Akryylivärit vastaan öljyvärit

on ehkä juuri kuivumisessa. Kuivumisaika riippuu aika paljon A) kuinka imevä pohja on alla ja B) miten paksua maalikerrosta käyttää. Imevälle pohjalle (esim. Gessolle) maalattu tärpätillä ohennettu ohut öljyväri kuivuu muutamassa päivässä pöly- vaan ei kosketuskuivaksi. Jos päälle maalaa toisen kerroksen, sen pitää olla rasvaisempi kuin ensimmäisen ja sen kuivuminen kestää jo kauemmin. Paksuhko öljyväri kuivuu pölykuivaksi noin viikossa ja kosketuskuivaksi 2-4 viikossa.

Nykyään saa myös vesiliukoisia öljyvärejä, joilla välttää tärpätin käytön kokonaan. Ne ovat käteviä mm. maalausreissuilla maastossa tai matkoilla. En ole niitä kokeillut enkä valitettavasti osaa sanoa eroa kuivumisajassa tavanomaisiin öljyväreihin.

On makuasia kummasta pitää enemmän akryyli- vaiko öljyväreistä. Akryyleillä olen maalannut vain työhuoneella, jossa on helpompi läträtä veden kanssa koska, kuten totesit, akryyli kuivuu nopeasti sekä paletilla että siveltimissä.

Paletille voi jättää öljyvärejä hyvin seuraavaan päivään mutta kasoissa, levitettynä se ehtii jo kuivahtaa pikkasen. Paletin päälle voi laittaa esim. voipaperin estämään hapettumista (=kuivumista). Siveltimet voi panna pystyyn purkkiin, jossa on tärpättiä pohjalla, jolloin vain pyyhkimällä voi jatkaa seuraavina päivinä.

akryyleillä tekemisen jatkamista. Öljyt ovat ehkä hieman liian hitaita kuivumaan jos töiden ympärillä häärää lapsia. Myös tärpätti ym. öljyvärimaalaukseen kuuluvat aineet ovat haitallisia. Kaikkien nesteiden käytön opettelu on myös oma operaationsa ja kestää aika pitkään.
Akryyli on todella helppo, monipuolinen ja anteeksi antava maalaus tekniikka. Värit eivät ehkä ole aivan yhtä heleitä ja loistavia kuin öljyillä. Osittain siksi että akryylit ovat paljon mattapintaisempia. Mediumilla saa myös helpotusta tähän ongelmaan. Pistää vaikka medium kerroksen valmiin työn päälle niin värit muuttuvat paljon syvemmiksi. Mediumiakin on kahdenlaista, mattaa ja kiiltävää. Mattakin kiiltää itseasiassa aika paljon.
Hyvä niksi tuon palettiin kuvumisen estämiseksi on pistää vaikka lautanen paletin päälle. Olen käyttänyt samaa värisekoitusta samalta paletilta (kertakäyttölautasia) pisimmillään muistaakseni kolmen päivän ajan.
Sitten kun akryyli on hallussa voi helposti hieman alkaa testailla myös öljyjä, esim. tekemällä alusmaalauksen akryyleillä ja sit päälle öljyä.

Akryyli on siis vesiliukoinen, nopeasti kuivuva ja helppokäyttöinen.

Öljy on liuotinliukoinen, hitaammin kuivuva ja käytöltään hieman monimutkaisempi, jos kohta myös monipuolisempi.

Akryylivärien pigmentit ovat usein "harrastelijalaatua" mikä voi aiheuttaa ongelmia värien sekoituksissa ja teoksen kestävyydessä. Aika ja uv-valo voivat siis muuttaa/haalistaa työtä nopeastikin. Tosin korkealaatuisiakin akryyleja on saatavilla.

Öljymaalaus on tekniikkana oikeastaan aivan erilainen kuin akryylimaalaus. Samoilla metodeilla ei pitkälle pötkitä. Öljymaalarin on otettava selvää eri maalauspohjien eroista, maalausnesteistä ja niiden käytöstä, väli- ja loppuvernissoista jne, jos haluaa laadukkaan lopputuloksen.

Toiset pitävät akryylimaalauksen nopeaa kuivumista etuna, toiset haittana. Samoin on öljymaalauksen hitaan kuivumisen laita. Akryylivärien kuivumista voi hidastaa taidetarvikeliikkeestä saatavalla "hidastajalla" eli retarderilla. Tätä kannattaa kokeilla. Akryylivärille on myös saatavilla sekä himmeää että kiiltävää mediumia. Kiiltävää mediumia käyttämällä jäljestä saa hyvin "öljyvärimäisen." Lisäksi akryyleissa on se etu, että niistä ei ilmaan haihdu juurikaan haitallisia aineita. Öljyväreillä maalattaessa tärpättiä, lamppuöljyä tai vastaavaa on aina käytettävä enemmän tai vähemmän. Varsinkin, jos taloudessa on lapsia eikä erillistä työhuonetta kunnollisine tuuletussysteemeineen voida järjestää, välttäisin perinteisillä öljyväreillä maalaamista kotona.

Öljyvärien kuivumista voi tiettyyn pisteeseen saakka nopeuttaa sikkatiiveilla. Liuottimella voimakkaasti ohennettu väri säilyy käyttökelpoisena paletilla korkeintaan muutamia tunteja. Öljyinen, paksu väri säilyy jokseenkin pitkään, varsinkin jos sen suojaa kelmulla, voipaperilla tms. Öljyvärin voi myös siirtää paletilta pieneen tiiviiseen muovi- tms. purkkiin. Jos väriä on paljon, värin päälle purkkiin kannattaa kaataa ohut kerros vettä, joka eristää värin ilmasta ja hidastaa kuivumista entisestään.

Sitten on vielä olemassa ns. vesiliukoiset öljyvärit, jotka ovat tosin öljypohjaisia ja käyttäytyvät jokseenkin kuin öljyvärit, mutta ohentuvat vedellä. Näitä voi hyvin käyttää, mutta niille on ostettava maalinesteet taidetarvikeliikkeestä, koska perinteiset sekoitukset ovat yleensä liuotinpohjaisia. Pellavaöljyä tms. ei voi käyttää maalinesteenä, koska värit eivät enää sen lisäämisen jälkeen liukene veteen. Vesiliukoiset öljyvärit kuivuvat kokemukseni mukaan ehkä hiukan nopeammin kuin perinteiset, mutta eivät yhtä nopeasti kuin akryylit.

Itse kokeilisin sinun tilanteessasi ensin hidastaa akryylien kuivumista retarderilla ja sitten, jos kuivuminen edelleen tuntuisi liian nopealta, kokeilisin vesiliukoisia öljyvärejä. Usein taiteilijat myös maalaavat akryyleilla alusmaalauksen, suuret väripinnat ja pohjavärit ja jatkavat sitten päälle öljyväreillä. Tätäkin voit kokeilla. Tällöin akryylin nopea kuivuminen nopeuttaa työn aloitusta ja öljyvärin hitaampi kuivuminen antaa aikaa yksityiskohtien hiomiseen.

Perinteisen öljyvärimaalauksen terveyshaitoista (koskien nimenomaan liuottimia) ei varoiteta tarpeeksi taidetarvikeliikkeissä. Etenkään lapsia ei kannata altistaa jatkuvalle tärpätinhaistelulle eikä se tee aikuisellekaan hyvää. Öljymaalaustilan tulisi aina olla asuintiloista erillinen ja erittäin hyvin tuuletettu. Myös suojakäsineiden käyttöä kannattaa harkita, jos iho on herkkä eikä ole kiinnostusta kroonisen ihottuman hankkimiseen.

Paljon kiitoksia perustellisista vastauksista. Tällaisia tietoja tuntui olevan hieman haastavaa löytää netistä tai kirjoista. Vastausten perusteella jatkan akryyliväreillä maalailua. Tilassa, jossa maalaan harrastetaan muutakin ja tiedän saavani herkästi päänsäryn hajuista niin että öljyvärit eivät mitä ilmeisimmin ole minun juttuni.

Onko akryyliväreillä tehdyt työt suojattava vernissalla? Hankkimani aloituspakkauksen mukana tuli myös vernissapullo, jota en ole vielä avannut. Jostain muistelen lukeneeni, että akryyli ei välttämättä tarvitsisi vernissaa.

Sitten vielä väreihin: millaisia kokemuksia teillä on valmiista sekoiteväreistä? Tarkoitan nyt näillä valmiilla väreillä "muita kuin niitä kuutta perusväriä, jotka ovat vesiväripaletissa". Itse olen muutamissa alustavissa kokeiluissani käyttänyt vain näitä kuutta väriä valkoista.

Ostin kokeeksi valmiin ihonvärin ja kolmannen sinisen. Sain kuitenkin itseäni tyydyttävän ihonvärin sekoitettua vahingossa perusväreistä. Tuubi-ihon kanssa olen ihan hukassa. Itse sekoitetusta väristä näen suoraan, mitä pitää lisätä halutun sävyn aikaansaamiseksi mutta jos paletilla on klöntti valmista sekoitetta, en tiedä mihin suuntaan lähteä soveltamaan. Sama koskee kolmatta sinistä, en oikein tiedä miten käyttäisin sitä.

Tässä värihommassa harjoitus ja kokemus on varmasti valttia. Hyvin varustetun liikkeen sateenkaaren kanssa kilpaileva värivalikoima on hämmästyttävä. Kai sekoiteväritkin kauppansa tekevät kun niitä kerran on myynnissä.

Ja vielä lisää kysymyksiä: kehittyäkseni harrastuksessa kaipaisin kriitikkoa töilleni. Pelkään, että teen tietämättäni jotain ihan päin seinää ja hölmöstä tottumuksesta on sitten myöhemmin vaikea oppia pois. Nykyisessä elämäntilanteessa en pysty sitoutumaan kurssilla käymiseen, lasten harrastukset menevät edelle.

Onko kuvataidepuolella tarjolla personal trainer -tyyppistä palvelua? Itselläni on mielessä aivan tiettyjä aiheita, joita haluan maalata. Näen jo kuvat mielessäni. Kurssilla aiheet ovat ymmärtääkseni etukäteen määriteltyjä ja kun aikaa ei ole rajattomasti niin haluaisin keskittyä juuri omiin juttuihini. Asun pääkaupunkiseudulla.

Tämä palstahan on varsinainen tiedon alkulähde. Täältä olen oppinut enemmän kuin pari opaskirjaa luettuani. Erittäin mainiota.

Tuo tuuletushomma minulta on unohtunut täysin. Akryylit eivät haise kovin merkittävästi niin että olen vaan tuudittautunut "ei savua ilman tulta" -ajatteluun. Ja kuten joku tässä ketjussa jo mainitsikin, värivalmistajien esitteissä ei juuri haitoista ja harmeista puhuta. Lapset ovat jo onneksi sen verran isoja että ovat (toistaiseksi...) pitäneet sormensa irti väreistä. Olenkin pensseli hampaden välissä mumissut uhkauksia värien vaaroista.

Lohdullista kuulla, että violetti on muillekin haasteellinen. Minulla oli taannoin ajatuksena maalata krookuksia mutta eihän siitä mitään tullut kun sain aikan vain jotain lähes harmaaseen taittuvaa lilaa, örk.

Ostamaani "ihonväriä" kuvaa hyvin yllä olevan vastaajan "punertava vaalea beige". Sellainen barbiväri. ;-) Ehkä sillekin käyttöä vielä löytyy.

Olen netissä seikkaillessa löytänyt muutaman sivuston, jossa ihmiset arvostelevat toistensa töitä. Näissä haasteena on se, että

- Vain valmiita kuvia arvostellaan. Jos joku esittää parannusehdotuksen, se on tavallaan myöhäistä - tai sitten ei, tilanteesta riippuen.
- Löytämilläni sivustoilla kommentointi on ollut lyhytsanaista ja eikä tarpeeksi kriittistä omiin tarpeisiini.
- Töiden kuvaaminen on oma taiteenlajinsa. Taidenäyttelyissä näkee miten hyvä valaistus herättää työt henkiin. Hyväkin valokuva latistaa armotta upeankin työn. Tietenkin esim. kuvan sommittelua voi arvioida tästä huolimatta.

Joa jollakulla on suositella arvostelusivustoja niin olisi kiva jos viitsitte linkittää tänne.

Olen vähän harkinnut, josko kehtaisi ottaa johonkin taidekurssin vetäjään yhteyttä ja kysellä yksityisohjausta. En kuitenkaan haluaisi valita ohjaajaa ihan sokkona, olisi tärkeää, että pääsisin samalle aaltopituudelle opettajan kanssa.

Nyt odottelen ihan täpinöissä tuon 360 astetta -sivuston avautumista. Ehkäpä sieltä löytyy henkilökohtaisia taidevalmentajia ja vaikkaties mitä kivaa. :-)