Pienluokista

Että voit viedä maton toisen opettajan alta tuntematta tositilannetta! Tosi nolo juttu, mikä olet neuvomaan asiassa, jota et tunne oikeasti?

kirjoittamasi teksti on suorastaan kamalaa, en voi uskoa, että opettaja ajattelee lapsista "materiaalina"! Sinusta lapset ovat siis materiaalia, eivätkä oikeita ihmisiä?

"unohda pienryhmä ja päästä lapsesi normaaliluokale normaalien samanlaisten kärsimättömien ja lyhytjänteisten pipanoiden joukkoon."

Olet siis lisäksi sitä mieltä, että pienryhmissä olevat lapset eivät ole missään tapauksessa normaaleja?

Järkyttäväa, että mainostat vielä olevasi opettaja!

ei ole ongelmia lapsellani, joten ei ole sen suhteen miettimistä. Oli keskittyny tehtäviin ihan uppoutumalla niihin, ei ollut häirinnyt muiden temppuilut. Mun mielest, jos jokaisen lapsi laitetaan yli tunniksi istumaan pulpetin ääreen antamatta mitään tehtävää, alkais jokainen lapsi leikkiä itekseen. Must aikunenkaa jaksais siin istuu hiljaa kauheen mielellään?!

Kiitos ope vastauksesta, helpotti suuresti! Koska näin asia on, ihan vaan poikien välisestä kahnauksesta, joita esiintyy vapaassa leikissä. Lapseni "vika" on mennä mukaan muiden touhuihin. Jos ympärillä on rauhallista, on hänkin rauhallinen. Jos ympärillä meuhkataan, innostuu hänkin usein. Mutta tunnistaa oikean väärästä, itsepuolustus on ollut se ongelma jota ei olla hyväksytty. Ja tätä asiaa on nyt harjoteltu paljon, ja edistystäkin tullut.

Eikä lapseni ole kiusaajahenkinen, vaan osaa hienosti ottaa huomioon toisten tunteet, eikä halua pahaa toisille. Ei myöskään ärsytä tarkotuksella muita aiheuttaakseen kärhämää. On hyvin auttavainen lasten kesken, jos vaikka toinen ei jotain osaa, auttaa hän mielellään.
Uuden oppiminen on kiinnostavaa, nauttii pähkäillä ongelmia, ja keskittyy silloin tosi hyvin.

Eskarin väki ei aina ole oikeassa. Työkaverillaniki oli ollut ongelmia oman lapsensa kohdalla, kun eskari oli väittänyt ettei hänen lapsi ole kypsä vielä kouluun. Mutta itse oli toista mieltä, ja laittoi kouluun kuitenkin, ja vieläpä normaalille luokalle, ja kaikki mennyt hyvin! Nyt lapsi jo päättää 2. luokkaa, ja siirtyy kolmannelle!

En missään nimessä väheksy pienluokan tarkotusta, enkä lapsia joille se on tarkotettu! Must on tosi hienoo, että vaikeammin oppivat, tai huonosti keskittyville lapsille on pienempi ryhmä, joissa he saa opetella rauhassa ja omaan tahtiin. Eivätkä koe olevansa huonompia sen suhteen. Oman lapseni kohalla vaan kun se ongelma ei ole kumpikaan, eikä lapselle ole todettu mitään ongelmia kahessa psykologisessa testissä! Toinen tehty 2v. sitten ja toinen nyt. Jos mun pitää johonkin luottaa ja jotain uskoa menee kyllä psykologiset testit eskarin väen edelle ihan kirkkaasti. Toki niitäkään testejä ei tehdä ryhmätilanteissa, mutta...

Eskari itse on osoittanut epäpätevyytensä moneen otteeseen, ja sillä ja monilla teoilla rikkonut luottamuksen. Eskarivuosi ei ole ollut näin musta-valkoinen, vaan se on ollut monien kyynelten vuosi, sekä lapselle että äidille. Henkilökunta on todella vaikea, enkä ole ainut äiti joka asian kanssa kamppailee. Siksi en noilla koulukypsyystestin tuloksilla halua laittaa lastani pienluokalle, vaan se tarvitsee mielestäni jo paljon painavemmat syyt.

Ja vielä sinne aiempaan viestiin, jossa väitettiin etten tiedä kuinka lapseni toimii ryhmätilanteissa. Totta, etten ole ollut eskarissa mukana, eikä se asiaa auttaisi millään lailla, lapseni ei käyttäytyisi samalla tavalla.
Mutta lapseni käyttäytyy kotona hyvin. Ulkona ison poikalauman kanssa tulee toimeen, vaikka en ole paikalla. Muiden äitien kertomaa. Ohjatussa toiminnassa leikit ja tehtävät toimii. Kylässä leikit toimii, ja käyttäytyminen loistavaa. Paljon kehuja tulee lapsesta, joka toimii hyvin auttavaisesti ja esimerkillisesti monissa tilanteissa ja erilaisissa paikoissa.
Lapseni ei ole täydellinen, en suinkaan sitä yritä tässä todistaa, mutta jos ne "viat" mitä lapsesta löytyy olisi painavat syyt laittaa pienluokalle, alkaisi pienluokat olemaanki isoja luokkia, ja normaaliluokan väelle pienluokkia, koska silloin monet lapset tulisi laittaa pienluokille!
Lastani tässä nimenomaan ajattelen, ja omien kokemusten perusteella yritän toimia. Tämä ratkasu saattaa vaikuttaa koko tulevaisuuteen, mikäli läheisten kokemuksiin on uskomista. Oman lapsen kohdalla. Itse lapseni parhaiten tunnen, ja tiedän mikä hälle hyvää ja mikä ei.

Kiitos vastauksista, sain tehtyä päätöksen.

ap. kirjoitti:

ei ole ongelmia lapsellani, joten ei ole sen suhteen miettimistä. Oli keskittyny tehtäviin ihan uppoutumalla niihin, ei ollut häirinnyt muiden temppuilut. Mun mielest, jos jokaisen lapsi laitetaan yli tunniksi istumaan pulpetin ääreen antamatta mitään tehtävää, alkais jokainen lapsi leikkiä itekseen. Must aikunenkaa jaksais siin istuu hiljaa kauheen mielellään?!

Kiitos ope vastauksesta, helpotti suuresti! Koska näin asia on, ihan vaan poikien välisestä kahnauksesta, joita esiintyy vapaassa leikissä. Lapseni "vika" on mennä mukaan muiden touhuihin. Jos ympärillä on rauhallista, on hänkin rauhallinen. Jos ympärillä meuhkataan, innostuu hänkin usein. Mutta tunnistaa oikean väärästä, itsepuolustus on ollut se ongelma jota ei olla hyväksytty. Ja tätä asiaa on nyt harjoteltu paljon, ja edistystäkin tullut.

Eikä lapseni ole kiusaajahenkinen, vaan osaa hienosti ottaa huomioon toisten tunteet, eikä halua pahaa toisille. Ei myöskään ärsytä tarkotuksella muita aiheuttaakseen kärhämää. On hyvin auttavainen lasten kesken, jos vaikka toinen ei jotain osaa, auttaa hän mielellään.
Uuden oppiminen on kiinnostavaa, nauttii pähkäillä ongelmia, ja keskittyy silloin tosi hyvin.

Eskarin väki ei aina ole oikeassa. Työkaverillaniki oli ollut ongelmia oman lapsensa kohdalla, kun eskari oli väittänyt ettei hänen lapsi ole kypsä vielä kouluun. Mutta itse oli toista mieltä, ja laittoi kouluun kuitenkin, ja vieläpä normaalille luokalle, ja kaikki mennyt hyvin! Nyt lapsi jo päättää 2. luokkaa, ja siirtyy kolmannelle!

En missään nimessä väheksy pienluokan tarkotusta, enkä lapsia joille se on tarkotettu! Must on tosi hienoo, että vaikeammin oppivat, tai huonosti keskittyville lapsille on pienempi ryhmä, joissa he saa opetella rauhassa ja omaan tahtiin. Eivätkä koe olevansa huonompia sen suhteen. Oman lapseni kohalla vaan kun se ongelma ei ole kumpikaan, eikä lapselle ole todettu mitään ongelmia kahessa psykologisessa testissä! Toinen tehty 2v. sitten ja toinen nyt. Jos mun pitää johonkin luottaa ja jotain uskoa menee kyllä psykologiset testit eskarin väen edelle ihan kirkkaasti. Toki niitäkään testejä ei tehdä ryhmätilanteissa, mutta...

Eskari itse on osoittanut epäpätevyytensä moneen otteeseen, ja sillä ja monilla teoilla rikkonut luottamuksen. Eskarivuosi ei ole ollut näin musta-valkoinen, vaan se on ollut monien kyynelten vuosi, sekä lapselle että äidille. Henkilökunta on todella vaikea, enkä ole ainut äiti joka asian kanssa kamppailee. Siksi en noilla koulukypsyystestin tuloksilla halua laittaa lastani pienluokalle, vaan se tarvitsee mielestäni jo paljon painavemmat syyt.

Ja vielä sinne aiempaan viestiin, jossa väitettiin etten tiedä kuinka lapseni toimii ryhmätilanteissa. Totta, etten ole ollut eskarissa mukana, eikä se asiaa auttaisi millään lailla, lapseni ei käyttäytyisi samalla tavalla.
Mutta lapseni käyttäytyy kotona hyvin. Ulkona ison poikalauman kanssa tulee toimeen, vaikka en ole paikalla. Muiden äitien kertomaa. Ohjatussa toiminnassa leikit ja tehtävät toimii. Kylässä leikit toimii, ja käyttäytyminen loistavaa. Paljon kehuja tulee lapsesta, joka toimii hyvin auttavaisesti ja esimerkillisesti monissa tilanteissa ja erilaisissa paikoissa.
Lapseni ei ole täydellinen, en suinkaan sitä yritä tässä todistaa, mutta jos ne "viat" mitä lapsesta löytyy olisi painavat syyt laittaa pienluokalle, alkaisi pienluokat olemaanki isoja luokkia, ja normaaliluokan väelle pienluokkia, koska silloin monet lapset tulisi laittaa pienluokille!
Lastani tässä nimenomaan ajattelen, ja omien kokemusten perusteella yritän toimia. Tämä ratkasu saattaa vaikuttaa koko tulevaisuuteen, mikäli läheisten kokemuksiin on uskomista. Oman lapsen kohdalla. Itse lapseni parhaiten tunnen, ja tiedän mikä hälle hyvää ja mikä ei.

Kiitos vastauksista, sain tehtyä päätöksen.

Lue lisää

Ei voi olla totta, ettet usko lapsesi kanssa tositilanteessa työtä tehneitä ammattilaisia! Hyppelet pitkin palstoja mieluummin tuntemattomilta kysellen ja ihmetellen. Otat sieltä täältä itsellesi sopivat mielipiteet, kuten pojat ovat poikia -kahnaukset jne. Käy lastasi sääliksi, kun äiti ei kuuntele lähellä olevien mielipiteitä. Teen työtäni, enkä huvin vuoksi kenellekään esitä pienluokkaa . Kynän heiluttelu oli vain esimerkki. Nimimerkillä kymmeniä em. tilanteita läpikäynyt.

toinen ope kirjoitti:

Ei voi olla totta, ettet usko lapsesi kanssa tositilanteessa työtä tehneitä ammattilaisia! Hyppelet pitkin palstoja mieluummin tuntemattomilta kysellen ja ihmetellen. Otat sieltä täältä itsellesi sopivat mielipiteet, kuten pojat ovat poikia -kahnaukset jne. Käy lastasi sääliksi, kun äiti ei kuuntele lähellä olevien mielipiteitä. Teen työtäni, enkä huvin vuoksi kenellekään esitä pienluokkaa . Kynän heiluttelu oli vain esimerkki. Nimimerkillä kymmeniä em. tilanteita läpikäynyt.

Lue lisää

sanot sitte olevas alan ammattilainen...? :)
Ensinnäkin jokainen jokaisella alalla tekee virheitä, on se siivooja tai poliisi taikka vaikka tuomari! Tai poliitikko niinku otsikot kertoo!
Kun et tiedä MITÄÄN taustoja meidän eskarista, et voi mua äitinä tuomita! Puhumattakaan mun perheestä, saatikka lapsestakaan. Ja kun SINÄ et sitä kynällä heiluttelua mulle esittänyt, niin mikä kumma että otat tän noin henkilökohtasesti? :) Kyse ei nyt ole niistä sinun kymmenistä em. tilanteista, vaan tästä minun omastani.
Ja mikäs siin mättää, että kysyn mielipiteitä pienluokista taikka perusteista? Onhan tilanne meille uusi, eikö se ole ihan normaalia hakea "vertaistukea" jopa internetin palstoilta? Niinhän niitä on lukuisiin eri syihin.
Hyvät jatkot sulle toinen ope, ja paljon voimia, niitä tunnut tarvitsevan.
Ja P.S. päätöstä en tullut täältä hakemaan, vaan tietoa. Oikeesti vahvistusta jo kuulluille kokemuksille. Joiden mukaan mun lapsi ei tarvitse pienluokkaa.

ap. kirjoitti:

sanot sitte olevas alan ammattilainen...? :)
Ensinnäkin jokainen jokaisella alalla tekee virheitä, on se siivooja tai poliisi taikka vaikka tuomari! Tai poliitikko niinku otsikot kertoo!
Kun et tiedä MITÄÄN taustoja meidän eskarista, et voi mua äitinä tuomita! Puhumattakaan mun perheestä, saatikka lapsestakaan. Ja kun SINÄ et sitä kynällä heiluttelua mulle esittänyt, niin mikä kumma että otat tän noin henkilökohtasesti? :) Kyse ei nyt ole niistä sinun kymmenistä em. tilanteista, vaan tästä minun omastani.
Ja mikäs siin mättää, että kysyn mielipiteitä pienluokista taikka perusteista? Onhan tilanne meille uusi, eikö se ole ihan normaalia hakea "vertaistukea" jopa internetin palstoilta? Niinhän niitä on lukuisiin eri syihin.
Hyvät jatkot sulle toinen ope, ja paljon voimia, niitä tunnut tarvitsevan.
Ja P.S. päätöstä en tullut täältä hakemaan, vaan tietoa. Oikeesti vahvistusta jo kuulluille kokemuksille. Joiden mukaan mun lapsi ei tarvitse pienluokkaa.

Lue lisää

...se koira älähtää, kehen kalikka kalahtaa...;), ei muuten täällä netissäkään kukaan tiedä sen kummemmin teistä tai asioistanne joten on kummallista että tukeudut vieraiden ihmisten mielipiteisiin. Onnea joka tapauksessa lapsellesi koulutielleen.

toinen ope kirjoitti:

...se koira älähtää, kehen kalikka kalahtaa...;), ei muuten täällä netissäkään kukaan tiedä sen kummemmin teistä tai asioistanne joten on kummallista että tukeudut vieraiden ihmisten mielipiteisiin. Onnea joka tapauksessa lapsellesi koulutielleen.

Lue lisää

Koulu oli jollain lauantaikävelyllä ja nähtiin eräs poika, jonka äiti kielsi erityisluokan henkeen ja vereen. Poika oli laiha kuin lanka ja käveli aivan yksin kädet rinnan päällä (ei rennosti heiluen) ja muut käveli energisesti ohi kaveriporukoissaan. Tuli paha mieli, kun muistan äidille ehdotetun erityisopetuksen eskariaikaan jo. Samaan aikaan omani meni eskariin eritityisryhmään ja myöhemmin erityisluokalle. On voimakas ja rohkea lapsi ja myöntää itse osaamattomuutensa. Tämä toinen lapsi sanoi aina itse osaavansa ja olevansa hyvä, vaikkei osannut. Heitteli hiekkaa muiden päälle ja kehuskeli itsellään. Onko ihme, ettei enää ole kavereita koulussa? Jopa lapseni, jota poika ennen löi, sääli häntä

Poikani luokalla ei ole yhtään tunne-elämältään häiriintynyttä tai huonoista kotioloista kärsivää lasta. Se on tavallista kiltimpi ja rauhallisempi luokka.

diagnoosia, jos lapselle halutaan/ehdotetaan pienluokkaa. Riittää, kun vaikkapa koulupsykologi kirjoittaa yhdessä esikoulun ja vanhempien myötävaikutuksella suosituksen k.o luokalle, vaikkapa jos kyseessä on ylivilkkautta, keskittymis- tai oppimisvaikeuksia. Noidenkaan suhteen kun ei aina ole olemassa diagnoosia jonkun erityisen sairauden takia.

Milla.M kirjoitti:

diagnoosia, jos lapselle halutaan/ehdotetaan pienluokkaa. Riittää, kun vaikkapa koulupsykologi kirjoittaa yhdessä esikoulun ja vanhempien myötävaikutuksella suosituksen k.o luokalle, vaikkapa jos kyseessä on ylivilkkautta, keskittymis- tai oppimisvaikeuksia. Noidenkaan suhteen kun ei aina ole olemassa diagnoosia jonkun erityisen sairauden takia.

Lue lisää

jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä lapsestaan? Että eskarissa vois vaikuttaa vaikka huono ilmapiiri, miksi käyttäytyy huonosti? Esim. väärä asenne lasta kohtaan? Eskarin ope loi ennakkokäsityksen lapsesta, ja oli päättäneet "ottaa siltä heti turhat luulot itestään pois!", vaikka lapsi oli kovia kokenut, sydän särkyneenä, jonka takia SULKEUTUI! Ei ollut häirikkö, vaan sulkeutui. Siitä pidettiin het alkuunsa palaveri, että ope tietää mistä on kyse, kun oli masentunut. Ope oliki käsittäny puheet väärin, ja oli ottanut lapsen silmätikuksi. Kun siitä päästiin psykologin avulla, lapsi on nyt avoin ja hirmu hyväsydäminen pakkaus. Joskin toki hyvin temperamenttinen, ja kovapäinen. Ja innokas. EI OLE VAARAKSI EIKÄ HAITAKSI MUILLE! vaan oppinut hillitsemään itseään! Mut jos se ois syy laittaa toinen pienluokalle, se olis sen koko koulutulevaisuus sit siellä. Koska ne on sen perusluonteenpiirteitä.

Onko se väärin kuunnella omaa sydäntään, tehdä päätös sen perusteella kuinka itse tuntee lapsensa?
Jos vaan kaksi ihmistä maailmassa sanoo lapsen olevan sosiaaliton ja huonosti käyttäytyvä, mutta kaikki muut ihmiset, psykologit, vanhemmat, läheiset, kaikki muut ovat lapsesta ihan toista mieltä?
Ymmärrän, että tilanne saattaa olla eskarissa toinen kuin muualla (tilanteet, sosiaaliset kanssa käymiset jne), mutta miten tehdä ratkasua lapsen kohdalla, kun kaikki muu sanoo muuta kuin ne kaksi ihmistä?
Ryhmätyöskentely sujuu hyvin, lapsi nauttii oppia uutta, on auttavainen, ja kovin miellyttämisenhaluinen. Ja hyvin fiksu.
Näitä pohdin.
Toivoisin saavani tosissani niit kokemuksii vastaavissa tilanteissa, että kuinka on sujunut alku, onko päässyt koska normaalille luokalle, tai onko päätetty toisin ja laitettu normaalille luokalle ja kuinka käynyt?
En siis halua tästä metakkaa niinku tääl osa jo ollut, vaan ihan vaan kuulla niitä kokemuksia. Ja ihan tosissaan mä vähättelen tätä eskarivuotta, tää on ollu helvetillinen vuosi. Valheistakin he on jääny kiinni, lapseni suhteen siis jopa. On nöyryttetty lasta, on revitty mun silmien edessä (vahinko kylläki,että näin, kun olin ajoissa), on tehty vaikka mitä. En halua liian tarkkaan selittää, ku tässä kuitenkin on tarkoituksena olla anonyymi...
Jos vaikka esimerkkinä selitän pienen ison virheen heiltä:
Lapsia kun oli tietty määrä, jotka usein piikitteli lastani, sormella tökki, ja töni jne, niin lapseni kyllästyi ja antoi takas. Sitä oli jo jonku aikaa kestäny siin vaiheessa. No siit toki nous metakka, ei siit muiden käytöksestä, vaan lapseni puolustautumisesta. Lapsen mukaan aikuset oli nähny, ja torunu härnääjää, mutta ei puuttuneet koskaan sen suuremmin. No miten sen lapsen täytyy yksin suuressa porukassa toimia? Parempiko ois sit antaa tökkiä ja töniä, kun lapset ei antaneet olla, eikä siirtyminen auttanut? No palautteen saatuani hyvin pahoillani opetin lapselleni, että täst lähtien kun alkaa tosissaan suututtamaan, saa hän mennä hoitajalle ja vaikka siinä vaiheessa pomppia tasajalkaa, että nyt kiukuttaa! No jostain syystä kierre jatku kuitenkin, ja lapsi sanoi että kun hoitajat ei puutu. Niin pari kuukautta myöhemmin se sieltä tuliki hoitajan suusta, ettei he kuuntele juoruamisia! No miten hemmetti sen 6-vuotiaan lapsen pitää sit toimia? Häntä ei opastettu eskarin toimesta kuin olla vaan välittämättä. Onko sekää reiluu? Toiset saa tökkii, ja ite pitää niellä, eikä ole ketään tukena? Mahtaa sitte olla meillä kieroutunu näkemys asiaan, jos tässä on nyt lapselle opetettu muiden lasten kanssa toimimaan oikein.
Ja tää on PIENIN esimerkki, kukaan ei uskokkaa miten järkyttäväksi meno voiki mennä. Ihmiset jotka olleet meidän elämässä tän vuoden, ovat tietosia toki, ja ihan pää pyörällään, että tällästäkö eskarin kuuluu olla. Ja he ovat sitä mieltä, etteivät tekisi sitä päätöstä eskarin mielipiteen perusteella, vaan kuunnellen omaa sydäntä. Mun sydän ja järki sanoo toista.

Mulla on syyni miksi en haluaisi laittaa pienluokalle, hyvin läheiseen liittyen. Pelkoa lapseni tulevaisuudesta. Kun mun käsitys on se kuulemma vanhanaikainen, en siis ihan tosissaan tiedä mimmonen pienluokka nykyään on. Mulle se on sana tarkkis, ja siltä se tuntuuki kun näillä perusteilla sinne ollaan väkisin yritetty.

ap. kirjoitti:

jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä lapsestaan? Että eskarissa vois vaikuttaa vaikka huono ilmapiiri, miksi käyttäytyy huonosti? Esim. väärä asenne lasta kohtaan? Eskarin ope loi ennakkokäsityksen lapsesta, ja oli päättäneet "ottaa siltä heti turhat luulot itestään pois!", vaikka lapsi oli kovia kokenut, sydän särkyneenä, jonka takia SULKEUTUI! Ei ollut häirikkö, vaan sulkeutui. Siitä pidettiin het alkuunsa palaveri, että ope tietää mistä on kyse, kun oli masentunut. Ope oliki käsittäny puheet väärin, ja oli ottanut lapsen silmätikuksi. Kun siitä päästiin psykologin avulla, lapsi on nyt avoin ja hirmu hyväsydäminen pakkaus. Joskin toki hyvin temperamenttinen, ja kovapäinen. Ja innokas. EI OLE VAARAKSI EIKÄ HAITAKSI MUILLE! vaan oppinut hillitsemään itseään! Mut jos se ois syy laittaa toinen pienluokalle, se olis sen koko koulutulevaisuus sit siellä. Koska ne on sen perusluonteenpiirteitä.

Onko se väärin kuunnella omaa sydäntään, tehdä päätös sen perusteella kuinka itse tuntee lapsensa?
Jos vaan kaksi ihmistä maailmassa sanoo lapsen olevan sosiaaliton ja huonosti käyttäytyvä, mutta kaikki muut ihmiset, psykologit, vanhemmat, läheiset, kaikki muut ovat lapsesta ihan toista mieltä?
Ymmärrän, että tilanne saattaa olla eskarissa toinen kuin muualla (tilanteet, sosiaaliset kanssa käymiset jne), mutta miten tehdä ratkasua lapsen kohdalla, kun kaikki muu sanoo muuta kuin ne kaksi ihmistä?
Ryhmätyöskentely sujuu hyvin, lapsi nauttii oppia uutta, on auttavainen, ja kovin miellyttämisenhaluinen. Ja hyvin fiksu.
Näitä pohdin.
Toivoisin saavani tosissani niit kokemuksii vastaavissa tilanteissa, että kuinka on sujunut alku, onko päässyt koska normaalille luokalle, tai onko päätetty toisin ja laitettu normaalille luokalle ja kuinka käynyt?
En siis halua tästä metakkaa niinku tääl osa jo ollut, vaan ihan vaan kuulla niitä kokemuksia. Ja ihan tosissaan mä vähättelen tätä eskarivuotta, tää on ollu helvetillinen vuosi. Valheistakin he on jääny kiinni, lapseni suhteen siis jopa. On nöyryttetty lasta, on revitty mun silmien edessä (vahinko kylläki,että näin, kun olin ajoissa), on tehty vaikka mitä. En halua liian tarkkaan selittää, ku tässä kuitenkin on tarkoituksena olla anonyymi...
Jos vaikka esimerkkinä selitän pienen ison virheen heiltä:
Lapsia kun oli tietty määrä, jotka usein piikitteli lastani, sormella tökki, ja töni jne, niin lapseni kyllästyi ja antoi takas. Sitä oli jo jonku aikaa kestäny siin vaiheessa. No siit toki nous metakka, ei siit muiden käytöksestä, vaan lapseni puolustautumisesta. Lapsen mukaan aikuset oli nähny, ja torunu härnääjää, mutta ei puuttuneet koskaan sen suuremmin. No miten sen lapsen täytyy yksin suuressa porukassa toimia? Parempiko ois sit antaa tökkiä ja töniä, kun lapset ei antaneet olla, eikä siirtyminen auttanut? No palautteen saatuani hyvin pahoillani opetin lapselleni, että täst lähtien kun alkaa tosissaan suututtamaan, saa hän mennä hoitajalle ja vaikka siinä vaiheessa pomppia tasajalkaa, että nyt kiukuttaa! No jostain syystä kierre jatku kuitenkin, ja lapsi sanoi että kun hoitajat ei puutu. Niin pari kuukautta myöhemmin se sieltä tuliki hoitajan suusta, ettei he kuuntele juoruamisia! No miten hemmetti sen 6-vuotiaan lapsen pitää sit toimia? Häntä ei opastettu eskarin toimesta kuin olla vaan välittämättä. Onko sekää reiluu? Toiset saa tökkii, ja ite pitää niellä, eikä ole ketään tukena? Mahtaa sitte olla meillä kieroutunu näkemys asiaan, jos tässä on nyt lapselle opetettu muiden lasten kanssa toimimaan oikein.
Ja tää on PIENIN esimerkki, kukaan ei uskokkaa miten järkyttäväksi meno voiki mennä. Ihmiset jotka olleet meidän elämässä tän vuoden, ovat tietosia toki, ja ihan pää pyörällään, että tällästäkö eskarin kuuluu olla. Ja he ovat sitä mieltä, etteivät tekisi sitä päätöstä eskarin mielipiteen perusteella, vaan kuunnellen omaa sydäntä. Mun sydän ja järki sanoo toista.

Mulla on syyni miksi en haluaisi laittaa pienluokalle, hyvin läheiseen liittyen. Pelkoa lapseni tulevaisuudesta. Kun mun käsitys on se kuulemma vanhanaikainen, en siis ihan tosissaan tiedä mimmonen pienluokka nykyään on. Mulle se on sana tarkkis, ja siltä se tuntuuki kun näillä perusteilla sinne ollaan väkisin yritetty.

Lue lisää

Luettuani tämän viestiketjun, oma mielipiteeni on sama kuin sinulla.

Kirjoitat näin:

Onko se väärin kuunnella omaa sydäntään, tehdä päätös sen perusteella kuinka itse tuntee lapsensa?
Jos vaan kaksi ihmistä maailmassa sanoo lapsen olevan sosiaaliton ja huonosti käyttäytyvä, mutta kaikki muut ihmiset, psykologit, vanhemmat, läheiset, kaikki muut ovat lapsesta ihan toista mieltä?

Minusta ei ole väärin kuunnella sydäntään. Minusta perustelet järkevästi ratkaisusi, ja minusta se riittää. Jos alan ammattilaiset ovat asiasta eri mieltä, se jo itsessään kertoo, että lapsesi ei ole mikään selvä tapaus pienluokalle. Kyse on tulkintaeroista tapauksessa, josta kukaan ei voi täysin objektiivisesti sanoa mitään. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, sinä päätät.

Jos oma lapseni olisi käyttäytynyt samalla tavalla koulukypsyystestissä (eli tosiaan vain vähän leikkinyt kynällä), ei se olisi minusta mikään syy mennä pienluokalle. Persoonallisuudesta tuntuu mielipiteitä riittävän, yksiselitteistä tulkintaa ei ole pystytty osoittamaan.

Jos pienluokka vielä ajatuksena tuottaa sinulle noin paljon katkeria ajatuksia, jo pelkkä asenteesi pienluokkaa kohtaan riittää kertomaan lapsellesi sen, että hänessä on nyt jotain vikaa. - Pahimmillaan, että hän ei kelpaa äidille.

Miksi siis sinne! Minusta ei.Korostan kuitenkin, että tämä on vain minun mielipiteeni, ei mikään varteenotettava lausunto asiasta. Lisäksi sinähän olet jo päätöksesi tehnyt.

Milla.M kirjoitti:

diagnoosia, jos lapselle halutaan/ehdotetaan pienluokkaa. Riittää, kun vaikkapa koulupsykologi kirjoittaa yhdessä esikoulun ja vanhempien myötävaikutuksella suosituksen k.o luokalle, vaikkapa jos kyseessä on ylivilkkautta, keskittymis- tai oppimisvaikeuksia. Noidenkaan suhteen kun ei aina ole olemassa diagnoosia jonkun erityisen sairauden takia.

Lue lisää

täytyy olla. Jos ei ole diagnoosia, ei vanhemmilla ole mitään syytä suostua erityisluokalle panoon. Ylivilkkaus tms käytöshäiriöt voivat johtua neurologisista syistä tai lapsen huonosta hoidosta tarhassa/huonoista kotioloista.

Vie lapsesi tutkimuksiin lastenneurologiselle osastolle. Luokan pieni koko on lapselle aina hyväksi, mutta on väärin, jos lasta ei tutkita. Sellaiset erityisluokat, joissa on kaikenlaisia lapsia sekaisin eivät hyödytä ketään tai mitään. Ne ovat pelkkiä lasten säilytyspaikkoja.

ap. kirjoitti:

jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä lapsestaan? Että eskarissa vois vaikuttaa vaikka huono ilmapiiri, miksi käyttäytyy huonosti? Esim. väärä asenne lasta kohtaan? Eskarin ope loi ennakkokäsityksen lapsesta, ja oli päättäneet "ottaa siltä heti turhat luulot itestään pois!", vaikka lapsi oli kovia kokenut, sydän särkyneenä, jonka takia SULKEUTUI! Ei ollut häirikkö, vaan sulkeutui. Siitä pidettiin het alkuunsa palaveri, että ope tietää mistä on kyse, kun oli masentunut. Ope oliki käsittäny puheet väärin, ja oli ottanut lapsen silmätikuksi. Kun siitä päästiin psykologin avulla, lapsi on nyt avoin ja hirmu hyväsydäminen pakkaus. Joskin toki hyvin temperamenttinen, ja kovapäinen. Ja innokas. EI OLE VAARAKSI EIKÄ HAITAKSI MUILLE! vaan oppinut hillitsemään itseään! Mut jos se ois syy laittaa toinen pienluokalle, se olis sen koko koulutulevaisuus sit siellä. Koska ne on sen perusluonteenpiirteitä.

Onko se väärin kuunnella omaa sydäntään, tehdä päätös sen perusteella kuinka itse tuntee lapsensa?
Jos vaan kaksi ihmistä maailmassa sanoo lapsen olevan sosiaaliton ja huonosti käyttäytyvä, mutta kaikki muut ihmiset, psykologit, vanhemmat, läheiset, kaikki muut ovat lapsesta ihan toista mieltä?
Ymmärrän, että tilanne saattaa olla eskarissa toinen kuin muualla (tilanteet, sosiaaliset kanssa käymiset jne), mutta miten tehdä ratkasua lapsen kohdalla, kun kaikki muu sanoo muuta kuin ne kaksi ihmistä?
Ryhmätyöskentely sujuu hyvin, lapsi nauttii oppia uutta, on auttavainen, ja kovin miellyttämisenhaluinen. Ja hyvin fiksu.
Näitä pohdin.
Toivoisin saavani tosissani niit kokemuksii vastaavissa tilanteissa, että kuinka on sujunut alku, onko päässyt koska normaalille luokalle, tai onko päätetty toisin ja laitettu normaalille luokalle ja kuinka käynyt?
En siis halua tästä metakkaa niinku tääl osa jo ollut, vaan ihan vaan kuulla niitä kokemuksia. Ja ihan tosissaan mä vähättelen tätä eskarivuotta, tää on ollu helvetillinen vuosi. Valheistakin he on jääny kiinni, lapseni suhteen siis jopa. On nöyryttetty lasta, on revitty mun silmien edessä (vahinko kylläki,että näin, kun olin ajoissa), on tehty vaikka mitä. En halua liian tarkkaan selittää, ku tässä kuitenkin on tarkoituksena olla anonyymi...
Jos vaikka esimerkkinä selitän pienen ison virheen heiltä:
Lapsia kun oli tietty määrä, jotka usein piikitteli lastani, sormella tökki, ja töni jne, niin lapseni kyllästyi ja antoi takas. Sitä oli jo jonku aikaa kestäny siin vaiheessa. No siit toki nous metakka, ei siit muiden käytöksestä, vaan lapseni puolustautumisesta. Lapsen mukaan aikuset oli nähny, ja torunu härnääjää, mutta ei puuttuneet koskaan sen suuremmin. No miten sen lapsen täytyy yksin suuressa porukassa toimia? Parempiko ois sit antaa tökkiä ja töniä, kun lapset ei antaneet olla, eikä siirtyminen auttanut? No palautteen saatuani hyvin pahoillani opetin lapselleni, että täst lähtien kun alkaa tosissaan suututtamaan, saa hän mennä hoitajalle ja vaikka siinä vaiheessa pomppia tasajalkaa, että nyt kiukuttaa! No jostain syystä kierre jatku kuitenkin, ja lapsi sanoi että kun hoitajat ei puutu. Niin pari kuukautta myöhemmin se sieltä tuliki hoitajan suusta, ettei he kuuntele juoruamisia! No miten hemmetti sen 6-vuotiaan lapsen pitää sit toimia? Häntä ei opastettu eskarin toimesta kuin olla vaan välittämättä. Onko sekää reiluu? Toiset saa tökkii, ja ite pitää niellä, eikä ole ketään tukena? Mahtaa sitte olla meillä kieroutunu näkemys asiaan, jos tässä on nyt lapselle opetettu muiden lasten kanssa toimimaan oikein.
Ja tää on PIENIN esimerkki, kukaan ei uskokkaa miten järkyttäväksi meno voiki mennä. Ihmiset jotka olleet meidän elämässä tän vuoden, ovat tietosia toki, ja ihan pää pyörällään, että tällästäkö eskarin kuuluu olla. Ja he ovat sitä mieltä, etteivät tekisi sitä päätöstä eskarin mielipiteen perusteella, vaan kuunnellen omaa sydäntä. Mun sydän ja järki sanoo toista.

Mulla on syyni miksi en haluaisi laittaa pienluokalle, hyvin läheiseen liittyen. Pelkoa lapseni tulevaisuudesta. Kun mun käsitys on se kuulemma vanhanaikainen, en siis ihan tosissaan tiedä mimmonen pienluokka nykyään on. Mulle se on sana tarkkis, ja siltä se tuntuuki kun näillä perusteilla sinne ollaan väkisin yritetty.

Lue lisää

lastentarhanopettaja ja erityislastentarhanopettaja ovat molemmat vahvasti samaa mieltä asiasta ja viestineet pitkin vuotta sinulle ongelmista, niin uskoisin heidän tietävän mistä puhuvat? Lapsen ryhmäkäyttäytyminen on usein hyvin erilaista kuin kotikäyttäytyminen. Erityisluokkahan ei ole mikään rangaistus vaan pikemminkin etuoikeus. Eikä erityisluokka ole mikään tarkkis. Toki riippuu siitä millainen erityisluokka on esim. monimuotoluokalle pääseminen voi olla hyvä juttu. Sen sijaan, jos koko porukka erityisluokalla on käyttäytymishäiriöisiä, niin miettisin kaksi kertaa haluaisinko lapseni sinne. Tuskin haluat sitäkään, että ensimmäisen luokan opettaja viestittää samoista asioista, mistä olet jo edellisen vuoden kuullut. Sen sijaan, että lapsesi pääsisi pienempää ryhmään opiskelemaan ja myöhemmin tavalliselle luokalle, kun asiantuntija (erityisopettaja) on häntä sinne suositellut.

Olen lapsi ja minut pakotetaan pienluokkaan vaikka väitän vastaan naamapunaisena "EN MENE PIENLUOKALLE" olen kuudennella luokalla keväällä menen seitsemännelle luokalle pien tai normaali luokalle, en siirry vaikka mikä olis . En mene pienluokalle koska en ole tottunut tälläiseen pienluokkaan ja lisäksi pienluokkalaiset eivät ole normaaleja!!!!!äääääää mihin tää maiilma on mennyt voi kakan marjat jos joudun sinne adhdelaan!!!!!!