tietäisittepä vanhemmat, mitä tapahtuu päiväkodeissa

itse oon lastentarhanopettajana espoossa yhdessä kunnallisessa pk:ssa.Nyt kuitenkin äitiyslomalla. Meitä on moneksi, on kurjaa että jotkut käyttäytyvät liian rajusti työskennellessään lapsiryhmässä, johtaja on kuitenkin joka pk:lla ja silloin johtaja voisi tehdä jotain!! Mitä tahansa ei pk:ssa voi tapahtua, jokuhan sitä valvoo. On toki kurjaa jos aikuinen purkaa oman väsymyksensä tai pahanolon työhönsä eli tässä tapauksessa lapsiin.
Itse nautin työstäni ja siitä että saan suunnitella lapsille kaikkea hauskaa. Tiukkakin kyllä olen ja lapset tietää sen. Jos joku käyttäytyy huonosti niin siihen kyllä puututaan, ja kun taas kaikki reippaita, nin meillä on tosi hauskaa1 En vaihtaisi duunia vaikka paremminkin saisi liksaa jostain muualta!!

itselläni ihan samat periaatteet,eikä ole tarvinut montaa kertaa sietää kaupassa kiukuttelevia lapsia;äkkiä huomasivat ettei kiukuttelemalla mitään saa.

Kyllä rajat pitää olla ,joskus vaan väsyttää kun samoista asioista päivittäin pitää kinata mutta ajan mittaan se hyöty näkyy =)

.. ja monta kokemusta on mulla ja lapsillani myös takana.
Määräaikaisten työsuhteiden takia hoitopaikka vaihtui, mutta perhep-hoitajat olivat osaavia ja hyviä.
Kunnes lapset saivat perhep-hoitajan joka inhosi lapsiani, ja kohteli heitä huonosti. Lapset olivat melkein vuoden siellä ennenkuin vaihtui hoitpaikka ja hyvän saivatkin. Ryhmäperhepäivähoidosta.

Sitten tuli päiväkoti.. jossa oli hyvää mutta olipa huonoakin. Lapsia kohdeltiin ja arvostettiin sen mukaan mitä vanhemmat olivat ja minä en ollut mitään, vain opiskeleva yh ..

Hoitoalan ammattilaisen tulisi erottaa omat tunteet ja kunnollinen asiallinen kohtelu, joka lapselle kuuluu.
Enjaksa uskoa että kukaan lapsi olisi aidosti ilkeä ketään kohtaan. Ajattelematon tai huomion hakuinen tai energinen ja vilkas kyllä ja niistä aiheutiva ongelmatilanteita kun ilmenee niihin pitäisi osata puuttua asillisesti. Ei olemalla ilkeä lapselle.

Nuorempi lapsi pääsi myöhemmin taas toiseen päiväkotiin josta on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Johtuiko se siitä, että koska päiväkodissa oli muyös vammaisia lapsia niin päiväkodin henkilökunta näki lapset yksilöinä..

koko! ajan!

äiti kirjoitti:

.. ja monta kokemusta on mulla ja lapsillani myös takana.
Määräaikaisten työsuhteiden takia hoitopaikka vaihtui, mutta perhep-hoitajat olivat osaavia ja hyviä.
Kunnes lapset saivat perhep-hoitajan joka inhosi lapsiani, ja kohteli heitä huonosti. Lapset olivat melkein vuoden siellä ennenkuin vaihtui hoitpaikka ja hyvän saivatkin. Ryhmäperhepäivähoidosta.

Sitten tuli päiväkoti.. jossa oli hyvää mutta olipa huonoakin. Lapsia kohdeltiin ja arvostettiin sen mukaan mitä vanhemmat olivat ja minä en ollut mitään, vain opiskeleva yh ..

Hoitoalan ammattilaisen tulisi erottaa omat tunteet ja kunnollinen asiallinen kohtelu, joka lapselle kuuluu.
Enjaksa uskoa että kukaan lapsi olisi aidosti ilkeä ketään kohtaan. Ajattelematon tai huomion hakuinen tai energinen ja vilkas kyllä ja niistä aiheutiva ongelmatilanteita kun ilmenee niihin pitäisi osata puuttua asillisesti. Ei olemalla ilkeä lapselle.

Nuorempi lapsi pääsi myöhemmin taas toiseen päiväkotiin josta on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Johtuiko se siitä, että koska päiväkodissa oli muyös vammaisia lapsia niin päiväkodin henkilökunta näki lapset yksilöinä..

Lue lisää

Minä olin vuosia perhepäivähoitajana ja ainakin lapset tykkäsivät.
Tarpeen vaatiessa olin tiukka mutta huumorintajuisena ihmisenä jaksoin aika pitkään.
Mutta ne vanhemmat...niitä kun sitten on joka sorttia.

Syy,miksi lopetin oli täysin vanhemmissa.
Kun kaikille ei riitä että teet parhaasi ja lapset viihtyy ! vaan vittuilla pitää aivan ihme asioista.

Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa.

Hohhoijaa...sääli,sillä pidän edelleen lapsista tosi paljon.
Mutta en jaksa enää olla kaatopaikkana vanhemmille.

äiti kirjoitti:

.. ja monta kokemusta on mulla ja lapsillani myös takana.
Määräaikaisten työsuhteiden takia hoitopaikka vaihtui, mutta perhep-hoitajat olivat osaavia ja hyviä.
Kunnes lapset saivat perhep-hoitajan joka inhosi lapsiani, ja kohteli heitä huonosti. Lapset olivat melkein vuoden siellä ennenkuin vaihtui hoitpaikka ja hyvän saivatkin. Ryhmäperhepäivähoidosta.

Sitten tuli päiväkoti.. jossa oli hyvää mutta olipa huonoakin. Lapsia kohdeltiin ja arvostettiin sen mukaan mitä vanhemmat olivat ja minä en ollut mitään, vain opiskeleva yh ..

Hoitoalan ammattilaisen tulisi erottaa omat tunteet ja kunnollinen asiallinen kohtelu, joka lapselle kuuluu.
Enjaksa uskoa että kukaan lapsi olisi aidosti ilkeä ketään kohtaan. Ajattelematon tai huomion hakuinen tai energinen ja vilkas kyllä ja niistä aiheutiva ongelmatilanteita kun ilmenee niihin pitäisi osata puuttua asillisesti. Ei olemalla ilkeä lapselle.

Nuorempi lapsi pääsi myöhemmin taas toiseen päiväkotiin josta on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Johtuiko se siitä, että koska päiväkodissa oli muyös vammaisia lapsia niin päiväkodin henkilökunta näki lapset yksilöinä..

Lue lisää

Olin 10 vuotta sitten hoitajana ryhmäperhepäivähoitokodissa viisi vuotta. Siellä ei ole johtajaa paikalla, kuten pk:ssa. Esimerkki tapauksena voisin kertoa miten eräs hoitaja otti hiukan alle kolme vuotiasta lasta kädestä ja jalasta kiinni- heitti päin patteria. Kerroin perhepäivähoidonohjaajalle tapauksesta, joka oli esimies, mutta ei siis paikalla oleva. Hän sanoi, että kyseisellä hoitajalla on toimi ja toimesta erottaminen ei ole mahdollista. Hän myönsi että hoitaja olisi voinut tehtävästä selviytyä toisen valvonnan alaisena, mutta ei ryhmiksessä. Tapaus siis jäi siihen. Myöhemmin infermoin asioista välittömästi kyseiselle hoitajalle. Viimeisenä työpäivänä, hoitaja sanoi toivovansa ettei koskaan joudu työskentelemään yhtä vittumaisen ihmisen kanssa. Uskon hänen olevan vieläkin hoitamassa lapsia. Täysin käsittämätöntä. Erikoinen asia oli myös huomata, että lapset, jotka olivat kauniisti puetut saivat parempaa kohtelua kuin ne joiden kohdalla asiaan ei niin ollut puututtu. Ja hoitajia kuitenkin oli joitain sielläkin. Ja se huutaminen...

entinen ryhmishoitaja kirjoitti:

Olin 10 vuotta sitten hoitajana ryhmäperhepäivähoitokodissa viisi vuotta. Siellä ei ole johtajaa paikalla, kuten pk:ssa. Esimerkki tapauksena voisin kertoa miten eräs hoitaja otti hiukan alle kolme vuotiasta lasta kädestä ja jalasta kiinni- heitti päin patteria. Kerroin perhepäivähoidonohjaajalle tapauksesta, joka oli esimies, mutta ei siis paikalla oleva. Hän sanoi, että kyseisellä hoitajalla on toimi ja toimesta erottaminen ei ole mahdollista. Hän myönsi että hoitaja olisi voinut tehtävästä selviytyä toisen valvonnan alaisena, mutta ei ryhmiksessä. Tapaus siis jäi siihen. Myöhemmin infermoin asioista välittömästi kyseiselle hoitajalle. Viimeisenä työpäivänä, hoitaja sanoi toivovansa ettei koskaan joudu työskentelemään yhtä vittumaisen ihmisen kanssa. Uskon hänen olevan vieläkin hoitamassa lapsia. Täysin käsittämätöntä. Erikoinen asia oli myös huomata, että lapset, jotka olivat kauniisti puetut saivat parempaa kohtelua kuin ne joiden kohdalla asiaan ei niin ollut puututtu. Ja hoitajia kuitenkin oli joitain sielläkin. Ja se huutaminen...

Lue lisää

kuulostaa oudolta, eihän nykyään lapsiin saa kuritusmielessä koskea.

Kerran sain eräältä äidiltä luvan tukistaa lasta, jos liikaa temppuilisi.Ei koskaan tarvinnut sitä tehdä.Jos kerran sen tekee,tekee helposti toisenkin kerran....

perhis kirjoitti:

Minä olin vuosia perhepäivähoitajana ja ainakin lapset tykkäsivät.
Tarpeen vaatiessa olin tiukka mutta huumorintajuisena ihmisenä jaksoin aika pitkään.
Mutta ne vanhemmat...niitä kun sitten on joka sorttia.

Syy,miksi lopetin oli täysin vanhemmissa.
Kun kaikille ei riitä että teet parhaasi ja lapset viihtyy ! vaan vittuilla pitää aivan ihme asioista.

Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa.

Hohhoijaa...sääli,sillä pidän edelleen lapsista tosi paljon.
Mutta en jaksa enää olla kaatopaikkana vanhemmille.

Lue lisää

"Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa. "

Vastaat minun ja lasteni kokemukseeni hyvistä ja huonoista hoitopaikoista mm. tuolla lauseella. Kerroinko jossakin kohti, että huono perhepäivähoitaja oli sellainen, joka komensi lastani?

Haluat siis yksityiskohta? OK:
Esikoinen oli vilkas, energinen, puhelias lapsi mutta ei ilkeä. Hän ei kiusannut, ei rikkonut paikkoja, ei tehnyt ilkeyttä. Hän oli 5-6 v.

-Lapset olivat ulkona leikkipuistossa talvipakkasella odottamassa, että yksi hoitolapsi haetaan sieltä, oli sovittu niin. Esikoisellani oli pissahätä. Hän sanoi siitä. Ei voi mennä sisälle, jos sillä välin tulee se äiti hakemaan lastaan..
Esikoisen pissahätä kasvoi. Ei voi, odotetaan. Pidätä,
Ei onnistunut. pissat tuli housuun. Sitten yhä vielä odotellaan että sen lapsen äiti tulee töistä ja hakee lapsensa, sitten vasta kävellään hoitotädille.. tosi kiva odottaa talvipakkasessa kuset housussa märissä vaatteissa.. kokeile itse.
Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, olisi hoitotäti mennyt käväsemään pissalla, eikä ainakaan sallinut lapsen olla ulkona kusimärissä vaatteissa pakkasessa.

-Esikoinen oli huono syömään vihanneksia yms. ja kotona oli suostunut syömään kyllä, hyvällä alulla oltiin..
hoitopaikassa maistamispakkoa ei ollut, oli syömispakko. hoitotäti lapioi sen määrän, mikä hänestä oli hyvä. esikoinen istui viimeisenä ruokapöydässä ja piilotteli herneet ym. inhoamansa kukkapurkkiin, pudotteli pöydän ja seinän väliin, jotta pääsisi pöydästä pois joskus... Joka päivä. Lapsi koki sen kiusaamisena.
Eikö täti muka huomannut yhtään mitään, kun siivosi????? Ja silti jatkoi samaa päivästä toiseen?!
Keskutelu tädin kanssa ei auttanut: heillä mentiin näin. Yhteistä säveltä ei siis löytynyt. Tilanne vain meni siihen, etten voinut enää vaatia kotona vihannesten tms. syömistä, koska ne oli pakottamalla tehty vastenmieliseksi. Tätä kesti vuosia!!! ja vasta nyt, täysi-ikäisenä, nuori syö salaatteja! Malli kotoa kyllä salaateille yms. on, siitä ei ole kyse.

- Viikonloppuhoitopäivä. kesä. aurinko paistaa. Hoitotädin kanssa ei mennä ulos koko päivänä. Miksi, kysyy esikoinen. Siksi, vastaa hoitotäti. Näin kertoo lapsi ja uskon häntä, miksi uskon?`Koska kun ko. päivänä hain lapset hoidosta, ei hoitotäti tullut edes eteiseen vastaan, istui olohuoneessa miehensä kainalossa.

- hoitotädin miehellä oli "hauskat" pilailunimet lapsilleni, joita käytti aina kun oli paikalla. Tulivat erään jo tuolloin vanhan tv-sketsiohjelman mukaan. Lapset kyselivät ja ihmettelivät: miksi mun nimi ei ole nnn? Lapset eivät kokeneet niitä nimityksiä hauskoina, muutenhan he olisivat kertoneet asian toisella äänensävyllä eikä hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa: ne oli sanottu pilkallisesti.

-lapset olivat aina näkäisiä. iltavuoroni aikaan heidän ateriansa oli klo 14 voileipä, klo 16 puuro, klo 19 teetä ja leipää ja voi miten hauska juttu,hahaa: "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" hahaa: ei tarvitse, joten leivän päällä oli vain margariinia.
Iltavuoroni oli klo 12-20, lähdimme kotoa klo 11, hoidossa 11.30. Lounas oli hoidossa klo 11, eikä sitä voinut siirtää eikä siitä jättää jämiä, joten lapsillani seuraava ateria klo 14. Olisin voinut tuoda lapset hoitoon jo klo 11;ksi, mutta en sitten tehnyt niin...

Meni tovin aikaa, useampi kuukausi, ennenkuin tajusin tilanteen, täti ei sitä sanonut, lapset valittivat nälkäänsä. Tuossa vaiheessa jo hoitotädin pakkoruonkinta ja kiusaaminen oli lapsista niin ahdistavaa, etteivät he halunneet sinne liian aikaisin. Niinpä kotona aamupalan sijaan oli klo 10 kunnon lounas ja kiire syödä tai jos tein puuroa, oli päivässä kaksi puuroateriaa... koin tilanteen järjettömänä!
Tuputa itse pottua ja lihasoossia lapsille klo 9.30-10.00 kun juuri on herätty!

Kun yhden kerran pyysin, ettei laittaisi puuroa, olimme syöneet sitä aamulla, päivälliseksi oli pinaattikeittoa!!
Miksi päivällinen ei voinut olla keitto, tavallinen keitto, jos kevyempää piti olla? Lapseni olivat tavattoman laihoja, joten mitään ylipainon hoitoa tämä ei ollut!

Illalla olin oven takana hakemassa lapsiani klo 20.30, kotona klo 21, aamulla aamuvuoroon ja liikenteeseen klo 6.00, hoidossa 7.30, aamiainen klo 8-9 riippuen miten se lellikki tulee hoitoon, eikä siinä odottaessa lapsilleni edes hedelmän puolikasta pahimpaan näkään..

- kun kävimme tutustumassa hoitopaikkaan, täti kertoi hoitolapsestaan, joka vielä oli paikalla tuona päivänäkin, moitti lasta ja tämän äitiä.. lapsen kuullen. Se tuntui kummalliselta, mutta annoin mennä ohitse... no, omani ilmeisesti saivat sitten saman kohtelun..

- sinusta tämä kaikki kuulostaa pieneltä. että valitan joutavasta. Mutta en jaksa enempää pieniä esimerkkejä ladella, nämä muistan. Esikoinen muistaa edelleen hoitotädin ja saa inhon värähdyksiä.
Kyse ei siis ollut komentamisesta, ei edes äänen korottamisesta: siihen vilkas esikoinen oli todellakin jo tottunut (rauhallisemman kuopuksen kanssa ei edes tarvinnut komentamista). Kyse oli siitä, että tämä hoitotäti kohteli epäoikeudenmukaisesti ja oli ihan vaan ilkeä lapsilleni.
Ja olisitpa kuullut sen huudon ja itkun eteisessä kun aamulla tehtiin lähtöä hoitopaikkaan!
SE loppui saman tien, kun hoitopaikka vaihtui! Eikä samaa ollut ollut aiemissakaan perhep.hoidoissa, vaikka joskus tädit hermostuivat ihan tosissaan ja esikoinen sai kunnon läksytyksen! Silti hoitopaikka oli mieluinen. Olihan siellä reilu ja oikeudenmukainen ilmapiiri.

Vuorotyön takia lapsillani oli myös useita sijaihoitopaikkoja, jotka sain kuulla edellisenä päivänä kun hain lapset hoidosta. Että huomenna muuten.. näissä ei ollut vientiongelmaa, ei hakuongelmaa, ei nälkää. Näissä paikoissa kaikki meni hyvin.
Miksiköhän? mieti sitä.

Ps. tämä hoitaja oli reippaasti alle 30 v, suunnilleen ikäiseni siis ja hänellä oli itselläänkin yksi lapsi, vuoden-kaksi nuorempi kuin esikoiseni.

Kyse siis ei ollut minun kohtuutomista vaatimuksista: minulla ei ollut vaatimuksia ja jos jotain varovasti PYYSIN se tyrmättiin täysin. Eikä lasten välisistä riidoista, tai mistäs tiedän, kun ei täti päivän kulusta mitään kertonut...

äiti kirjoitti:

"Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa. "

Vastaat minun ja lasteni kokemukseeni hyvistä ja huonoista hoitopaikoista mm. tuolla lauseella. Kerroinko jossakin kohti, että huono perhepäivähoitaja oli sellainen, joka komensi lastani?

Haluat siis yksityiskohta? OK:
Esikoinen oli vilkas, energinen, puhelias lapsi mutta ei ilkeä. Hän ei kiusannut, ei rikkonut paikkoja, ei tehnyt ilkeyttä. Hän oli 5-6 v.

-Lapset olivat ulkona leikkipuistossa talvipakkasella odottamassa, että yksi hoitolapsi haetaan sieltä, oli sovittu niin. Esikoisellani oli pissahätä. Hän sanoi siitä. Ei voi mennä sisälle, jos sillä välin tulee se äiti hakemaan lastaan..
Esikoisen pissahätä kasvoi. Ei voi, odotetaan. Pidätä,
Ei onnistunut. pissat tuli housuun. Sitten yhä vielä odotellaan että sen lapsen äiti tulee töistä ja hakee lapsensa, sitten vasta kävellään hoitotädille.. tosi kiva odottaa talvipakkasessa kuset housussa märissä vaatteissa.. kokeile itse.
Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, olisi hoitotäti mennyt käväsemään pissalla, eikä ainakaan sallinut lapsen olla ulkona kusimärissä vaatteissa pakkasessa.

-Esikoinen oli huono syömään vihanneksia yms. ja kotona oli suostunut syömään kyllä, hyvällä alulla oltiin..
hoitopaikassa maistamispakkoa ei ollut, oli syömispakko. hoitotäti lapioi sen määrän, mikä hänestä oli hyvä. esikoinen istui viimeisenä ruokapöydässä ja piilotteli herneet ym. inhoamansa kukkapurkkiin, pudotteli pöydän ja seinän väliin, jotta pääsisi pöydästä pois joskus... Joka päivä. Lapsi koki sen kiusaamisena.
Eikö täti muka huomannut yhtään mitään, kun siivosi????? Ja silti jatkoi samaa päivästä toiseen?!
Keskutelu tädin kanssa ei auttanut: heillä mentiin näin. Yhteistä säveltä ei siis löytynyt. Tilanne vain meni siihen, etten voinut enää vaatia kotona vihannesten tms. syömistä, koska ne oli pakottamalla tehty vastenmieliseksi. Tätä kesti vuosia!!! ja vasta nyt, täysi-ikäisenä, nuori syö salaatteja! Malli kotoa kyllä salaateille yms. on, siitä ei ole kyse.

- Viikonloppuhoitopäivä. kesä. aurinko paistaa. Hoitotädin kanssa ei mennä ulos koko päivänä. Miksi, kysyy esikoinen. Siksi, vastaa hoitotäti. Näin kertoo lapsi ja uskon häntä, miksi uskon?`Koska kun ko. päivänä hain lapset hoidosta, ei hoitotäti tullut edes eteiseen vastaan, istui olohuoneessa miehensä kainalossa.

- hoitotädin miehellä oli "hauskat" pilailunimet lapsilleni, joita käytti aina kun oli paikalla. Tulivat erään jo tuolloin vanhan tv-sketsiohjelman mukaan. Lapset kyselivät ja ihmettelivät: miksi mun nimi ei ole nnn? Lapset eivät kokeneet niitä nimityksiä hauskoina, muutenhan he olisivat kertoneet asian toisella äänensävyllä eikä hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa: ne oli sanottu pilkallisesti.

-lapset olivat aina näkäisiä. iltavuoroni aikaan heidän ateriansa oli klo 14 voileipä, klo 16 puuro, klo 19 teetä ja leipää ja voi miten hauska juttu,hahaa: "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" hahaa: ei tarvitse, joten leivän päällä oli vain margariinia.
Iltavuoroni oli klo 12-20, lähdimme kotoa klo 11, hoidossa 11.30. Lounas oli hoidossa klo 11, eikä sitä voinut siirtää eikä siitä jättää jämiä, joten lapsillani seuraava ateria klo 14. Olisin voinut tuoda lapset hoitoon jo klo 11;ksi, mutta en sitten tehnyt niin...

Meni tovin aikaa, useampi kuukausi, ennenkuin tajusin tilanteen, täti ei sitä sanonut, lapset valittivat nälkäänsä. Tuossa vaiheessa jo hoitotädin pakkoruonkinta ja kiusaaminen oli lapsista niin ahdistavaa, etteivät he halunneet sinne liian aikaisin. Niinpä kotona aamupalan sijaan oli klo 10 kunnon lounas ja kiire syödä tai jos tein puuroa, oli päivässä kaksi puuroateriaa... koin tilanteen järjettömänä!
Tuputa itse pottua ja lihasoossia lapsille klo 9.30-10.00 kun juuri on herätty!

Kun yhden kerran pyysin, ettei laittaisi puuroa, olimme syöneet sitä aamulla, päivälliseksi oli pinaattikeittoa!!
Miksi päivällinen ei voinut olla keitto, tavallinen keitto, jos kevyempää piti olla? Lapseni olivat tavattoman laihoja, joten mitään ylipainon hoitoa tämä ei ollut!

Illalla olin oven takana hakemassa lapsiani klo 20.30, kotona klo 21, aamulla aamuvuoroon ja liikenteeseen klo 6.00, hoidossa 7.30, aamiainen klo 8-9 riippuen miten se lellikki tulee hoitoon, eikä siinä odottaessa lapsilleni edes hedelmän puolikasta pahimpaan näkään..

- kun kävimme tutustumassa hoitopaikkaan, täti kertoi hoitolapsestaan, joka vielä oli paikalla tuona päivänäkin, moitti lasta ja tämän äitiä.. lapsen kuullen. Se tuntui kummalliselta, mutta annoin mennä ohitse... no, omani ilmeisesti saivat sitten saman kohtelun..

- sinusta tämä kaikki kuulostaa pieneltä. että valitan joutavasta. Mutta en jaksa enempää pieniä esimerkkejä ladella, nämä muistan. Esikoinen muistaa edelleen hoitotädin ja saa inhon värähdyksiä.
Kyse ei siis ollut komentamisesta, ei edes äänen korottamisesta: siihen vilkas esikoinen oli todellakin jo tottunut (rauhallisemman kuopuksen kanssa ei edes tarvinnut komentamista). Kyse oli siitä, että tämä hoitotäti kohteli epäoikeudenmukaisesti ja oli ihan vaan ilkeä lapsilleni.
Ja olisitpa kuullut sen huudon ja itkun eteisessä kun aamulla tehtiin lähtöä hoitopaikkaan!
SE loppui saman tien, kun hoitopaikka vaihtui! Eikä samaa ollut ollut aiemissakaan perhep.hoidoissa, vaikka joskus tädit hermostuivat ihan tosissaan ja esikoinen sai kunnon läksytyksen! Silti hoitopaikka oli mieluinen. Olihan siellä reilu ja oikeudenmukainen ilmapiiri.

Vuorotyön takia lapsillani oli myös useita sijaihoitopaikkoja, jotka sain kuulla edellisenä päivänä kun hain lapset hoidosta. Että huomenna muuten.. näissä ei ollut vientiongelmaa, ei hakuongelmaa, ei nälkää. Näissä paikoissa kaikki meni hyvin.
Miksiköhän? mieti sitä.

Ps. tämä hoitaja oli reippaasti alle 30 v, suunnilleen ikäiseni siis ja hänellä oli itselläänkin yksi lapsi, vuoden-kaksi nuorempi kuin esikoiseni.

Kyse siis ei ollut minun kohtuutomista vaatimuksista: minulla ei ollut vaatimuksia ja jos jotain varovasti PYYSIN se tyrmättiin täysin. Eikä lasten välisistä riidoista, tai mistäs tiedän, kun ei täti päivän kulusta mitään kertonut...

Lue lisää

hoitotäti kuulostaa sinun lapsellasi olleen.
Kuten sanoin, minun luonani lapset viihtyivät kurinpidosta huolimatta.(tällä tarkoitan nyt sitten ihan normaalia kuria,onhan hoitopaikka myös hoitajan koti,mitä kaikki eivät tunnu muistavan, eikä siellä ihan mitä vaan saa tehdä)

Vatsansa saivat varmasti täyteen, mutta enpä edes uskaltanut laskea riittikö kulukorvaus todella aina päivittäisiin menoihin,koska jos lapsi pyysi lisää ruokaa, hän myös sai sitä.Lisäksi askartelutarvikkeet ym jotka ostin itse.

Muistutan vielä niistä vanhemmista jotka törkeästi vähät välittivät sovituista hoitoajoista!
Usein odottelin juuri ulkona kahden oman alle kouluikäisen lapseni kanssa, koska hoitolasta tullaan hakemaan.Ja odotin ja odotin...
Iltapäivällä kun yleensä ollaan ulkona.

Vanhempien pitäisi tulla suoraan töistä hakemaan lapsi hoidosta, mutta onhan se paljon mukavampi kun saa yksin rauhassa käydä kaupassa ensin.Kyllä se hoitotäti joutaa odottamaan,kotona kun on.

Sitten on niitä vanhempia jotka eivät saa lastaa haluamalleen hoitajalle ja purkavat sitten kiukkunsa viattomaan hoitaja-parkaan joka alusta asti joutuu olemaan puolustuskannalla.

Joten asioilla todella on monta puolta.

äiti kirjoitti:

"Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa. "

Vastaat minun ja lasteni kokemukseeni hyvistä ja huonoista hoitopaikoista mm. tuolla lauseella. Kerroinko jossakin kohti, että huono perhepäivähoitaja oli sellainen, joka komensi lastani?

Haluat siis yksityiskohta? OK:
Esikoinen oli vilkas, energinen, puhelias lapsi mutta ei ilkeä. Hän ei kiusannut, ei rikkonut paikkoja, ei tehnyt ilkeyttä. Hän oli 5-6 v.

-Lapset olivat ulkona leikkipuistossa talvipakkasella odottamassa, että yksi hoitolapsi haetaan sieltä, oli sovittu niin. Esikoisellani oli pissahätä. Hän sanoi siitä. Ei voi mennä sisälle, jos sillä välin tulee se äiti hakemaan lastaan..
Esikoisen pissahätä kasvoi. Ei voi, odotetaan. Pidätä,
Ei onnistunut. pissat tuli housuun. Sitten yhä vielä odotellaan että sen lapsen äiti tulee töistä ja hakee lapsensa, sitten vasta kävellään hoitotädille.. tosi kiva odottaa talvipakkasessa kuset housussa märissä vaatteissa.. kokeile itse.
Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, olisi hoitotäti mennyt käväsemään pissalla, eikä ainakaan sallinut lapsen olla ulkona kusimärissä vaatteissa pakkasessa.

-Esikoinen oli huono syömään vihanneksia yms. ja kotona oli suostunut syömään kyllä, hyvällä alulla oltiin..
hoitopaikassa maistamispakkoa ei ollut, oli syömispakko. hoitotäti lapioi sen määrän, mikä hänestä oli hyvä. esikoinen istui viimeisenä ruokapöydässä ja piilotteli herneet ym. inhoamansa kukkapurkkiin, pudotteli pöydän ja seinän väliin, jotta pääsisi pöydästä pois joskus... Joka päivä. Lapsi koki sen kiusaamisena.
Eikö täti muka huomannut yhtään mitään, kun siivosi????? Ja silti jatkoi samaa päivästä toiseen?!
Keskutelu tädin kanssa ei auttanut: heillä mentiin näin. Yhteistä säveltä ei siis löytynyt. Tilanne vain meni siihen, etten voinut enää vaatia kotona vihannesten tms. syömistä, koska ne oli pakottamalla tehty vastenmieliseksi. Tätä kesti vuosia!!! ja vasta nyt, täysi-ikäisenä, nuori syö salaatteja! Malli kotoa kyllä salaateille yms. on, siitä ei ole kyse.

- Viikonloppuhoitopäivä. kesä. aurinko paistaa. Hoitotädin kanssa ei mennä ulos koko päivänä. Miksi, kysyy esikoinen. Siksi, vastaa hoitotäti. Näin kertoo lapsi ja uskon häntä, miksi uskon?`Koska kun ko. päivänä hain lapset hoidosta, ei hoitotäti tullut edes eteiseen vastaan, istui olohuoneessa miehensä kainalossa.

- hoitotädin miehellä oli "hauskat" pilailunimet lapsilleni, joita käytti aina kun oli paikalla. Tulivat erään jo tuolloin vanhan tv-sketsiohjelman mukaan. Lapset kyselivät ja ihmettelivät: miksi mun nimi ei ole nnn? Lapset eivät kokeneet niitä nimityksiä hauskoina, muutenhan he olisivat kertoneet asian toisella äänensävyllä eikä hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa: ne oli sanottu pilkallisesti.

-lapset olivat aina näkäisiä. iltavuoroni aikaan heidän ateriansa oli klo 14 voileipä, klo 16 puuro, klo 19 teetä ja leipää ja voi miten hauska juttu,hahaa: "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" hahaa: ei tarvitse, joten leivän päällä oli vain margariinia.
Iltavuoroni oli klo 12-20, lähdimme kotoa klo 11, hoidossa 11.30. Lounas oli hoidossa klo 11, eikä sitä voinut siirtää eikä siitä jättää jämiä, joten lapsillani seuraava ateria klo 14. Olisin voinut tuoda lapset hoitoon jo klo 11;ksi, mutta en sitten tehnyt niin...

Meni tovin aikaa, useampi kuukausi, ennenkuin tajusin tilanteen, täti ei sitä sanonut, lapset valittivat nälkäänsä. Tuossa vaiheessa jo hoitotädin pakkoruonkinta ja kiusaaminen oli lapsista niin ahdistavaa, etteivät he halunneet sinne liian aikaisin. Niinpä kotona aamupalan sijaan oli klo 10 kunnon lounas ja kiire syödä tai jos tein puuroa, oli päivässä kaksi puuroateriaa... koin tilanteen järjettömänä!
Tuputa itse pottua ja lihasoossia lapsille klo 9.30-10.00 kun juuri on herätty!

Kun yhden kerran pyysin, ettei laittaisi puuroa, olimme syöneet sitä aamulla, päivälliseksi oli pinaattikeittoa!!
Miksi päivällinen ei voinut olla keitto, tavallinen keitto, jos kevyempää piti olla? Lapseni olivat tavattoman laihoja, joten mitään ylipainon hoitoa tämä ei ollut!

Illalla olin oven takana hakemassa lapsiani klo 20.30, kotona klo 21, aamulla aamuvuoroon ja liikenteeseen klo 6.00, hoidossa 7.30, aamiainen klo 8-9 riippuen miten se lellikki tulee hoitoon, eikä siinä odottaessa lapsilleni edes hedelmän puolikasta pahimpaan näkään..

- kun kävimme tutustumassa hoitopaikkaan, täti kertoi hoitolapsestaan, joka vielä oli paikalla tuona päivänäkin, moitti lasta ja tämän äitiä.. lapsen kuullen. Se tuntui kummalliselta, mutta annoin mennä ohitse... no, omani ilmeisesti saivat sitten saman kohtelun..

- sinusta tämä kaikki kuulostaa pieneltä. että valitan joutavasta. Mutta en jaksa enempää pieniä esimerkkejä ladella, nämä muistan. Esikoinen muistaa edelleen hoitotädin ja saa inhon värähdyksiä.
Kyse ei siis ollut komentamisesta, ei edes äänen korottamisesta: siihen vilkas esikoinen oli todellakin jo tottunut (rauhallisemman kuopuksen kanssa ei edes tarvinnut komentamista). Kyse oli siitä, että tämä hoitotäti kohteli epäoikeudenmukaisesti ja oli ihan vaan ilkeä lapsilleni.
Ja olisitpa kuullut sen huudon ja itkun eteisessä kun aamulla tehtiin lähtöä hoitopaikkaan!
SE loppui saman tien, kun hoitopaikka vaihtui! Eikä samaa ollut ollut aiemissakaan perhep.hoidoissa, vaikka joskus tädit hermostuivat ihan tosissaan ja esikoinen sai kunnon läksytyksen! Silti hoitopaikka oli mieluinen. Olihan siellä reilu ja oikeudenmukainen ilmapiiri.

Vuorotyön takia lapsillani oli myös useita sijaihoitopaikkoja, jotka sain kuulla edellisenä päivänä kun hain lapset hoidosta. Että huomenna muuten.. näissä ei ollut vientiongelmaa, ei hakuongelmaa, ei nälkää. Näissä paikoissa kaikki meni hyvin.
Miksiköhän? mieti sitä.

Ps. tämä hoitaja oli reippaasti alle 30 v, suunnilleen ikäiseni siis ja hänellä oli itselläänkin yksi lapsi, vuoden-kaksi nuorempi kuin esikoiseni.

Kyse siis ei ollut minun kohtuutomista vaatimuksista: minulla ei ollut vaatimuksia ja jos jotain varovasti PYYSIN se tyrmättiin täysin. Eikä lasten välisistä riidoista, tai mistäs tiedän, kun ei täti päivän kulusta mitään kertonut...

Lue lisää

Mitä vikaa pinaattikeitossa on?
Sehän on kaikkein terveellisintä ja useimmat lapset tykkäävät siitä.

sirkku kirjoitti:

Mitä vikaa pinaattikeitossa on?
Sehän on kaikkein terveellisintä ja useimmat lapset tykkäävät siitä.

No, mun lapset eivät tykänneet pinaattikeitosta. Ei siinä kait mitään vikaa muuten olekaan, mutta he eivät ole koskaan siitä tykänneet.

Pyyntöni, että jotain muuta kuin puuroa klo 16 aterialla piti sisällään toiveen, että ateria olisi tukevampi.

Toinen asia, mikä vika siinä oli.. on se, että päivän energiamäärä jäi jälleen kerran aivan liian alhaiseksi, dieettimääräksi.

Lasteni sen päivän ateria siis oli:
noin klo 10 kotona ennen hoitoon lähtöä puuro
klo 14 voileipä (ja maito? vettä? mehua?)
klo 16-17 lautasellinen pinaattikeittoa
klo 19 voileipä ja teetä

(klo 20.30 lähtö kotiin, klo 21 oltiin kotona, väsymys, suoraan petiin..)

Tällä elää ja voi hyvin - aikuinen. Ei kasvava leikkivä lapsi. Eikä kyse ole siis vain yhdestä päivästä vaan kaikista hoitopäivistä.

Lapset ovat hoidossa 9-10 tuntia päivässä, ja valtaosa aterioista nautitaan siis hoitopaikassa. Silloin pitäisi myös energiamäärän olla riittävä ja olla siellä hoitopaikassa kohdallaan. Minun olisi kait kotona pitänyt kompensoida tilanne ja juottaa kermaa lapsille.

Samalla tavalla nälkäisiä ja tyytymättömiä ruokaan lapset eivät olleet muissa hoitpaikoissa, ei ennen eikä jälkeen tämän perhep-hoitajan.

äiti kirjoitti:

"Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa. "

Vastaat minun ja lasteni kokemukseeni hyvistä ja huonoista hoitopaikoista mm. tuolla lauseella. Kerroinko jossakin kohti, että huono perhepäivähoitaja oli sellainen, joka komensi lastani?

Haluat siis yksityiskohta? OK:
Esikoinen oli vilkas, energinen, puhelias lapsi mutta ei ilkeä. Hän ei kiusannut, ei rikkonut paikkoja, ei tehnyt ilkeyttä. Hän oli 5-6 v.

-Lapset olivat ulkona leikkipuistossa talvipakkasella odottamassa, että yksi hoitolapsi haetaan sieltä, oli sovittu niin. Esikoisellani oli pissahätä. Hän sanoi siitä. Ei voi mennä sisälle, jos sillä välin tulee se äiti hakemaan lastaan..
Esikoisen pissahätä kasvoi. Ei voi, odotetaan. Pidätä,
Ei onnistunut. pissat tuli housuun. Sitten yhä vielä odotellaan että sen lapsen äiti tulee töistä ja hakee lapsensa, sitten vasta kävellään hoitotädille.. tosi kiva odottaa talvipakkasessa kuset housussa märissä vaatteissa.. kokeile itse.
Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, olisi hoitotäti mennyt käväsemään pissalla, eikä ainakaan sallinut lapsen olla ulkona kusimärissä vaatteissa pakkasessa.

-Esikoinen oli huono syömään vihanneksia yms. ja kotona oli suostunut syömään kyllä, hyvällä alulla oltiin..
hoitopaikassa maistamispakkoa ei ollut, oli syömispakko. hoitotäti lapioi sen määrän, mikä hänestä oli hyvä. esikoinen istui viimeisenä ruokapöydässä ja piilotteli herneet ym. inhoamansa kukkapurkkiin, pudotteli pöydän ja seinän väliin, jotta pääsisi pöydästä pois joskus... Joka päivä. Lapsi koki sen kiusaamisena.
Eikö täti muka huomannut yhtään mitään, kun siivosi????? Ja silti jatkoi samaa päivästä toiseen?!
Keskutelu tädin kanssa ei auttanut: heillä mentiin näin. Yhteistä säveltä ei siis löytynyt. Tilanne vain meni siihen, etten voinut enää vaatia kotona vihannesten tms. syömistä, koska ne oli pakottamalla tehty vastenmieliseksi. Tätä kesti vuosia!!! ja vasta nyt, täysi-ikäisenä, nuori syö salaatteja! Malli kotoa kyllä salaateille yms. on, siitä ei ole kyse.

- Viikonloppuhoitopäivä. kesä. aurinko paistaa. Hoitotädin kanssa ei mennä ulos koko päivänä. Miksi, kysyy esikoinen. Siksi, vastaa hoitotäti. Näin kertoo lapsi ja uskon häntä, miksi uskon?`Koska kun ko. päivänä hain lapset hoidosta, ei hoitotäti tullut edes eteiseen vastaan, istui olohuoneessa miehensä kainalossa.

- hoitotädin miehellä oli "hauskat" pilailunimet lapsilleni, joita käytti aina kun oli paikalla. Tulivat erään jo tuolloin vanhan tv-sketsiohjelman mukaan. Lapset kyselivät ja ihmettelivät: miksi mun nimi ei ole nnn? Lapset eivät kokeneet niitä nimityksiä hauskoina, muutenhan he olisivat kertoneet asian toisella äänensävyllä eikä hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa: ne oli sanottu pilkallisesti.

-lapset olivat aina näkäisiä. iltavuoroni aikaan heidän ateriansa oli klo 14 voileipä, klo 16 puuro, klo 19 teetä ja leipää ja voi miten hauska juttu,hahaa: "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" hahaa: ei tarvitse, joten leivän päällä oli vain margariinia.
Iltavuoroni oli klo 12-20, lähdimme kotoa klo 11, hoidossa 11.30. Lounas oli hoidossa klo 11, eikä sitä voinut siirtää eikä siitä jättää jämiä, joten lapsillani seuraava ateria klo 14. Olisin voinut tuoda lapset hoitoon jo klo 11;ksi, mutta en sitten tehnyt niin...

Meni tovin aikaa, useampi kuukausi, ennenkuin tajusin tilanteen, täti ei sitä sanonut, lapset valittivat nälkäänsä. Tuossa vaiheessa jo hoitotädin pakkoruonkinta ja kiusaaminen oli lapsista niin ahdistavaa, etteivät he halunneet sinne liian aikaisin. Niinpä kotona aamupalan sijaan oli klo 10 kunnon lounas ja kiire syödä tai jos tein puuroa, oli päivässä kaksi puuroateriaa... koin tilanteen järjettömänä!
Tuputa itse pottua ja lihasoossia lapsille klo 9.30-10.00 kun juuri on herätty!

Kun yhden kerran pyysin, ettei laittaisi puuroa, olimme syöneet sitä aamulla, päivälliseksi oli pinaattikeittoa!!
Miksi päivällinen ei voinut olla keitto, tavallinen keitto, jos kevyempää piti olla? Lapseni olivat tavattoman laihoja, joten mitään ylipainon hoitoa tämä ei ollut!

Illalla olin oven takana hakemassa lapsiani klo 20.30, kotona klo 21, aamulla aamuvuoroon ja liikenteeseen klo 6.00, hoidossa 7.30, aamiainen klo 8-9 riippuen miten se lellikki tulee hoitoon, eikä siinä odottaessa lapsilleni edes hedelmän puolikasta pahimpaan näkään..

- kun kävimme tutustumassa hoitopaikkaan, täti kertoi hoitolapsestaan, joka vielä oli paikalla tuona päivänäkin, moitti lasta ja tämän äitiä.. lapsen kuullen. Se tuntui kummalliselta, mutta annoin mennä ohitse... no, omani ilmeisesti saivat sitten saman kohtelun..

- sinusta tämä kaikki kuulostaa pieneltä. että valitan joutavasta. Mutta en jaksa enempää pieniä esimerkkejä ladella, nämä muistan. Esikoinen muistaa edelleen hoitotädin ja saa inhon värähdyksiä.
Kyse ei siis ollut komentamisesta, ei edes äänen korottamisesta: siihen vilkas esikoinen oli todellakin jo tottunut (rauhallisemman kuopuksen kanssa ei edes tarvinnut komentamista). Kyse oli siitä, että tämä hoitotäti kohteli epäoikeudenmukaisesti ja oli ihan vaan ilkeä lapsilleni.
Ja olisitpa kuullut sen huudon ja itkun eteisessä kun aamulla tehtiin lähtöä hoitopaikkaan!
SE loppui saman tien, kun hoitopaikka vaihtui! Eikä samaa ollut ollut aiemissakaan perhep.hoidoissa, vaikka joskus tädit hermostuivat ihan tosissaan ja esikoinen sai kunnon läksytyksen! Silti hoitopaikka oli mieluinen. Olihan siellä reilu ja oikeudenmukainen ilmapiiri.

Vuorotyön takia lapsillani oli myös useita sijaihoitopaikkoja, jotka sain kuulla edellisenä päivänä kun hain lapset hoidosta. Että huomenna muuten.. näissä ei ollut vientiongelmaa, ei hakuongelmaa, ei nälkää. Näissä paikoissa kaikki meni hyvin.
Miksiköhän? mieti sitä.

Ps. tämä hoitaja oli reippaasti alle 30 v, suunnilleen ikäiseni siis ja hänellä oli itselläänkin yksi lapsi, vuoden-kaksi nuorempi kuin esikoiseni.

Kyse siis ei ollut minun kohtuutomista vaatimuksista: minulla ei ollut vaatimuksia ja jos jotain varovasti PYYSIN se tyrmättiin täysin. Eikä lasten välisistä riidoista, tai mistäs tiedän, kun ei täti päivän kulusta mitään kertonut...

Lue lisää

Olen nyt 30, lapseni on toista viikkoa perhepäivähoitajalla.. Omat lapsuuden kokemukseni hoitajasta ovat vastaavia joita tuohon kirjoitit.
Nyt olen pelko puserossa vauvani tähden, milllainen hänen hoitajansa todellisuudessa on??
Nainene on aika nuori(25) ja hänellä on kaksi omaa pientä lasta, poikani on ainoa hoitolapsi...
Hoitaja vaikuttaa mukavalta, mutta eihän se minunkaan äitini aikoinaan tiennyt hoitajani olevan pohjasakkaa.
No, nyt kuuntelen korvaovessa aamuisin mitä hoitaja puhelee pojalle, ja mieheni väijyy hakiessa puskissa tarkkaillen hoitajan toimintaa.
Ei vaikuta aivan terveeltä, mutta miten sitä muutenkaan saisi sielunrauhaa.
Lapsi ei osaa vielä puhua, joten mistä tiedän kaiken olevan kunnossa, ja toisaalta enhän minäkään äidilleni mitään sanonut hoitajan kohtelusta vaikka osasin puhua.....

äiti kirjoitti:

"Ja koska teet työtäsi yksin,ei ole ketään kertomassa päivän tapahtumista paitsi sinä ja jotkut vanhemmat eivät kestä sitä että heidän herranterttujaan komennetaan niinkuin muitakin lapsia tai että lasten välillä usein tulee nahinaa. "

Vastaat minun ja lasteni kokemukseeni hyvistä ja huonoista hoitopaikoista mm. tuolla lauseella. Kerroinko jossakin kohti, että huono perhepäivähoitaja oli sellainen, joka komensi lastani?

Haluat siis yksityiskohta? OK:
Esikoinen oli vilkas, energinen, puhelias lapsi mutta ei ilkeä. Hän ei kiusannut, ei rikkonut paikkoja, ei tehnyt ilkeyttä. Hän oli 5-6 v.

-Lapset olivat ulkona leikkipuistossa talvipakkasella odottamassa, että yksi hoitolapsi haetaan sieltä, oli sovittu niin. Esikoisellani oli pissahätä. Hän sanoi siitä. Ei voi mennä sisälle, jos sillä välin tulee se äiti hakemaan lastaan..
Esikoisen pissahätä kasvoi. Ei voi, odotetaan. Pidätä,
Ei onnistunut. pissat tuli housuun. Sitten yhä vielä odotellaan että sen lapsen äiti tulee töistä ja hakee lapsensa, sitten vasta kävellään hoitotädille.. tosi kiva odottaa talvipakkasessa kuset housussa märissä vaatteissa.. kokeile itse.
Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, olisi hoitotäti mennyt käväsemään pissalla, eikä ainakaan sallinut lapsen olla ulkona kusimärissä vaatteissa pakkasessa.

-Esikoinen oli huono syömään vihanneksia yms. ja kotona oli suostunut syömään kyllä, hyvällä alulla oltiin..
hoitopaikassa maistamispakkoa ei ollut, oli syömispakko. hoitotäti lapioi sen määrän, mikä hänestä oli hyvä. esikoinen istui viimeisenä ruokapöydässä ja piilotteli herneet ym. inhoamansa kukkapurkkiin, pudotteli pöydän ja seinän väliin, jotta pääsisi pöydästä pois joskus... Joka päivä. Lapsi koki sen kiusaamisena.
Eikö täti muka huomannut yhtään mitään, kun siivosi????? Ja silti jatkoi samaa päivästä toiseen?!
Keskutelu tädin kanssa ei auttanut: heillä mentiin näin. Yhteistä säveltä ei siis löytynyt. Tilanne vain meni siihen, etten voinut enää vaatia kotona vihannesten tms. syömistä, koska ne oli pakottamalla tehty vastenmieliseksi. Tätä kesti vuosia!!! ja vasta nyt, täysi-ikäisenä, nuori syö salaatteja! Malli kotoa kyllä salaateille yms. on, siitä ei ole kyse.

- Viikonloppuhoitopäivä. kesä. aurinko paistaa. Hoitotädin kanssa ei mennä ulos koko päivänä. Miksi, kysyy esikoinen. Siksi, vastaa hoitotäti. Näin kertoo lapsi ja uskon häntä, miksi uskon?`Koska kun ko. päivänä hain lapset hoidosta, ei hoitotäti tullut edes eteiseen vastaan, istui olohuoneessa miehensä kainalossa.

- hoitotädin miehellä oli "hauskat" pilailunimet lapsilleni, joita käytti aina kun oli paikalla. Tulivat erään jo tuolloin vanhan tv-sketsiohjelman mukaan. Lapset kyselivät ja ihmettelivät: miksi mun nimi ei ole nnn? Lapset eivät kokeneet niitä nimityksiä hauskoina, muutenhan he olisivat kertoneet asian toisella äänensävyllä eikä hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa: ne oli sanottu pilkallisesti.

-lapset olivat aina näkäisiä. iltavuoroni aikaan heidän ateriansa oli klo 14 voileipä, klo 16 puuro, klo 19 teetä ja leipää ja voi miten hauska juttu,hahaa: "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" hahaa: ei tarvitse, joten leivän päällä oli vain margariinia.
Iltavuoroni oli klo 12-20, lähdimme kotoa klo 11, hoidossa 11.30. Lounas oli hoidossa klo 11, eikä sitä voinut siirtää eikä siitä jättää jämiä, joten lapsillani seuraava ateria klo 14. Olisin voinut tuoda lapset hoitoon jo klo 11;ksi, mutta en sitten tehnyt niin...

Meni tovin aikaa, useampi kuukausi, ennenkuin tajusin tilanteen, täti ei sitä sanonut, lapset valittivat nälkäänsä. Tuossa vaiheessa jo hoitotädin pakkoruonkinta ja kiusaaminen oli lapsista niin ahdistavaa, etteivät he halunneet sinne liian aikaisin. Niinpä kotona aamupalan sijaan oli klo 10 kunnon lounas ja kiire syödä tai jos tein puuroa, oli päivässä kaksi puuroateriaa... koin tilanteen järjettömänä!
Tuputa itse pottua ja lihasoossia lapsille klo 9.30-10.00 kun juuri on herätty!

Kun yhden kerran pyysin, ettei laittaisi puuroa, olimme syöneet sitä aamulla, päivälliseksi oli pinaattikeittoa!!
Miksi päivällinen ei voinut olla keitto, tavallinen keitto, jos kevyempää piti olla? Lapseni olivat tavattoman laihoja, joten mitään ylipainon hoitoa tämä ei ollut!

Illalla olin oven takana hakemassa lapsiani klo 20.30, kotona klo 21, aamulla aamuvuoroon ja liikenteeseen klo 6.00, hoidossa 7.30, aamiainen klo 8-9 riippuen miten se lellikki tulee hoitoon, eikä siinä odottaessa lapsilleni edes hedelmän puolikasta pahimpaan näkään..

- kun kävimme tutustumassa hoitopaikkaan, täti kertoi hoitolapsestaan, joka vielä oli paikalla tuona päivänäkin, moitti lasta ja tämän äitiä.. lapsen kuullen. Se tuntui kummalliselta, mutta annoin mennä ohitse... no, omani ilmeisesti saivat sitten saman kohtelun..

- sinusta tämä kaikki kuulostaa pieneltä. että valitan joutavasta. Mutta en jaksa enempää pieniä esimerkkejä ladella, nämä muistan. Esikoinen muistaa edelleen hoitotädin ja saa inhon värähdyksiä.
Kyse ei siis ollut komentamisesta, ei edes äänen korottamisesta: siihen vilkas esikoinen oli todellakin jo tottunut (rauhallisemman kuopuksen kanssa ei edes tarvinnut komentamista). Kyse oli siitä, että tämä hoitotäti kohteli epäoikeudenmukaisesti ja oli ihan vaan ilkeä lapsilleni.
Ja olisitpa kuullut sen huudon ja itkun eteisessä kun aamulla tehtiin lähtöä hoitopaikkaan!
SE loppui saman tien, kun hoitopaikka vaihtui! Eikä samaa ollut ollut aiemissakaan perhep.hoidoissa, vaikka joskus tädit hermostuivat ihan tosissaan ja esikoinen sai kunnon läksytyksen! Silti hoitopaikka oli mieluinen. Olihan siellä reilu ja oikeudenmukainen ilmapiiri.

Vuorotyön takia lapsillani oli myös useita sijaihoitopaikkoja, jotka sain kuulla edellisenä päivänä kun hain lapset hoidosta. Että huomenna muuten.. näissä ei ollut vientiongelmaa, ei hakuongelmaa, ei nälkää. Näissä paikoissa kaikki meni hyvin.
Miksiköhän? mieti sitä.

Ps. tämä hoitaja oli reippaasti alle 30 v, suunnilleen ikäiseni siis ja hänellä oli itselläänkin yksi lapsi, vuoden-kaksi nuorempi kuin esikoiseni.

Kyse siis ei ollut minun kohtuutomista vaatimuksista: minulla ei ollut vaatimuksia ja jos jotain varovasti PYYSIN se tyrmättiin täysin. Eikä lasten välisistä riidoista, tai mistäs tiedän, kun ei täti päivän kulusta mitään kertonut...

Lue lisää

Olen itse yh-äidin lapsi, joka joutui olemaan erilaisissa perhepäivähoidoissa, ja täytyy sanoa, että omaa lasta en ikinä laita perhepäivähoitoon, jossa yksi ihminen voi terrorisoida lapsia miten sattuu. Koska äitini oli yksinhuoltaja, olin eräänkin tädin silmätikkuna. Hänellä oli mm. tapana haukkua äitiäni kaikkien kuullen. Toinen hoitotätini oli alkoholisti, joka jätti minut ja omat lapsensa (olimme kuusivuotiaita ja alle)yksin monena iltana, kun piti päästä kaljalle. Näitä esimerkkejä riittää, mutta pointti on, että jos perhepäivähoitajien valvonta on samaa luokkaa kuin kultaisella 70-luvulla, niin sääliksi käy nykyisiä perhepäivähoitajien hoidokkeja.

Minua on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, miksi vailla ammattikoulutusta olevat työttömät työllistetään juuri lasten päivähoitoon. Ystäväpiirissäni on näitä ihmisiä ja kun kuuntelee heidän juttujaan "paskasta duunista, kamalista kakaroista ja typeristä lastentarhanopettajista", niin ei voi kuin ihmetellä. Ja sääliä lapsia, joita hoitaa tällaiset ihmiset, jotka kaikista mieluiten kuristaisivat joka ainoan ipanan. Työpaikka on kuitenkin pakko ottaa vastaan, ettei tule karensseja, ja siksi nämä ihmiset raahautuvat kerta toisensa jälkeen päiväkotiin töihin, kun muutakaan työtä ei löydy.

Ihmettelijä kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, miksi vailla ammattikoulutusta olevat työttömät työllistetään juuri lasten päivähoitoon. Ystäväpiirissäni on näitä ihmisiä ja kun kuuntelee heidän juttujaan "paskasta duunista, kamalista kakaroista ja typeristä lastentarhanopettajista", niin ei voi kuin ihmetellä. Ja sääliä lapsia, joita hoitaa tällaiset ihmiset, jotka kaikista mieluiten kuristaisivat joka ainoan ipanan. Työpaikka on kuitenkin pakko ottaa vastaan, ettei tule karensseja, ja siksi nämä ihmiset raahautuvat kerta toisensa jälkeen päiväkotiin töihin, kun muutakaan työtä ei löydy.

Lue lisää

Toinen paikka minne kouluttamattomia työllistettyjä on hyvä sijoittaa, on vanhainkodit.
Vähän väliä kuulee puhuttavan, esim. bussissa, junassa, miten työttömyys ratkaistaan: Työttömät voisi mennä vanhainkoteihin vanhuksia hoitamaan!

Kas tämmönen hoitotyö on helppoa: sitähän naiset ovat vuosiatoja tehneet! SEhän luonnistuu keltä vain.
Päiväkodissa on kivoja pieniä suloisia herttaisia viattomia lapsukaisia joiden kanssa kouluttamaton nuori voi leikkiä. Kivaa!

Vanhainkodissa on mukavia vanhoja mammoja ja pappoja, joiden kanssa sitten joku vähän vanhempi pitkäaikaistyötön viettää aikaa, lukee lehteä ja työntää pyörätyolissa pihalla ja juttelee .. ja se vanhus on ikionnellinen ja kiitollinen..

Jos hoitotyötä ei arvosteta, niin kuinka paljon vikaa on esim. naisissa ja äideissä itseissään? Joskus työttömyysaikana, vastavalmistuneen hoitoalan ammttilaisena soitin ja kysyin avoinna olevaa lastenhoitajan paikkaa, haettiin johonkin perheeseen.
Minullakin oli jo kouluikäiset lapset ja opintovelkaa, laskut maksettavana.
Palkka oli kuitenkin niin pieni, ettei sillä pärjännyt. Perheelle se oli tietysti iso summa maksaa, mutta.. perheen äiti sanoi puhelimessa, että "kyllä sitä kuitenkin ihmisen kannattaisi edes jotain työtä tehdä, tämähän on vain lastenhoitoa"
Ajattelin, etten halua mennä perheeseen jossa lapset ovat "vain".

Ihmettelijä kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, miksi vailla ammattikoulutusta olevat työttömät työllistetään juuri lasten päivähoitoon. Ystäväpiirissäni on näitä ihmisiä ja kun kuuntelee heidän juttujaan "paskasta duunista, kamalista kakaroista ja typeristä lastentarhanopettajista", niin ei voi kuin ihmetellä. Ja sääliä lapsia, joita hoitaa tällaiset ihmiset, jotka kaikista mieluiten kuristaisivat joka ainoan ipanan. Työpaikka on kuitenkin pakko ottaa vastaan, ettei tule karensseja, ja siksi nämä ihmiset raahautuvat kerta toisensa jälkeen päiväkotiin töihin, kun muutakaan työtä ei löydy.

Lue lisää

Näin työllistettynä päiväkotiin kun olen niin on pakko vastata. Puhun vain omasta puolestani, mutta itse en ole kouluttamaton ja olen kyllä motivoitunut työhöni. Olen lastenhoitaja ammatiltani ja koska en saanut pitkän työttömyyden jälkeenkään töitä niin sain paikan mukavasta päiväkodista. Näin pysyn työelämässä mukana ja saan kuitenkin tehdä haluamaani työtä eli olla lasten kanssa.
Huonoista hoitopaikoista: On todella valitettavaa että päivähoidon laatu ei ole yhtäläistä ja sitä ei käytännössä valvota kovinkaan tarkasti. Kuitenkin suurin osa paikoista on todella hyviä. Hoitajat tekevät töitä persoonallaan ja niihin sattuu hyviä ja huonoja sellaisia. Omaa huonoa oloaan ei saisi purkaa lapsiin, mutta työkykyä heikentää nykyisin ylisuuret ja ryhmät ja sijaisten puute.

Minea kirjoitti:

Näin työllistettynä päiväkotiin kun olen niin on pakko vastata. Puhun vain omasta puolestani, mutta itse en ole kouluttamaton ja olen kyllä motivoitunut työhöni. Olen lastenhoitaja ammatiltani ja koska en saanut pitkän työttömyyden jälkeenkään töitä niin sain paikan mukavasta päiväkodista. Näin pysyn työelämässä mukana ja saan kuitenkin tehdä haluamaani työtä eli olla lasten kanssa.
Huonoista hoitopaikoista: On todella valitettavaa että päivähoidon laatu ei ole yhtäläistä ja sitä ei käytännössä valvota kovinkaan tarkasti. Kuitenkin suurin osa paikoista on todella hyviä. Hoitajat tekevät töitä persoonallaan ja niihin sattuu hyviä ja huonoja sellaisia. Omaa huonoa oloaan ei saisi purkaa lapsiin, mutta työkykyä heikentää nykyisin ylisuuret ja ryhmät ja sijaisten puute.

Lue lisää

Kritiikki koskikin kouluttamattomia, epäpäteviä ja alalle epäsopivia ihmisiä.

Tietysti joukossa voi olla sellaisiakin tapauksia, että aivan aidosti on kiinnostunut ja innoksa ko. hoiva-alalle mutta käytäntö onkin toista ja into ja motivaatio katoaa. Tai tyhönohjaus on pielessä jne.

Ikävääkin työtä tekee ihan mielellään ainakin määräajan, jos työympäristö ja työkaverit ovat kivoja, kannustavia.

Ihmettelijä kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, miksi vailla ammattikoulutusta olevat työttömät työllistetään juuri lasten päivähoitoon. Ystäväpiirissäni on näitä ihmisiä ja kun kuuntelee heidän juttujaan "paskasta duunista, kamalista kakaroista ja typeristä lastentarhanopettajista", niin ei voi kuin ihmetellä. Ja sääliä lapsia, joita hoitaa tällaiset ihmiset, jotka kaikista mieluiten kuristaisivat joka ainoan ipanan. Työpaikka on kuitenkin pakko ottaa vastaan, ettei tule karensseja, ja siksi nämä ihmiset raahautuvat kerta toisensa jälkeen päiväkotiin töihin, kun muutakaan työtä ei löydy.

Lue lisää

Minunkin on pakko vastata. Olin työttömänä ja minulle ehdotettiin että menisin työllistetyksi päiväkotiin. Mikä ajatus! Minä kirkuvien kakaroiden sekaan? No, lupasin kuitenkin miettiä asiaa. Seuraavana päivänä kysyin työkkäristä, että mikä päiväkoti voisi ottaa minut.
Kävin haastattelussa ja minut valittiin. Nautin lapsien kanssa olosta suunnattomasti. Jatkoimme työllistämisaikaanikin kokonaiseen vuoteen ja sen jälkeen lähdin lukemaan lähihoitajaksi.
Nyt olen valmis lähihoitaja (suuntautunut lapsiin ja nuoriin), kokemusta 7 eri päiväkodista. Erilaisia paikkoja, erilaisia hoitajia, parempia ja huonompia paikkoja, mutta ei onneksi mitään hälyttävää. Kuri pitää olla, muuten ei mistään tule mitään. Sen opetti erityisesti yksi erityisryhmä, jossa sain olla opiskelijana. Todella antoisaa, suosittelen.
Pidän todella paljon lapsista ja meillä onkin tässä projektina oma lapsi!
Eli mitä tulee kouluttamattomiin työllistettyihin, niin sitä ei voi yleistää.

Elina kirjoitti:

Minunkin on pakko vastata. Olin työttömänä ja minulle ehdotettiin että menisin työllistetyksi päiväkotiin. Mikä ajatus! Minä kirkuvien kakaroiden sekaan? No, lupasin kuitenkin miettiä asiaa. Seuraavana päivänä kysyin työkkäristä, että mikä päiväkoti voisi ottaa minut.
Kävin haastattelussa ja minut valittiin. Nautin lapsien kanssa olosta suunnattomasti. Jatkoimme työllistämisaikaanikin kokonaiseen vuoteen ja sen jälkeen lähdin lukemaan lähihoitajaksi.
Nyt olen valmis lähihoitaja (suuntautunut lapsiin ja nuoriin), kokemusta 7 eri päiväkodista. Erilaisia paikkoja, erilaisia hoitajia, parempia ja huonompia paikkoja, mutta ei onneksi mitään hälyttävää. Kuri pitää olla, muuten ei mistään tule mitään. Sen opetti erityisesti yksi erityisryhmä, jossa sain olla opiskelijana. Todella antoisaa, suosittelen.
Pidän todella paljon lapsista ja meillä onkin tässä projektina oma lapsi!
Eli mitä tulee kouluttamattomiin työllistettyihin, niin sitä ei voi yleistää.

Lue lisää

Totta kaikki tuokin, persoonakysymyshän se on, kuka alalle soveltuu ja kuka ei.

Minullekin aikoinaan ehdotettiin, että alkaisin perhepäivähoitajaksi, kunnassa kun oli hiukan pulaa ja minä olin työttömänä työnhakijana sopivasti.
Keskustelu käytiin puhelimessa, en nyt muista kuka oli langan päässä, työvoimatoimiston ihminen vaiko perhepäivähoidonohjaaja, jolta kyselin hoitpaikkoja lapsilleni ...??

No, tämä naisääni ehdotti, että alkaisin perhep-hoitajaksi.
Minäkö? Ei kiitos!
Mutta onhan sinulla itselläsikin lapsia!

Eli tämä oli se peruste: koska minulla oli lapsia, olisin sovelias hoitamaan muidenkin mukuloita. Ikää noin 24 v, ei koulutusta. Joopa joo.

niin kirjoitti:

Totta kaikki tuokin, persoonakysymyshän se on, kuka alalle soveltuu ja kuka ei.

Minullekin aikoinaan ehdotettiin, että alkaisin perhepäivähoitajaksi, kunnassa kun oli hiukan pulaa ja minä olin työttömänä työnhakijana sopivasti.
Keskustelu käytiin puhelimessa, en nyt muista kuka oli langan päässä, työvoimatoimiston ihminen vaiko perhepäivähoidonohjaaja, jolta kyselin hoitpaikkoja lapsilleni ...??

No, tämä naisääni ehdotti, että alkaisin perhep-hoitajaksi.
Minäkö? Ei kiitos!
Mutta onhan sinulla itselläsikin lapsia!

Eli tämä oli se peruste: koska minulla oli lapsia, olisin sovelias hoitamaan muidenkin mukuloita. Ikää noin 24 v, ei koulutusta. Joopa joo.

Lue lisää

Niin no onhan se peruste tuokin.

Itse olen kuitenkin tyytyväinen, että näin kävi. Olin vähällä kieltäytyä menemästä sinne päiväkotiin haastatteluun. Menin kuitenkin ja nyt olen ollut töissä. Tuntuu tosi hienolta, kun voi ohjata ja neuvoa lapsia. Eikä aina tarvitse edes ottaa sellasta tiukan aikuisen roolia. Pitää joskus vähän lasten kanssa irrotella; vaikka rajat onkin pidettävä, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi.
Nyt suunnittelen erityispedagogiikan ja kasvatustieteenopintoja... ;o)

itse lastenhoitotyössä vuosikymmeniä olleena voin sanoa, että kyllähän niitä lapsia hoitaa, mutta kun usein pitää olla hoitajana myös vanhemmille.

Sen verran lapsellista ja epävarmaa sakkia nykyvanhemmat ovat.

että ainakin Ebeneser-opistoon pyrkivät testattiin (v. 1988), eli siis testaus tehtiin ennen kuin edes pääsi opiskelemaan. Niin, ja Ebeneser taitaa olla Suomen vanhin lastentarhanopettajaopisto. Mikä se sitten lieneekään nykyään kaikkien AMK-jne -sekoilujen jälkeen.....

No ei ne psykologiset testit kyllä mitään auttaisi. No, kenties jonkun "tosi hullun" voisi tunnistaa, mutta ei niistä muuta hyötyä olisi. Suurin osahan varmaan on ihan "normaaleja", mutta ajan myötä vaan väsyvät työhön, stressaantuvat ja rupeavat ilkeiksi. Sitä paitsi onhan pääsykokeissa (terv.huolto-oppilaitos ym.) psykologiset testit...

liian hyvin muistan omat tarha-aikani,jotka aiheuttivat hiljaiselle ja syrjäänvetäytyvälle lapselle sen verran suuret ahdistustilat,että niitä puitiin sitten psykologilla ala-asteikäisenä. Aikanaan opiskelin itse perhepäivähoitajaksi ja olin silloin tällöin parissa eri lastentarhassa mm työharjoittelussa ja sijaisena. Kauhukseni meno ei ollut muuttunut miksikään parissakymmenessä vuodessa.Itselleni ei ikinä tullut pieneen mieleenkään laittaa omia lapsiani lastentarhaan,vaan hoidin heidät itse 3 vuotiaiksi kotona ja jos olisi ollut työn vuoksi pakko viedä aiemmin hoitoon,ei vaihtoehtoina olisi ollut kuin perhepäivä hoito,sillä ainakin on helpompi silloin seurata,miten lasta kohdellaan ja hoidetaan...

cilla kirjoitti:

liian hyvin muistan omat tarha-aikani,jotka aiheuttivat hiljaiselle ja syrjäänvetäytyvälle lapselle sen verran suuret ahdistustilat,että niitä puitiin sitten psykologilla ala-asteikäisenä. Aikanaan opiskelin itse perhepäivähoitajaksi ja olin silloin tällöin parissa eri lastentarhassa mm työharjoittelussa ja sijaisena. Kauhukseni meno ei ollut muuttunut miksikään parissakymmenessä vuodessa.Itselleni ei ikinä tullut pieneen mieleenkään laittaa omia lapsiani lastentarhaan,vaan hoidin heidät itse 3 vuotiaiksi kotona ja jos olisi ollut työn vuoksi pakko viedä aiemmin hoitoon,ei vaihtoehtoina olisi ollut kuin perhepäivä hoito,sillä ainakin on helpompi silloin seurata,miten lasta kohdellaan ja hoidetaan...

Lue lisää

No, ei se perhepäivähoitokaan aina niin kehuttavan hyvää ole. Omilleni kun on sattunut usean hyvän hoitajan jälkeen myös yksi tämmöinen hirviö-hoitaja. Oli todella ilkeä lapsilleni.

Ja vaikka on vain yksi huono kiusaaja-hoitotäti, on se yksi ilkeä hoitotäti liikaa! Ja vaikka kohdalle sattuu vain yksi ikävä päiväkoti, on se kuitenkin sen yhden verran liikaa!

Kuinka vanhoja lapsesi ovat nyt? (Eli milloin nämä jutut tapahtuivat?)

Itselläni ei ole päiväkodista huonoja muistoja. Olin päiväkodissa 5-6 vuotiaana 70-luvulla. Kouluun mennessä ongelmat alkoivat. 1-2-luokan opettaja ei tykännyt minusta. MYös ylemmillä luokilla kohtelu oli sen mukaan, millaiset vanhemmat olivat. Pankinjohtajan tyttö (ja myös nykyisen Helsingin maaherran tyttö) saivat hyviä numeroita ja erinomaista kohtelua. Yksinhuoltajan vähävarainen (mutta kiltti) lapsi sai huonoja numeroita ja töykeää kohtelua.

En usko, että kohtelu enää nykyään tulee
vanhempien tittelin mukaan. Vai tuleeko? Nykyäänhän on niin paljon yksinhuoltajiakin...

äiti kirjoitti:

Kuinka vanhoja lapsesi ovat nyt? (Eli milloin nämä jutut tapahtuivat?)

Itselläni ei ole päiväkodista huonoja muistoja. Olin päiväkodissa 5-6 vuotiaana 70-luvulla. Kouluun mennessä ongelmat alkoivat. 1-2-luokan opettaja ei tykännyt minusta. MYös ylemmillä luokilla kohtelu oli sen mukaan, millaiset vanhemmat olivat. Pankinjohtajan tyttö (ja myös nykyisen Helsingin maaherran tyttö) saivat hyviä numeroita ja erinomaista kohtelua. Yksinhuoltajan vähävarainen (mutta kiltti) lapsi sai huonoja numeroita ja töykeää kohtelua.

En usko, että kohtelu enää nykyään tulee
vanhempien tittelin mukaan. Vai tuleeko? Nykyäänhän on niin paljon yksinhuoltajiakin...

Lue lisää

Nämä päiväkotitapaukset, jotka kerroin tuossa, tapahtuivat -90-luvun alussa. Vuosina -91-93.

Eli ei siis mitään esihistoriallista aikakautta..

Lapseni ovat nyt: toinen täysi-ikäinen, toinen teini-ikäinen, peruskouluaan lopettelee.

Heität taas tuota provoasi että saisit kaikki äidit takajaloilleen.
Olet aiemminkin täällä jakanut kasvatusohjeita, että lasta pitää tukistaa ja läiskiä jne. Ja saanut vanhammat ja kasvattajat takajaloilleen.

Kivaa vai?

mam kirjoitti:

Heität taas tuota provoasi että saisit kaikki äidit takajaloilleen.
Olet aiemminkin täällä jakanut kasvatusohjeita, että lasta pitää tukistaa ja läiskiä jne. Ja saanut vanhammat ja kasvattajat takajaloilleen.

Kivaa vai?

Lue lisää

Enkä usko saavani näillä kaikkia äitejä takajaloilleen. Miksi saisin?

En muuten ole KERTAAKAAN kirjoittanut, että lasta pitäisi tukistaa/ läiskiä yms. Kyseisenkaltaisia toimenpiteitä on kuitenkin uskallettava käyttää silloin kun puhe ei auta - enkä tarkoita puheella tuntikausien neuvotteluita lasten kanssa.
Onko hormonihoito sekoittanut pienen mielesi vai oletko vain lukutaidoton?

Takajaloilleen ovat saattaneet nousta ne lastensa kasvatuksen joko typeryyttään tai kyvyttömyyttään laiminlyöneet vanhemmat, joiden virheistä kärsivät muut ihmiset niin päiväkodeissa, kouluissa kuin muuallakin. Kehtaisitko kutsua heitä "kasvattajiksi"?!

Se koira älähtää jne.

horna kirjoitti:

Enkä usko saavani näillä kaikkia äitejä takajaloilleen. Miksi saisin?

En muuten ole KERTAAKAAN kirjoittanut, että lasta pitäisi tukistaa/ läiskiä yms. Kyseisenkaltaisia toimenpiteitä on kuitenkin uskallettava käyttää silloin kun puhe ei auta - enkä tarkoita puheella tuntikausien neuvotteluita lasten kanssa.
Onko hormonihoito sekoittanut pienen mielesi vai oletko vain lukutaidoton?

Takajaloilleen ovat saattaneet nousta ne lastensa kasvatuksen joko typeryyttään tai kyvyttömyyttään laiminlyöneet vanhemmat, joiden virheistä kärsivät muut ihmiset niin päiväkodeissa, kouluissa kuin muuallakin. Kehtaisitko kutsua heitä "kasvattajiksi"?!

Se koira älähtää jne.

Lue lisää

"Jos ei kertakehotus auta, niin rivakka tukistus tai luunappi tehostaa sanomaa. "

Minun pieni ymmärrys ymmärtää tämän kirjoittamasi lauseen, että jos lapsi ei kertasanomalla tottele, niin tukistetaan tai läväytetään luunappi otsaan.

Vai mitä kummaa sinä sitten tällä lauseellasi tarkoita?

Johtuuko hormooneista vai niiden puutteesta (ja kummalla meistä) mutta ilmeisesti me kaksi ymmärrämme tämän edellä olevan, sinun kirjoittaman lauseen eri tavalla.

Joten selitätkö, mitä tämä tarkoittaa, jos se ei tarkoita sitten sitä, että sinun mielestäsi lasta on lupa tukistaa tms. = käydä fyysisesti käsiksi jos lapsi ei heti kerrasta tottele?

Onko HYVÄN KASVATTAJAN tunnusmerkki se, että tukistaa, lyö, läiskäsee tms. lasta? Tai tehostaa sanomaaansa luunapilla? Ovatko huonoja kasvattajia ne, jotka eivät näin toimi?
Vai mitä tarkoittaa "kasvattaja" - millainen on kasvattaja lainausmerkeissä?

Selvennä minulle, niin tiedän mitä tarkoitat.


"Se koira älähtää jne."
- tuon voi tulkita kahdella tavalla: olen liikaa kurittanut lapsiani tai en ole kurittanut niitä tarpeeksi.
Ja sinä näet minun kasvatusmetodini näiden tekstien läpi, toimintatapani, vaikken ole niistä (omakohtaisesti) sanallakaan maininnut. Hienoa. Näet varmaan myös sen, montako lasta minulla on? :)

Tukistus ja luunapit luokitellaan pahoinpitelyksi, josta joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Laki ja oikeuskäytäntö ovat siltä osin tiukentuneet. Hyvä niin, koska joidenkin on vielä tänä päivänäkin ilmeisen mahdotonta omaehtoisesti ymmärtää ihmisen koskemattomuutta. Erittäin törkeätä on, jos se kaiken lisäksi kohdistuu avuttomaan pieneen lapseen. Oletko muuten tietoinen, että myös rikokseen yllyttäminen on rangaistava teko ?

Olen sattunnainen kävijä tällä palstalla enkä ole tätäkään ketjua kokonaisuudessaan lukenut. Jos toimit lastenhoitoalalla, on tilanne vakava ja ehkä asia olisi selvitettävä. Tiedät kai, että henkilöllisyytesi selvittäminen ei ole ylivoimaista.

horna kirjoitti:

Enkä usko saavani näillä kaikkia äitejä takajaloilleen. Miksi saisin?

En muuten ole KERTAAKAAN kirjoittanut, että lasta pitäisi tukistaa/ läiskiä yms. Kyseisenkaltaisia toimenpiteitä on kuitenkin uskallettava käyttää silloin kun puhe ei auta - enkä tarkoita puheella tuntikausien neuvotteluita lasten kanssa.
Onko hormonihoito sekoittanut pienen mielesi vai oletko vain lukutaidoton?

Takajaloilleen ovat saattaneet nousta ne lastensa kasvatuksen joko typeryyttään tai kyvyttömyyttään laiminlyöneet vanhemmat, joiden virheistä kärsivät muut ihmiset niin päiväkodeissa, kouluissa kuin muuallakin. Kehtaisitko kutsua heitä "kasvattajiksi"?!

Se koira älähtää jne.

Lue lisää

Niinpä, onkin kiva kun lapsi saa kotona pienestä asti sellaisen kasvatuksen että jos ei tahtoaan muuten läpi saa niin sitten lyömällä/tms väkivallalla saa kaiken.
Väkivallalla ja sillä pelottelemalla lapsesta saa helposti kasvatettua häiriintyneen nuoren ja aikuisen.
Lapsi kokeilee rajojaan, myös kiukuttelemalla ja olemalla tottelematon, ja on aikuisen tehtävä olla kärsivällinen. Ei lapsi opettelematta ymmärrä eikä tiedä miten pitäisi aikuisten maailmassa toimia.

Toivon että sinulla ei ole lapsia, tai että et työskentele lähelläkään lapsia.