Mitä mieltä avoliiton juridiikasta?

Ja kuolema astuu yllättäen kuvioihin.
Kun ei mennä vihille,kaivetaan usein kuoppaa
itselle,niinkuin tässäkin esimerkkitapauksessa.
Sisaret korjasi hyvän potin mitään tekemättä.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/180701151604EH?openDocument

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/030105145830HN?openDocument



Ei ihan helppoa. Mutta kun äiti tekee lyhyempää päivää tai on pienituloinen myös eläke ON pieni.

Avoliitto sopii toisille ja toisille ei, riippuu täysin elämäntilanteesta. Ei avoliitossa mitään alentavaa ole. Joskus on järkevää pitää omat rahat myös liitossa eläessä.

muukin kuin minä pitää avoliittoa alentavana. Luulin olevani ainoa, joka ei siedä sellaista hyväksikäyttöä.

tilanteesta kirjoitti:

Avoliitto sopii toisille ja toisille ei, riippuu täysin elämäntilanteesta. Ei avoliitossa mitään alentavaa ole. Joskus on järkevää pitää omat rahat myös liitossa eläessä.

On järkevää huolehtia toisesta myös kuolemantapauksen sattuessa.

Avoparit eivät sitä aina tule tehneeksi, ja kun perintö meneekin kuolleen omaisille, koetaan se vääryytenä ja rikollisuutena.

Perimysjärjestys kuitenkin perustuu lakiin, joten jos elää lain ulkopuolella, ei pidä valittaa.

Kerrankin joku kirjoitti:

muukin kuin minä pitää avoliittoa alentavana. Luulin olevani ainoa, joka ei siedä sellaista hyväksikäyttöä.

Kiinnostaisi tietää, mikä avoliitossa on alentavaa? Ketä hyväksikäytetään ja millä tavalla? Miten tilanne muuttuu, jos pari menee naimisiin?

Itse ajattelen, että jos kaksi työssäkäyvää tasa-arvoista ihmistä asuu yhdessä, ei kumpaakaan käytetä hyväksi.

miksi tyytyä asustelemaan yhdessä. Vähintäänkin testamentti on järkevä teko. Toki avioliitossa voi pitää varallisuuden erillään , en kuitenkaan lähtisi "kannustamaan ketään avoliiitoon". Ainoastaan tunnustettu lapsi rinnastetaan aviolapsen statukseen.

en ymmärrä kirjoitti:

miksi tyytyä asustelemaan yhdessä. Vähintäänkin testamentti on järkevä teko. Toki avioliitossa voi pitää varallisuuden erillään , en kuitenkaan lähtisi "kannustamaan ketään avoliiitoon". Ainoastaan tunnustettu lapsi rinnastetaan aviolapsen statukseen.

Lue lisää

Ja pudota lähes tyhjän päälle.Esimerkkitapauksessa äkkiä kuollut puolisko oli lapseton,joten sisarukset peri osakkeen.
On ihan oikein,että suunnitellaan lakimuutosta
pitkään yhdessä asuvien avoparien kohdalle.

asua vuosikymmeniä yhdessä kirjoitti:

Ja pudota lähes tyhjän päälle.Esimerkkitapauksessa äkkiä kuollut puolisko oli lapseton,joten sisarukset peri osakkeen.
On ihan oikein,että suunnitellaan lakimuutosta
pitkään yhdessä asuvien avoparien kohdalle.

Lue lisää

Avoliitossa asuva varmasti tietää, ettei peri avopuolisoaan, jos testamenttia ei ole tehty. Ei siihen mitään lakimuutosta tarvita. Mikä estää avoparia menemästä avioon? Sillähän se ratkeaa, ihan ilman mitään lakimuutoksiakin.

tiedossa on kirjoitti:

Avoliitossa asuva varmasti tietää, ettei peri avopuolisoaan, jos testamenttia ei ole tehty. Ei siihen mitään lakimuutosta tarvita. Mikä estää avoparia menemästä avioon? Sillähän se ratkeaa, ihan ilman mitään lakimuutoksiakin.

Lue lisää

Tai sitten alistuu hyväksikäytetyksi,kun pelkää koko ajan,että toinen lähtee.
Elämä voi jäädä avoliitossa kokonaan elämättä,kun pitää vahtia(eronneet,uusperheet)
sen toisen reissuja ja tekemisiä.

ei tarvitse ottaa huomioon ... kirjoitti:

Tai sitten alistuu hyväksikäytetyksi,kun pelkää koko ajan,että toinen lähtee.
Elämä voi jäädä avoliitossa kokonaan elämättä,kun pitää vahtia(eronneet,uusperheet)
sen toisen reissuja ja tekemisiä.

Lue lisää

kiusaamista? Jos minä en halua naimisiin, eikä mies halua naimisiin, mutta yhdessä onnelisina asutaan, niin kuka tässä kiusaa ja ketä? Ja kumpi meistä lienee se hyväksikäytetty?

Kumpikaan ei todellakaan pelkää, että toinen lähtee ja jos pelkäisikin, niin ei se avioliitto sitä lähtemistä yhtään sen enempää estä. Ei meillä mitään vahdita. Sulla taitaa olla käsitys, että avioliitto on automaattisesti auvoinen tila, jossa ongelmia ei ole eikä tule. Mites selität avioerot?

toisen... kirjoitti:

kiusaamista? Jos minä en halua naimisiin, eikä mies halua naimisiin, mutta yhdessä onnelisina asutaan, niin kuka tässä kiusaa ja ketä? Ja kumpi meistä lienee se hyväksikäytetty?

Kumpikaan ei todellakaan pelkää, että toinen lähtee ja jos pelkäisikin, niin ei se avioliitto sitä lähtemistä yhtään sen enempää estä. Ei meillä mitään vahdita. Sulla taitaa olla käsitys, että avioliitto on automaattisesti auvoinen tila, jossa ongelmia ei ole eikä tule. Mites selität avioerot?

Lue lisää

Niistä vain ei pidetä samanlaista meteliä. Avoliitot ovat myös parisuhteina yleensä ongelmallisempia kuin avioliitot, koska niissä ei ole keskinäistä sitoutumista. Parempi olisi tällaisen parin asua kumpikin omissa huusholleissaan. Olisi vähemmän käytännön ongelmia.

kuin avioeroja kirjoitti:

Niistä vain ei pidetä samanlaista meteliä. Avoliitot ovat myös parisuhteina yleensä ongelmallisempia kuin avioliitot, koska niissä ei ole keskinäistä sitoutumista. Parempi olisi tällaisen parin asua kumpikin omissa huusholleissaan. Olisi vähemmän käytännön ongelmia.

Lue lisää

arvasin että heität tuon avoeroja on enemmän. No tottakai on! Olen minäkin asunut kolmen eri miehen kanssa, eli kaksi avoeroa takana. Seurustelusuhteita taas on päättynyt vielä monen monta enemmän kuin nuo kaksi.

Voidaan siis sanoa, että seurustelu päättyy monta kertaa useammin eroon kuin avioliitto. Voi herttinen sentään, että seurustelusuhteet parisuhteesta vasta pilkkaa tekevätkin. Eli eiväthän nämä ole suoraan verrannollisia asioita.

Pitkäkestoisista (=vuosia) avoliitoista ei erota yhtään sen useammin kuin avioliitoistakaan. Ja taas puhut jostain sitoutumisen puutteesta. Meillä on yhteinen talo, laina ja lapsi. Joku nimellinen avioliitto ei sitoutumisestamme tee enää yhtään syvempää. Emme kuulu kirkkoon, joten mitään siunausta emme todellakaan liitollemme kaipaa.

arvasin kirjoitti:

arvasin että heität tuon avoeroja on enemmän. No tottakai on! Olen minäkin asunut kolmen eri miehen kanssa, eli kaksi avoeroa takana. Seurustelusuhteita taas on päättynyt vielä monen monta enemmän kuin nuo kaksi.

Voidaan siis sanoa, että seurustelu päättyy monta kertaa useammin eroon kuin avioliitto. Voi herttinen sentään, että seurustelusuhteet parisuhteesta vasta pilkkaa tekevätkin. Eli eiväthän nämä ole suoraan verrannollisia asioita.

Pitkäkestoisista (=vuosia) avoliitoista ei erota yhtään sen useammin kuin avioliitoistakaan. Ja taas puhut jostain sitoutumisen puutteesta. Meillä on yhteinen talo, laina ja lapsi. Joku nimellinen avioliitto ei sitoutumisestamme tee enää yhtään syvempää. Emme kuulu kirkkoon, joten mitään siunausta emme todellakaan liitollemme kaipaa.

Lue lisää

Toinen vedättää jollakin lailla toista.
On elettävä toisen pillin mukaan,eli veks koko
kaveri.
Aloittajan tapauksessa oli ihan ok,että sisaret perivät.Mies elätti vuosikymmeniä naisella itsensä.Jäi vieläkin hänen asuntoonsa "elätiksi".

avoliitossa vain usein kirjoitti:

Toinen vedättää jollakin lailla toista.
On elettävä toisen pillin mukaan,eli veks koko
kaveri.
Aloittajan tapauksessa oli ihan ok,että sisaret perivät.Mies elätti vuosikymmeniä naisella itsensä.Jäi vieläkin hänen asuntoonsa "elätiksi".

Lue lisää

avioliittoja,joissa toinen kustantaa huomattavasti enemmän kuin toinen.Toinen puurtaa ja huolehtii suurimman osa kaikista menoista,toinen ottaa paljon rennommin.Vaimo haluaa uusimmat mööpelit,kun naapurillakin on,ja taas kerää ukko tuohta kasaan.Tai aviomies ryyppää ja rellestää omat tulonsa ja vaimoraasu yrittää sinnitellä omilla tuloillaan laskut ja perheen ruuat.Kyllä sitä avioliitoissakin voi vedättää toista vaikka millä mitalla,mutta sehän on sallittua.

paljonko on kirjoitti:

avioliittoja,joissa toinen kustantaa huomattavasti enemmän kuin toinen.Toinen puurtaa ja huolehtii suurimman osa kaikista menoista,toinen ottaa paljon rennommin.Vaimo haluaa uusimmat mööpelit,kun naapurillakin on,ja taas kerää ukko tuohta kasaan.Tai aviomies ryyppää ja rellestää omat tulonsa ja vaimoraasu yrittää sinnitellä omilla tuloillaan laskut ja perheen ruuat.Kyllä sitä avioliitoissakin voi vedättää toista vaikka millä mitalla,mutta sehän on sallittua.

Lue lisää

kun ei ole pelkoa,että toinen lähtisi,kun on kerran sitoutunut.

enemmänkin kirjoitti:

kun ei ole pelkoa,että toinen lähtisi,kun on kerran sitoutunut.

Esimerkkitapauksessa nainen eätti miestä(kerran eronnut,lähti kun sai helpommat päivät ) montakymmentä vuotta.Pelkäsi,että mies lähtee.
Kyttäsi joka ikiset tupakanostoreissut.
Nyt mies ei osaa elää vapaasti,kun on elänyt kuin tynnyrissä...

paljonko on kirjoitti:

avioliittoja,joissa toinen kustantaa huomattavasti enemmän kuin toinen.Toinen puurtaa ja huolehtii suurimman osa kaikista menoista,toinen ottaa paljon rennommin.Vaimo haluaa uusimmat mööpelit,kun naapurillakin on,ja taas kerää ukko tuohta kasaan.Tai aviomies ryyppää ja rellestää omat tulonsa ja vaimoraasu yrittää sinnitellä omilla tuloillaan laskut ja perheen ruuat.Kyllä sitä avioliitoissakin voi vedättää toista vaikka millä mitalla,mutta sehän on sallittua.

Lue lisää

Mitä ihmettä motkotat avioliitoista tuohon sävyyn. Miten niin vaimo vaatii uudet mööpelit? Onko se joku siunattu totuus? Eivät kaikki aviomiehet ryyppää. Eivät kaikki avomiehetkään ole raivoraittiita.

Edelliset polvet olivat avioliitoissa, ja niissä pysyttiin, lapset kasvatettiin, leskeksi jäätiin ja perinnöstä riideltiin, mutta se pysyi perheellä joka tapauksessa.

Avoliitossa on viisainta säästää jokainen kuitti ja lainanlyhennyksen tiliote, että voi todistaa eron tai kuolon sattuessa oman omaisuuden osuus huushollista.

Kirjalliset sopimukset yhteisistä ruoka- ja asuntomenoista. Tosi tympeää on, jos avoliitosta lähdetään riidan kanssa. Kuka jaka omaisuuden tasapuolisesti? Mikä on lasten kohtalo?

Joku kirjoitti eläneensä useammassa avoliitossa. Juuri tästä on kysymys. Ihmiset eivät sitoudu, koska heillä ei ole enää edes ajatuksenakaan elää saman ihmisen kanssa koko ikää.
Sattumalta siihen sitten jäädäänkin, toinen kuolee, ja HEP - vainaan suku jakaa perinnön.

arvasin kirjoitti:

arvasin että heität tuon avoeroja on enemmän. No tottakai on! Olen minäkin asunut kolmen eri miehen kanssa, eli kaksi avoeroa takana. Seurustelusuhteita taas on päättynyt vielä monen monta enemmän kuin nuo kaksi.

Voidaan siis sanoa, että seurustelu päättyy monta kertaa useammin eroon kuin avioliitto. Voi herttinen sentään, että seurustelusuhteet parisuhteesta vasta pilkkaa tekevätkin. Eli eiväthän nämä ole suoraan verrannollisia asioita.

Pitkäkestoisista (=vuosia) avoliitoista ei erota yhtään sen useammin kuin avioliitoistakaan. Ja taas puhut jostain sitoutumisen puutteesta. Meillä on yhteinen talo, laina ja lapsi. Joku nimellinen avioliitto ei sitoutumisestamme tee enää yhtään syvempää. Emme kuulu kirkkoon, joten mitään siunausta emme todellakaan liitollemme kaipaa.

Lue lisää

sitouduta toisiinsa. Seurustelusuhteeseen ei myöskään vielä kuulu seksi. Siksi seurustelusuhde voikin aivan rauhassa katketa. Seurustelua seuraa onnistuneissa tapauksissa kihlaus ja kihlausta avioliitto.

Minä en ole seurustellut tai ollut kihloissa muiden kuin nykyisen puolisoni kanssa, avoliitoista nyt puhumattakaan, ja meitä tällaisia vakavamielisiä ihmisiä on vanhemmissa ikäluokissa paljon. Mieheni ja minä olemme olleet naimisissa 36 vuotta.

En ymmärrä elämännäkemystäsi. Minusta tuo kuulostaa kevytkenkäiseltä ja moraalittomalta, mutta meitähän on niin moneksi. Avioliitto ei koskaan ole nimellinen asia, vaan siinä on kysymys julkisesta sitoutumisesta, jolla on juridiset seuraukset. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, yhteiskuntamme perusyksikkö. Jos se vedetään lokaan, koko yhteiskuntamme järkkyy.

asua vuosikymmeniä yhdessä kirjoitti:

Ja pudota lähes tyhjän päälle.Esimerkkitapauksessa äkkiä kuollut puolisko oli lapseton,joten sisarukset peri osakkeen.
On ihan oikein,että suunnitellaan lakimuutosta
pitkään yhdessä asuvien avoparien kohdalle.

Lue lisää

menemään läpi. Yhteiskunnassamme jokaiesella on oikeus avioitua, joten avoliittoa ei tarvitse mitenkään virallistaa tai antaa siinä eläville oikeuksia toisiinsa.

eikä silloin vielä kirjoitti:

sitouduta toisiinsa. Seurustelusuhteeseen ei myöskään vielä kuulu seksi. Siksi seurustelusuhde voikin aivan rauhassa katketa. Seurustelua seuraa onnistuneissa tapauksissa kihlaus ja kihlausta avioliitto.

Minä en ole seurustellut tai ollut kihloissa muiden kuin nykyisen puolisoni kanssa, avoliitoista nyt puhumattakaan, ja meitä tällaisia vakavamielisiä ihmisiä on vanhemmissa ikäluokissa paljon. Mieheni ja minä olemme olleet naimisissa 36 vuotta.

En ymmärrä elämännäkemystäsi. Minusta tuo kuulostaa kevytkenkäiseltä ja moraalittomalta, mutta meitähän on niin moneksi. Avioliitto ei koskaan ole nimellinen asia, vaan siinä on kysymys julkisesta sitoutumisesta, jolla on juridiset seuraukset. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, yhteiskuntamme perusyksikkö. Jos se vedetään lokaan, koko yhteiskuntamme järkkyy.

Lue lisää

Muinoin ehkä kuvio meni noin. Nykyään on tavanomaisempaa ensin tutustua toiseen kunnolla ja vasta sitten päättää sitoutumisesta. Miten joku 18-20 vuotias nuori voi osata tehdä oikeaa valintaa pintapuolisen tutustumisen perusteella?

Useimpien mielestä nykyään seurustelusuhteeseen nimenomaan kuuluu seksi.

Tie avioliittoon koostuu useasta portaasta: Tapaaminen, seurustelu (seksi), avoliitto, avioliitto. Usein vuosia kestävän seurustelun ja avoliiton aikana tutustutaan toiseen yhä syvemmin ja paremmin. Sitten kun aika alkaa tuntua kypsältä, mennään naimisiin.

Ennen vastaava ketju meni mielestäni hieman takaperoisesti: Tapaaminen, piiritys, avioliitto, seksi, tutustuminen. Se, mitä sinä kutsut seurusteluksi, on mielestäni lähinnä teeskentelyä, jossa kumpikin yrittää esittää toisesta paremmat puolensa. Kun ei olla toiseen läheisessä kontaktissa (seksi) eikä asuta yhdessä, niin on mahdollista vetää roolia ja esittää toista kuin on. Tämä voi tapahtua ihan tiedostamatta ilman että olisi tarkoitus antaa toiselle väärä kuva itsestä. Kun asutaan toisen kanssa samassa asunnossa, väkisinkin tutustuu toisen huonompiinkin puoliin. Jos pikaisen tutustumisen jälkeen on menty lopullisesti naimisiin, ei huonon valinnan korjaaminen ole enää niin helppoa. Ja lopputuloksena on elämänsä huonolle miehelle uhranneita katkeroituneita naisia, jotka vasta avioliitossa ovat tutustuneet miehensä todelliseen luonteseen.

Ky-sy-vä kirjoitti:

Muinoin ehkä kuvio meni noin. Nykyään on tavanomaisempaa ensin tutustua toiseen kunnolla ja vasta sitten päättää sitoutumisesta. Miten joku 18-20 vuotias nuori voi osata tehdä oikeaa valintaa pintapuolisen tutustumisen perusteella?

Useimpien mielestä nykyään seurustelusuhteeseen nimenomaan kuuluu seksi.

Tie avioliittoon koostuu useasta portaasta: Tapaaminen, seurustelu (seksi), avoliitto, avioliitto. Usein vuosia kestävän seurustelun ja avoliiton aikana tutustutaan toiseen yhä syvemmin ja paremmin. Sitten kun aika alkaa tuntua kypsältä, mennään naimisiin.

Ennen vastaava ketju meni mielestäni hieman takaperoisesti: Tapaaminen, piiritys, avioliitto, seksi, tutustuminen. Se, mitä sinä kutsut seurusteluksi, on mielestäni lähinnä teeskentelyä, jossa kumpikin yrittää esittää toisesta paremmat puolensa. Kun ei olla toiseen läheisessä kontaktissa (seksi) eikä asuta yhdessä, niin on mahdollista vetää roolia ja esittää toista kuin on. Tämä voi tapahtua ihan tiedostamatta ilman että olisi tarkoitus antaa toiselle väärä kuva itsestä. Kun asutaan toisen kanssa samassa asunnossa, väkisinkin tutustuu toisen huonompiinkin puoliin. Jos pikaisen tutustumisen jälkeen on menty lopullisesti naimisiin, ei huonon valinnan korjaaminen ole enää niin helppoa. Ja lopputuloksena on elämänsä huonolle miehelle uhranneita katkeroituneita naisia, jotka vasta avioliitossa ovat tutustuneet miehensä todelliseen luonteseen.

Lue lisää

tutustutaan toiseen ihmiseen henkisellä tasolla. avioliitto ei perustu seksiin, vaan kumppanuuteen. Seksi kuuluu vasta avioliittoon, samoin yhdessä asuminen.

Meidän näinpäin seurustelleiden liitot ovat kestäneet paremmin, kuin niiden jotka ovat rynnänneet heti sänkyyn ja/tqi asuneet ennen avioliittoa ehkä vuosikausia avoliitossa.

Avoliitto on alentava asia, johon kunniallinen nainen ei koskaan ryhdy. Miehillä on ennenkin ollut rakastajattaria ja jalkavaimoja, mutta kunniallinen nainen ei sellaiseksi rupea.

Ky-sy-vä kirjoitti:

Muinoin ehkä kuvio meni noin. Nykyään on tavanomaisempaa ensin tutustua toiseen kunnolla ja vasta sitten päättää sitoutumisesta. Miten joku 18-20 vuotias nuori voi osata tehdä oikeaa valintaa pintapuolisen tutustumisen perusteella?

Useimpien mielestä nykyään seurustelusuhteeseen nimenomaan kuuluu seksi.

Tie avioliittoon koostuu useasta portaasta: Tapaaminen, seurustelu (seksi), avoliitto, avioliitto. Usein vuosia kestävän seurustelun ja avoliiton aikana tutustutaan toiseen yhä syvemmin ja paremmin. Sitten kun aika alkaa tuntua kypsältä, mennään naimisiin.

Ennen vastaava ketju meni mielestäni hieman takaperoisesti: Tapaaminen, piiritys, avioliitto, seksi, tutustuminen. Se, mitä sinä kutsut seurusteluksi, on mielestäni lähinnä teeskentelyä, jossa kumpikin yrittää esittää toisesta paremmat puolensa. Kun ei olla toiseen läheisessä kontaktissa (seksi) eikä asuta yhdessä, niin on mahdollista vetää roolia ja esittää toista kuin on. Tämä voi tapahtua ihan tiedostamatta ilman että olisi tarkoitus antaa toiselle väärä kuva itsestä. Kun asutaan toisen kanssa samassa asunnossa, väkisinkin tutustuu toisen huonompiinkin puoliin. Jos pikaisen tutustumisen jälkeen on menty lopullisesti naimisiin, ei huonon valinnan korjaaminen ole enää niin helppoa. Ja lopputuloksena on elämänsä huonolle miehelle uhranneita katkeroituneita naisia, jotka vasta avioliitossa ovat tutustuneet miehensä todelliseen luonteseen.

Lue lisää

Totta.

Kahden vuoden tuntemisen jälkeen, josta yhdessä asuttiin 10 kk ja avioliitto, jonka jälkeen mies muuttui täysin.

Kiikuin avioliitossa viisi vuotta ja kaksi lasta,
sitten nostin miehen ulos.

Avioliiton solmimiseen päätyi miehen osallistuminen yhteiseen talouteen, työnä rahana tai vastuuna lapsista tai kasvatuksesta.

Hän oli "opiskelija" ja sitten ammattityötön.
Ensimmäiset rahat häneltä sain perheelle oikeuden päätöksellä ensin luku asumisero ja sitten ero..

ja vaikka vaimo olisi raskaana.Nim.kokemusta on.Ja ne avioliiton ositusriidat ym,kyllä siitä on sopu ja järjestys kaukana.

lähteä avioliitostakin kirjoitti:

ja vaikka vaimo olisi raskaana.Nim.kokemusta on.Ja ne avioliiton ositusriidat ym,kyllä siitä on sopu ja järjestys kaukana.

kommentille näköjään

lähteä avioliitostakin kirjoitti:

ja vaikka vaimo olisi raskaana.Nim.kokemusta on.Ja ne avioliiton ositusriidat ym,kyllä siitä on sopu ja järjestys kaukana.

Siitä ei olekaan kysymys, että avioliitossa elettäisiin sata vuotta onnellisina. Eroja tulee, kuolema käy, mutta laki ja asetukset ovat heikommankin turvana siinä tapauksessa.

Jos omaisuutta on, ei toinen voi vain lähteä ja viedä kaikkea mennessään, vaan toiselle puolisolle on jätettävä kohtuullinen osuus.

Muutama vuosikymmen sitten asunto-osakkeet olivat irtainta omaisuutta, ja oli lukemattomia kauheita ihmiskohtaloita, kun aviomies myi asunnon perheen alta ja lähti onneaan koittamaan. Enää se ei ole mahdollista, vaikka asunto olisikin vain toisen nimissä.

Mutta avoparin kohdalla lienee toisin. Turvaako laki lasten aseman, jos asunnon omistaja lähtee ja panee myyntiin asunnon perheen alta? Mitä oikeuksia avopuolisolla tässä tapauksessa on?

viralliset sopimukset kirjoitti:

Siitä ei olekaan kysymys, että avioliitossa elettäisiin sata vuotta onnellisina. Eroja tulee, kuolema käy, mutta laki ja asetukset ovat heikommankin turvana siinä tapauksessa.

Jos omaisuutta on, ei toinen voi vain lähteä ja viedä kaikkea mennessään, vaan toiselle puolisolle on jätettävä kohtuullinen osuus.

Muutama vuosikymmen sitten asunto-osakkeet olivat irtainta omaisuutta, ja oli lukemattomia kauheita ihmiskohtaloita, kun aviomies myi asunnon perheen alta ja lähti onneaan koittamaan. Enää se ei ole mahdollista, vaikka asunto olisikin vain toisen nimissä.

Mutta avoparin kohdalla lienee toisin. Turvaako laki lasten aseman, jos asunnon omistaja lähtee ja panee myyntiin asunnon perheen alta? Mitä oikeuksia avopuolisolla tässä tapauksessa on?

Lue lisää

Ei perinyt asunto-osakkeesta mitään,vaan sen perivät sisarukset,koska liitto oli lapseton.
Leski,elikkä avopuoliso sai jäädä asumaan osakkeeseen kun maksaa yhtiövastikkeen.
Mutta miten se käytännössä toteutuu?Onhan perijöitten pitänyt maksaa perintövero osakkeesta?
-Lähtö koittaa ajan myötä "leskelle ".

avoliitossa asuva kirjoitti:

Ei perinyt asunto-osakkeesta mitään,vaan sen perivät sisarukset,koska liitto oli lapseton.
Leski,elikkä avopuoliso sai jäädä asumaan osakkeeseen kun maksaa yhtiövastikkeen.
Mutta miten se käytännössä toteutuu?Onhan perijöitten pitänyt maksaa perintövero osakkeesta?
-Lähtö koittaa ajan myötä "leskelle ".

Lue lisää

Avoliitossa "lesken" osa on kolkko, sillä kuolleen avopuolison perijöille lankeaa lain mukaan verot ja maksut.
Miksi ihmeessä he antaisivat leskeksi jääneelle asunnon tai muun omaisuuden, kun he joutuvat siitä verot maksamaan? Laki ei tunne avopareja.

Jos ei laillista liittoaan, näin käy. Se pitää tietää ja siihen tyytyä.
Avopareilla on oltava tarkka kirjanpito omaisuudestaan, ja jos haluaa eroon avokista, on omaisuus jaettava kuitenkin, kuten avioeroissakin. Mitä kauemmin avoparina on eletty, sitä hankalampaa erottelu varmaan on.

Parasta siis on säilyttää kaikki kuitit ja tiliotteet koko liiton ajan.

Tästä kaikesta pelastuu, jos uhraa elämästään 10 min maistraatissa.
Mutta ei se käy jokaiselle. Vapaus ennen kaikkea!

Ottakaa asioista selvää. Toiset haluaisi vain rusinat pullasta. Avioliittoon kuuluu myös vastuu puolisosta , avoliitossa ei. Netistä löytyy useita artikkeleita lainsäädännöstä asian tiimoilta. Euroopassa tälle avoliitto hommalle yleensä hymyillään ja juristien tapaamisessa usein kysyttyä onkin tarkoitatko rakastajaa , vai mitä?

juristi myös kirjoitti:

Ottakaa asioista selvää. Toiset haluaisi vain rusinat pullasta. Avioliittoon kuuluu myös vastuu puolisosta , avoliitossa ei. Netistä löytyy useita artikkeleita lainsäädännöstä asian tiimoilta. Euroopassa tälle avoliitto hommalle yleensä hymyillään ja juristien tapaamisessa usein kysyttyä onkin tarkoitatko rakastajaa , vai mitä?

Lue lisää

vaaditaan avopareille avioparin asemaa. Avoliitto on konkubinaattisuhde. Avovaimon nimitys oli ennen jalkavaimo.

vain pohjoismaissa kirjoitti:

vaaditaan avopareille avioparin asemaa. Avoliitto on konkubinaattisuhde. Avovaimon nimitys oli ennen jalkavaimo.

Olisikohan pohjoismaissa ymmärretty paremmin parisuhteen ydin eli rakkaus, tasa-arvo, huolenpito ja välittäminen. Etelämmässä keskitytään enemmän keskiaikaisen katolisen kirkon peruja oleviin muodollisiin rakenteisiin. Kun on papin aamen sanottu, niin kaikki on hyvin.

Siellä on vielä erittäin vahvasti vallalla rooliajattelu, jossa miehen tehtävä on hoitaa ansion hankinta ja vaimon työmaana on hoitaa lapset ja koti. Sitten miehet tyypillisesti juoksee huorissa tai hankkii niitä rakastajia, joita vaimot sietää, kun erota ei kehdata. Jos eurooppalaiseen elämänmenoon tutustuu vähän tarkemmin, niin ei meihin verrattuna elämä siellä niin auvoista ole.

Piti oikein katsoa sanakirjasta, mitä tuo konkubinaattisuhde tarkoittaa. Aikana, jolloin avioliitot olivat järjestettyjä, konkubinaattia käytettiin mm., kun pari oli selvästi eri yhteiskuntaluokasta, eikä avioliitto sen takia tullut kysymykseen. Lapsilla ei ollut oikeutta periä isäänsä, kun nykyään lapsi perii isänsä aina.

Jalkavaimo on käsittääkseni moniavioisissa kulttuureissa ensimmäisen vaimon jälkeen avioliittoon vihitty vaimo. Ensimmäinen vaimo on arvoasteikossa selvästi ylimpänä ja sitten tulevat "virkaiän" mukaan loput. Mielestäni suoraan kumpikaan historiallinen termi ei sovi kuvaamaan avoliittoa.

Sanotaan nyt vielä, että en ole kaipaamassa avoliitossa eläville samoja oikeuksia kuin avioliitossa. Mutta moraalisesti molempien pitäisi minu mielestäni olla samanarvoisia. Kukin sitten valitsee, kummassa statuksessa haluaa elää tiedostaen valintojensa juridiset ja taloudelliset seuraukset.

Ky-sy-vä kirjoitti:

Olisikohan pohjoismaissa ymmärretty paremmin parisuhteen ydin eli rakkaus, tasa-arvo, huolenpito ja välittäminen. Etelämmässä keskitytään enemmän keskiaikaisen katolisen kirkon peruja oleviin muodollisiin rakenteisiin. Kun on papin aamen sanottu, niin kaikki on hyvin.

Siellä on vielä erittäin vahvasti vallalla rooliajattelu, jossa miehen tehtävä on hoitaa ansion hankinta ja vaimon työmaana on hoitaa lapset ja koti. Sitten miehet tyypillisesti juoksee huorissa tai hankkii niitä rakastajia, joita vaimot sietää, kun erota ei kehdata. Jos eurooppalaiseen elämänmenoon tutustuu vähän tarkemmin, niin ei meihin verrattuna elämä siellä niin auvoista ole.

Piti oikein katsoa sanakirjasta, mitä tuo konkubinaattisuhde tarkoittaa. Aikana, jolloin avioliitot olivat järjestettyjä, konkubinaattia käytettiin mm., kun pari oli selvästi eri yhteiskuntaluokasta, eikä avioliitto sen takia tullut kysymykseen. Lapsilla ei ollut oikeutta periä isäänsä, kun nykyään lapsi perii isänsä aina.

Jalkavaimo on käsittääkseni moniavioisissa kulttuureissa ensimmäisen vaimon jälkeen avioliittoon vihitty vaimo. Ensimmäinen vaimo on arvoasteikossa selvästi ylimpänä ja sitten tulevat "virkaiän" mukaan loput. Mielestäni suoraan kumpikaan historiallinen termi ei sovi kuvaamaan avoliittoa.

Sanotaan nyt vielä, että en ole kaipaamassa avoliitossa eläville samoja oikeuksia kuin avioliitossa. Mutta moraalisesti molempien pitäisi minu mielestäni olla samanarvoisia. Kukin sitten valitsee, kummassa statuksessa haluaa elää tiedostaen valintojensa juridiset ja taloudelliset seuraukset.

Lue lisää

Tuolta löytyy tietoa avioliittoinstituution kehityksen taustoista:

http://www.geocities.com/jvilkka/AvioliittoKeskiajalla.htm

mies vastaa itse omaisuudellaan veloistaan, ne eivät siirry lapsille tai vanhemmille.