Miten oli te 40 – 50 luvulla syntyneet, vietettiinkö teidän lapsuudessa syntymäpäiviä, kakun lahjojen yms. kera?
Kysyn koska keskustelimme taannoin aiheesta ystäväporukassa, huomasin, että olin ainut jonka kotona lasten syntymäpäiviä ei huomioitu mitenkään. Kotikylästäni muistan, että parissa perheessä äiti leipoi kakun ja joskus pääsin sitä jopa maistamaan syntymäpäivänä. Varsinaisia synttärikutsuja ei ollut lapsille. Jos joku tuli kylään se oli suku ja kummit. Meillä ei edes sitä.
Keskustelun kirvoitti lastenlasten syntymäpäiväkutsut, jota juhlitaan kuin entisiä viisikymppisiä joskus parina päivänä taikureineen ja ohjelmanumeroineen.
juhlittiinko lapsuudessa syntymäpäiviäsi?
karoliina
20
1089
Vastaukset
- evakon lapsi
Me katseltiin lapsena kakun kuvia keittokirjasta. Nekin oli mustavalkoisia tietysti. Aineksia kakun tekoon ei ollut. Mutta ei niitä osannut kaivata.
tosin varhaisempina vuosina oli yleensä vain yhdet kutsut, joille kutsuttiin sukulais- ja ystäväperheitä lapsineen. Täytekakkua ja sen seitsemän sortin leivonnaisia oli tarjolla ja sankari sai puhaltaa kynttilät sammuksiin. Syntymäpäivälahjat kuuluivat asiaan ainakin lasten kohdalla. Jos kaikille vieraille ei sopinut sama ajankohta, synttäreitä saatettiin juhlia useampaan kertaan. Jo aloitettua täytekakkua ei voinut tarjota uusilla kutsuilla vieraille kahvipöydässä, joten silloin sai toisenkin kakun.
Lastenkutsut taisivat alkaa yleistyä esikouluiästä lähtien ja minulla on muutamien kavereittenkin lastenkutsuilta hauskoja valokuvia muistoina. Lastenkutsuille kutsuttavista vieraista sai sankari yleensä itse päättää. Koulussa alaluokilla päivänsankari tarjosi usein luokkatovereille karamelleja tms. ja luokka lauloi sankarille onnittelulaulun. Muistanpa jonkun opettajan järjestäneen, niin että sankari nostettiin joukolla ilmaan joko kolme kertaa tai yhtä monta kertaa kuin syntymäpäivänä tuli vuosia täyteen ja samalla huudettiin "onnea, onnea, onnea". Se tuntui mahanpohjassa asti jännittävältä, ainakin sankarista.
Isoäitini kutsui joka vuosi ystäviä ja sukulaisia omille Kallenpäivilleen, koska oli Kallen päivänä syntynyt ja nimipäiville vieraita tuli kutsumattakin.
Vanhempani eivät tehneet numeroa omista nimi- tai syntymäpäivistään pyöreitä lukuun ottamatta, mutta täytekakku ja ainakin kahvikutsut "sen seitsemän sortin leipomuksineen" kuuluivat vuosittain asiaan.
Siihen aikaan sanottiin yleisesti, että nimipäiville ei pitäisi odottaa kutsua, mutta syntymäpäiväkutsuille osallistuvat vain kutsutut.
Jatkan perheeni perinteitä sanoessani: Kaikki syyt juhlahetken järjestämiseksi ovat hyviä.;))
Minusta on ollut ilo kuunnella, kun omat nuoret aikuiseni ovat kavereittensa kanssa muistelleet järjestämiäni lastenkutsuja ja erilaisia niihin liittyviä asioita. Se vaivannäkö ei tosiaankaan ole mennyt hukkaan ja perinne jatkuu.;))- a-woman1
Minulla ei ole mitään muistikuvaa edes niin, että olisin itse muistanut syntymäpäiväni. Ensimmäinen kotona vietetty juhla oli isäni 50-vuotispäivä, jolloin sukulaiset ja naapurit kävivät onnittelemassa. Edes serkuillani tai naapureiden lapsilla ei ollut synttäri- tai nimipäiväjuhlia. Se kai ei ollut maaseudulla tapana vielä silloin. Lapseni sensijaan on saanut kakkunsa ja ilmapallonsa sekä lahjat ja kavereille järjestetyn juhlan.
- karoliina
Sinulle on ilmeisesti jäänyt lämpimät muistot lapsuutesi syntymäpäivistä, se on ihana asia. Alaluokilla meilläkin laulettiin synttärisankarille, toisilla oli karkkeja tai pikkuleipää tarjota, toisilla niin kuin minulla ei ollut. Se ei ollut rahasta kiinni, ainakaan minun kohdalla, vaan jostain muusta. Mikä nimipäivä on, senkin opin vasta oppikoulussa.
Minusta ei niin ne juhlat, mutta muistaminen ja sen osoittaminen, että lapsi on tärkeä ja hänen syntymä oli iloinen asia, on se pointti. Omille lapsille olen aina järjestänyt syntymäpäiväkutsut, yhdet suvulle ja ystäville, toiset kavereille. Meillä vietettiin aina myös nimipäiviä kakkukahvilla perhepiirissä. Vanhempani tulivat kyllä lastenlasten syntymäpäiville, toivat jopa lahjan.
Itse on oikein osaa viettää omia syntymäpäiviä, en edes tasavuosina ole järjestänyt juhlia, jotenkin ottaa vastaan. karoliina kirjoitti:
Sinulle on ilmeisesti jäänyt lämpimät muistot lapsuutesi syntymäpäivistä, se on ihana asia. Alaluokilla meilläkin laulettiin synttärisankarille, toisilla oli karkkeja tai pikkuleipää tarjota, toisilla niin kuin minulla ei ollut. Se ei ollut rahasta kiinni, ainakaan minun kohdalla, vaan jostain muusta. Mikä nimipäivä on, senkin opin vasta oppikoulussa.
Minusta ei niin ne juhlat, mutta muistaminen ja sen osoittaminen, että lapsi on tärkeä ja hänen syntymä oli iloinen asia, on se pointti. Omille lapsille olen aina järjestänyt syntymäpäiväkutsut, yhdet suvulle ja ystäville, toiset kavereille. Meillä vietettiin aina myös nimipäiviä kakkukahvilla perhepiirissä. Vanhempani tulivat kyllä lastenlasten syntymäpäiville, toivat jopa lahjan.
Itse on oikein osaa viettää omia syntymäpäiviä, en edes tasavuosina ole järjestänyt juhlia, jotenkin ottaa vastaan.suosittelen mielelläni kaikille.;))
Oman perheeni kanssa niitä vietettiin usein ihan jonkin muun teeman nimissä. Mieheni syntymäpäivä ja oma nimipäiväni olivat peräkkäin. Hyvissä ajoin sitten yhdessä mietimme, millaiset kutsut lähettäisimme. Keksimme kaikenlaisia hupsuja teemoja ja ystävätkin lähtivät niihin sydämellä mukaan. Lahjoja emme halunneet.
30-vuotispäivät vietimme molemmat. Minulla oli hauska työkeikka samalle päivälle ja sain tulla "valmiille" itsekin. Muistan miettineeni silloin, tuleeko minusta joskus aikuinen.
40-vuotispäivillä lähetin kutsun, josta ei syy käynyt selville. Ystävät viihtyivät ja jotkut manailivat, etteivät tienneet "oikeaa syytä juhlille". Lupasin järjestää seuraavana vuonna uudet. Lähetinkin sitten seuraavana yhdeksänä vuonna kutsut "perinteisille Orvokin 40-vuotispäiville" ja menin ikää laskiessa välillä itsekin sekaisin.
5-kymppisiä juhlimme kunnolla suurella joukolla. Mitään virallista vastaanottoa tai pönäköitä puheita en halunnut, vaan hauskat, erilaista ohjelmaa sisältävät rennot, oman näköiseni juhlat ruokineen ja juomineen ystäville. Ohjelmanumeroita lukuunottamatta lahjojen tuominen oli kielletty.
Ystävien kanssa juhliminen on minusta aina kivaa. Joskus kokoonnumme pienellä joukolla, joskus isommalla. Monista ystävistä on tullut myös keskenään hyviä ystäviä.
Minusta vähänkin isompien juhlien järjestäminen ystäville on epäitsekästä. Niihin kuluu aikaa, vaivaa ja rahaa, eikä itse ehdi jutella oikein kenenkään kanssa rauhassa pitempään. Hauskaa tietysti sekin on ja saa mukavia muistoja.
Luulen, etten enää omia suuria juhlia järjestäkään, vaan jätän vastuun tasavuosien syntymäpäivistä jälkikasvulle. Olen huomannut, että tapaan ystäviä mieluummin pienemmällä joukolla. Nautin rauhallisemmista yhteisistä keskusteluhetkistä ja ehkä yhteisestä tekemisestä. Juhlat ovat minusta aina iloinen asia.;))
(Toivon, että ripaus iloa löytyisi jossain kohtaa ihan niissä kaikkein viimeisissäkin juhlissani.)
- eukko-60
meillä oli syntymäpäiväjuhlia, silloin kun olimme alakoulussa. Luokkakavereita ja naapurin lapsia tuli juhliin ja äiti oli leiponut ison täytekakun, kermavaahtoa ja viinirypäleitä ja nonparelleja koristeina.
Lahjat ei niin tärkeitä olleet, pääasia taisi olla se äitini leipoma kakku. Leikittiin ja syötiin kakkua, juotiin mansikkamehua. Mansikkamehu oli aika ylellisyyttä silloin, sitä säästettiin eritystilanteisiin.
Nämä oli sen ajan lastenjuhlia, mummu ja paappa tuli käymään, muttei muuta sukua. Ei meillä sitä muuta sukua niin paljoa edes ole, kaukana asuu nekin harvat elossa olevat.
On vain yksi pieni tyttärenpoika ja hän ei vielä niin kovin juhlimisesta perusta, saa nähdä sitten miten kunhan kasvaa. Meneekö amerikan malliin vai pysytäänkö kotomaisesssa tyylissä. Toivoisin, että kotikutsut riittää. - milla malla
syntymäpäiviäni, koska olen joulunaikaan syntynyt. Vastahan sain joululahjat. Nimipäiviäni kylläkin.Karkkia ei meillä ollut koskaan. Itse en ole viettänyt tasavuosia, mutta muuten olen pitänyt kutsuja. Ystävien kanssa on kiva juhlia ilman syytä eikä kenenkään tarvitse miettiä: "mitähän osataisin lahjaksi."
- sitroen.
koskaan paitsi isän täyttäessä 50 v kävi joku veli (ja saattoipa olla joku naapurikin) onnittelemassa.
Itse en juhlinut 50 vuottani; 60-vuotispäivänäni tarjosin itselleni wienerkahvit santsikuppeineen Sokoksen baarissa.
- 1943
koko luokan tytöt kutsuttiin Aino-nimisen tytön syntymäpäiville. Se oli niin erikoista, että muistan. Yleensä synttäreitä ei vietetty. Äiti toi kerran kukan, kun oli käymässä kirkonkylässä. Omille lapsille pidin koko ala-asteen ajan. Aluksi kutsuttiin koko luokka, sitten vain tytöt. Kinuskikakkua oli mm. tarjolla.
- mieleeni
Olin siinä 12 v, kun sain kutsun luokkatoverin synttäreille. Siellä tarjottiin jokaiselle lapselle puolikas hillomunkki. Olisin syönyt kokonaisenkin. Hiih. Ja ne asuivat kaupungissa. Oulussa.
mistään syntymäpäivistä, kun olin lapsi eikä vielä minua kymmenen vuotta nuoremmillekkaan pidetty synttäreitä.
Enkä niin erikoisesti omille lapsillenikaan ole juhlia pitänyt.
Nykyäänhän pidetään lapsille isoja juhlia ja kaiken huipuksi on tullut tapa, että päivänsankari antaa vieraille lahjan. Mistähän lienee saanut alkunsa?- millamiia
tapa on tullut. Mekin asuimme 80-luvulla yhteisössä, jossa oli paljon amerikkalaisia ja sieltä tapa tuli meillekin. (ja kaikkia muitakin omituisia Amerikan tapoja.)Lapsenlapseni täyttäessään 11 ei enää juhlinut kotona täytekakun kanssa vaan meni parhaiden kavereiden kanssa keilaamaan.
- Pirre*
en muista vietetyn yhtäkään syntymäpäivää, eikä muitakaan merkkitapauksia huomioitu, rippipäiviä tai muita.
Ei meillä lapsille annettu mitään erikoista arvoa, - niitä vain tuli kun...- Pirre*
lasten merkkipäiviä vietettiin aina..siitäkin eistä. :)
- Juhlittiin kyllä
En ole kuullutkaan, että normaalissa perheessä ei muka olisi aikaisemmin juhlittu lasten synttäreitä. Olen -40-luvun loppupuolella syntynyt ja kyllä siihen aikaan lasten syntymäpäiviä juhlittiin kuin myös nimipäiviä, joulua ja juhannusta. Edustatko jotakin muuta kulttuuria kuin suomalaista tai missä päin Suomea ei lasten juhlia ole otettu huomioon lainkaan? Juhlat eivät todellakaan siihen aikaan olleet ylellisiä, mutta vanhemmat tekivät parhaansa ja päivillä oli mukana sukua, ystäviä ja naapureiden kakaroita, kummit jne. Kokemuksia minulla on lapsuus- ja kasvuvuosista kaupunki- ja maalaisympyröistä, joissa lasten juhlia vietettiin asiaankuuluvalla hartaudella ja ilolla oman suvun, naapuruston ja muiden lasten avustuksella.
- karoliina
Vartuin Lounais-Suomessa pienen kaupungin liepeillä, eikä siellä todellakaan pidetty lasten kutsuja tuossa 1948 – 1955 vuoden vaiheessa. Jos jotain kutsuja pidettiin niin ne oli sukujuhlia. Myöhempien aikojen tavoista en mene vannomaan mitään, silloin olin jo lasten kutsuille liian vanha. Meidän perheessä lasten syntymäpäiviä ei koskaan vietetty millään tavalla. En tiedä oliko se perua äitini kotoa, hän oli pohjalaisesta lestadiolaisperheestä.
Tämän ketjun kirjoituksista päätellen se ei niin kovin outoa ollut siihen aikaan. - Atolfia
en muista, että koskaan olisi vietetty syntymäpäiviäni.
Yhdet syntymäpäivät muistan. Olin kutsuttuna erään luokkatoverini syntymäpäiville. Hänen äitinsä ja isänsä olivat opettajia ja heillä muistaakseni 4 tytärtä.
Juhlat olivat siitä oudot, että olin ainoa kutsuttu vieras. Istuimme teellä ruokasalissa eikä ollut herkkuja hirveästi, muistaakseni pullaa ja joitain keksejä. Oli sota-aika, selittänee tarjoilun niukkuuden.
Minusta tunnelma oli todella juhlava. Niin hienossa kodissa harvoin pääsin käymään.
Omien lapsieni synttärit vietettiin 10-ikävuoteen saakka. Senjälkeen ei kavereita kutsuttu.
Tietysti perhepiirissä kakku aina leivottiin ja lahjat annettiin. - Huvittaa
karoliina kirjoitti:
Vartuin Lounais-Suomessa pienen kaupungin liepeillä, eikä siellä todellakaan pidetty lasten kutsuja tuossa 1948 – 1955 vuoden vaiheessa. Jos jotain kutsuja pidettiin niin ne oli sukujuhlia. Myöhempien aikojen tavoista en mene vannomaan mitään, silloin olin jo lasten kutsuille liian vanha. Meidän perheessä lasten syntymäpäiviä ei koskaan vietetty millään tavalla. En tiedä oliko se perua äitini kotoa, hän oli pohjalaisesta lestadiolaisperheestä.
Tämän ketjun kirjoituksista päätellen se ei niin kovin outoa ollut siihen aikaan....toisin sanoen, jos et ole meidän kanssa samaa mieltä, olet meitä vastaan, vaikka vain synttäreistä on kyse. Miksi minusta ei saisi olla outoa, jos omassa kasvuympäristössäni juhlittiin ja kyseessä on kuitenkin iso paikkakunta, jossa tämä tapa oli yleinen. Lestadiolaiset ovat ymmärtääkseni kuitenkin aika pieni piiri evankelis-luterilaisiin verrattuna. Jos sanoo jotakin asiaa/tapaa oudoksi, eihän se ole moite vai luetko asian niin?
- Pirre*
mutta ei vaan vietetty.
Oltiin kai senverran köyhiä..ja kai kun perheeni molemmat vanhemmat olivat jääneet orvoiksi pieninä, ja sitenollen heillä ei ollut omiakaan perinteitä lapsuuden perhejuhlista, - tavat kun ovat sitä sosiaalista perimää.
Mutta nyt sekin perinne on muuttunut :)
- visit
Kakkujen kanssa juhlittiin sekä syntymä- että nimipäivät. Pienen lahjan sain myös toisen nimen nimipäivänä. Mummot, vaarit, tädit,muutama naapuri ja pari kolme lasta kutsuttiin synttäreille ja nimppareille. Kotonani oli näitä leipomissessioita eri asioille ympäri vuoden. Kuivia kakkuja tehtiin joka sunnuntaiksi ja vierasvaraksi. Pikkuleipiä oli aina varastossa.
Lahjoiksi sain kirjoja ja vaatteita, korujakin. Ehkä kolmissakympissä lopetin omien syntymäpäivien pidon, paitsi pyöreiden vuosien. Omien lasteni juhlat olivat myös suuria sukujuhlia ja lapsenlapsen juhliin on tultu yli sadan kilometrin päästäkin.
Eri tavat eri paikoissa ovat olleet, vaan kivahan se on sukua tavata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työttömyys on kasvussa - Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa
Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Työttömyys on kuitenkin kasvussa. Mitä itse aja3462771Mikä piirre on kasvoissa tärkein?
Mikä piirre on kasvoissa tärkein kun valitset seuraa itsellesi?1201539Suurimman myrskyilyn jälkeen
vakiintuu tyynenpi tunne. Entistä vakaampi, entistä varmempi. Aina vaikealla hetkellä auttaa, kun ajattelen sinua. Minul481370Mikä häpeä Haapaveden kaupungille
Avin huomautuksen mukaa hoitoyksikkö on ollut monin osin lainvastainen. Huomautettavaa on monista asioista. Miten Haa57987Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan15984Tojotamies törttöili taas auton eteen
Ja taas joku Tojotapappa vähät välitti liikennesäännöistä ja kääntyi viitostietä ajaneen auton eteen tänään, tällä kerta27934Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo149898En sano tätä pahalla
Mutta olihan meillä aika reippaasti ikäeroa ja aivan erilaiset elämäntilanteetkin. En vaan jotenkin tajunnut sitä aiemm81898- 80888
Tiedättekö miksi mies on olemassa?
Lisääntymistä varten. Ei mitään muuta hyötyä. Jos nainen voisi lisääntyä ilman miestä, luuletteko miehet että naiset tar205829