Tää nyt on varmaan todella outoa, mutta en ole tähän ikään mennessä oikein keksinyt, mitä järkeä on seksissä ilman lapsentekotarkoitusta. No joo, nautinto, mutta rehellinen ollakseni koen todellista nautintoa, intohimoa ja fiilistä lähinnä vain puolen vuoden täydellisen miehettömyyden jälkeen. Parisuhteessa mun halut kuivahtaa ja mielenkiinto lopahtaa usein jo aika alkuvaiheessa, lieneekö syy siihen etten koskaan ole oikein päässyt taivaisiin miehen kanssa enkä ole saanut koskaan pelkällä yhdynnällä orgasmia. Suuseksistäkään en ole oikein nauttinut koskaan, ehkä syynä se, etten ole kohdannut sellaista miestä, joka sen satuttamatta olisi mulle osannut tehdä (kyllä, olen opastanut, mutta ei se niin helppoa aina ole...). Eli eipä sekään enää kiinnosta. Itsetyydytyksellä saan kyllä ihania orgasmeja suhteellisen helpostikin, ja olen koettanutkin soveltaa näitä asentoja myös miehen kanssa - toistaiseksi tuloksetta. Saan orgasmin kyllä, jos mies hyväilee sen mulle käsin, ja nautin siitä suuresti. Aiemmissa suhteissani se ei kuitenkaan ole miehelle riittänyt, vaan ois pitänyt laueta vielä yhdynnässäkin. Nykyisessä suhteessani kumppanilleni tämä riittäisi, mutta huomaan noiden aiempien takaiskujen vaikutukset itsessäni siten, että mieheni hieroessa mua käsin mun on nykyään joskus tosi vaikee laueta. En vain haluaisi parisuhteessa siihen tilanteeseen, että tyydytän itseni pääasiassa omin käsin ja annan sitten miehelle "velvollisuusseksiä" (siksi koska masturbointi oikeasti TUNTUU joltain, tai ainakin enemmän kuin seksi miehen kanssa - yleensä). Tätä mielenkiinnon palautumista ei varmaan tosiaan edesauta aiemmat huonot mieskokemukset, ja tiedän, että vika on varmaan pitkälti mun omien korvien välissä...
Jollain tapaa pitäisi siis saada taas kiinni se seksin "punainen lanka", bongata joku juttu millä saisin irti siitä enemmän kuin nyt saan, että homma alkais taas kiinnostaa. Tiedän rakkauden merkityksen ja ymmärrän, että arki tulee suhteeseen ennemmin tai myöhemmin. Joskus vaan olen - kamalaa, tiedän - ajatellut, että jos lapset vois hankkia vaikka koeputkella, niin ei tarvis koko ajan harrastaa seksiä... Siis seksi on kivaa, kun on haluja (ja muutaman kuukauden selibaatin jälkeen niitä löytyy jopa multa :) sekä ihana kumppani, mutta kun on täysin kadottanut homman idean, niin sit ei ole kivaa. Tiedän nämä perinteiset rakkaus ja yhteenkuuluvuudentunteet, mutta jos ne löytyy mutta seksi ei oikein sittenkään tunnu juuri miltään (ja kun sitä orkkuakaan ei tule, niin miehelläkin alkaa mielenkiinto muhun hävitä), niin en tiedä enää, mitä tehdä. Selibaatti ja miehen vaihtaminen on tietty takuuvarmoja keinoja intohimon herättämiseen, mutta sille tielle ei kiinnosta lähteä, koska haluan parisuhteen. Mietin vaan, että jos mun mielenkiinto vähenee tasaista tahtia, niin aikanaan voi lapsenhankintakin olla aika hankalaa, jos seksi maistuu keskimäärin kerran kuussa... "Haluttomuuskausina" en vaan pääse fiilikseen kun en keksi, mitä minä saan siitä että otan miehen sisääni...
Jos jollakulla on hyviä, kypsiä ja fiksuja ajatuksia aiheeseen liittyen, otan niita mielenkiinnolla vastaan.
Seksin merkitys
24
2541
Vastaukset
- sen merkitys
on että saan olla rakastani lähellä, olla hyvä ja hellä ja rietas ja mitä ikinä haluan. Näyttää miten mielettömän hulluna olen häneen, miten rakastan. Haluan olla sylissä, ottaa syliin, näyttää että hyväksyn, haluan ja himoitsen joka ainoata neliösenttiä hänessä.
- auttaa
Kun ei ole tuollaista ongelmaa.
Toivon kuitenkin että löydät sen punaisen langan.
- ,..,
Kerropa vielä ikäsi ja hormonimyrkytyksen asteesi jotta päästään asian ytimeen.
kovin nuorella ja e-pillereiden kyllästämällä tuo ei liene kovin poikkeuksellista.
Eikä noin pitkiä viestejä. Kukaan jaksa lukea. - se on asian ydin
Hei, sitten kun sinun kohdalle tulee se oikea, eli rakkaus, tajuat asian ytimen, nyt sit et ole kohdannut, vain irtosuhteita, silloin sun ei tarvii edes itseäs tyydyttää kun miehesi tekee sen, voi sua ressukkaa..mutta jokaiselle on joku varattu, sullekkin. Ja eikä sua voi kukaan oikeen auttaakaan, vasta kun sen rakkautes kohtaat...sori vaan mutta et tiedä rakastelusta oikeasti mitään, nais...kentelusta vaan...
- todellisesta ongelmasta
Tuota ja noin. Olen eri kuin aloittaja. Olen mielstäni tajunnut "asian ytimen." Ikääkin alkaa olla reilusti yli keski-iän. Pystytään puhumaan aivan kaikesta.
Yhdynnässä en saa orgasmia, en ole koskaan saanut kenenkään kanssa, vaikka mies pitääkin saada tuntea sisällään, ja se on itsellekin jotenkin "autuaan tuntuista", "täyttymys."
Käsipeli ei siis edes riitä niin sanoakseni, vaan pitää saada tuntea mies sisällä, tuntea hänen haluavan minua..
Itselleni ei ole tarpeen päästä orgasmiin joka kerralla, vaan miehen tyytyväisyys tekee minutkin onnelliseksi, ja riittää kun saan hellitellä häntä siinä jälkeenkin päin, olla liki.
Nyt on niin sitten, että miehellä on käsien kanssa ongelma (en kerro enempää) varsinkin käyttökädessä - ja ihmisellä kun se huonompi käsi kun on vähän "tyhmä"...;) niin, siis hän ei pysty tekemään mulle sitä käsin. Ainakaan tuntematta tuskaa.
Pystyi aika pitkään, vuosikaudet, mutta nyt ei kerta kaikkiaan. Halusta ei ole kiinni hänellä!
Enkähän minä halua toki, että toisella on kauheat tuskat yhtä aikaa kun minä olen 7:ssä taivaassa.
On hyvin kyseenalaista, pystyykö hän jatkossa, tulevaisuudessa ehkä koskaankaan enää käsipeliin. Itsetyydytystäkään ei ole juurikaan itse harrastanut kuulema.
Kielihommien kanssa on vähän sama juttu, ottaa niskan päälle sekin. Lääkäreillä ei ole ratkaisua, vaan sen sortin ongelma on.
Ollan juteltu asiasta, puhumasta päästyäkin.
Pystytään puhumaan kaikki halki.
Hälle on ihan ok, että teen homman loppuun siinä itse, joko alussa tai lopussa, siis silloin kun on "pakko saada." Tottakai on ok.
Ja olen sanonutkin, että mieluusti tekisin sen myös silloin, kun hän on läsnä ja pusuttelee, koska se on kuitenkin silloin ikäänkuin yhteinen juttu. Vaikka.. no, teen yksinkin jos siltä tuntuu, ja hän tietää senkin.
Eihän se ns oma kiva sama asia ole, kuin että mies koskettaa.. tietenkään. Ja kuten sanoin, aina ei ole tarvetta päästä loppuun saakka. Mutta joskus kuitenkin aina on se tarve.
Sitten tässä tapahtui, että
Yks kerta pääsin ihmeen pitkälle ollessani miehen päällä.. koin jotain ihmeellistä mitä ennen ei ollut tapahtunut..
tuli mieleen että voisinkohan tässä asennossa joissain olosuhteissa päästä maaliin saakka.
Tuntui, että jos onnistuisin unohtamaan siinä tilanteessa itseni, rentoutumaan tarpeeksi, ja niin....kuka tietää..
Entä.. (kokemusta kellään???) auttaisiko jos olisi jonkin aikaa ilman.. laukeaisiko sitten.
Hän on kuitenkin äärettömän tärkeä ja rakas. Joskus sanoinkin hälle, että on aivan sama vaikkei hällä ois kuin pää, ja kunhan hän vaan on ylipäätänsä elossa ja olemassa!;)
Ei vaan muuten oikein osata olla selibaatissa, se on 5-6 päivää ja sitten sitä jo hyppii lähes seinille. Ja kun ei voi pitää näppejä erossa, niin tietäähän sen mitä tapahtuu.
Eikä olla ees mitään vasta-ihastuneita tms. ollaanko ees oltukaan missään vaiheessa ihastuneita.. vuosikaudet ollaan tunnettu. Joskin vasta viimeisen vuoden aikana mennyt tähän pisteeseen.
Että tälläsiä fyysisiä ongelmia piti tulla sitten tielle, kun löysi elämänsä ihmisen.
Olen miettinyt että mitenkähän he, joiden kumppani on ehkä pyörätuolissa, ja jos vaikka ei mikään toimi kaulasta alaspäin.. ja rakastaa kuitenkin ihan tajuttomasti.
- aiheesta ja yleisesti
"En vain haluaisi parisuhteessa siihen tilanteeseen, että tyydytän itseni pääasiassa omin käsin ja annan sitten miehelle "velvollisuusseksiä" (siksi koska masturbointi oikeasti TUNTUU joltain, tai ainakin enemmän kuin seksi miehen kanssa - yleensä)"
Ymmärräthän, että terveessä rakkaudentäyteisessä seksuaalisuudessa ja kumppanuudessa ideana on tuottaa toiselle mielihyvää? Mielestäni arvomaailma ei mahdollista hyvää parisuhdetta, jos pitää sukupuolisen nautinnon tuottamista vain velvollisuutena. Se on jotenkin takaperoinen suhtautumistapa. Etkö _halua_, että kumppanisi tuntee mielihyvää?
Jotta parisuhde voi olla hyvä, pitää oppia rakastamaan. Ei rakkaus ole vain tunne, se on myös tekemistä. Ihminen, joka ei ole tätä oivaltanut, ei myöskään osaa rakastaa. Sen sijaan ihminen, joka tietoisesti pyrkii tekemään rakkauden tekoja, huomaa rakastamisen kykynsä vain kasvavan.
Tämä seuraava kohta muuten kuulosti minusta aivan käsittämättömältä:
"Suuseksistäkään en ole oikein nauttinut koskaan, ehkä syynä se, etten ole kohdannut sellaista miestä, joka sen satuttamatta olisi mulle osannut tehdä"
Mietin vain tässä mielessäni, että mitäköhän ne miehet ovat oikein tehneet. - JH.
Sä olet kai jäänyt koukkuun siihen masturboimiseen, samoin kuin muutamat miehet jää koukkuun siihen nettipornoon ja käteen vetoon. Sitä kun harrastaa tosi paljon, niin homma ei enää luista oikean ihmisen kanssa niin helposti. Sinäkään et saa enää mitään hyviä fiiliksiä, muusta kuin itsesi sormettamisesta. No sitä se on.
- 30v Almost
Olisipa kiva kuulla enemmän sinusta, esim. ikäsi, toisaalta ihmiset liian usein leimaavat iän takia joksikin..
Kaikki asiat ei kuitenkaan iästä johdu.
Itse olen lähes 30v ja muutaman kerran seurustellut, mietin paljon samoja asioita kuin sinä. Haluan suhdetta, mutta suhteessa ollessani mietin "mihin tarvitsen miestä".
Miehen kanssa seksi on, väittäisin, kuitenkin useimmiten antamista kuin saamista.
Ei se ole miehen vika, itse ehkä mietin liikaa.
Olen sitäkin vaihtoehtoa miettinyt, että jospa olenkin lesbo, mutta ei naiset herätä minussa mitään haluja.
Samalla tavoin kuin sinä, niin minullakin seksi menettää merkityksensä varsin nopeasti uudessa suhteessa. Enkä väitä ettenkö nauttisi ollenkaan, mutta en varmaan sitten tarpeeksi.
Jos omasta mielestäni nautinkin tarpeeksi, niin miehen mielestä en.
Miesten vaatimukset on aika hurjia nykyään, kun vaaditaan tosiaan ei vain yhtä orgasmia vaan useita ja se pitäisi tulla käsillä, jaloilla, suulla, leluilla, nänneistä ja perseestä..
Alkaa tuntua että mihin tämä maailma on menossa??!!
Miksei saa jokainen nauttia omalla tavallaan?
Vaan siihenkin on tullut paineita ja vaatimuksia, että mikä on "sitä oikeaa nauttimista."
Sen verran aion miestä vielä sietää että lapsen saan alulle, mutta sen jälkeen aion olla yksin koska en jaksa olla hämmentynyt koko ajan.
Enkä nyt tarkoita tätä mitenkään miehiä syyllistävänä, miehet ovat ihania ja herttaisia nykyään, mutta ehkä tämä on jotain kasvukipu-vaihetta kun miehet ja naiset koettavat löytää uutta tasavaltaisempaa yhteiskuntaa.- minusta
asia on juurikin näin:
Miehen kanssa seksi on, väittäisin, kuitenkin useimmiten antamista kuin saamista.
Haluan antaa kaikkeni rakkaalleni, seksuaalinen nautinto mukaan lukien.
Antaessaan saa.
- _frigidi?_
Olen reilu 30-v. nainen. Seksi on kiinnostanut suhteissa aina vain aluksi. Orgasmin olen saanut yhdynnässä 3 kertaa, viimeisestä on joku 10 vuotta. Nykyisessä suhteessani olen ollut neljä vuotta, joista 3 asuttu yhdessä.
Tiedän, että rakkaus on tekoja ja haluan tuottaa mielihyvää miehelleni. Teenkin kaikenlaista mukavaa hänelle... kaikella muulla paitsi seksin saralla silloin kun itselläni on haluton kausi. Ja niitä kausia on vuoden 365 päivästä varmaan 360. Silloin kun haluan, olen hyvinkin intohimoinen, ja saamme kumpikin mieheni kanssa nautintoa yllin kyllin. Suostun seksiin useammin kuin minua haluttaisi, koska miehen alakulo torjutuksi tullessa on liian pahaa katseltavaa.
Pillereitä olen syönyt koko suhteemme ajan. Olen joskus miettinyt, johtuisiko haluttomuus niistä. Mutta aiemmin olen ollut suhteissa ilman hormoni-ehkäisyä, ja silloinkin halut ovat töpänneet suhteen alun jälkeen.
Olen tasapainoinen, jalat maan pinnalla oleva aikuinen ihminen. Välillä harmittaa, kun tunnen syyllisyyttä alhaisista seksihaluistani. Joka puolella jauhetaan niin paljon seksin tärkeydestä elämässä. Minulle on ihan luontevaa rakastella kerran kuukaudessa, enkä kaipaa tippaakaan enempää. Eikä kyse ole miehen taidoista. Jos ei haluta niin ei haluta. Saan itsetyydytyksellä helposti orkun, mutten sitäkään tee usein, koska en yksinkertaisesti ole kiihottunut kovin usein.- juttua täällä
Mä taas olen ollut mieheni kanssa n. 2,5 vuotta, josta 1,5 vuotta asuttu yhdessä, ollaan molemmat yli 30-vuotiaita. Mulle seksi on ollut aina vähän sellainen evvk, en tiedä mistä johtuu. Mieheni on mulle tärkeä, mutta seksistä on tullut melkeinpä painajainen. Ja se johtuu siitä, että yleensä muhun sattuu aina. Ei mies runno tms., mutta ei kyllä kauheesti haluta, kun sattuu. E-pillereistä mun haluttomuus ei voi johtua: entisessä suhteessa en käyttänyt pillereitä, enkä siltikään ollut yhtään kiinnostuneenpi. Tuntuu pahalta miehen kannalta, kun tiedän, että hän haluaisi useammin, mutta minä kykenen seksiin tällä hetkellä ehkä kerran kuukaudessa.
En ole ikinä ajatellut seksiä mitenkään aktiivisesti, enkä sinkkuaikanakaan tuntenut mitään tarvetta itsetyydytykseen tai irtosuhteisiin. Ei vaan kiinnosta. Juttuja lukiessa tuntuu, että mussa on jotain pahasti vialla ja miehen kannalta on ikävää, mutta enpä usko, että väkisilläkään pystyn muuttumaan aktiivisemmaksi. - monenlaista
juttua täällä kirjoitti:
Mä taas olen ollut mieheni kanssa n. 2,5 vuotta, josta 1,5 vuotta asuttu yhdessä, ollaan molemmat yli 30-vuotiaita. Mulle seksi on ollut aina vähän sellainen evvk, en tiedä mistä johtuu. Mieheni on mulle tärkeä, mutta seksistä on tullut melkeinpä painajainen. Ja se johtuu siitä, että yleensä muhun sattuu aina. Ei mies runno tms., mutta ei kyllä kauheesti haluta, kun sattuu. E-pillereistä mun haluttomuus ei voi johtua: entisessä suhteessa en käyttänyt pillereitä, enkä siltikään ollut yhtään kiinnostuneenpi. Tuntuu pahalta miehen kannalta, kun tiedän, että hän haluaisi useammin, mutta minä kykenen seksiin tällä hetkellä ehkä kerran kuukaudessa.
En ole ikinä ajatellut seksiä mitenkään aktiivisesti, enkä sinkkuaikanakaan tuntenut mitään tarvetta itsetyydytykseen tai irtosuhteisiin. Ei vaan kiinnosta. Juttuja lukiessa tuntuu, että mussa on jotain pahasti vialla ja miehen kannalta on ikävää, mutta enpä usko, että väkisilläkään pystyn muuttumaan aktiivisemmaksi.Seksiä on monenlaista. Miehen voi tyydyttää muutenkin kuin yhdynnällä.
Jos et halua olla millään lailla aktiivinen tässä asiassa, on käytännössä varma, että a) suhteesta tulee huono, b) mies turhautuu, ja c) olette molemmat onnettomia.
Joskus tulee ihmetelleeksi, onko rakastaminen ihmisille todella näin vaikeaa. Aktiivinen seksuaalisuus on osa rakastavaa parisuhdetta. Jos toinen tarvitsee paljon hellyyttä, toisen pitää osata rakastaa ja antaa paljon hellyyttä (siis ilman seksiä). Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen. Rakastaminen ei ole sitä, että molemmat tekevät tasan sitä, mikä itseä huvittaa. Toinen jää ilman hellyyttä, koska toista ei huvita kiehnätä ja helliä. Toinen jää ilman seksiä, koska toista seksi ei huvita ollenkaan. Sellaisella touhulla ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa, se on vain kahden ihmisen turhautunutta rinnakkaiseloa. - _frigidi?_
juttua täällä kirjoitti:
Mä taas olen ollut mieheni kanssa n. 2,5 vuotta, josta 1,5 vuotta asuttu yhdessä, ollaan molemmat yli 30-vuotiaita. Mulle seksi on ollut aina vähän sellainen evvk, en tiedä mistä johtuu. Mieheni on mulle tärkeä, mutta seksistä on tullut melkeinpä painajainen. Ja se johtuu siitä, että yleensä muhun sattuu aina. Ei mies runno tms., mutta ei kyllä kauheesti haluta, kun sattuu. E-pillereistä mun haluttomuus ei voi johtua: entisessä suhteessa en käyttänyt pillereitä, enkä siltikään ollut yhtään kiinnostuneenpi. Tuntuu pahalta miehen kannalta, kun tiedän, että hän haluaisi useammin, mutta minä kykenen seksiin tällä hetkellä ehkä kerran kuukaudessa.
En ole ikinä ajatellut seksiä mitenkään aktiivisesti, enkä sinkkuaikanakaan tuntenut mitään tarvetta itsetyydytykseen tai irtosuhteisiin. Ei vaan kiinnosta. Juttuja lukiessa tuntuu, että mussa on jotain pahasti vialla ja miehen kannalta on ikävää, mutta enpä usko, että väkisilläkään pystyn muuttumaan aktiivisemmaksi."...yleensä muhun sattuu aina."
Mullakin on ollut yhdynnässä kipuja. Aiemmissa suhteissa oli melkein aina. Nykyisen miehen kanssa "sisäänmeno"vaihe sattuu, ja sen jälkeen ei tunnu yhtään mitään. Olen kysynyt gynekologeilta, onko mussa fyysisesti joku vika, mutta kaikki kieltävät tämän ja puhuvat rentoutumisen ja luottamuksen tärkeydestä. Mutta kun tuntuu, ettei se ole niistäkään kiinni; en jännitä enkä pelkää olla mieheni kanssa, mutta silti sattuu.
Voi olla, että nämä kivualiaisuudet ovat aiheuttaneet kokonaan seksin epäkiinnostavuuden. Mutta vaikka kuvittelisin tilanteen, jossa itse penetraatiota ei tapahtuisi lainkaan, ainoastaan hyväilyä, niin en sittenkään syty ajatukselle. Kun ei vaan haluta, kiihko ja kiihottuminen puuttuvat (suurimman osan aikaa. tiedän myös, miltä intohimo tuntuu).
Olen ihan väsynyt miettimään, mitä "asialle pitäisi tehdä". Itse olisin tyytyväinen tilanteeseen, ellei mies haluaisi minua useammin. Siitä voi vielä joku päivä tulla ongelma. Onneksi mies on sen tyyppinen, että mieluummin yrittää vaikka läpi harmaan kiven kuin luovuttaa. En nyt siis puhu vain seksistä vaan koko suhteesta. - _frigidi?_
monenlaista kirjoitti:
Seksiä on monenlaista. Miehen voi tyydyttää muutenkin kuin yhdynnällä.
Jos et halua olla millään lailla aktiivinen tässä asiassa, on käytännössä varma, että a) suhteesta tulee huono, b) mies turhautuu, ja c) olette molemmat onnettomia.
Joskus tulee ihmetelleeksi, onko rakastaminen ihmisille todella näin vaikeaa. Aktiivinen seksuaalisuus on osa rakastavaa parisuhdetta. Jos toinen tarvitsee paljon hellyyttä, toisen pitää osata rakastaa ja antaa paljon hellyyttä (siis ilman seksiä). Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen. Rakastaminen ei ole sitä, että molemmat tekevät tasan sitä, mikä itseä huvittaa. Toinen jää ilman hellyyttä, koska toista ei huvita kiehnätä ja helliä. Toinen jää ilman seksiä, koska toista seksi ei huvita ollenkaan. Sellaisella touhulla ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa, se on vain kahden ihmisen turhautunutta rinnakkaiseloa."Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen."
Anna, anna ja anna. Annan kyllä. Entä minun tarpeeni olla lähekkäin ilman seksiä? Minun tarpeeni olla avaamatta haarojani miehen sisään työntymiselle? Minun tarpeeni rakastella mielellään vain silloin kun olen kiihottunut? Kirjoitustasi mukaillen: jos toinen on kiinnostunut seksistä esim. kerran kuukaudessa, toisen on osattava kunnioittaa tätä halua ja tyydyttävä napisematta kertaan kuussa.
Vai mennäänkö tässä nyt niillä nyky-Cosmopolitanien säännöillä, että on terveempää haluta kuin olla haluamatta, ja että toisen lähentelyn torjuminen on pahimpia syntejä mitä suhteessa voi tehdä; toisella kun on ne seksuaaliset tarpeet, joiden ohjaksissa me ihmispolot täysin tahdottomina kärvistelemme.
Ihan kuin haluttoman osapuolen olisi helpompi joustaa (rakastella tai tyydyttää toinen muulla tavalla vaikka itse ei halua seksiä) kuin haluavan (pidättäytyä seksistä toisen kanssa).
Siitä olen samaa mieltä, että jos halut eivät parisuhteessa kohtaa, ongelmia ja epätyytyväisyyttä on molemmille tiedossa. - kommenttia mutta..
_frigidi?_ kirjoitti:
"Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen."
Anna, anna ja anna. Annan kyllä. Entä minun tarpeeni olla lähekkäin ilman seksiä? Minun tarpeeni olla avaamatta haarojani miehen sisään työntymiselle? Minun tarpeeni rakastella mielellään vain silloin kun olen kiihottunut? Kirjoitustasi mukaillen: jos toinen on kiinnostunut seksistä esim. kerran kuukaudessa, toisen on osattava kunnioittaa tätä halua ja tyydyttävä napisematta kertaan kuussa.
Vai mennäänkö tässä nyt niillä nyky-Cosmopolitanien säännöillä, että on terveempää haluta kuin olla haluamatta, ja että toisen lähentelyn torjuminen on pahimpia syntejä mitä suhteessa voi tehdä; toisella kun on ne seksuaaliset tarpeet, joiden ohjaksissa me ihmispolot täysin tahdottomina kärvistelemme.
Ihan kuin haluttoman osapuolen olisi helpompi joustaa (rakastella tai tyydyttää toinen muulla tavalla vaikka itse ei halua seksiä) kuin haluavan (pidättäytyä seksistä toisen kanssa).
Siitä olen samaa mieltä, että jos halut eivät parisuhteessa kohtaa, ongelmia ja epätyytyväisyyttä on molemmille tiedossa.niin, sanopa se, että mikä on tarpeeksi, liikaa tai liian vähän..
olen kyllä sitä mieltä, että on enempi normaalia haluta suhtessa toista fyysisestikin, jos sitä toista ihmistä rakastaa, JA jos kaikki on suhteessa ok.
toisaalta sain edellisestä kirjoituksesta vaikutelman, että jos toista rakastaa, niin silloin häntä haluaa miellyttää. siis toisinkinpäin, myös se aktiivisempi osapuoli - eikä siis vaadi, pakota tai painosta.
mutta mikä määrä on se sopiva - jaa´a..siinäpä vasta tuhannen taalan kyssäri.
ja onko se oikeaa rakastamista, siis sen "alati vaativan" miehen puolelta, että aina pitäisi saada viedä homma loppuun.. kyllä voi joustaa. ja hoitaa homman vaikka itse?!
on tämä elämä villiä ei voi muuta sanoa.
iän kaiken sanottu että ne on miehet kun haluaa aina, ja että ne kans saa joka kerta.
ja että naisille homma on pääsääntöisesti evvk.
eihän se noin menekään, sikäli mikäli näitä foorumijuttuja on uskominen!
meitähän on ties kuinka moneen junaan?
jotkut naiset taas toisissa avauksissa elävät kertomansa mukaan kuka enempi ja kuka vähempi puutteessa, valittavat että mies pihtaa, eikä ole kiinnostunut siinä mielessä naisestaan ollenkaan.
vaikeita asioita.
ja ihan varmasti jos pariskunnan toiveet ovat kovin pitkään kovin kaukana toisistaan, niin eri teille tulee lähtö. ja on toisaalta oikeinkin.
ja lopuksi.. on se aika turhauttavaa jäädä ilman kun oikein p...nettaa.
ja .. vähemmän haluava nainen voi aina vetaista rasvapurkista doopinkia ja homma onnistuu, kun miehellä taas..;D - nimim. firigidi?
kommenttia mutta.. kirjoitti:
niin, sanopa se, että mikä on tarpeeksi, liikaa tai liian vähän..
olen kyllä sitä mieltä, että on enempi normaalia haluta suhtessa toista fyysisestikin, jos sitä toista ihmistä rakastaa, JA jos kaikki on suhteessa ok.
toisaalta sain edellisestä kirjoituksesta vaikutelman, että jos toista rakastaa, niin silloin häntä haluaa miellyttää. siis toisinkinpäin, myös se aktiivisempi osapuoli - eikä siis vaadi, pakota tai painosta.
mutta mikä määrä on se sopiva - jaa´a..siinäpä vasta tuhannen taalan kyssäri.
ja onko se oikeaa rakastamista, siis sen "alati vaativan" miehen puolelta, että aina pitäisi saada viedä homma loppuun.. kyllä voi joustaa. ja hoitaa homman vaikka itse?!
on tämä elämä villiä ei voi muuta sanoa.
iän kaiken sanottu että ne on miehet kun haluaa aina, ja että ne kans saa joka kerta.
ja että naisille homma on pääsääntöisesti evvk.
eihän se noin menekään, sikäli mikäli näitä foorumijuttuja on uskominen!
meitähän on ties kuinka moneen junaan?
jotkut naiset taas toisissa avauksissa elävät kertomansa mukaan kuka enempi ja kuka vähempi puutteessa, valittavat että mies pihtaa, eikä ole kiinnostunut siinä mielessä naisestaan ollenkaan.
vaikeita asioita.
ja ihan varmasti jos pariskunnan toiveet ovat kovin pitkään kovin kaukana toisistaan, niin eri teille tulee lähtö. ja on toisaalta oikeinkin.
ja lopuksi.. on se aika turhauttavaa jäädä ilman kun oikein p...nettaa.
ja .. vähemmän haluava nainen voi aina vetaista rasvapurkista doopinkia ja homma onnistuu, kun miehellä taas..;DJuuri näinhän tämä menee, että suhteessa on kaksi erilaista ihmistä tarpeineen, jotka eivät voi aina kohdata (seksi yhtenä niistä). Kummankin pitää joustaa sen verran, että yhteiselo voi jatkua ja sujua parhaalla mahdollisella tavalla.
- juttua täällä
monenlaista kirjoitti:
Seksiä on monenlaista. Miehen voi tyydyttää muutenkin kuin yhdynnällä.
Jos et halua olla millään lailla aktiivinen tässä asiassa, on käytännössä varma, että a) suhteesta tulee huono, b) mies turhautuu, ja c) olette molemmat onnettomia.
Joskus tulee ihmetelleeksi, onko rakastaminen ihmisille todella näin vaikeaa. Aktiivinen seksuaalisuus on osa rakastavaa parisuhdetta. Jos toinen tarvitsee paljon hellyyttä, toisen pitää osata rakastaa ja antaa paljon hellyyttä (siis ilman seksiä). Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen. Rakastaminen ei ole sitä, että molemmat tekevät tasan sitä, mikä itseä huvittaa. Toinen jää ilman hellyyttä, koska toista ei huvita kiehnätä ja helliä. Toinen jää ilman seksiä, koska toista seksi ei huvita ollenkaan. Sellaisella touhulla ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa, se on vain kahden ihmisen turhautunutta rinnakkaiseloa.Miksihän tämä asia aina kääntyy loppujen lopuksi niin, että haluttoman miehen/naisen pitäisi kuitenkin keinolla millä hyvänsä tyydyttää kumppaninsa tarpeet? Valitettavasti minä en siihen pysty vasten tahtoani, eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että en rakastaisi miestäni. Kyllä se parisuhteen todellinen toimivuus mitataan ihan muissa asioissa kuin seksissä. Meillä seksi ei toimi niin kuin kaikkien väitteiden mukaan pitäisi toimia, mutta muut asiat sujuvat hyvin. Onneksi mieheni tuntuu kuitenkin ymmärtävän: ei syyttele tai pakota.
- tuossa jossain edellä
juttua täällä kirjoitti:
Miksihän tämä asia aina kääntyy loppujen lopuksi niin, että haluttoman miehen/naisen pitäisi kuitenkin keinolla millä hyvänsä tyydyttää kumppaninsa tarpeet? Valitettavasti minä en siihen pysty vasten tahtoani, eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että en rakastaisi miestäni. Kyllä se parisuhteen todellinen toimivuus mitataan ihan muissa asioissa kuin seksissä. Meillä seksi ei toimi niin kuin kaikkien väitteiden mukaan pitäisi toimia, mutta muut asiat sujuvat hyvin. Onneksi mieheni tuntuu kuitenkin ymmärtävän: ei syyttele tai pakota.
Juurihan tuossa jossain edellä puhuttiin myös muista tarpeista kuin seksistä. Ei voi olla niin, että toinen vaatii kaikkien omien tarpeidensa tyydyttämistä, mutta ei ole valmis täyttämään niitä tarpeita, joita kumppanilla on. Mitä rakkautta se sellainen on, jossa molemmat kitisevät siitä, ettei saa mitä itse haluaisi? Silloinhan suhteessa on kaksi osapuolta, joista kumpikaan ei osaa rakastaa.
- tästä....
_frigidi?_ kirjoitti:
"Jos toinen tarvitsee seksuaalista tyydyttää, toisen pitää osata rakastaa ja antaa seksuaalista tyydytystä. Sama pätee moneen muuhun asiaan. Sellaista on rakastaminen."
Anna, anna ja anna. Annan kyllä. Entä minun tarpeeni olla lähekkäin ilman seksiä? Minun tarpeeni olla avaamatta haarojani miehen sisään työntymiselle? Minun tarpeeni rakastella mielellään vain silloin kun olen kiihottunut? Kirjoitustasi mukaillen: jos toinen on kiinnostunut seksistä esim. kerran kuukaudessa, toisen on osattava kunnioittaa tätä halua ja tyydyttävä napisematta kertaan kuussa.
Vai mennäänkö tässä nyt niillä nyky-Cosmopolitanien säännöillä, että on terveempää haluta kuin olla haluamatta, ja että toisen lähentelyn torjuminen on pahimpia syntejä mitä suhteessa voi tehdä; toisella kun on ne seksuaaliset tarpeet, joiden ohjaksissa me ihmispolot täysin tahdottomina kärvistelemme.
Ihan kuin haluttoman osapuolen olisi helpompi joustaa (rakastella tai tyydyttää toinen muulla tavalla vaikka itse ei halua seksiä) kuin haluavan (pidättäytyä seksistä toisen kanssa).
Siitä olen samaa mieltä, että jos halut eivät parisuhteessa kohtaa, ongelmia ja epätyytyväisyyttä on molemmille tiedossa."Anna, anna ja anna. Annan kyllä. Entä minun tarpeeni olla lähekkäin ilman seksiä?"
Jokainen varmasti ymmärtää, että kyse on molemminpuolisesta asiasta. Ei suhteessa voi olla vain yhtä antajaa, oli antamisessa sitten kyse seksuaalisuudesta, henkisestä tuesta, läsnäolosta tai mistä tahansa. Molempien osapuolten pitää olla antajia.
"Kirjoitustasi mukaillen: jos toinen on kiinnostunut seksistä esim. kerran kuukaudessa, toisen on osattava kunnioittaa tätä halua ja tyydyttävä napisematta kertaan kuussa."
Millä lailla on rakastavaa toimintaa kieltää toiselta normaalit toiveet, tarpeet ja halut? Ei niin millään lailla. Jos et pysty tyydyttämään kumppaniasi seksuaalisesti ilman yhdyntää, johon et syystä tai toisesta pysty, silloin sinulla täytyy olla jokin ongelma joko itsesi tai seksuaalisuuden kanssa, tai koko parisuhde on pelkkää ilveilyä, joka kannattaisi jo lopettaa.
"Vai mennäänkö tässä nyt niillä nyky-Cosmopolitanien säännöillä... ...toisella kun on ne seksuaaliset tarpeet, joiden ohjaksissa me ihmispolot täysin tahdottomina kärvistelemme."
Tässä oli kyse muistakin parisuhteeseen liittyvistä tarpeista, myös ei-seksuaalisista. Se, että sinulla kaikki huomio keskittyy seksiin kielteisellä tavalla, pitäisi kiinnostaa sinua, koska jostain syystä juuri tämä yksi asia on yksilöitynyt niin suureksi ongelmaksi.
"Ihan kuin haluttoman osapuolen olisi helpompi joustaa (rakastella tai tyydyttää toinen muulla tavalla vaikka itse ei halua seksiä) kuin haluavan (pidättäytyä seksistä toisen kanssa)."
Mutta juuri siitä rakastamisessa on kyse! Jostain syystä missaat kaikkein olennaisimman asian koko ajan. Käytännössä esität, että pidättäytyminen ja tukahduttaminen on sama asia kuin täyttymys. Etkö tunne minkäänlaista mielihyvää tuottaessasi toiselle mielihyvää? Etkö tunne minkäänlaista HALUA tuottaa toiselle mielihyvää? Oli se mielihyvä sitten seksuaalista tai ihan mitä tahansa muuta mielihyvää. Onko seksuaalisen mielihyvän tuottaminen kumppanille todella niin vastenmielistä? - _niinpä_
juttua täällä kirjoitti:
Miksihän tämä asia aina kääntyy loppujen lopuksi niin, että haluttoman miehen/naisen pitäisi kuitenkin keinolla millä hyvänsä tyydyttää kumppaninsa tarpeet? Valitettavasti minä en siihen pysty vasten tahtoani, eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että en rakastaisi miestäni. Kyllä se parisuhteen todellinen toimivuus mitataan ihan muissa asioissa kuin seksissä. Meillä seksi ei toimi niin kuin kaikkien väitteiden mukaan pitäisi toimia, mutta muut asiat sujuvat hyvin. Onneksi mieheni tuntuu kuitenkin ymmärtävän: ei syyttele tai pakota.
Samat kokemukset itsellä ja samaa mieltä kanssasi.
Tuossa ketjussa on vähän alempana yksin elämisen valinneen naisen kirjoitus. Ymmärrän hyvin, ettei miehen (yhtä hyvin naisen) itsetunto kestä, jos seksi on useinmiten sitä, että toinen tyydyttää toisen himot, mutta toinen ei tunne himoa.
Haluttomamman tuntemuksia on varmaan vaikea ymmärtää, jos ei itse ole ollut tilanteessa (pitkään), jossa toinen haluaa enemmän ja useammin kuin itse. - Leonina
juttua täällä kirjoitti:
Mä taas olen ollut mieheni kanssa n. 2,5 vuotta, josta 1,5 vuotta asuttu yhdessä, ollaan molemmat yli 30-vuotiaita. Mulle seksi on ollut aina vähän sellainen evvk, en tiedä mistä johtuu. Mieheni on mulle tärkeä, mutta seksistä on tullut melkeinpä painajainen. Ja se johtuu siitä, että yleensä muhun sattuu aina. Ei mies runno tms., mutta ei kyllä kauheesti haluta, kun sattuu. E-pillereistä mun haluttomuus ei voi johtua: entisessä suhteessa en käyttänyt pillereitä, enkä siltikään ollut yhtään kiinnostuneenpi. Tuntuu pahalta miehen kannalta, kun tiedän, että hän haluaisi useammin, mutta minä kykenen seksiin tällä hetkellä ehkä kerran kuukaudessa.
En ole ikinä ajatellut seksiä mitenkään aktiivisesti, enkä sinkkuaikanakaan tuntenut mitään tarvetta itsetyydytykseen tai irtosuhteisiin. Ei vaan kiinnosta. Juttuja lukiessa tuntuu, että mussa on jotain pahasti vialla ja miehen kannalta on ikävää, mutta enpä usko, että väkisilläkään pystyn muuttumaan aktiivisemmaksi.Mulle sopis myös parhaiten, että seksiä olis noin kerran kuukaudessa. On silti kovat paineet tehdä sitä useammin. Hellittelen miestäni kyllä muuten, hieron ja laitan sapuskaa jne eli kyse ei ole pelkästään itsekkyydestä ja omaan napaan tuijottamisesta. Silloin, kun harrastamme seksiä, se on aivan ihanaa, mutta jotenkin ei ole vain tarvetta ja mielenkiintoa tehdä sitä useammin. Ehkä se on harhakuvitelmaa ja mainosten ja muun median luoma illuusio, että ihmiset harrastaisivat seksiä keskimäärin monta kertaa viikossa koko 50-vuotisen avioliiton ajan. Itse olen 26-vuotias.
- _Joanna_
Kiitän suuresti muutamasta ymmärtävästä ja asiallisesta kommentista. Taustatiedoksi vielä, etten ole teini vaan kolmenkympin tienoilla oleva nainen, mutta ilmeisesti seksuaalisuus on edelleen jollain tapaa hakusessa koska tällaisia ongelmia ilmenee. Mielestäni 30v almost kiteytti asian loistavasti, eli kun seksiä ja siihen liittyviä vaatimuksia sataa nykyään joka tuutista, niin ellei ole 120% itsetunto näissä asioissa, niin sekaisinhan siinä pieni pää menee. Hyvä neuvo tähän toki on, että unohtaa kaikki naistenlehtien jutut, nettipalstat yms. jotka luovat vaan lisää paineita ja koettaa RENTOUTUA, mutta sehän onkin tooosi helppoa... Noi suorituspaineet mullakin taitaa takaraivossa olla, mikä ei tietenkään edesauta tilannetta. Ja sit noi aiemmin mainitut huonot seksikokemukset ja ymmärtämättömät miehet.
Seksistä vielä, sinkkuna ollessa sitä tekee valtavasti mieli, tottakai koska se on harvinaista herkkua. Parisuhteessakin haluja löytyy alussa, mutta the main point on juuri se, miten saada halu ja mielenkiinto säilymään sellaiseen asiaan, josta ei vaan yrityksistä huolimatta saa pidemmän päälle oikein mitään irti. Toki rakkaan kumppanin läheisyys on tosi tärkeää mullekin, mutta rakastaminen on mulle niin paljon muutakin kuin yhdyntä (toisin kuin miehelle taitaa olla), ja suhteen edetessä kaipaan ehkä enempi läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessäoloa. Seksiäkin toki kaipaan, mutta en päivittäin enkä välttämättä edes viikoittain. ja jos mulla on ns. haluton kausi, niin seksi ei silloin kiinnosta mua - kenenkään miehen kanssa - mutta oman kullan kainalossa nyhjääminen sen sijaan kiinnostaa. Ja heteroseksuaalinen olen ehdottomasti, kyllä ne on miehet jotka mun pään kääntää ja halut herättää, silloin kun herättää. Ja toki nautin siitä kun nään, että kumppanini nauttii ja on laukeamaisillaan, annan hänelle mielelläni suuseksiä, hieron, hyväilen ja niin edelleen. Mutta pidemmän päälle ellen itse juuri koskaan pääse samaan tilaan niin en voi mitään sille, että mielenkiinto koko hommaan alkaa kadota. Haluaisin olla halukkaampi, haluaisin saada itse enemmän irti siitä ja haluaisin tarjota kumppanilleni enemmän sängyssä. Mutta kun ei ole pidemmän päälle onnistunut, niin tulee vaan ajoittain sellainen tunne, että antaa olla, kun ei tästä näköjään tämän(kään) miehen kanssa taida irrota tämän enempää. Ei vaan jaksa motivoitua, kun lopputulos on periaatteessa tiedossa (vaikkei saiskaan ajatella näin...). Siinä olen samaa mieltä, että jos halut on kovin erilaiset, ongelmia on varmasti tiedossa. Onni onnettomuudessa, ettei miehenikään onneksi mikään aropupu tässä asiassa ole, ja on jaksanut toistaiseksi ymmärtää mua.
Helpottavaa kuitenkin huomata, etten ole maailman ainoa, joka tällaisesta "ongelmasta" kärsii (niin, mikä on "normaalia" haluamista, siinäpä kysymys). Onneksi myös tiedän, ettei tämä ole ns. pysyvä ongelma, vain parisuhteen edetessä ilmenevä ongelma. Mutta juuri siksi sitäkin merkittävämpi... :( - yksinelämän
sen takia, etten jaksa seksiä. Ihan samanlainen tilanne kuin sinulla: itsetyydytyksellä saan orgasmin (tosin libidoni on alhainen joten en kaipaa sitäkään kuin ehkä kerran kuukaudessa ovulaation aikoihin), jos on oikein taitava mies niin voin saada sen myös suuseksillä, mutta se vie paljon paljon enemmän aikaa, ja jos alan ajatella että kohta mies kyllästyy niin samantien alan jännittää ja tilaisuus menee ohi. Yhdynnässä en ole saanut koskaan.
Minulla oli kumppani, joka koulutuksensakin (lääkäri) puolesta ymmärsi asian eikä edes odottanut minun saavan yhdynnässä vaan pyrki tyydyttämään minut ensin suullaan, mutta hänenkin egolleen oli liian vaikeaa hyväksyä sitä, että olisin tyydyttänyt hänet kerran-pari viikossa (siis "antanut") haluamatta edes yrittää itse saada orgasmia, joten en jaksanut enää.
Tässä vaiheessa elän mieluiten kokonaan ilman parisuhdetta. - Anonyymi
Jos ei pysty avioon niin silloinha ei osaa rakastaa jotn paras kai sellaisen on sitten itsemurhata ittensä, suottako itä helvettiinmenoaa vuosikymmeniä venyttää;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1233134Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen372496Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302435Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631112159- 1141700
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1721406Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .261345Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2911239Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2791231- 621077