Episodimuisti

Maalaismies*

Tutkijat erottavat muistin laaduista monenmoista sorttia. On lyhyt- ja pitkäkestoista muistia, kiteytynyttä tai joustavaa muistia jne. Erityisen tuttu, ei ainoastaan meille vanhoille, vaan jo nuorillekin on ns. episodimuisti. Se nimittäin on herkästi huononeva muistin laji.

Episodihan tarkoittaa jotakin välitapahtumaa jokapäiväisessä elämässä. Vierailiko se pojantyttö Liisa toissapäivänä vai eilen? Mitä me eilen puuhailimmekaan, saattaa vaimoni kysäistä päiväkirjaa pitäessään jne?

Tuntuuko tutulta?

15

882

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huonomuistisuus lienee eräänlainen vanhuudentauti. Aivojen "tartuntapinta" huononee ja asioiden palauttaminen mieleen on työlästä.

      Syynä lienee myös maintsemasi episodien puute, episodeja ei enää synny.

    • main-eko

      "Episodi päivässä pitää huonon muistin loitolla", siinä minun mottoni.

      • Maalaismies*

        Mottosi on erinomainen muistin ylläpitämisen kannalta. Hyviä episodeja on mukava muistella.


    • Kun laitan kalenteriin pieniä vinkkejä tapahtumista, niin on helpompi muistaa, milloin se episodi tapahtui.
      Muuten saa pähkäillä, milloinkas minä siellä olinkaan.

      • Maalaismies*

        Minä olin vaihtamassa skanneria, kun se teki tenän. Muistelin laitteen iäksi 4-5 vuotta. Tarkistin kuitenkin takuukuitista ja huomasin hankkineeni sen viime joulun tienoilla. Piuha vain oli löyhtynyt siivouksen yhteydessä.

        Nyt merkitsen tussikynällä hankintavuoden uuden laitteen kylkeen.


      • Maalaismies* kirjoitti:

        Minä olin vaihtamassa skanneria, kun se teki tenän. Muistelin laitteen iäksi 4-5 vuotta. Tarkistin kuitenkin takuukuitista ja huomasin hankkineeni sen viime joulun tienoilla. Piuha vain oli löyhtynyt siivouksen yhteydessä.

        Nyt merkitsen tussikynällä hankintavuoden uuden laitteen kylkeen.

        Jo vuosia sitten kävi köpelösti, kun terveyskeskuksessa kysyttiin, koska olin saanut tietyn hoitotoimenpiteen. Iloisesti arvelin, että ehkä runsas vuosi sitten. Papereista näkyi, että tapahtumasta oli mennyt jo tosi monta vuotta. Helposti hävisi muutama vuosi, enkä nytkään muista sitten, kuinka monta vuotta olin muististani hukannut. :) Että aina vain paremmin pyyhkii. :))


    • Fanni

      Taas valkoisia tyhjiä sivuja 2 viikkoa. Mitä on tapahtunut ? Ei kait tässä olla jähmetytty, kun kuitenkin ihan rattoisalta tuntuu. Alan metsästää tapahtumia.
      Mikäs päivä saatiinkaan se iso siika, silloin kävi Maija ja edellispäivänä oli kauppareissu. Kauppakuitti palautti sen viikon sivuille. Siitä johdettiin monet muut tapahtumat oikeille päiville.

      Kun on koko elämä tiukassa järjestyksessä työelämää eletty ja kirjattu, on nytkin hauska tätä siviilielämää pitää hahmossaan. Tuntuu, että se on paremmin koossa viitesanoina viikkomuistiossa tai mökkipäiväkirjassa. Sieltä tarkistetaan liikuntasuoritukset, tilaisuudet, terveydenhoitoon liittyvät ajat, tuttavien tapaamiset, sieni- ja marjasadot.

      Pitkältä lehdenlukupöydältä löytyy helposti tuo kirjoittamalla pidetty apumuisti, jolla voinee osin hallita elämäänsä. Pidän viikkomuistion kotimaan matkoilla mukana.

      Nykyään vieraskirjan täyttämisen teemme itse. Siihen merkitään myös tarjoamiset, ruokalista kaikkineen. Hyvä tunnelma ja merkittävä keskustelun aihe. Mökillä säämerkintä joka kerta.

      Kasvipäiväkirja on erikseen. Ei lannoittamiset ja kompostin siirtämiset jää muistiin muuten. Ja milloin se Piiskuasteri istutettiinkaan ? Hyvänen aika, onko siitä todella jo 12 vuotta ? Arjesta poikkeava tapahtuma totisesti on Kaukaasian kurjenpolven hulmuava, syvä kukinta. Sekin jo 5 vuotta yhä elossa.

      Episodeja elämä täynnä !

      • Maalaismies*

        Sinulla Fanni näkyy olevan muistamisen tekniikka hallinnassasi. Tavalla tai toisella toteutettu apumuisti pitää tapahtumat hanskassa. Meillä vaimo on valokuvafani. Hän kuvaa ja arkistoi kaiken mahdollisen, jokaisen valokuvan takana on merkintä kuka missä milloin jne. Albumia katsellessa mennyt elämä levittäytyy kaikkine episodeineen eteen.


      • Työssä ollessa oli apumuistissa kaikki.
        Ensin oli tuo kuuluisa Time Manageri ja sitten tuli Nokian kommunikaattori ja tietenkin tietokone sen rinnalla.
        Työn loputtua tuntui mukavalta olla irti noista sidoksista.
        Pianpa kuitenkin huomasin, että ei onnistu ja niin aloin pitää kalenteria ja vanhaa manageria rinnan pöydälläni.
        Kyllä niitä joutuu aika usein selaamaan taaksepäin.


      • Fanni
        Maalaismies* kirjoitti:

        Sinulla Fanni näkyy olevan muistamisen tekniikka hallinnassasi. Tavalla tai toisella toteutettu apumuisti pitää tapahtumat hanskassa. Meillä vaimo on valokuvafani. Hän kuvaa ja arkistoi kaiken mahdollisen, jokaisen valokuvan takana on merkintä kuka missä milloin jne. Albumia katsellessa mennyt elämä levittäytyy kaikkine episodeineen eteen.

        Minua myös on seurannut jonkunasteinen kuva-innostus kouluiästä lähtien. Se lienee geeneissä, maalais-isältä peräisin. Hän kuvasi nuorena miehenä lasilevyille, kamera telineellä, kuvaajalla musta huppu päässä. Sota-ajan tarvikepula katkaisi hänen harrastuksensa. Nuorisolla olivat vain "matolaatikot".
        Pelastin noilta lasilevyiltä kyläkirjaan arvokkaita otoksia yhteiseksi iloksi.

        Mieheni mukana tulivat diakuvat. Niiden lukemattomat kiekot ovat nykyään melkein unohdettuina kaapissa. Projektorikin on annettu nuorisolle. Pitäisi ja pitäisi alkaa siirtää diakuvat modernimpaan muotoon... Iso urakka, johon välttämättä tarvittaisiin kahden työpanos. Omista lapsista ei enää ole huolta, mutta lastenlapset ja suvun kaikkein vanhin äiti kaipaavat meidän huolenpitoa. Toimeen tarttuminenkin on löysääntynyt.

        Albumeja, mappeja, kuvalaatikoita on olemalla kaikista elämän vaiheista. Olen yritellyt kuviini vuosilukuja. Vihdoin päästiin eroon poikalastemme albumeista. Tosin heidänkin osaltaan on vielä kuvia diakuvakiekoissa.

        Digikamera toi suuren ilon ja rajattoman kuvaamismahdollisuuden. Sitä voi käyttää "muistilappuna" milloin mihinkin asiaan. Värimuistiksi voi kuvata vaikkapa maton, huonekalun, verhon tms. Ystävät innostuvat sähköpostitse lähetetyistä kuvista. Kanssakäyminen lisääntyy.

        Tärkeimpiä kuvia olemme tilanneet internetin kautta paperikuvina. Maksaminen verkkopankin kautta, jolloin kuvat saapuvat 2 päivän kuluttua kotiin.

        Nyt kait se taivas vihdoin aukeni tällaiselle tulevia polvia varten kuvia säilövälle. Luin lehdestä artikkelin 10.7.08
        "Digikuvakirja haastaa kuva-albumit" ja
        "Valokuvat digipainolla yksiin kansiin".

        Se on jo maailmalla kuuma trendi, mieletön juttu.
        Kirjan hintahaitari noin 40 sivuiselle povataan 7-40 euroa. Aikanaan pöytälaatikkokirjailijatkin saavat edullisesti hengentuotokset painettua vaikka yhtenä kappaleena.
        Nyt siis kuvaamaan ja kirjoittamaan !

        Ajatus katkeili mielenkiintoisessa aiheessa, enkä enää muista, mihin ajatuksiin tarkasti ottaen pitikään vastata... Hyvää kuitenkin tiedossa kuvien tallentamisen suhteen.


      • Maalaismies*
        Fanni kirjoitti:

        Minua myös on seurannut jonkunasteinen kuva-innostus kouluiästä lähtien. Se lienee geeneissä, maalais-isältä peräisin. Hän kuvasi nuorena miehenä lasilevyille, kamera telineellä, kuvaajalla musta huppu päässä. Sota-ajan tarvikepula katkaisi hänen harrastuksensa. Nuorisolla olivat vain "matolaatikot".
        Pelastin noilta lasilevyiltä kyläkirjaan arvokkaita otoksia yhteiseksi iloksi.

        Mieheni mukana tulivat diakuvat. Niiden lukemattomat kiekot ovat nykyään melkein unohdettuina kaapissa. Projektorikin on annettu nuorisolle. Pitäisi ja pitäisi alkaa siirtää diakuvat modernimpaan muotoon... Iso urakka, johon välttämättä tarvittaisiin kahden työpanos. Omista lapsista ei enää ole huolta, mutta lastenlapset ja suvun kaikkein vanhin äiti kaipaavat meidän huolenpitoa. Toimeen tarttuminenkin on löysääntynyt.

        Albumeja, mappeja, kuvalaatikoita on olemalla kaikista elämän vaiheista. Olen yritellyt kuviini vuosilukuja. Vihdoin päästiin eroon poikalastemme albumeista. Tosin heidänkin osaltaan on vielä kuvia diakuvakiekoissa.

        Digikamera toi suuren ilon ja rajattoman kuvaamismahdollisuuden. Sitä voi käyttää "muistilappuna" milloin mihinkin asiaan. Värimuistiksi voi kuvata vaikkapa maton, huonekalun, verhon tms. Ystävät innostuvat sähköpostitse lähetetyistä kuvista. Kanssakäyminen lisääntyy.

        Tärkeimpiä kuvia olemme tilanneet internetin kautta paperikuvina. Maksaminen verkkopankin kautta, jolloin kuvat saapuvat 2 päivän kuluttua kotiin.

        Nyt kait se taivas vihdoin aukeni tällaiselle tulevia polvia varten kuvia säilövälle. Luin lehdestä artikkelin 10.7.08
        "Digikuvakirja haastaa kuva-albumit" ja
        "Valokuvat digipainolla yksiin kansiin".

        Se on jo maailmalla kuuma trendi, mieletön juttu.
        Kirjan hintahaitari noin 40 sivuiselle povataan 7-40 euroa. Aikanaan pöytälaatikkokirjailijatkin saavat edullisesti hengentuotokset painettua vaikka yhtenä kappaleena.
        Nyt siis kuvaamaan ja kirjoittamaan !

        Ajatus katkeili mielenkiintoisessa aiheessa, enkä enää muista, mihin ajatuksiin tarkasti ottaen pitikään vastata... Hyvää kuitenkin tiedossa kuvien tallentamisen suhteen.

        Tällä tavoin siirtyy muistiin arvokkaita tiedostoja kansan tämänhetkisistä vaiheista, sellaisia jotka eivät välttämättä näy mediassa. Maakunta-arkistot keräävät ja säilyttävät näitä.

        Itse kuvaan parast´aikaa kyläkunnan historiaa. Jokapäiväisen lenkkireittini varteen kohoaa kauppakeskus entisen tiilitehtaan paikalle. Pysähdyn aina samaan kohtaan ja näppään digikamerallani kuvan sen hetkisestä rakennusvaiheesta.

        Samalla kun vaimoni touhuaa paperikuvien kanssa, minä tallennan yleispäteviä kuvia julkiseen Googlen Picasa albumiin. Se on kätevä tapa kerätä tärkeimmät kuvat joko yksityiseen tai julkiseen tiedostoon. Se on ilmainen ja siinä on sellainen hyvä puoli, että jos oma tietsikka sippaa, kuvat löytyvät "ikuisesti" tallennettuina Picasasta.


      • Fanni
        Jopel kirjoitti:

        Työssä ollessa oli apumuistissa kaikki.
        Ensin oli tuo kuuluisa Time Manageri ja sitten tuli Nokian kommunikaattori ja tietenkin tietokone sen rinnalla.
        Työn loputtua tuntui mukavalta olla irti noista sidoksista.
        Pianpa kuitenkin huomasin, että ei onnistu ja niin aloin pitää kalenteria ja vanhaa manageria rinnan pöydälläni.
        Kyllä niitä joutuu aika usein selaamaan taaksepäin.

        Ikää myöten erään tutun miehen muisti alkoi rakoilla erityisen paljon. Sitä ihmeteltiin kovin, sillä hän virkkuna myymälänhoitajana oli hoidellut kiitettävästi Lapissa kymmenien asiakkaidensa monet asiat.
        Vaimo toimi apumuistina päivän tapahtumiin. Sitten keksivät päiväkirjan, johon mies kirjasi kunkin päivän kulun ja muistettavan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska vaimon liikuntakyky meni ja lopulta hän joutui sairaalaan.
        Mies hoiteli asiat, täytti päiväkirjaa, luki muistavan päiväkirjansa usean kerran päivittäin, muisti lähteä vaimon luo ja muutakin.
        Eräänä päivänä kotonaan hän kaatui kuolleena maahan.
        Kuolinsyy selvitettiin. Kasvannainen vaikeassa paikassa pysäytti sydämen toiminnan.


      • Fanni kirjoitti:

        Ikää myöten erään tutun miehen muisti alkoi rakoilla erityisen paljon. Sitä ihmeteltiin kovin, sillä hän virkkuna myymälänhoitajana oli hoidellut kiitettävästi Lapissa kymmenien asiakkaidensa monet asiat.
        Vaimo toimi apumuistina päivän tapahtumiin. Sitten keksivät päiväkirjan, johon mies kirjasi kunkin päivän kulun ja muistettavan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska vaimon liikuntakyky meni ja lopulta hän joutui sairaalaan.
        Mies hoiteli asiat, täytti päiväkirjaa, luki muistavan päiväkirjansa usean kerran päivittäin, muisti lähteä vaimon luo ja muutakin.
        Eräänä päivänä kotonaan hän kaatui kuolleena maahan.
        Kuolinsyy selvitettiin. Kasvannainen vaikeassa paikassa pysäytti sydämen toiminnan.

        Hajamielinen olen ollut aina jossain määrin. Viimeisinä vuosina töissä ja jo sitäkin aikaisemmin,kun töitä oli ylettömästi ja muistettavaa paljon, oli viikkopäivyri pöydälläni ahkerasti käytössä. Noista Jopen hienouksista en silloin tiennyt mitään.

        Viikkopäivyriin oli merkittävä kaikki sovitut asiat, muuten olisi tullut unohduksia. Kävipä joskus niinkin, että kun olin nopeasti ja "ytimekkään lyhyesti" merkinnyt muistettavaksi parin viikon päähän jonkin asian, merkintä oli niin lyhyt, etten tahtonut enää muistaa mitä sillä olin tarkoittanut. :)


      • tinat kirjoitti:

        Hajamielinen olen ollut aina jossain määrin. Viimeisinä vuosina töissä ja jo sitäkin aikaisemmin,kun töitä oli ylettömästi ja muistettavaa paljon, oli viikkopäivyri pöydälläni ahkerasti käytössä. Noista Jopen hienouksista en silloin tiennyt mitään.

        Viikkopäivyriin oli merkittävä kaikki sovitut asiat, muuten olisi tullut unohduksia. Kävipä joskus niinkin, että kun olin nopeasti ja "ytimekkään lyhyesti" merkinnyt muistettavaksi parin viikon päähän jonkin asian, merkintä oli niin lyhyt, etten tahtonut enää muistaa mitä sillä olin tarkoittanut. :)

        Nyt muistilaput tärkeistä asioista pitävät huolen muistamisesta, niitä teippailen näköpiiriin. Minulla on myös ohjelma, jolla kirjoittelen muistilappuun merkintöjä tähän näyttöruudulle, sovitut tapaamiset, lääkärinajat ... Pysyn näin "aikatauluissa".


    • tässä iässä

      Kun yrittää muistella, ei ole varma, oliko se unta vai mitä harhaa.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. SDP on vastuunkantaja, ja siksi suosituin kansan keskuudessa

      Kiusaamiseenkin SDP puuttuu heti sellaisen tultua ilmi. Esimerkiksi persut lakaisevat nämä maton alle ja pahentavat site
      Maailman menoa
      41
      5799
    2. Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä

      SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,
      Maailman menoa
      217
      5336
    3. Persut on Suomen mamutuspuolue nro 1.

      Heti ensimmäisenä persuvuonna 2015 maahantoivat Suomeen 35 tuhatta kunniavierastaan. Tuoreimpana persuvuonna 2025 pers
      Maailman menoa
      54
      4508
    4. Punavihreät puolueet haluavat Suomeen satoja tuhansia kehitysmaalaisia

      SDP, vihreät ja vassarit haluavat nostaa esim. pakolaiskiintiötä todella paljon. Orpon hallituksen aikana maahanmuutto
      Maailman menoa
      46
      4312
    5. SDP:n johto pesi kätensä häirintäkohusta

      "Suurimman oppositiopuolue SDP:n johto olisi todennäköisimmin halunnut vaieta puolueen ympärillä velloneen häirintäkohun
      Maailman menoa
      56
      4091
    6. Eikö tunnukin kamalalta, kun en

      anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut
      Ikävä
      81
      3786
    7. SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa

      Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt
      Maailman menoa
      86
      3691
    8. Tytti Tuppurainen ollut aivan sekaisin viime päivinä

      Pitäis varmaan tehdä huumetesti sille. "– SDP:n Tytti Tuppurainen väittää kirkkain silmin ja Antti Lindtman vierellään
      Maailman menoa
      46
      3151
    9. Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu

      Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä
      Suomalaiset julkkikset
      106
      2460
    10. SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"

      Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het
      Maailman menoa
      48
      2396
    Aihe