Olen kohta ollut puolisoni kanssa 4 vuotta. kihlaus on meille kummallekkin "vakava" asia joten siitä ei ole ede kummemmin puhuttu. Ollaan vaan juteltu mitä se merkitsee ja molemmat olemme samaa mieltä että se on lupaus naimisiin menosta joka taas on lupaus elää koko elämä yhdessä. näillä ikävuosillä loppu ikä ei olekkaan kovin lyhyt kun molemmat olemme nuoria.
Kaiken näköstä on koettu ja selvitty hengissä. pääosin elämä lepposta ja onnillasta.
Mistä sinä _tiesit_ että tuon haluan viereeni vanhenemaan? Nuo kasvot haluan nähdä vielä ryppyisenä ja kihtivaivaisena...
Välillä minua pelottaa että jos tuo saa päähänsä kosia ja nakkaan sellasia lauseita ettei vahingossakaan niin sattuis käymään... mutta toisaalta...
en kaipaa aikoja kauaako olitte yhdessä, vaan niitä kokemuksia. mitä sellasta tapahtu että tajusitte että mejän liitto kestää mitä vaan?
milloin tiesit oikeeksi?
12
3022
Vastaukset 12
- ja vastoinkäymisiä
Itse tiesin silloin, kun selvisimme yhdessä monista vastoinkäymisistä. Itse uskon siihen, että ei voi rakastaa toista kyllin syvästi, jos ei ole mitään kummempaa kokenut toisen kanssa. Tarkoitan siis sitä, että jos ei ole joutunut toisen kanssa mitään asioita selvittää tai mitään kummempaa kohtaamaan, ei voi myöskään tuntea toista vielä tarpeeksi hyvin.
Kun mieheni toipui vakavasta onnettomuudesta, olin koko ajan tukena ja autoin. Se oli jo suurempi ponnistus ihan koko suhteenkin kannalta. Kun sain keskenmenon, hän tuki minua vaikka itsekin suri. Kun olemme käyneet läpi lapsettomuustutkimuksia ja vähän jo hoitojakin, ne ovat vain kasvattaneet meitä. Kun itse surin perheväkivaltaa, jota lapsuudenperheessäni oli paljon, mieheni tuki minua, haki minua luokseen turvaan ym.
Eli kun on tarpeeksi kokenut myös huonojakin asioita yhdessä ja niistä on selvinnyt, silloin sen mielestäni tietää. Me olemme tosin olleet yhdessä "vasta" 3 vuotta ja paljon on koettu, yllä ei vielä edes kaikki.
Yritän itse uskoa siihen, että selviämme kaikesta vastaantulevasta, jos vain tahdomme. Siitähän koko hommassa (=avioliitossa, siihen lupautumisessa) on kyse. Että tahtoo olla toisen kanssa, tuli mitä tuli. Kyllä aito rakkaus kestää, jos niin haluaa.
Itse olen valmis yrittämään kaikkeni tämän suhteen vuoksi.- Kattuli
Itse tiesin kun ensi kertaa katsoin miestä silmiin vaikka ei oltu edes puhuttu. Katse riitti. Meni läpi ja käänsi kaiken.
- ....
Olen samaa mieltä kanssasi, että varmasti vaikeuksien jälkeen, toisen tuntee paremmin. Mutta entä jollei ole vaikeuksia?
Minä olen sitä mieltä (en siis ole naimisissa), että naimisiin kannattaa mennä, jos tuntuu siltä että juuri tuon ihmisen kanssa haluaa viettää loppuelämänsä, ja että vioistaan huolimatta hän on paras mahdollinen kumppani juuri itselle. Ja mielestäni toinen myös pitää tuntea tarpeeksi hyvin, ennen naimisiinmenoa. En voisi koskaan kuvitellakaan meneväni naimisiin esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen.. - Nimetön
Kattuli kirjoitti:
Itse tiesin kun ensi kertaa katsoin miestä silmiin vaikka ei oltu edes puhuttu. Katse riitti. Meni läpi ja käänsi kaiken.
Ensimmäisestä katseesta tiesin. Valitettavasti mies ei kosinut. Se katse ei merkinnyt hänelle samaa.
- turhia stressaa
jos olette nimittäin parikymppisiä, niin se on max. 10v mitä viihdytte yhdessä. Kolmekymppisinä toisella tai molemmilla on uudet ajatukset "siitä oikeasta" tai olette muuten vaan kasvaneet erillenne. Nyt ei moista voisi edes kuvitella mutta usko pois, se voi tapahtua niin monesta eri syystä ja nopeammin kuin kukaan voisi kuvitella. Ei siis muuta kuin reippaasti vaan kimppaan!
- vaimo08
Ite aloin seurustella kun olin 16, ja pitkään olin miestäni katellu ja ajatellu, et me oltas hyvä pari. Sit kun oltiin pari vuotta seurusteltu ja muutettu yhteen ni kyl tiesin, et mennään jossain vaiheessa naimisiin ja rakennetaan talo yms.peruskuvio. No melkein kymmenen vuotta on menny. Talo on rakennettu ja naimisiin menty.Mies vaan sairastu talon rakennusvaiheessa syöpään ja tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Mää oon aina tiennyt että tää mies on mun mies koko loppuelämän, mutta siks tuntuu vielä hirveemmältä ajatella et mitä sit tapahtuu ku sellasen rakkauden menettää?
Nuorena seurustelun aloittaminen ei todellakaan tarkota välttämättä sitä,et pakosti ero jossain vaiheessa tulee (no tuleehan se, mut ei välttämättä omasta tahdosta). Ei kai sillä naimisiin menollakaan mikään kiire tartte olla, jos ei siltä tunnu. Loppuelämäsi on toivottavasti pitkä aika ja siinä kerkee kaikenlaista tapahtua. Jos erokin tulee, ni ei se maailma siihen kaadu (ottaa varmasti monelle ympäristön ihmisille kovemmalle)... - vastannu kysymykseeni
kerroit vain oman tarinasi. sinä luultavasti olit perustanut mielikuvituksen avioliitosta ja yhdessä asumisest aepärealistisella pohjalle ja kyllästyit mi eheesi ja kasvoit omasta tahdostasi erilleen miehestäsi. en usko erilleen kasvamiseen siinä kuin sinä. tiedän että avioliitto ei elo ruusuilla tanssimista ja tiedostan että ihmiselle tulee heikkoja hetkiä, myös niitä ajatuksia että jos oisi jonkun muun kanssa.
olen aika realistinen älämäni tilanteesta. olemmte kokeneet paljon ,mutta ilmeisesti vain täytyy luottaa omaan vaistoon. olemmme asuneet yhdessä, kohdattu työttömyyttä, lähimmäisen sairastumista, muuttua erilleen kaikesta, kaukosuhdetta jne.. mutta.. välillä mietin että kaiken tämän jälkeen mitä pitäisi tapahtua jotta varmistuisin että tuo on se mun mies...
kaipa se elämä opettaa..
- StippaS
..mitäs sitten kun ymmärtääkin sen vääräksi?
- ymmärtää
ennen ku menee naimisiin. naimisiin menos on lupaus loppu elämästä. sen takia täytyy tuntea itsensä ja puoliso hyvin. ja hyväksyä se että kumpikin muuttuu ja kasvaa parisuhteen aikana.
- seura.nainen
Minä tiesin minulle tärkeistä pienistä asioista. Hän sai minut nauramaan, hänen lähellään minun on hyvä olla, hän lohduttaa kun olen surullinen, tukee kun ole epävarma, hän vastaa minun rakkauteeni, kehuu jos olen laittanut hyvää ruokaa..
Mielestäni sen näkee ihan pienistä arjen asioista. Lopulta kuitenkin kyse on tahdosta. Kenet sinä tahdot rinnallesi elämään? Jakamaan arjen ilot ja tuskat. - Handes*
Mieheni kävi Intiassa reissaamassa kolme kuukautta ja minä en sen hetkisen elämäntilanteeni takia voinut lähteä mukaan (yhdessä asuttiin jo silloin ja asumista oli takana vuosi). Tänä aikana tietenkin ikävä vaivasi yms. mutta siitä selvittiin. Sen jälkeen mies kosi ja olin varma, että tässä sitä ollaan loppuelämä ja tätä me molemmat halutaan. Paljon muitakin hankaluuksia ollaan koettu, vaikka yhteistä taivalta on vasta 2 vuotta takana. Sormus sormessa sinetöi tän suhteen ja merkitsee molemmille, että naimisiin mennään :)
- Hääkuumeilija
Tiedän, että vanhenen nykyisen avomieheni kanssa. Olin aikaisemmin pitkässä suhteessa ja silloin tiesin koko ajan, ettei homma kestä ikuisuutta. Vajaa kymmenen vuotta meni pelkällä himolla ja rakkaudella. Nyt on mukana kuitenkin muutakin. Nykyisen kanssa on samat arvot ja saman kaltaiset unelmat. Nauramme samoille asioille ja pidämme hauskaa yhdessä. Luotan häneen täysin ja hän minuun. Emme oikeastaan edes riitele, hän ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista mistä minulla olisi syytä hermostua (en kyllä ole kovin pedantti esim. kodin siisteyden suhteen). Pystymme puhumaan kaikesta ja annamme toistemme elää omaa elämäänsä. Ylipäätänsä arki sujuu loistavasti. Ja se on jo aika hyvä edellytys onnistuneelle avioliitolle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???412065Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha7051394- 1051132
- 126986
Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk87925- 66805
- 33684
Kuka om uusi kylän mies?
Ajelee polkupyörällä. Vaalea, melkein kalju. Ilmestyi katukuvaan tänä kesänä. Viettää aikaa kauppojen tuulikaapeissa. Ku15642Olinko yhden viestin arvoinen?
Sen verran olit valmis panostamaan ja selvittämään umpisolmuja. Kukkuluuruu vaan sinullekin mies.76563- 78511