Pidättekö Schönbergistä?

Antiteesi

Lyhyesti sanottuna kaikella musiikilla tulee olla järjestelmä jotta säveltäjä tuntisi olevansa lujalla pohjalla eikä tuuliajolla sitoutuessaan johonkin kieleen jonka hallitsemiseksi hänellä ei ole muuta keinoa kuin synnynnäinen musikaalisuutensa, vaikka Schönbegkin totesi olevansa sisäisen voman orja jolla oli suurempi valta hänen ylitseen kuin millään musiikillisella alkukoulutuksella eikä hänen musiikkinsa ollut suinkaan mitään matemaattista näpertyelyä senkään jälkeen kun oli formuloinut 12-sävel koodin Gouldin mielestä yliyksinkertaisen liioitellun tai katsantokannasta riippuen monimutkaisen järjestelmän lapsellisen matematiikan keitoksen, jossa sävelrivin suhteet teokseen vaikuttivat aluksi alkeellisilta musiikillisen materiaalin käytössä tapahtuneen kehityksen teknillis-käytännöllisenä muotoiluna spekulativisuudestan huolimatta, ei henkilökohtaista seikkailua vaan oikeutetun ja laillisen pyrkimyksen tulosta

Ottaen kuitenkin huomioon sen, että Schönbergin tuotanto voidaan jakaa useampaan tioisistaan hyvinkin poikkeavaan eri tyylikauteen tonaalisen kauden myöhäisromantiikkaa edustavista teoksista ekspressionismia edustaviin atonaalisiin kokeiluihin ja viimein konventionaalisen opin mukaan sävelletyihin dodekafonisiin teoksiin joissa tietty arkktehtoninen täsmälliyys, dogmaattisuus ja doktrinäärisyys on syrjäyttänyt tilaisuden tullen spontaanimman keksinnän, joista ensimmäiset tuttuihin klassisiin muotokaavioihin sävelletyt, sarja 7 instrumentille, puhallinkvintetto, serenadi jne. kuuluivat Schönbergin uran onnellisimpiin mitä hän koskaan kirjoitti uudelleen löydettynä sovinnonteon aikana yhdistäessään aspektit joita hän rakasti, jos oikein muistan, vaikkakin siinä olet okeassa että vaikka kaikkein tukahduttavin musiikillinen lainsäädäntö hillitsi hänen luovuttaan se virtasi vuolaimmin, ja josta puhkesi esiin intensiteetti joie de vivre jolla ei ole vastinetta säveltäjän muussa tuotannossa kokiesaan romanssin numeroiden kanssa jotka olivat aina kiehtoneet häntä hänen lukiessaan niistä kohtalonsa kirjoittan 5 vuoden aikana osan inspiroituneinta musiikkia dodekafonisista suoraviivaisita 12-sävelteknisitä harjoitelmista opus 31 saakka, jossa rivitekniikka ilmenee kaikkein taitavimmilleen vietynä. viimeisten vuosiensa tuotantoon jossa hän hyväksyy täydellisesti uuden musiikillisen järjestelmän seuraukset, kvasitonaalisten teosten, ode to napoleon Buonaparte, eloonjänyt varsovasta urkumuunnelmat jne. ohella joiden kolmisointukulkuja ei oe järjestetty tonaalisen äänenkuljetuksen periaatteita kunnioittaen vaan se on johdettu 12-sävelperiaatteesta. Ei tarvite kuunnella kuin ensimmäisiä 12-sävljärjestelmän mukaisesti sävellettyjä teoksia niin ei voi kuin ihastella kuinka kaunopuheinen tämä järjestelmä voi olla mestarillisssa käsissä.

10

276

Vastaukset

  • Verklärte Nacht:sta, muuta Scönbergiä en ole kuullut.

    En jaksanut lukea tekstiäsi. Verklärte Nacht kuulostaa vain mielenkiintoiselle, ekspressionistiselle musiikille, teoriaa sen kummemmin miettimättä. Ensimmäisen kerran kuulin teoksen konsertissa, viime aikoina tullut kuunneltua levyiltä.

    • Vaikkakaan se ei ole yhtä tunnevoimaista kuin Delius jolta koin atseni yläviistoon kohiottautunena silmäni ummssa kohti katonrajaa sieluni silmillä intuitiivisesalaperäisesti ohtavan nän hiessäkylpevän haltioitumista hipovan emotionaalisen elämyksen Daviesi pakanrequiemia kuunelessa


    • Kyllä S-perkki käy, vaikka oli enemmän opettaja kuin säveltäjä. Ja sit tosta aloittajasta. Se on ymmärtänyt filosofisen kielen väärin. Pönttö jo aika sekaisin. Mömmöillytkö liikaa?


    • här kirjoitti:

      Kyllä S-perkki käy, vaikka oli enemmän opettaja kuin säveltäjä. Ja sit tosta aloittajasta. Se on ymmärtänyt filosofisen kielen väärin. Pönttö jo aika sekaisin. Mömmöillytkö liikaa?

      joo, en minäkään jaksanut lukea tota lätilätiä. ei pidä sotkea viina ja pillereitä.

      schönbergillä on paljon hyvää, myöhäinen jousitrio ja pierrot lunaire on mun suosikit.


    • koville tommonen kirjoitti:

      joo, en minäkään jaksanut lukea tota lätilätiä. ei pidä sotkea viina ja pillereitä.

      schönbergillä on paljon hyvää, myöhäinen jousitrio ja pierrot lunaire on mun suosikit.

      Pitänee täsmentää väärinkäsitysten välttämiseksi että lähteeni olen poiminut Glenn Gouldin Kirjoituksia musiikista opuksesta ynnä muista alan tietoteoksista viljelemättä juuri lainkaan omaa ilmaisutaidettani kun Gould on niin paljon minua etevämpi. !900-luvun tunnevoimaisin säveltäjä on kuitenkin mielestäni ehdottomasti Delius ja toiseksi kiehtovin löytyy herrojen Schönberg, Ives, Kuula ja R. Strauss joukosta. minua esim. kuulan Hämärän laulu orkesterirunoelma orkesterisarjasta numero 1 kiehtoo tunnevoimaisuudelleen erityisesti niin unohtumattoman hienon käsittelyn kuin kansanlaulu ja Etelä-Pohjalainen tanssi orkesterikontrapunktiikassaan ovat saaneetkin pirun polskan pateettisuuteen yltävässä aito-pohjalaisessa karakteristiikassaan melodian alkuperää lukuunottamatta. mutta sellaista lumoavan hiestävää vaikutusta kuin delius saa aikaan lukemattomissa hienostuneesti piirretyissä tanskalaisen kauden teoksista norjalaisiin tai jopa verismoa edustavaan mittasuhteiltaan suppeaan Margot la Rouge dramaallisesti taitavasti artikuloituun dramaattisissa orkesteriefekteissä hätkähdyttävään rajuilmakuvaukseen, iki-ihanaan rakkausduettoon myöhäisromanttisessa kromaattisessa tonaalisessa harmonisessa kielessään runsasvivahduksisine ja punottuine vihjauksineen sydäntä lämmittävine jälki wagnerilaisine kiertyileviin ja venytetyihin m,elodialinjoihin yhtyneessä dramaattisessa ariosoresitatiivissaan tehden paljon oopperassakin esitettyä Schönbergin monodraamaan erwartungia ylevöityneemmän lumon vaikutuksen jälkimmäisen alinomaiseen himerrykseen verrattuna josta jo Heikinheimo aikanaan pisteliäästi huomautti. Des Lebenz Tanze sinfoninen runo on myös tutustumisen arvoinen säihkyvässä orkesteriväripasletissaan ja rytmisessä vitaliteetissaan.


    • koville tommonen kirjoitti:

      joo, en minäkään jaksanut lukea tota lätilätiä. ei pidä sotkea viina ja pillereitä.

      schönbergillä on paljon hyvää, myöhäinen jousitrio ja pierrot lunaire on mun suosikit.

      pierrot lunaire syntyi schönbergin ekspressionistisella vapaata atonaalisuutta edustavalla kaudella ennen 12 sävelkooodin formuloimista


  • En pidä pidä schönbrunnista se on yhtä pitkäveteistä kuin tekstisi. Ahoi.

  • en tunne schönbrunnin tuotantoa sikäli kun linnat ovat koskaan kyenneet säveltämään mitään mutta schönbergin dodekafoninen serenade teki minuun suuren vaikutuksen älyllisessä voimassaan joka ylittää sibben sentimenton.

  • Otetaan -Schön pois ja laitetaan Hard tilalle.

  • Onko musiikki vain matematiikkaa?

    Jos Bachin fuugat nähdään puhtaana matematiikkana, ne kuuluvat pelkkään ilmiöön, joka ei koske olemusta sinänsä, jolloin niiltä näin ollen puuttuisi empiirinen sisällyskin. Näin ollen myös matemaattisesti lahjattomilta puuttuisi kyky ymmärtää niitä tässä suhteessa jos ne itsessään eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta kun ne eivät substanssiltaan ja sisäiseltä olemukseltaan omaisi edellytyksiä vaikuttaa vastaanottajan tahtoon, tunteisiin, intohimoihin ja affekteihin samalla välittömyydellä kuin vähemmän professionalistinen ja amatöörimäisempi taide, intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa ja terävyydessä, niin että se kykenee niitä nopeasti kohottamaan ja muuttamaan toiseen vireeseen. Tällaista substanssia aprioriset tieteet eivät tietenkään voi omata älymme pelkkinä muotoina ilman sisältöä.

    Jos Bachin fuugat nähdään puhtaana matematiikkana, ne kuuluvat pelkkään ilmiöön, joka ei koske olemusta sinänsä, jolloin niiltä näin ollen puuttuisi empiirinen sisällyskin. Näin ollen myös matemaattisesti lahjattomilta puuttuisi kyky ymmärtää niitä tässä suhteessa jos ne itsessään eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta.
    Ja kuten sanoin..eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta kun ne eivät substanssiltaan ja sisäiseltä olemukseltaan omaisi edellytyksiä vaikuttaa vastaanottajan tahtoon, tunteisiin, intohimoihin ja affekteihin samalla välittömyydellä kuin vähemmän professionalistinen ja amatöörimäisempi taide, intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa ja terävyydessä, niin että se kykenee niitä nopeasti kohottamaan ja muuttamaan toiseen vireeseen. Tällaista substanssia aprioriset tieteet eivät tietenkään voi omata älymme pelkkinä muotoina ilman sisältöä.

    Schönbergillä oli ilmeisesti sama ongelma ja taipumus kuin lukusymboliikkaan hurahtaneella Bachilla rakastaessaan numeroita joskin aivan toisista profaaneista syistä toivoessaan voivansa lukea niistä kohtalonsa ja voisiko kuvitella suurempaa romanssia numeroiden kanssa kuin antamalla niiden hallita luovaa elämäänsä tässä lapsellisessa matematiikan ja kiistanalaisessa historian näkemyksen keitoksessa kaikkein ankarimman musiikillisen lainsäädännön kahlehtiessa musiikillista mielikuvitustaan 12-sävelteoriassa, joskin sitä kuuluu myös monimutkaiseksi matemaattiseksi järjestelmäksi kutsuttavan, joka joillekin on vain yliyksinkertainen.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.