Hulluus ja rikos

Hulluuden kategoriaan ihmisen määritteleminen ei ole yksiselitteistä, etkä ellroy tätä tietenkään tarkoittanutkaan. Ja jos hulluus onkin syynä henkirikokseen, ei se tietenkään tarkoita yksinomaan psykoositasoisia, vaikeimpia tautimuotoja. Enpä olekaan katsellut mielentilatutkimuksen tuloksia, tehdäänkö henkirikoksia enemmän täydessä ymmärryksessä, alentuneena vai täyttä ymmärrystä vailla?

Hulluus henkirikoksen motiivina on monitahoinen. Luin jostakin sanomalehdestä aika vastikään vankilapsykologin haastattelun, jossa hän totesi, että vankien lapsuudesta löytyy vaikeasti traumatisoivia kokemuksia. Taisivat olla ei-taparikollisia ja pointti siinä, että vapaudenriiston lisäksi tarvitsisivat usein enemmän hoitoa mielenterveystensä suhteen (siis ovat "hulluja"). Tästähän voisi spekuloida eteenpäin, että mikä on riittävän traumatisoiva kokemus ja miksi toiset "hullut" ajautuvat rikoksiin ja toiset eivät ja vieläpä tätä alati vellovaa keskustelua lapsuus ja sen analysointi versus erilaiset modernit terapiat. Mutta ei tätä..

Rikoksiin syyllistyneet kärsivät usein päihdeongelmasta (tai ainakin psyykelääkkeisiin joudutaan turvautumaan vankilassa). Liittyykö jurrissa juoppojen keskinäiseen tappamiseen hulluutta, ts. onko alkoholismi tai päihderiippuvuus somaattinen vai psykiatrinen diagnoosi? Päihdelääkärit ovat usein psykiatreja...

Hulluus henkirikoksen motiivina on mielenkiintoinen. Åsa Larssonin uusin Kunnes vihasi asettuu kuvaa myös tätä teemaa. Veljesten lapsuuden tapahtumat ja miten ketju sitten etenee vääjäämättä. Myötätunto oli rikoksen tekijän puolella, hauska ilmiö lukiessa. Kuka oli hullu ja kelle rangaistus tai sitten hoito olisi oikeastaan kuulunut ei ollut yksiselitteistä. Eikä se kyllä ole aina tosielämässäkään.

booky kirjoitti:

Hulluuden kategoriaan ihmisen määritteleminen ei ole yksiselitteistä, etkä ellroy tätä tietenkään tarkoittanutkaan. Ja jos hulluus onkin syynä henkirikokseen, ei se tietenkään tarkoita yksinomaan psykoositasoisia, vaikeimpia tautimuotoja. Enpä olekaan katsellut mielentilatutkimuksen tuloksia, tehdäänkö henkirikoksia enemmän täydessä ymmärryksessä, alentuneena vai täyttä ymmärrystä vailla?

Hulluus henkirikoksen motiivina on monitahoinen. Luin jostakin sanomalehdestä aika vastikään vankilapsykologin haastattelun, jossa hän totesi, että vankien lapsuudesta löytyy vaikeasti traumatisoivia kokemuksia. Taisivat olla ei-taparikollisia ja pointti siinä, että vapaudenriiston lisäksi tarvitsisivat usein enemmän hoitoa mielenterveystensä suhteen (siis ovat "hulluja"). Tästähän voisi spekuloida eteenpäin, että mikä on riittävän traumatisoiva kokemus ja miksi toiset "hullut" ajautuvat rikoksiin ja toiset eivät ja vieläpä tätä alati vellovaa keskustelua lapsuus ja sen analysointi versus erilaiset modernit terapiat. Mutta ei tätä..

Rikoksiin syyllistyneet kärsivät usein päihdeongelmasta (tai ainakin psyykelääkkeisiin joudutaan turvautumaan vankilassa). Liittyykö jurrissa juoppojen keskinäiseen tappamiseen hulluutta, ts. onko alkoholismi tai päihderiippuvuus somaattinen vai psykiatrinen diagnoosi? Päihdelääkärit ovat usein psykiatreja...

Hulluus henkirikoksen motiivina on mielenkiintoinen. Åsa Larssonin uusin Kunnes vihasi asettuu kuvaa myös tätä teemaa. Veljesten lapsuuden tapahtumat ja miten ketju sitten etenee vääjäämättä. Myötätunto oli rikoksen tekijän puolella, hauska ilmiö lukiessa. Kuka oli hullu ja kelle rangaistus tai sitten hoito olisi oikeastaan kuulunut ei ollut yksiselitteistä. Eikä se kyllä ole aina tosielämässäkään.

Lue lisää

Minulla on sellainen käsitys, että esim. huumeiden vaikutusta ihmisen mielenterveyteen liioitellaan ja suurin osa "under the influence"-jutuista on urbaanilegendaa. Eräässä tapauksessa huumeen vaikutuksella oli merkitystä. Kuvaus löytyy neurologi Oliver Sacksin kirjasta "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi".

Yhdysvaltalainen nuori mies tappoi tyttöystävänsä PCP:n vaikutuksen alaisena eikä muistanut koko jutusta mitään. Hän istui tuomionsa, ja jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen hän jäi polkupyörällä auton alle, kolautti päänsä, ja tämän jälkeen henkirikoksen tekeminen palautui hänen mieleensä. Muisto oli niin ahdistava, että mies yritti tappaa itsensä onnettomuuden jälkeen.

blackmagicwoman kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että esim. huumeiden vaikutusta ihmisen mielenterveyteen liioitellaan ja suurin osa "under the influence"-jutuista on urbaanilegendaa. Eräässä tapauksessa huumeen vaikutuksella oli merkitystä. Kuvaus löytyy neurologi Oliver Sacksin kirjasta "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi".

Yhdysvaltalainen nuori mies tappoi tyttöystävänsä PCP:n vaikutuksen alaisena eikä muistanut koko jutusta mitään. Hän istui tuomionsa, ja jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen hän jäi polkupyörällä auton alle, kolautti päänsä, ja tämän jälkeen henkirikoksen tekeminen palautui hänen mieleensä. Muisto oli niin ahdistava, että mies yritti tappaa itsensä onnettomuuden jälkeen.

Lue lisää

En tiedä liioitellaanko huumeiden vaikutusta mielenterveyteen.

Ainakin itse olen työssäni nähnyt mitä voi aktiivinen pilvenpolttokin saada pahimmillaan aikaan. Kannabiksenhan on todettu edesauttavan skitsofreniankin puhkeamista joillakin ihmisillä, mutta käsittääkseni se ei ihan pikkupössyttelyllä laukea ja vaatii rinnalleen muutakin altistusta.

Ja vaikka portti-teoria ei ole täysin aukoton, niin kyllä kovempiin huumeisiin siirrytään kannibiksen kautta. En kyllä muista itse vielä tavanneeni yhtään heroinistia, joka ei olisi ensiksi polttanut pilveä. Kokaiiniin voi kyllä liittyä jonkinlaista status-mystiikkaa. Se kun on hienostohuumeen maineessa, sitä kenties "piireissä" kokeillaan ilman aiempaa perehtymistä mietoihin huumeisiin.

Olen tavannut LSD-tripille jääneen henkilön. Hän ei tietääkseni ole käyttänyt mitään päihteitä sitten 1970-luvun, mutta hän elää edelleen hyvin erikoisessa harhamaailmassa.

Mutta en ole tavannut montaakaan toisen tappanutta, joka olisi tehnyt tekonsa puhtaasti huumeessa. Kyllä niihin tekoihin on ollut alkoholilla ehkä isompi osuutensa.

j.ellroy kirjoitti:

En tiedä liioitellaanko huumeiden vaikutusta mielenterveyteen.

Ainakin itse olen työssäni nähnyt mitä voi aktiivinen pilvenpolttokin saada pahimmillaan aikaan. Kannabiksenhan on todettu edesauttavan skitsofreniankin puhkeamista joillakin ihmisillä, mutta käsittääkseni se ei ihan pikkupössyttelyllä laukea ja vaatii rinnalleen muutakin altistusta.

Ja vaikka portti-teoria ei ole täysin aukoton, niin kyllä kovempiin huumeisiin siirrytään kannibiksen kautta. En kyllä muista itse vielä tavanneeni yhtään heroinistia, joka ei olisi ensiksi polttanut pilveä. Kokaiiniin voi kyllä liittyä jonkinlaista status-mystiikkaa. Se kun on hienostohuumeen maineessa, sitä kenties "piireissä" kokeillaan ilman aiempaa perehtymistä mietoihin huumeisiin.

Olen tavannut LSD-tripille jääneen henkilön. Hän ei tietääkseni ole käyttänyt mitään päihteitä sitten 1970-luvun, mutta hän elää edelleen hyvin erikoisessa harhamaailmassa.

Mutta en ole tavannut montaakaan toisen tappanutta, joka olisi tehnyt tekonsa puhtaasti huumeessa. Kyllä niihin tekoihin on ollut alkoholilla ehkä isompi osuutensa.

Lue lisää

Somaattisen puolen käytännön kokemus on toisenlainen. Kyllä sekakäyttö ja lääkkeet suurin pulma on. Niin monia lääkkeitä voi myös piikittää ja niin tehdään, koska ne ovat helpommin saatavia ja halvempia. En minä kyllä näiden tokkuroijien muistista tiedä ja aggressiota piisaa rikoksiin ja jos muunkinlaiseen nujakointiin ja aggressioihin.

booky kirjoitti:

Somaattisen puolen käytännön kokemus on toisenlainen. Kyllä sekakäyttö ja lääkkeet suurin pulma on. Niin monia lääkkeitä voi myös piikittää ja niin tehdään, koska ne ovat helpommin saatavia ja halvempia. En minä kyllä näiden tokkuroijien muistista tiedä ja aggressiota piisaa rikoksiin ja jos muunkinlaiseen nujakointiin ja aggressioihin.

Lue lisää

Ohhoh!! Satuin lukemaan lehdestä Turun vankimielisairaalan ylilääkärin H. Lauerman haastattelun. Liekö joku muu lukenut samaista tekstiä? Lauermahan on Suomen huippuja osaamisensa alueella, joten haastattelun sisältöön ainakaan minulla ei ole paljon sanomista.

Lauerman mukaan psykopaattinen tunnekylmyys (joka johtaa pahuuteen ja jonka hän määrittelee hallitsemattomaksi tuhoavaksi väkivallaksi) on vahvasti geneettinen ominaisuus. Tätä en ole tiennyt ja kyllä tieto järkyttää jollain tavalla tai ainakin puhuttelee minua kovin.

Genetiikan tutkimus murtaa vuosisatoja vallinneita käsityksiä ja ainakin omassa suhtautumistavassa useisiin genetiikan tutkimustuloksiin on pehmeämpi ote. Ehkä se sitten johtuu siitä, että esimerkiksi geneettinen epidemiologia tarkastelee sairastumisen riskejä, joihin kyllä ympäristötekijöillä / omilla valinnoilla voidaan vaikuttaa. On hirveän mielenkiintoista, miten ja missä suhteessa asia on ihmisen psykologisten omainaisuuksien ja piirteiden kehittymisessä.

Minusta on jotenkin aivan hirveän surullista, jos ihmisen elämänkulku on piirretty ja ennustettavissa jo hedelmöittymisen hetkestä. Mikäli hieman käyttää mielikuvitusta (en viitsi kirjoittaa sitä tähän), voi pohtia tämän vahvan geneettisen pahuuden kohdalla ensiksikin ennaltaehkäisyä tai psykopaattisen mielenlaadun omaavan ihmisen hoitamista. Minusta mahdollisuus on tosi pelottviin ajatuskulkuihin! Vääjäämättä ollaan tuolloin tekemisissä myös perustavaa laatua olevissa moraalisissa ja eettisissä kysymysissäkin. Myös dekkaristeilla olisi oiva mahdollisuus hyödyntää tai käsitellä tällaista näkökulmaa monella tavalla kirjoissaan, mikäli pahuus saa Lauerman väitteiden kaltaisia piirteitä.

Tosin haastattelussa kyllä lohdullisesti todetaan, että kun useampi kuin joka sadas vastaantulija on istunut vankilassa, niin vapautumishetkellä kunto ja toimintakykyisyys ovat tärkeitä asioita. Tästähän voi päätellä, että erilaiset hoito- ja kuntoutustoimenpiteet eivät suinkaan ole yhdentekeviä ja toivoakin kuitenkin on - kaikesta siitä huolimatta, miten ne geenit siellä kromosomeisssa ovat sattuneet asettumaan...

Lisäksi Lauerma toteaa, että Suomi kuuluu vodkavyöhykkeeseen, jossa 80% henkirikoksista tehdään humalassa. Sekin, että toiset viina saa hilpeiksi ja toise aggressiivisiksi liittyy luultavasti genetiikkaan.

Olen muistaakseni lukenut jostakin näistä Konnunsuo ja Pelso lakkautusuhkakirjoituksista, että rikosten kokonaismäärä ei Suomessa kuitenkaan olisi kasvanut. Alkoholin kulutus sen sijaan on. Ja voimakkaasti. Yleisin kuolinsyy on useita vuosia ollut miehillä ja naisilla ollut tietyn tyyppinen syöpä, 2007 alkaen molemmat sukupuolet kuolevat yleisimmin viinaan. Liekö ylläolevaan yhdistettynä sitten geenit jotekin tottuneet ja turtuneet viinaan vai istutaanko nykyisin linnassa pääsääntöisesti vain raaoista henkirikoksista. Näinkin voi olla.