Lietsooko

pääuutinen ja varsinkin, kun se tapahtuu nuorison toimesta, maassa joka ei pitäisi olla mikään takapajula.

Minä taas kummastelin sitä, että se oli ykkösaihe ulkomailla.

kotoa saa tai pitäisi saada perusta toisen ihmisen kunnioittamiselle. Koulussakin pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yhteisöllisyyden kehittymiseen. Suomalainenhan on helposti erakoituva. Meillä on niin ihmeellisiä idolejakin. Henkilöitä, jotka saavat mielettömästi rahaa, perhe-elämä usein hakoteillä jne. Tuon rahan takia mediakin nyt rypee surussa.

1943 kirjoitti:

kotoa saa tai pitäisi saada perusta toisen ihmisen kunnioittamiselle. Koulussakin pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yhteisöllisyyden kehittymiseen. Suomalainenhan on helposti erakoituva. Meillä on niin ihmeellisiä idolejakin. Henkilöitä, jotka saavat mielettömästi rahaa, perhe-elämä usein hakoteillä jne. Tuon rahan takia mediakin nyt rypee surussa.

Lue lisää

Kaikilla mittareilla mitattuna, traaginen tapahtuma.
Vouhotetaanko kuitenkin liikaa tapahtuman ympärillä?
Veteraanit kun palasivat sodasta ei heistä sen kummemmin kannettu huolta. Ei ollut kriisipuhelimia eikä terapiota. Jotkut tahot jopa syyttelivät että koko sota oli näiden nuorten miesten syytä.
Kaikkia sodan kauhuja kokeneina nämä samaiset miehet kykenivät kuitenkin rakentamaan meidän nykyistä hyvinvointivaltiota.
Toki ongelmiakin oli mutta sodankäyneiden määrään nähden vähän.

Ennen eläkkeelle pääsyäni minulla oli poikkeuksetta yli 30 oppilasta luokassani. Vain silloin, kun opetin 1.-2- luokkalaisia oli korkeintaan 25 oppilasta.
Noihin yli kolmeenkymmeneen mahtui muutama ylivilkas, muutama muuten vaan häiriintynyt ja loput olisivat halunneet oppia kulloinkin opetettavana olleet asiat. Kyllä siinä yhtä opettajaa revittiin suuntaan jos toiseenkin! Tottakai yritin ja tiedän, että muutkin kollegat yrittivät pitää lapset ajan tasalla myös käyttäytymisasioissa, mutta oppi ei valitettavasti mennyt aina kaikkien päähän.
Menkääpä joskus kouluun ja pyytäkää olla kuunteluoppilaina päivän, pari!
Opettajat ovat nykyään stressautuneimpia ammattilaisia. Yhä useampi heistä jättää koulun ja menee tekemään helpompaa työtä.

eläkeläisopettaja kirjoitti:

Ennen eläkkeelle pääsyäni minulla oli poikkeuksetta yli 30 oppilasta luokassani. Vain silloin, kun opetin 1.-2- luokkalaisia oli korkeintaan 25 oppilasta.
Noihin yli kolmeenkymmeneen mahtui muutama ylivilkas, muutama muuten vaan häiriintynyt ja loput olisivat halunneet oppia kulloinkin opetettavana olleet asiat. Kyllä siinä yhtä opettajaa revittiin suuntaan jos toiseenkin! Tottakai yritin ja tiedän, että muutkin kollegat yrittivät pitää lapset ajan tasalla myös käyttäytymisasioissa, mutta oppi ei valitettavasti mennyt aina kaikkien päähän.
Menkääpä joskus kouluun ja pyytäkää olla kuunteluoppilaina päivän, pari!
Opettajat ovat nykyään stressautuneimpia ammattilaisia. Yhä useampi heistä jättää koulun ja menee tekemään helpompaa työtä.

Lue lisää

olen sitäpaitsi kuullut,että ns.tarkkisluokkia,erityisluokkia vähennetään,koulukuraattoreiota,puhumattakaan koulupsykologeista puute.Yleensäkin lasten ja nuorten asiat huonolla tolalla.
Turha jonkun viisastella,ettei ennenkään ollut,mutta nykyiset koulut mammuttimaisia,luokat ylisuuria.Maailma muuttuu koko ajan,mutta koulu-ja lastensuojeluasioissa tehdään ymmärtämättömiä ratkaisuja,lasten kustannuksella.
Pari päivää sitten kuulin tutkimuksesta,jossa todettiin monenkin huostaanotetun lapsen ja nuoren joutuvan laitokseen,sijaisperheistäkin suuri puute.
Esimerkiksi "lastenkodin" voi nykyisin perustaa melkeinpä kuka vaan,riittää jos siellä on yksi ammatillisesti koulutettu henkilö.Jotkut näistä laitoksista ovat pahempia kuin vankilat,tiedän,en puhu puppua.
Silmiini sattui kesällä ilmoitus lehdessä:lastenkoti myytävänä,ja satuinpa tietämään ko.laitoksen,joka oli yksi näistä epäonnistuneimmista,epäinhimillisistä paikoista.
Totta on,että kouluihin pääsee katsomaan "kansankynttilöiden" nykyistä työtä,ei ole ihme,että opettajista paljonkin joutuu etsimään itse apua mielenterveyteensä tai lopettamaan työnsä liiallisten paineitten alla.

asioissa mukana kirjoitti:

olen sitäpaitsi kuullut,että ns.tarkkisluokkia,erityisluokkia vähennetään,koulukuraattoreiota,puhumattakaan koulupsykologeista puute.Yleensäkin lasten ja nuorten asiat huonolla tolalla.
Turha jonkun viisastella,ettei ennenkään ollut,mutta nykyiset koulut mammuttimaisia,luokat ylisuuria.Maailma muuttuu koko ajan,mutta koulu-ja lastensuojeluasioissa tehdään ymmärtämättömiä ratkaisuja,lasten kustannuksella.
Pari päivää sitten kuulin tutkimuksesta,jossa todettiin monenkin huostaanotetun lapsen ja nuoren joutuvan laitokseen,sijaisperheistäkin suuri puute.
Esimerkiksi "lastenkodin" voi nykyisin perustaa melkeinpä kuka vaan,riittää jos siellä on yksi ammatillisesti koulutettu henkilö.Jotkut näistä laitoksista ovat pahempia kuin vankilat,tiedän,en puhu puppua.
Silmiini sattui kesällä ilmoitus lehdessä:lastenkoti myytävänä,ja satuinpa tietämään ko.laitoksen,joka oli yksi näistä epäonnistuneimmista,epäinhimillisistä paikoista.
Totta on,että kouluihin pääsee katsomaan "kansankynttilöiden" nykyistä työtä,ei ole ihme,että opettajista paljonkin joutuu etsimään itse apua mielenterveyteensä tai lopettamaan työnsä liiallisten paineitten alla.

Lue lisää

Sen jälkeen kun Suomi liittyi EUn alkoivat rahat virrata sinne suuntaan, valtava määrä uusia virkamiehiä ja meppejä, matkat ja pvrahat, jäsenmaksut ja ties mitkä. Kyllä Suomen kokoisella maalla on melkoinen summa maksettavana sinne suuntaan, ei ole enää kunnille ja kansalaisille palveluita kuin oli ennen, ja aina on syynä raha, vaan kaikesta huolimatta ne avustukset jotka valtiomme on lupautunut antamaan kehitysmaille on kuitenkin hoidettava, heidän elämänsä on niistä kiinni, vaan meneekö ne todella sinne minne on tarkoitettu, siellä maissa ei liioin ole valvontaa !! Onhan täällä kotomaassammekin kaikenlaista 'yrittäjää', kerätään rahaa aivan tolkuttomasti vaan siitä jää matkalle melkoinen osuus, päänäärään menee jos jää.
Että jos maalaisjärjellä alkaa näitä supistuksia ja rahan käyttöä miettimään, olemme hukassa tällä vaudilla.

sitä mieltä,ei kasvatus kuulu opettajille...Ethän sinä voi sysätä lapsesi kasvatusta toisen niskoille.
Eri asia huostaan otossa.Ei tarvi ihmetellä,mihin tää maailma on menossa.Kun esim,kauppareissulla näkyy miten sellaset kolme vuotiaatkin kohtelee omia vanhempiaan.Läpsivät,sylkevät,nimittelevät,ja vanhempi ei saa lastansa kuriin.Kyllä minun mielestä kasvatus pitää lähtee jo ensiaskeleista,mikä on väärin ja oikein.Eikä sillon kun lapsi lähtee kouluun.Et se muka kuuluu opettajalle.Nyt niitetään vapaan kasvatuksen tuloksia.

eläkeläisopettaja kirjoitti:

Ennen eläkkeelle pääsyäni minulla oli poikkeuksetta yli 30 oppilasta luokassani. Vain silloin, kun opetin 1.-2- luokkalaisia oli korkeintaan 25 oppilasta.
Noihin yli kolmeenkymmeneen mahtui muutama ylivilkas, muutama muuten vaan häiriintynyt ja loput olisivat halunneet oppia kulloinkin opetettavana olleet asiat. Kyllä siinä yhtä opettajaa revittiin suuntaan jos toiseenkin! Tottakai yritin ja tiedän, että muutkin kollegat yrittivät pitää lapset ajan tasalla myös käyttäytymisasioissa, mutta oppi ei valitettavasti mennyt aina kaikkien päähän.
Menkääpä joskus kouluun ja pyytäkää olla kuunteluoppilaina päivän, pari!
Opettajat ovat nykyään stressautuneimpia ammattilaisia. Yhä useampi heistä jättää koulun ja menee tekemään helpompaa työtä.

Lue lisää

Nykyopettajilla on täysin eri valmiudet kuin meidän aikamme epäpätevillä opettajilla. Koulu voi tehdä paljon lasten hyväksi, mutta ei luonnollisestikaan näillä resursseilla.

Luokkakokoja on pienennettävä, opettajia ja muuta henkilökuntaa on lisättävä ja myös ongelmaoppilaiden on saatava edellytystensä mukaista opetusta.

Vastuu on siis meillä, jotka olemme vaatineet leikkauksia valtion menoihin.

jocus* kirjoitti:

Nykyopettajilla on täysin eri valmiudet kuin meidän aikamme epäpätevillä opettajilla. Koulu voi tehdä paljon lasten hyväksi, mutta ei luonnollisestikaan näillä resursseilla.

Luokkakokoja on pienennettävä, opettajia ja muuta henkilökuntaa on lisättävä ja myös ongelmaoppilaiden on saatava edellytystensä mukaista opetusta.

Vastuu on siis meillä, jotka olemme vaatineet leikkauksia valtion menoihin.

Lue lisää

..entisaikoja. Esim. lapsenlapseni tenttasi, miten minun piti aikoinaan koulussa käyttäytyä koska heille oli tulossa "vanhojen aikojen päivä". Silloin ope kuulemma saattoi napauttaa jopa karttakepillä pulpetille - hän kertoili.
Silmät suurina kuunteli miten mummille opetettiin mm. niiausta, voikkaope laittoi jumppasalissa kävelemään tytöt rinkiä ja aina kohdalle tullessa oli sujuvasti niiattava - pysähtymättä.

eläkeläisopettaja kirjoitti:

Ennen eläkkeelle pääsyäni minulla oli poikkeuksetta yli 30 oppilasta luokassani. Vain silloin, kun opetin 1.-2- luokkalaisia oli korkeintaan 25 oppilasta.
Noihin yli kolmeenkymmeneen mahtui muutama ylivilkas, muutama muuten vaan häiriintynyt ja loput olisivat halunneet oppia kulloinkin opetettavana olleet asiat. Kyllä siinä yhtä opettajaa revittiin suuntaan jos toiseenkin! Tottakai yritin ja tiedän, että muutkin kollegat yrittivät pitää lapset ajan tasalla myös käyttäytymisasioissa, mutta oppi ei valitettavasti mennyt aina kaikkien päähän.
Menkääpä joskus kouluun ja pyytäkää olla kuunteluoppilaina päivän, pari!
Opettajat ovat nykyään stressautuneimpia ammattilaisia. Yhä useampi heistä jättää koulun ja menee tekemään helpompaa työtä.

Lue lisää

-36 vuotta- vastaavanlaisessa oppilaitoksessa kuin Kauhajoki. Viimeiset 20 vuotta oli yhtä myllerrystä. Opetussuunnitelmat muuttuivat koko ajan, samoin koulun rakenteet. Aikaisemmin luokanvalvoja pystyi olemaan luokkansa kanssa melko paljon ja opiskelijat tulivat spontaanisti vaikkapa tunnin jälkeen juttelemaan ongelmistaan. Ennen eläkkeelle jäämistä koulu oli sirpaleinen. Opetin kurssin siellä, toisen täällä ja opiskelijat vaihtoivat ryhmää omien valintojensa mukaan. Onhan kuraattori, opintoneuvojat ja kouluterveydenhoitajat, mutta kanssakäyminen ei ole niin spontaania kuin oman luokanvalvojan. Tukevaa ryhmähenkeä ei pysty muodostumaan. Opiskelijat ovat myös muuttuneet. Kurinpitoa täytyi olla koko ajan 16-18-vuotiaille. Esim. kun käytin pisteopetusta ja osa tehtävistä piti tehdä internetin avulla, opiskelijat menivät muille sivuille, ellei vahtinut, mitä tekivät. Nuo ylisuuret ryhmät ovat ongelma, lisäksi melko tavallista on, että opettajaa syyllistetään. Mutta opettajat eivät myöskään aina ole solidaarisia toisiaan kohtaan. Sovituista säännöistä ei pidetä kiinni. Esim. meillä osa opettajista salli limsan litkimisen tunneilla. Opettajankoulutuksessa pitäisi kiinnittää tiimityöskentelyyn enemmän huomiota.Meissä opettajissakin on henkilöitä, jotka keinolla millä hyvänsä haluavat olla suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

näin on kirjoitti:

sitä mieltä,ei kasvatus kuulu opettajille...Ethän sinä voi sysätä lapsesi kasvatusta toisen niskoille.
Eri asia huostaan otossa.Ei tarvi ihmetellä,mihin tää maailma on menossa.Kun esim,kauppareissulla näkyy miten sellaset kolme vuotiaatkin kohtelee omia vanhempiaan.Läpsivät,sylkevät,nimittelevät,ja vanhempi ei saa lastansa kuriin.Kyllä minun mielestä kasvatus pitää lähtee jo ensiaskeleista,mikä on väärin ja oikein.Eikä sillon kun lapsi lähtee kouluun.Et se muka kuuluu opettajalle.Nyt niitetään vapaan kasvatuksen tuloksia.

Lue lisää

...potevat monet suomalaiset nuoret.
Ei ole ketään, joka kysyisi nuorelta kuinkas menee, mitä oli tänään koulussa tai mitä suunnittelet ja mistä unelmoit.
Lapset ja nuoret sysätään niin nuorena huolehtimaan omista asioistaaan, vaikka ei olisi valmiuksiakaan. Pahimmaassa tapauksessa huolehtimaan jopa omista vanhemmistaan.
Huomiotahan lapsi tarvitsee ja jos omat vanhemmat ja perhe ei pysty sitä antamaan niin se huomio haetaaan sitten muualta esim. häiriköimällä.
Joku, mahtoikohan olla Pekka Sauri, joka puhui mielestäni viisaasti eräänä aamuna aamutveessä kun hän sanoi, että tiedotusvälineidenkin tulisi olla tarkkana nostaessaan melkeinpä sankariksi ja laveasti uutisoimalla ja esittelemällä Kauhajoen kaltaisten murhenäytelmän aikaansaajia.
Sillä monta uutta matti saarta on kasvamassa, jotka hakevat ja etsivät julkisuutta ja huomiota osakseen.

1943 kirjoitti:

-36 vuotta- vastaavanlaisessa oppilaitoksessa kuin Kauhajoki. Viimeiset 20 vuotta oli yhtä myllerrystä. Opetussuunnitelmat muuttuivat koko ajan, samoin koulun rakenteet. Aikaisemmin luokanvalvoja pystyi olemaan luokkansa kanssa melko paljon ja opiskelijat tulivat spontaanisti vaikkapa tunnin jälkeen juttelemaan ongelmistaan. Ennen eläkkeelle jäämistä koulu oli sirpaleinen. Opetin kurssin siellä, toisen täällä ja opiskelijat vaihtoivat ryhmää omien valintojensa mukaan. Onhan kuraattori, opintoneuvojat ja kouluterveydenhoitajat, mutta kanssakäyminen ei ole niin spontaania kuin oman luokanvalvojan. Tukevaa ryhmähenkeä ei pysty muodostumaan. Opiskelijat ovat myös muuttuneet. Kurinpitoa täytyi olla koko ajan 16-18-vuotiaille. Esim. kun käytin pisteopetusta ja osa tehtävistä piti tehdä internetin avulla, opiskelijat menivät muille sivuille, ellei vahtinut, mitä tekivät. Nuo ylisuuret ryhmät ovat ongelma, lisäksi melko tavallista on, että opettajaa syyllistetään. Mutta opettajat eivät myöskään aina ole solidaarisia toisiaan kohtaan. Sovituista säännöistä ei pidetä kiinni. Esim. meillä osa opettajista salli limsan litkimisen tunneilla. Opettajankoulutuksessa pitäisi kiinnittää tiimityöskentelyyn enemmän huomiota.Meissä opettajissakin on henkilöitä, jotka keinolla millä hyvänsä haluavat olla suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Lue lisää

Toiseksi nuorimmaiseni sai ala-asteella opettajan 1-3luokka, joka jäi sen jälkeen eläkkeelle.
Monet meistä vanhemmista itki, usealla olisi tullut se nuorin sitten hänelle, ja sitä olisimme toivoneet.
Hän ei koskaan korottanut ääntään, ja silti sai luokan toimimaan.
Olin muutaman kerran retkillä kuskina, usea äiti oli, ja vierailukohteissa opettajan ei tarvinnut kuin otsaansa kurtistaa, niin vilkkainkin pojanviikari palasi ruotuun.

Oppilaat rakastivat häntä, sen näki ja koki kaikessa. Silti kuri ja järjestys oli esimerkillistä. Piti muutama kerta illalla hätyytellä vahtimestaria, kun poikani oli unohtanut tehtäväkirjan kouluun, se oli pakko hakea, ei auttanut mikään, halusi että läksyt on tehtynä.

Sitten luokat 4-6 olikin "lässyjä". Ei väliä oliko läksyt tehty, ei kuulema välitetty?

Niin, opettajia on monenlaisia, samoin lapsiakin. Silti joillain opettajilla auktoriteetti säilyy, ja häntä rakastetaan.

Voi olisipa pienemmät luokkakoot, ja luokallinen lukio.
Seuraan lastenlasteni kipuiluja, lukiossa pari, ja jotenkin irralliselta tuntuu.

näin on kirjoitti:

sitä mieltä,ei kasvatus kuulu opettajille...Ethän sinä voi sysätä lapsesi kasvatusta toisen niskoille.
Eri asia huostaan otossa.Ei tarvi ihmetellä,mihin tää maailma on menossa.Kun esim,kauppareissulla näkyy miten sellaset kolme vuotiaatkin kohtelee omia vanhempiaan.Läpsivät,sylkevät,nimittelevät,ja vanhempi ei saa lastansa kuriin.Kyllä minun mielestä kasvatus pitää lähtee jo ensiaskeleista,mikä on väärin ja oikein.Eikä sillon kun lapsi lähtee kouluun.Et se muka kuuluu opettajalle.Nyt niitetään vapaan kasvatuksen tuloksia.

Lue lisää

sanoo, että opettajan työhön kuuluu myös kasvattaa lasta. Tämä edellyttää tietysti yhteistyötä ja yhteydenpitoa opettajan ja vanhempien välillä.

Kouluajalla on huomattava merkitys siihen, millaiseksi lapsen koko elämä muodostuu.

Viime aikoina on saatu merkittäviä tieteelisiä saavutuksia oppimisvaikeuksien ja oppimisen tutkimisessa, myös lasten aivotutkimuksessa.
Tietoa, osaamista ja pätevyyttä on. Erityistä tukea vaativien lasten vanhemmat varsinkaan eivät - kauniita käytöstapoja opettamallakaan - voi mitenkään ilman koulun apua selvitä kasvatustehtävästä.

Kuten nimim. Jocus tuolla ylempänä kirjoitti, resursseja todellakin tarvitaan lisää ja vastuu on meillä kaikilla.

beessisloggi kirjoitti:

sanoo, että opettajan työhön kuuluu myös kasvattaa lasta. Tämä edellyttää tietysti yhteistyötä ja yhteydenpitoa opettajan ja vanhempien välillä.

Kouluajalla on huomattava merkitys siihen, millaiseksi lapsen koko elämä muodostuu.

Viime aikoina on saatu merkittäviä tieteelisiä saavutuksia oppimisvaikeuksien ja oppimisen tutkimisessa, myös lasten aivotutkimuksessa.
Tietoa, osaamista ja pätevyyttä on. Erityistä tukea vaativien lasten vanhemmat varsinkaan eivät - kauniita käytöstapoja opettamallakaan - voi mitenkään ilman koulun apua selvitä kasvatustehtävästä.

Kuten nimim. Jocus tuolla ylempänä kirjoitti, resursseja todellakin tarvitaan lisää ja vastuu on meillä kaikilla.

Lue lisää

kun me olimme lapsia, ei lasten kasvatuksesta puhuttu mitään. Äitini sanoi kerran, kun vielä eli, että siinä ne kasvoi kasvattamatta, kurissa ja nuhteessa. Siinähän se tulikin, "kurissa ja nuhteessa".

Näin se oli ennen, ainakin maaseudulla. Lapset olivat vanhempien kanssa peltotöissä niin pienestä, kun kävelemään oppivat. Siellä leikittiin ja tehtiin muka töitä milloin milläkin pikku välineellä.

En muista, kuinka pieni olin, kun yritin lypsää lehmää.
Siinähän lapset kasvoivat vanhempien hellien silmien alla, samalla oppimalla työn teon.

Ne olivatkin "Oi niitä aikoja entisiä". Kaupungissa elämä on ollut toisenlaista, eikä minulla ole kokemuksia siitä.

entiseen???? kirjoitti:

Toiseksi nuorimmaiseni sai ala-asteella opettajan 1-3luokka, joka jäi sen jälkeen eläkkeelle.
Monet meistä vanhemmista itki, usealla olisi tullut se nuorin sitten hänelle, ja sitä olisimme toivoneet.
Hän ei koskaan korottanut ääntään, ja silti sai luokan toimimaan.
Olin muutaman kerran retkillä kuskina, usea äiti oli, ja vierailukohteissa opettajan ei tarvinnut kuin otsaansa kurtistaa, niin vilkkainkin pojanviikari palasi ruotuun.

Oppilaat rakastivat häntä, sen näki ja koki kaikessa. Silti kuri ja järjestys oli esimerkillistä. Piti muutama kerta illalla hätyytellä vahtimestaria, kun poikani oli unohtanut tehtäväkirjan kouluun, se oli pakko hakea, ei auttanut mikään, halusi että läksyt on tehtynä.

Sitten luokat 4-6 olikin "lässyjä". Ei väliä oliko läksyt tehty, ei kuulema välitetty?

Niin, opettajia on monenlaisia, samoin lapsiakin. Silti joillain opettajilla auktoriteetti säilyy, ja häntä rakastetaan.

Voi olisipa pienemmät luokkakoot, ja luokallinen lukio.
Seuraan lastenlasteni kipuiluja, lukiossa pari, ja jotenkin irralliselta tuntuu.

Lue lisää

Minusta tuntuu että olen ollut paremmassa asemassa lukiota käydessäni kuin nykyiset teinit. Me kävimme luokallista lukiota ja olimme kaikenlaisista erilaisuuksista huolimatta kuitenkin yhteisö, jossa tunsimme toisemme ja meillä oli oma sijamme. En ollut "kellokkaita" mutta kuuluin yhteisöön. Nykyään ajetaan nuoret "itsenäisiksi" mielestäni liian aikaisin.

Jatta kirjoitti:

kun me olimme lapsia, ei lasten kasvatuksesta puhuttu mitään. Äitini sanoi kerran, kun vielä eli, että siinä ne kasvoi kasvattamatta, kurissa ja nuhteessa. Siinähän se tulikin, "kurissa ja nuhteessa".

Näin se oli ennen, ainakin maaseudulla. Lapset olivat vanhempien kanssa peltotöissä niin pienestä, kun kävelemään oppivat. Siellä leikittiin ja tehtiin muka töitä milloin milläkin pikku välineellä.

En muista, kuinka pieni olin, kun yritin lypsää lehmää.
Siinähän lapset kasvoivat vanhempien hellien silmien alla, samalla oppimalla työn teon.

Ne olivatkin "Oi niitä aikoja entisiä". Kaupungissa elämä on ollut toisenlaista, eikä minulla ole kokemuksia siitä.

Lue lisää

silmien alla minäkin opin tekemään työtä. Minulla oli nimikkolehmä Pilkas. Kuusivuotiaana lypsin sitä punaiseen emalikattilaan, josta oli toinen korva pois. Vasemmalla kädellä pidin kiinni korvasta ja oikealla lypsin. Heinäpellolla ensin haravoitiin ojanpenkat käsiharavalla. Vähän varttuneempana sai ajaa hevosharavaa. Sitten saikin jo nostella heinää seipäälle. Hyvät ovat muistot lapsuudesta, sillä meistä lapsista pidettiin. Kyllä koulukin kasvatti. Minä ainakin olin nurkassa ja jälki-istunnossa. Piti tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Viitata myös piti eikä saanut hölöttää koko ajan.

1943 kirjoitti:

silmien alla minäkin opin tekemään työtä. Minulla oli nimikkolehmä Pilkas. Kuusivuotiaana lypsin sitä punaiseen emalikattilaan, josta oli toinen korva pois. Vasemmalla kädellä pidin kiinni korvasta ja oikealla lypsin. Heinäpellolla ensin haravoitiin ojanpenkat käsiharavalla. Vähän varttuneempana sai ajaa hevosharavaa. Sitten saikin jo nostella heinää seipäälle. Hyvät ovat muistot lapsuudesta, sillä meistä lapsista pidettiin. Kyllä koulukin kasvatti. Minä ainakin olin nurkassa ja jälki-istunnossa. Piti tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Viitata myös piti eikä saanut hölöttää koko ajan.

Lue lisää

kokemuksia on Sinullakin. Sitähän se oli maalla,se elämä.

Koulussa olin myös "laiskoolla", niin kuin meillä päin sanottiin. Opettajia kunnioitettiin ja vähän pelättiinkin. Muistan, että opettajat joskus karttakepillä näpäyttivät kynsillekin.

Jos he nyt sen tekisivät, se olisi pahoinpitelyä.
Piti nousta seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan ja nousta seisomaan, kun vastasi. Viitata piti vielä oppikouluaikanakin ja nousta seisomaan. Ovet piti avata opettajalle.

Nykyään oppilaat nimittelevät opettajia "h....ksi" tai h...ksi".

jocus* kirjoitti:

Nykyopettajilla on täysin eri valmiudet kuin meidän aikamme epäpätevillä opettajilla. Koulu voi tehdä paljon lasten hyväksi, mutta ei luonnollisestikaan näillä resursseilla.

Luokkakokoja on pienennettävä, opettajia ja muuta henkilökuntaa on lisättävä ja myös ongelmaoppilaiden on saatava edellytystensä mukaista opetusta.

Vastuu on siis meillä, jotka olemme vaatineet leikkauksia valtion menoihin.

Lue lisää

nykyaikaisesta perherakenteista. Perheet hajoavat, on yksinhuoltajia pilvinpimein. On sateenkaariperheitä, on jos jonkinlaista.

Lapset huitelevat missä sattuu. Vanhemmat tekevät töitä tai istuvat kapakassa. Yhä enemmän on lapsia sijaishoitoa vailla. Hirvittää tämä meno.

Koko elämäntapa on hunningolla. Kuinka lapsista voisi kehittyä normaaleja rauhallisia kansalaisia.

Enkä usko, että parannuksen toisi se, että kaikki annettaisiin ilmaiseksi. Päinvastoin, mikä helpolla tulee, se myöskin menee, koska ei tarvitse tulojansa eteen tehdä mitään.

Työtä sitä tarvitseville. Tietysti kouluihin pitäisi järjestää opettajia, psykologeja, koulukuraattoreita ym. Huoltoa ja "silmiä" enemmän koulumaailmaan.

Perheille, joilla näyttää olevan ongelmia lasten kanssa, pitäisi ajoissa saada apua.

En ole lukenut koko ketjua, voi olla että tuli tÅrta på tårta.

Kansanedustajatkin antavat "hyvää mallia", kuinka näitä perheasioita hoidetaan vaihtamalla sänkykaveria muutaman kuukauden välein.

Valtaapitävätkö syyllisiä kirjoitti:

nykyaikaisesta perherakenteista. Perheet hajoavat, on yksinhuoltajia pilvinpimein. On sateenkaariperheitä, on jos jonkinlaista.

Lapset huitelevat missä sattuu. Vanhemmat tekevät töitä tai istuvat kapakassa. Yhä enemmän on lapsia sijaishoitoa vailla. Hirvittää tämä meno.

Koko elämäntapa on hunningolla. Kuinka lapsista voisi kehittyä normaaleja rauhallisia kansalaisia.

Enkä usko, että parannuksen toisi se, että kaikki annettaisiin ilmaiseksi. Päinvastoin, mikä helpolla tulee, se myöskin menee, koska ei tarvitse tulojansa eteen tehdä mitään.

Työtä sitä tarvitseville. Tietysti kouluihin pitäisi järjestää opettajia, psykologeja, koulukuraattoreita ym. Huoltoa ja "silmiä" enemmän koulumaailmaan.

Perheille, joilla näyttää olevan ongelmia lasten kanssa, pitäisi ajoissa saada apua.

En ole lukenut koko ketjua, voi olla että tuli tÅrta på tårta.

Kansanedustajatkin antavat "hyvää mallia", kuinka näitä perheasioita hoidetaan vaihtamalla sänkykaveria muutaman kuukauden välein.

Lue lisää

Tämä teknistyvä yhteiskuntarakenne on tuonut vanhemmille aivan uusia 'valvontakeinoja'. Riittääkö pelkkä kännykällä soitto puolin tai toisin vakuuttamaan että "kaikki on hyvin"?
Pitäisi muistaa, että lapsen tai nuoren temperamentti saattaa olla herkästi kuohahtavaa ja silloin tehdään tyhmyyksiä.
Jonkun pitäisi olla paikalla rutistamassa paha olo pois eikä sitä tehdä kännykällä.

Jatta kirjoitti:

kun me olimme lapsia, ei lasten kasvatuksesta puhuttu mitään. Äitini sanoi kerran, kun vielä eli, että siinä ne kasvoi kasvattamatta, kurissa ja nuhteessa. Siinähän se tulikin, "kurissa ja nuhteessa".

Näin se oli ennen, ainakin maaseudulla. Lapset olivat vanhempien kanssa peltotöissä niin pienestä, kun kävelemään oppivat. Siellä leikittiin ja tehtiin muka töitä milloin milläkin pikku välineellä.

En muista, kuinka pieni olin, kun yritin lypsää lehmää.
Siinähän lapset kasvoivat vanhempien hellien silmien alla, samalla oppimalla työn teon.

Ne olivatkin "Oi niitä aikoja entisiä". Kaupungissa elämä on ollut toisenlaista, eikä minulla ole kokemuksia siitä.

Lue lisää

maailman meno silloin ja nyt.
Maaseudulla elämisestä minulla ei ole kokemuksia, mutta luulen, ettei tänä päivänä pystytä edes siellä suojelemaan lasta kaikelta miltä pitäisi.
Täällä kaupungissa se on vielä vaikeampaa.
Vanhemmat yksinään ovat aika voimattomia.
Tarvitaan ryhdikkäitä päätöksiä, lakeja, rahaa.
Vastuu on aina meillä aikuisilla.

beessisloggi kirjoitti:

sanoo, että opettajan työhön kuuluu myös kasvattaa lasta. Tämä edellyttää tietysti yhteistyötä ja yhteydenpitoa opettajan ja vanhempien välillä.

Kouluajalla on huomattava merkitys siihen, millaiseksi lapsen koko elämä muodostuu.

Viime aikoina on saatu merkittäviä tieteelisiä saavutuksia oppimisvaikeuksien ja oppimisen tutkimisessa, myös lasten aivotutkimuksessa.
Tietoa, osaamista ja pätevyyttä on. Erityistä tukea vaativien lasten vanhemmat varsinkaan eivät - kauniita käytöstapoja opettamallakaan - voi mitenkään ilman koulun apua selvitä kasvatustehtävästä.

Kuten nimim. Jocus tuolla ylempänä kirjoitti, resursseja todellakin tarvitaan lisää ja vastuu on meillä kaikilla.

Lue lisää

on pulaa, mutta yhteiskunta odottaa, että perheet tekevät tätä työtä miltei ilmaiseksi. Sen sijaan laitospaikoista ollaan valmiita maksamaan maltaita. Sama asia kuin omaishoidossa. Laitoksille maksetaan, omaisille ei. Kyllä nämä hommat ovat työtä kuten muukin työ. Se, että saa kunnon palkan, ei merkitse ettei tee työtä kunnolla.

1943 kirjoitti:

on pulaa, mutta yhteiskunta odottaa, että perheet tekevät tätä työtä miltei ilmaiseksi. Sen sijaan laitospaikoista ollaan valmiita maksamaan maltaita. Sama asia kuin omaishoidossa. Laitoksille maksetaan, omaisille ei. Kyllä nämä hommat ovat työtä kuten muukin työ. Se, että saa kunnon palkan, ei merkitse ettei tee työtä kunnolla.

Lue lisää

Missä muualla on huolehdittävä lapsestaan paremmin kuin kotona, ja siellä vanhemmat ensisijaisesti. Kouluissa pidetyissä vanhempainillassa harvoin mukana ne vanhemmat keiden takia monesti näitä iltoja istutaan porukoissa, lapset jotka ovat erityistä huomiota vailla ja hyvin erilaisia kuin ikäiset, heidön vanhempansa loistavat poissa oloillaan kerta kerran jälkeen. Soitot kotiin eivät tuota muuta tulosta kuin että sieltä kaatuu koko asia päälaelleen, *meidän lapset eivät ole niin huonokäytöksisiä*, opettajien yhteyden otot saattavat aiheuttaa vain kotioloissa riitaa ja turhaa sanasotaa.
Illoissa keskustellaan avoimesti oppimisesta ja käytös asioista, vanhempien oma käytös aiheuttaa hermostuneisuutta ja epätietoisuutta kodeissakin, kun asioista ei oteta selvää eikä haluta olla mukana lasten koulun käynnissä, ja se vaatisi korkeintaan 1 tai 2 iltaa lukukaudessa.
Kamalaahan se on kun sitten tapahtuu, mitä ei osata todella odottaa.

1943 kirjoitti:

on pulaa, mutta yhteiskunta odottaa, että perheet tekevät tätä työtä miltei ilmaiseksi. Sen sijaan laitospaikoista ollaan valmiita maksamaan maltaita. Sama asia kuin omaishoidossa. Laitoksille maksetaan, omaisille ei. Kyllä nämä hommat ovat työtä kuten muukin työ. Se, että saa kunnon palkan, ei merkitse ettei tee työtä kunnolla.

Lue lisää

että sijaisperheistä on pulaa, mutta siitä en ole oikein perillä, mistä se johtuu. Syitä on varmaan monia, ei pelkästään raha. Olen oikeastaan kuvitellut, että sijaisvanhemmat saavat kohtuullisen korvauksen.
Omaishoito onkin sitten ihan eri asia. Muistelen, että sinun äitisi hoiti uupumiseen saakka kehitysvammaista sisartasi?
Minun vanhempani päätyivät toisenlaiseen ratkaisuun.
Meitä oli jo kuusi, joista viisi viimeisintä noin vuoden tai kahden välein syntyneitä, seitsemäs, syvästi kehitysvammainen vietiin suoraan hoitolaitokseen.
Päätös ei varmaankaan ollut helppo, varsinkaan isälleni, äitini huono terveys ehkä hiukan helpotti sitä.
Tiedän kovin vähän omaishoitajien tilanteesta, joten en osaa siitä mitään sanoa.

epäitsenäinenkö? kirjoitti:

Minusta tuntuu että olen ollut paremmassa asemassa lukiota käydessäni kuin nykyiset teinit. Me kävimme luokallista lukiota ja olimme kaikenlaisista erilaisuuksista huolimatta kuitenkin yhteisö, jossa tunsimme toisemme ja meillä oli oma sijamme. En ollut "kellokkaita" mutta kuuluin yhteisöön. Nykyään ajetaan nuoret "itsenäisiksi" mielestäni liian aikaisin.

Lue lisää

Luokaton lukio on aivan luokaton - kuolleena syntynyt ja läpeensä mätä.
(Rahaa säästyy - jos säästyy)

Kallen mummo kirjoitti:

Sen jälkeen kun Suomi liittyi EUn alkoivat rahat virrata sinne suuntaan, valtava määrä uusia virkamiehiä ja meppejä, matkat ja pvrahat, jäsenmaksut ja ties mitkä. Kyllä Suomen kokoisella maalla on melkoinen summa maksettavana sinne suuntaan, ei ole enää kunnille ja kansalaisille palveluita kuin oli ennen, ja aina on syynä raha, vaan kaikesta huolimatta ne avustukset jotka valtiomme on lupautunut antamaan kehitysmaille on kuitenkin hoidettava, heidän elämänsä on niistä kiinni, vaan meneekö ne todella sinne minne on tarkoitettu, siellä maissa ei liioin ole valvontaa !! Onhan täällä kotomaassammekin kaikenlaista 'yrittäjää', kerätään rahaa aivan tolkuttomasti vaan siitä jää matkalle melkoinen osuus, päänäärään menee jos jää.
Että jos maalaisjärjellä alkaa näitä supistuksia ja rahan käyttöä miettimään, olemme hukassa tällä vaudilla.

Lue lisää

Itse asiassa tuo pisattu peruskoulu oli vikavalinta. Kansalaiskoulusta olisi pitänyt potkia peräseinä nurin ja luoda mahdollisuus päästä lukioon sieltäkin. Nyt 12 vuotiaat hajoitetaan jo tutuiksi tulleista ryhmistään - kaikki oikeastaan vain säästöjen takia. En ole uskonut hetkeäkään, että oppikoulu - kansalaiskoulu olisi purettu sen vuoksi, että olisi saatu kaikille yhtenäiset mahdollisuudet. Kyse oli alkuaankin rahasta. Valtionavut oppikouluille piti saada pois ja porkkanansyöttökauden jälkeen onkin tullut vain keppiä!

beessisloggi kirjoitti:

että sijaisperheistä on pulaa, mutta siitä en ole oikein perillä, mistä se johtuu. Syitä on varmaan monia, ei pelkästään raha. Olen oikeastaan kuvitellut, että sijaisvanhemmat saavat kohtuullisen korvauksen.
Omaishoito onkin sitten ihan eri asia. Muistelen, että sinun äitisi hoiti uupumiseen saakka kehitysvammaista sisartasi?
Minun vanhempani päätyivät toisenlaiseen ratkaisuun.
Meitä oli jo kuusi, joista viisi viimeisintä noin vuoden tai kahden välein syntyneitä, seitsemäs, syvästi kehitysvammainen vietiin suoraan hoitolaitokseen.
Päätös ei varmaankaan ollut helppo, varsinkaan isälleni, äitini huono terveys ehkä hiukan helpotti sitä.
Tiedän kovin vähän omaishoitajien tilanteesta, joten en osaa siitä mitään sanoa.

Lue lisää

hoiti kehitysvammaista sisartani kotona. Ei ollut puhettakaan laitokseen viemisestä. Nyt kehitysvammaisille on paljon enemmän vaihtoehtoja. Mutta lehtien mukaan sijaisperheistä on pulaa. Sisareni oli äidin kuoltua asuntolassa, missä kehitysvammaisia ohjattiin. Kaikki osasivat käyttäytyä hyvin. Ajattelin, että jos kaikkia lapsia ohjattaisiin uÿhtä hyvin, niin häiriköitä ei olisi.

Vaari-Vaari kirjoitti:

Luokaton lukio on aivan luokaton - kuolleena syntynyt ja läpeensä mätä.
(Rahaa säästyy - jos säästyy)

olet VAARI-VAARI. Sellaisessa lukiossa jää syrjäänvetäytyvät helposti yksin. Ennen oli yhteenkuuluvaisuuden tunne koko luokassa ja sieltä kyllä löytyi ystävä hiljaisemmillekin oppilaille. Tällainen ajatus minulla ainakin oli.

Ehkä pienissä kouluissa luokaton lukio toimii, pinillä paikkakunnilla kaikki tuntevat toisensa, suurissa kouluissa on hieman toisin.

Niin monta elämää päättyi kesken.

eihän tekijälle liputeta, vaan uhreille, hehän olivat syyttömiä, tuohon julmaan tekoon.
Monilla perheillä on todellakin suuri suru.
Suren todellakin, kaikkien heidän vuokseen.

kanssasi. Mikä taho tai kuka yleensä päätti liputtamisesta. Harkitsematonta.
En minä myöskään osaa surra minulle vieraiden ihmisten kuolemaa. Tunnen kyllä syvää myötätuntoa nuoria uhreja, heidän läheisiään ja tekijän läheisiä kohtaan.
Toivottavasti media ymmärtää vastuunsa.

ja kuka ihan oikeasti surisi täysin vieraita ihmisiä, tapahtumaa sinänsä voi yleensä vain päivitellä ja tirkistellä, sellainen paska on tämä ihmisen luonto, haaskalinnut eli toimittajat sitten saavat vettä myllyynsä ja kynä sauhuaaa.

Kuka voi puhua toisen puolesta? Minä kannan enkä tunne yhtään menehtyneistä. Surullista. Ihmistä kuuluu kunnioittaa, kuoleman jälkeenkin. Kuuluu sivistykseen.

aina liputetaan kirjoitti:

Kuka voi puhua toisen puolesta? Minä kannan enkä tunne yhtään menehtyneistä. Surullista. Ihmistä kuuluu kunnioittaa, kuoleman jälkeenkin. Kuuluu sivistykseen.

Kyseessä on kuitenkin useimmille tuntemattomia ihmisiä eikä asialla ole minkäänlaista tekemistä sivistyksen kanssa.
Ei siinä ole mitään pahaa, että joku - ja monikin - tuntee surua tapahtuman johdosta. Se ei suinkaan vaadi liputusta koko maassa, mutta sen kyllä ymmärtää tapahtuman paikkakunnalla.
Liputus ei surua vähennä, ei edes niillä, jotka ovat menettäneet läheisensä.
Tällainen teon korostaminen voi myös innostaa muita samantapaisiin tekoihin.
Tämä ei ole kansakunnan asia, kuten vaikkapa viime sotien päättyminen.
Kylmä totuus on, että siinä liputetaan rikoksen tulokselle.

havumetsien mies kirjoitti:

Kyseessä on kuitenkin useimmille tuntemattomia ihmisiä eikä asialla ole minkäänlaista tekemistä sivistyksen kanssa.
Ei siinä ole mitään pahaa, että joku - ja monikin - tuntee surua tapahtuman johdosta. Se ei suinkaan vaadi liputusta koko maassa, mutta sen kyllä ymmärtää tapahtuman paikkakunnalla.
Liputus ei surua vähennä, ei edes niillä, jotka ovat menettäneet läheisensä.
Tällainen teon korostaminen voi myös innostaa muita samantapaisiin tekoihin.
Tämä ei ole kansakunnan asia, kuten vaikkapa viime sotien päättyminen.
Kylmä totuus on, että siinä liputetaan rikoksen tulokselle.

Lue lisää

on omat mielipiteet asiaan, kuin asiaan. Niin pitää ollakin ja kunnioitan niitä.

Minusta tämä on koko maan asia, ei vain yksin Kauhajoen. Emme voi tietää missä oppilaitoksessa ja missä päin Suomea räiskitään seuraavaksi. Siksi minusta on oikein, että koko Suomessa suruliputettiin, ainakin kouluissa. Yksityisiä ei siihen kehoitettukaan.

Niinhän tehdään aina, kun joku siirtyy rajan tuolle puolen, hänelle lasketaan lippu puolitankoon omassa pihassa. Ei se surua vähennä, mutta kunnioituksesta vainajaa kohtaan näin tehdään.

Mitä tarkoitat liputuksella, eikös näissä kaikissa joukkomurhissa tullut henki pellolle tekijältäkin, omaisille tämä on täyttä helvettiä
Elämme elävien maailmassa, tuskin tekijä enää tirkistelee nettiin tai iltapäivälehtiin, isolla teolla on näyttävä jälkimeininki

ei niitä liikaa ole.

Tuolla ulkona liikkuessa, kun huomaa ihmisen makaamassa, useat ihmiset kyllä näkevät mutta kävelevät ohi mitään tekemättä? Miksi ei välitetä lähimmäisestä, joka on kuitenkin ihminen? Näissäkin keskusteluissa näkee kuinka vähän välitämme lähimmäisestämme ja heidän huolestaan, aina tulee esiin minä minulle kaikki heti, mitä se meille kuuluu?

riosku kirjoitti:

Tuolla ulkona liikkuessa, kun huomaa ihmisen makaamassa, useat ihmiset kyllä näkevät mutta kävelevät ohi mitään tekemättä? Miksi ei välitetä lähimmäisestä, joka on kuitenkin ihminen? Näissäkin keskusteluissa näkee kuinka vähän välitämme lähimmäisestämme ja heidän huolestaan, aina tulee esiin minä minulle kaikki heti, mitä se meille kuuluu?

Lue lisää

yltympäriinsä "empaattisuuttaan".Mitä hittoo se koko maailman surullisten asioitten miettiminen ketään auttaa.

toitottamatta kirjoitti:

yltympäriinsä "empaattisuuttaan".Mitä hittoo se koko maailman surullisten asioitten miettiminen ketään auttaa.

Jos ihminen ottaa osaa toisen suruun on inhimillisyyttä.
Teot ratkaisee tässä maailmassa.
Toitottaminen ei mitään auta ei edes toitottajaa vai oletetaanko että kaikki on niin tyhmiä että ei tiedä mikä on oikein mikä väärin.
Jos auttamisesta ei tule mitään hyvää oloo on jotain vikaa persoonassa.

AINAHAN MEILLÄ ON VAINAJALLE KUNNIOITUKSESTA LAITETTU LIPPU PUOLITANKOON. JA TÄSSÄ ON VIELÄ SE SUOMALAINEN HUONO ITSETUNTO, JOKA SANOO 'ETTÄ MITÄS' ME MUISTA PIITTAAMME, KUNHAN SAAMME OLLE JOKAINEN OMISSA LOKEROISSAMME JA VETÄYTYÄ OMAAN PAIKKAAN METSÄN SIIMEKSESSÄ' - JOHTOPÄÄTÖKSENÄ TOTEAN, ETTÄ OLEMME KAIKKI SUOMALAISET ERAKOITUNEITA HULLUJA.