Amazing Dance II.

SYKSYINEN LEHTI
[28.09.08]


Keväisin huumaannuin kaiken vihreydestä,
elämästä joka ikäänkuin räjähti puihin
ensin silmuina ja sitten oksat peittävänä paljoutena

Ja kesän tullessa tanssi silmiäni vasten
kaikissa vihreän sävyissä

Syksyisin sama juttu:
en välttämättä heittäytynyt kasvoilleni
pudonneiden vaahteranlehtien
sykkivään väriloistoon syksyisen maan povella
mutta tunsin kehoani vasten
värien täyteläisen kohinan

Ja ihmettelin luonnon runsautta

En väsytä sinua pitkällä kertomuksella,
tahdon vain sanoa
että jotain on muuttunut




Kuule




Yksinäinen lehti koivunoksan kärjessä
ei vielä paljon havise,
mutta kun niitä on monta
koko metsä soi

Ihmetelkäämme siis runsautta!

Kuitenkin jokainen metsä
muodostuu yksittäisistä puista
ja jokainen yksittäinen puu oksista
ja jokainen tuulessa huojuva lehtevä oksa
muodostuu yksittäisistä
lehdistä

Pysähdyin metsän reunaan
ja ihmettelin
yhden tuulessa liikahtelevan lehden kauneutta

Kuuntelin




Täynnä vapisevaa, hiljaista ihmetystä
ruumiini herkistyessä aistimaan
yhden ainoan lehden
keskellä puiden runsautta

Ja keväiden ja syksyjen värikyllyys
ei välttämättä ole yhtä huumaava kuin ennen
mutta varmasti monimuotoisempi -
rikkaampi

Ihmeet kulkevat lävitseni
tuhansina itkuina ja nauruina
ja jokainen yksittäinen ääni
toisiin verrattaessa on yhtä rakas ja arvokas

itsessään,

yhdessä niistä muodostuu haviseva laulu,
elämän ihmeen kipeänsuloinen
sinfonia




Kuljen metsässä ja mietin




Runsaina havisevien oksien riemuitsevassa laulussa
on aina itkua ja ikävää

Ja maahan kuivuneiden, värinsä menettäneiden lehtien kasoissa
niiden käpristyneessä kylmyydessä
samalla tavalla asuu toivo uudesta keväästä
kuulen sen helisevän jossain
syvällä

Nämä ovat läsnä toisissaan

niin että kun kävelen kanssasi rantakalliolla
tai hyppelehdimme käsikkäin kivikossa
tutuilla tai juuri löytämillämme
uusilla poluilla
täynnä elämisen iloa ja kokemuksen tuoreutta

voit nähdä silmäkulmassani
kyyneleen

Äläkä ihmettele
jos suurimman surusi hetkellä
kun sydämeni vapisee ja murtuu tuskasi paljouden edessä
näet kasvoillani häivähtävän hymyn

Ihmeellisintä on

Ettei helisevän naurun keskellä soiva surun ääni
riko iloa vastaan
eikä surun keskellä hiljaa liikahteleva
ikuisen toivon ja lohdutuksen, elämänilon väkevä pohjavire
pilkkaa surua tai tee tyhjäksi sen
satuttavuutta

Jollain ihmeellisellä tavalla
sydämessäni asuva suru tekee ilostani aidomman
ja sydämessäni asuva ilo auttaa elämään myös surun hetket
täydesti ja pakenematta

En osaa tätä selittää,
mutta tiedän kaiken alkaneen syksyisenä aamuna

kun kaikkeuden läsnäolo
tavattoman rakastavaa ääntä sykähdellen
pysäytti katseeni yhteen
lehteen

ja äkkiä en nähnytkään huumaavaa väriloistoa
värikylläistä lehtimattoa




Minä katselin
yksinäistä lehteä lehtien joukossa
ja varovasti
miltei hengittämättä
otin sen käteeni

Katsoin juonteita
pikkuriikkisiä läikkiä iholla
yksityiskohtien rikkautta
joka alkoi avautua kokonaiseksi maailmaksi

Ja usko tai älä

Kyynelten virratessa hymyilevillä kasvoillani
olin pakahtua onnesta

Tästä minulle suodusta elämän lahjasta
että kaikessa rosoisuudessani
epätäydellisyydessäni
saan katsoa toista epätäydellistä
pakenematta hänen rosojaan
ja kaikessa siinä tuntea
täydellisyyden joka on enemmän kuin sinä tai minä

Rakkaudesta
joka riittää kannattelemaan meitä
kumpaakin ja jokaista
niin etten minä vähene toisen yksilöllisyydestä
ja että jokaisen ainutlaatuisuus päinvastoin korostaa toistenkin
ainutlaatuisuutta

Anteeksi...
Lupasin etten väsytä sinua
ja tästä tuli kuitenkin pitkä tarina

Paljon sanoja

Paljon sanoja

Mutta olen epätäydellinen
ja tiedän useinkin puhuvani liikaa,
jos kuitenkin hyväksyisit minut
tällaisena




Silloin olisin äärettömän onnellinen




Jos voisit hyväksyä
juuri hänet
joka elää vierelläsi
tänään




Huomaa etten pyydä sinua hyväksymään vääriä ajatuksia
satuttavia tekoja
kylmäkiskoista ja kyynistä asennoitumista,

mutta tänä syyskuisena aamuna
lävitseni vavahtelee
itkuna ja ilona
jostain niin syvältä kumpuava
unelma:

Hyväksyä hänet
ajatuksineen ja tekoineen
kylmäkiskoisine ja kyynisine asenteineen

Hyväksyä ihminen!

Rakkaani, ja tanssia lehtien paljoudessa