koiran kuolema

Otan osaa menetykseenne. Kaikella on aikansa....
Vaikka nyt se ei paljoa lohduta, teille jäi koirastanne kauniit muistot, vaalikaa niitä.

Ikävä kuulla menetyksestänne. Onneksi hyvät muistot pysyvät mielessä pitkään.

Asenteissa on parantamisen varaa, etenkin kaupungineläinlääkäreillä. Mahdotonta sanoa olisiko Jami vielä elossa mikäli eläinlääri olisi tehnyt huolellisemmin työnsä. Mielestäni hän kyllä teki virheen kun ei tutkinut koiraanne ennen rokotusta. Virheestä voi valittaa esimerkiksi eläinlääkärin esimiehelle tai läänineläinlääkärille.

Rakkaan ystävän menettäminen on todella raskasta.
En tiedä mitä sanoja voisi tässä sanoa, mutta ymmärrän täysin surusi. Itsekin kokenut syvää surua juuri hiljattain. Itselläni parisen viikkoa sitten menehtyi leikkauspöydälle rakas ystävä, oli menossa leikkaukseen kun sillä oli märkäkohtu mutta ehti kuolla sitä leikkausta ennen.

Itku kannattaa itkeä, suru surra. Lohduttaudu sillä että nyt koirallasi on hyvä olla, ei ole tuskia, ei kipuja. Mutta toisaalta, vaikka ystäväsi on ruumiillisesti poissa, niin hän elää aina, sydämessäsi, muistoissasi. Tuhkaus hautauksen sijaan voi olla hyvä, vaikka se ruumis on tuhkana ja eloton niin on kuitenkin lähellä, siinä uurnassa.

Mitä tuohon eläinlääkärin toimintaan tulee niin voin vaan todeta että hän oli välinpitämätön ja teki "virkavirheen" josta mielestäni pitäis valittaa. On eläimenkin henki ja terveys tärkeitä. Asialleen omistautunut, kutsumustyössä oleva eläinlääkäri toimisi toisin ja koittaisi tehdä kaikkensa jotta eläin olisi terve. Eikä se että koirasi oli monirotuinen, saa vaikuttaa asiaan mitenkään. Monirotuiset on koiria siinä missä yksirotuiset eli puhdasrotuiset. Ei monirotuisen henki ole yhtään sen arvottomampi kuin puhdasrotuisenkaan.

otan osaa suruunne. Lemmikin kuolema on sama kuin lähiomaisen kuolema, siis suru on syvempää, koska lemmikki on niin riippuvainen ihmisestä.

Meiltä kuoli viime talvena hyvin rakas toinen koiramme aivan yllättäen iltalenkin jälkeen. Aikaisemmin Hänen oireitaan tutkittiin, mutta mitään ei löydetty. Kyseessä oli monirotuinen 8,5v koira.
Eläinlääkärimme lähetti meille surunvalittelut ja oli hyvin pahoillaan ettei oireita huomattu (pernasyöpä ja se alkoi vuotamaan).
Olemme nyt ottaneet uuden koiran kaveriksi yksinjääneelle koirallemme.

Jaksakaa ja ajatelkaa,että Rakas haukkunne on teidän vierellänne edelleen sateenkaarisillalta.

Vaikka olen vasta parikymppinen, on kokenut viiden koiran poismenon kotona asuessani. Poismenot ovat aina vähän erilaisia. Ikävintä on, jos koira joudutaan lopettamaan.

Eläinlääkärit pyrkivät tekemään parhaansa. Kaikkea ei silti pidä hyväksyä. Meidän koiralle tarjottiin kokeilumielessä uudehkoa syöpälääkettä, jotta se olisi elänyt vähän pidempään. Ei sellaista koiraa voinut enää kituuttaa, jolta tuli saman tien ruoka ulos ja joka ei kunnolla edes kävellyt, vaan meni tuskaisena ojan pohjalle makaamaan.

Ainoastaan yksi näistä mainitsemistani koirista koki luonnollisen kuoleman - sydän yksinkertaisesti pysähtyi. Mutta lohduttavaa oli se, että kaikki näistä koirista sai hyvän (?) ja pitkän elämän (yli 10 vuotta). Kaikella on tosiaan aikansa.

Äitini kertoi, että tämä viimeksi pois nukkunut koira oli tullut kuoleman jälkeen tervehtimään. Hän oli ollut laittamassa pyykkiä ja selvästi kuullut samanlaista ravistelua, mitä tämä koira oli pitänyt. Muita ei ollut kyseisessä paikassa.

Nyt minulla on oma koira. Se on jo viiden vanha ja ollut minulla vasta muutaman kuukauden. Sosiaalitapaus... Toivottavasti tarjoan sille hyvän kodin.

Me kaikki, joiden koiraystävät ovat siirtyneet koirien tähdelle, liikutumme ja tunnemme suurta myötätuntoa sinua ja perhettäsi kohtaan. Nyt teillä on surun aika.
Kun otamme huostaamme pienen suloisen koiranpennun, samalla myös annamme sanattoman lupauksen olla läsnä ja jaksaa, kun ystävämme sairastaa,on vanha ja hidas ja lopuksi olla vierellä, kun ystävämme lähtee luotamme. Niin paljon kuin on ollut rakkautta ja läheisyyttä, niin paljon on myös surua ja kaipausta. Sen hinnan me joudumme maksamaan. Koiramme on ollut perheenjäsen ja on luonnollista ja välttämätöntä, että häntä surraan.
Koiraystävämme ovat näyttäneet meille tietä koirien maailmaan ja aivan varmasti he toivovat, että jos vain mahdollista, saisimme vielä uusia koiraystäviä.
Voimia ja hyvien muistojen tuomaa lohtua!

hei!
tosi surullista lukea, otan osaa.
Tiedän mitä teidän perhe tuntee nyt, oska minulla on 9vuotias pitkäkarvainen collie, "moona".
Moona tekee kai kuolemaa, se on hirveän sairas ja vanha.
Moona on kokenut elämässään niin ylä kuin alamäkiäkin. Olin 7v (nyt olen 16) kun moona tuli kotiimme, ennen pelkäsin koiria kuollakseni, mutta heti kun näin moonan, en pelännyt hetkeäkään, olimme alusta asti parhat kaverit.
Muutimme paikkakunnalta toiselle parin vuoden päästä ja kesti kolme vuotta kun moona alkoi sairastella, silmät vuosivat ja turkki haisi kamalalta. Veimme paikkakuntamme eläin lääkärille ja hän totesi sen olevan kohtu tulehdus, ja että kohtu pitäisi poistaa.
Moona joutui leikkaukseen ja onnexi se teki hyvin pätevä eläin lääkäri. Leikkauksessa kuitenkin selvisi että se ei ollut kohtu tulehdus vaan kasvain, se saatiin onneksi kokonaan pois. Silloin luulin että menetän rakkaan ystäväni, mutta Lääkäri sanoi että vielä se voi muuamia vuosia elää. Ja olen todella onnellinen näistä n.3 vuodesta, siinä ajassa hankimme moonalle kaverin vuoden ikäisen poika koiran, josta olikin moonan vanhuus vuosille paljon iloa.
moonalla oli myös kaverinaan 22v misu ja 8v maikki kissat.
Nyt moona rupesi sairastelemaan, huomasimme tänään että moonalla ei mikään pysy sisällään, sillä on kärpäsen toukkia turkissa (jota olemme koittaneet epätoivoisesti hoitaa) ja sillä on silmissä mustuaiset siniset.. eli varma kaihi tai jotai..
Olen todella maassa ja huomenna pitäis lähtee reissuu neljäx päivää.. En ole koskaan menettänyt eläintä, kissakin on jo 22v.! en halua menettää koiraani! en iki maailmassa! rakastan sitä aivan liikaa, pysyäkseni päivääkään erossa!!
Koulutkin alkaa kohta ja en tiedä miten jaxan..
ymmärrän teidän perhettä hyvin, mutta minulle se tuska on vasta tulossa...

Voimia teille surussanne. Meidän vajaa 9-vuotias Cavalierimme nukutettiin pois maanantaina. Pitkällinen sydämen vajaatoiminta sai aikaan nesteen kertymistä keuhkoihin/vatsaan. Viime viikkojen helteet saivat hänen olonsa todella tukalaksi.
Lisäksi hän oli laihtunut keväästä useita kiloja, ja luut tuntuivat jo selässä ja päälaessa. Lihaksetkin olivat kuulemma surkastuneet jo jonkin verran.
Maanantaina hänen olonsa paheni ja vatsa oli turvonnut. Menimme lääkäriin, jossa yhteistuumin päätimme päästää hänet koirien taivaaseen.
Päätös oli todella rankka. Ulkona istuskelimme nurmikolla ja mietimme mitä teemme. Koira heilutti häntäänsä, puski meitä, kuin mitään ei olisi ollut vialla. Lenkkeilyn jälkeen hän oli kuitenkin todella väsynyt, yksi paljon ja hengittäminen oli vaivalloista.
Kovalla nesteenpoistolääkityksellä oloa olisi voinut parantaa ehkä muutamaksi päiväksi/viikoksi, mutta tilanne oli palannut taas pian ennalleen.
Päätös on tehty, ja se oli oikein. Nyt hänellä on hyvä olla. Ei ahdista, ei yskitä, ei ole liian kuuma. Kukkaniityillä on kiva kirmailla toisten lajitovereidensa kanssa.

Meillä vain on suuri suru ja ikävä!

Aivan taivaanrannan tällä puolen on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi. Kun jollekin tässä elämässä erityisen rakas eläin kuolee, tuo lemmikki menee Sateenkaarisillan luo. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa ja vettä ja aurinkoa runsain mitoin ja ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki sairaat ja vanhat eläimet muuttuvat jälleen terveiksi ja vahvoiksi: ne jotka ovat olleet vahingoittuneita ja vammaisia, paranevat ja tulevat taas kuntoon ja voimakkaiksi, sellaisiksi jollaisia muistamme niiden olleen unissamme menneistä päivistä.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, mutta yhtä asiaa ne kaipaavat: niillä on ikävä jotakuta niille tärkeää, jotakuta joka niiden on ollut jätettävä taakseen.
Ne viettävät aikaansa leikkien yhdessä, mutta lopulta tulee päivä, jolloin joku eläimistä yhtäkkiä pysähtyy kesken leikin ja katsoo kaukaisuuteen. Kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho vapisee. Yhtäkkiä eläin lähtee muiden luota ja melkein lentää vihreän nurmen yli. Neljä jalkaa kantaa sitä nopeammin ja nopeammin. SINUT on huomattu, ja kun sinä ja paras ystäväsi lopulta kohtaatte, takerrutte toisiinne iloisina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa märille kasvoillesi, kätesi hellivät jälleen rakasta päätä ja kehoa, ja katsot taas lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka puuttuivat elämästäsi niin pitkään, mutta jotka eivät koskaan päivääkään olleet poissa sydämestäsi.
Ja sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.

(Lähde: Philip Gonzales & Leonore Fleischer: "GINNY suurkaupungin enkeli")

itselleni kävi näin: minulla oli noin 10 vuotias terve englannin buldoggi jonka nimi oli kara. sille alkoi tänä kesänä tulla epäilyttävän paljon rasvaasillä se lihoi yllättävän nopeasti. kun sitten syksysaapoi niin se alkoi syödä entistä vähemmän. eräänä aamuna heräsin siihen ettei kara pystynyt hengittämään ollenkaan. veimme sen eläinlääkäriin ja lääkäri totesi sillä syövän sekä kurkussa ja muualla kehossa monta kasvainta. kara jouduttiin lopettamaan. miten oikein sille tuli kasvaimia niin nopeasti ja syöpä ilman mitään oireita näyttämättä

Kyllä syöpä voi tosiaan antaa oireita vasta viimeisinä viikkoina, jolloin kasvain on levittänyt etäpesäkkeitä sisäelimiin. Tämänkin ketjun aloittajan koiralla oli ilmeisesti lynfooma, joka turvotti imusolmukkeet.

Hah. Rokotteesta se koira kuoli.