Mikä ajatuksessa, että nainen on kotona ja hoitaa kotityöt on niin kauhea? Siis tällainen "kotirouvana" oleminen.
Minulla on tilanne, että nykyinen työni loppui ja vietän kesälomaa. Useampaan kertaan, kun minulta on kyselty tulevaisuudensuunnitelmiani on myös kysytty kauhistelevaan/paheksuvaan/vähättelevään sävyyn, että en kait aio alkaa "kotirouvaksi"?
No, en nyt suorastaan ole suunnitellut sellaista, mutta periaatteessa minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos tilanne olisi niin, että mieheni kävisi töissä ja minä hoitaisin kodin ja kaiken siihen liittyvän, enkä välttämättä kävisi missään töissä kodin ulkopuolella.
Viihtyisin ihan hyvin kotona. Hoitaisin kodintyöt, ja sen lisäksi harrastaisin omia harrastuksia, kenties opiskelisin jotain omatoimisesti jne. Olen siis 30v nainen. Se olisi ihan viihtyisää rauhallista elämää. En ole muutenkaan mikään uraihminen, enkä arvota elämääni/itseäni työn kautta.
Aloin vain ajattelemaan, että jos olisin "kotirouva" niin varmaan se olisi kamalan paheksuttavaa ihmisten mielestä, kun jo nytkin siitä on kyselty tuohon sävyyn.
Mielestäni se, joka hoitaa yksin koko kodin, lasku, ruoka-asioita jne. niin tekee kovan työn ja se ei ole mitenkään halveksittavaa tai vähäpätöistä. Mutta minä olenkin kyllä ihminen, joka ihailee esim. 50-luvun tyyliä kun naiset oli vielä kotona ja kaikkea muuta vanhanaikaista.
Olisi kiva kuulla mielipiteitä, mitä mieltä olette jos vaikka jäsisinkin "kotirouvaksi" tai tällaisest asiasta yleensä?
Kotirouvana oleminen
220
35464
Vastaukset
- "kotirouva"
Täällä toinen saman asian parissa pohtiva.Kesäkuun alussa jäin kotiin ja tekemistä on riittänyt enemmän kuin tarpeeks.Hoidan siis pääsääntöisesti kaikki kotityöt sekä tietty lapset. Miehellä on töitä niin paljon, että ei kerkiä/jaksakkaan niiden jälkeen muuta. Meidän kohdalla tämä ratkaisu tuntuu kaikista järkevimmaltä, ei tarvitse koko ajan kiirehtiä töiden ja kodin välillä. Meidän lapset alkaa olla kaikki jo kouluiässä, nuorin menee ekalle. Tästä johtuen kun kysytään, että mitä ajattelit nyt tehdä, tuntuu jotenkin itsestä nololta sanoa, et ajattelin jäädä kotiin, hoitaan lapsia ja kotia. Kukaan ei ole suoraan sanonut että mitä tekemistä sulla sit on, mutta itestä tuntuu et moni niin ajattelee. Onkohan se tän nykyajan ajatusmaailmaa, et kaikessa pitäis olla niin täydellistä ja tehokasta ja lapset menee siinä sivussa. Sillä tosiasiassa lapset ovat nyt paljon työläämpiä kuin pienempinä, jolloin perushoidolla saavutettiin paljon. Nyt tarvitaan kuuntelijaa ja läsnäolijaa sekä opastusta elämään kaiken tämän murrosiän kynnyksellä. Ja siinä viedään äidin voimat välillä äärimmilleen. No, mutta katsotaan miten käy, talous kun nyt tässä vaiheessa kestää tän ratkaisun, joka on ehdottomasti meidän perheelle paras.
lapsillesi on elämäsi paras sijoitus. Miehesikään ei tartte stressata kotiasioita, kun sinä kannat vastuun niistä. Onnittelen päätöstäsi. Nauti elämästä ja perheestäsi. Ihmiset puhuvat kuka mitäkin, mutta sinä olet korvaamaton omassa kodissasi. Muista se. Iloista kesän jatkoa!
- sulle
purje kirjoitti:
lapsillesi on elämäsi paras sijoitus. Miehesikään ei tartte stressata kotiasioita, kun sinä kannat vastuun niistä. Onnittelen päätöstäsi. Nauti elämästä ja perheestäsi. Ihmiset puhuvat kuka mitäkin, mutta sinä olet korvaamaton omassa kodissasi. Muista se. Iloista kesän jatkoa!
Kiitos kannustavasta viestistäsi, mukavaa kesää myös sinulle :)
- Hupis
Ennalta suosittelen varautumaan seuraavaan..;
Osa haukkuu sua loiseksi, lusmuksi yms.. tai ei muuten vaan voi ymmärtää.. Enkä muuten suosittele kenellekään "100% kotirouvuutta".. jää helposti aika tyhjän päälle, uskoisin. Ei kartu eläke jne.. Jos lapsia saatte joku kaunis pvä, niin äitiysrahat on minimaaliset.
Itse tällä hetkellä "tienaan" n. 1/3 ukon palkasta(en tee todellakaa joka pvä duunia, heh).. hoidan sitten kaikki kotiin liittyvät jutut sun muuta. ehto oli, kun mies halusi livistää kotitöistä ja minun jäävän enimmäkseen kotia, että minulla on sitten toinen pankkikortti hänen tililleen... ;) En ole mikään tuhlari, joten pidän talouden kunnossa.
Kotirouvana oloa todellakin paheksutaan.. omalla kohdalla tosin eniten ne, jotka itse tappelee kotitöistä miehen kanssa tai sitten miehen "hyvät ystävättäret/kaverit", jotka kai lopulta haluaisi yhtä "helpon" elämän itselleen? Mene ja tiedä.. :) -Ottaa väliin nuppiin hoitaa kaikki kotona, myönnän.
Omista porukoista olen saanut hyvän esimerkin.. äiti hoiti kodin ja lapset, 3 kpl.. isä kävi töissä.. joutu väliin toki ylitöitä duunaan, et riitti rahat.. ovat vieläkin yhdessä ja aina jaksaneet.. ;)
Onnee valitsemallesi tielle.. miten ny päätätkään.. ;) se on lopulta sun ja miehes asia, ei kenenkään muun. Muistakaa se!- tytteli^^
"se on lopulta sun ja miehes asia, ei kenenkään muun. Muistakaa se! "
Väärin. Se on yksin sinun päätöksesi. Miehesi ei voi käskeä sinua jäämään kotiin, jos hän niin haluaa. Sinä päätät, mutta toki perheen rahatilanne pitää huomioida. - gaktus
tytteli^^ kirjoitti:
"se on lopulta sun ja miehes asia, ei kenenkään muun. Muistakaa se! "
Väärin. Se on yksin sinun päätöksesi. Miehesi ei voi käskeä sinua jäämään kotiin, jos hän niin haluaa. Sinä päätät, mutta toki perheen rahatilanne pitää huomioida.Mutta tulee tietenkin ottaa huomioon, ettei myöskään voi jäädä kotio jos vain itse haluaa. Täytyy olla asiaan molempien suostumus ja yhteisymmärrys. Kuitenkin yhteisistä rahoista on kyse. Jos toinen tosin haluaa vaimon töihin niin saa luvan kyllä sitten myös osallistua kotitöihin.
- ei onnistu
Palkasta ei jää niin paljon käteen, että toinen voisi jäädä hoitamaan lapsia tms.
Lapset pitää olla siis laitoksessa, jotta vanhemmat voivat käydä töissä.
Olemme oravanpyörässä kiitos korkean verotuksen. No ehkä kaikki muuttuu kun viimeisetkin yritykset ovat siirtyneet Viroon tai etelämmäksi. - Kotiäiti2008
Niin, onhan se toki aivan hirveää, kamalaa jos haluaa hoitaa lapsensa kotona... Pianhan lapset saavat liikaa rakkautta ja omalta äidiltään joka on lasten kanssa ympäri vuorokauden. Voin vain itse ihmetellä noita toisten ihmisten mielipiteitä/ajatuksia kotiäitiydestä että olisi huono asia.Itse olen hoitanut lapseni 2½v nyt kotona.. Tässä olisi kohta tarkoitus sitten jatkaa muuta hommia.. Olkaa ylpeitä kotiäidit, älkääkä kuunnelko toisten höpinöitä.. Tehkää juuri niin kuin parhaaksi näette :)! Ja vähät välittäkää muiden sanomisista...
- TiuhtiV
ei onnistu kirjoitti:
Palkasta ei jää niin paljon käteen, että toinen voisi jäädä hoitamaan lapsia tms.
Lapset pitää olla siis laitoksessa, jotta vanhemmat voivat käydä töissä.
Olemme oravanpyörässä kiitos korkean verotuksen. No ehkä kaikki muuttuu kun viimeisetkin yritykset ovat siirtyneet Viroon tai etelämmäksi.Kotirouvana olo, mikäs siinä...voisi tehdä omia taideprojekteja, kirjoittaa, maalata ja ties mitä kodinhoidon ohella. Muttamutta, meillä ei ainakaan taloudellisesti olisi mahdollista, että toinen jäisi kotiin kokopäiväisesti. Suomessa asuminen ja ruoka on niin penteleen kallista :(
Ehkäpä joskus vuorotteluvapaa tms. voisi tulla kysymykseen.
Elämä on kivaa kuitenkin myös näin, ja oman luonteeni tuntien sosiaalinen elämäni kaventuisi kotirouvana olemalla minimiin. Haastava työ ja hyvät työkaverit antavat myös paljon voimia. Toisinaan töihin mennessä tuntuu, kuin lomalle menisi, kotihärdellin vastapainoksi ;) - Sellainen tasa-arvo
gaktus kirjoitti:
Mutta tulee tietenkin ottaa huomioon, ettei myöskään voi jäädä kotio jos vain itse haluaa. Täytyy olla asiaan molempien suostumus ja yhteisymmärrys. Kuitenkin yhteisistä rahoista on kyse. Jos toinen tosin haluaa vaimon töihin niin saa luvan kyllä sitten myös osallistua kotitöihin.
Olen samaa mieltä gaktuksen kanssa. Sitä on vaikea käsittää, että molempien käydessä töissä kodin ulkopuolella vain vaimo tekee kotitöitä, hoitaa lapset ja kaiken muun välttämättömän. Mies ottaa oikeudekseen heittäytyä sohvaperunaksi. Sellaisiakin huusholleja on. Se on naiselle (yleensä) kohtuuttoman raskasta, jos molemmat eivät osallistu kodin rutiinien pylrittämiseen.
- myös yksi
kotirouva ja ihan tyytyväinen olen.Toki saan paljonkin ihmettelyä sekä töihin "kannustamista" osakseni.
Hyvin saan aikani kulumaan. - mikäs siinä
Mäkin olen kotirouvana ja ihan tyytyväinen siitä. On aikaa toteuttaa itseään ja aikaa tehdä sitä, mikä huvittaa ja milloin huvittaa.
Se on vaan kateellisten panettelua, joka kotirouvia moittii. - kotirouvailija
Itse en ole vielä rouva sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kotona ollut ja vastannut talouden hoidosta koko sen ajan ku on miehen kans kimpassa oltu. Mies käy töissä ja itse opiskelen ja hoidan kotona tiskit, pyykit ja muut siivoilut sekä joka päivä ruoka on valmiina ku mies tulee töistä. Itse pidän tästä järjestelystä, mutta ilmesesti se ei ole yleistä/hyväksyttyä 20-vuotiaiden maailmassa. Kuitenkin itse parhaiten tietää, mitä tahtoo ja totta on että kun on päiviä välillä itsekseen kotona, niin on aikaa harrastaa ja myös yhteistä aikaa jää, ainakin meille. Tsemppiä sinulle, miten parhaaksi näetkin tehdä!
- aaWe
on olla kotosalla lasten kanssa. Itse olen 4kk vuorotteluvapaalla, lapset 6 ja 8 v.Aika kuluu kuin siivillä. Mitään en ole tehnyt mitä suunnittelin, mutta nyt on saanut levätä ja tehdä kotityöt päivän aikana ja illalla on kerrankin aikaa istua alas. Kotirouvana olisin mieluusti...
- talon perheelleni
ja ei kiinnosta palkkatyö. Meen sitten palkkatöihin kun verotus on max 3%, eli enpä taida enää mennä kerämään veroeuroja sossuille.
- Sossulle
ja ei kiinnosta palkkatyö. Meen sitten palkkatöihin kun verotus on max 3%, eli enpä taida enää mennä kerämään veroeuroja sossuille.
Eli nyt muut saavat kerätä veroeuroja sossulle (sinulle), että voit lekotella talossasi? Hur lum hei... - päättelit että
Sossulle kirjoitti:
ja ei kiinnosta palkkatyö. Meen sitten palkkatöihin kun verotus on max 3%, eli enpä taida enää mennä kerämään veroeuroja sossuille.
Eli nyt muut saavat kerätä veroeuroja sossulle (sinulle), että voit lekotella talossasi? Hur lum hei...aloittelia saa sossusta rahaa ???
Itse olen ollut kotirouvana kohta 18 vuotta eikä vielä ole kukaan sieltä mitään tullut tarjoamaan ja harvemmin sieltä taitaa ketään sellainen mitään saada kenellä on oma asunto !
Taas yksi katkera kateellinen ; )
- oikea laitalinkki
Jokainenhan meistä mielellään kotiin jäisi, jos rahaa vain jostain saisi töissä käymättä (paitsi uraohjukset ja työnarkkarit). Jää toki kotiin jos siltä tuntuu ja saat raha-asiat toimimaan miehesi kanssa, ei se minulta ole pois. Sinun ja miehesi välinen päätös.
Tosin yksi asia on pakko sanoa. Sanoit "Mielestäni se, joka hoitaa yksin koko kodin, lasku, ruoka-asioita jne. niin tekee kovan työn ja se ei ole mitenkään halveksittavaa tai vähäpätöistä." Kaikki tekevät nuo asiat, myös työssäkäyvät ja sinkutkin, eli älä turhaan kuvittele mitään sädekehää noista saavasi.
Eikä tässä maassa ole mikään kotirouvakulttuuri ollut edes 50-luvulla mitenkään vallitseva muiden kuin varakkaiden keskuudessa. Maaseutuyhteiskunnassa ei kotiäitejä sanan nykyisessä merkityksessä tunnettu, kaikki tekivät oikeita töitä lapsesta saakka (kykyjensä mukaan tietysti).- on kai
usein miesten mielissä nykyään: moni haluaa, että perheellä on kahden aikuisen tulot, koska tällöin kämpät ja mökit sun muut saadaan maksettuakin joskus ja voidaan vaihtaa autoa useammin jne.
Itse katson myös, että kotona oleminen on todellakin arvokasta työtä; silloin on mahdollisuus olla aidosti lapsille läsnä. Tätä ei ole sellaisessa perheessä, jossa lapset ovat täysipäiväisesti muiden hoidossa tai yksin iltapäivisin. Mitä maalaisyhteiskuntaan tulee, itse olen maalta ja kaikkein suurin arvo, mitä lapsuudesta muistan oli juuri tämä aikuisen läsnäolo kotona, kun tulin esim. koulusta tai jos tulin koulupäivän aikana kipeäksi, tultiin vastaan , kun kävelin kotiin tmv. Toki kaikki työtkin tehtiin, mutta maalaisella ajankäyttö on joustavaa ja töitä tehdään tavallaan kokoajan, siinä lapsetkin hyvin oppivat sen näkemään (tämä muuten myös yksi hyvä piirre siinä, että joku aikuinen on aina kotona; lapsi näkee ja oppii työntekoa, kun osallistuu askareisiin ja saa sopivasti pientä vastuuta.
Jos on joku koulutus, voi kannattaa mahdollista myöhempää elämäänsä ajatellen yrittää tehdä vähän jotain osapäivätöitä tai opintoja tms., jotta ei ihan putoa ulkopuolelle omalta alaltaan. Esim. joku pienimuotoinen yritystoimintahan sopii monelle ja moni "kotiäiti tai -rouva" sellaista esim. maalla tekeekin.
Jääkää kotiin, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista ja mies suostuu elättäjäksi ja keksitte jonkun keinon, millä pikkuisen pysytte työssä kiinni! Se on lapsille ja perheelle tosi hyvä ratkaisu! - ...no
on kai kirjoitti:
usein miesten mielissä nykyään: moni haluaa, että perheellä on kahden aikuisen tulot, koska tällöin kämpät ja mökit sun muut saadaan maksettuakin joskus ja voidaan vaihtaa autoa useammin jne.
Itse katson myös, että kotona oleminen on todellakin arvokasta työtä; silloin on mahdollisuus olla aidosti lapsille läsnä. Tätä ei ole sellaisessa perheessä, jossa lapset ovat täysipäiväisesti muiden hoidossa tai yksin iltapäivisin. Mitä maalaisyhteiskuntaan tulee, itse olen maalta ja kaikkein suurin arvo, mitä lapsuudesta muistan oli juuri tämä aikuisen läsnäolo kotona, kun tulin esim. koulusta tai jos tulin koulupäivän aikana kipeäksi, tultiin vastaan , kun kävelin kotiin tmv. Toki kaikki työtkin tehtiin, mutta maalaisella ajankäyttö on joustavaa ja töitä tehdään tavallaan kokoajan, siinä lapsetkin hyvin oppivat sen näkemään (tämä muuten myös yksi hyvä piirre siinä, että joku aikuinen on aina kotona; lapsi näkee ja oppii työntekoa, kun osallistuu askareisiin ja saa sopivasti pientä vastuuta.
Jos on joku koulutus, voi kannattaa mahdollista myöhempää elämäänsä ajatellen yrittää tehdä vähän jotain osapäivätöitä tai opintoja tms., jotta ei ihan putoa ulkopuolelle omalta alaltaan. Esim. joku pienimuotoinen yritystoimintahan sopii monelle ja moni "kotiäiti tai -rouva" sellaista esim. maalla tekeekin.
Jääkää kotiin, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista ja mies suostuu elättäjäksi ja keksitte jonkun keinon, millä pikkuisen pysytte työssä kiinni! Se on lapsille ja perheelle tosi hyvä ratkaisu!Onhan niiden kotona tehtävien töiden määrässä ISO ERO, mitä kaupunkilaiskotirouvien ja maatilakotirouvien hommia miettii. Tai jos vertaa kotiäitejä ja lapsettomia naisia.
Aloittajalle:
Itse kyllä kyseenalaistaisin kotiinjäämisen tarpeellisuuden, jos ei niitä lapsia ole - niin mukavaa kuin se oma aika olisikin.
Kotiinjäämistä ehkä paheksutaan paitsi kateudesta ja työteliäisyyden arvostuksesta, mutta ehkä sen takana saattaa olla jokin huolikin: ettei jäisi tyhjän päälle eron tai puolison menetyksen sattuessa, ettei kotonaolo veisi itsetuntoa, että pärjääkö sitä yhden palkalla oikeasti, entä jos tulee lama, entä jos kumppani menettää työpaikkansa tai työkykynsä, entä jos parisuhde kuormittuu epätasaisesti jakautuvasta panostuksesta... Työllistyminenkin voi olla yllättävän vaikeaa pitkän kotonaolon jälkeen. (Miten työnantajat suhtautuvat CV:n selittämättömiin jaksoihin ilman työtä? Kuvittelevatko he sen takana olevan jotain ikävää, esim. mielenterveysongelmia tai alkoholismia?)
Mutta jos teitä ei huoleta siinä mikään ja kaikki on kummallekin ok, niin ei muiden näkemyksillä pitäisi olla minkäänlaista painoarvoa. - ...
...no kirjoitti:
Onhan niiden kotona tehtävien töiden määrässä ISO ERO, mitä kaupunkilaiskotirouvien ja maatilakotirouvien hommia miettii. Tai jos vertaa kotiäitejä ja lapsettomia naisia.
Aloittajalle:
Itse kyllä kyseenalaistaisin kotiinjäämisen tarpeellisuuden, jos ei niitä lapsia ole - niin mukavaa kuin se oma aika olisikin.
Kotiinjäämistä ehkä paheksutaan paitsi kateudesta ja työteliäisyyden arvostuksesta, mutta ehkä sen takana saattaa olla jokin huolikin: ettei jäisi tyhjän päälle eron tai puolison menetyksen sattuessa, ettei kotonaolo veisi itsetuntoa, että pärjääkö sitä yhden palkalla oikeasti, entä jos tulee lama, entä jos kumppani menettää työpaikkansa tai työkykynsä, entä jos parisuhde kuormittuu epätasaisesti jakautuvasta panostuksesta... Työllistyminenkin voi olla yllättävän vaikeaa pitkän kotonaolon jälkeen. (Miten työnantajat suhtautuvat CV:n selittämättömiin jaksoihin ilman työtä? Kuvittelevatko he sen takana olevan jotain ikävää, esim. mielenterveysongelmia tai alkoholismia?)
Mutta jos teitä ei huoleta siinä mikään ja kaikki on kummallekin ok, niin ei muiden näkemyksillä pitäisi olla minkäänlaista painoarvoa."Itse kyllä kyseenalaistaisin kotiinjäämisen tarpeellisuuden, jos ei niitä lapsia ole - niin mukavaa kuin se oma aika olisikin."
-No kukin käsittää sanan "tarpeellisuus" erilailla. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, ja olemme olleet 6,5 vuotta naimisissa. Minä olen vasta hiljattain mennyt töihin, sitä ennen olin kotona. Mieheni halusi että hoidan kotia, mutta sanoi että saan ilman muuta mennä töihinkin jos haluan. Minä halusin olla kotona. Siivosin, tiskasin, pesin pyykit, tein ruokaa jne. Tietenkin tekemistä oli vähemmän kuin niillä joilla on lapsia. Minä tykkäsin kun ei tarvinnut koko ajan tehdä jotain. Sai katsella TV:tä sillon kuin halusi ja mennä uimaan ja ottaan aurinkoa (asuittiin sillon ulkomailla ja meillä oli oma uima-allas). Kävin kaupassa kävellen yms. Eli tekemistä kyllä oli kun teki, mutta ei ollu mikään kiire tai pakko. Ja kivahan se oli kun miehen ei sitten tarvinnut niitä hommia hoitaa. Sillon kun molemmat käyvät töissä, kotihommat joudutaan kuitenkin tekemään, niin vapaa-aikaa jää paljon vähemmän. Näin kun mies tuli töistä kotiin, sai hän ensimmäisenä päivällistä ja sitten katseltiin töllöä ja pelattiin pelejä, käytiin uimassa tms. Eli tavallaan se kotona vietetty aika oli meidän yhteistä aikaa.
"Kotiinjäämistä ehkä paheksutaan paitsi kateudesta ja työteliäisyyden arvostuksesta, mutta ehkä sen takana saattaa olla jokin huolikin"
-Tuskin kukaan minulle tuntematon henkilö joka kavahtuu kotirouviudesta, tekee niin päälimmäisenä asiana huolen takia. Eiköhän se ole se suomalaisten perusluonne, eli kateus. Ja tunnustan nyt itse ensimmäisenä että jos olisin parisuhteessa jossa molempien pitää käydä töissä syystä tai toisesta, ja sitten tapaan jonkun naisen joka kertoo että haluaa olla kotirouva ja mies käy töissä, niin olisin varmasti kateellinen :)
"Mutta jos teitä ei huoleta siinä mikään ja kaikki on kummallekin ok, niin ei muiden näkemyksillä pitäisi olla minkäänlaista painoarvoa."
-Totta.
Jos puolison tulot riittävät yksistään perheen elättämiseen, niin kyllä kotirouvana oleminen on kultamitalin arvoinen asia.
Kotirouva urasi alussa olisi kuitenkin hyvä, jos miehesi olisi viikon "kotirouvana" ja sinä luuhaisit sen työn mittaisen ajan jossakin muualla.
Miehesi on näet hyvä tietää kuinka raskasta kotirouvana oleminen on ja jotta saisit lisä kunnioitusta työn raskauden tähden. Me miehet emme aina ymärrä kotiäidin työn raskautta.- jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj...
Mikäs siinä, jollei haittaa olla esim. taloudellisesti miehestään riipuvainen.. riskinsä siinäkin..
Ymmärsinkö oikein, ettei teillä ole lapsia..?
--ja ne "kotityöt" riippu tietysti siitäkin, että miten asuu.. iso omakotitalo haukkaa enemmän kun kerrostalo.. ja jos esim. sen omakotitalon hommien hoitamiseen muutoin käyttäisi ulkopuolista apua, niin kotirouvuus tietty korjaisi helposti sen kohdan..
Ja tietty miehen näkemys/ asenne "kotitöistä" voi joskus olla ongelmallinen.. jonkun aikaa, kun niitä ei itse joudu tekemään, vaan kaikki tapahtuu ikäänkin itsestään, niin kohta ei eds huomaa MITEN paljon se toinen koko ajan tekee.. voi ruveta miestäkin korpeamaan, jos itse töitä paiskii vuorotta ja toinen vaan (mielestään..?) kotona makoilee.. - Matti Kukkaro
Se on siinä kauheaa, kun se ei ole kaikille mahdollista, niin sitä pitää sitten yleisesti alkaa paheksua. Oma äitini oli kotona kunnes täytin 17v tai jotain. Muistan vielä sen tyhjyyden ja pettymyksen tunteen, kun ei ollutkaan enää äiti vastassa, kun tulin kotiin. Olin niin tottunut siihen. Kai siihenkin olisin tottunut, ettei äiti ole kotona. Meillä oli koti tip top, pullan tuoksu pläjähti naamalle kun avasi oven, sai heti kertoa kaikki tarpeellisen ja " palvelu" alkoi pelata. Se ei olisi ollut välttämätöntä, mutta niin meillä oli. Kouluikäisenäkin, vaikka lähdin yleensä puolen tunnin sisällä saapumisestani jo menemään, oli kivaa kun äiti oli laittanut eväät, sain äkkiä syötyä jotain ja pääsin harrastamaan. Oli kiva tietää, että äiti on kotona. Kesäisin, se kyllä poimi kaikki marjat 10-15 km säteeltä. Siinä oli sen kodin ulkopuoliset intohimot. Sen kyllä kestin sitten myöhemmin, kun itsekin olin aina poissa kotoa, mutta pienenä kärsin niitä silloin niin tylsiä metsäreissuja. Vain ne olivat särö niin onnellisessa lapsuudessani.
Uskon useimpien naisten ymmärtävän, että se jos mikä tuo lapsille turvallisuuden tunnetta vielä pikkulapsi-iän jälkeenkin, mutta toki se riippuu äidistä. Jos äiti on itse kouluja käynyt ja odottaa oman uransa luomista, voi kotiäitiys olla yhtä piinaa. Yhteistä muiden kotiäitien kanssa ei välttämättä löydy, kun ne muut hiekkalaatikon reunalla perhepäivähoitajat yleensä eivät ole mitään uraohjuksia. Kun lasten "lähi"hoito on ajankohtaista, riittää varmasti siitä keskustelemista ja yhteistä intressiä, mutta sen tyyppistä juttua k u u l u u kunnon uranaisen väheksyä.
Minusta kotiinjääminen 30:lle, jolla on pienet lapset, on hieno vaihtoehto. Voihan lapsia viedä päiväkerhoihin ja muualle. Siinä sitä kaikille teille sen vaiheen riittävän kivaa ohjelmaa on. Ei kannata ajatella, mitä muut ajattelevat. Hengenheimolaisiakin ehkä löytyy. Ja jos ei löydy, niin ajat vähän kauemmas etsimään niitä. Ajattele nyt aikaset heräämiset, pimeään lähtemiset ja se lyhyt yhteinen aika, mikä sinulla töitten jälkeen olisi illalla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Hyvällä omatunnolla voi lasten äiti jäädä kotiin. Sitä et koskaan tule katumaan. Työelämän valintaa sen sijaan monet voivat katuakin, sillä työelämässä olet aina korvattavissa.- ura & koti
Lukiessani ketjua kiinnitin huomiota näihin:
Ensiksi en yhtään ymmärrä koko käsitettä "kotirouva". Myös luulo, että 50-luvulla naiset olisivat olleet yleisesti kotirouvia, on väärä. Naiset, joilla ei ollut koulutusta tai joiden avuimies oli hyvin korkeasti koulutettu, saattoivat jäädä "rouviksi".
Esim. minun äitini ja isoäitini olivat molemmat virkanaisia. Asuttiin maaseudulla koulun vieressä.
Toinen harhaluulo on, että maaseudulla asuu vain maatalousyrittäjiä. Minun sukuni on aina asunut Etelä-Suomen maaseudulla, mutta kaikki ovat olleet virkamiehiä tai -naisia.
Yleinen maataousyrittäjäpuolison nimitys meilläpäin on "emäntä", ei siis "rouva", joka on tosi vanha virkamiesmäinen nimitys.
Mutta se, mikä varsinaisesti sai minut ottamaan kantaa, on, että kotitöihin hakeutuvat naiset eivät ehkä tule ajatelleeksi tarpeeksi tulevaisuutta, esim. elämän välttämättömiä muutoksia, eläkekertymää ja eri etuisuuksista saatavaa summaa.
Nykyisin noin puolet solmittavista avioliitoista purkautuu. Yleensä lapset jäävät äidille.
Miten te "kotirouvat" olette ajatelleet elättää itsenne, jos jäätte tyhjän päälle keski-iässä?
On arkirealismia ajatella tätäkin puolta asiasta ratkaisua tehdessään. - Matti Kukkaro
ura & koti kirjoitti:
Lukiessani ketjua kiinnitin huomiota näihin:
Ensiksi en yhtään ymmärrä koko käsitettä "kotirouva". Myös luulo, että 50-luvulla naiset olisivat olleet yleisesti kotirouvia, on väärä. Naiset, joilla ei ollut koulutusta tai joiden avuimies oli hyvin korkeasti koulutettu, saattoivat jäädä "rouviksi".
Esim. minun äitini ja isoäitini olivat molemmat virkanaisia. Asuttiin maaseudulla koulun vieressä.
Toinen harhaluulo on, että maaseudulla asuu vain maatalousyrittäjiä. Minun sukuni on aina asunut Etelä-Suomen maaseudulla, mutta kaikki ovat olleet virkamiehiä tai -naisia.
Yleinen maataousyrittäjäpuolison nimitys meilläpäin on "emäntä", ei siis "rouva", joka on tosi vanha virkamiesmäinen nimitys.
Mutta se, mikä varsinaisesti sai minut ottamaan kantaa, on, että kotitöihin hakeutuvat naiset eivät ehkä tule ajatelleeksi tarpeeksi tulevaisuutta, esim. elämän välttämättömiä muutoksia, eläkekertymää ja eri etuisuuksista saatavaa summaa.
Nykyisin noin puolet solmittavista avioliitoista purkautuu. Yleensä lapset jäävät äidille.
Miten te "kotirouvat" olette ajatelleet elättää itsenne, jos jäätte tyhjän päälle keski-iässä?
On arkirealismia ajatella tätäkin puolta asiasta ratkaisua tehdessään.Niinpä. Siinäpä se ongelma onkin. Meillä isä oli jopa puolikin vuotta yhtäjaksoisesti poissa kotoa, minkä takia äitini kotona oleminen oli olosuhteitten sanelemaa. Toki naisen joku ammatti on hyvä hommata pahan päivän varalle. Voihan se mies vaikka kuolla kupsahtaa.
- sitten siihen kysymykseen
Matti Kukkaro kirjoitti:
Niinpä. Siinäpä se ongelma onkin. Meillä isä oli jopa puolikin vuotta yhtäjaksoisesti poissa kotoa, minkä takia äitini kotona oleminen oli olosuhteitten sanelemaa. Toki naisen joku ammatti on hyvä hommata pahan päivän varalle. Voihan se mies vaikka kuolla kupsahtaa.
että kannattaako naisia kouluttaa vuosikausia ammattiin, jos nämä jää kotiäideiksi. Kymmenen vuoden kotiäiteyden jälkeen ammattitaito on hankittava uudelleen. Ennen, kun koulutuksen maksoivat vanhemmat omasta pussistaan, ei tyttöjä juuri koulutettu.
No joo, hienoahan se on jos lapset hoitaa omasta tahdostaan niiden oma äiti. Kotiäidin työ on arvokasta ja päätös siitä on puolisoiden yhteinen. Se vain on otettava huomioon, että taloudellisesti kotiäiti on aika heikoilla yhteiskunnassa, jos jotain sattuu. Jää leskeksi tai mies muuten lähtee vaikka nyt toisen naisen matkaan. Ei ole ansiosidonnaisia etuja kuten työttömyysturvaa tai sair.päivärahaa, ei työeläkettä...jne. Aika lailla yhteiskunnan ulkopuolella näissä asioissa jää. Miehen kanssa olis varmaan hyvä ihan virallisestikin sopia nämä kotiäitiyteen liittyvät taloudelliset asiat, vaikka vakuutuksilla.
- StippaS
Ensinnäkin mielestäni kotirouvana oleminen olisi sanalla sanoen tylsää. Kaipaisin suunnattomasti elämään sosiaalisia kontakteja, tapahtumia, tilanteita ynnä sen sellaisia hässäköitä mitä töiden kautta tulee automaattisesti. Kotirouvan ns. harrastuspiirit eivät itselleni riittäisi kattamaan tuota tarvetta.
Viihdyn toki varsin mainiosti yksin kun siltä tuntuu vaan pidemmän päälle se saapi hyppimään seinille. Kuten nyt kun työkuviot ovat enemmän ja vähemmän levällään. Toisekseen itse ansaittu "oma" raha motivoi enemmän ns. rakentamaan ja luomaan y h t e i s t ä kotia. Omassa päässäni se on jotenkin yhteydessä tasapuoliseen ja -painoiseen parisuhteeseen :)
En todellakaan ole mikään uratykki-ihminen taikka kovin työkeskeinen tapaus vaan siltikin.. Töissä haluan ja aion käydä ja saada siitä tyydytystä omalla tavallani :) En silti tuomitse heitä, jotka kotirouvana elävät! Kukin saa irti asioista eri tavalla juttuja mitkä eivät kaikkien jakeluun mene :D
Annetaan kaikkien kukkasten kukkia!- tai sitten ei
kukin tehköön tavallaan.
mutta tyhmyydestä sakotetaan. meitä kaikkia. - jhgd
Kotirouva tai kodin hengetär !! Kaikki ei varmaan pysty sitä toteuttamaan ihan näistä yhteiskunnan luomista olosuhteista johtuen.
Mutta ainakin lasten kannalta se olisi enemmän kuin lottovoitto jos saisi kasvaa varhaislapsuutensa vanhempiensa siipien suojissa. Aamulla kuudelta unisena päiväkotiin raahaaminen ja illansuussa sitten pois. Kai se tuo lapsellekin stressiä. Tätä ei vain meidän päättäjät osaa vielä yhdistää siihen , mitä ihmisestä tulee aikuisena. Kun monetkin näistä päättäjistä on itse saaneet kasvaa lapsuutensa päiväkotien ulkopuolella, siis äidin tai isin hoidossa.
- opiskeleva koti"rouva...
Minusta on todella ihailtavaa, että vielä löytyy niitä naisia, jotka jaksavat ja haluavat olla kotona. Ennen vanhaanhan se oli ihan normaali käytäntö ja toki on vielä nykyäänkin maalla monissa maatalouksissa, että vaimo on kotona, hoitaa pääasiassa lapset, kotityöt ja sitten auttaa miestään maatalon töissä.
Itse olen kasvanut maalla, lähellä isompaa kaupunkia. Monien kaverieni äidit kävivät palkkatöissä (samoin kuin kaikkien isät) ja meillä taas äiti oli suurimmaksi osaksi lapsuuttani kotona. Rahaa ei koskaan ollut liikaa, koska vain isä kävi töissä koko vuoden. Äiti oli muistaakseni joka kesä töissä jossakin, välillä teki myös kotoa päin myyntityötä, mutta oli paljon työttömänä, eli kotona. Hoiti kodin, puutarhatyöt, kaikki taloudenhoitoon liittyvät asiat, 4 lasta ja myös naapurin lapsia sekä meidän kavereitamme, joiden vanhemmat olivat esim kesälomatkin töissä ja lapsilla ei ollut ketään kotona. Meille siis kokoontui suurempikin joukko naapuruston lapsia päivisin leikkimään. Äitini on monesti jälkeen päin sanonut, että nautti suuresti tästä, että sai olla kotona, seurata meidän kasvuamme ja olla läsnä.
Itse vielä opiskelen, mies opiskelee osa-aikaisesti ja tekee osa-aikaisesti töitä ympäri vuodet, kesät kokopäiväisesti töitä. Oma opiskeluni on sellaista, että olen paljon kotona, kontaktitunteja on suhteellisen vähän. Teen myös kotoa käsin jonkun verran töitä ja loppukevään ja alkukesän olen aina töissä. Sen jälkeen jo odotankin kesälomaani, joka kestää yleensä 6-7 viikkoa, jolloin saan olla kokopäiväisesti "kotirouva" :)
Pienestä asti se on ollut jopa unelmani, joka vain vahvistuu ajan myötä. En ole työtä pelkäävä, mutta haluan panostaa kotona olemiseen, ihan perinteisiin kotitöihin, ruuanlaittoon, leipomiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, itseni hoitamiseen (kuntoilu, harrastaminen, opiskelu)... Sitten, jos meille joskus siunaantuu lapsi/lapsia, haluan myös hoitaa heidät mahdollisuuksien puitteissa kotona "isoksi" asti.
Toki töitäkin on välillä "pakko" tehdä, jos haluaa taloudellisesti paremman tilanteen ja tokihan välillä työssä käynti piristää mieltä. Silti tykkään todella paljon olla kotona ja arvostan niitä, jotka jaksavat olla kotona.
Niin paljon kuulee esim. kotiäitien voivottelua, että kohta pitäisi jo päästä töihin, kun ei jaksa olla kotona, hoitaa kotia ja lapsia. Monille se töissä käyminen on myös helpompaa kuin perheestään ja kodistaan huolehtiminen. Itse koen sen etuoikeutena, jos saa olla kotona ja keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin (koti, perhe) ja myös velvollisuutenani vaimona. Vaimon tehtäviin kuuluu perinteisesti hoitaa koti.
Eli tee ihan kuten sinust parhaalta tuntuu. Itse ainakin tulen todennäköisesti tekemään päätöksen, että olen paljon kotona, varsinkin sitten, jos saamme lapsen. Sanoivat muut mitä sanoivat! :) Ja miehestäkin se on mukava tulla koulusta/töistä kotiin pitkän päivän jälkeen, kun kotona on ruoka valmiina, paikat siistinä ja vaatteet pestyinä. Ei tarvitse enää hänen väsyneenä keskittyä kotitöihin.
Sehän on jokaisen oma asia, mitä elämällään tekee ja mitä haluaa. Voithan sanoa ihmetteleville, että kotisi on nyt työpaikkasi - ainakin toistaiseksi.- Marja-Maatuska
Myös tällaiset asiat kannattaa ottaa huomioon, entäs jos jäät leskeksi ja eläkelait olisivatkin muuttuneet niin, että et saisikaan leskeneläkettä miehestäsi. Aina kannattaa ensin miettiä taloudelliset realiteetit myös tulevaisuudessa. Entäs jos mies ottaa ja lähtee viisikymppisenä simpsakan sihteerikön matkaan?
- kiitos matskusta
hehheh, opiskeleva kot"rouva
Huumoria aina tarvitaan näiden vakavien keskustelujen sekaan.
Aikomukseni on lainata viestiäsi seur. areenakeskustelussa. Sinulla on oikea ote : O) - berkgmer
"Vaimon tehtäviin kuuluu perinteisesti hoitaa koti."
Pyh pah pöh. Kyllä se kodinhoito kuuluu kaikille. Ok, jos joku nainen haluaa olla kotiäiti ja vaatii et saa hoitaa kaiken yksin, turha sitten kitistä.
Kyllä se kodinhoito kuuluu kyllä miehillekin, varsinkin jos nainen käy töissä! - Tyytyväinen ja rahakas koti...
Marja-Maatuska kirjoitti:
Myös tällaiset asiat kannattaa ottaa huomioon, entäs jos jäät leskeksi ja eläkelait olisivatkin muuttuneet niin, että et saisikaan leskeneläkettä miehestäsi. Aina kannattaa ensin miettiä taloudelliset realiteetit myös tulevaisuudessa. Entäs jos mies ottaa ja lähtee viisikymppisenä simpsakan sihteerikön matkaan?
perheenäitinä eli "kotirouvana, mutta olen saanut pörssisijoituksillani sellaisen tuoton, että "palkkani" oli viime vuonna 100 000 euroo eli kohtalaisesti.
Lisäksi on ollut aikaa kirjoitella 10 kirjaa ja harrastaa vaikka mitä.
Lapset on koulutettu akateemisiksi ja olivat oikein onnellisia, kun äiti oli kotona ja pullaa leivottiin joka perjantai. - hukkaan heitettyä rahaa...
Marja-Maatuska kirjoitti:
Myös tällaiset asiat kannattaa ottaa huomioon, entäs jos jäät leskeksi ja eläkelait olisivatkin muuttuneet niin, että et saisikaan leskeneläkettä miehestäsi. Aina kannattaa ensin miettiä taloudelliset realiteetit myös tulevaisuudessa. Entäs jos mies ottaa ja lähtee viisikymppisenä simpsakan sihteerikön matkaan?
Todennäköisyys sille että elää eläkeikään asti on nykyään monella häviävän pieni. Ainakin itse luotan siihen että kuolen ennen kuin täytän 60v joten en revi mitään stressiä eläkekertymästä. Nautin elämästä joka päivä. Eläkeiässä se nauttiminen voi olla vähissä jos pukkaa koiranputkea...
- tosi hyvä
Tyytyväinen ja rahakas koti... kirjoitti:
perheenäitinä eli "kotirouvana, mutta olen saanut pörssisijoituksillani sellaisen tuoton, että "palkkani" oli viime vuonna 100 000 euroo eli kohtalaisesti.
Lisäksi on ollut aikaa kirjoitella 10 kirjaa ja harrastaa vaikka mitä.
Lapset on koulutettu akateemisiksi ja olivat oikein onnellisia, kun äiti oli kotona ja pullaa leivottiin joka perjantai.Tähän täytyy kyllä sanoa, että WAU! Tosi hyvä juttu. Tuuria sijoittamiseen tarvitaan kyllä kun, ei kaikilla onnista.
- Lontoon_trendit
hukkaan heitettyä rahaa... kirjoitti:
Todennäköisyys sille että elää eläkeikään asti on nykyään monella häviävän pieni. Ainakin itse luotan siihen että kuolen ennen kuin täytän 60v joten en revi mitään stressiä eläkekertymästä. Nautin elämästä joka päivä. Eläkeiässä se nauttiminen voi olla vähissä jos pukkaa koiranputkea...
Isoäitini on tehnyt 16-vuotiaasta asti töitä eläkepäiviinsä asti. Aikoinaan luvatut eläkkeet meneekin nykyisten poliitikkojen korkeisiin palkkoihin, ja sokea isoäiti kitkuttaa oliko se 700 Eurolla/kk. Kun ottaa kotiavun, sairauskulut, asumiskulut jne., niin eipä jää isoäidille penniäkään tilille. Itse en tule saamaan eläkettä koskaan, joten varaudun Stockan kellon alla kerjäämiseen. Näillä näkymillä se on realistinen vaihtoehto.
- kuullut
Marja-Maatuska kirjoitti:
Myös tällaiset asiat kannattaa ottaa huomioon, entäs jos jäät leskeksi ja eläkelait olisivatkin muuttuneet niin, että et saisikaan leskeneläkettä miehestäsi. Aina kannattaa ensin miettiä taloudelliset realiteetit myös tulevaisuudessa. Entäs jos mies ottaa ja lähtee viisikymppisenä simpsakan sihteerikön matkaan?
vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta?
- kyl hoitorahasta
Marja-Maatuska kirjoitti:
Myös tällaiset asiat kannattaa ottaa huomioon, entäs jos jäät leskeksi ja eläkelait olisivatkin muuttuneet niin, että et saisikaan leskeneläkettä miehestäsi. Aina kannattaa ensin miettiä taloudelliset realiteetit myös tulevaisuudessa. Entäs jos mies ottaa ja lähtee viisikymppisenä simpsakan sihteerikön matkaan?
aiankin itse eläkettä eläketurvakeskuksen mukaan kerrytän...ei saa eläkettä....ja vaikka en kerryttäs nin täl hetkel säästän 2 kertaa 100e eläkkeeseen ja se menee automaattisesti tililtä puolen vuoden välillä...
- Marja-Maatuska
avioehtosopimuksen, jonka mukaan mahdollisessa erossa kaikki jää miehellesi. Vaikka olen nainen, en sulata toisen siivellä elämistä ja sitähän se kotirouvana oleminen olisi. Eläkettä et tulisi vanhana saamaan, vai pitäisikö miehesi kustantaa sekin. Miten kuvittelet teidän (jos olette vielä naimisissa) pärjäävän eläkevuosinanne sinun kansaneläkkeelläsi tai pienellä työeläkkeelläsi ja miehen eläkkeellä. Pysy töissä vain. Tavallisen tallaajan ei kannata haaveilla kuuta taivaalta.
- jos kotirouvana
Niin tämä on hyvä kyllä tiedostaa, että avioehtoa ei kannata tehdä, jos aikoo jäädä kotiin. Osittainen avioehto voi tulle kysymykseen tai sitten, jos nainen on selväti varakkaampi miestä, niin mahdollisesti siinä tapauksessa (mies siis töissä). Muuten ei.
- miettikää
jos kotirouvana kirjoitti:
Niin tämä on hyvä kyllä tiedostaa, että avioehtoa ei kannata tehdä, jos aikoo jäädä kotiin. Osittainen avioehto voi tulle kysymykseen tai sitten, jos nainen on selväti varakkaampi miestä, niin mahdollisesti siinä tapauksessa (mies siis töissä). Muuten ei.
Muutenkin tietty kannattaa raha-asiat sopia huolellisesti, jos jää kotiin, koska silloin niitä omia tuloja ei tosiaan ole. Toisaalta, joutuvathan työssäkin käyvät parit sopimaan raha-asiansa ja toiset tekee sen paremmin, toiset huonommin, että ei kai tässäkään loppujen lopuksi eroa ole:).
- iso ero
miettikää kirjoitti:
Muutenkin tietty kannattaa raha-asiat sopia huolellisesti, jos jää kotiin, koska silloin niitä omia tuloja ei tosiaan ole. Toisaalta, joutuvathan työssäkin käyvät parit sopimaan raha-asiansa ja toiset tekee sen paremmin, toiset huonommin, että ei kai tässäkään loppujen lopuksi eroa ole:).
On kai siinä nyt hieman eroa, käykö töissä vai ei. Älytöntä väittää, että millään ei olisi väliä. Sanoisin, että järjellä ajatteleva (= nykyihminen) miettii tässä asiassa mitä kannattaa tehdä. Kukaan täysjärkinen ei enää ajattele, että kotona olo olisi vaihtoehto.
- independent
Hyväksyn sen että jää hoitamaan kotiin lapsia, mutta lapsettoman ei mielestäni sovi olla kotona.
Kuitenkin jos ei käy töissä, pitää sopia puolison kanssa siitä että hän maksaa kotona olevalle jonkinlaista eläkevakuutusta. Nykyään kun yli puolet avioliitoista päättyy eroon niin ei ole mukava huomata että on 50 v eikä ole vuosiin käynyt työssä eikä eläkettä ole paljonkaan tienattuna. Paras kai olisi että töissä käyvä tavallaan maksaisi jonkinlaista palkkaa sille joka hoitaa kodin ja lapset. Se ei nimittäin ole mitään laiskottelua!
Avioehtoa jossa kotana oleva ei saa mitään, ei pidä allekirjoittaa. Kts. ed. - kuka on?
iso ero kirjoitti:
On kai siinä nyt hieman eroa, käykö töissä vai ei. Älytöntä väittää, että millään ei olisi väliä. Sanoisin, että järjellä ajatteleva (= nykyihminen) miettii tässä asiassa mitä kannattaa tehdä. Kukaan täysjärkinen ei enää ajattele, että kotona olo olisi vaihtoehto.
Meinaatko, että ne, joilla ei ole samanlainen elämäntilanne, ovat jotenkin älyllsiesti heikompia kuin sinä tai keskiverto? usko nyt, että on paljon muitakin tapoja elää kuin sinun tapasi.
- ......
Avioehto sitten koskee sitä omaisuutta, joka on osapuolilla ennen avioliittoa. Kaikki, mikä on hankittu avioliiton aikana menee tasajakoon. Että ainakin tavallisen palkansaajan kohdalla ei tuo asia ole niin yksinkertainen.
Se sitten on eri asia, js toinen omista vaikkapa perämetsää tai erilaisia osakkeita tai muuta kiinteä omaisuutta ennen liittoa. - kotihommien
hoitaminen ja miehen passaaminen on toisen siivellä elämistä? Ohhoijaa!
- ...
Eläkeiässä tarviit eläkettä ja hyvää sellaista, ettei kituuta. Se oma ala vaan pitäisi olla ja työ kuin leikkiä eikä ota ressiä. Voihan sitä taukoa pitää, mutta koittaa vielä aktivoitua sitten joskus...se voi olla vaikeaa jos on kauan kotona. Oma ala siis
- simmotti
se kamalaa ole jos toinen jää kotiin tekemään töitä, mutta viisasta se ei ole. perusteluksi väitteelleni ovat nämä ero tilastot ja se tosiasia ettei eläkettä kerry kotona olosta.
itse kyllä en haikaile entisiä aikoja, jolloin naiset olivat kotona ja miehet kävivät töissä.naisen asema oli selkeästi kurjempi mitä nyt.mies saattoi raiskata tai hakata oman vaimonsa ja se ei ollut siihen aikaan rikos jne. naisten asema on nyt paras mitä koko historiamme aikana on ollut.olen siis onnellinen etten syntynyt sata vuotta aikaisemmin naiseksi.- tapahtumasta
nykyäänkin? Ei mikään. Vaikka vaimo käy työssä ja on vapaampi kuin sata vuotta sitten niin silti tuota tehdään.
- ......
tapahtumasta kirjoitti:
nykyäänkin? Ei mikään. Vaikka vaimo käy työssä ja on vapaampi kuin sata vuotta sitten niin silti tuota tehdään.
estä, mutta rikos se nykyään on ja erota onneksi voi.mikä lienee tässä kohtaa hyvä asia.
- toisesta...
on suurin mahdollinen riippuvuus. En siksi usko, että olet ajatellut asiaasi loppuun asti. Tulet olemaan koko naimisissaoloajan miehesi "armoilla". Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että joudut miellyttämään häntä, että rahaa tippuu menoihisi.
Entäpä, jos mies jättää sinut 10 vuoden kuluttua? Tuskin olet tätäkään vaihtoehtoa miettinyt...- Tarx
Miehesi joutuisi raatamaan töissä ja tuomaan palkkansa kotiin, jotta pääsisit ostamaan ruokaa perheellesi.
Kyllä se olisi kauhean hieno juttu. - jepulis
Tarx kirjoitti:
Miehesi joutuisi raatamaan töissä ja tuomaan palkkansa kotiin, jotta pääsisit ostamaan ruokaa perheellesi.
Kyllä se olisi kauhean hieno juttu.Eiköhän tuo raataisi muutoinkin töissä ilman perhettäkin. Ihan kuin mies kävisi töissä vain kun hänellä on perhe. Kyllä mies elättää yksinkin perheensä jos hänellä vain halua siihen on.
- Tarx
jepulis kirjoitti:
Eiköhän tuo raataisi muutoinkin töissä ilman perhettäkin. Ihan kuin mies kävisi töissä vain kun hänellä on perhe. Kyllä mies elättää yksinkin perheensä jos hänellä vain halua siihen on.
vain jää kotihommat vähemmälle ja tulee niitä poikamiesbokseja. Thats reality. Minäkin olen pärjännyt sellaisella 36.000 vuosituloilla vuodesta 1997 lähtien mutta tänävuonna tulot yltävät jo liki sataantuhanteen. Sitten on varaa vaikka mihin.
- kotiäitejä,
jos kotityötä arvostettaisiin ja saisi työstä eläkekertymää tulevaan eläkkeeseen.
Nyt kotiäiti on vain ilmainen palvelija.
Eläkkeen perusosat odottavat. - Tässä ollaan
Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, jos kerran miehesi tulot riittävät taluoden pystyssä pitämiseen. Kun molemmat ovat töissä, ei tule kotia välttämättä hoidettua niin hyvin, toisin kuin silloin kun tässä tapauksessa vaimo on kotona, hän voi tehdä kotitöitä ja pitää kodin kunnossa, eikä tarvitse kodin ulkopuolisten töiden jälkeen enää ruveta esim. siivoamaan, vaan voi viettää aikaa perheen parissa. :)
- paras mies..haha
jojo.suomessa yli pulimiljoonaa yksinhuoltajaa..miten jäät kotiin ..no kun lapset alaikäsiä yhteiskunta maksaa heille elämisen..tehkää vaan työtä ja viellä ylitöitä..meille olisi tää eläketulo varma..pienellä eläkkeellä jouttuu kiikuttaan,,1900/kk käteen justiinsa sillä elän olen entinen paperikoneen hoitaja,,haha
- suvaitsevaisuutta
Ensimmäinen lapseni oli jo 9kk:n ikäisestä hoidossa ja minä töissä.
Kahden seuraavan lapsen kohdalla päätin jäädä kotiin. Ratkaisu oli oikea. Lapset voivat hyvin, ovat jo koulussa ja hyvin ovat pärjänneet. En menisi sanomaan , että "elän miehen siivellä", sillä lapsethan ovat yhteisiä ja maksaahan se ulkopuolinen hoitokin. Eläkkeen kertymisen olen hoitanut vapaaehtoisella eläkemaksulla. Nuorin lapseni menee syksyllä toiselle luokalle ja olen ottanut itselleni osapäivätyön, joka alkaa aikaisin aamulla. Olen takaisin kotona jo koulun alkaessa ja mikä tärkeätä meille, olen kotona, kun lapset tulevat koulusta. Sanoisin, että kaikki tekevät oman päätöksensä. Enkä menisi ketään tuomitsemaan, minkä valinnan sitten tekeekin.
- Elämä nähnyt. mummo
En usko että viihtyisit kotona hoitamassa lapset siivomassa ym.ym.Menee vähän aika,sitten alkaa seinät kaatua päälle.Luulen että "uusavuttomat2 ei viihdy kotona,pakko päästä helpolla.
- olen sellainen
On eroa olla kotiäiti tai kotirouva. Äiti on "lapsellinen" ja rouva on ilman mukuloita kotona. Minä en missään nimessä olisi ollut kotona jos meillä olisi ollut lapsia, se olsi jo huomosti palkattua työtä!!!! mutta kyllä kotona riittää puuhaa ja on mukava olla kun rouvana.
Mies maksaa olemisen ja saa täyden palvelun.
Olemme tyytyväisiä.
Tulevaisuuteni on taattu sopimuksin ja vakuutuksin. - tuo
aloittaja, mutta vastaan sinulle silti.
Itse olen ollut kotona kohta 20v ja ainakin minä olen viihtynyt oikein hyvin. Onhan päiviä, ettei kotityöt maistu, joten silloin tehdään jotain muuta. Tehdään sitten huomenna ne eiliset rästihommat ;o).
Asumme taajaman ulkopuolella ja minulla on auto käytössä, se meidän perheen parempi auto(=turvallisempi ja isompi). Pääsen siis kulkemaan vaivattomasti.
Lapsia on 5, koiria ja kissoja heidän lisäkseen.
Minun kotiin jäämiseni oli yhteinen päätös, joten myös miehen tilipussi on yhteinen. Raha-asioista ei ole ikinä ollut riitaa, tosin rahasta ei ole koskaan ollut puutettakaan meidän elämäntyylillämme(nettotulot n.65000€/vuosi).
Moni on ottanut puheeksi sen, että kotiäiti voi jäädä yksin. Totta, mutta omistanhan minä puolet meidän omaisuudestamme. Samaten maksan vapaa-ehtoista eläkemaksua, että saisin vähän isompaa eläkettä kuin kansaneläkettä. Etten kuitenkaan usko ihan tyhjän päälle putoavani jos mieheni ei olisi kanssani. - ...
tuo kirjoitti:
aloittaja, mutta vastaan sinulle silti.
Itse olen ollut kotona kohta 20v ja ainakin minä olen viihtynyt oikein hyvin. Onhan päiviä, ettei kotityöt maistu, joten silloin tehdään jotain muuta. Tehdään sitten huomenna ne eiliset rästihommat ;o).
Asumme taajaman ulkopuolella ja minulla on auto käytössä, se meidän perheen parempi auto(=turvallisempi ja isompi). Pääsen siis kulkemaan vaivattomasti.
Lapsia on 5, koiria ja kissoja heidän lisäkseen.
Minun kotiin jäämiseni oli yhteinen päätös, joten myös miehen tilipussi on yhteinen. Raha-asioista ei ole ikinä ollut riitaa, tosin rahasta ei ole koskaan ollut puutettakaan meidän elämäntyylillämme(nettotulot n.65000€/vuosi).
Moni on ottanut puheeksi sen, että kotiäiti voi jäädä yksin. Totta, mutta omistanhan minä puolet meidän omaisuudestamme. Samaten maksan vapaa-ehtoista eläkemaksua, että saisin vähän isompaa eläkettä kuin kansaneläkettä. Etten kuitenkaan usko ihan tyhjän päälle putoavani jos mieheni ei olisi kanssani.miehesi tekee työkseen?
- tienaakin
... kirjoitti:
miehesi tekee työkseen?
ihan mukavasti, mutta kaikki tulomme eivät ole työstä saatua.
- näin !!!!!!!
Ihan hyvä valinta, moni vaan arvioi itsensä työnsä kautta. Ihmiset ei osaa olla itsensä kanssa, kun alkaa ahdistaa ilman työn sosiaalisia ystäviä.
Eli samaistuu normi työhön, eli ei ole mitään ilman työtä. Eli missä itse tuntemus on?
Ja sit täällä on näitä, oletko ajatellu JOS !!!!
Niinpä jos ja jos... nämä mielikuvitus maailmassa elävät, joita ohjaa pelko...
Mitä järkee lyhyttä elämää elää pelossa, JOS sitä ja tätä... Se sit tapahtuu JOS se tapahtuu... Sitä kun alkaa etukäteen elämään vanhuutta, ei ihme että AHDISTAA elämä...
Eli loistava valinta "kotirouvan" homma jos se on oma valinta. Tsemppiä !!!
ps-kovaa hommaa sekin on, älä aliarvioi itseäsi, vaan nauti elämästäsi !- ja jospa ei?
Hyvä kirjoitus! Minuakin ihmetyttää tuo niin yleinen ajatus: "jos-jotain ikävää tapahtuu".
Tosiasiassa se paha, mitä tapahtuu, on pitkälle omista valinnoista kiinni. Jos ottaa huonon miehen tai itse tekee jotain sellaista, että mies pettyy, varmasti ennen pitkää tuleekin ero. Eivät nämä ongelmat syöksy pusikosta kimppuun. Monen on vaan niin vaikea myöntää, että itsessä oli vikaa. Paljon voi itse vaikuttaa siihen, miten pian oma avioliitto kariutuu. - faktatietoa
ja jospa ei? kirjoitti:
Hyvä kirjoitus! Minuakin ihmetyttää tuo niin yleinen ajatus: "jos-jotain ikävää tapahtuu".
Tosiasiassa se paha, mitä tapahtuu, on pitkälle omista valinnoista kiinni. Jos ottaa huonon miehen tai itse tekee jotain sellaista, että mies pettyy, varmasti ennen pitkää tuleekin ero. Eivät nämä ongelmat syöksy pusikosta kimppuun. Monen on vaan niin vaikea myöntää, että itsessä oli vikaa. Paljon voi itse vaikuttaa siihen, miten pian oma avioliitto kariutuu.Jos ja jos... ei tarvi jossitella, kun puolet liitoista päättyy eroon. Ainahan sitä toivoo, että itselle ei käy niin kuin kaverille, mutta aika heikoilla sitä kotirouva on, jos mies päättää lähteä.
Muistan vain kun Timo T.A. Mikkonen jätti vaimonsa Tuiren (maisteri) tyhjän päälle lähtiessään kampaajarukan kanssa. Tuire valitteli lehdissä sitä, että oli tullut koulutettua itsensä eikä ollut työkokemusta. Oli luottanut siihen, ettei niiiiiin sotilaallinen, isänmaallinen ja uskonnollinen perhearvoihin panostava mies voisi hurahtaa nuoreen kampaajaan.
Toinen kuuluisa tapaus säntillisestä perhearvojen puolesta raivoisasti taistelleesta miehestä kristillisten kansanedustajasta, 8 lapsen isästä. joka hurahti myös toiseen naiseen, vaikka oli pitänyt sellaista suurena syntinä. Siihen jäi vaimo 8 lapsen kanssa. Voi vain kuvitella (ja olen lukenut vaimon kirjoittaman kirjankin asiasta) millaista elämä on 8 lapsen yksinhuoltajana sillä aikaa kun mies viettää poikamieselämää rillutellen. Näistäkään ei olisi ikinä uskonut. =))) - eroamaan
faktatietoa kirjoitti:
Jos ja jos... ei tarvi jossitella, kun puolet liitoista päättyy eroon. Ainahan sitä toivoo, että itselle ei käy niin kuin kaverille, mutta aika heikoilla sitä kotirouva on, jos mies päättää lähteä.
Muistan vain kun Timo T.A. Mikkonen jätti vaimonsa Tuiren (maisteri) tyhjän päälle lähtiessään kampaajarukan kanssa. Tuire valitteli lehdissä sitä, että oli tullut koulutettua itsensä eikä ollut työkokemusta. Oli luottanut siihen, ettei niiiiiin sotilaallinen, isänmaallinen ja uskonnollinen perhearvoihin panostava mies voisi hurahtaa nuoreen kampaajaan.
Toinen kuuluisa tapaus säntillisestä perhearvojen puolesta raivoisasti taistelleesta miehestä kristillisten kansanedustajasta, 8 lapsen isästä. joka hurahti myös toiseen naiseen, vaikka oli pitänyt sellaista suurena syntinä. Siihen jäi vaimo 8 lapsen kanssa. Voi vain kuvitella (ja olen lukenut vaimon kirjoittaman kirjankin asiasta) millaista elämä on 8 lapsen yksinhuoltajana sillä aikaa kun mies viettää poikamieselämää rillutellen. Näistäkään ei olisi ikinä uskonut. =)))elelevät niinkuin ennenkin.Ja naapuria naurattaa.
Heh... - siinäkin mielessä
eroamaan kirjoitti:
elelevät niinkuin ennenkin.Ja naapuria naurattaa.
Heh...vapaa maa, että jokainen voi elää kuinka huoletonna tahtoo. Mitäpä niitä suotta vakuutuksiakaan ottamaan. Eikö niin? Reissuun vaan ja turha sitä on pelätä ja jossitella, että jos sairastuu, joutuu onnettomuuteen taikka ryöstetään. Loma menee pilalle, jos semmosia etukäteen miettii.
Toiset naiset käy liitonkin aikana töissä ja ottaa vakuutuksia, toiset taas ei.
- varaa..
siihen, että toinen on kotona ja jos se on MOLEMMILLE ok, niin mielestäni loistoidea jäädä "kotirouvaksi".:) Itse voisin ainakin muutaman vuoden harkita jääväni lasten kanssa kotiin, vaikka lapset olisivatkin jo kouluikäisiä.
- tarkoitin..
tietysti, että lapset kävisivät koulussa ja minä olisin kotona, mutta laittaisin heidän kouluun ja olisin vastassa, laittaisin ruoat jne. En sentään mihinkään kotikoulusysteemiin alkaisi.:)
- Vesku keskeltä
Ite haluisin koti-isiksi. Jos Vaan jostain saisi emäntä koulutustaan vastaavaa työtä, niin koti-iseys olisi kyllä aivan HELEVETIN hieno homma! Päivät vois viettää kakaroiden kanssa ihan oikeesti, eikä vaan nähä niitä ohimennen ku tulee töistä ja menee nukkuun. Ois oikeesti aikaa säätää kotia kuntoon ja pitää pihankin edes vähän vähemmän kaatista muistuttavassa kunnossa. Olis aikaa laittaa safkaa oikeesti, eikä vaan jotain prkeleen purkki-hernekeittoo tai atrian lihapullia ja ranuja.
Niin monet kerrat kateellisena kattonu ku emäntä jää goisaan juperon kanssa ku ite pitää hiipiä seiskaan töihin. Ne saa olla mölliä sängyssä niin pitkään ku unta riittää ja sit heräillä siitä omaan (tai siis jampesterin) tahtiin ja alkaa rakentaa päivää kaikessa rauhassa.
Vaikkakin vanha ja pieni, mutta velaton, ok-talo alla, niin ei tämä nyt niin kamalan hankalaa yhdelläkään palkalla olisi. Autojakin on 2, mutta kumpikaan ei 2000-luvulta. Telkkarit on kuvaputkellisia ja tietsikka rullaa 98:lla. Mutta järjellä ja maltilla ku elää, niin koti-iskäksi heittäytyminen ei oikeasti ole kiinni muusta kuin pienestä määrästä rahaa kuukausittain.
Akateeminen koulutus ei sinänsä mitään onnea ole tuonu kummallekkaan. Vallankin kun elää kaupungissa jossa akateemikkoja käytetään osa-aikaisina kaupan kassoilla kun ei niillä mitään muutakaan tekemistä ole tarjota.
Kotiin kotiin, ja lopuksi kotiin. :)
Pro - Isit kotiin!- lapsen kanssa :)
Sopii hommaan paremmin kuin minä! :D Ja näyttäisi molemmat tykkäävän, poika ja isä. Olen ehdottomasti koti-isyyden puolesta, miksi oletetaan että vain äidit voisivat jäädä kotiin?
- vaimo töissä
Meillä ukko on kotona minun mukulan kanssa. Minä käyn töissä ja olen onnellinen. Tosin ukko on kotona ainoastaan siksi ettei ole saanut sellaisia töitä mitkä kiinnostaisi. Eikä se oikeen osaa siivotakkaan. Ainakaan yhtä hyvin kuin minä. Astiat ja pyykit se laittaa. Imuriin ei koske eikä huomaa et on pojan likaset vaatteet huiskin haiskin lattialla ja tv-ruudussa 2-vuotiaan pienet rasvaiset sormenjäljet. Roskikset on täynnä ja koira usein käyttämättä.
Mutta silti. Minä tahdon käydä töissä. Joha mä ehin 3-vuotta luurata kotona (raskaus 2v). Rupes kyllästyttää. Ja BTW mä olen raksalla töissä =D - Tonttu viiskymppinen
Olen ollut koti-isänä nyt seitsemän ja puoli vuotta. Lapset alkavat olla niin isoja, etteivät enää tarvitse välttämättä ketään kotona. Eipä ole tullut haukkuja huonosta siivouksesta tai muusta kodinhoidosta. Se mikä rassaa, on eläke, mitä ei tällaisesta hommasta kerry lainkaan. Eikä taida enää työpaikkakaan hellitä kovin helposti, kun on jo ikääntynyt ja muutenkin epäilyttävä.
Keski-Euroopassa kotirouva on arvostettu osa yhteiskuntaa ja erilaisissa matrikkeleissa lukeekin usein tittelin kohdalla "kolmen lapsen äiti" tai vastaavaa. Keski-Euroopassa myös yleensä verotus ottaa huomioon sen, että tulon hankkijoita on vain yksi, jolloin ansio jakautuu koko perheelle. Samalla säästyy yhteiskunnan rahaa, kun ei tarvitse rakentaa kallista päivähoitolaitosta ja erityisesti siihen liittyvää raskasta hallintoa, mikä ei tuota mitään.
Vesku keskeltä, olen pystynyt hoitamaan paitsi puutarhaa, myös itse taloon liittyvää remonttipuolta taloudellisestikin merkittävällä tavalla. Kesälomien jälkeen rakennan uuden keittiön, euroja säästyy iso summa eikä tarvitse stressata tulematta jättäviä krapulaisia remonttimiehiä. Aamuisin en kyllä pysty nukkumaan, päinvastoin, olen ensimmäisenä ylhäällä. Se kai riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsia on. Heittäydy vaan koti-isäksi mutta arvioi eläketilanteesi ensin ja mieti, miltä tuntuu pyytää rahaa vaimolta vaikkapa kaljalla käyntiä varten.
- Lotta :>
Omasta mielestäni siinä ei ole mitään kauheaa. Olen 17vuotias, ja kun minulta joku joskus kysyi tässä vähän aikaa sitten: "Mikä sinusta tulee "isona"? niin totesin siihen sitten, että kotiäitinä vois olla ihan kiva. Poikaystäväni opiskelee rekkakuskiksi, ja aikoo rekkakuskina toimia, joten hän ei tule olemaan paljon kotona. Haaveissani on eläinten kasvattaminen, johon minulla kotiäitinä avautuisi todella hyvä mahdollisuus. :>
Itse en näe siinä yhtään mitään pahaa. Mieskin on varmasti tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse kotitöihin hirveästi panostaa, kun tulee viikonlopuiksi kotiin. :)- /()anteeksi vain
Mutta tuo rekkakuskisi tuskin tulee olemaan mies jonka rouvana toimit.
No, ymmärrän kyllä että lapset haaveilevat ja tämän hetkinen poikaystävä on aina se oikea ja plää plää mutta tulet vielä kohtaamaan aika monta muuta. - peruuttamaan
Peilistä; Ukko on takana "valmiina" ja sinä peruutat peili kädessä "tappiin"
-jaksatkohan kauankin kotileikkiä, etkö kaipaa aikuisia ihmissuhteita.
Siitä makkaraperuna-kaverista kun ei ole Sinulle paljookaan seuraa, kun teillä on molemmilla ihan eri maailmat jo nyt. - Lotta :>
/()anteeksi vain kirjoitti:
Mutta tuo rekkakuskisi tuskin tulee olemaan mies jonka rouvana toimit.
No, ymmärrän kyllä että lapset haaveilevat ja tämän hetkinen poikaystävä on aina se oikea ja plää plää mutta tulet vielä kohtaamaan aika monta muuta.Ainut että tämä rekkakuski on se minun rekkakuskini. :> Olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä ja kihlaudumme, kunhan täytän 18. :> Poikaystäväni on siis minua vuoden vanhempi, ja todella haluaa olla kanssani. Tiedän että näin ei käy kaikille, mutta poikkeus vahvistaa säännön, eikö se näin mene??
- Lotta :>
peruuttamaan kirjoitti:
Peilistä; Ukko on takana "valmiina" ja sinä peruutat peili kädessä "tappiin"
-jaksatkohan kauankin kotileikkiä, etkö kaipaa aikuisia ihmissuhteita.
Siitä makkaraperuna-kaverista kun ei ole Sinulle paljookaan seuraa, kun teillä on molemmilla ihan eri maailmat jo nyt.Olen koko ikäni ollut koti-ihminen, pidän ruuanlaitosta, puutarhanhoidosta ja rakastan siivoamista. Ja pidän autoista, ihan yhtä lailla kuin kaverini, tapasimme autonäyttelyssä ensimmästä kertaa.. Ja ihmissuhteista vielä sen verran että pystyn hoitamaan kodin ja ihmissuhteet joita tarvitsen ja vaalin vallan mainiosti. Ystäviä kutsun luokseni usein ja harrastusten yhteydessä tapaaminen tietenkin. (Aika loukkaavaa kutsua makkaraperuna-kaveriksi, kun sinulla ei henkilöstä ole mitään tietoa.)
- Lotta :>
Omasta mielestäni siinä ei ole mitään kauheaa. Olen 17vuotias, ja kun minulta joku joskus kysyi tässä vähän aikaa sitten: "Mikä sinusta tulee "isona"? niin totesin siihen sitten, että kotiäitinä vois olla ihan kiva. Poikaystäväni opiskelee rekkakuskiksi, ja aikoo rekkakuskina toimia, joten hän ei tule olemaan paljon kotona. Haaveissani on eläinten kasvattaminen, johon minulla kotiäitinä avautuisi todella hyvä mahdollisuus. :>
Itse en näe siinä yhtään mitään pahaa. Mieskin on varmasti tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse kotitöihin hirveästi panostaa, kun tulee viikonlopuiksi kotiin. :) - ovat ok...?
Periaatteessa ei ole kotirouvia vastaan mitään. Kunhan ymmärtävät sen että muut eivät välttämättä ole! Menipä taannoin pahasti itsellä herne nenään, kun kotirouvaystävä tuli yllätyskylään ja alkoi vaahtoamaan kun minulla oli pölyt pyyhkimättä! Voi herrajumala kun se oli katastrofi hänen mielestään. Kyllä hän aina pyyhkii pölyt. Kyllä minäkin, kun töiltäni ehdin. Itseasiassa siivouspäivä olisi ollut tämä kyläilypäivä, mutta kun tungetaan kylään, kun ei muutakaan tekemistä nyt sattunut olemaan. Olisi pyyhkinyt niitä pölyjä kotonaan! Kaikenlisäksi kuulin vielä kylältä että epäsiistiä on ollut. Enää ei aukene ovet meillä hänelle.
- kun työ puolittuu
moni vaan joutuu hoitamaan molemmat! koti ja työ siis, yleensä molemmat hoitaa nainen!
- hartsa
Siinä sitä taas yritetään helpolla päästä. Kodin siivous tunti päivässä ja jos pyykkäys mukaan niin tunti lisää,laskujen maksut 15 min,kaupassa käynti tunti,eikä näitäkään kaikkia tarvi tehä samana päivänä.
Onko lapsien hoito sitten työtä? Siis todenmukaista työtä? Ei sitä minusta saa työksi sanua,vaikka oma vaivansa siinä onkin. Joku kunnioitus lapsillekkin. Eri asia sitten on lastentarhanhoitajat.- äitiyslomalainen
Ei meillä ainakaan ukko ole isommin valittanut, kun itse ei tarvi tehdä kotitöitä ollenkaan. Töistä tullessaan lämmin ruoka odottaa. Itellään ei tarvi ku käydä syömässä ja paskalla kotona. Lapsia neljä ja pari koiraa..
- nähnyt
nykyajan kotiäidin onkin tämmösiä:
-lapsi menee hoitoon, äitikotona.
-äiti tekee pikana jotain pikku siivouksia.
-surffailee netissä keskustelupalstalla loppupäivän.
- sittenkun mies tulee kotiin niin mies tekee itse ruokansa, auttaa suursiivouksessa... viikkaa pyykit...jne... ja yhdessä mennään kauppaan...
- aamulla mies herää laastenkanssa,(äiti nukkuu)
-illalla mies nukuttaa lapset...
näin monessakin perheessä=) - miestä
onneksi ei tarviikaan
erittäin sovinistinen näkemus asiasta - täälläkin
nähnyt kirjoitti:
nykyajan kotiäidin onkin tämmösiä:
-lapsi menee hoitoon, äitikotona.
-äiti tekee pikana jotain pikku siivouksia.
-surffailee netissä keskustelupalstalla loppupäivän.
- sittenkun mies tulee kotiin niin mies tekee itse ruokansa, auttaa suursiivouksessa... viikkaa pyykit...jne... ja yhdessä mennään kauppaan...
- aamulla mies herää laastenkanssa,(äiti nukkuu)
-illalla mies nukuttaa lapset...
näin monessakin perheessä=)Alkaa yksi kaveri olla aika täynnä puolisonsa "kotiäitiydestä". Mies vie lapset hoitoon aamulla ja maksaa tietysti täydet hoitomaksut kun vaimo jää kotiin askartelemaan. Kotitöitä hän ei suostu yksin tekemään ja koti on kuin pommin jäljiltä.
Vaimo kyllä armollisesti noutaa lapset iltapäivällä hoidosta mutta sysää ne heti isälle kun tämä tulee 9-10 tunnin työpäivän jälkeen kotiin. Viikonlopuksi vaimo keksii kaverille erilaisia projekteja jossa olen ollut mukana apumiehenä. Olen yrittänyt vihjailla kaverille, että tätä menoa hän palaa loppuun alle 3-kymppisenä. - yksi vaaka
Missä hyvä mies olet kasunnut kun tommoista kirjoittelet, sinun ei kannatekaan otta ti kenenkään ei kannata otta sinua kun on tommoiset luulot.huh onko villa tällä vuosituhnnella nui titämättömiä miehiä
- Nainen itsekin mutta töissä!
Näin on asiat, kyllä ne naisetkin osaa hankalia olla ja tilanteita käyttää hyväksi. "Kotiäidin" helppo "tasa-arvo-ajan" vallitessa vielä kotona ollessa valita "tasa-arvoa" kotiin niin että mies töiden lisäksi joutuu tekemään puolet kotihommista omien töidensä lisäksi. Joku raja jossain!
- nähny
nähnyt kirjoitti:
nykyajan kotiäidin onkin tämmösiä:
-lapsi menee hoitoon, äitikotona.
-äiti tekee pikana jotain pikku siivouksia.
-surffailee netissä keskustelupalstalla loppupäivän.
- sittenkun mies tulee kotiin niin mies tekee itse ruokansa, auttaa suursiivouksessa... viikkaa pyykit...jne... ja yhdessä mennään kauppaan...
- aamulla mies herää laastenkanssa,(äiti nukkuu)
-illalla mies nukuttaa lapset...
näin monessakin perheessä=)taitaa meillä päin olla pienet piirit ku mä en ole edes ikinä nähny et ukot hoitais lapsiaan. saatikka osallistus siivouksiin..
- erilaisia
Perheitä on erilaisia.
Meillä on kaksi tervettä lasta ja yksi erityislapsi. Isommat koulussa ja tämä erityinen hoidossa kolme kertaa viikossa. Itse olen kotona ja mies töissä. Vuoden verran oli toisinpäin, eli mies kotona, mutta ei viihtynyt, tai oikeastaan jaksanut, koska oli rankkaa.
Meille on kuitenkin itsestäänselvyys, että jompi kumpi on kotona ottamassa lapsia vastaan koulusta ja omaishoitajana pienimmälle. Tarha on hänellä vain kuntoutuksen takia.
Lapset ovat vain hetken pieniä, sen jälkeen ehtii kymmeniä vuosia olemaan töissä ja omissa menoissaan.
Arki on meillä kuitenkin suhteellisen rankkaa. Asumme hissittömässä talossa, ja kaksi kertaa päivässä kannamme nuorimmaisemme alas pyörätuoliinsa ja ulkoilutamme häntä. Tähän päälle normaalit arjen työt ja erityislapsen vanhempien raskas suru ja huoli ja diagnoosien jatkuva vaihtuminen. Kuntoutukset ja terapiat myös osa sitä.
Kyllä minä itse arvostan kotonaolemistani ja mieheni myös, koska ei itse sitä jaksanut. Onhan tämä hiukan erakkoelämää. Terveen lapsen kanssa voi niin eri tavalla harrastaa, mutta on tämä antoisaa ja saa olla mukana kuntoutuksessa täysillä.
Kotiäitinä olisin ilman tätä erityistäkin siihen asti, että kolmas luokka olisi nuorimmaiseltakin ohi. Kotirouvana olo olisi haave, mutta taloudellinen puoli ei anna sitä mahdollisuutta, eikä kyllä oma pääkään. Tämä tosiaan on yksinäistä. Taloyhtiössämme ei ole yhtäkään toista alle eläkeläistä, joka olisi päivät kotona. Seurakunnan ja eläkeläisten toiminta ei kiinnosta, erityisen kanssa ei viitsi lähteä lapsiperheiden kahviloihin tuijoteltavaksi. Ihmiset voivat olla raakoja.
Tavallaan nostan kuitenkin hattua sellaiselle, joka kotirouvaksi aikoo tai jo on. Itse en pystyisi siihen loppujen lopuksi kuitenkaan.
Hartsa kirjoitteli arvostellen työn määrää, johon itsekin liityn, kuitenkin erilailla. Kotitöitä on nykyaikaan aivan liian vähän, jotta ei kärsisi yksinäisyydestä ja hommaisi itseään mielenvikaiseksi monen vuoden kotonaololla. Kannattaa siis ajatella ihan oman kestämisensäkin kannalta. Ei kotonaolossa mitään pahaa ole, jokainen elää tavallaan. Toiset viihtyvät yksinäisyydessä, toisia se ahdistaa. - Pyihkeillen
äitiyslomalainen kirjoitti:
Ei meillä ainakaan ukko ole isommin valittanut, kun itse ei tarvi tehdä kotitöitä ollenkaan. Töistä tullessaan lämmin ruoka odottaa. Itellään ei tarvi ku käydä syömässä ja paskalla kotona. Lapsia neljä ja pari koiraa..
Kun käy kotona vaan paskalla? On se tietysti ehtinyt ohimennen hivauttaakin kun on useita lapsia. Vai onko lapset yhteisiä?
- qursed
Siitä vaan hartsa kokeilemaan, kun tuo lastenhoito on niin helppoa ja eihän siinä tartte mitään tehä.
Onnea sulle, oot kyllä fiksu mies.
Tuommosia mulukkuja pitäs potkia vähän haiman seutuville! - itse...
Kokeile itse täysipäiväistä lastenhoitoa,niin huomaat,että kyllä se työstä käy.moni on sanonut,että se on raskaampaakin työtä,kuin moni muu työ.
- ghojotr
ei miksikää kotirouvaksi! hieman tylsä elämä tulis varmaa..
- kotiäippä
Oli mukava lukea kirjoituksesi.
Itse olen ollut kotona vuodesta 2000 enkä aiokkaan palata työelämään,ainakaan näillä näkymin. Työpaikka on,tosin haluaisin sanoa sen irti.
Hoidan kotona 6 kpl lasta,hevosia,ruuat,kaikki kotityöt,kaupan,laskut,ihan kaikki.
Takaan ja vannon että tämä työ on raskampaa kuin monen"tavis-työ".
24h/vrk ei riitä tähän hommaan,siltikään en vaihtaisi päivääkään pois.
Raskasta on valvoa usein yöt,meillä vakavasti sairas lapsi lisäksi,siltikään en vaihtaisi kotiäitiyttä pois =)
Eli suosittelen tätä sinulle,oli sitten lapsia tai ei =)
Moni varmasti hyökkii tätä kirjoitusta vastaan mutta so what ; ) - en kuitenkaan super äiti...
joo no ei se kummosia pinnistelujä vaadi kuitenkaan kotirouvana olo. mie oon töissä hoidan kodin, lapsen... teen yö töitä eli mies nukkuu ja lapsi kun olen töissä... tulen kello 04 kotia mies lähtee töihin kello 8.00 ja mie jään kotiin. tämmöistä on 4 iltana viikossa.
meen töihin taas kello 19.00 kun mies tulee töistä...
eli jos jäät kokonaan kotiin ja teillä ei ole edes lapsia niin lomaa se on sinulle!!
oletko ottanut huomioon että miehesi joutuu hyvintodennäköisesti ottamaan lisää työ tunteja, että voi ELÄTTÄÄ SINUT!!
miten miehesi aksaa... oletko ajatellut miehesi hyvinvointia/terveyttä.. - vähän toistoakin
Siinä ajatuksessa sinänsä, että joku on kotona ja hoitaa lapset ei ole mitään vikaa, eikä mitään väärää. Päinvastoin se todella saattaa olla myös lapsille ihanteellista.
Kotityö on myös välttämättömiä töitä, ja aivan arvostettavaa.
Palkkaa siitä ei kuitenkaan makseta, vaan idea on että mies elättää.
Siksi sinun on jollakin tavoin varmistettava mitä sitten, jos mies ei elätäkään? Avioero & eläke ovat tavallisimmat ongelma-alueet.
Jos et työiän aikana hanki omia tuloja, tulet tällä hetkellä saamaan eläkettä ehkä 600-700 euroa kuussa. Se on todella vähän nykyisiin elinkustannuksiin nähden.
Äitini oli maaseudun kotirouva, oikeammin emäntä. Hän saa tällä hetkellä 670 euroa kuussa, miehensä kuoli jo yli 15 vuotta sitten. Summa sisältää ns. perhe-eläkkeen sekä sen eläkkeen, joka hänelle laskettiin "emännäntyöstä" jostakin 1980-luvun alusta alkaen. Sitä ennen emännät eivät olleet edes olemassa, ammatillisesti.
Myös ne, jotka ovat huomauttaneet, että sitten sinun on tehtävä paljon sen eteen, jotta olet miehesi mieleen, ovat oikeassa. Et välttämättä saa rahaa harrastuksiin, vaatteisiin, yms. jos suhteessanne on ryppyjä.
Vanhimpina aikoina oli tapana muodostaa ns. huomenrahasto - jonka pääoma korkoineen kuului naiselle avioeron tullessa. Tapa jäi pois käytöstä, kun ajateltiin että liitot kestävät ihan itsellään, kun ovat rakkaudesta solmittuja.
Ehkä sinulla on juuri sellainen liitto. Mutta pohdi asiasi loppuun saakka, tee mitä teille molemmille on hyväksi, mutta pidä myös huoli itsestäsi.- Sami 26v.
Meille se on taas hieman toistepäin. Kihlattuni käy töissä ja itse hoidan kotityöt.
- Autuas kuopiolainen
Paistakoon aurinko tänään sinun kunniaksesi! Jää ihmeessä, olet kunnon äiti! Kyllä mies voi elättää!
- ......
Aika monella vastaajalla on mennyt kasitykset aika vaarin. Ketjun aloittajalla ei ollut lapsia, han halusi koti"rouvaksi", ei koti"aidiksi". Kotiaiteja arvostan kovastikin, heidan tyonsa ei ole helppoa, mutta kotirouville ei kylla minultakaan ymmarrysta loydy.
Jos minulle ja miehelleni joskus lapsia tulee, jompi kumpi (ei siis itsestaan mina naisena) tulee jaamaan kotiin. Talla hetkella lapsettomina kummallakaan ei ole halua elattaa toista. Varsinkin nyt kahden tuloilla pystymme maksamaan pois asuntolainaa niin, etta sitten joskus aikanaan on varaa toisen jaada kotiin hoitamaan lapsia.
- olisi kiinnostunut
naisen urasta. Ei se ole naisissa ollenkaan kiinnostavaa. Sensijaan jokin viehättävä kotirouva saattaa olla hyvinkin viehkeä sekoitus kuningatarta ja äidillistä hoivaajaa.
T: Nuori mies- H29
Itse en käy töissä vaan vaimoni hoitaa sen puolen.
- on suunnitelmistasi?
Häntä kai se sinun lisäksesi eniten koskee. Ellei vielä enemmän. Sillä vaikka kodin hoitaminen onkin rankkaa työtä niin ei siillä laskuja maksella. Mutta jos miehesi on sitä mieltä ettei hänellä ole sitä mitään vastaan että hän elättää koko perheen niin miksi siitä joku muu näkisi vaivaa.
Joillekin miehille se tuntuu olevan suorastaan kunnia-asia saada elättää perhe ja vaimo on kotona. Toisaalta näillä hinnoilla monillakaan ei ole siihen varaa vaan tarvitaan molempien puolisoiden palkat elämiseen.
Älä siis kysy meiltä vaan isännältä. - ettei ...
Ihan hyviä ajatuksia. Pidän ihmisistä joilla on omat mielipiteet ja jotka uskaltavat jopa tuoda ne julki. Olen itsekin ollut jonkinaikaa kotona kun lapsi oli pieni. Kotonahan eivät työt lopu ikinä !!! Suosittelen ja ainahan kokeilla voi, sitten pääsee taas töihin kun siltä tuntuu. Olen itse terveydenhuoltoalalla ja töitä on riittänyt aika kun on haluttanut niitä tehdä ...
- ..kotirouva
Kotona oleminen alkoi masennuksen takia aikoinaan ja yhtäkkiä mieheni ehdotti että mitä jos jäisinkin kotiin. Olen hyvä organisoimaan, tykkään ruoanlaitosta, meillä on lähes aina siistiä koska tykkään siististä kodista. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä aamulla omia aikojaan ja lähteä suihkun kautta kauppaan! :) Voisin tutkia hyllyjä ikuisuuden, on ihanaa pohtia mitä herkullista laittaisi tänään perheelle ruoaksi. Minun piti alunperin lähteä ravintolaan töihin (keittiön puolelle), mutta huomasin ettei niska limassa raataminen huonossa ilmapiirissä ole sen surkean palkan arvoista.
- Miapauliina
että ihmiset haluavat olla kotirouvina!! Itse olisin tosi mielelläni kotona. Elämä kuitenkin heitteli sen verran ettei se ole mahdollista. Toivottavasti joskus vielä löydän miehen jonka tuella voin jäädä kotiin lasten ja muiden hommien kanssa. Olen sitä mieltä ettei lapseni päiväkoti edelleenkään anna lapselleni mitään sellaista mitä en ole pystynyt jo antamaan. Itse nautin (nyt lomalla) kiireettömistä aamuista ja stressittömästä päivärytmistä. Voi tehdä mitä huvittaa ja jos ei huvita niin sitten ei tehdä.
- huomioon
esimerkiksi se, että millainen tulee olemaan eläkkeesi sitten aikanaan? Ja oletko 100 % varma, että miehesi haluaa/on elättämässä sinua vielä 30 vuoden kuluttua?! Avioeron JA kuoleman mahdollisuus on AINA olemassa. Yleensäkään ei KOSKAAN voi vannoa esimerkiksi olevansa vielä 20 vuoden päästä saman miehen kanssa naimisissa tai muutenkaan.
Itse arvostan kotirouvia, en minä sillä tätä kirjoita!! Mutta mieti kuitenkin kaksi kertaa. Asia on teidän yhdessä mietittävä.
Onnea päätökseen, valitsetpa miten päin vain!!- Jaana81.
Mitä mieltä olette siitä jos mies on kotona ja nainen ansaitsee leivän pöytään ja mies vastaavasti hoitaa kotityöt?
- orkishventurer
Jaana81. kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä jos mies on kotona ja nainen ansaitsee leivän pöytään ja mies vastaavasti hoitaa kotityöt?
itse voisin jäädä vartioimaan kotia jos kuningatar käy matkoilla ja töissä, mutta myös toinen vaihtoehto on hyvä. kotirouvana oleminen on arvokasta työtä- kenties arvokkainta koko maailmassa.
molempi parempi on :- ) - YKSI VAAKA
Jaana81. kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä jos mies on kotona ja nainen ansaitsee leivän pöytään ja mies vastaavasti hoitaa kotityöt?
SE VASTA SOMA ONKIN KUN ISÄNTÄ JÄÄ LAPSIA JA KOTIA HOITAMAAN.KUNNIOITAN SEMMOISIA MIHIÄ JOKA JAKAA KAIKEN VAIMON KANSSA EIKÄ HÄPEÄ SITÄ ETTÄ ON KOTI ISÄ JA RAHA SE ON VAIMON TIENAAMAKIN RAHA
- otirouvana olemista
ja siitä syystä, että itse sellainen olen. Aluksi olin lasten kanssa kotona kotiäitinä, välissä olin pari vuotta töissä. Lopulta päätin jäädä kotirouvaksi, jo ihan mieheni pyynöstä, ja siitäkin syystä että ´pienten lapsien koulu/esikoulujärjestelyt hoituivat vaivattomasti.
Aika usea luulee, että mekin haemme sossusta rahaa, mutta pennin hyrrää emme ole sieltä hakeneet, emmekä muutenkaan saa mitään tukia. Ainoa lisä miehen palkan jälkeen on lapsilisä viidestä lapsesta. Katunut en ole päätöstä päivääkään. Vaikka päivät menee siivotessa, pyykätessä, lapsia kuskaillessa, ruoanteossa lähes yötä myöten, on tämä kyllä antoisaa hommaa.- toisille sopii, toisille ei
Täytyy nyt kommentoida tähän, kun olen yhtä kotiäitiyttä seurannut läheltä. En ketään tuomitse, jos elämäntilanne on sellainen ja etenkin talous antaa myöten. Tuttavaperheessäni äiti on hoitanut lapen nyt jo täysi-ikäiseksi ollen kotona kaikki vuodet, hoitanut kotia ja pitänyt erittäin hyvää huolta perheestään. Hän on ollut työelämässä ennen lapsensaamista, eikä todellakaan voi sanoa että olisi työtävieroksuva - on vain jo niin vieraantunut työstään, työ on niin kovin muuttunut 20:ssä vuodessa. Aviomiehen kanssa ei ole riittänyt rakkautta enää moniin vuosiin ja mies on tullut erittäin pihiksi omien tienaamiensa rahojen suhteen. Hänen mielestään vaimolla ei ole mitään oikeutta käyttää hänen rahojaan omiin menoihinsa. Nyt kun lapsi on lähdössä pois kotoa, ja miehen kanssa ei ole mitään yhteistä, eikä itsellä pennin hyrrää omaa omaisuutta, niin on vähän vaikeaa ottaa eroakaan. Tätä kannattaa ehkä miettiä, ennen kuin tarjoaa oman elämänsä miehen ja lasten hyväksi, eikä saa mitään korvausta siitä.
- ...
toisille sopii, toisille ei kirjoitti:
Täytyy nyt kommentoida tähän, kun olen yhtä kotiäitiyttä seurannut läheltä. En ketään tuomitse, jos elämäntilanne on sellainen ja etenkin talous antaa myöten. Tuttavaperheessäni äiti on hoitanut lapen nyt jo täysi-ikäiseksi ollen kotona kaikki vuodet, hoitanut kotia ja pitänyt erittäin hyvää huolta perheestään. Hän on ollut työelämässä ennen lapsensaamista, eikä todellakaan voi sanoa että olisi työtävieroksuva - on vain jo niin vieraantunut työstään, työ on niin kovin muuttunut 20:ssä vuodessa. Aviomiehen kanssa ei ole riittänyt rakkautta enää moniin vuosiin ja mies on tullut erittäin pihiksi omien tienaamiensa rahojen suhteen. Hänen mielestään vaimolla ei ole mitään oikeutta käyttää hänen rahojaan omiin menoihinsa. Nyt kun lapsi on lähdössä pois kotoa, ja miehen kanssa ei ole mitään yhteistä, eikä itsellä pennin hyrrää omaa omaisuutta, niin on vähän vaikeaa ottaa eroakaan. Tätä kannattaa ehkä miettiä, ennen kuin tarjoaa oman elämänsä miehen ja lasten hyväksi, eikä saa mitään korvausta siitä.
Lisäisin vielä edelliseen kirjoittamaani viestiin, että seurausta kotiäitiydestä tässä perheessä on myös lapsen uusavuttomuus. Äiti kun on tehnyt koko 19-vuotisen elämän kaiken, passannut ja pitänyt huolta, niin lapsesta on tullut nössö. Kaiketi olisi mukavaa että se kotiäitiyskin loppuisi joskus, eikä tarvitsisi huolehtia aikuisen ihmisen pärjäämisestä ikuisesti.
- no ei noi osanneet hoitaa e...
... kirjoitti:
Lisäisin vielä edelliseen kirjoittamaani viestiin, että seurausta kotiäitiydestä tässä perheessä on myös lapsen uusavuttomuus. Äiti kun on tehnyt koko 19-vuotisen elämän kaiken, passannut ja pitänyt huolta, niin lapsesta on tullut nössö. Kaiketi olisi mukavaa että se kotiäitiyskin loppuisi joskus, eikä tarvitsisi huolehtia aikuisen ihmisen pärjäämisestä ikuisesti.
Tuo nainen ei ole osannut hoitaa kotiaan/perhettaan jos tuohon pisteeseen ollaan menty.
Kotiaiteja on monen tasoisia, ja tuollainen aiti on pilannut lapsensa. Varmaan paapoi sita lastaan niin, etta mies jai toissijaiseksi. Mita jos mies paapoisi lapsiaan, ja jattaisi vaimon huomiotta???
Miehet saavat satikutia jos jattavat vaimon huomioimatta, mutta monet vaimot jattavat miehen huomiotta, ja ura-naiset eivat ole tassa asiassa yhtaan sen kummoisempia.
Tuon suhteen rakkaudettomuus ei ole varmaankaan kotiaityden syy, vaan pariskunnan OMA syy. - ...
no ei noi osanneet hoitaa e... kirjoitti:
Tuo nainen ei ole osannut hoitaa kotiaan/perhettaan jos tuohon pisteeseen ollaan menty.
Kotiaiteja on monen tasoisia, ja tuollainen aiti on pilannut lapsensa. Varmaan paapoi sita lastaan niin, etta mies jai toissijaiseksi. Mita jos mies paapoisi lapsiaan, ja jattaisi vaimon huomiotta???
Miehet saavat satikutia jos jattavat vaimon huomioimatta, mutta monet vaimot jattavat miehen huomiotta, ja ura-naiset eivat ole tassa asiassa yhtaan sen kummoisempia.
Tuon suhteen rakkaudettomuus ei ole varmaankaan kotiaityden syy, vaan pariskunnan OMA syy.Ihmettelen miten voit vetää tuollaisia päätelmiä tuntematta kyseisiä ihmisiä. Tämä äiti on omistautunut 100%sesti lapselleen JA miehelleen, eli ei todellakaan ole mies jäänyt huomiotta. Voit ihan vapaasti tehdä mitä vaan päätelmiä ja kaikilla on siihen oikeus. Halusin vaan tuoda esille asian aloittajaa ja muita samassa tilanteessa olevia varten, että on mahdollista että se tällä hetkellä ruusunpunaiselta näyttävä perhe-elämä ja ihana ja ymmärtäväinen aviomies eivät välttämättä ole sitä enää kymmenien vuosien päästä. En nyt ole todellakaan sitä mieltä, ettei kotiäitinä voisi elää - kannattaa vaan ottaa huomioon se millä rahalla järjestää oman toimeentulonsa jos tilanteet muuttuvat. Tämä koskee tietysti muitakin kun kotiäitejä. Voimia sulle mahdollisessa parisuhteessas ja iloista kesää kaikille :)
- -sinikka-
Jää kotiin,jos haluat.Et ole kenellekkään tilivelvollinen.Itse en jäänyt kotiin,vaikka oli kolme pientä lasta ja raskas tehdastyö kolmessa vuorossa.Hullu olin,oli kauhea rääkki koko ajan töissä ja kotona kotihommissa.Lastenkin se ihanin muksuikä jäi kun sumuun.Toivon todella,että valtiokin arvostaisi rahallisesti paremmin kotiäitejä ja -rouvia.
- niin minäkin tahtoisin tehdä
siinä asiassa tasa-arvo höpinät eivät ole oikein kohdallaan.Kodinhoito pitäisi nähdä yhtä tärkeänä kuin kodin ulkopuolinenkin työ. Varsinkin lasten paikka on kotona, ei päiväkodin isoissa lapsiryhmissä.
Tää maailma tai ainakin yhteiskunta vain on rakennettu niin,ettei todellisille vaihtoehdoille jää tilaa. Raha sanelee kaiken. Koti on jonkinlainen näyttelytila nykyään,ei koti. Tai kääntymispaikka nniin aikuisille kuin lapsillekin.Siitä seuraa juurettomuutta ja pahoinvointia.
Pahoinvoinnin lisääntyessä yhteiskunnassamme näihin pehmeämpiin vaihtoehtoihin tulisi myös valtiovallan puolelta satsata. Eli kotiäideille tukea enemmän.
Luulempa että ihmiset olisivat onnellisempia kun saisivat olla enemmän kotona.Varsinkin naiset. Meillä kodinhoito kuuluu geeneihin.Siihen naisena olemisen olennaisimpaan osaan. Joku tietty ärjäsee tässä kohtaa,mutta näin se vain on alunalkaen järjestetty. - yksi vaaka
Jos sinulla on mahdollisuus jäädä ja mieltymus siihen ,että jäät miksi ihmeessä ajattelet muuta. Ajattele sen hyviäpuolia ,voit järjestää kaikki asiat niin että viikonloput olisi yhdessäoloa perheen kanssa.Kaiken kotityot niin siivoukset ruuanlaitot ja kaikki mitä on perheessä ja niitä on paljon hoitaisit pois viikolla.Laittaisit niin että voit olla iltaisin vapa kotitöista ja saada yhteisä aikaa tai yksitystä aikaa .Ei sitä tarvtse olla luuturätti kourassa aina eikä yhtä tehokas kun yleiskone .Koska kukaan ei ole kellekkään tekemisesä tilivelvollinen ,se joka kummastelee tai maimoo sinun päätöstä on katellinen .Onneksi me kaikki ollaan ihan omia yksilöite toinen ei tiedä toisenmieltymyksisä SIIS ONNEA SINULLE KUN JÄÄT KOTIROUVAKSI
- paheksuttavaa
olen itsekin kotona, kuitenkin ansiosidonnaisella päivärahalla että tulojakin on itsellä. rahat riittää tosi hyvin ja tekemistä piisaa. en myöskään ymmärrä niitä jotka kauhistelevat kotona olevia, palkkatyö ei ole kaikille elämän päämäärä. eli jos rahkeet riittävät, ei muuta kuin jäät kotia hoitamaan, rahan takiahan sitä työtä vaan tehdään.
- mislpr
olisihan se minustakin kiva olla kotirouva..mutta täysin mahdotonta,avopuoliso työtön minä vielä kotona 1,7 vuotiaan pojan kanssa,jos mitään tukia ei saisi mitenhän maksettaisiin 650e vuokra 140e sähkölaskut ja terveyskulut..nytkin hyvä että rahat riittää kun 400e jää minun rahoistani kuukauden laskuihin ja elämiseen..
- ugly girl
kumpikin on ihmetyksen aihe tässä ura&mammona yhyteiskunnassamme. kotiäitit tulisi nostaa jalustalle koska väitän ettei mikään työ/ura ole ikinä niin rankkaa kuin kotiäitinä oleminen,itsellä yksi lapsi jonka laitoin päivähoitoon 1½vuotiaana sillä oli vielä opinnot kesken,eli olen siis kokenut kotiäitinä olemisen ja tiedän niin kauheeksi kun se minut leimaakin ei oma nuppini olis kestänyt sitä yhtään sen pidempään!. ja en tod.ole mikään uraohjus etelästä tms,vaan nainen joka haluaa säilyttää edes osan minuuttaan vaikka onkin aina ensisijaisesti äiti elämänsä loppuun asti.
- on ajatus olla kotiruouva..
minulle kävi niin että mieheni teki ihan vaikka
mitä ettei olisi työhön joutunut/päässyt.
Oli minulla ainoa vaihtoehto hakeutua hyväpalkkaiseen
työhön. Sehän sitten olikin matkatyötä.
Lapsella oli aina niin ikävä äitiä...
Minkäs teet laiskalle miehelle? - voisin...
Minäkin voisin ja haluaisin jäädä kotirouvaksi,mutta kun puuttuu se mies,kuka toisi elannon kotiin. Pakko vaan jaksaa duunissa käydä.
- sinkku
"Mielestäni se, joka hoitaa yksin koko kodin, lasku, ruoka-asioita jne. niin tekee kovan työn"
Sinkkuna hoidan työni lisäksi kaikki nuo asiat ja voin kyllä hyvillä mielillä sano ettei siihen tarvita yhtä ihmistä erikseen uhrautumaan. Asia on eri tietysti, jos perheessä on paljon lapsia mutta ainakaan sinä et niistä mainitse. Mielestäni kotirouvailu on silkkaa laiskuutta!
Niin ja kaiken lisäksi elelet vielä tyytyväisenä miehesi hankkimilla rahoilla...jotain rajaa!- en tiedä
onko tässä nyt taas joku kateellinen asialla, mutta itse kyllä arvostan kotiäitejä. Se on ihan siitä kiinni, miten arvottaa maailmaa.. :)
Itsestäni ainakin on kiva tulla hoidettuun kotiin, se tavallaan edesauttaa palautumista raskaasta työpäivästä :)
- Sannuli
Itselläni on neljä lasta ja olen ollut ajoittain siis melko pitkiäkin aikoja kotona hoitamassa kotia ja lapsiamme. Itse arvostan kotirouvan "ammattia" paljonkin. Jos olisi taloudellisesti mahdollista olisin itsekin kotona vielä joitakin vuosia ainakin mutta kun raha ei valitettavasti kasva puussa...
- jos tulee ero - iso itku
Ei siinä mitään, kunhan teet selvät paperit miehesi kanssa, että hän alkaa maksaa sinulle eläkettä.
Et ehkä mieti sitä nyt, mutta jos käykin niin, että tulee ero, miehesi kuolee nuorena tms, jäät vanhana ilman eläkettä ja työtuloja.
Eli sovi miehesi kanssa, että niin kauan kun olet kotona ja hoidat kodin ja lapset, hän maksaa sinulle eläketurvan.
Ihan kirjallisesti mustaa valkoisella ja joka kk.
Näin turvaat vanhuutesi. - mies maalta
On hyvä että on otettu huomioon kotiäidit!
Olen itse kuudennen sukupolvella pitämässä meidän maatila ja nyt vielä rakennusalan yritys pk seudulla.Mun äiti on ollut kotiäiti ja on nauttinut siitä vaikka välillä masenntunut ollutkin,MUTTA voi se masentaa muuallakin! Elämme hektistä maalimaa tavaroita ym on tullut liikaa,ihmiset ei kerkee kaikkee,minusta kotiäitiys on varmaan tulossa vielä TRENDI suomessa kaupunkilaisten elämään! T Vähä aikaa sitte oli just se keskustelu täydessä vauhdissa että naisista tulee liian äkkiä tätejä.. tää nainen on nyt ottanu sen liianki ittellensä sopivaks.. siis just tätä miehet ei halua, nainen istuu kotona ja tekee kaikki valmiiks. Emmä halua ku tuun töistä et ois kaikki valmiina ja aina samalla tavalla.. haluan yllättyä ja olla normaalisti ja siivota töitten jälkeen.
- henkiemo
Tässäpä on mallia kotirouva, kotihenki, pirttihirmu,emo ja ihan satasella siipeilen miheni kustannuksella..eikä hävetä yhtään.. Kuvittele olen ollut jo tässä vaiheessa 11 vuotta, enkä antas päivääkään pois. Meillä on tosin tänä aikana siunaantunut neljä eloisaa poika lasta ja mielestäni minua tarvitaan nyt eniten kotona. Ammatiltani olen sairaanhoitaja, eli töitä ja keikkaa pukkais enemmän kuin laki sallisi, mutta tämä on nyt meidän valinta. Lapset tarvitsevat äitiä ja se lapsuus on todellakin lyhyt aika..kerkiän"maailmalle"myöhemminkin ja jos tämä on uhraus ja sen tuloksena edes hieman tasapainoisempia lapsia tämän hetken yhteiskuntaan, ei hinta ole paha. Siis suosittelen lämpimästi sinulle tätä roolia ja kannan itsekkin tämän laaja-alaisen ammatillisuuteni arvokkaasti...Kuinka monen mies nykyään voi elättää lapset ja vaimon..nokka pystyyn siis ja ole onnellinen tilanteestasi! T: Lämpimin ajatuksin; Henkiemo
- 2x 1vuotta kotona
Mielestäni lyhyt aikaisessa kotirouva/-äiti roolissa ei ole mitään vikaa. Jos ymmärtää että menettää oman rahan. Eli kyllä mies silloin päättää ylimääräisen rahan käytön.
Lapset ovat kyllä epäsosiaalisempia kotona kasvaneena kuin hoidossa olleet. Tämän totesi vasta isoäiti jolla on yli 20 lastenlasta.
Jos on pitkään kotona helposti sosiaalinen ympäristö kapenee. Silloin myös lasten. Eli viikko rytmi on hyvä pitää vaikka olisi kotona. Käyttää lapsia vaikka kerhoissa, sopia lastensa kanssa askartelupäivä jne. Kotirouvan siivouspäivä yms.
Lapsen siirtyessä esikouluun on muutos lapselle helpompi kun viikkorytmi on tuttu. Rytmi kun hoidossa olevalla tulee luonnostaan.
Olen tavannut muutamia pitkään kotona olleita joille työelämään siityminen on ollut vaikeaa silloin kun raha tilanne on sitä vaatinut. Eli kyllä aikaisemmin keskusteluissa esiin tulleet asiat vaikuttaa työmarkkinoilla.
Ja jos kotiin jää on ymmärrettävä että työssäkäyvillä Esim. miehensä työkaverien perheillä on rahaa 2 ihmisen tulot. Eli turha valittaa ettei saa kaikkea mitä muut.
- Mahdiollistanut
Mutta MIKSI me ihmiset, eli niin moni - torjuu ajatuksenkin, että ottaisi selvää mitä on tarjolla?
Jos haluat menestyä, tee päinvastoin, kuin suuret massat.
Miksi rikomme toisten unelmia?
Miksi joillain - harvoilla on silmää katsoa tulevaisuuteen? Ole kuten muut - olet kuten muut! Sitä samaa arkea...
Haluatko oikeasti loppuikäsi narista - vai haluatko kuulla - ehkä se olisi elämäsi paras kuulemninen? Itsestä se on kiinni, 'uhraako' parituntisen.. Sinulle, joka epäilet - kirjoita:
[email protected] - Weija
Liikaa korostetaan Koti-äitinä olemista, minä olen ollut koti-isänä vuodesta 1994, olen tyytyväinen olooni ja perheeni huolehtimiseen, ruuan taitosta puhtauteen, pyykinpesuun ja puutarhan hoitoon ja harrastuksiin,,,kin. Parisuhteeni on loistanut aina rakkaudella. Minä olen oikea koti-isä
- Matti Kukkaro
Toimii se varmaan niinkin päin. Aina riippuu niin paljon ihmisistä... Kotiäitiys on naiselle ikäänkuin varaventtiili. Jos nainen on vaikkapa työtön, voi sen naamioida olemaan kotiäitiyttä. Miehillä ei olisi niin paljon paineita, jos kotiinjääminen olisi yleisempi vaihtoehto myös miehille. Jos mies jää työttömäksi, on se katastrofeista suurin, koska miehethän eivät kotiin jää. Sen takia olisi suotavaa, että teitä kotimiehiäkin esiintyisi tiheimmin.
- tilulilulei
meidänkin isäntä halusi välttämättä tauon työelämästä joten pakkohan se oli päästää kotiin huseeraamaan. ja hyvin sillä on lasten kanssa mennytkin, mutta itsekin kaipaan kotiin. kiva olisi vielä lasten kanssa vedellä päikkäreitä tai sillä välin harrastella tai lukea... mut näin se nyt vaan on, ei se töissäkäynti mitään herkkua ole. tosin siitä olen ihan iloinen että pystyn perhettäni elättämään ja eläkettäni kartuttamaan. jos mieheni vaikka kuolisi tai minut jättäisi niin osaisin pitää huolen itsestäni.
- womp-atti
Joo jää vain kotirouvaksi mutta ilman yhteiskunnan avustuksia ym ::
Näitä "loisia" on jo tarpeeksi Suomen maassa Kelan ja sossun kirjoilla..- hyvä heitto
no mistäpä muualtakaan rahansa pierasevat ku sossun luukusta.entä jos kaikki muorit jäis himaa makaamaa,ni ei tulis rahaa kellekkää.viestin aloittaja nyt pätee sillä,ettei oo uraihminen.Kuinka moni työssäkäyvä on uraihminen?:D aika harva..hahah,töissä vaan on käytävä jotta saatas leipämme.nämä "kotirouvat on nii patalaiskoja,jotka perse hiessä makaavat sohvalla eikä viitti jalkaasa liikauttaa.ja kenenköhän rahoilla.no meidän tunnollisten työntekijöiden.mutta antaa niiden "loisten" olla.onneks ei ite kuulu semmosiin lois-lajiin. :D
- ottaa selvää asioista
hyvä heitto kirjoitti:
no mistäpä muualtakaan rahansa pierasevat ku sossun luukusta.entä jos kaikki muorit jäis himaa makaamaa,ni ei tulis rahaa kellekkää.viestin aloittaja nyt pätee sillä,ettei oo uraihminen.Kuinka moni työssäkäyvä on uraihminen?:D aika harva..hahah,töissä vaan on käytävä jotta saatas leipämme.nämä "kotirouvat on nii patalaiskoja,jotka perse hiessä makaavat sohvalla eikä viitti jalkaasa liikauttaa.ja kenenköhän rahoilla.no meidän tunnollisten työntekijöiden.mutta antaa niiden "loisten" olla.onneks ei ite kuulu semmosiin lois-lajiin. :D
ennen ku heittää kommenttia tänne tuohon sävyyn? Ensinnäkin kyseinen "kotirouva" tuskin käy sossun luukulla, koska hänellä ei ole oikeutta saada sieltä mitään kun otetaan huomioon puolison tulot. Ja toiseksi, nämä tulot huomioidaan myös työttömyyspäivärahassa, jota hän ei todennäköisesti tule saamaan, jos ei hae aktiivisesti töitä. Että näin.
En ole siitä juurikaan mitään mieltä, ovatko vaimot töissä vai ei...kunhan eivät tule minulle valittamaan rahahuolistaan tai siitä, kuinka en itse kerkeä kotona juurikaan mitään ylimääräistä touhuamaan. Olen siis yrittäjä ja perheessämme yksi lapsi ja koira. Aikaa ei todellakaan jää ruoan, pyykinpesun ja imuroinnin jälkeen paljon mihinkään. Olen myös ollut lapseni kanssa kotona siihen saakka kunnes hän täytti kolme ja täytyy sanoa että kyllä sekin työllisti suhteellisen paljon. En olisi kuitenkaan voinut kuvitella jääväni kotiin pidemmäksi aikaa, koska seinät alkoivat kaatua päälle. Nyt taasen joskus kaipaa niitä aikoja kun oli aikaa hoitaa ja setviä asioita. Kaippa se on sitä, että ihminen ei ole ikinä mihinkään tyytyväinen! Kultaisen keskitien löytäminen on hankalaa. Ehkä näille "kotirouville" olisi paikallaan osapäivätyö, jolloin he eivät nostelisi KELA:sta yms. laitoksista rahaa eivätkä syrjäytyisi yhteiskunnasta. Olen nimittäin törmännyt muutamaan tällaiseen kotirouvaan, joiden päässä ei ole muuta kuin ne lapset. He eivät tiedä maailmanmenosta yhtään mitään. Kuinka kauan näiden miehet mahtavat jaksaa katsella niitä? Siinähän pari kasvaa väkisinkin erilleen.? - qursed
No just, eiköhän ne "loiset" nyt on jotaki ihan muuta kuin kotirouvia... Nimeltämainitsemattomista maista tänne väkisin tulleet ja 300päisen perheensä mukanaan tuoneet mustat isohuuliset mulkosilmäiset olennot on niitä loisia.
Ja luojan kiitos näitä kotirouvia vielä on, muutenhan lapset joutuis tyyliin muutaman kuukauden ikäisenä päiväkoteihin ja hoitoloihin. Iskää ja Äiskää eivät näe koskaan ja angsti kasvaa. Sen jälkeen mukulat alkaa riiputtaa housuja ja laittaa kuustoista numeroa liian ison t-paidan päälle ja lipan vinoon, niin siinähän se sitte oliki. Näin niitä yhteiskunnan tukipilareita sitten syntyy. Kotirouvat/äidit kunniaan, saatana! - eivät
suinkaan roiku kyseisten puljujen listoilla vaan ovat tienanneet kotona olemisensa itse. joten äläpä yleistä.
- karina534
ala vaan kotirouvaksi, toisille se sopii toisille taas ei. Mitä mieltä miehesi on asiasta? Miten rahanne riittäisivät elämiseen. Jaksatkos seuraavat 30 vuotta olla kotona. Entäs jos sairastut/miehesi sairastuu?
Kyselet asiasta, joka on itsekunkin päätettävissä. Oli se päätös mikä tahansa, niin itse kannat vastuun ja seuraukset. Tulevaisuuttaan kun kukaan ei voi tietää... onnea päätöksellesi! - Pohjan-Akka
Mitä se kenellekään kuuluu, miten lapsensa hoitaa. Jotkut ovat vain niin ahtaita, että mikään muu elämäntyyli tai ajattelumalli ei ole sopiva.
Kukaan ei kysy: miksi olet alkanut juopoksi. Kaikki kysyy: miksi olet alkanut koiäidiksi. kaikkien kuuluisi nokkia samoja jyviä. Sitten...loppuelämä sitä voivotusta: oi, kun pääsis eläkkeelle. Ja eläkkeellä sitten:mulla on nyt nivelkaihi, sydänvika, keuhkopöhö jne ja voi, voi voi....Siinä se on.
Kannattaa elää kuten hyväksi näkee. Ei tuo enemmistön mallikaan niin hohdokas ole. - ....
jos muija on kotona ja tekee hommat niin ihan ok, mutta turha kyniä rahaa meikäläisen palkasta mihinkään shoppailuun tms..
- takia en koskaan
edes harkinnut jääväni kotirouvaksi. Vaikkei kyse olisikaan mistään shoppailusta, olisin taoudellisesti riippvainen miehestä. Ei kiitos. Sopu säilyy, kun molemmilla on tulot.
Nykyään on noihin kotitöihin niin hyvät apuvälineet ja koneet, että kyllä ne pystyy normaalin päivätyön päälle hoitamaan. Toista se oli aikaisemmin, kun oli enemmän kotiäitejä. Ei ollut paljon kunnallisia päivähoitopaikkoja, joten kotiin oli jopa pakko jäädä. Ruuat tehtiin alusta asti itse, ei ollut valmisruokia eikä pilttejä, kauppoja ei ollut joka kulmalla, ei monia autoja perheessä, pyykinhuolto oli pikkusen työläämpää ja vaatteitten materiaalit ihan toista kuin nykyiset, rahaakaan ei ollut liikoja, säilöminen ja leipominen oli kunniassaan.
Oma äitini oli kotiäiti. Hän nousi aamuisin ennen muita ja meni nukkumaan viimeisenä. Työtä oli koko päiväksi. Hän ei valitellut töitään eikä tekeytynyt uhriksi, vaan oli tarmokas ja tekeväinen ihminen. Meillä oli aina siistiä, paikat järjestyksessä, ruoka säännllisesti pöydässä ja muut tietyt rutiinit. Taloudesta hän oli tarkka ja raha-asiat olivat hänen takanaan. Minulla on kaksi veljeä, mutta äiti aina teroitti minulle ainoalle tyttärelleen koulunkäynnin tärkeyttä ja sitä, että on naisella pitää olla kunnon ammatti ja hyvä työpaikka. Tiedä sitten mitä hän syvällä mielessään ajatteli. Ehkä hänellä oli omia nuoruudenhaaveita, jotka sitten eivät olosuhteitten takia käyneet toteen.
- Ei uranainen mutta töissä k...
elämälleen mitä tahtoo ja minkä parhaimmaksi näkee. Itse olen lapsuudenkodissani nähnyt mitä on kun äiti on kotona ja isä "määrää" kaikesta. Äidilläni ei paljon sananvaltaa ollut koska isä oli se jonka rahoilla elettiin. Samoin on käynyt mieheni kotona. Anoppi olisi halunnut lähteä lasten kasvaessa töihin mutta mies kielsi. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti jäädä kotiin ja uskoa ihan tosissaan että mies ei koskaan jätä tai kohtelee tasavertaisesti naista vaikka nainen ei sitä leipää pöytään tuo ja maksa laskuja, asia on ihan ok. Itselläni on sen verran kova itsesuojeluvaisto että en haluaisi jäädä miehen armoille. Uskon että hyviäkin miehiä on, kuten omanikin mutta en pystyisi elämään ja varsinkaan kun lapset ovat jo lähteneet kotoa, elämään jossa mies ottaisi kaiken taloudellisen vastuun. Äidilleni kävi niin että isä löysi 50-vuotiaana itselleen 18-vuotiaan tytön joka oli sillä hetkellä saman ikäinen kuin minä. Suhde kesti aikansa ja varsinkin niin kauan kun isälläni riitti rahaa nuorikkonsa huvituksiin. Anopilla kävi niin että jäi leskeksi 60-vuotiaana ja eli miehensä eläkkeellä, koska omaa eläkettä ei ollut juurikaan kertynyt. Anoppi kasvatti kuusi lasta ja hoiti moitteettomasti kotityöt. Kun lapset lähtivät kotoa, hän olisi halunnut mennä töihin jossa olisi tienannut "omaa" rahaa mutta mies kielsi. Samanlaisia tapauksia on varmaan monia ja tässä yksi niistä. Teitpä miten parhaimmaksi näet, muista elämä on pitkä ja asiat voivat muuttua matkan varrella. Harvemmin mikään asia pysyy muuttumattomana 35 vuotta eli siihen asti kun pääset eläkkeelle.
- oijhkjg
olen mies ja miettinyt ihan samaa
- olla vaan kotona
ja hoitaa kullanmuruja. Olet laiska paska, laahaa se lihonut takapuolesi takaisin työelämään.
- JoopaJoo!!
Ei se ole paha asia,ku itekki olen kotiisä!!
- kamikaze33
syksyllä ollaan kunnon lamassa.Tulee paljon kotirouvia ja isiä jotka elää sosiaaliturvalla
kaupungin vuokrataloissa kun ovat luopuneet omakotitalostaan josta vielä jäänyt 100-200000 e velkaa.Babylon romahtaa I like it VERY MUCH - kotirouvana ollut
Mikäs siinä jos miehesi on asiasta samaa mieltä ja rahanne riittävät.
Itse olin 3 vuotta kotiäitinä,mutta sitten oli pakko mennä töihin kun lapsi täytti 3.v
Mielelläni olisin ollut kotona pidempäänkin.
Viihdyn kotona.
Kyllä mielestäni kannattaa jäädä kotiin jos taloudellinen tilanne sen sallii ja itsestä siltä tuntuu. kun kaikki ei juokse uran takia maailmalla ja kärsi tressistä ja kaikki homamt kusee kintuille kun montarautaa tulessa.. työressi, koti, perhe, harrastukset, yms. Mistähän johtuu perheidyllin rakoilu/puuttuminen.. Spekulaatioita?
Eräässä kehittyneemmässä yhteiskunnassa nainen valitsee joko uran tai perheen väliltä... Samaisessa kunnianhimoisessa yhteiskunnassa on kuolemansynti jäädä työttämäksi, häpeä jota piilotellaan läheisiltä.- minä olen
olen kotiäitinä ja hoidan tietenkin kaikki kotiin liittyvät asiat. ja nautin siitä. minä kartutan eläkettä koko ajan kotihoidon tuella. minua ei ole ainakaan ääneen kummasteltu tai paheksittu tai mitenkään muteenkaan arvosteltu. kaikki pitävät minua tavallaan työttömänä. en tiedä palaanko työ elämään myöhemmin vai en mutta nyt minulla ainakaan ei ole aika käynyt pitkäksi! nautin kaikin siemauksin että minulla on mahdollista olla kotona ja elää unelmaa. toivon kaikille samaa. on se sitten työssä tai jossain muualla!
- Matti Kukkaro
Mitä ihmettä sä siellä kotona teet, jos et hoida omia lapsiasi? Minusta kotirouvana oleminen on ihan sama asia kuin työn vieroksuminen tai laiskottelu, ellet sitten ole aikonut tehdä töitä kotona, etätöitä tms.
- Jihuuu
Mies on joskus todennut, että jos voitettaisiin lotossa niin sitten minä voisin kuulemma jäädä kotirouvaksi ;D
Ja jos mies tienaisi niin paljon että se olisi mahdollista, niin tottamaar jäisin. Pienet lapset pystyn hoitamaan kotona, mutta kotihoidontuen päättyessä taitaa päiväkoti kutsua. Mieluiten hoitaisin heidät kotona kouluikään saakka! Ja eipä minua tarvitsisi houkutella jäämään kotiin, vaikka lapset olisivat kotonakin.. aamulla ei tarvitsisi lähteä muitten työnahjoon, saisi herätä kotona rauhassa, hoidella aamutoimet, pyyhkiä pölyjä, laitella ruokaa ja olla kotona lapsia ja miestä vastassa.. :)
Tosin sen verran uranaista sisimmästäni löytyy, että jos moinen olisi taloudellisesti mahdollista niin perustaisi jonkun oman pienen lounaskahvila/leipomoviritelmän. Varakkaana kotirouvana tosin kävisin pomona paikalla pyörähtelemässä omien aikataulujeni mukaan ja muut saisivat hoitaa käytännön fyysiset työt, itse hoitaisin suunnittelupuolen x) - Luumuillako haluat?
Siis teillä ei ilmeisesti ole lapsia? Siis käytännössä sinulla ei
päivisin menisi kuin tunti tai pari kotihommiin ja lopun aikaa harrastaisit ja
sluibailisit miehen elättinä?
Kotiäitejä arvostan, luumuilijaelättejä en. Ei niitä kotihommia ilman lapsia
niin paljon ole, että joutuisi joka päivä täyden työpäivän verran puurtamaan.
Sitten kuitenkin valittaisit miehelle, että tee nyt enemmän rahaa, että sinulla
on varaa uusiin kalusteisiin, vaatteisiin ja harrastuksiisi? Kai ymmärrät,
että taloutenne tulotaso tippuu, jos toinen ei käy töissä ja olet
taloudellisesti täysin miehestäsi riippuvainen?
Olisihan tuo tietysti hienoa. Täytyykin ehdottaa naisystävälle, että
hankkisi parempituloisen työpaikan, että minä voisin jäädä kotiin
hoitamaan pari tuntia päivässä kotihommia ja lopun aikaa harrastelisin ja opiskelisin
ym. ajantappamista. - HEVIPETO
Sitten keski-ikäisenä itket ja vingut kuinka kukaan muu ei tee kotona mitään ja että taas on likaiset vaatteet heitetty sekaisin lattialle ja kun alat keräämään niitä, kastikkeesi savuaa hellalla ja miehesi tulee töistä ja tiukkaa että miksi ruoka ei ole jo pöydässä.
Ja sitten masennut koska sinulla ei ole elämää kodin ulkopuolella ja alat harmaantua ja sammaloitua ja alat haaveilla jostain paremmasta.- mmm
Mutta siinähän onkin just se juttu, että täytyy olla myös elämää kodin ulkopuolella, ja kun ei kerran töissä käy, niin kyllähän sitä aikaa sitten pitäisi jäädä omiin harrastuksiin ym menoihin. Kotirouvallahan sitä elämää kodin ulkopuolella juuri paljon on, kun ehtii paremmin kuin työssäkäyvä(poikkeuksellisesti).
- entäs teillä
Ehei, luultavasti silloin minulla on muutamia ihania lapsenlapsia joille voin olla korvaamaton aikuiskontakti ja tukea kotiäitiä (hope so)lastenkasvatuksessa. Voin viettää aikaa uudestaan hiekkalaatikon reunalla, käydä lasten leffoissa ja puistoissa. Voin uida ja huutaa riemusta eikä kukaan ihmettele miksi tuo on niin lapsellinen :) Voin matkustella ja nauttia lapsista. Silloin alkaa tärkeä työ uudestaan.
- ...sen...
takia en ikinä jää kotiäidiksi :)
- työmuurahainen
Piti lukea pariin kertaan, kun en meinannut uskoa näkemääni, et joku nuorehko nainen muka todella haluaa kotirouvaksi!!??
Mulla on paljon kavereita ja vain yks niistä on hehkuttanut miten ihanaa on olla kotona lasten kans...varmaan just tollasta kotirouva-ainesta.
Minä en oikein millään jaksa ymmärtää, et joku ihan oikeesti haluaa tollasta elämää. Työ ja siellä olevat aikuiskontaktit kuitenkin antavat niin paljon.
Kuihtuisin kotona enkä vois kuvitella tilannetta, ettei olis itsehankittua rahaa, jonka voi käyttää niin kuin parhaaksi näkee, ilman että pitäis elellä toisen rahoilla.
Varmaan halauat vielä yhteisen tilinkin miehesi kanssa??
Tää juttu pisti kyllä ajattelemaan...voiko joku ihan oikeesti vielä nykyaikana haluta tollasta elämää?- mmm
Kyllä monet haluavat sellaisen elämän, mä mukaanlukien. Musta ois ihan mahtavaa että sais vaan olla kotona ja viettää aikaa lasten kanssa ja hoitaa kotia. Ei ois mitään työkiireitä ja -stressiä vaan vois ottaa rennommin. Mä ainakin haluaisin sellasen elämän sitten joskus tulevaisuudessa jos se vaan on mahdollista.
Tietenkin ihmiset on erilaisia, ja osa, kuten sinä, eivät sellaista kotirouva-elämää kestäisi. Jotkut kun on just semmosia työhiiriä, ura on tärkeää, eikä ilman sitä voi elää. Ymmärrän täysin. Mutta jotkut vielä pitävät vanhanaikaisesta ja ehkä tahtovat mieluummin omistautua omalle kodilleen, kuin työpaikalle. - jhgth
Ainakin jos on lapsia, pitäis hyvin tarkkaan miettiä voiko antaa varhaislapsuudessa elämänsä tärkeimmille ihmisille sen tuen ja turvan sekä kasvatuksen ainakin kouluikään asti.
Elämää ei pitäis mitata elintasolla , vaan laadulla. Ja kyllä niitä aikuiskontakteja saa vaikka lapsia kotona hoitaakin . Kodinhoidontuki antaa jotain perusturvaa yleensä. Ja tietenkin miehelläkin pitää olla hoksottimet kunnossa, että osaa arvostaa asioita tärkeysjärjestyksessä.
Sen prätkän tai veneen voi ostaa sitten kun on lapset omilla siivillään, eikä autoakaan tartte alvariinsa vaihtaa. Nää ajatukset ihan miehen näkökulmasta katsottuna. - olla ilman lapsia
Voi haluta ja olisi syytä useammankin halutakin. Lapset voivat Suomessa äärimmäisen huonosti ja suurin syy on uranaisten. Jos tekisin vielä lapsia, jäisin kotiin niitä hoitamaan ja olisin siitä ylpeä. Mitä ylpeyden aihetta on siinä että raahaa kuuden jälkeen aamulla lapsia vieraille hoidettavaksi? Et tiedä miten lastasi kohdellaan, et näe ensimmäisenä hänen oppimiaan taitoja. Kodin tulot ja menot ovat yhteiset, se tarkoittaa että on muodostanut PERHEEN.
- että silleen
mmm kirjoitti:
Kyllä monet haluavat sellaisen elämän, mä mukaanlukien. Musta ois ihan mahtavaa että sais vaan olla kotona ja viettää aikaa lasten kanssa ja hoitaa kotia. Ei ois mitään työkiireitä ja -stressiä vaan vois ottaa rennommin. Mä ainakin haluaisin sellasen elämän sitten joskus tulevaisuudessa jos se vaan on mahdollista.
Tietenkin ihmiset on erilaisia, ja osa, kuten sinä, eivät sellaista kotirouva-elämää kestäisi. Jotkut kun on just semmosia työhiiriä, ura on tärkeää, eikä ilman sitä voi elää. Ymmärrän täysin. Mutta jotkut vielä pitävät vanhanaikaisesta ja ehkä tahtovat mieluummin omistautua omalle kodilleen, kuin työpaikalle.Onhan se hienoa olla kotona ukon rahoilla kun ei huvita töitä tehdä ja pitää lapsia tekosyynä. Sitten kun lapset on siinä iässä, että ovat muuttaneet omaan käppään niin töitä et saa mistään noilla "ansioilla". Mutta ei hätää, äijä elättää.
- haluta oma elämä
jhgth kirjoitti:
Ainakin jos on lapsia, pitäis hyvin tarkkaan miettiä voiko antaa varhaislapsuudessa elämänsä tärkeimmille ihmisille sen tuen ja turvan sekä kasvatuksen ainakin kouluikään asti.
Elämää ei pitäis mitata elintasolla , vaan laadulla. Ja kyllä niitä aikuiskontakteja saa vaikka lapsia kotona hoitaakin . Kodinhoidontuki antaa jotain perusturvaa yleensä. Ja tietenkin miehelläkin pitää olla hoksottimet kunnossa, että osaa arvostaa asioita tärkeysjärjestyksessä.
Sen prätkän tai veneen voi ostaa sitten kun on lapset omilla siivillään, eikä autoakaan tartte alvariinsa vaihtaa. Nää ajatukset ihan miehen näkökulmasta katsottuna.Ensinnäkin en itse pystyisi ikinä koskaan milloinkaan missään tilanteessa luottamaan kehenkään niin sataprosenttisesti että eläisin vain hänen rahoillaan. Luottoa pitää mieheen olla mutta ei sokeasti. Mietippä tilanne jossa 25 -vuotiaana kotiäidiksi jäänyt nainen ei sen jälkeen käy enää töissä, sitten muutamankymmenen vuoden päästä sama pariskunta eroaa 50 vuotiaina. Mistä sellaisessa elämäntilanteessa oleva nainen enää saa töitä? Muutenkin suhde ei koskaan ole täysin tasapainossa missä mies ja nainen samanvertaisia jos vain mies tienaa rahat, loppupeleissä päätös siitä mihin ne käytetään on silloin aina hänen.
Itse en ole mikään uraihminen, en elä työlleni enkä koe sitä mitenkään valtavana osana elämääni, mutta kyllä sekoaisin jos olisin joka päivä koko päivän ajan vain kotona muksujen kanssa. Aikuinen tarvitsee tilaa ja myös oman elämän ja lapset tarvitsevat myös päiväkodissa syntyviä kaverikontakteja ja sosiaalisia taitoja jotka siellä oppivat. Sisarusten seura ei kuitenkaan koskaan verrattavissa vieraiden samanikäisten seuraan. - uraNaisten vika
olla ilman lapsia kirjoitti:
Voi haluta ja olisi syytä useammankin halutakin. Lapset voivat Suomessa äärimmäisen huonosti ja suurin syy on uranaisten. Jos tekisin vielä lapsia, jäisin kotiin niitä hoitamaan ja olisin siitä ylpeä. Mitä ylpeyden aihetta on siinä että raahaa kuuden jälkeen aamulla lapsia vieraille hoidettavaksi? Et tiedä miten lastasi kohdellaan, et näe ensimmäisenä hänen oppimiaan taitoja. Kodin tulot ja menot ovat yhteiset, se tarkoittaa että on muodostanut PERHEEN.
huononointisuus ainastaan uraNaisten vika. Joo, kaikkea sitä kuulee. Entä sitten ne työssäkäyvät naiset, jotka eivät ole varsinaisia uranaisia, vaan pelkästän perhettään elättäviä naisia. Yhtä hyvin huonovointisia lapsia tulee ongelmaisten kotiäitien lapsista. Ei kaikki lapsiaan hoitavat äidit ole reippaita, helliviä ja alati lapsilleen läsnäolevia äitejä. Toi ihana kotiäiti -myytti joutaa romukoppaan. On myös hermostuneita, yksinäisyyttään tissuttelevia, rahahuolissa ja parisuhdeongemissa pyöriviä kotiäitejä. Ja mitä o vat nämä kotiäidit, jotka arkisin työntelevät päämäärättömästi itkeviä lapsiaan tavarataloissa, marketeissa ja kauppakeskuksissa. Aamulla lähdetään lähiöstä bussilla ja vietetän päivä kaupungilla pyörien, kun kotona on niin tylsää ja yksinäistä. On se sitä "kotiäitiyttä"?
- EI MAKSETA PALKKAA
Kyllä se lasten kannalta on todella ok se että vaimo jää kotiin tai vastaavasti sitten mies sillä lapset menettää paljon jos ovat laitos hoidoissa ja vanhemmat sidottuna työhön ei ole aikaa lapsille sillä työssä on pakko käydä että edes jotenkin pärjää ja elää tässä kalliissa maassa nimeltä suomi.
Mutta fakta on että kotirouvan roolista ei saa palkkaa eikä kerry eläke tuloa jos vaikka on rouvan roolissa 20 vuotta on sellainen aika työelämästä pois että ei kukaan enää ole kiinnostunut ja kansan eläkkeen normaali osa on olematon lirkku jolla ei kukaan elä.
Lisäksi oman terveyden ja mielen kannalta on kiva jos on säännöllinen työ ja oma ansio sekä omaa rahaa ei tule missään vaiheessa toiselle puolisolle sellainen oli että toinen on vai siivellä ja elää siksi että minä tienaan.
Lisäksi on kiva kun saa enempi kodin hankintoihin ääni valtaa kun on myöskin omaa rahaa eikä tarvitse aina pyytää joka ostokseen erikseen rahaa taikka kylmä hiki otsalla "vinguttaa" rinnakkais korttia visaa kaupassa...peläten metelin nousua kun ostokset selviää.
Oma suositus on että jonkin aikaa hoitaa lapsia ja ja kun lapsi menee kouluun sitten voi viimeistään itsekin alkaa töihin kyllä 7 vuotiaa jo pärjää varsinkin jos molemmilla on vielä päivä työ. - MaksanViulut
Avokkeella oli vähän kremppaa nivelissä, välillä haki kortisonipiikkiä. Kyllästyin 10 vuotta sitten ja sanoin, että ala hoitaa kotia kuin firmaa: siivoa, hoida laskut, kauppa-asiat ja muut juoksevat, minä hoidan ansainnon ja maksan viulut. Kelpasi avokkeelle ja systeemi on toiminut hyvin. Mikäpä meillä, olen kausityöläinen ja talvisin teen pätkäkeikkaa, jos tuntuu siltä, mutta tienestit kuitenkin keskivertoa paremmat, noin 3300 - 3800 netto. Asutaan kaupungin vuokralla, ei ole velkaa, ei mitään. Yksi kouluteini kotona.
Ainoat isommat menot 2 - 3 matkaa vuodessa jonnekin aurinkoon tai huvikseen vaikkapa Roomaan kaupunkilomalle. Joten ei ole silti ylimääräistä rahaa. Kaikki menee mukavuuksiin ja itsemme hemmotteluihin. Ja mikä mukavampaa kun ruoka odottaa, tulen töistä aamulla, päivällä tai yöllä, milloin mitenkin. Hyvä systeemi ja kaikki tyytyväisiä. - Katariina85
Kyllä minäkin jäisin mielelläni kotirouvaksi/-äidiksi, mutta sepä ei taida olla taloudellisesti mahdollista... :(
- itsekin olen ollut kotiäiti
Huh huh!
Tosi isosta urakasta "haaveilet"!
koko koti olisi todennäköisesti Sinun vastuullasi, palkkana puolisosi arvostus (jos sitä saat) ja lasten kiukuttelut. Tämä nykysuomi ei kotiäitejä arvosta, eikä tekemääsi mittavaa työpanosta juurikaan arvosteta.
Juttele asia puolisosi kanssa "selväksi", niin, ettei siippa työstä väsyneenä sitten syytä sinua kotielätiksi ja vaadi täyden palvelun majataloa Sinulta, joka "olet vaan kotona". Tälläinen ratkaisu pitää tehdä puolisoiden yhteisymmärryksessä, niin silloin se jopa toimii.
Jos mahdollista, niin sovi siippasi kanssa etukäteen myös raha-asioista, ettei sitten myöhemmin tarvitse anella taskurahaa omiin menoihisi.
ehkä voisitte yhdessä laatia oman perheen "työehtosopimuksen" kotiäitiydellesi, niin ei tarvitse sitten huonoina päivinä tästä asiasta riidellä.
Muista kuunnella myös sydämesi ääntä ja kohtaa ympäristön säröäänet pystypäin!
päätös on ihan teidän perheen oma juttu, tehkää niin kuin hyvältä tuntuu.- työmuurahainen
En ole mikään uranainen, mutta teen henkisesti aika rasittavaa työtä, usein töitä on enemmin kuin tarpeeksi, mutta saa siitä silti jonkinlaisen tyydytyksen, jota en sais kotona kökkiessäni.
Omat vanhempanikin ovat olleet töissä silloin kun olin pieni, joten aina on ollut normaalia ajatella, että jokainen tienaa rahansa itse....en vois millään ajatella, et pitäis elää jonkun toisen siivellä ja anella käyttörahoja.
Mun vanhemmat eivät ole koskaan tienneet mitä toinen on tienannut saatikka, että olisivat tellänneet rahansa samalle tilille...sulaa hulluutta sellanen ja tois vaan riitaa tullessaan.
Mut kuten sanottu, yhdelle sopii yks ja toiselle toinen. Mulla ei ehkä pää kestäis kotona oloa, jaksan olla parempi äiti, kun käyn töissä. - ex-kotiäiti
Todellakin kannattaa raha-asiat käydä TODELLA tarkkaan läpi, ettei pääse ukko sanomaan, että täällä sitä vain makoilet päivät ja HÄN ne rahat kotiin kantaa!! Myös omaa rahaa tarvitset, joten jollet työkkäristä moista irtiota, niin ukkosi joutuu senkin myöntämään ja se on raskasta vuodesta toiseen anoa tahi pyytää toiselta käyttörahaa.
Itseltäni meni päreet totaalisesti jatkuvasti muistuttaa rahasta. Yleensä muistettiin laittaa rahaa laatikkoon, josta sitten otin käyttörahat talouteen, mutta sitä rahaa kun meni eri tavalla eri kuukausina, niin ällötti lopulta olla aina jossain vaiheessa muistuttamassa, että rahat oli loppu. Mies kyllä sanoi, että ilmoita heti kun rahat loppuu niin hän kyllä antaa lisää... mutta inhottavaa sellainen oli.
Lopuksi alkoi tylsistyttää ainainen kotona olo. Mies oli tyytyväinen kun sai olla päivä töissä ja illat kotona töllön ääressä tms., mutta itsellä oli aina yhtä ja samaa: kotona, kotona ja kotona. Marisin ulkomaanmatkoja ja tehtiinhän niitä, mutta ei se viikko tai kaksi paljonkaan auttanut kun jo taas olin kotona ja samat seinät ympärillä.
Nyt olen ollut työelämässä jo muutaman vuoden, lapset kouluikäisiä ja todella paljon positiivisempi elämänote :))
Suosittelen lyhyeksi aikaa kotiäitiyttä, mutta kyllä mielenterveys yleensä vaatii jo sitä sosiaalisempaa kanssakäymistä päivittäin, ja työssähän sitä saa! Ei niitä kavereitakaan ole montaa, jotka voisivat seurustella kanssasi päivästä toiseen miehen ollessa töissä ja opiskelukaan ei kestä loputtomiin....
- ....kokemuksella...
Ei ajatuksessa ole mitään vikaa sinällänsä.
Ongelmat tulevat vasta siinä vaiheessa kun mietit jos miehellesi jotain sattuu..taikka viimeistään eläkkeen kanssa. Ja tuot enemmän paineita miehellesi ,koska rahahan tulee häneltä. Elättää. Pahin on juuri se jos jotain sattuu. Tietysti se on miten ottaa.
Puhun siis jonkin verran kokemuksella, sivusta seuranneena.
Aikanaan tosiaan mies sairastui yhtäkkiä vaikeasti, parantui kyllä..mutta pitkäksi aikaa asiat muuttui. Ja tällä hetkellä pariskunta alkaa olemaan lähellä eläkeikää. Vain miehen tuloista on eläke. Joten sitä voi ajatella.
Tuomitsematta ja erityisesti kantaa ottamatta sinällänsä :) - Ammattina kotirouva
Sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana, ja siitä asti olen ollut kotona lasten kanssa.
Lapsille on turvallisempaa kun toinen vanhempi on kotona kun lapsi pääsee koulusta. On luonnollista että vaimo on kotona ja mies tuo ruuan pöytään. Se ei todellakaan ole naisen aliarvioimista, kuten jotkut ajattelevat. Varsinkin jos on kotona omasta tahdostaan. Te kaikki kotona olevat äidit ja muut kotirouvat. Teette aivan oikein kun hoidatte kotia. On parempi ettei vaimokin tuo töistä stressiä kotiin, vaan pikemmin kun saa olla rauhassa kotona, pystyy antamaan miehelleen levollisen loppupäivän.- mutta taas toisaalta...
Sehän on tietty aivan valtavan hienoa, jos pystyy olemaan kotona ja rahallisesti pärjää.
Voin kertoa, että olen kolmen lapsen äiti, tehnyt lapset vasta 30v -> joten olen ollut siis työelämässä pitkään ennen lasten syntymistä. Ensin tehtiin kaksi lasta peräjälkeen ja olin kotona nelisen vuotta, sitten taas työelämässä ja tehtiin yksi muksu ja nyt palaan töihin melkein neljän vuoden tauon jälkeen. Täytyy sanoa, että kaipaan ihan mielettömästi sitä työpaikan (ja työkavereiden) tuomaa sosiaalisuutta ja virikkeitä. Tuntee taas olevansa tarpeellinen muutenkin kuin vain siivoojana, tiskaajana, pyykkärinä, raivareiden kuuntelijana ja känkkäränkkien vastaanottajana. Toinen ja se hirveän tärkeä syy on se, että mies ei ole missään ammatissa jossa olisi valtavat tienestit, joten se minunkin palkkani tarvitaan jotta pystytään maksamaan asuntolainat, lasten harrastukset, sähkö- ja puhelinlaskut, yms. Viimeiset kuukaudet on eletty aivan "tyhjätaskuina" ja on pystytty maksaa vain pelkät lainan korot.
Kotirouvana en voisi olla, koska tulot ei riittäisi miehellä koko perheen elättämiseen. Pelottaisi myös se, että jos eläisimme vain miehen tuloilla, mitäs sitten jos jäisin yllättäen leskeksi, olisin aivan puilla pailla tyhjän päällä! Ikävä tosiasia, mutta pakko se näin on ajatella!!
Olisinko kotirouvana jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus? Ehkä, mutta sitten pitäisi olla niin hyvät tulot, että voisin koko ajan harrastaa ja kouluttaa itseäni kotona olon ohella. Elämä on mielestäni elämistä varten, eikä siitä elämästä voi tuhlata arvokkaita päiviä olemalla "tyhjän panttina". Minulle tyhjän panttina oleminen on ne arkirutiinit; siivous, tiskaus, ruuanlaitto, pyykit - jotka kuitenkin hoituu myös sen työn ohessa. Ja ehdottomasti kaikista tärkeimpänä lasten kasvatus, joka sekin hoituu kun lapset ovat päivät koulussa, illat ja viikonloput ollaan yhdessä ja harrastetaan yhdessä. Sekään ei onnistuisi jos makaisin kotirouvana päivät pitkät koska tulot olisi niin pienet että jouduttaisiin nipistämään niistäkin pikku iloista.
- Mutta kukin tavallaan
Olin vähän alle parikymppisenä kaksi vuotta todella rikkaassa perheessä taloudenhoitajana. Lapsi oli jo aikuinen ja opiskeli, asui kotona kun aloitin, mutta muutti sittemmin. Perhe matkusteli paljon ja heillä oli koiria, sen takia he enimmäkseen tarvitsivatkin talossa asuvaa taloudenhoitajaa (ostettujen siivouspalvelujen sijasta).
Tehtäviini kuului kaikki mahdollinen, mitä nyt 300-neliöisen talouden hoitoon voi kuvitella kuuluvan. Aamiaisen teko talon rouvalle (herra söi aikaisin aamulla itsekseen ja lähti töihin, rouva vasta pari tuntia myöhemmin ja lähti sitten), ruokalistojen suunnittelu ja ruokaostosten teko, ilta-aterian valmistus pariskunnalle (jos eivät syöneet ulkona), koirien ruokkiminen ja ulos/sisään laskeminen, siivous, pyykinpesu, silitys, mankelointi, vuodevaatteiden vaihtaminen.. Talossa oli valtava puutarha mutta siihen minun ei tarvinnut ollenkaan koskea, rouva kun oli puutarhaihmisiä.
Jos asiaa ajattelee, olin siis aika lailla samassa asemassa kuin kotirouva olisi.
Nuo pari vuotta olivat tosi kivaa aikaa. Minulle oltiin todella ystävällisiä, ja sain erittäin hyvää palkaa, bonuksia jouluna ja kesäloman alussa, sekä kauniita lahjoja heidän ulkomaanmatkoiltaan.
Lähdin sitten kuitenkin opiskelemaan; en olisi hetkeäkään voinut kuvitella tekeväni tuota kovin paljon pitempään. Ja syynä se, että se kävi aikaa myöten aivan käsittämättömän yksitoikkoiseksi ja tylsäksi! Joka väittää että kotitöistä saa mitään henkistä simulaatiota, valehtelee rankasti. Saahan siitä mukavan tunteen, kun näkee kätensä jäljen, mutta seuraavana päivänä on sama jälleen edessä. Ja seuraavana. Ja seuraavana. Homma ei ole fyysisesti raskasta, mutta henkisesti tappavaa se on.
Joten ehkä se joillekin sopiikin, mutta itse tarvitsen työtä, jossa saa käyttää myös aivojaan, tuntee saaneensa jotain aikaan, saa olla vuorovaikutuksessa työkavereiden kanssa ja saa heiltä positiivista palautetta.. - kotiaäitixxx
Kuuntele rohkeasti vaan itseäsi ja tee niin minkä koet olevan parhaaksi itsellesi ja sitä kautta silloin myös lapsillesi. Muiden "tietävät" ja ihmettelevät kommentit ja kannaotot kannattanee jättää omaan arvoonsa. Tsemppiä sinulle kaikkeen siiheen, mitä sitten päädytkin tekemään! ; )
- ollu kotirouva
odotin toista 2001 kun valmistuin ekaan ammatiin, lapsi synty jäin kotiin koska ei oikein verhoilijalle töitä ollut tiedossa, ja olin kotona siihen asti kun toinen lapsi täytti sen 3v. etsin koko edeltävän kesän töitä ja aloitin oppisopparin muutaman maatilan kanssa jos vaikka saisin lomittajan paprut kouraan, noh meni 3kk niin ekasta jäin pois, kun ei ollut oikein töitä ja tokasta jäin pois 4kk jälkeen, sen jälkeen olin 2kk työttömänä sitten hain ravintolaan työkkärin kautte 1kk ajaksi ja samaan aikaan laitoin yhteishakuun paperit jos vaikka jos saisi paremman ammatin kuin tuo eka, noh pääsin lähihoitaja-linjalle :) jippii, aloitin sen syksyllä 2005, luonto siinä sitte yllätti ja meille synty kolmas lapsi elo 2006 jäin taas kotiin, olin 1v 6kk kotona kunnes palasin kouluun, mieheni jäi töistä kotiin...tadaa ja nautti jokaisesta päivästä lasten kanssa, nyt sitten odotetaan neljättä lasta ja käyn koulua marraskuuhun asti jään äitiyslomalle, olen kotona elokuuhun 2009 asti ja palaan suorittamaan vipan vuoden, enköhän valmistu sitte toukokuussa 2010, ja on sitte lapset kaikki neljä tehty ja olla vaikka vielä kotiäitinä kun neljäs täyttää 3v tai hakea heti töitä....
mut kyl se kotiäitiys/kodinhoito kannattaa lasten kannalta hyvältä ratkasulta ja vaikka ei olisi niit lapsia kotia pitää silti hoitaa. - ####
siihen sanoo ?? mut jos hyväksynyt jo on niin vittu jää eläkä ihmettele ihminen eläin elää!
- kuin vastaan
tuntuu näitä mielipiteitä olevan!
Tärkeintä kuitenkin kaiketi on se että sinä ja miehesi olette tyytyväisiä ja onnellisia.
Itse olen työtön elikkä ns. kotirouva....jos sen nyt siten haluaa ilmaista. Pärjään aivan hyvin kotosalla. Aika ei todellakaan tule pitkäksi ja tekemistä riittää niin kotihommissa kuin harrastuksillekkin riittää aikaa. Eikä kiire ole töihin. Ansiosidonnainen kun pyörii niin ei heti ole töihin kiire. Käväsen aina sillon pätkätöissä kun ansiosidonnainen uhkaa katketa ja päivät tulevat täyteen. Ja systeemi toimii....olemme molemmat onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen.
Toisille sopii puurtaminen ja se oravanpyörässä ravaaminen. Me olemme onnellisia näin! Antakaa arvo muillekkin. Ei pitäisi tuijottaa pelkästään omaan napaan. Kaikilla on omat syynsä toimia kuten he toimivat! - nuori matkaaja
Olen toisaalta siinä asiassa kanssasi samaa mieltä että lapsien kannalta olisi hyvä jos olisit kotona. Itse olisin kaivannut sitä että olisin saanut viettää lapsena enemmän aikaa vanhempieni kanssa.
Mutta kotiin jääminen minun näkökulmastani vaatisi ehdotonta omistautumista niihin kotitöihin ja lasten hoitoon. Olisi rytmitetty päivät niin että se olisi ikäänkuin "työtä". Viikolla vaimo hoitaisi kotiaskareet yksin. Miehelle jäisi töissä käyminen. Ei mitään sellaista lusmuamista että töitä jätetään miehelle rankan työpäivän päätteeksi.
Sellaista en voi ymmärtää että toinen jää kotiin eikä tee hommiaan ja käyttää miehensä tienaamia rahoja surutta. Se on jo melkoista hyväksikäyttöä.- mainontaa
Nää Suami 23 sivut on pelkää provoa täynnä.
-Älkää alistuko tälläiseen mukakeskusteluun.
Pliis.
- naiset ovat
..monesti kotirouvina, koska heillä on usein suurperhe. Minunkin siskoista kolme on kotona, vaikka ovat kouluttautuneetkin.
täällä heitä keskusteleekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490- kotonaan
ukko käy kotona , jos kökkäreissuiltaan kerkee, nusasemassa.Akan tarpeta ei ole tarvis kuulostella, sehän olisi SYNTIÄ, notta tuota.
- KODINHOITAJA
Ensinnäkin sehän on pelkästään sinun oma asiasi oletko töissä vai kotona.Mikäli voit valita niin mitä se toisille kuuluu miten elämääsi vietät.
Minä taas jouduin jäämään kotiherraksi kun niska pamahti sököks.Eikä se todellakaan mulle ole ongelma etten ole töissä. Mutta ympäristölle se tuntuu olevan joten kokemusta "fiksuista"kommenteista on.Mutta ne voi jättää omaan arvoonsa.Ja käskeä huolehtiin omista asioistaan.Joten nautitaan elämästä jokainen omalla tavallaan!!!! - Nimetön
Kun lähdet sitä ees ajattelemaan,ota itsekäs
ote.Käy kaikki vaihto ehdot itsesi kanssa läpi
Huomioiden Lapset kasvaa lähtee maailmalle
Sinä elät sen päätöksesi kanssa yksin,
Miehen tuloille ei sinun kannata laskea mitään
omat tulot on myös oma turvasi,jos tulisi ero
mitäs sitten,eläke tulotkin olisi minimi.
Ei niin hyvää etteikö kannattaisi sinun asiaa
pohtia nimen omaan ittesi kannalta,ja kaikkia
vaihto ehtoja miettien .
Kesä terveisin!! - katja35
Minä olen neljän lapsen äiti ja kotiruova. Viihdyn hyvin kotona lasten kanssa. Siivooja käy kerran viikossa, se riittää. Ruuat ja muun hoidan itse. Ehkä nautin vain joutenolosta tämän lyhyen hetken lasteni kanssa ja jatkan uraani myöhemmin. Lapsia saa tulla lisää, jos tulee ( 2-3). Joten olen siis hullu! ( en kuitenkaan minkään aatteen kannattaja) Mihinkä muuten elämäni käyttäisin kuin tähän perheeseen. Rakastan yhä miestäni ja hän minua. Mitä muuta voin enää toivoa!
- Mikä ettei
Mä voisin jäädä koti-isäksi, ei puristelisi yhtään. Sen kun siivoilisin, hoitaisin kauppareissut ja kokkaamiset, lemmikit, kukat, muksut ja naisenkin siinä kaiken ohessa... vaan kukapa pers´aukista miestä nurkkiinsa kaipaisi, vaikka kuinka tunnollinen, kunnollinen ja ahkera onkin...
- meikäläinen*
ei nyt kannata jumittua ihan sinne 50-luvulle, mutta muuten, kotiemännyydessä ei mun mielestä mitään vikaa. avo/aviopuolisoiden sopimus.
- miettinyt naita asioita paljon
Mielenkiinnolla luin kommentteja tassa ketjussa, silla itse olen taistellut kotiaitina olemisen kanssa. Asun tosin USA:ssa, jossa kotiaitiys on "hyvaksyttavampaa," mutta alueellani (San Franciscon esikaupunki alue) asuu todella varakkaita uraohjus-naisia. Itse koin pitkaan vahemmyyden tunnetta, silla olen pateva omalla alallani, mutta koska olen kotona, minua saatetaan valilla saalia. En enaa uskalla pahemmin sanoa, etta siivoan, kokkaan, ja pyykkaan itse. Sita pidetaan naiseuden tappajana! En itse koe sita niin, eika mua haittaa tehda noita juttuja.
Laskimme mieheni kanssa etta kuinka paljon minun pitaisi tienata, etta toissa kannattaisi kayda:
$40,000 suurin piirtein kattaisi lasten paivahoitokulut, korkeamman verotuksen, tyomatkat sun muut. Eli aika pikkupalkalla sita saisi raataa silloin kun lapset on pienia.
MUTTA, pankkiiri-mieheni pystyy taloudellisesti elattamaan meidat todella hyvin. Ja kun han tarvitsee "edustus-rouvan" rinnalleen, osaan puhua supliikisti ja parjaan hyvin hienoissakin tilanteissa. Yleensa jopa tuon miehelleni "kunniaa," koska osaan hurmata hanen mies-puoliset kollegansa, ylemmat pamput (ja yksi lesbo-pamppu taisi jopa ihastua vahan muhun, mutta han tyoskenteleekin San Franciscossa!) sun muut isokenkaiset. Olen myos vasta 31, joten viela on nuoruuden kauneuttakin jaljella. Ja tyypillisena suomalaisen eloveena-pitkana naisena heratan taalla paljon huomiota.
Mieheni on minusta aarimmaisen ylpea, ja han kiittaa minua siita, etta olen kotona, ja lapsiamme kehutaan, etta he ovat rauhallisia ja hyvakaytoksisia. He ovat 11 ja 6.
MUTTA, valilla koen, etta olen jattanyt liiaksi hoitamatta uraani, ja olen "epaonnistunut" sen takia. Nyt olen jalleen raskaana (vahinko), joten olen alkanut taas miettia, etta mita teen! Mieheni ei koskaan valita tms, mutta ITSESTA usein tuntuu silta. Taalla ei ole ikarasismia, joten tyota voi tehda vanhempanakin sen verran kuin jaksaa, ja on mulla oma firmakin jota voin tyostaa enemman jos kiinnostaa. Meilla on myos miehella miljoona-henkivakuutus, jos han sattuu kuolla kupsahtamaan.
Erotessa minulla on puolet omaisuudesta, jota meilla on jonkun verran, mutta koen, etta olisin valmis tekemaan duunini ihan itse, ihan vaikka aloittaa alusta jos ei mitaan muuta. Opiskella vaikka lisaa jos tarttee. Ero olisi niin valtava takaisku minulle sielussa, etta raha ei merkkaisi itselleni siina. Olisin vain sitten siina koyhana kirkonrottana jos siihen pisteeseen mennaan. Elaman tragedioihin ei aina voi vaikuttaa jalkikateen. Sitten pitaa vaan elaa parhaansa mukaan.
Mutta onhan noi avioliitot 50%sesti myos lopullisia, joten toivottavasti meillakin kestaa!
Mita luin taalla kommentteja miehilta, suurimmaksi osaksi huomasin aika positiivisia kommentteja, etta miehia ei niin haittaa kustantaa eloa varsinkin jos on lapsia. Olin siita positiivisesti yllattynyt, koska ajattelin etta suomalainen mies ei siihen kelkkaan lahtisi.
Mutta joo, jos lapsia hankkii, niin kylla se niin vaan on, etta tasapainoisemmat lapset tulevat kotikasvatuksesta. Olen ihan yllattynyt siita, miten opettajat toitottavat mulle sita solkenaan, nyt kun lapset ovat vahan isompia.
Mutta jos mies ei ole kiva, ja panttaa rahoja, tai valittaa tms. niin ei kannattaisi alunperinkaan sellaisen kanssa perustaa perhetta. Kylla sita seurusteluvaiheessa pitaa oppia ihmisluonnetta sen verran, etta tietaa kenesta tulisi hyva isa lapsille, ja hyva aviomies itselle. Ollaan me naiset kuitenkin siina mielin heikommassa asemassa biologisista syista.
Mutta mielestani kannattaa olla joku pohja, koska ei tieda mita elama tuo tullessaan, ja ehdottomasti hoitaa perhe ja itsensa hyvin, koska molempien tulisi kantaa kortensa kekoon perheen hyvaksi. Niin kaikki rullaa tasapainoisesti.
Eli: hoitaa lapset pienena, koulu-aikana voi tehda jotain josta on kiinnostunut, ja sitten vanhempana luoda isompaakin uraa, jos kiinnostaa. MUTTA, en tieda miten suomessa tuon ikarasismin kanssa parjaillaan... mutta nain meilla. - nainen ja työläinen
Mun mielestä sellaiset, jotka jäävät omaehtoisesti kotiin (varsinkaan jos ei ole lapsia), saavat myös tulla toimeen pelkällä miehen palkalla. Eli ei yhteiskunnan kuulu elättää sellaisia ihmisiä, jotka "hoitavat kotiaan" työkseen.
Minun mielestäni tällaisille EI siis kuulu työttömyyskorvaus!!! Tällaisilla ihmisillähän ei siis nimen omaan ole edes halua mennä töihin, vaan kodin hoito on työtä. Tällöin palkka täytyy saada miehen rahapussista (jos hänelle tällainen sopii).
Erikseen ovat he, jotka ovat muutaman vuoden hoitovapaalla. Mutta jos hoitovapaan jälkeen jäädään vielä moneksi vuodeksi työttömäksi, niin ei tällaisesta kodinhoidosta kuulu valtion "palkkaa" maksaa.- kotirouvalle..
ensinnäkin kotirouvuus ja kotiäitiys on mielestäni kaksi eri asiaa!!! kotiäitihän hoitaa usein LASTEN LISÄKSI kotihoidolliset tehtävät. tuskin sellaista ammattia on olemassa kun kotirouvuus eli onko se sitten sama kuin TYÖTÖN TYÖNHAKIJA!? jos kotirouvaksi haluaa jäädä, pitäisi elää sitten miehen tuloilla eikä missään nimessä saada työttömyysrahaa! jos tällaiseen järjestelyyn varaa ja asia ok myös miehelle, niin mikäs siinä- kävis mullekin, kodinhoitoa, harrastuksia ym.
- kotirouva myös.
kotirouvalle.. kirjoitti:
ensinnäkin kotirouvuus ja kotiäitiys on mielestäni kaksi eri asiaa!!! kotiäitihän hoitaa usein LASTEN LISÄKSI kotihoidolliset tehtävät. tuskin sellaista ammattia on olemassa kun kotirouvuus eli onko se sitten sama kuin TYÖTÖN TYÖNHAKIJA!? jos kotirouvaksi haluaa jäädä, pitäisi elää sitten miehen tuloilla eikä missään nimessä saada työttömyysrahaa! jos tällaiseen järjestelyyn varaa ja asia ok myös miehelle, niin mikäs siinä- kävis mullekin, kodinhoitoa, harrastuksia ym.
En ole edes hakenut työttömyyskorvausta.Aika kuluu loistavasti.
- Työhevonen
Kotirouvana tahi kotiäitinä oleminen on raakaa työtä. Itsellä vakityö sairaalassa kolmivuorossa suljetulla; enpä osaa sanoa, kumpi raskaampaa. Töissä usein vitsaillaan, että pääsee kodista töihin lepäämään. Siinäpä miettimistä.
- siipeilijä tänäpäivänä!
Koskapa jos ei lapsia ole, turhaan kotona makaa.
- Vai lapset?
Tarkoittanet kotirouvaa? Kotiäideillä on kädet täynnä hommia, ei siinä makailemaan jouda. Vai oletko kokeillut?
- nykyään töissä
halveksitaan yli kaiken. Kotona olevat kuulemma makailevat ja syleksivät kattoon.
- KotomiesOon
ja hyvin tämä on toiminut. Kolmekymmentäviisi vuotta kotimiehenä. Rouvat tosin ovat vaihtuneet joskus useinkin, mutta aina joku jää pyydykseen vähäksi aikaa. Miksi niitä risoo se että viihdyn kotimiehenä, en jaksa lähteä töihin ja nautin olostani. Säästän ikään kuin itseäni rasittamatta fysiikkaani töissä. Jos nyt olen onnistunut näinkin kauan yhteiskunnan tukemana (ei siis siivellä, eikä pummilla vaan yhteiskunnan oikeasti tukemana: kela, sossu) elelemään niin tokko osaisin töitä tehdäkään. Johan se käy työstä kun menee kauppaan ja silloin tällöin bisselle jne. Eläkkeellä en ole ja molemmat päät pelaavat, ikääkin jo vähän yli 50. Luultavasti päääsen piakkoin työttömyyseläkkeelle. Joskus olen joutunut jopa työhaastatteluun. Mutta kun kirkkain silmin sanon, en ole ikinä töitä tehnyt, pääni sisällä kiertää pahoja karmoja, niin (hehehee) eipä ole työnantajistakaan vaivaa ollut. Kiitos veronmaksajat. Toisin kuin kotiäitipummeille ei pitäisi näin ihanaa olotilaa sallia.
- Lindgren
Toivottavasti kohdallesi osuu tulevaisuudessa varakas "hoito",sillä jos tarinasi on totta ei tulevassa eläkkessä ole paljon hurraamista.
- joopajoo!
Lindgren kirjoitti:
Toivottavasti kohdallesi osuu tulevaisuudessa varakas "hoito",sillä jos tarinasi on totta ei tulevassa eläkkessä ole paljon hurraamista.
elä kaikkee usko, provo mikä provo.
- itsekin.
Niinhän sen kuuluu ollakin,että mies elättää perheensä,ja nainen hoitaa kodin.
- onneliset liittolais
Kannattaa alkaa. Minäkin kotirouva enkä ole katunut tippaakaan. Yksi lapsi. Hoidan kaiken kotona ja miehestä kiva kun en ole väsynyt ja jaksaa palvella häntä. Tyttömme nyt viisi vuotias ja tykkää ollaa kotona. Hodian kauppa-asiat yksin laskut puutarhan, leipominen ja siivoominen rakas harrastus. Aviliittoomme on tämä vaikuttanut suotuisasti. Anoppi on aika käärmeissään muka siipeilen poikaansa ja usein täsät kärhämää mutta onneksi selvitty toistaiseski.
- Vaimoni oli kotiäiti
Vaimoni oli kotiäitinä kunnes kolme lastamme kasvoi kouluikäiseksi. Se oli myös minun haaveeni ja arvostin sitä todella paljon, vaikka toimeentulo oli usein tiukilla. Vaimoni ehti hoitaa samalla kodin, joten vapaa-aika oli yhteistä aikaa. Tili oli yhteinen ja vaimoni sai käyttää sitä miten parhaaksi näki.
Ongelmiakin oli siinä kun tulin kotiin niin vaimoni halusi vaihtelua ja itse olisin halunnut nauttia kodistani. Myös aikuisen puheseuran puuttuminen johti siihen että päälleni kaadettiin tarpeita joita olisi kuulunut saada muualta.
Myöhemmin olen ajatellut että molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, joten enää en yllyttäisi vaimoani jäämään kotiin mutta en olisi sitä vastaankaan. Lapset sai kotoa paljon rakkautta josta olen kiitollinen, mutta se vaati myös paljon uhrauksia. - Tärkeintä Rakkaus
..."mutta se vaati myös paljon uhrauksia."
Siis mitä ihmeen uhrauksia ja paljon vieläpä?
Olen edelleen sitä mieltä, että jos ja kun taloudellisesti on mahdollista naiselle eli äidille ja vaimolle jäädä kotiin hoitamaan omat lapsensa ja kotiaan, niin kaikkein paras vaihtoehto kaikin puolin. Etenkin lasten kannalta.
Työssä käynti kodin ulkopuolella ei ole mitenkään helppoa kuin heinän teko, se vaatii kiireen sietokykyä ja väsymys ei saa olla kovin usein vieraana, lepohetkethän ovat silloin kortilla, kun äiti-ihminen käy töissä.
Oman tilin saaminenhan on kylläkin mukavaa ja kun sitten kun sitä mania on tilillä, niin pitäähän sitä myös päästä tuhlaamaan, mutta, mutta kyllä se on rankkaa, kun pitää vapaa-aikana tehdä sitten kotiduunit ja rutiinit, ja ehtiä rampata kaupoilla tuhlaamassa niitä rahojaan, ja kun pitäisi ehtiä levätäkin ja harrastaa omiaan. Rakkauselämäkin on kortilla, kun onhan sitä nyt hyvänen aika nukuttavakin jossain välissä.
Kyllä tiedän tuon kaiken, molemmin puolisesta elämäntavasta on kokemusta, jottei kyllä käy kateeksi, joilla on oma ura ja koti ja lapset ja mies hoideltavana yhtä aikaa. Siinähän ne vuodet vierivät kamalassa kiireessä ja aikataulutettuina ja väsyneenä, ja lopulta mitä jää käteen loppupeleissä?
Lapset saattavatkin tuntua ns. vierailta aikuistuttuaan, hehän ovat olleetkin toisten hoidettavana pienenä ja isompana enimmän aikaa ilman ilman vanhempiensa seuraa.
Kaikella on hintansa, niinhän sitä sanotaan, mutta läheisyys ei synny pienissä hetkissä, siihen tarvitaan aikaa ja rauhallista yhdessä olemista ilman tulenpalavaa kiirettä.
En ole vielä kenenkään kuullut kiittelevän työelämälleen antamaansa aikaansa kuolinvuoteella, mutta perheelleen antamaansa aikaa jokainen on muistanut kaiholla.
Kotirouvuus pitäisi nostaa arvokkaammaksi kuin mitä se nykyään on.- Vaimoni oli kotiäiti
Kysyit mitä uhrauksia.
-Toimeentulo oli tiukemmalla.
-Oli lähdettävä joka ilta jonnekkin hengailemaan. (Vaihtelua kotiäidille).
- Aikuisen juttukaverin puute.
- Jatkuva puolusteleminen omille valinnoille. (Kotiäitiyttä pidettiin vanhanaikaisena).
Oli kotiäitiydessä paljon hyviäkin puolia, jopa enemmän kun negatiivisia. Pääasia on se että se on 100% oma valinta sille joka jää kotiin hoitamaan lapsia.
- Jo yli 10 vuotta
Itse olen valinnut kotiäidin olon ja se on sopinut AINA miehelleni, hän on koulutettu, paljon töissä, eikä pidä kotihommien teosta. Auton kyllä huoltaa (itse ajan hyvin harvoin, asumme kaupungissa) ja tekee monesti lumityöt, teen niitä tietenkin itsekkin..
Olen ollut paljon kouluilla apuna vanhemman ominaisuudessa ja pyydettäessä, mm.koulun retket, juhlat, matkat ym..
En ole tuhlari, käyn kirppiksillä, ompelen paljon ja kierrätän..
Minulla on lisäksi eläimiä ja hoitelen välillä vanhempieni asioita.
Rahallisesti tulemme toimeen ja meillä ei ole avioehtoa.
En ole heräteostelija, kammoksun krääsän kerääntymistä ja ostomaniaa.
Riitaa ei tule kotihommista, aikaa on illalla kummallakin lasten kanssa olemiseen ja harrastuksiin. Illalla en ole väsynyt.. ;))
Koskaan en ole kuullut kenenkään arvostelevan päätöstäni, enkä kyllä korvaani lotkauttaisi, jos joku sellaiseen alentuisi.
Tämä on MEIDÄN päätöksemme, ei muiden.
Sitten kun lapset lähtevät opiskelemaan, saatan alkaa perhepäivähoitajaksi tai opiskelen vanhustenhoitajaksi.
Tuhlareille en tätä suosittele, talous pitää osata pitää kondiksessa ja miehelle ei saa juonitella. - rouvanlainen
Täällä yksi kotirouva vastailee.
Olen ollut kotona valmistumisestani lähtien, hoitanut kotityöt jne. Tänä aikana mieheni on ansainnut kaksi palkankorotusta indeksikorotuksen lisäksi. Mieheni oli ennen stressaantunut ja riitelimme paljon, kotitöistä rahaan. Kotiin jäätyäni emme ole riidelleet kertaakaan rahasta, kotitöistä tai ylipäätänsä mistään niin että huutoäänestykseksi menee. Joskus minua ottaa päähän kun tulee kotikone -olo ja haluaisi vain lähteä shoppailemaan, mutta ne menevät nopeasti ohitse.
Yhdessäolemiselle on paljon aikaa, samoin mieheni omille jutuille. Todella paljon saan nyt huomiota ja olen myös tajunnut kuinka mieheni haluaa tehdä minulle pieniä palveluksia, mm. hakea viltin hartioille tai keittää teetä tms. Mieheni jaksaa myös paremmin kuunnella huoliani ja on muuttunut empaattisemmaksi.
Monesti mieheni sanoo kuinka ihanaa on tulla kotiin kun on siistiä ja minä odotan kotona. Aina kiittelee, että on hienoa kun töistä tullessa voi suoraan vain heittää vaatteet niskasta ja vaihtaa puhtaat kotivaatteet päälle. Ruuanlaittoon osallistuu mielellään ja mielellään tekee joskus ruuan kokonaan itse. Kaupassa käymme aina yhdessä.
Minä en kuluta paljoa, pidän vaatteet loppuun. Jumppaan kotona ja käyn lenkillä, joten en kuluta rahaa harrastuksiin. Miehen tulojen vuoksi en saa mitään tukia, joten rahan pyytämiseen oppiminen kesti aikaa. Nöyräksi ja vähän kuluttavaksi ainakin oppii jos ei muuta.
En meikkaa, mutta laitan aina hiukset nätisti ja vaihdan kotivaatteet pois, kun mies tulee kotiin. Laitamme yhdessä ruokaa, mutta minä hoidan tiskit jne. Joskus mies auttaa kotitöissä, mutta yleensä teen ne viikolla kun hän on työssä. Kaikesta käyttämästäni rahasta esitän hänelle kuitit.
Tämä ei ole kuitenkaan lopullista. Haen koko ajan työtä ja kun onni potkaisee, niin työelämään lähden takaisin. Koko ajan opettelen uusia asioita, mm. kieliä. Yritän myös pysyä kärryillä omalla alallani. Eri asia on koko työnhaku, sillä työnantajat eivät katso hyvällä aukkoja CV:ssä, etenkin kun ei ole kyse edes kotiäitiydestä, vaan ihan kotirouvana olemisesta. En voi haastattelussa kehua, että olen pessyt pyykkiä, hinkannut ikkunoita, paukuttanut mattoja ja edesauttanut mieheni menestystä työssä.
Nyt suunnitellaan kyllä ensimmäistä lastamme, joten saadaan nähdä miten tilanne muuttuu. Onhan tuo tietysti ilkeää kun mies joutuu kolmannenkin suun elättämään, mutta hän sanoo ajatelleensa asian niin, että se on vain sijoitus tulevaisuuteen.
Sääli vain, että eron sattuessa itse jään tyhjän päälle, mutta se riski täytyy valitettavasti vain ottaa sitten vastaan.
Paljon on saanut paskaa niskaan. Haukkuvat siipeilijäksi ja ihmettelevät, miten koulutettu nainen alistuu jäämään kotiin. Ystävättäret ihmettelevät että miten pärjään kun en saa miehen tulojen vuoksi mitään tukia. Mikäs tässä, nöyryyttä se vaatii.
Ja jos siitä lähdetään, että kotitöiden tilaaminen ulkopuolelta maksaa 20€ /h, jos oletettaisiin että mieheni ei itse tekisi mitään, niin kyllä minä osan elatuksestani tienaan. - arvot jokaisella
Jokainen omalla tavallaan.
Itse jäin kotiin, kun lapset syntyivät ja olin kotona 16 vuotta.
Ainoat arvostelijat olivat ystäväni, jotka kiikuttelivat lapsensa päivähoitoon ja riitelivät miestensä kanssa kotihommista ja lasten hoidota.
He sanoivat suoraan, että heidän pää ei kestäisi vain lasten kanssa oloa ja mieheltä rahan ruinaamista.
Kolme näistä ystävästäni on nyt eronnut ja minä pysyn liitossani.
Olen nyt koulunpenkillä ja valmistun ensi keväänä.
Työpaikkakin on katottuna. Ensin menen sinne puolipäiväiseksi, jatko katsotaan sitten.. - kotirouva minäkin
Sitä olen myös ihmetellyt, että mikä tuossa on niin kauheaa.
Minäkin arvostan vanhanaikaista tyyliä
.Olen kotirouva, ja en ole edes hakenut yhteiskunnan avustuksia. Olen taloudellinen, ja rahat riittävät hyvin.
Aikani kuluu hyvin kotitöiden ja harrastusteni parissa.- 1800€ eläkettä
Ei ole sinunkaan vanhuutesi hääppönen, kelan kansaneläkkeellä ei paljon juhlita....
Kotityöstä ja harrastuksista ei eläkettä kerry ja sussiunakkoon jos teille tulee ero niin olet aika huonoilla," ei työtä eikä eikä poikaystävää.".. - Ei nimimerkkiä
1800€ eläkettä kirjoitti:
Ei ole sinunkaan vanhuutesi hääppönen, kelan kansaneläkkeellä ei paljon juhlita....
Kotityöstä ja harrastuksista ei eläkettä kerry ja sussiunakkoon jos teille tulee ero niin olet aika huonoilla," ei työtä eikä eikä poikaystävää."..Oikeita ongelmia, joihin poliitikkojen pitäisi saada parannus. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja yhteiskunnan pitäisi pystyä käsittelemään sitä yksikkönä, perheyrityksenä.
Pitäisi olla mahdollista sopia avioliitossa, että kaikki tulot, sosiaalimaksut, eläke-edut, työttömyysturva ja verot tasataan -- myös avioeron sattuessa. Tällöin kotiin jäävä puoliso voi luottaa siihen, ettei vuosien työ valu hiekkaan.
Tässä asiassa USA on Suomea edellä. Suomessa periaatteena on, että koska meillä ei ole varaa pitää kotirouvaa, ei teilläkään pidä olla siihen varaa. Suomessa naisia ajattelevat ministerit eivät keksi muuta kuin sen, että isä pakotetaan pitämään pitkän vanhempainloman ja äiti pakotetaan palkkatyöhön. - tehy/super
Ei nimimerkkiä kirjoitti:
Oikeita ongelmia, joihin poliitikkojen pitäisi saada parannus. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja yhteiskunnan pitäisi pystyä käsittelemään sitä yksikkönä, perheyrityksenä.
Pitäisi olla mahdollista sopia avioliitossa, että kaikki tulot, sosiaalimaksut, eläke-edut, työttömyysturva ja verot tasataan -- myös avioeron sattuessa. Tällöin kotiin jäävä puoliso voi luottaa siihen, ettei vuosien työ valu hiekkaan.
Tässä asiassa USA on Suomea edellä. Suomessa periaatteena on, että koska meillä ei ole varaa pitää kotirouvaa, ei teilläkään pidä olla siihen varaa. Suomessa naisia ajattelevat ministerit eivät keksi muuta kuin sen, että isä pakotetaan pitämään pitkän vanhempainloman ja äiti pakotetaan palkkatyöhön.Jos siellä kotona nyt jonkun pitää olla, nii miksi aina nainen miksiei ihan yhthyvin mies?
USAssa ei ole mitään sosiaaliturvaa ja kunnallista päivähoitojärjestelmää niinkö meillä.
Meillä voi naiset käydä työssä, kun on hyvä päivähoito systeemi ja siitä työstä sitä saa eläkettä työttömyysturvaa, jos kuuluu liittoon ja sosiaaliturvaa. - Ei nimimerkkiä
tehy/super kirjoitti:
Jos siellä kotona nyt jonkun pitää olla, nii miksi aina nainen miksiei ihan yhthyvin mies?
USAssa ei ole mitään sosiaaliturvaa ja kunnallista päivähoitojärjestelmää niinkö meillä.
Meillä voi naiset käydä työssä, kun on hyvä päivähoito systeemi ja siitä työstä sitä saa eläkettä työttömyysturvaa, jos kuuluu liittoon ja sosiaaliturvaa.Jokainen perhe voi järjestää asiansa haluamallaan tavalla, paitsi että Suomessa yhteiskunta panee aika lailla kampoihin, jos toinen vanhemmista on kotona.
- olju
Täällä on myös yksi kotirouva. Minä olen jäänyt työttömäksi vammaisuuteni takia. Saan ainoastaan sen kansaneläkkeen, mutta onhan sekin jotain. Aivan sama vaikken sitä 1800 e saakaan. Jotkut reppanat eivät vain osaa elää, pitää olla se 2000 euroa, että hengissä säilyy. Joillekin vain on se raha tärkeämpää.
- kallis elämä
Toivottavasti olet muuten terve ja sulla oma maksettu asunto niin sitte voi jotenki kitkutella, minun äitini joka saa vajaa 900€ eläkettä niin tiukkaa on, kun sairastaa, mutta hällä oma kaksio, toisaalta hänkin sais jotain tukiaisia, jos asuis vuokralla.
Eläminen Suomessa on kallista.
- Kotona..
Itse olen kotirouvana monesta syystä. Haluan olla lasteni kanssa ja kasvattaa heidät. Haluan kuulla heidän ensimmäiset sanansa ja ennen kaikkea haluan todella tuntea lapseni.
Haluan myös tarjota perheelleni kunnollista ruokaa - ei eineksiä!
Haluan, että perheessämme on selkeä "työn jako". Miehellä ja naisella oma roolinsa. Pidän siitä, kun kodissamme näkyy selkeästi naisen käden jälki.
Onneksi meidän taloutemme kestää tällaisen elämäntyylin.
Kotirouvana on myöskin raskasta. Meillä on ruokailut aikalailla kellontarkasti, mutta tämä hoituu jo rutiinilla. Lapsilla ja miehellä oltava aina puhtaat vaatteet ja miehelle myös silitetyt (työn takia). Koti on aina kunnossa. Iso koti - paljon työtä. Joka päivä on joku osa talosta siivottava - eri huoneille eri päivät. Kyllä joka päivä on kiire tehdä jotakin. - 68-v
Tietoinen, myöhemminkin erinomaiseksi toteamamme valinta.
Aviotuessamme vaimo oli ensi töissä matalapalkka-alalla 3v.
Ryhtyessämme "lisääntymään" hän jäi kotiin 7:si vuodeksi.
Tuossa vaiheessa rakensimme ja anus oli auki pari vuotta kuin tuuran putki.
Sen jälkeen järjestely oli se, että hän hoiti lapset aamuisin kouluun ja oli kotona penskojen palatessa.
Ennen vaimon töihinlähtöä klo 16,45 ehdin minä kotiin.
Launataisin, vaimon ollessa töissä klo 15.00:aan siivosimme penskojen kanssa talon ja katoimme pöydän valmiiksi.
Järjestely oli siinäkin mielessä hyvä, että näin minäkin olin lasten kanssa enemmän kuin muuten olisi ollut.
Eläkeseuraamukset tiesimme ja arvelimme myös ettemme voi paljoakaan laskea yleisen eläketurvan varaan vaan meidän on suunniteltava taloutemme pitemmällä tähtäyksellä.
Taloutemme on aina ollut täysin yhteinen ilman omia tilejä.
Minä olen hoitanut pienimuotoisen sijoitustoiminnan.
Itsekriittisenkin tarkastelun jälkeen tämä on ollut meidän kaikkien neljän mielestä meille parhaiten sopinut ratkaisu.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miikka Pentikäinen, 28, on kuollut
– Classicin liigaottelu siirtyi Lahtelaisen LASBin ja Classicin oli määrä kohdata keskiviikkona. https://www.aamulehti39141042Särkynyt sydän
Teit sitten selväksi ettet ole kiinnostunut. Kiitos siitä! Nyt on turha enää yrittää mitään, lähestyä tai edes jutella s1199584Täytyy sanoa että on tämä aika mielenkiintoinen tilanne..
Ihan en osaa vielä yhdistellä palasia, toisaalta tarvitseeko edes. Et vaan taida pystyä kokonaan päästämään irti, ja jos316240Jos haluat tietää miksi tykkään sinusta
Niin siksi, koska sinusta huokuu sellaista lempeyttä ja seesteisyyttä ja olet lisäksi komea ilmestys. Jotenkin olet myös224998Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi623945Oho! Dannyn, 82, seuralainen Helmi Loukasmäki, 23, paljastavissa kuvissa - Yksi sana kertoo kaiken!
Mediassa on kerrottu, että Danny ja Helmi ovat muuttaneet uuteen kotiin Raumalle. Nyt Loukasmäki on jakanut omalla Insta543839Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D783478- 403037
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul192488Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!212338