Kysymyksiä

Kiitos vastauksesta.
Vielä haluaisin tietää pari asiaa.
Jos hankkii pariskunnan, kuinka usein linnut sitten tekevät jälkikasvua, vai pitääkö ne välillä erottaa? Kannattaisiko undupariskunta hankkia mieluummin kasvattajalta? Ovatko lintujen poikaset yleensä terveitä, ja pitääkö kasvatukseen käytettävä lintu valita kovin tarkoin? Mitäs poikaset sitten syövät?

??? kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Vielä haluaisin tietää pari asiaa.
Jos hankkii pariskunnan, kuinka usein linnut sitten tekevät jälkikasvua, vai pitääkö ne välillä erottaa? Kannattaisiko undupariskunta hankkia mieluummin kasvattajalta? Ovatko lintujen poikaset yleensä terveitä, ja pitääkö kasvatukseen käytettävä lintu valita kovin tarkoin? Mitäs poikaset sitten syövät?

Lue lisää

Papukaijat ovat kolopesijöitä, eli jos ei pönttöä laiteta ei jälkikasvuakaan tule (toki on sitten huolehdittava etteivät linnut ala kehitellä omaa koloa kirjahyllyyn tms). Pesittämistä ei todellakaan kannata harrastaa ellei siihen ole vartavasten tarvetta, tietoa ja kokemustakin linnuista jo vähän enemmän. Ihan mitä tahansa lintuja ei myöskään kannata suin päin pesittää, vaan on huolehdittava siitä että tulevat emot ovat terveitä ja vahvoja ja pesintään soveliaita, eivät liian nuoria/vanhoja eivätkä tietenkään sukua toisilleen. Ei noille kuitenkaan mitään koirien tai kissojen kaltaisia "rotumääritelmiä" tai jalostusvaatimuksia ole, vaan on sitten kasvattajan vastuulla arvioida onko pesitettävä lintu normaali ja terve lajinsa edustaja. Tietysti jos jotain tiettyjä värimuunnoksia havittelee poikueesen on myös oltava selvillä perusteet genetiikasta ja undun värien periytymisestä ja valittava tarkemmin emot sen mukaan.

On myös jo etukäteen mietittävä mitä mahdolliselle jälkikasvulle tapahtuu, saako ne kaupaksi hyviin koteihin ja onko niitä mahdollisuus pitää itse jos ei saa, ja jos poikaset pitää onko mahdollisuus taatusti pitää huolta ettei poikasia tule sisarusten tai poikasten ja emojen kesken.
Jos pesitystä haluaa harrastaa, on pariskuntaa alettava valmistella siihen jo ennen pöntön laittoa huolehtimalla monipuolisesta ruokavaliosta, jotta jo munaan saa poikaselle riittävät eväät matkaan kehitykseen ja emo saa varmasti tarpeeksi munintaan tarvittavia ravinteita (proteiinit, vitamiinit, kalsium yms) Pelkkä siemenseos ei ole yksinään riittävää edes perusruokintaan, saati pesitykseen.

Emot ruokkivat poikaset itse ja poikasvaiheessa onkin pidettävä tarjolla pehmeää ja helposti sulavaa ruokaa josta poikaset saavat nopeasti energiaa ("voimaruokaa", mössönä keitettyä hienonnettua munaa, pastaa, pakastevihanneksia , porkkana/omenaraastetta, yms). Monipuolista ja helposti syötävää ruokaa on oltava tarjolla myös siinä vaiheessa kun poikaset lähtevät pöntöstä ja alkavat harjoitella itsenäistä ruokailua ja elämää.

Undut pesivät yleensä suht helposti, mutta ensikertalaisilla homma voi vielä olla vähän hakusassa ja epäonnistua kokonaan tavalla tai toisella, ja välillä osa poikasista ei ole elinkelpoisia, näihinkin kannattaa henkisesti varautua jos pesityksestä haaveilee.

Pesimäikäisen pariskunnan kannattaa antaa pesiä korkeintaan pari kertaa vuodessa, ja pesintöjen välillä reilusti taukoa. (Jos ensimmäinen poikue epäonnistuu tai on suht pieni ja emot hyväkuntoisia voi yhden uusintapesyeen tehdä heti perään, mutta sitten taas kunnon tauko). Undut voivat kyllä munia ilman pönttöäkin (tai vaikkei koirasta ole mailla eikä halmeilla), silloinkin tulee huolehtia siitä että emo saa riittävästi ravinteita ja koittaa saada pesimävire pois päältä mikäli munantulo ei ota tyrehtyäkseen järkevässä ajassa.

Harvoin kyllä kotipesityksessä on ylipäätään syytä pesittää paria kertaa tai kahta enempää. Unduista kun ei mikään pula markkinoilla ole, niin kannattaa huolella kysellä itseltään miksi juuri tämän parin pitäisi pesiä.

Kasvattajia ja "kasvattajia" on moneen junaan. Toki asiansa osaavalta ja vastuulliselta harrastajalta suoraan linnun hankkiminen on aina suositeltavaa, linnun ikä ja tausta on tiedossa ja neuvojakin varmasti saa tarvittaessa. Etenkin jos haluaa kesyjä lintuja kannattaa kysellä poikasia joita kasvattaja on jo pienestä pitäen käsitellyt. Toisaalta sitten "me laitettiin meidän tipille ja topille pönttö kun ne on niin söpöjä ja nyt niitä poikasia vaan tulee ja tulee"-tyypiltä jolla tuskin se ruokintakaan on kunnossa ei välttämättä hyvälaatuista poikasta tule jolloin eläinkaupasta voi jo saada parempiakin lemmikkejä. Kasvattajiltahan ne linnut kauppaankin tulee ja niiden laatu voi vaihdella todella paljon (ulkomaan tuonti - kotimainen kasvattaja - satunnainen kotipesittäjä jne). Hyvältä kasvattajalta tullut nuori poikanen joka ei ole ehtinyt "villiintyä" kaupassa kovin kauan on ihan OK-ostos sekin, ja etenkin jos tavoitteena ei ole se kesyys on vähän levottomampi tarhakasvatti tietysti ihan yhtä hyvä lemmikki.

-M- kirjoitti:

Papukaijat ovat kolopesijöitä, eli jos ei pönttöä laiteta ei jälkikasvuakaan tule (toki on sitten huolehdittava etteivät linnut ala kehitellä omaa koloa kirjahyllyyn tms). Pesittämistä ei todellakaan kannata harrastaa ellei siihen ole vartavasten tarvetta, tietoa ja kokemustakin linnuista jo vähän enemmän. Ihan mitä tahansa lintuja ei myöskään kannata suin päin pesittää, vaan on huolehdittava siitä että tulevat emot ovat terveitä ja vahvoja ja pesintään soveliaita, eivät liian nuoria/vanhoja eivätkä tietenkään sukua toisilleen. Ei noille kuitenkaan mitään koirien tai kissojen kaltaisia "rotumääritelmiä" tai jalostusvaatimuksia ole, vaan on sitten kasvattajan vastuulla arvioida onko pesitettävä lintu normaali ja terve lajinsa edustaja. Tietysti jos jotain tiettyjä värimuunnoksia havittelee poikueesen on myös oltava selvillä perusteet genetiikasta ja undun värien periytymisestä ja valittava tarkemmin emot sen mukaan.

On myös jo etukäteen mietittävä mitä mahdolliselle jälkikasvulle tapahtuu, saako ne kaupaksi hyviin koteihin ja onko niitä mahdollisuus pitää itse jos ei saa, ja jos poikaset pitää onko mahdollisuus taatusti pitää huolta ettei poikasia tule sisarusten tai poikasten ja emojen kesken.
Jos pesitystä haluaa harrastaa, on pariskuntaa alettava valmistella siihen jo ennen pöntön laittoa huolehtimalla monipuolisesta ruokavaliosta, jotta jo munaan saa poikaselle riittävät eväät matkaan kehitykseen ja emo saa varmasti tarpeeksi munintaan tarvittavia ravinteita (proteiinit, vitamiinit, kalsium yms) Pelkkä siemenseos ei ole yksinään riittävää edes perusruokintaan, saati pesitykseen.

Emot ruokkivat poikaset itse ja poikasvaiheessa onkin pidettävä tarjolla pehmeää ja helposti sulavaa ruokaa josta poikaset saavat nopeasti energiaa ("voimaruokaa", mössönä keitettyä hienonnettua munaa, pastaa, pakastevihanneksia , porkkana/omenaraastetta, yms). Monipuolista ja helposti syötävää ruokaa on oltava tarjolla myös siinä vaiheessa kun poikaset lähtevät pöntöstä ja alkavat harjoitella itsenäistä ruokailua ja elämää.

Undut pesivät yleensä suht helposti, mutta ensikertalaisilla homma voi vielä olla vähän hakusassa ja epäonnistua kokonaan tavalla tai toisella, ja välillä osa poikasista ei ole elinkelpoisia, näihinkin kannattaa henkisesti varautua jos pesityksestä haaveilee.

Pesimäikäisen pariskunnan kannattaa antaa pesiä korkeintaan pari kertaa vuodessa, ja pesintöjen välillä reilusti taukoa. (Jos ensimmäinen poikue epäonnistuu tai on suht pieni ja emot hyväkuntoisia voi yhden uusintapesyeen tehdä heti perään, mutta sitten taas kunnon tauko). Undut voivat kyllä munia ilman pönttöäkin (tai vaikkei koirasta ole mailla eikä halmeilla), silloinkin tulee huolehtia siitä että emo saa riittävästi ravinteita ja koittaa saada pesimävire pois päältä mikäli munantulo ei ota tyrehtyäkseen järkevässä ajassa.

Harvoin kyllä kotipesityksessä on ylipäätään syytä pesittää paria kertaa tai kahta enempää. Unduista kun ei mikään pula markkinoilla ole, niin kannattaa huolella kysellä itseltään miksi juuri tämän parin pitäisi pesiä.

Kasvattajia ja "kasvattajia" on moneen junaan. Toki asiansa osaavalta ja vastuulliselta harrastajalta suoraan linnun hankkiminen on aina suositeltavaa, linnun ikä ja tausta on tiedossa ja neuvojakin varmasti saa tarvittaessa. Etenkin jos haluaa kesyjä lintuja kannattaa kysellä poikasia joita kasvattaja on jo pienestä pitäen käsitellyt. Toisaalta sitten "me laitettiin meidän tipille ja topille pönttö kun ne on niin söpöjä ja nyt niitä poikasia vaan tulee ja tulee"-tyypiltä jolla tuskin se ruokintakaan on kunnossa ei välttämättä hyvälaatuista poikasta tule jolloin eläinkaupasta voi jo saada parempiakin lemmikkejä. Kasvattajiltahan ne linnut kauppaankin tulee ja niiden laatu voi vaihdella todella paljon (ulkomaan tuonti - kotimainen kasvattaja - satunnainen kotipesittäjä jne). Hyvältä kasvattajalta tullut nuori poikanen joka ei ole ehtinyt "villiintyä" kaupassa kovin kauan on ihan OK-ostos sekin, ja etenkin jos tavoitteena ei ole se kesyys on vähän levottomampi tarhakasvatti tietysti ihan yhtä hyvä lemmikki.

Lue lisää

Itse vastustan ehdottomasti etenkin ensikertalaisen (siis juuri linnun hankkineen) pesityksiä.
Meillä ollut unduja koko ikäni ja silti en pesitä lintujani.
Suomen maassa on varmasti tarpeeksi näitä linnuista oikeasti TARPEEKSI tietäviä, niinkuin -M-, joilla monen monen vuoden kokemus ensinnäkin vain linnuista ja kasvatuksesta. Eikö voitaisi jättää pesityspuuhia sellaisille ja jättää nämä koti-kokeilu-pesitykset kokonaan?