Kriisikeskus?

Kriisikeskuksia on kai monessa eri kaupungissa. Tukinet.netin sivuilta sellaisen löysin.. Vihdoin oon myöntäny et apua tarvitsisin. Tuolta kriisikeskuksesta ois saanu ilmaiseksi varattua keskusteluajan. Se ois ollu jotenkin matala kynnys lähteä hakemaan apua.

Mihin mun pitäis mennä?! Ihan vaan terveyskeskukseen jonottamaan vai? Vai saisko suoraan joltain psykiatrian klinikalta ajan varattua, pitääkö ensin käydä tavallisella lääkärillä? Ahdistaa kun pitäis sitten siinä tiskillä kertoa kaikkien kuullen mikä vaivaa.. Mitä mä siinä sanon.. Mua ahdistaa ja oon ollu tosi masentunu jo pitkään.

Kuka mua auttais? Oon parikymmpinen työssä käyvä nainen enkä oo ennen tarvinnu mitään tällasia palveluja. En tiedä mistä aloittaa ja millä voimilla.. Jos uskaltaisin vaan kertoa jollekin ystävälle niin joku vois tulla mun seuraks ja tueks apua hakemaan, mut pelottaa kertoa. Mitä jos kukaan ei ota mua vakavasti tai mitä jossen saa asiaani oikealla tavalla kerrottua. Minä kun yritän aina vaan pärjätä..

alkup. kirjoitti:

Kriisikeskuksia on kai monessa eri kaupungissa. Tukinet.netin sivuilta sellaisen löysin.. Vihdoin oon myöntäny et apua tarvitsisin. Tuolta kriisikeskuksesta ois saanu ilmaiseksi varattua keskusteluajan. Se ois ollu jotenkin matala kynnys lähteä hakemaan apua.

Mihin mun pitäis mennä?! Ihan vaan terveyskeskukseen jonottamaan vai? Vai saisko suoraan joltain psykiatrian klinikalta ajan varattua, pitääkö ensin käydä tavallisella lääkärillä? Ahdistaa kun pitäis sitten siinä tiskillä kertoa kaikkien kuullen mikä vaivaa.. Mitä mä siinä sanon.. Mua ahdistaa ja oon ollu tosi masentunu jo pitkään.

Kuka mua auttais? Oon parikymmpinen työssä käyvä nainen enkä oo ennen tarvinnu mitään tällasia palveluja. En tiedä mistä aloittaa ja millä voimilla.. Jos uskaltaisin vaan kertoa jollekin ystävälle niin joku vois tulla mun seuraks ja tueks apua hakemaan, mut pelottaa kertoa. Mitä jos kukaan ei ota mua vakavasti tai mitä jossen saa asiaani oikealla tavalla kerrottua. Minä kun yritän aina vaan pärjätä..

Lue lisää

Kriisikeskukset eivät ota vastaan masentuneita, ahdistuneita. Sen tehtävä on hoitaa äkillisessä kriiseissä olevia, kotinsa menettäneitä tulipalossa, lapsen äkillisiä kuolemia, onnettomuudessa halvaantuneiden omaisia jne.
Erittäin hyvä, että hait apua, nyt se vain meni väärään osoitteeseen ja siitä ei kannata masentua lisää.
Sinua autetaan, kun teet näin: menet terveyskeskukseen ja kerrot luukulla, että ahdistaa, et jaksa enää. Ei sitä nyt kuule muut, heillä on omat vaivansa. Kun olet istunut jonottamassa ja pääset sisälle, niin kerrot lääkärille, että sinulla on todella paha olo, univaikeuksia, itsemurha-ajatuksia ja haluat päästä keskusteluhoitoon ja saada lääkitystäkin. Tämä olisi hyvä tehdä la-su ja kertoa, että nyt on tosi kysymyksessä, töihin menokin tuntuu ylipääsemättömältä.
Tarvitset lääkärin todistuksen psykiatriselle poliklinikalle pääsemiseksi (se on erikoissairaala), ei sinne itse tilata aikaa, kuten ei polvileikkaukseenkaan mennä siitä vain.
Kannattaa "näytellä" huonompaa kuin on, että saa sen tervehdyttävän hoidon, olet arvokkaampi terveenä kuin sairaana ja ei kun toimeksi, sinne terveyskeskukseen.

alkup. kirjoitti:

Kriisikeskuksia on kai monessa eri kaupungissa. Tukinet.netin sivuilta sellaisen löysin.. Vihdoin oon myöntäny et apua tarvitsisin. Tuolta kriisikeskuksesta ois saanu ilmaiseksi varattua keskusteluajan. Se ois ollu jotenkin matala kynnys lähteä hakemaan apua.

Mihin mun pitäis mennä?! Ihan vaan terveyskeskukseen jonottamaan vai? Vai saisko suoraan joltain psykiatrian klinikalta ajan varattua, pitääkö ensin käydä tavallisella lääkärillä? Ahdistaa kun pitäis sitten siinä tiskillä kertoa kaikkien kuullen mikä vaivaa.. Mitä mä siinä sanon.. Mua ahdistaa ja oon ollu tosi masentunu jo pitkään.

Kuka mua auttais? Oon parikymmpinen työssä käyvä nainen enkä oo ennen tarvinnu mitään tällasia palveluja. En tiedä mistä aloittaa ja millä voimilla.. Jos uskaltaisin vaan kertoa jollekin ystävälle niin joku vois tulla mun seuraks ja tueks apua hakemaan, mut pelottaa kertoa. Mitä jos kukaan ei ota mua vakavasti tai mitä jossen saa asiaani oikealla tavalla kerrottua. Minä kun yritän aina vaan pärjätä..

Lue lisää

Heippa Nuori Nainen! Millaiset ovat ajatuksesi tänään? Entä oireesi.

Tuossa jo saitkin hyvää selvitystä, asiasi näin saa laajuutta, itsellesikin. Huomaatko, eivät ne asiat nyt niin ihan kauheita ole, me kaikki niistä jotakin tiedämme. Älä häpeä itteäs ainakaan. Mielestäni terveyskeskukseen meno olisi hyvä ja sinne matala kynnys. Mene sinne ihan kävelemällä itse luukulle varaamaan aikaa. Kerro siinä OIREISTASI, oireet ovat se, mikä 'lääketieteen puolta' kiinnostaa. Kyllähän nyt niistä hyvinkin voit aikaa varatessasi mainita. Painavan syyn sanot ja sanot, että olisi kiire. Ei sinun koko elämääsi ja sen tapahtumia heti tarvits kertoa. Terveyskeskuslääkäritkin ovat ihan hyviä kuulemaan ja kartoittamaan noin aluksi. Tosin siinä on vähän aikaa, mutta suunnittele vähän, mitkä asiat (oireet!) ovat ne pahimmat. Pyydä/vaadi päästä eteenpäin puhumaan, vaikka lekuri ensin ehdoittaisi lääkitystäkin; voithan sinä reseptin vastaanottaa, mutta kuten tiedät asiasi ovat varmaan laajempia.

Hyvä ystävä auttaisi tässä nyt tosian paljon. Itse olen kokenut, että ystävälle/tuttavalle tai siis yleensäkin jollekin tasavertaiselle epämuodollisesti kertominen joskus auttaa erittäin paljon. Sillai pää selkiää ja pääsee eteenpäin, saa sen toisen näkökulmia ja, empatiaa. Ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Niin, ehkä tarviisit tukihenkilöä, mutta jollet sitä nyt tähän hätään saa, niin otat kaiken mahdollisen voiman ja rohkeuden vaan käyttöön ja menet niille 'luukuille'. Monesti on parempi mennä itse paikalle kuin soitella. Älä tosiaankaan lannistu, että Kriisikeskus ei ollut nyt tähän ihan se oikea. Itse aikoinaan nuorena sain käydä psykiatrisen sairaalan poliklinikalla; kävin noin kerran kuussa valittamassa oloani ja rauhoittavista lääkeistäni keskustelimme ja niitä kirjoitettiin. Minua kyllä helpotti, että sain valittaa niitä oireita varsinkin. Kyllähän siellä takana sitten oli minun varsinainen elämänhistorianikin, joka nyt tähän keski-ikään mennessä on jotenkuten selvinnyt; siis se mistä kaikki paha ole onkaan elämässäni johtunut.

Vaivasi ja vaikeutesi ovat taatusti nii-in yleisiä kuitenkin, että mene reippaasti vain niistä puhumaan. Se on jo alkuna siihen, että tulet sinuksi itsesi ja mahdoll. vaikeuksiesi kanssa. Näin niitä vaikeuksia voi lähteä 'purkamaan'. - Kaikkea hyvää jatkoo, äläkä lannistu. Torjutuksi tuleminen näissä asioissa ei ole henkilökohtaista! Johtuu siitä, että avun hakijoita eli avun TARVITSIJOITA on PALJON.