Ihmisen halu syntiin

Raamattu olisi kirjoitettu turhaan, jos ihminen voisi järjellään tai tunteillaan ohjata elämäänsä oikein ja opastaa toisia. Kyllä Jumala tuntee ihmisen pahuuden: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (San 14:12)

Alussa jotain syntiä aloitellessaan ihmisen omatunto hälyttää, mutta jos ihminen tekee sen synnin siitä huolimatta ensimmäisen kerran, hän alkaa samalla selitellä ihmisjärjellään ja ihmistunteillaan syntiään, Jumalaa ja itseään toisenlaiseksi kuin ne todellisuudessa ovat. Selittelyt ovat moninaiset: muutkin tekevät, pakko tehdä muuten käy huonosti minulle tai toisille, ei Jumala tarkoita kieltää tätä, tuntuu niin hyvältä, ettei tämä voi olla väärin, tämä oli väärin Raamatun kirjoittamisen aikaan, mutta nyt ajat ovat toiset, minä teen näin, mutta ei tämä ole niin paha kuin tekisin jotain, mitä tuo toinen tekee, Jumala ei voi tuomita näin vähäpätöisestä erehdyksestä, ihminen ei voi/ ei pysty olemaan tekemättä tätä, tämä on rakkaudellista ja hyvää, Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen siispä kaikki mitä teen on hyvää ja oikeastaan Jumalan minulla teettämää, Jumalahan sanoo toisessa paikkaa Raamatussa jotain, jolla saan tämän todistettua hyväksi teoksi, hyvitän tämän käymällä kirkossa, auttamalla hädänalaisia tai puhumalla ihmisille Jeesuksesta tai pidättäytymällä toisesta synnistä, kyllä Jumala näkee sydämeeni ja ymmärtää, miksi näin teen eikä rankaise minua…

Niin ihminen paaduttaa omantuntonsa tunnottomaksi noilla Jumalan vastaisilla selityksillään ja olemalla tekemättä parannusta kyseisestä synnistä jatkaen synnin tekemistä.

Niinpä paatunut jatkaa alkamaansa syntiä: huorintekoaan (jopa avoliittoon asti tai täyttämällä elämänsä seksiseikkailuilla), jatkaa harhaoppisten kanssa kaveeraamistaan (jopa liittyy harhaoppiseen kirkkoon tai seurakuntaan jäseneksi), jatkaa varasteluaan (jopa kleptomaaniksi, ryöstäjäksi, huijariksi, petoksiin asti) jne.

Mutta niin kauan kuin ihminen vielä maan päällä tallustaa, on mahdollista, että Jumala antaa hänelle etsikkoajan ja hän voi silloin tehdä uskonratkaisun, uudestisyntyä ja sitten kulkea Kristus-tietä taivaaseen.

Uskoville Jumalan tahto on pyhitys ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” (Room 6:22) ja oma tahto; tunteet ja järjen päätelmät, pitää haudata ja pitää kuolleena (Room 6:11).

Kun Jumala sanoo Raamatussa jotain tai johdattaa ihmistä suoraan, on Jumalaa uskottava. Ei auta ihmistä, että uskoo Jumalan olevan olemassa tai että on tullut joskus uskoon, mutta ei usko Häntä käytännön jokapäiväisessä elämässä ”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk 6:46)

Uskoon tullut ihminen, joka ei usko, mitä Jumala sanoo eikä toimi sen mukaan, vaan nostaa oman lihansa kuolleista ja alkaa toimia sen mukaan (tunteet, järki, tavat), elää ”pahituselämää” ei pyhityselämää. Jokainen uskova voi murehduttaa Pyhän Hengen niin, että se lopulta poistuu hänestä, jos itsepäisesti muuttaa hengellisen elämänsä lihalliseksi valitsemalla itsepäisesti oman järkensä ja tunteensa Jumalan tahdon edelle.

Sitten on luopio ja matkalla helvettiin, vaikka jäisi luulemaan, että uskonnollisuus on sen merkki, että olisi pelastunut ja matkalla taivaaseen. Näitä itseään uskoviksi luulevia ja mainostavia ovat kirkot ja seurakunnat pullollaan, puhumattakaan kokonaan harhaoppisista kirkoista/seurakunnista (mormonit, jehovan todistajat, adventistit jne), maallikoista pastoreihin ja he sitten eksyttävät koko ajan muita tuudittaen ei-uskovat väärään turvallisuuden tunteeseen luulemaan, että ovat pelastettuja tai vetämään uskovia samaan lihallisuuteen ja pois uskosta luopioiksi kuin itsekin ovat.

Synnin teot ovat kuolleita tekoja ja johtavat elämästä kuolemaan uskovatkin, jolleivät he tee niistä parannusta:

”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” (Heb 6:1-6)