Olen yrittänyt lukea joitakin suomalaisia dekkareita, mutta jostain syystä ne kaikki tuntuvat esim. ruotsalaisiin, englantilaisiin ja amerikkalaisiin verrattuna niin hengettömiltä ja latteilta. Onko muilla erilaisia kokemuksia?
Jotenkin kun luen vaikka Ilkka Remestä niin "tunnen päässäni" miten kirjan sivujen sanat ja lauseet ovat tipahdelleet näppäimistölle yksitellen, teknisesti oikein ja hyvin kirjoitettuina, mutta vailla sitä elämää ja tunnetta, mitä useammissa muissa kirjoissa on.
Olen sellainen ihminen joka uppoutuu ja syöksyy päätä pahkaa sisälle kirjoihin. En lue ajatuksella, vaan tunnen sen tarinan itse. Tätä kokemusta vaille jään suomalaisten kirjailijoiden tuotoksia lukiessa.
Olisi kiva lukea jotain hyviä suomalaisia dekkareita, mutta en jaksaisi kahlata läpi niitä huonoja, joten jos löytyy vinkkejä, niin otan vastaan.. :) Yleensä en tykkää dekkareista jotka on liian teknisiä, eli teollisuusvakoilu tms. kuiva aihe ei kiinnosta, ei myöskään mafiajutut tai muu isompi rikosvyyhti (huumeet, aseet, salakuljetus, jne...) Ja myöskään en pidä vanhanaikaisista johonkin maaseudulle sijoittuvista kirjoista, missä on jotain nimismiehiä ja muita hassunkurisia olentoja. Eli en pidä melkeen mistään :) Olen kranttu.
Olen pitänyt jonkun verran Eeva Tenhusen kirjoista. Niissä oli mielestäni sellaista englantilaista tunnelmaa, vähän niin kuin Agatha Christien tyyliä, sekä henkilöillä oli miellyttävät nimet (yllättävän tärkeä seikka). Toinen mistä pidin oli Marko Leino: Epäilys. Se on ollut lähimpänä sellaista amerikkalaista dekkaria mihin olen suomalaisissa törmännyt.
Yleisesti ottaen pidän tosi monista dekkareista (muista kuin suomalaisista), esim. Elizabeth George, Henning Mankell, Harlan Coben, James Lee Burke, Andrew Vachss, Petra Hammersfahr (
Suomalaiset dekkarit
31
7640
Vastaukset
- Kaarlo, automies
kyllä näitä on hyviä Suomalaisiakin, Marcus Karppi, salanimi sitten on muitakin hyviä jotka osaavat aika hyvin kirjoittaa, kukas nainen se nyt sitten olikaan joka kirjotti sen "Puoliherran huone" ja monia muitakin hyviä romaaneja, Pirjo Tuominen se oli ja Heikki Hietamiestä ei sovi unohtaa, tosin olen vain kolme romaania häneltä lukenut, mutta osaa kyllä lukijan mukaansa viedä ja juuri siinä onkin se jokin, kyllä Suomalaisetkin osaavat kirjoittaa.
- nämä
Kokeileppa Seppo Jokista, on ainakin realistista tekstiä. Myös Eppu Nuotiot ovat hyviä. Ja sitten ihan jännityskirjoja hyviä on Sirpa Tabet ja Pirkko Arhippa.
- ...vares
tai siis Reijo Mäen kirjat?
Tai Matti Röngän?
- paperipula?
dekkarikirjoissa. Helpolla yritetään saada rahaa.
Esim. Elisabeth Georgen ja P.D. Jamesin kirjoissa on tosi paljon lukemista. Saavat palkkion kuulemma sivujen mukaan.Minusta mittava sivumäärä ei vielä takaa laatua. Hyvä tarina voi olla myös kompakti, tiivis ja vähäeleinen.
Monasti liika teksti voi olla myös teennäistä kikkailua.- kkv
Tästä sivumäärän täyteen tulosta on hyvä esimerkki Mauri Sariola. Jotkut hänen romaaninsa, mutta erityisesti pienoisromaanit töksähtävät äkisti loppuun.
Alussa maalaillaan maisemia ja henkilöitä ja toistetaan aina edellinen lause, niinkuin Sariolalla on tapana, hieman toisella tavalla, jotta saadaan sivumäärä täyteen.
Sitten kun maali on saavutettu, kyhäelmä lopetetaan parilla sivulla.
Riippumatta siitä missä vaiheessa tapahtumat ovat , jääkö juoni kesken tai saadaanko syyllisiä edes kiinni.
Suomessa on kuitenkin lähivuosina ilmestynyt loistavia novellikokoelmia: Intohimosta rikokseen(kolme osaa) ja Murhan sävel.
Näihin on kirjoittaneet novellejaan Suomen parhaat dekkarintekijät, ja tulos on hyvä.
Ne ovat loistava esimerkki siitä, että pienestä sivumäärästä huolimatta novellit voivat olla jopa parempia, kuin saman kirjoittajan romaani. - ei maalari
kkv kirjoitti:
Tästä sivumäärän täyteen tulosta on hyvä esimerkki Mauri Sariola. Jotkut hänen romaaninsa, mutta erityisesti pienoisromaanit töksähtävät äkisti loppuun.
Alussa maalaillaan maisemia ja henkilöitä ja toistetaan aina edellinen lause, niinkuin Sariolalla on tapana, hieman toisella tavalla, jotta saadaan sivumäärä täyteen.
Sitten kun maali on saavutettu, kyhäelmä lopetetaan parilla sivulla.
Riippumatta siitä missä vaiheessa tapahtumat ovat , jääkö juoni kesken tai saadaanko syyllisiä edes kiinni.
Suomessa on kuitenkin lähivuosina ilmestynyt loistavia novellikokoelmia: Intohimosta rikokseen(kolme osaa) ja Murhan sävel.
Näihin on kirjoittaneet novellejaan Suomen parhaat dekkarintekijät, ja tulos on hyvä.
Ne ovat loistava esimerkki siitä, että pienestä sivumäärästä huolimatta novellit voivat olla jopa parempia, kuin saman kirjoittajan romaani.Tämäpä oli rohkaisevaa. Minä en osaa maalailla enkä leperrellä. Olen aina ihaillut kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa syvästi perehtyen vaikka aidanseipäästä. Tavallaan myös maalailla maiseman ja ihmistyypit.
Suoraan asiaan siis ja turhat koukerot pois. - 35435353535454
elisabeth george täyttää sen sivumäärän loputtomalla ja tuskastuttavalla ihmissuhdelätinällä (kuten myös useimmat amerikkalaiset kollegattarensa).
p.d. james tekee saman kuvailemalla suurinpiirteisen joka ikisen kirjoissaan esiintyvän rakennelman arkkitehtoniset yksityiskohdat ja sisustuksen ja historian.
- PaleBoy
Kokeilepas Jarkko Sipilän dekkaria Kosketuslaukaus. Itse olen jäänyt pahasti koukkuun hänen kirjoihinsa jotka vievätkin melkein yhden hyllyrivin kirjahyllyssä.
Toinen loistava kotimainen on Taavi Soininvaara jonka kirja Ebola Helsinki ottaa lukijan suorastaan lastenvaunuihin viedessään tarinaa eteenpäin. - ostaelämä,myykuolema
Numminen,ja Sipilä esimerkiksi. Numminen(kirjoitti myös nimellä Manner) kannattaa aloittaa 80-luvun loppupuolen tuotannolla.
- FleshGordon
Jaa..Minulle ovat taas Sariolan kirjat toimineet..Myöskin Ilkka Remeksen kirjat todella todentuntuisia.Ruotsalaiset Sjöwall&Wahlöö loistavia(TV:ssä Beck-sarja niiden mukaan).
- Dekkaristi
FleshGordon kirjoitti:
Jaa..Minulle ovat taas Sariolan kirjat toimineet..Myöskin Ilkka Remeksen kirjat todella todentuntuisia.Ruotsalaiset Sjöwall&Wahlöö loistavia(TV:ssä Beck-sarja niiden mukaan).
Makuja on monenlaisia, minusta Sariola oli surkea kirjoittaja, jonka kirjat olivat täynnä tylsiä maneereja. Maneerien lisäksi Sariolassa ärsyttivät vastenmieliset asenteet.
Omia kotimaisia suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Reijo Mäki ja Seppo Jokinen. Matti Yrjänä Joensuukin pitänee mainita, vaikkei hän ole vuosiin julkaissut enää mitään. Hänen romaaninsa ovat kuitenkin ihan omaa luokkaansa kaikkien kevyiden dekkareiden rinnalla, koska hän on itse poliisina nähnyt läheltä rikosten todellisuuden. Hän osaa katsoa asiaa sekä rikollisen, uhrin että poliisin näkökulmasta, mikä tekee hänen kirjoistaan tavanomaista viihdedekkaria paljon koskettavampia.
Sjöwall&Wahlööt pitäisi lukea uudestaan. Olen viime aikoina katsonut Beck-elokuvia putkeen, ja on tullut halu verrata, miten jokin asia kirjoissa oli. Elokuvissa tosin ei kaiketi koko aikana ole eletty kirjojen maailmassa, koska sekä maailma että rikokset ovat muuttuneet 30 vuodessa. Sjöwall ja Wahlöö kirjoittivat 10 Beck-kirjaansa 60-70-luvulla, ja Beck-elokuvia taas ruvettiin tekemään sarjatuotantona 90-luvulla. Dekkaristi kirjoitti:
Makuja on monenlaisia, minusta Sariola oli surkea kirjoittaja, jonka kirjat olivat täynnä tylsiä maneereja. Maneerien lisäksi Sariolassa ärsyttivät vastenmieliset asenteet.
Omia kotimaisia suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Reijo Mäki ja Seppo Jokinen. Matti Yrjänä Joensuukin pitänee mainita, vaikkei hän ole vuosiin julkaissut enää mitään. Hänen romaaninsa ovat kuitenkin ihan omaa luokkaansa kaikkien kevyiden dekkareiden rinnalla, koska hän on itse poliisina nähnyt läheltä rikosten todellisuuden. Hän osaa katsoa asiaa sekä rikollisen, uhrin että poliisin näkökulmasta, mikä tekee hänen kirjoistaan tavanomaista viihdedekkaria paljon koskettavampia.
Sjöwall&Wahlööt pitäisi lukea uudestaan. Olen viime aikoina katsonut Beck-elokuvia putkeen, ja on tullut halu verrata, miten jokin asia kirjoissa oli. Elokuvissa tosin ei kaiketi koko aikana ole eletty kirjojen maailmassa, koska sekä maailma että rikokset ovat muuttuneet 30 vuodessa. Sjöwall ja Wahlöö kirjoittivat 10 Beck-kirjaansa 60-70-luvulla, ja Beck-elokuvia taas ruvettiin tekemään sarjatuotantona 90-luvulla.Sariolan tarinoissa oli joitakin ihan hyviäkin kertomuksia, mutta pitemmän päälle hän alkoi toistella tiettyjä maneereja ja toistamaan itseään.
Sariolan usko suomalaisen sotilaan ja etenkin upseerin suoraselkäisyyteen ja kunniallisuuteen oli kaikessa korniudessaan liikuttavaa.
Sariolan Susikoski-kirjat ovat vähän niin kuin lauantai-illan saksalaisdekkari televisiossa. Jo etukäteen tietää suunnilleen mitä saa. Tarinalla on tietty kaava, jonka mukaan se etenee. Henkilöt, joita kuvataan, ovat aina porvaristoa ja sankaripoliisi terävä-älyinen.
Mauri sariola on esimerkki siitä, että määrällisesti valtava tuotanto ei välttämättä takaa laatua. Mutta joukossa on tosiaan joitakin ihan todella hyviäkin dekkareita.
- elliivo
Oma ehdoton ykköseni on Leena Lehtolainen.
Nyt olen lukenut muutamia Outi Pakkasen kirjoja ja voin suositella.
Sariolat kuuluivat lemppareihini joskus teininä. - Suikkanen
Tästä viestikerjusta sain hyviä vinkkejä itselleni. Olen lukenut jo Sariolat nuorena. Nyt olen lukenut muita suomalaisia dekkarikirjailijoita. Näistä ykköseksi on noussut Sipilä. Tarinat tempaavat nopeasti mukaan. Tietysti sama kaavamaisuus hieman haittaa lukemista.
Tamperelaisena myös Jokisen kirjat maistuvat. Lisämausteena niissä on tietysti tutut paikat.
Myös Mäen varse kirjat menevät paremman puutteessa. Rönkää yritin lukea, mutta päähenkilön epäuskottavuus esti tämän. Kirstilää luin myös nuorempana. Kun palasin siihen uudestaan niin huomasin että päähenkilön melankolisuus ei enää uponnut.
Kiitos kirjoittajille hyvistä vinkeistä. - 799879898798798
Lars Jansson: '5000 puntaa', ilmestynyt SaPo-sarjassa. kirja ei tietenkään käsittele muumeja vaan sijoittuu Englantiin oikeitten ihmisten maailmaan.
- Bibliotekare
Kyllä kirjaa lukiessa huomaa onko kirjoittaja kirjoittanut sitä väkisin tai sivumäärää täyteen saadakseen. Mielestäni Lehtolaisen aiempi tuotanto oli parempaa kuin myöhempi. Esimerkiksi Väärän Jäljillä on mielestäni juonellisesti väkisin kokoon puserrettu, murhaajan motiivi on heikko ja sivuja on tehty lisää ymppäämällä mukaan jonkinlaista action movie ulottuvuutta loppuosaan. Lisäksi siinä tuntuu kirjoittajalta unohtuneen jokin aiempi johtolangaksi tarkoitettu yksityiskohta, kun päästään arvoituksen loppuratkaisuun.
Luin juuri Myllylahden Murhamylly sarjan yhden uutuuden "Kuoleman shakkia Shanghaissa", joka on sivumäärältään suppeahko, mutta jossa juoni etenee nopeasti, mukaansa tempaavasti ja loogisesti sivu sivulta. Kirjoittamisesta heijastuu innostus ja elämäntuntemus. Kirjan loppuosasta olisi toki saanut kehiteltyä vielä pitemmän version.
Mika Waltarin komisaario Palmu dekkarit olivat myös aikanaan sen tyylisiä, jotka minulle kolahtavat. - abuhakim
Suosittelen Johanna Tuomolan kirjoja. www.johannatuomola.com ja www.facebook.com/jtuomola2
- Dekkar
Alottaja voisi kokeilla Pertti Koskisen ja Sebastian Lindellin dekkareita. Niissä on sitä jotakin!
- ampiaiskesäfani
Sariolalla oli kirjoittamisen lahja, mutta valitettavasti myös heikkoutensa. Raha ei pysynyt hyppysissä, ja sen vuoksi sitä piti saada nopeasti lisää. No ei hätää, kirjoitetaan kirja! Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) Sariola nakutti kirjan kahdessa viikossa, kiikutti sen kustantajalle ja sai rahat näppiinsä, jotka sitten meni iloiseen elämään siipiveikkojen kanssa. Liian monia Sariolan kirjoja rasitti tämä kiire kirjoittaa, ja se söi tekstin laatua. Sariola olisi ollut paremmin elementissään rikostoimittajana, mitä hän aiemmin tekikin.
Paljon kunnianhimoa, paljon kirjojakin, mutta loppujen lopuksi monet niistä oli aika heppoisia. Jonkinlainen malttamattomuus niissä näkyy. Sariola oli taitava keksimään teoksilleen nokkelia ja mielenkiintoa herättäviä nimiä. Jos ne nyt sitten on hänen keksimiään, monestihan myös kustantajat ehdottavat kirjoille nimiä. Sariola oli oikeistohenkinen ja vihasi kommunisteja, vihasi myös Teuvo Saavalaista, joka oli pirullisen taitava kynänkäyttäjä ja kirjailija, ja vei Sariolan nenän edestä tämän himoitsemia ja mielestään itselleen kuuluvia kirjallisuuspalkintoja.
Mutta nykyäänhän Sariolat on jonkinlaisia kulttikirjoja ja keräilykohteitakin, jos niitä vanhoja painoksia vain jostain löytyy. Tämän miekkosen elämässä sattui ja tapahtui ja tulihan siinä sivussa hankituksi vankka asema suomalaisen dekkarikirjallisuuden yhtenä kulmakivenä.- Dekkar
Teuvo Saavalainen, pirullisen taitava kynänkäyttäjä ja kirjailija?
Minusta Saavalainen kirjoitti varsin keskinkertaista, minä-muotoista proosaa, sikäli kun muistan.
Sariolan teksteissä taas on outoa mystistä vetovoimaa. Hätäisesti kirjoitettu tai ei, silti Sariola on luokiteltava suurten suomalaisten kirjailijoiden joukkoon.
Mauri Sariolan tuotantoa on nykyään saatavana myös e-kirjoina. - eivääristellätotuutta
Sariola suhtautui kommunisteihin huvittuneesti. Kulttuuristalinistit vihasivat Sariolaa katkerasti, koska hän oli niin suosittu.
- Eliissafani
Mauri Sariolan kirjoja on tosiaan sähköisenä Elisassa.
- murtunutmuisti
Mitä pidätte Arttu Tuomisesta, jota on paljon mainostettu kirjablogeissa ja facebookissa?
- Labyrinthgirl
Arttu kirjoittaa loistavia dekkareita. Voin suositella lämpimästi. Itse olen aivan rakastunut Janne Rautakorpeen! <3 Harmi, että sarja ilmeisesti päättyy seuraavaan osaan.
- Labyrinthgirl
Labyrinthgirl kirjoitti:
Arttu kirjoittaa loistavia dekkareita. Voin suositella lämpimästi. Itse olen aivan rakastunut Janne Rautakorpeen! <3 Harmi, että sarja ilmeisesti päättyy seuraavaan osaan.
Hih, ja piti vielä lisätä, että kirjailijakin on suklaata silmille, mikä ei yhtään haittaa tätä naislukijaa :)
- xmlissu
Labyrinthgirl kirjoitti:
Hih, ja piti vielä lisätä, että kirjailijakin on suklaata silmille, mikä ei yhtään haittaa tätä naislukijaa :)
Kuuluvatko Arttu Tuomisen dekkarit ns. älykkääseen dekkarigenreen?
- Anonyymi
Erittäin hyvä kirjailija
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erittäin hyvä kirjailija
Somessa ylikehuttu vihervasemmiston ja entisten kommunistien lemmikki. Brändi huitelee taivaissa, mutta kirjojen taso vaatimaton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Somessa ylikehuttu vihervasemmiston ja entisten kommunistien lemmikki. Brändi huitelee taivaissa, mutta kirjojen taso vaatimaton.
Kehujia löytyy paljon ,jos nuoleskelee vasenta laitaa.
- Anonyymi
Suomalaiset eivät osaa tehdä juustoa eivätkä kirjoittaa dekkareita.
Juustot tuodaan raakana kauppaan ja dekkaritvähän tökeröitä.
Verrattuna Vargasiin, Lee Childiin, Baldacciin, Grishamiin, norjalaisiin ja ruotsalaisiin ja viime aikoina japanilaisiin joitakin mainitakseni, niin ero on päätä huimaava.
Esimerkiksi Jon Nesbon kirjat ovat aivan huippuja. Suomalaiset eivät yllä koskaan samalle tasolle. Eivätkä tule yltämään.
Suomessa on ollut ja on tälläkin hetkellä hyviä kirjailijoita. Waltari, Päätalo, Antti Tuuri, jne. Ne eivät kylläkään ole dekkareita. Mutta hyviä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo198466657-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2742750- 1341707
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671401Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2031357J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641124By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741077- 591057
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761051