Kysymys uskossa oleville

hei ! olen itse ollut jo pidemmän aikaa uskossa enkä vaihtaisi päivääkään pois olen naimisissa ja miehenikin on uskossa... olen itse sitä mieltä että jos poikaystäväsi ei ole uskossa ja on uskossa olemisen esteenä tai vaikeuttaa uskossa olemista niin silloin ei välttämättä kannata jatkaa jos haluaa pysyä Jumalan tiellä. jos hän ei ole uskoasi vastaan eikä vie kauvemmaksi Jumalasta niin silloin voit minun mielestäni olla hänen kanssaan. minulle Jumala antoi niin suuren rauhan sydämeeni että pystyin luopumaan kaikesta sillä huomasin että ei tämä maailma pystynyt antamaan minulle rauhaa sydämeen vaan aina oli levoton olo ja lohtua en saanut mistään maailman antimista kun Jeesus tuli sydämeeni niin en kaivannut enään maailman ^^ANTIMIA^^ koska olin saanut paljon parempaa tilalle sain ikuisen elämän Jeesuksessa ja todella suuren rauhan joka pysyy ja syntini anteeksi (pelastus kuuluu kaikille jotka haluavat ottaa sen vastaan Jumalalta ) niin suuri on JUmalan rakkaus ja armo... voimia sinulle uskon valinnoista ja muista rukoilla Jumalalta viisautta ja ymmärrystä =)

hei ! olen itse ollut uskossa jo pidemmän aikaa. Olen itse sitä mieltä että jos poikäystäväsi on uskoasi vastaan ja on haitaksi uskon elämässäsi niin ei kannattaisi jatkaa sillä mikään ei saisi tulla sinun ja Jumalan väliin.. jos hänellä ei ole uskoasi vastaan mitään niin en näe syytä ettetekö voisi olla yhdessä.. minun oli oikeastaan helppo luopua kaikesta sillä Jeesus antoi minulle jotain mitä minulla ei ollut ennen ollu rauhan sydämeen se oli uskomaton tunne ..Jeesus antoi minulle kaiken mitä olin etsinyt maailmasta huomasin että en saanut maailman ^^ANTIMISTA^^ kuin tuskaa ... Jeesus antoi minulle todellisen elämän ja löysin sen tarkoituksenkin... nyt minun ei tarvitse miettiä että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen sillä tiedän että Jeesus antoi minulle iänkaikisen elämän hänen kansaan ja synnit anteeksi pelastus kuuluu kaikille jotka haluavat sen ottaa vastaan ... voimia sinulle uskon ratkasuissa =) muista rukoilla Jumalalta viisautta ja ymmärrystä toimia asioissa oiken =)

Tervehdys, Neitoperho..:)

ryhmään olet nyt liittymässä mukaan? Kirkkoja ja herätysliikkeeitä on monenlaisia. Ei ole vain yhdenlaista kristillisyyttä.

1) Puolisoni on uskovainen ja seurasi minua nykyiseen kirkkooni. Jos poikaystäväsi pilkkaa Jumalaa ja uskoasi, niin sinun kannattaa lopettaa seurustelu. Onneksi ette ole vielä naimisissa, koska silloin ei olisi enää mahdollista erota. Rukoile kuitenkin hänen kääntymystään.

2) Ei mistään, sillä ei maailma anna meille mitään pysyvää. Tupakoinnista olin luopunut jo ensimmäistä lasta odottaessani, eikä kristinusko vaadi totaalista luopumista alkoholin käytöstä. Jeesus ja apostolitkin joivat viiniä. Mikään bilettäminen tms ei kuitenkaan kuulu kristillisyyteeen, eivätkä avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. sanon tämän, koska olet vielä naimaton.

3) Omaksuin uskon vähitellen. Ratkaisun tein liittyessäni nykyiseen kirkkooni.

mihin taikauskoon päädyit ja miten valitsit jumalasi?

Haluan ottaa osaa keskusteluun vaikken jumaluskoinen olekaan.

Olet harkinnut uskoon "tulemista". Mielestäni ihan ok että henkistä maailmaakin aina silloin tällöin tuumailee. Ei siinä mitään.

Mutta kuten fiksut ja mukavat uskovaiset ovat minulle jo toteen näyttäneet muutamissa keskusteluissani, olet nyt ehkä vähän hakoteillä.

Jos haluat uskoa Jumalaan, niin sinun pitäisi kait ensi sijaisesti kuunnella itseäsi, ja sitä kautta mitä Jumalalla on asiaa.

Eihän usko Jumalaan ole mitään käyttäytymistapojen noudattamista, jotka tulevat muilta?

1. Sinun pitää jättää poikaystäväsi jos tunnet että sinun on tehtävä niin. Jos teet ratkaisun suuntaan taikka toiseen siksi, että joku toinen uskovainen niin sanoo, voimme kysyä toimitko oikein?

Anna omantuntosi päättää tuo asia.

2. Mielestäni voit soveltuvin osin lukea äskeisen vastaukseni myös tähän sopivaksi.

3. Tässä kohtaa joudun tekemään pienen kierroksen, koska itse en usko mihinkään jumalaan. En haluaisi kutsua itseäni ateistiksi, koska siitä on tehty jotenkin paha asia tässä maassa. Kutsun itseäni siis eri uskovaiseksi.

Tämä mikä nyt sitten olenkaan, on itseasiassa koko elämäni mittaisen prosessin tulos. Voin myös haastaa oman itseni aina välillä, ilman että tunnen mitään pahaa oloa siitä, että kyseenalaistan sen mitä omatuntoni sanoo.

Toisin sanoen, minä olen minä.

Mielenkiinnosta kysyn, etsitkö Jumalaa vai kaipaatko jotain tiettyä tunnetta, hetkeä, tms. joka "tuo sinut uskoon"? Oletko halukas tulemaan uskoon, vai onko kyseessä ihan yleinen tuumailu jonka avulla haet jotain "sisältöä" elämääsi?

En halua sinua mihinkään käännyttämään, mutta olet sellaisessa vaiheessa että kiinnostaa tietää. Utelias pikkupoika kun olen ;)

1. Puolisoni ei ole uskossa.Se on melko hankalaa. Uskovan on ihan turha selittää maailmaansa ihmiselle, jolla uskoa ei ole. Niin se vain on, perhe-elämälle se tuo aika tavalla haasteita tullessaan. Ei ketään kuitenkaan sen takia saa jättää.

2. Uskossa oleminen ei ole suoritus. Se ei ole sitä että ollaan juomatta ja polttamatta jne. Raittiit elämäntavat seuraavat luonnollisella tavalla sitä elämänmuutosta, jonka myötä ymmärrät miten arvokas olet. Arvokkaaksi itsensä tunteva käyttäytyy arvonsa mukaan. Eikä kukaan ole niin arvokas kun Jumalan oma ihminen, jonka Hän on itselleen ostanut omalla verellään.

3. Oma uskoontulemiseni on pitkä juttu. Olen kasvanut siihen lapsuudessani. Lapsuudenusko oli se, joka minut pelasti. Se joka piti pinnalla kun muu maailma potki päähän. Kun kukaan muu ei välittänyt,oli ihanaa saada tietää että on kuitenkin yksi joka välittää.
Aikuisuudessa sitten olen ´uusinut´ uskoni. Välillä olen taistellut Jumalaa vastaan, kiukutellut, raivonnut - joutunut opettelemaan luottamista. Etsimään tietäni. Sillä matkalla olen edelleen. Seurakuntaa en ole itselleni vielä löytänyt. Seikkailen vähän siellä ja täällä. Toisaalta Herran kansa on yhtä kaikkialla maailmassa - ei sillä niin väliä mihin kuuluu. Tärkeintä on se, että Jeesus on.
En voi kuvitella maailmaa ilman Jumalaa, ilman toivoa pelastuksesta.

Hyppää rohkeasti mukaan vaan. Uskovan elämä on seikkailu. Vaikka välillä on kuivaa vuosi kausia ja sitten taas elämässä tapahtuu. - Uskovien ei tartte elää nutturakireällä. Eikä elämä muutenkaan ole rajoittunutta - sellaiset kuvitelmat ovat yleensä asiaa tuntemattomien panettelua.

1. Onko myös puolisonne uskossa? Pitäisikö minun jättää poikaystäväni jos haluan seurata Jeesusta koska hän ei ole uskossa (pitää uskon asioita hullujen touhuna)?

Mulle kävi niin että mulla meni välit poikki tyttöystäväni kanssa juuri siinä uskoon tulon kynnyksellä. Se johtu varmaa sisäisestä ristiriidasta ja siitä että toisen mieli teki seurakuntaan ja toisen baariin. Se on pitemmän päälle sietämätön tilanne.
Tähän ei varmaa oo mitään kaavaa että miten pitää käydä.

2. Mistä asiasta oli vaikein luopua uskoon tullessa? (esim. alkoholi, tupakka...)

mä itte polttelin paljon pilveä ennen ku tulin uskoon. ja tietysti röökiä ja kaljaa meni kans.
Tietenkin oli vaikeeta yhtäkkiä opetella elämää selvinpäin (polttelin siis yleisesti joka päivä)
joten vaikeaa se oli. Mutta ajatus siitä että pitäs elää niin suuren sisäisen tyhjyyden kanssa, oli niin ahdistavaa että enää ei ollut väliä mitä mun elämässä ulkoisesti tapahtuu kunhan saan sisäiseen maailmaani rauhan.
Helppoa uuden elämän opetteleminen ei ollut mutta selvisin. Oon ollu nyt raittiina 8 vuotta. Jes! Hyvä Jeesus!!

3. Miten tulitte uskoon?

no mä olin just ihan älyttömän kyllästynyt kaikkeen bilettämiseen ja sit siihen et sisällä oli niin paha olla. Sitä jotenki vaan mietti kaiken hauskanpidon keskellä että onko tää oikeesti kaikki tässä. Tätäkö tää elämä nyt sit on. Olin 22 ku tulin uskoon. Mietin et hyvässä lykyssä tälläst viä joku 60 vuotta. Tuntuu niin hajottavalta et aloin miettii et ei jaksa elää tälläi.
Sit mä rukoilin yks kerta illalla yksin ollessani että jos Jumala oot olemas ni muuta mun elämä. Mä haluun löytää sut ja haluun et sä löydät mut, jos oot olemassa.
Siitä alko sitten sellanen muutos prosessi mikä ei ollu helppoa ku kaikki asetettii uusiks mun sisäises maailmas ja sitä mukaa myös ulkoses.

Se on pitkänpitkä tarina. Ja siinä mä elän vieläkin.
Joka päivä opin uutta.
Joka päivä huomaan miten Jumala on mun kanssa, vaikka en sitä aina tunne.
Mut sisällä ei oo pelkoa tai tuskaa.

Uskoontulo on ollu parasta mun elämäs!!!
Jos haluut jutella enemmän ni pistä mailia.
[email protected]

Vaikka mulla meni poikki tyttöystävän kanssa uskoontulo prosessin aikana niin ei kaduta yhtään.
Jumala johdatti uskoontulon jälkeen mun elämään mun elämäni naisen ja nyt ollaan oltu naimisissa kohta 6 vuotta.
Jumalla on hyvä suunnitelma sun elämääs!!!
Usko ja luota siihen!!
Käys kuuntelee nää pari biisiä ja sit pyydä et Jumala auttaa sua!!
Siunausta sulle!

http://www.youtube.com/watch?v=VU_rTX23V7Q

http://www.youtube.com/watch?v=WyoVJfADlwo

1. Puolisonkin uskon näkee vasta sitten kun tämä
puoliso tekee niitä tekoja jotka ovat Luojamme, taivaallisen Isän tahdon mukaisia. Joten aika sen näyttää, jos on näyttääkseen.

2. Ei epäuskoa ilmennetä polttamalla tupakkaa tai ottamalla hörppyä viinilasista. Selän kääntäminen
Luojalle, eli uskottomuus ja rakkaudettomuus on
pahinta luopumista.

3. Yleensä Luojamme, taivaallinen Isä antaa uskon lahjaksi aivan kaikille ihmisille, mutta kaikki eivät vaan joko heikkouttaan tai jääräpäisyyttään kykene olemaan uskossa, vaan alkavat kurittomiksi
tottelemattomiksi, elikä uskottomiksi.

Uskoontulon harkitseminen on varmasti elämäsi paras päätös! :)

1. Minulla ei ole puolisoa eikä seurustelukumppania. Ja anna ihmeessä poikaystävällesi mahdollisuus elää kanssasi siitä huolimatta, että olet Jeesuksen oma! Hän saattaa seurata sinua uskon tielle aikanaan! Ainakin niin kauan kuin homma toimii, jos rakastatte toisianne, älä ihmeessä jätä häntä!

2. Konkreettinen pimeys, joka jostain kumman syystä alkoi aina säännöllisin väliajoin vetää minua takaisin puoleensa. Tarkoitan lähinnä noituutta, metallimusiikkia ja sellaista kirjallisuutta / viihdettä, joka houkutteli minua takaisin pimeyteen. Olin viettänyt sellaisten asioitten parissa kaiken aikani ennen uskoontuloa ja "hoitanut" niillä mielenterveyttäni huonoin tuloksin. Ja mainittakoon vielä että muutaman vuoden uskossaolon jälkeen olen alkanut tuntea vastenmielisyyttää noita kyseisiä asioita kohtaan, mikä on todella suuri ihme elämässäni ja todistus Jumalan uudistavasta voimasta.

3. Halusin kokeilla, voisiko Jumala auttaa minua, koska voin niin huonosti, että halusin vain kuolla. Koin kuitenkin olevani liian paha ja ajattelin, että minun täytyisi muuttua ensin "paremmaksi" ennen kuin voin lähestyä Häntä. Eihän se onnistunut. Sitten kuulin eräästä Whitecrossin (kristillinen hardrockbändi) biisistä, että Jumalan armo otetaan vastaan ilmaisena lahjana. Siitä alkoi rukouselämäni ja parantumisprosessini... (Molemmat jatkuvat edelleen, ja molemmissa olen pahasti keskeneräinen, mutta voin vakuuttaa että Jeesuksen rakkaus tekee oikeasti ihmeitä!!)

> 1. Onko myös puolisonne uskossa? Pitäisikö minun jättää poikaystäväni jos haluan seurata Jeesusta koska hän ei ole uskossa (pitää uskon asioita hullujen touhuna)?

Vanhoja kysymyksiä, mutta vastaan silti. Raamatussa sanotaan tähän näin:

"Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?"
1 Kor. 7:12-16

> 2. Mistä asiasta oli vaikein luopua uskoon tullessa? (esim. alkoholi, tupakka...)

Alkoholia tai tupakkaa ei ole varsinaisesti kielletty Raamatussa. Ei kuitenkaan pidä antaa minkään tuollaisen hallita itseä. On parempi olla polttamatta ja liika alkoholi ei ole hyväksi.

Minne menetkin, pidä silti etsintäsi kohteena seurakuntayhteys, joka täyttää Raamatun tunnusmerkit.

Siis mikä seurakunta on kyseessä?

Me kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa. Siksi me kaikki samalla paikkakunnalla asuvat ja uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa.
Sama pätee kaikissa kaupungeissa. Näin on ollut seurakunnan alusta asti. Raamatun kirjoittamisen aikana oli mm. sellaisten kaupunkien kuin Jerusalemin (Apt. 8:1, 11:22), Antiokian (Apt. 13:1), Kenkrean (Room. 16:1), Filippin (Fil. 4:15), Korintton (1 Kor. 1:2), Tessalonikan (1. Tessal. 1:1), Babylonin (1. Piet. 5:13), Efeson, Smyrnan, Pergamonin, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean (Ilm. 1:11) seurakunta.
Jeesus itse perusti seurakunnan kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jerusalemissa 2000 vuotta sitten. Sieltä se lähti leviämään kaikkialle maailmaan (Matt. 28:19). Tämä sama seurakunta on levinnyt myös Helsinkiin. Niin kauan kuin kristittyjä on asunut Helsingissä, ovat he olleet Helsingin seurakunta.
Emme ajattele yhdenkään uskossa Jeesukseen olevan ja Hänen nimeensä kastetun ihmisen kuuluvan eri seurakuntaan kuin me (Gal. 5:20). Raamattu todistaa selkeästi, ettei yhdessä kaupungissa voi olla saman aikaisesti eri seurakuntia (1 Kor. 1:2 & 2 Kor. 1:1, Ilm. 1:11, 1. Kor 1:11-13, 3:4-11).
Voimme kyllä kokoontua monissa eri paikoissa, mutta nämä paikat eivät ole seurakuntia, vaan seurakunta olemme me (Apt 1:12, 12:12, 19:9, 1. Kor. 16:19, Kol. 4:15, Filem. 1:2). Jumala näkee vain kaksi ihmisryhmää: oman seurakuntansa jäsenet ja jumalattomat ihmiset. Siksi emme rajaa yhtäkään uskossa Jeesukseen olevaa ihmistä tämän seurakunnan jäsenyyden ulkopuolelle.

Seurakunta johon kuulumme on Jumalan. Siksi sitä on oikein kutsua Jumalan seurakunnaksi (1 Kor. 1:2, 10:32, 11:16, 11:22, 15:9, 2 Kor. 1:1, Gal. 1:13, 1 Tessal. 2:14, 1. Tim. 3:15). Jumalalla on yksinoikeus seurakuntansa nimeen ja jäsenkirjaan (Kol. 3:17, Luuk. 10:20, 2. Sam 24:1-10). Emme jaa Jumalan seurakuntaa kutsumalla sen jäseniä jonkun keksityn nimen alla olevaan yhteyteen tai pitämällä sen jäsenistä omaa kirjaa (1. Kor 1:11-13, 3:4-11).

Jumala itse liittää ihmiset seurakuntaansa, niin kuin Hän on tehnyt alusta asti: "Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan' [...] Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi [...] Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. [...] Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt. 2:41, 42, 47).
Me kaikki olemme tulleet kristityiksi ja Jumalan lisäämiksi seurakunnan jäsenyyteen tämän Raamatussa ilmoitetun alkuperäisen evankeliumin mukaisesti, eli tehtyämme parannuksen JA uskoon tulleina otettuamme kasteen Jeesuksen nimeen.
.... Jatkuu

Me kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa. Siksi me kaikki samalla paikkakunnalla asuvat ja uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa.


Kaikki jeesukseen uskovat tuohan kuulostaa hyvältä !

Luonani on käynyt kaksi kivaa jehovantodistajaa useinkin ja tiedän heidän uskovan jeesukseen ja haluaisinkin tutustua heidän seurakuntaansa ovat sinne pyydelleetkin.

Paavali kirjoitti "Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle" (1 Kor. 1:2), eli Korintton kaupungissa asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille: "te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä" (1 Kor. 12:27). On siis Raamatullista sanoa Helsingissä asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille, että te olette Helsingissä oleva Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. Tämä on Raamatun mukaista seurakunnan jäsenyyttä.

Jos siis olet kristitty siinä merkityksessä, jonka Raamattu kyseiselle nimitykselle antaa, silloin sinä olet jo tämän seurakunnan jäsen. Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi tämän oman seurakuntasi yhteyteen (Hepr. 10:25). Tehtävämme on auttaa muitakin tulemaan kristityiksi tällä Raamatun opettamalla tavalla ja näin pääsemään seurakunnan jäseniksi.

Jeesus rukoilee oman seurakuntansa puolesta "että he olisivat täydellisesti yhtä" (Joh. 17:23). Jumalan tahto on, että Hänen seurakuntansa ennallistetaan kussakin kaupungissa alkuperäisen ja Raamatussa ilmoitetun järjestyksen mukaiseksi.

Raamatussa ei ole opetusta, että tulisi perustaa eri uskonsuuntia ja kirkkokuntia. Vaikka niissä onkin Jumalan seurakunnan jäseniä, yksikään niistä ei ole Jumalan seurakunta. Jumala ei ole perustanut niistä yhtäkään. Niihin soveltuu Jeesuksen opetus: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:13). Jeesuksen rukoilema täydellinen yhteys ei kuitenkaan toteudu siten, että yritämme kitkeä uskonsuuntia ja kirkkokuntia pois maailmasta. Ne tulevat aina olemaan keskuudessamme tässä maailmassa. Todellinen yhteys tulee näkyväksi ainoastaan silloin, kun kitkemme ne pois itsestämme.

Siksi emme rakenna yhteyttä ylitse uskonsuunta- ja kirkkokuntarajojen, vaan ilman niitä. Meidän ei siis tule olla enää luterilaisia, katolilaisia, ortodokseja, adventisteja, metodisteja, baptisteja, helluntailaisia tai muitakaan "laisia" tai "istejä". Mitään edellä mainituista ei ollut olemassa silloin kun seurakunta perustettiin. Jumalan tahto on, että olemme vain kristittyjä, samalla tavoin kuin hekin, jotka Hän alusta saakka oli liittänyt seurakuntaansa.

Rakennamme paikallista seurakuntayhteyttä tällä edellä kerrotun mukaisella Jumalan tavalla, emme ihmisten tavoilla. Näin alkaa seurakunnassa vallita näkyvällä tavalla oikea Raamatullinen järjestys (Kol. 2:5). Seurakuntayhteyden rakentamiseksi Jumala asettaa keskuuteemme palvelustehtäviä (Tit. 1:5, Efes. 4:11-15). Jumala siunaa kristittyjen tehtävät, varustaa heidät työhönsä ja antaa heille hengellisen kasvun seurakunnan kautta (Apt. 13:1-4, 2 Kor. 8:23, Filip. 2:25, 1. Kor 3:6-11). On siis oltava seurakuntayhteydessä, jotta tämä kaikki voisi tapahtua Jumalan tavalla. Tämä seurakunta pysyy koossa, keskinäisessä yhteydessä ja apostolisessa opetuksessa (Apt. 2:42, Kol. 2:19).

Sinä Helsingissä asuva kristitty, joka tahdot pitää kiinni tästä Raamatullisesta seurakuntajärjestyksestä ja kokoontua sen mukaisesti! Tarjoamme sinulle tätä sivustoa ja fb-sivua ilmoitustauluksi järjestämiesi kokousten kutsuille. Ota yhteyttä yhteystiedot -sivun kautta:
https://Jeesus-on-Herra.com/ota-yhteytta/