Help!! Nimitys hukassa

kriisi on taudin jälkeen laadittu selostus sen kulusta ja hoitotoimenpiteistä; epiteeli elimistön peitinkudos.

:)

Asia tuli varmaan selväksi.

Mutta suo minun jaaritella hetki. Epi- tarkoittaa siis "jälkeen" ja "myöhempi", mutta yhteydestä riippuen myös "päällä" ja sivistyssanakirjan mukaan näemmä myös "lähellä" - päällimmäinen, läheinen kerros? Näin ollen epilogi on "myöhemmät sanat, jälkeen tulevat sanat, viimeiset sanat" - yksinkertaisesti jälkisanat.

Jälkinäytös. Loppunäytös.

Profylaksi on lääketieteellinen termi joka tarkoittaa ennakkotorjuntaa, ennakkoehkäisyä. Prohibitio on ehkäisy, esto. Jälkimmäistä termiä on käytetty mm. kieltolain "tieteellisenä" nimityksenä (alkoholinkäytön estäminen ennalta). Ennakkorajoitus?

Pro- tarkoittaa siis varhaista, edessä olevaa, aikaisempaa.
Esimerkiksi provokaatio on yllytys johonkin, myöhempään; on edeltävä toimenpide, jonka tarkoituksena on laukaista seurausten ketju. Provosoituminen on (joko tietoisesti suunnattuun tai tarkoituksettomaan) ärsytykseen reagoiminen (pillastuminen) niin että lähtee liikkeelle tunteiden ja niiden purkautuessa tapahtumien (usein kohdehenkilölle tai muille henkilöille epämiellyttävä, epäedullinen) ketju. Taitava provosoija (yllyttäjä, härnääjä, usuttaja) on manipuloivan sanankäytön mestari, jopa niin, ettei kohdehenkilö huomaa kuinka häntä kuljetetaan, kuin pässiä narun päässä.
Provosoijan (tarkemmin sanottuna provokaattorin, mitä nimitystä käytetään mm. kansanvillitsijästä) tähtäimessä on päästä kirjoittamaan epilogi:

TÄHÄN ASIAT JOHTIVAT. Tämä oli seuraus. Tähän päädyimme.

Teoksen (kirjan tai teatterikappaleen) prologin (esinäytös) tai epilogin (jälkinäytös) ei tarvitse kuulua varsinaiseen tapahtumaketjuun ja käsitykseni mukaan eivät yleensä kuulukaan.

Prologi kuvaa olotilaa tai tapahtumia ENNEN varsinaista tapahtumasarjaa eli juonta, tai: olotilaa ja tapahtumia varsinaisen tapahtumasarjan eli juonen KÄYNNISTYESSÄ; se on edellä oleva tilanne, joka sisältää tulevien tilanteiden siemen, vaikkakin ehkä kätkettynä. Öh?

Epilogi voi siis olla (on yleensä tai on mahdollisesti) varsinaisesta juonesta irrallinen näytös; se kuvaa olotilan, henkilöiden ja asioiden olemuksen ja luonteen kuvattujen tapahtumien jälkeen (tai niiden päättyessä).

Ettei jaarittelu menisi megarönsyilyksi, päätän:

Epilogi voi olla myös teoksen alussa. Esimerkki... Mietitäänpä hetki...



EPILOGI

Marianne istuu korkeaselkäisessä, vihreällä satiinilla päällystetyssä nojatuolissa kasvot ikkunaa kohti ja minä seison hänen vieressään. Käteni on hänen olkapäällään. Me katsomme samaan suuntaan; kyllä, olemme taas samaa mieltä. Avoimesta ikkunasta kuuluu kyyhkysen kujerrus.

Ja poliisiauton sireenin ääni.


1.

[ kuvaus pariskunnan tasaisesta perhe-elämästä ]

2.

[ avioliiton väljähtyminen, ristiriitoja ]

3.

[ kiusaus, houkutus - aviorikos, salainen suhde ]

4.

[ suhteen paljastuminen, myrskyisiä yhteenottoja, ihmissuhdedraamaa, juonittelua - kärsiviä lapsia? takautumia päähenkilöiden omaan lapsuuteen? psykologinen näkökulma - allegoristen elementtien selkiytyminen - kirjailijan vakaumuksen näkyminen tekstissä - teokseen "piilotetut" moraaliset kannanotot? ]

5.

[ Jännityksen tihentyminen loppuratkaisua kohti - ja romaanin päätös: ]

Äkkiä havahduin, minusta tuntui niin kuin nyt olisin nähnyt hänet ensi kertaa tai niin kuin olisin nähnyt hänet nyt niin kuin hän oli silloin, joskus. Se nainen minkä olin kadottanut useita vuosia sitten. Siinä hän oli minun käsissäni - hänen päänsä. Ei, ei se ollut siskoni Eeva-Riitan posliinikasvoinen nukke jota mustasukkaisuudessani olin hakannut sohvan reunaan, kunnes sen täytteet valuivat ulos. Luoja! Siinä oli Marianne, minun vaimoni.

Hyppäsin ylös - hänen päänsä putosi kourieni otteesta ja kumahti lattiaan.

Katson käsiäni kauhistuneena. Nyt olen tehnyt saman, minkä tein sinun nukellesi, Eeva-Riitta.
Muistan... Hikisin käsin kaivoin sille haudan talomme taakse, hautasin vaivihkaa. Kukaan ei saanut tietää, mitä oli tapahtunut Hulda-tädiltä peritylle perhekalleudelle, perintönukelle. Rakkaani... silmissäsi on niin kauhistunut, mykkä katse. Eeva-Riitta? Marianne? Asiat menevät sekaisin päässäni. Hautaanko sinut niin kuin hautasin sinun nukk... ei, niin kuin hautasin siskoni nuken. Teenkö sinulle salaisen piilopaikan talomme taakse puutarhaan. Hirvittävää.
Nyt tiedän, nyt tiedän mitä minun on tehtävä. Rauhallisin askelin kävelen puhelimeen, nostan kuulokkeen. Veivaan sisareni numeron - petoksen on pakko paljastua, kaukaisen rikoksen täytyy tulla päivänvaloon.

Nyt!

Nostan sinut tuolille. Vihreällä satiinille tihkuu hieman verta.

[seuraava ehkä kursiivilla:] *Olen suhtautunut sinuun niin kuin nukkeen, niin kuin tavaraan. Johonkin minkä kohtalosta voin päättää. Minkä kulkua minun täytyy sanella, hallita.

Kun se ei enää onnistunut, rikoin sinut.*

Nyt et ole hallittavissani... Nyt teet omat päätöksesi... Tai, mistä minä tiedän. Joku tekee päätöksen sinusta. Joku arvioi mihin sinun täytyy nyt mennä. Sinun elämäsi kokonaisuudessaan on... sellaisten silmien edessä, joiden arvio on lahjomaton ja pätevä? Tai, mistä minä tiedän. En näe rajan taakse. Kuljetko kukkaleningissä niin kuin silloin, joskus, onko sinulla kultaiset hiukset ja punainen rusetti, hymyilevät silmät?

Ehkä.


PROLOGI

[ lyhyt kuvaus kuinka nuoret tapaavat koulun tanssiaisissa toukokuussa 1963, ensisuudelma. ]



Jep. Tällaisessa teoksessa epilogi olisi alussa ja prologi lopussa. Huhheijaa. Kirjallisuus on... sanoja, manipulaatiota? Parhaimmillaan se toimii.

Heips.

Ai niin. Kirjan nimeksi tulisi EPIMETELINEN PROSOOSI, tai PROJILOITUVA EPINOMAANI, tai yksinkertaisesti TÄMÄ ROMAANI SAI ALKUNSA SUOMI24 YLEISTÄ KIRJALLISUUDESTA -PALSTALLA.

kriisi on taudin jälkeen laadittu selostus sen kulusta ja hoitotoimenpiteistä; epiteeli elimistön peitinkudos.

:)

Asia tuli varmaan selväksi.

Mutta suo minun jaaritella hetki. Epi- tarkoittaa siis "jälkeen" ja "myöhempi", mutta yhteydestä riippuen myös "päällä" ja sivistyssanakirjan mukaan näemmä myös "lähellä" - päällimmäinen, läheinen kerros? Näin ollen epilogi on "myöhemmät sanat, jälkeen tulevat sanat, viimeiset sanat" - yksinkertaisesti jälkisanat.

Jälkinäytös. Loppunäytös.

Profylaksi on lääketieteellinen termi joka tarkoittaa ennakkotorjuntaa, ennakkoehkäisyä. Prohibitio on ehkäisy, esto. Jälkimmäistä termiä on käytetty mm. kieltolain "tieteellisenä" nimityksenä (alkoholinkäytön estäminen ennalta). Ennakkorajoitus?

Pro- tarkoittaa siis varhaista, edessä olevaa, aikaisempaa.
Esimerkiksi provokaatio on yllytys johonkin, myöhempään; on edeltävä toimenpide, jonka tarkoituksena on laukaista seurausten ketju. Provosoituminen on (joko tietoisesti suunnattuun tai tarkoituksettomaan) ärsytykseen reagoiminen (pillastuminen) niin että lähtee liikkeelle tunteiden ja niiden purkautuessa tapahtumien (usein kohdehenkilölle tai muille henkilöille epämiellyttävä, epäedullinen) ketju. Taitava provosoija (yllyttäjä, härnääjä, usuttaja) on manipuloivan sanankäytön mestari, jopa niin, ettei kohdehenkilö huomaa kuinka häntä kuljetetaan, kuin pässiä narun päässä.
Provosoijan (tarkemmin sanottuna provokaattorin, mitä nimitystä käytetään mm. kansanvillitsijästä) tähtäimessä on päästä kirjoittamaan epilogi:

TÄHÄN ASIAT JOHTIVAT. Tämä oli seuraus. Tähän päädyimme.

Teoksen (kirjan tai teatterikappaleen) prologin (esinäytös) tai epilogin (jälkinäytös) ei tarvitse kuulua varsinaiseen tapahtumaketjuun ja käsitykseni mukaan eivät yleensä kuulukaan.

Prologi kuvaa olotilaa tai tapahtumia ENNEN varsinaista tapahtumasarjaa eli juonta, tai: olotilaa ja tapahtumia varsinaisen tapahtumasarjan eli juonen KÄYNNISTYESSÄ; se on edellä oleva tilanne, joka sisältää tulevien tilanteiden siemen, vaikkakin ehkä kätkettynä. Öh?

Epilogi voi siis olla (on yleensä tai on mahdollisesti) varsinaisesta juonesta irrallinen näytös; se kuvaa olotilan, henkilöiden ja asioiden olemuksen ja luonteen kuvattujen tapahtumien jälkeen (tai niiden päättyessä).

Ettei jaarittelu menisi megarönsyilyksi, päätän:

Epilogi voi olla myös teoksen alussa. Esimerkki... Mietitäänpä hetki...



EPILOGI

Marianne istuu korkeaselkäisessä, vihreällä satiinilla päällystetyssä nojatuolissa kasvot ikkunaa kohti ja minä seison hänen vieressään. Käteni on hänen olkapäällään. Me katsomme samaan suuntaan; kyllä, olemme taas samaa mieltä. Avoimesta ikkunasta kuuluu kyyhkysen kujerrus.

Ja poliisiauton sireenin ääni.


1.

[ kuvaus pariskunnan tasaisesta perhe-elämästä ]

2.

[ avioliiton väljähtyminen, ristiriitoja ]

3.

[ kiusaus, houkutus - aviorikos, salainen suhde ]

4.

[ suhteen paljastuminen, myrskyisiä yhteenottoja, ihmissuhdedraamaa, juonittelua - kärsiviä lapsia? takautumia päähenkilöiden omaan lapsuuteen? psykologinen näkökulma - allegoristen elementtien selkiytyminen - kirjailijan vakaumuksen näkyminen tekstissä - teokseen "piilotetut" moraaliset kannanotot? ]

5.

[ Jännityksen tihentyminen loppuratkaisua kohti - ja romaanin päätös: ]

Äkkiä havahduin, minusta tuntui niin kuin nyt olisin nähnyt hänet ensi kertaa tai niin kuin olisin nähnyt hänet nyt niin kuin hän oli silloin, joskus. Se nainen minkä olin kadottanut useita vuosia sitten. Siinä hän oli minun käsissäni - hänen päänsä. Ei, ei se ollut siskoni Eeva-Riitan posliinikasvoinen nukke jota mustasukkaisuudessani olin hakannut sohvan reunaan, kunnes sen täytteet valuivat ulos. Luoja! Siinä oli Marianne, minun vaimoni.

Hyppäsin ylös - hänen päänsä putosi kourieni otteesta ja kumahti lattiaan.

Katson käsiäni kauhistuneena. Nyt olen tehnyt saman, minkä tein sinun nukellesi, Eeva-Riitta.
Muistan... Hikisin käsin kaivoin sille haudan talomme taakse, hautasin vaivihkaa. Kukaan ei saanut tietää, mitä oli tapahtunut Hulda-tädiltä peritylle perhekalleudelle, perintönukelle. Rakkaani... silmissäsi on niin kauhistunut, mykkä katse. Eeva-Riitta? Marianne? Asiat menevät sekaisin päässäni. Hautaanko sinut niin kuin hautasin sinun nukk... ei, niin kuin hautasin siskoni nuken. Teenkö sinulle salaisen piilopaikan talomme taakse puutarhaan. Hirvittävää.
Nyt tiedän, nyt tiedän mitä minun on tehtävä. Rauhallisin askelin kävelen puhelimeen, nostan kuulokkeen. Veivaan sisareni numeron - petoksen on pakko paljastua, kaukaisen rikoksen täytyy tulla päivänvaloon.

Nyt!

Nostan sinut tuolille. Vihreällä satiinille tihkuu hieman verta.

[seuraava ehkä kursiivilla:] *Olen suhtautunut sinuun niin kuin nukkeen, niin kuin tavaraan. Johonkin minkä kohtalosta voin päättää. Minkä kulkua minun täytyy sanella, hallita.

Kun se ei enää onnistunut, rikoin sinut.*

Nyt et ole hallittavissani... Nyt teet omat päätöksesi... Tai, mistä minä tiedän. Joku tekee päätöksen sinusta. Joku arvioi mihin sinun täytyy nyt mennä. Sinun elämäsi kokonaisuudessaan on... sellaisten silmien edessä, joiden arvio on lahjomaton ja pätevä? Tai, mistä minä tiedän. En näe rajan taakse. Kuljetko kukkaleningissä niin kuin silloin, joskus, onko sinulla kultaiset hiukset ja punainen rusetti, hymyilevät silmät?

Ehkä.


PROLOGI

[ lyhyt kuvaus kuinka nuoret tapaavat koulun tanssiaisissa toukokuussa 1963, ensisuudelma. ]



Jep. Tällaisessa teoksessa epilogi olisi alussa ja prologi lopussa. Huhheijaa. Kirjallisuus on... sanoja, manipulaatiota? Parhaimmillaan se toimii.

Heips.

Ai niin. Kirjan nimeksi tulisi EPIMETELINEN PROSOOSI, tai PROJILOITUVA EPINOMAANI, tai yksinkertaisesti TÄMÄ ROMAANI SAI ALKUNSA SUOMI24 YLEISTÄ KIRJALLISUUDESTA -PALSTALLA.

---

Suomi24:n viestiyhteydet pätkii taas... lähetin viestin noin 21:30 mutta kun sitä ei vieläkään (21:27) näy palstalla, ehkä on hävinny bittiavaruuteen. Yritämme uudelleen.

epilogi?