hei tietääkö joku mitä perusteluja kannattaisi käyttää hakiessa lupaa tutustua lähiomaisensa potilastietoihin kuoleman jälkeen äitini lähiomaisena jäi monta asiaa isoksi kysymys merkiksi.. ja ajattelin lähestyä ylilääkäriä pyynnöllä saada tutustua asiakirjoihin näin vuoden suruajan jälkeen...
omaisen potilastiedot
potilastiedot
255121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen työssäni törmännyt vastaavaan ,kun tytär halusi nähdä isänsä potilastiedot pitkän ajan jälkeen kuolemasta,
Ymmärtääkseni sinulla on oikeus siihen,jos mieltäsi on jäänyt askarruttamaan hoitoon liittyviä kysymyksiä.
Tähän tarvitaan kuitenkin lääkärin tai ylemmän tahon suostumus.
jep juuri sen ajattelin saadakkin kysyin vain olisiko jollain jotain yleispätevää tietoa mitkä maagiset sanat hakemukseeni loihtsin ja mitä laki vaatii perusteiksi en aio potilas vahinko ilmoitusta värkätä.. olin hoitoon suht. tyytyväinen...huomasin vain yllättäin että äitini sairasti.80luvulla taudin joka yllättäen katosi? JONKA TAKIA HAMPAAT POISTETTIIN JA PALJON MUUTA KÄRSIMYSTÄ AIHEUTETTIIN .. ja yllätys yllätys en edes muistanut asia ennekuin setäni alkoi kysellä asiasta kun omat lapsen lapset sairastelee samaista tautia.. joka ei parane...siispä epäilen väärää diaknoosia joka luonnollisin selitys... en syyten vaan totuus kiinnostaisi ihan jo omien lastenikin kannalta....
Jos haluatte tietää perinnöllisistä sairauksista, niin sen pitäisi olla kyllin hyvä syy. Tai ainakin paperit voidaan antaa enosi lapsenlapsien hoitavalle lääkärille.
On tauteja, jotka eivät ole aina aktiivisia vaan oireet voivat olla pitkään lieviä tai piilossa, vaikkei tauti olisikaan parantunut. Joidenkin parantumattomien tautien oireita voidaan nykykonstein hallita varsin hyvin - esim. monien autoimmuunisairauksien hoito on kehittynyt kovasti viime vuosikymmeninä.
80 luvulla kaikilta revittiin hampaat suusta ilman sen kummempia syitä.
Tekarit tilalle.
perusteet, esim. potilasvahingon teko!
Vaitiolovelvollisuus sitoo, onneksi, se EI lopu edes potilaan kuolemaan.
On totta että vaitiolovelvollisuus sitoo vielä kuolemankin jälkeen, mutta lähiomainen saa tilattua potilaspaperit. Luonnollisestikin syy niiden tilaamiseen pitää olla hyvä, mutta kannattaa keskustella ylilääkärin kanssa tai sitten omaista hoitaneen lääkärin kanssa. Mä olen itse saanut edesmenneen äitini paperit monta vuotta kuoleman jälkeen vedoten tietämättömyyteeni sukurasitteista ja kuolinsyystä. Hoitovirhesyyte ei ole ainoa syy saada omaisen potilaspapereita.
hyvä....
Kuolleen henkilön potilasasiakirjatietojen luovuttaminen
Kuolleen henkilön elinaikana annettua hoitoa koskevat potilastiedot ovat pääsääntöisesti samalla tavoin salassa pidettäviä kuin elävän henkilön. Kuolleen henkilön elinaikaista hoitoa koskeviin potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saadaan antaa perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai etujensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi (PotL 13 § 3 mom. 5 k.). Kuten hoitovirhe, tai jos tietoja tarvitaan vainajan tekemän testamentin tai muun oikeustoimen pätevyyden selvittämiseksi.
Luovutus voi tulla kysymykseen myös esimerkiksi perinnöllisen sairauden selvittämistä varten. Vainajan omaisella tai em. oikeuksiaan tai etujaan selvittävällä henkilöllä ei ole siten oikeutta saada nähtäväkseen rajoituksetta vainajan koko potilaskertomusta.
Kuolleen henkilön potilasasiakirjatietojen luovuttamisesta tehdään merkintä potilasasiakirjoihin vastaavalla tavalla kuin elävän henkilön potilasasiakirjatietojen luovutuksesta.
Itsekin haluaisin tietoa yli 20v. sitten edesmenneestä mummostani. Sairasti pitkään ilmeisesti skitsofreniaa. Miten voisin saada hänen potilaskertomuksen?
Haluaisin lähinnä tietää hänen ajatuksiaan ja hänen elämästään, koska se on aika vaiettu asia ollut perheessäni. Olisi ihana "tutustua" mummooni.
Itse sairastan myös mielialahäiriötä, joten senkin vuoksi.
Et saa mummosi sairaustietoja=)
tutustua, pyydä vaan
Ei, ei ja vielä kerran ei, niitä edesmenneen mummon potilaspapereita ei pääse lukemaan!
Ei noilla kriteerein kuin mitä kirjoittaja kirjoittaa. Mummoon "tutustuminen" ei ole riittävä syy. Eikä sekään että itsellä on mt-ongelma.
Ihan turha kirjoittaa sellaista mikä ei pidä paikkaansa.
Miksei se mummo eläessään itse kiinnostanut, niin että ihan olisi mummon kanssa jutellut?
Kuulumisia vaihtanut?
Mummo itse kertonut, jos olisi halunnut.
Ei tainnut mummo haluta teille kertoa.
Vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...
Pääseekö kuka tahansa hoitaja tai lääkäri mistä päin Suomea tahansa tutustumaan kuolleen ihmisen potilastietoihin? Huomaamatta? Olen ymmärtänyt, että ns. urkinta on valitettavan yleistä ja kiinnostaa, onko tuo yhtä helppoa kuolleen ihmisen kuin elävän tietojen suhteen? Oisko kellään tietoa? Ja jos pääsee niin voiko tietojen näkymistä järjestelmässä jotenkin estää?
Käsittääkseni siinä on joku aika, kuinka kauan tiedot on saatavissa.
Äitini kuoli pitkäaikaiseen ja huonosti hoidettuun tulehdukseen kesällä 2010, emmekä saaneet sairaalasta edes luvattua kuolintodistusta. Syksyllä 2011 surusta jo vähän toivuttuamme pyysimme hoitovirhe-epäilyn vuoksi potilasasiakirjoja sekä sairaalasta, että terveyskeskuksesta.
Sairaalasta aluksi pyydettiin tarkennuksia hakemukseemme, mutta kuolintodistusta ei vieläkään. Toimitimme tarkennuksia (osastot ym.) ja saimme joitakin potilasasiakirjoja, mutta ei kuolintodistusta.
Joensuun terveyskeskuksen va. ylilääkäri ei useasta pyynnöstä huolimatta suostunut antamaan ainoatakaan potilasasiakirjaa, vaan kehotti vain tekemään valituksen hoidosta potilasasiamiehen kautta. Ei tullut lain vaatimukset täyttävää viranomaispäätöstäkään eikä tietoa, mihin valittaa. Potilasasiamieskin oli tosin sitä mieltä, että hoitovirhe-epäily riittää asiakirjojen saamiseen...
Tietosuojavaltuutetun puhelinpalvelusta saamani kommentti oli, että kuinkas sen valituksen tekee, jos ei tiedä mistä valittaa, eli potilasasiakirjat olisi pitänyt saada.
Äitini oli yli kaksi vuotta sairastaessaan sitä mieltä, että "tappaa ne tähän", kun syvälle kudoksiin etenevää tulehdusta ei hoidettu. Näin itsekin märkäisen tulehduksen etenemisen sisäelimiin ja kivun, jota se aiheutti, joten koetan taas kerätä voimia asiakirjojen saamiseen ja kantelun tekemiseen.
Potilas asiakirjoihin ei todellakaan pääse kuka vain! Tiedostot ovat nykyisin suljettuja ja aina jää "jälki", kun niitä käydään katsomassa, täydentämässä tai lääkäri lisää tiedostoihin asioita! Näitä luvattomasti tiedostoihin tutustujia on mm. joutunut jo aivan oikeasti vastaamaan teostaan ja tuomittu.
Ainakin siinä hoitolaitoksessa jossa työskentelen, on suositus, että jos kaikki potilastiedot luovutetaan omaisen katseltavaksi, suositus on, että se tehtäisiin lääkärin läsnä ollessa. Siksi, kun tavalliselle matti meikäläiselle ei useinkaan termistö ole tuttua ja saattaa tulla tulkintavirheitä ja väärin käsityksiä. Ja on pelko, että väärin käsityksen takia syntyy iso hulabaloo, huhuja ja pahaa mieltä.
Tämä on suorastaan mafia touhua, kun potilaan / vainajan lähiomaiset eivät saa nähdä potilastietoja!!!
Miksi pitäisi?
Jos potilas ei itse eläessään teille kertonut tai antanut lupaa kertoa teille, ei asia mitenkään kuulu teille.
Kuule siksi esim jos potilas ei ole itse voinut millään tavoin kommunikoida.
et saamummosi potilastietoja
Oikein hyvä.
Omiin tietoihin kannattaa todellakin laittaa määräys, että oman kuoleman jälkeen tietoja terveydestä ja hoidoista ei luovuteta kennellekään. Ei mistään syystä.
Kannattaa myös laittaa omiin tietoihin, että itsestä ei luovuteta mitään tietoja ulos ulkopuolisille.
Jos olet sairaalahoidossa, ei edes kerrota oletko vai et sairaalassa.
Ei vaikka joku soittaa, tulee käymään.
Nimetyn henkilön voi tietoihin lisätä, jolle kerrotaan.