Palamaton

Poskillaan
punaisten pilvien purppura
hiuksillaan kevään hiukkasia
ilmavaa, leijuvaa kultaa.

Mutta mitä onkaan
surullisten silmiensä syvyydessä
läikkyvä kaipauksen virta
huulilla häivähdys katkeruutta.

Hän elää
katveessa hyväilyiltä
yksinäisten savujen suojissa
mutta silti sydämensä kantaa
vielä orasta rakkaudesta.

Tunnethan jo totuuden
totuuden
joka ei pala tulessakaan ?
18485
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

..ei näe sydämeen,
sen kätkettyihin huoneisiin.
päälle päin kultaa on,vaan
kukaan ei näe mitä surun timanttia
kantaa sisällään.

surullinen pohjaväre on kauniissa
runossasi mutta lopussa toivokin
pilkahteli pikkuriikkisen.
hyvä linda!!!

Äänestä
  • näe, ja silti toivo elää ihmisessä. Naisessa joka
    tämän runon kirjoitti, joka nämä ajatukset niput-
    ti Sinunkin luettavaksi.

    Suru ja melankolia, sehän asuu minussa kuten tie-
    dät. Silloin ei voi muuta syntyä, kuin tämänkal-
    taista tekstiä/runoa.

    Toivoahan on niin kauan kuin elämää on väittää-
    vätten. Tukeudun siihen, kaikesta huolimatta.

    Kiitän Sinua Runopoika, kiitän.

    Äänestä

Aamu ÄH!

Systeri, Marin on melko sanaton.
Palamaton totuus, onko sen kovempaa vastustajaa?
Ei ole!
Vahva lataus, vahva lukuelämys.
Pidin.
Kiitos Sinulle.

Äänestä
  • nalle puhko ?

    Helvatinmoista on tämä elämä, tuntuu etten saa
    taas mistään langasta kiinni - olen kuin tuuli-
    ajolla sen kanssa. Rakkaus, sekö se on kaiken au-
    tuus ja ainoa totuus vai unohdus ja uuden alku.
    Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi - mikä
    on seuraava askel.

    Tässä olen, tässä tämän pienen minuuteni
    kanssa.

    Itsellesihän se kiitos kuuluu, ja sytämmestä.

    Äänestä

värisyttävää tekstiä joka
ei voi olla koskettamatta.

Teit sen taas kerran,
annoit ihanan lukuelämyksen, kiitos!

Äänestä
  • jos runostani välittyi edes osa lukijalle siitä
    mitä tunnen, olen ehkä saavuttanut silloin
    jotain.

    Kiitos, se kuuluu ehdottomasti Sinulle. Minähän
    olen onnekas, jos olen tavoittanut tekstilläni
    lukijan vaikkei se kovin lempeää tekstiä tällä
    kertaa taas ollutkaan.

    Kiitos !

    Äänestä

Poskillaan purppuranpuna
hiuksille kevään hentoa heiluntaa

silmien surumielisyys
kaipaus ja katkeruus

ja niin hän vain elää
siellä syvällä sisimmässä

ja rakkaus orastaa
aina uutta elämää

jota ei tulikaan voi polttaa
niin sen olla pitää ja on

Hieno on runosi!

Äänestä
  • tai sanotaanko, että parhaimmillaan se on niin.
    Mutta se ei nyt juuri käsittele silkkihansikkain,
    siitä nämä tummat runoni syntyy.

    Sinun palautteesi on aina yhtä lämminhenkinen,
    toivoakin antava. Sanojesi siivittämämän on hyvä
    jatkaa.

    Kiitos Diinuskainen, Sinun sydämesi on kultaa.

    Äänestä

Mun piti sanoa jotain, mutta sitten unohdin mitä kertoa.

Äänestä
  • jotain kuitenkin tipahti muistilokerosta,
    se on toki minulle riittävä että huomioit runoni.

    Olen otettu ' vähäisistä ' sanoistasi, niiden
    merkitys on kuitenkin paljon enemmän kuin ehkä
    niillä kerroit.

    Kiitos Flau.

    Äänestä

Nytpä en osaakaan sanoa mistä
runossasi pidin eniten koskapa
kaikki säkeistöt olivat yhtä loistavia!
Orastava rakkaus ja totuus

Olet luonut runoosi tunnelman
jonka melkein voi aistia siispä
kiitän Sinua lukunautinnosta!

Noita huiskuttaa Sinulle täältä
kaukaa..... :)

Äänestä
  • loistaviako, höh.

    En ole ollenkaan tyytyväinen tähän runooni - sen
    synkkyyteen. Olisi ehkä pitänyt löytää tähän jo-
    tain valoa, ehkä se siten olisi toiminut.

    Hienoa on se, että Sinä ylistät ' keskeneräistä '
    tekelettä kuitenkin, kyllä sanoillasi on hyvinkin
    lämmittävä voima.

    Keittelehän jotain koipi/siipi/räpylälientä -
    mie saatan poiketa notskille jahka kiireet hele-
    pottaa.

    lintsi kiittää ' nokinenää '

    Äänestä

Aamun sarastaessa kuljen
kasteeenpisaroimaa tietä
näen vihdoin
edesssäni polunpään
joka johdattaa
viimeiset askeleeni
luoksesi sun.

vain muutama askel
vain muutama askel
eroittaa minut sinusta
tunnen sydämmessäni,
polttavan sykkeen

näen sinun juoksevan
minua vastaan
kyynelsilmin kaulaani
kietoudut
vihdoin ja viimein
sinut
syliini sain.

Äänestä
  • minä odotin illan
    hämyisän, yksinäisen yön
    kuuntelin mustarastaan haikean laulun
    ja pelkäsin lepakoiden lennot

    ei tuonut tuuli viestiäsi
    ei laulanut laineet äänelläsi

    nyt tiedän ja tunnen
    että Sinä olet sittenkin totta
    en ole nähnyt vain unta

    aamu on kaunis ja raikas
    ja minun odotukseni
    minun kuumat kyyneleeni
    ne odottavat vain Sinun saapumista

    nyt tiedän että palaat
    eivätkä kyyneleeni vierineet hukkaan
    ne kertoivat kaipaukseni Sinuun
    Sinun sylisi turvaan

    Äänestä

  • lindalinda1 kirjoitti:

    minä odotin illan
    hämyisän, yksinäisen yön
    kuuntelin mustarastaan haikean laulun
    ja pelkäsin lepakoiden lennot

    ei tuonut tuuli viestiäsi
    ei laulanut laineet äänelläsi

    nyt tiedän ja tunnen
    että Sinä olet sittenkin totta
    en ole nähnyt vain unta

    aamu on kaunis ja raikas
    ja minun odotukseni
    minun kuumat kyyneleeni
    ne odottavat vain Sinun saapumista

    nyt tiedän että palaat
    eivätkä kyyneleeni vierineet hukkaan
    ne kertoivat kaipaukseni Sinuun
    Sinun sylisi turvaan

    kuulin sinun odottaneen
    illat hämyiset,vain mustarastaan
    haikeat sanat
    kaikuivat yössäpimeässä,
    tiedän sen
    tiedän sen
    rakkaani.

    siintä mieleni niin
    haikea olikin
    lähetin yönperhosen
    luoksesi jo aamuvarhain
    se melkein luoksesi
    ennähti
    mutta juuri ennen laskeutumista
    käsivarrellesi suuri puuska
    vahingossa perhon kauvemmaksi
    puhalsi,pahoillaan siintä
    vielläkin on.

    kun viestin
    niin haikean kuulin
    samassa taivaan pääskyn matkaan lähetin
    sanomaani sinulle tuoden.

    luoksesi olen tulossa,
    sinua rakkaani noutamaan.
    kuivuneet ovat sinun
    kaipuun kyyneleet
    kuulin sen.

    sillä tiedät minun
    luoksesi tulevan ja
    morsiammeksi
    sinut haluan.

    yhteiset ovat askeleemme.

    Äänestä

  • sydämmeni,kaipuu... kirjoitti:

    kuulin sinun odottaneen
    illat hämyiset,vain mustarastaan
    haikeat sanat
    kaikuivat yössäpimeässä,
    tiedän sen
    tiedän sen
    rakkaani.

    siintä mieleni niin
    haikea olikin
    lähetin yönperhosen
    luoksesi jo aamuvarhain
    se melkein luoksesi
    ennähti
    mutta juuri ennen laskeutumista
    käsivarrellesi suuri puuska
    vahingossa perhon kauvemmaksi
    puhalsi,pahoillaan siintä
    vielläkin on.

    kun viestin
    niin haikean kuulin
    samassa taivaan pääskyn matkaan lähetin
    sanomaani sinulle tuoden.

    luoksesi olen tulossa,
    sinua rakkaani noutamaan.
    kuivuneet ovat sinun
    kaipuun kyyneleet
    kuulin sen.

    sillä tiedät minun
    luoksesi tulevan ja
    morsiammeksi
    sinut haluan.

    yhteiset ovat askeleemme.

    että yön sydämellä
    oli eilen minulle musta viitta
    aamussa en tuntenut auringon kehrää
    enkä päivien piirtoa lain

    mutta sitten tapahtui jotain
    näin perhosen
    sen siivet vienosti värisi
    se yritti kertoa minulle jotain

    mutta ei
    en saanut tulkituksi sanomaa
    se lensi pois

    pääsky
    se olikin tuova Sinulta sen
    sen mitä kaipasin
    olet jo tulossa luokseni

    ei minulla ole enää aihetta kyyneliin
    ellei ne onnesta synny
    silloin kun olet vierelläni
    suutelet kaipaukseni
    ikävän iholtani ikuisuuteen

    sellaiseen
    jossa olet vain Sinä ja minä
    yhteiset askeleet

    Äänestä

on toivoa. Kaiken pahan ja vaikean jälkeen voin sanoa kokemuksella. Hieno kirjoitus. Kiitos.

Äänestä
  • tämäpä mieluinen yllätys tähän aamuun.

    Totta on että toivo elää - kaikessa. Sen
    voimalla yritän jaksaa tässäkin päivässäni.

    Sinua kiitän, vaikka en olekkaan lopputulokseeni
    lainkaan tyytyväinen. Sinun runosi sitävastoin,
    ne lähes poikkeuksetta hyrisevät minussa.

    Tuplakiitos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

Poskillaan
punaisten pilvien purppura
hiuksillaan kevään hiukkasia
ilmavaa, leijuvaa kultaa.

Mutta mitä onkaan
surullisten silmiensä syvyydessä
läikkyvä kaipauksen virta
huulilla häivähdys katkeruutta.

Hän elää
katveessa hyväilyiltä
yksinäisten savujen suojissa
mutta silti sydämensä kantaa
vielä orasta rakkaudesta.

Tunnethan jo totuuden
totuuden
joka ei pala tulessakaan ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu