Eli haluaisin kysyä muutamia, ehkä hölmöhköjäkin, kysymyksiä filosofian yliopistossa opiskeluun liityvistä asioista.
-Millaista opiskelu on? Onko se vastannut odotuksiasi? Millä asioilla on painopiste, menneellä vai nykyisyydellä ja niin edelleen?
-Kauan opiskelu keskimäärin, niin kutsutulla normaalivauhdilla, kestää?
-Missä ammateissa filosofeja tapaa eniten? Onko työllistymisprosentti hyvä?
-Mihin yliopistoon kannattaisi hakea filosofiaa opiskelemaan? Onko yhteen yliopistoon helpompi päästä kuin toiseen? Opetetaanko eri yliopistoissa eri asioita, esimerkiksi yliopistossa A sekä käytännöllistä että teoreettista filosofiaa ja yliopistossa B vain käytännöllistä filosofiaa?
-Mikä on käytäntö valintakoekirjoissa? Kuinka usein ne vaihtuvat? Käsittelevätkö kysymykset täysin niitä? Ja kun tänä vuonna on laitettu hakukoekirjaksi Nikomakhoksen etiikka S. Knuuttilan käännöksenä, onko niin sanotusti haitallista lukea vain englanninkielistä käännöstä kirjasta?
Kiitos vastauksista.
FILOSOFIA YLIOPISTOSSA
9
4439
Vastaukset
- toisen vuoden opiskelija
1. Opiskelu on varsin itsenäistä: massaluentoja, kirjatenttejä, esseitä... Pienryhmätyöskentelyä on lähinnä myöhemmässä vaiheessa opintoja, seminaareissa. Odotukset ovat kyllä ylittyneet: on saanut huomata, kuinka pihalla kaikesta oli lukiotietojen ja vähäisten omien lueskelujen pohjalta. Yliopistossa mennään huomattavasti syvemmälle.
2. Painopisteet riippuvat yliopistosta. En pysty kaikkien yliopistojen puolesta sanomaan. Helsingin yliopistossa perinteisesti vahvin alue on logiikka. Suomessa ylipäänsä analyyttinen filosofia on selkeästi vahvemmassa asemassa kuin mannermainen.
3. Opiskelun suosituskesto on 3v/kandi 2v/maisteri. Mutta filosofian opinnot voi halutessaan ja jaksaessaan tehdä vähemmässäkin ajassa, koska opiskelu on hyvin itsenäistä ja vapaamuotoista. Maksimiaika on periaatteessa 7 vuotta (uusi rajoitus), mutta siihenkin saanee joustoa.
4. Filosofiaa opiskelleiden luontevat työllistymisalat ovat lähinnä tutkija ja lukion opettaja. Muu työllistyminen riippuu paljolti sivuaineista, muusta mahdollisesta toiminnasta (esim. järjestöissä) ja omasta aktiivisuudesta. Työllistymisprosentti sinänsä on käsittääkseni hyvä (kuten yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneilla).
5. Ei sellaista yliopistoa olekaan, jossa opetettaisiin pääaineena vain käytännöllistä tai teoreettista filosofiaa. Sen sijaan painotuserot voivat olla selkeitäkin.
6. Suosittelen ensisijaisesti Helsingin yliopistoa, koska Helsingin filosofian laitos on selkeästi suurin ja monipuolisin. Myös Helsingin yliopiston monet muut oppiaineet tarjoavat filosofian opintoihin sopivia kursseja (esim. systemaattinen teologia, estetiikka, matemaattinen logiikka, yleinen kielitiede).
7. Pääsykoekysymysten pitäisi perustua puhtaasti valintakoekirjoihin. Sama se sinänsä on, millä kielellä luet, kunhan pidät huolen, että tunnet olennaisten käsitteiden suomenkieliset vastineet.- mun mielipide
Kannattaa olla tarkkana noissa pääsykoekirjoissa. Suomennoksessa saattaa olla jotain suomentajan lisäämää esipuhetta tms., joka tulee myös osata pääsykokeeseen. Myös oikea painos kirjasta on tärkeä, sillä uusiin painoksiin on usein lisätty jotain ylimääräistä. Itse en uskaltaisi riskeerata tuossa asiassa.
- Asia selvä
mun mielipide kirjoitti:
Kannattaa olla tarkkana noissa pääsykoekirjoissa. Suomennoksessa saattaa olla jotain suomentajan lisäämää esipuhetta tms., joka tulee myös osata pääsykokeeseen. Myös oikea painos kirjasta on tärkeä, sillä uusiin painoksiin on usein lisätty jotain ylimääräistä. Itse en uskaltaisi riskeerata tuossa asiassa.
Kiitos paljon vastauksista, helpotti jonkin verran valintaa.
- älä missään nimessä
Asia selvä kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista, helpotti jonkin verran valintaa.
hae ainakaan filosofiaa opiskelemaan! Työpaikat tulevat olemaan kiven alla!
- asdx
älä missään nimessä kirjoitti:
hae ainakaan filosofiaa opiskelemaan! Työpaikat tulevat olemaan kiven alla!
Kannattaa hakea opiskelemaan sitä, mikä eniten kiinnostaa. Aina voi vaihtaa myöhemmin alaa tai tehdä toisen tutkinnon, jos alkaa pelottaa työllistyminen. Mutta myöhemmin voi kaduttaa, jos on jäänyt unelma-ala kokonaan opiskelematta. Harva se päivä kuulee vanhempien ihmisten huokailevan, että olisinpa tehnyt sitä ja tätä - usein työuraan ja opiskeluun liittyen.
Ei se tuottoisa työura tuo autuutta, jos ei koe sitä muuten mielekkääksi. "Unelma-alaansa" (tai kuviteltua sellaista) kannattaa aina kokeilla. Eikä esim. filosofian opiskelu sulje pois tuottoisaa työuraa. Monet opiskelevat esim. vuoden tai pari filosofiaa, mutta vaihtavat sitten pääainetta "tuottoisampaan". Toiset taas tekevät kokonaan toisen tutkinnon ja työllistyvät sen pohjalta. Mutta vain nössykät jättävät opiskelematta unelma-alaansa. - perään
asdx kirjoitti:
Kannattaa hakea opiskelemaan sitä, mikä eniten kiinnostaa. Aina voi vaihtaa myöhemmin alaa tai tehdä toisen tutkinnon, jos alkaa pelottaa työllistyminen. Mutta myöhemmin voi kaduttaa, jos on jäänyt unelma-ala kokonaan opiskelematta. Harva se päivä kuulee vanhempien ihmisten huokailevan, että olisinpa tehnyt sitä ja tätä - usein työuraan ja opiskeluun liittyen.
Ei se tuottoisa työura tuo autuutta, jos ei koe sitä muuten mielekkääksi. "Unelma-alaansa" (tai kuviteltua sellaista) kannattaa aina kokeilla. Eikä esim. filosofian opiskelu sulje pois tuottoisaa työuraa. Monet opiskelevat esim. vuoden tai pari filosofiaa, mutta vaihtavat sitten pääainetta "tuottoisampaan". Toiset taas tekevät kokonaan toisen tutkinnon ja työllistyvät sen pohjalta. Mutta vain nössykät jättävät opiskelematta unelma-alaansa.on turha haikailla, jos/kun on perhe elätettävänä! Totuushan on se, että jokaisen meistä on jostakin leipä itselle ja perheelle kaivettava, pelkällä filosofoinnilla se ei irtoa! Tällainen "unelma-ala" kannattaa todellakin sivuuttaa, ei kai meistä kukaan ihan vain opiskelun ilosta tutkintoja suorittele - en minä ainakaan. Tavoitteenani on tutkinnon kautta löytää työpaikka!
- asdx
perään kirjoitti:
on turha haikailla, jos/kun on perhe elätettävänä! Totuushan on se, että jokaisen meistä on jostakin leipä itselle ja perheelle kaivettava, pelkällä filosofoinnilla se ei irtoa! Tällainen "unelma-ala" kannattaa todellakin sivuuttaa, ei kai meistä kukaan ihan vain opiskelun ilosta tutkintoja suorittele - en minä ainakaan. Tavoitteenani on tutkinnon kautta löytää työpaikka!
opiskelen _ennen kaikkea_ ihan opiskelemisen ilosta. Olen kiinnostunut tieteestä ja filosofiasta, myös tutkimisesta. Siksi valitsin yliopiston, enkä ammattikoulua. Näin karkeasti sanottuna.
Tämä ei tietenkään millään lailla sulje pois työuraa, joka kaikilla on edessä. Mutta yliopistossa ei ole mielestäni luontevaa opiskella _ensisijaisesti_ työura mielessä, koska kyseessä on kuitenkin tiedekoulutus (ellei sitten työura merkitse nimenomaan tutkijan uraa).
Periaatteessa _kaikki_ koulutetaan yliopistossa tutkijoiksi. Erityisesti tämä korostuu erityisen teoreettisilla aloilla, kuten filosofiassa ja matematiikassa. Yliopistokoulutus on tutkijakoulutusta. Gradu on opinnäyte tieteen teorioiden ja metodologioiden hallitsemisesta, ei ammatillisista taidoista - ellei haluta kutsua niitä TUTKIJAN ammatillisiksi taidoiksi.
Ellei ole tieteellisesti asennoitunut, vaan näkee yliopistokoulutuksen _ainoastaan_ välineenä parempaan elämään (hyville palkoille ja vakansseille), niin sotii yliopistokoulutuksen periaatteita vastaan.
Totuus on se, että hyvin harva yliopistoala kouluttaa suoranaisesti työmarkkinoille. Lähinnä tulevat mieleen lääkäri, juristi ja pappi. Yliopistossa opetetaan tutkimaan, tieteelliseen ajatteluun. Samalla siinä oppii taitoja, joita voi hyödyntää _myös_ työelämässä. Toki esim. kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu ovat enemmän ammatillisia kuin monialayliopistot.
Mutta ylipäänsä ei (moniala)yliopisto mikään ammattikoulu ole. Perinteisesti se on kouluttanut ennen kaikkea tutkijoita ja virkamiehiä (yleissivistyneitä). Eikä sen ammattikoulu tulisikaan olla.
Suomessa on lähinnä ongelmana, että sisäänottomäärät ovat aivan liian suuret. Näin yliopistoista on tullut massatuottajia. Ei Suomessa tarvita näin paljon tutkijoita/virkamiehiä.
Ja yliopiston tehtävä on ensisijaisesti tuottaa laadukasta tutkimusta - ei ammattilaisia. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa työelämän ja valtion intressien kanssa: ilman yliopistoa ei ole sivistysvaltiota, ei oikeusvaltiota eikä taloudellista ja teknistä menestystä.
Voisi kysyä, onko yliopistolaitoksemme mennyt pilalle massakoulutuksen vuoksi: maassamme koulutetaan suhteellisesti älyttömän paljon tutkijoita. Siinä mielessä koulutusta ehkä olisikin (yhteiskunnan ja talouden) kannalta syytä muuttaa ammattimaisemmaksi, että nykyisiä määriä ei todellakaan tulisi kouluttaa tutkijoiksi.
Miksi ylipäänsä on olemassa vaikkapa sellainen (laajalle levinnyt) yliopistoaine kuin filosofia? Voit arvata, että ei yksityisten - sen paremmin kuin kyllä julkistenkaan - työmarkkinoiden tarpeesta. Vaan siksi, että filosofian asema tieteenä ja kulttuurina on pitkä ja arvokas. Muiden tieteiden kannalta sen kytkentä on usein metodologiassa. Yhteiskuntaelämässämme se on näkynyt sellaisten kärkivaikuttajien kautta, kuin J.V. Snellman, Edward Westermarck ja Georg Henrik von Wright. Välillisesti filosofia näkyy paljon kirjallisuudessa ja muissa taiteissa. Filosofiaa ei siis opeteta yliopisto-oppiaineena ammatillisesti, vaan sen tuottaman välillisen hyödyn vuoksi.
Suomessa filosofia löytyy oppiaineena ainakin 10 yliopistosta - jopa esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Eikä varmaan siksi, että sen osaamiselle olisi kauppatieteilijöiden työmarkkinoilla suuri kysyntä. - perhanasentäs
perään kirjoitti:
on turha haikailla, jos/kun on perhe elätettävänä! Totuushan on se, että jokaisen meistä on jostakin leipä itselle ja perheelle kaivettava, pelkällä filosofoinnilla se ei irtoa! Tällainen "unelma-ala" kannattaa todellakin sivuuttaa, ei kai meistä kukaan ihan vain opiskelun ilosta tutkintoja suorittele - en minä ainakaan. Tavoitteenani on tutkinnon kautta löytää työpaikka!
Suomessa on paljon perheitä, jotka elävät kokonaan sossun varassa ja selviävät hengissä, vaikka tiukkaa voi välillä olla.
Että äläpäs yhtään yritä tota "perhe"-argumenttia! - masentunut filosofianopiske...
Sanoisin tuosta työllistymisestä sen verran, että ei varmaankaan työllistymisprosentti ole hyvä... Varmaan yliopistoaineiden heikoimpia, eikä ihme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102860- 1152135
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431554- 2601398
- 701003
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911- 55884
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736