Mistä ET pidä?

Pidän kovaksikeitetyistä tarinoista. Se ei tarkoita sitä, että itse olisin jotenkin kova jätkä. Viime aikoina olen tykästynyt erityisesti Dennis Lehanen tarinoihin (luin juuri kirjan Muisto vain ja mietin yhä tykkäsinkö muuten hyvän tarinan loppuratkaisusta)ja Joe R. Lansdalen humoristisiin Hap ja Leonard-tarinoihin.

Minulle Agatha Christie on jäänyt hyvin etäiseksi. Hercule Poirot on lähinnä ärsyttävä neuroosikimppu, jota ei kuuna päivänä voi uskoa entiseksi poliisiksi. Ja jotenkin se murhien määrä englantilaisissa maalaiskylissä on jotenkin niin epäuskottavaa. Muutenkin tarinat, joissa joku ylimaallisen älykäs maallikko ratkoo rikoksia vasemman käden sivutyönä ei oikein sytytä minua. Luulisi jo väen hälytyskellojen kilisevän jo siinä vaiheessa kun joku neiti Marple tulee kyläilemään: Sen mummon lähellähän kuolee aina ihmisiä väkivaltaisesti!

Poikkeuksena toki Sherlock Holmes, mutta hän ei oikeastaan olekaan maallikko, vaan ammattimainen rikostutkija vaikkei olekaan poliisin palveluksessa.

Brownia en ole edes lukenut. Jotenkin vierastan välittömästi jos joku kirja/kirjailija saa niin laajaa julkisuutta ja kaiken ylittävää kehua kuin joku Da Vinci-koodi on saanut.

vastata, mutta vastaan nyt kuitenkin, ja tulee varmaankin palautetta.
Minä en pidä, (enkä suostu lukemaan) naisten kirjoittamista dekkareista. Jonkun Leena Lehtolaisen novellin olen joskus silmäillyt läpi jossain kokoelmassa,mutta siinäkin vain kantani vahvistui.
Minusta naisten kirjoittamat dekkarit ovat tarkoitettu yksistään naisten luettaviksi.

Olen niin kaikkiruokainen dekkarifani, että vaikea keksiä mistä en kertakaikkiaan olisi pitänyt. No Brownin tuotteet ovat kieltämättä kehnoja ja kyllä se Meteoriitti on vielä Da Vinci -koodiakin paljon huonompi.

Mikä mies lie Johan Theorin palkitulla esikoisellaan Hämärän hetki ja keväällä suomeksi ilmestyvällä Yömyrskyllä, joka on Ruotsissa jo jonkun vuosipalkinnon saanut. Hämärän hetki on koko syksyn ollut auki pöydällä oheislukemisena, jota olen aina sivun pari saanut vaivoin raahkauduttua eteenpäin. Onneksi nyt ennen vuoden vaihdetta sivut vihdoin loppuivat puolen vuoden pakkoväännön jälkeen. Huh. Ei hajuttomampaa, värittömämpää, vähämausteisempaa, pliisumpaa ja vetämätttömämpää dekkaria ole olemassa. Kaikki kikat kohdallaan; kahdella tasolla etenevä tarina, luvun loppujen koukut, yllättävä ratkaisu, mutta silti löysän laiskan mitäänsanomaton esitys. Remeksen tuotannosta kommentoitiin, että on laskenut kuin lehmän häntä, mutta sanoisin, että yleensä ruotsalaisten dekkareiden taso se vasta laskenut on. Lukuunottamatta niitä muutamia. Ja sukupuolesta riippumatta. Molempi pahempi.

Hmm, mielenkiintoista. Minulle taas Christien Ikiyö on paras kirja koko Christien tuotannossa. Se on jotenkin tunnelmallisempi kuin Kuolema Niilillä, jossa on kyllä varsin näppärä juoni, mutta jotenkin kaikkea henkilöhahmojen potentiaalia ei ole otettu käyttöön Kuolema Niilillä -kirjassa. Kuolema Niilillä -kirjaan oli myös sotkettu hirveä nippu sivujuonia.
Suurin pettymys minulle oli Idän pikajunan arvoitus. Se kun nostetaan usein artikkeleissa Christien kirjoista erikseen esiin. Kirjan juoni ei ollut todellakaan uskottava. No, harvan dekkarin juoni sitä on, mutta tarkoitan, että dekkarin logiikan pitäisi olla uskottava siinä "omassa maailmassaan". Henkilönkuvaus oli myös liian ohutta. Pidän enemmän perinteisistä dekkareista, joissa joku tietty henkilö on se syyllinen.

Kyllä ei tee hyvää Janssonille valvoa yöt toisessa työssä ja kirjoittaa päivällä dekkareita, miten hän kirjanliepeessä kertoo tekevänsä. Uskomatonta huuhaasoopaa ja kirja kirjalta kakofoninen sekametelisoppaa senkun vain lisääntyy, kuten Hylynryöstäjässä.

Toki aina on pidettävä mielessä, että myös oma järjenjuoksu voi olla rajoittunutta, mutta kummalta tuntuu, että toisen kirjan ajattelee lukevansa ihan ymmärtäen ja perään heti Janssonin ajatuskuviot pyhkivät yli hilseen kovaa ja korkealta.

Mikään lamppu ei syttynyt, että miksi (mikä perimmäinen motiivi) murhaaja teloi naiset ja erään kuolleen miehen koko lähiympäristön? Täh?
Oliko Adam Kossakilla joku yhteys tähän kuolleeseen mieheen vai oliko tapahtumasarja rinnakkainen vain Werniä ja Arvidssonia ajatellen? Miten murhaaja pääsi käsiksi sosiaalikassan hakemuksiin? Mitä Wernin kännykän vara-akulle tapahtui? Miten syvästä, valetusta, sileäseinäisestä veden täyttämästä kaivosta voi päästä ylös puukepin avulla?

Höpömpää en ole taas aikoihin lukenut.

Marianne Peltomaan Pimeässä portaikossa ahdistuin itse. En pitänyt. Kannet olivat kätevät merkitä lukupaikka. Ei tarvitse kirjanmerkkejä...