilanteen parantumiseen, jolloin myös niiden määrä lähtee lisääntymään, jolloin yhä useampi hiiri päätyy myös ruokalistalle. Saalistajien ohella myös esimerkiksi huonot sääolosuhteet saattavat karsia poikasia. Kesyhiiren kohdalla ravintotilanne ja olosuhteet ovat (toivottavasti) kaikilla lisääntymiseen käytettävillä eläimillä kunnossa, mutta poikasia luonnossa karsivat tekijät puuttuvat. Tämän takia karsiminen jää kasvattajan vastuulle. Hiirille on luonnollista saada suuria poikueita ja pyrkiä varmistamaan mahdollisimman monen niistä selviäminen aikuisiksi, tämä on totta, mutta hiirille ei ole luonnollista joutua kasvattamaan yli parinkymmenen poikasen poikueita aikuisiksi asti. Tämän takia monet emot saattavat mennä hyvinkin huonoon kuntoon, jos poikuetta ei karsita emolle sopivaksi. Tuntemistani kasvattajista yksikään ei käytä hiiriä eläinlääkärin tarkastuksissa ennen tiineyttä eikä ole joutunut käyttämään niitä sielä muutenkaan poikueiden tiimoilta. Kaikilla heistä on tapana karsia osa poikasista pois.

Tervepäisestä suvusta oleva tervepäinen kesyhiiri ei hylkää poikasiaan, vaikka omistaja sieltä kävisikin osan napsimassa lopetettaviksi. Jos haluaa pelata vielä enemmän varman päälle, voi vaikka nostaa emon siksi aikaa kuljetusboksiin ja hieroa käsiinsä tuttua hajua ennenkuin kajoaa pesään. Tulevia emoja hankkiessa kannattaa kysellä myös niiden emojen ja muittein sukulaisten luonteista. Melko moni kasvattaja katsastaa pesään muutenkin poikasten ollessa pieniä, tarkastakseen esimerkiksi poikasten sukupuolet - ilman poikastappioita. Se, että tiedät yhden hiiren, joka hylkäsi poikasensa, kertoo mielestäni enemmän tämän yhden yksilön huonoista emo-ominaisuuksista, kun täydellisen tuomittavasta käytännöstä ja sen seurauksista. Itselleni esimerkiksi jokainen emohiiristäni on myös rakas lemmikkini, eikä minusta olisi vain toteamaan, kuinka "kuolemanuhka ei ole niinkään kummallista jalostetuilla hiirillä (eli luonnonvaraisilla hiirillä hyvin, hyvin harvoin tällaista uhkaa on olemassa)", kun asia on niinkin yksinkertaisesti vältettävissä, kuin karsimalla osan poikasista.

Poikasten tappamista ei myöskään Suomen laeissa lasketa eläinrääkkäykseksi. Alle kolmepäiväisen seuraeläimen poikasen saa kuka vain lopettaa kovalla iskulla päähän, eli murtamalla poikasen niskat niin että se kuolee välittömästi. Vanhempien hiirien kohdalla laillinen kotilopetuskeino on esimerkiksi hiilidioksidi. Monella ihan lemmiksi-/näyttelyihinkin hiiriä kasvattavilla on olemassa hiilidioksilaitteisto mahdollisia hätälopetuksia tai lopetuksia varten. Hiilidioksidikammion kokoaminen ja käyttö ei vaadi minkäänlaista koulutusta. Eläimen voi siis laillisesti lopettaa myös kotioloissa (yhtenä laillisena tapana myös ampuminen, mutta hiirten kohdalla ei kovin käytännöllinen). Mikäli ei omista asianmukaisia välineitä, tai ei usko kykenevänsä lopettamaan eläintä kerrasta, on tietenkin parempi turvautua eläinlääkärin palveluihin, kuin lähteä itse yrittämään ja siten pahimmillaan pitkittämään eläimen kärsimyksiä.

Hiirten karsimisesta, kasvatuksesta ja hiilidioksidin käytöstä hiirten lopetuksessa löytyy asiaa muunmuassa hiirifoorumilta. Itselläni on kokemusta vasta kolmesta poikueesta, joista kaikkiin syntyi yli kymmenen poikasta ja jotka kaikki karsittiin alle kahdeksaan ilman että emo hylkäsi yhtäkään vauvaa, mutta hiirifoorumilta löytyy myös paljon pidemmän linjan harrastajia, joilla on useamman poikueen kokemus aiheesta.

Lue lisää

..tuohon Suskin muuten täysin asialliseen tekstiin!
"Hiilidioksidikammion kokoaminen ja käyttö ei vaadi minkäänlaista koulutusta. "
Mitään varsinaista koulutusta ei järjestetä, mutta olisi suotavaa, että ennen, kuin lähtee puuhaan omin päin, kävisi esim. jonkun osaavan luona katsomassa ja oppimassa, miten homma kuuluu hoitaa!
Yksi suurimmista ja kivuliaimmista virheistä eläintä ajatellen, on laittaa ensin eläin laatikkoon ja päästää vasta sitten kaasua. Hiilidioksidi on jäätävän kylmää suoraan pullosta tullessaan ja näin toimittuna eläin saa todennäköisesti kivuliaat paleltumat ennen kuolemaansa. Tämä ei toki ole tarkoitus!
Oikein tehtynä hiilarilopetus on täysin kivuton ja nopea.

voiko kaski naaras ihmistä saada lapsen -.- ? EI. niin ei hiiretkään tai muutkaan jyrsijät ! osti varmaan hirensä eläinkaupasta jossa ei osattu katon onko naaraita vaiko uroksia ja päätteli ne naaraiksi. pumpsis toinen olikin poika ;O

peräpukama kirjoitti:

voiko kaski naaras ihmistä saada lapsen -.- ? EI. niin ei hiiretkään tai muutkaan jyrsijät ! osti varmaan hirensä eläinkaupasta jossa ei osattu katon onko naaraita vaiko uroksia ja päätteli ne naaraiksi. pumpsis toinen olikin poika ;O

Lue lisää

Heti!