Kohti sinipunaa

Juhani Suomen valtaisaa kohua herättäneen kirjan tunnetuimmaksi sanomaksi on tullut se, että pihtisynnytetty sinipunahallitus toteutettiin presidentti Mauno Koiviston uudelleenvalinnan turvaamiseksi. Kuitenkin siihen on nähtävissä muitakin syitä kuten esimerkiksi Koiviston antipatia Kepun Paavo Väyrystä kohtaan. Hän ei siis ollut halukas nimittämään Väyrystä sen enempää pää- kuin ulkoministeriksikään, oli se sitten tämän kuningastien katkaisemista tai ei. Koivosto ja sinipunan taustavaikuttajat katkaisivat siivet myös Harri Holkerin presidentinvaalityöltä. Holkeri ja kokoomuslaiset taisivat hyväksyä Koiviston mahdollisen uudelleen valinnan ja saivat pitää pääministerin paikkansa myös tasavallan presidentin valinnan '88 jälkeen.

Koivistolla ei ollut ensimmäiset 5 vuotta kestäneellä presidentinkaudellaan vielä ulkopoliittista aloitetta. Sitten hän teki aloitteen, joka oli väljästi tulkittuna turvallisuuspoliittinen aloite, joka minun mielestäni oli avuttomuudessaan ihan sympaattinen ja vilpitön presidentti Mauno Koiviston itse kirjoittama ehdotus Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton Pohjolan turvallisuutta edistävistä toimista tai ainakin sellaisten peräänkuuluttamisesta. Koivistolaiseen tyyliin se paperi olikin melko monitulkintainen ja neutraali. Se oli maar "fundeerausta".

Juhani Suomi käsittelee näitä tällaisia asioita teoksensa loppupuolelle saakka, jossa vihdoin alkavat sinipunahallitusta edeltäneet juonittelukuviot, jollaisista en ole lukenut sitten Alan Bullockin kirjoittamien A. Hitlerin poliittisen valtaannousun kuvioiden. Yhtä kovaa kamaa ei yksinkertaisesti näytä olevan näiden välillä julkaistukaan! Kuka sanoo, että politiikka on tylsää? Hän lukekoon siis joko Juhani Suomen Koivisto- ja Alan Bullockin Hitler-kirjan.

Muina mielenkiintoisina aiheina kerrottakoon myös lamaa edeltäneistä päätöksistä, jotka teki tuo vastoin vaalituloksia ja eduskuntapuolueiden edustajien enemmistön (124 porvarillista edustajaa 76 vasemmistolaista vastaan) tahtoa juntattu sinipunakoalitio. Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja vahvan markan -politiikka olivat niitä syitä, mitkä veivät maamme mitä tuhoisimpaan lamaan, jonka seuraukset näyttävät osoittautuneen pysyväisiksi.

Vahvan markan -politiikka perustui uskoon, että kiinteä kurssi toimisi jonkinlaisena ankkurina, joka pakottaisi talouden hitaampaan inflaatioon. Tämän taustalla olivat uudet talousteoreettiset näkemykset, jotka hylkäsivät keynesiläiset opit. (Tässä on hieman suoraa lainausta Juhani Suomen kirjasta Kohti sinipunaa).

Mauno Koivisto panttasi presidenttiehdokkaaksi ilmoittautumistaan ja sosiaalidemokraatit tyrkyttivät Kalevi Sorsaa pääministeriehdokkaanaan peräten Kepulta näiden omaa pääministeriehdokasta. Onko tässä jotakin tuttua? Keskusta vastasi, ettei Suomen valtiosääntö tunne moisia ennakkoehtoja.

Koivisto lupasi, että eduskunta voi muodostaa millaisen hallituksen tahansa se saa vain toimimaan. Hän kuitenkin nimesi omat miehensä hallitusta tekemään, eikä hyväksynyt tehtävään kokoomuksen puheenjohtajaa syystä että tämä oli porvarihallituksen tai kolmen suurimman puolueen muodostaman hallituksen kannattajia. Vain sinipuna kelpasi Manulle. Sinipuna ei tullut kuin Manulle illallinen. Sitä edelsivät todellakin varsin raskaat ja monimutkaiset junttaus- ja juonittelukuviot, joihin liittyi kokoomuslainen ryhmä, ns. Arkadia-Klubi, jonka jäseniin ja näihin sinipunajunttauksiin liittyi mm. Ulla Puolanne.

Kaiken kruunuksi porvareiden niin kutsutusta kassakaappisopimuksesta ei Koiviston Manu tiennyt mitään ennen kuin vasta paljon myöhemmin. Koska Ilkka Suominen (kokoomuksen puheenjohtaja) oli kertonut sopimuksesta tuoreeltaan Holkerille, niin Holkeri oli todennäköisesti kertonut siitä presidentille ilmeisesti piankin. Mutta Koivisto otti kantaa asiaan vasta paljon myöhemmin, joten Koiviston pakottamaan sinipunahallitukseen olivat todellakin muut syyt kuin vaalit voittaneiden puolueiden tekemät sopimukset. Sinipunaa junailleilla tahoilla oli aivan yhtä runsaasti taustavehkeilyjä ja sellaisia ennen vaaleja kirjoitettuja kassakaappisopimuksia, joista myöskin pidettiin kiinni - ja sinipunahallitus muodostettiin vaalit hävinneen sosiaalidemokraattisen puolueen johdolla ja ehdoilla.