Poskillaan
punaisten pilvien purppura
hiuksillaan kevään hiukkasia
ilmavaa, leijuvaa kultaa.
Mutta mitä onkaan
surullisten silmiensä syvyydessä
läikkyvä kaipauksen virta
huulilla häivähdys katkeruutta.
Hän elää
katveessa hyväilyiltä
yksinäisten savujen suojissa
mutta silti sydämensä kantaa
vielä orasta rakkaudesta.
Tunnethan jo totuuden
totuuden
joka ei pala tulessakaan ?
Palamaton
18
452
Vastaukset
- *runo64*
..ei näe sydämeen,
sen kätkettyihin huoneisiin.
päälle päin kultaa on,vaan
kukaan ei näe mitä surun timanttia
kantaa sisällään.
surullinen pohjaväre on kauniissa
runossasi mutta lopussa toivokin
pilkahteli pikkuriikkisen.
hyvä linda!!!- lindalinda1
näe, ja silti toivo elää ihmisessä. Naisessa joka
tämän runon kirjoitti, joka nämä ajatukset niput-
ti Sinunkin luettavaksi.
Suru ja melankolia, sehän asuu minussa kuten tie-
dät. Silloin ei voi muuta syntyä, kuin tämänkal-
taista tekstiä/runoa.
Toivoahan on niin kauan kuin elämää on väittää-
vätten. Tukeudun siihen, kaikesta huolimatta.
Kiitän Sinua Runopoika, kiitän.
Aamu ÄH!
Systeri, Marin on melko sanaton.
Palamaton totuus, onko sen kovempaa vastustajaa?
Ei ole!
Vahva lataus, vahva lukuelämys.
Pidin.
Kiitos Sinulle.- lindalinda1
nalle puhko ?
Helvatinmoista on tämä elämä, tuntuu etten saa
taas mistään langasta kiinni - olen kuin tuuli-
ajolla sen kanssa. Rakkaus, sekö se on kaiken au-
tuus ja ainoa totuus vai unohdus ja uuden alku.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi - mikä
on seuraava askel.
Tässä olen, tässä tämän pienen minuuteni
kanssa.
Itsellesihän se kiitos kuuluu, ja sytämmestä.
- Liona
värisyttävää tekstiä joka
ei voi olla koskettamatta.
Teit sen taas kerran,
annoit ihanan lukuelämyksen, kiitos!- lindalinda1
jos runostani välittyi edes osa lukijalle siitä
mitä tunnen, olen ehkä saavuttanut silloin
jotain.
Kiitos, se kuuluu ehdottomasti Sinulle. Minähän
olen onnekas, jos olen tavoittanut tekstilläni
lukijan vaikkei se kovin lempeää tekstiä tällä
kertaa taas ollutkaan.
Kiitos !
Poskillaan purppuranpuna
hiuksille kevään hentoa heiluntaa
silmien surumielisyys
kaipaus ja katkeruus
ja niin hän vain elää
siellä syvällä sisimmässä
ja rakkaus orastaa
aina uutta elämää
jota ei tulikaan voi polttaa
niin sen olla pitää ja on
Hieno on runosi!- lindalinda1
tai sanotaanko, että parhaimmillaan se on niin.
Mutta se ei nyt juuri käsittele silkkihansikkain,
siitä nämä tummat runoni syntyy.
Sinun palautteesi on aina yhtä lämminhenkinen,
toivoakin antava. Sanojesi siivittämämän on hyvä
jatkaa.
Kiitos Diinuskainen, Sinun sydämesi on kultaa.
- Flau
Mun piti sanoa jotain, mutta sitten unohdin mitä kertoa.
- lindalinda1
jotain kuitenkin tipahti muistilokerosta,
se on toki minulle riittävä että huomioit runoni.
Olen otettu ' vähäisistä ' sanoistasi, niiden
merkitys on kuitenkin paljon enemmän kuin ehkä
niillä kerroit.
Kiitos Flau.
- Minänoita
Nytpä en osaakaan sanoa mistä
runossasi pidin eniten koskapa
kaikki säkeistöt olivat yhtä loistavia!
Orastava rakkaus ja totuus
Olet luonut runoosi tunnelman
jonka melkein voi aistia siispä
kiitän Sinua lukunautinnosta!
Noita huiskuttaa Sinulle täältä
kaukaa..... :)- lindalinda1
loistaviako, höh.
En ole ollenkaan tyytyväinen tähän runooni - sen
synkkyyteen. Olisi ehkä pitänyt löytää tähän jo-
tain valoa, ehkä se siten olisi toiminut.
Hienoa on se, että Sinä ylistät ' keskeneräistä '
tekelettä kuitenkin, kyllä sanoillasi on hyvinkin
lämmittävä voima.
Keittelehän jotain koipi/siipi/räpylälientä -
mie saatan poiketa notskille jahka kiireet hele-
pottaa.
lintsi kiittää ' nokinenää '
- sydämmeni,kaipuu...
Aamun sarastaessa kuljen
kasteeenpisaroimaa tietä
näen vihdoin
edesssäni polunpään
joka johdattaa
viimeiset askeleeni
luoksesi sun.
vain muutama askel
vain muutama askel
eroittaa minut sinusta
tunnen sydämmessäni,
polttavan sykkeen
näen sinun juoksevan
minua vastaan
kyynelsilmin kaulaani
kietoudut
vihdoin ja viimein
sinut
syliini sain.- lindalinda1
minä odotin illan
hämyisän, yksinäisen yön
kuuntelin mustarastaan haikean laulun
ja pelkäsin lepakoiden lennot
ei tuonut tuuli viestiäsi
ei laulanut laineet äänelläsi
nyt tiedän ja tunnen
että Sinä olet sittenkin totta
en ole nähnyt vain unta
aamu on kaunis ja raikas
ja minun odotukseni
minun kuumat kyyneleeni
ne odottavat vain Sinun saapumista
nyt tiedän että palaat
eivätkä kyyneleeni vierineet hukkaan
ne kertoivat kaipaukseni Sinuun
Sinun sylisi turvaan - sydämmeni,kaipuu...
lindalinda1 kirjoitti:
minä odotin illan
hämyisän, yksinäisen yön
kuuntelin mustarastaan haikean laulun
ja pelkäsin lepakoiden lennot
ei tuonut tuuli viestiäsi
ei laulanut laineet äänelläsi
nyt tiedän ja tunnen
että Sinä olet sittenkin totta
en ole nähnyt vain unta
aamu on kaunis ja raikas
ja minun odotukseni
minun kuumat kyyneleeni
ne odottavat vain Sinun saapumista
nyt tiedän että palaat
eivätkä kyyneleeni vierineet hukkaan
ne kertoivat kaipaukseni Sinuun
Sinun sylisi turvaankuulin sinun odottaneen
illat hämyiset,vain mustarastaan
haikeat sanat
kaikuivat yössäpimeässä,
tiedän sen
tiedän sen
rakkaani.
siintä mieleni niin
haikea olikin
lähetin yönperhosen
luoksesi jo aamuvarhain
se melkein luoksesi
ennähti
mutta juuri ennen laskeutumista
käsivarrellesi suuri puuska
vahingossa perhon kauvemmaksi
puhalsi,pahoillaan siintä
vielläkin on.
kun viestin
niin haikean kuulin
samassa taivaan pääskyn matkaan lähetin
sanomaani sinulle tuoden.
luoksesi olen tulossa,
sinua rakkaani noutamaan.
kuivuneet ovat sinun
kaipuun kyyneleet
kuulin sen.
sillä tiedät minun
luoksesi tulevan ja
morsiammeksi
sinut haluan.
yhteiset ovat askeleemme. - lindalinda1
sydämmeni,kaipuu... kirjoitti:
kuulin sinun odottaneen
illat hämyiset,vain mustarastaan
haikeat sanat
kaikuivat yössäpimeässä,
tiedän sen
tiedän sen
rakkaani.
siintä mieleni niin
haikea olikin
lähetin yönperhosen
luoksesi jo aamuvarhain
se melkein luoksesi
ennähti
mutta juuri ennen laskeutumista
käsivarrellesi suuri puuska
vahingossa perhon kauvemmaksi
puhalsi,pahoillaan siintä
vielläkin on.
kun viestin
niin haikean kuulin
samassa taivaan pääskyn matkaan lähetin
sanomaani sinulle tuoden.
luoksesi olen tulossa,
sinua rakkaani noutamaan.
kuivuneet ovat sinun
kaipuun kyyneleet
kuulin sen.
sillä tiedät minun
luoksesi tulevan ja
morsiammeksi
sinut haluan.
yhteiset ovat askeleemme.että yön sydämellä
oli eilen minulle musta viitta
aamussa en tuntenut auringon kehrää
enkä päivien piirtoa lain
mutta sitten tapahtui jotain
näin perhosen
sen siivet vienosti värisi
se yritti kertoa minulle jotain
mutta ei
en saanut tulkituksi sanomaa
se lensi pois
pääsky
se olikin tuova Sinulta sen
sen mitä kaipasin
olet jo tulossa luokseni
ei minulla ole enää aihetta kyyneliin
ellei ne onnesta synny
silloin kun olet vierelläni
suutelet kaipaukseni
ikävän iholtani ikuisuuteen
sellaiseen
jossa olet vain Sinä ja minä
yhteiset askeleet
- madrunner
on toivoa. Kaiken pahan ja vaikean jälkeen voin sanoa kokemuksella. Hieno kirjoitus. Kiitos.
- lindalinda1
tämäpä mieluinen yllätys tähän aamuun.
Totta on että toivo elää - kaikessa. Sen
voimalla yritän jaksaa tässäkin päivässäni.
Sinua kiitän, vaikka en olekkaan lopputulokseeni
lainkaan tyytyväinen. Sinun runosi sitävastoin,
ne lähes poikkeuksetta hyrisevät minussa.
Tuplakiitos.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 435724
- 445253
- 483678
- 133633
- 313106
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise883073- 552835
- 562683
- 532340
- 381804