ei apua mistään

Suosittelen kääntymistä neuvolan puoleen.
Ei se neurologi ole taho joka tekee lähetteen esim kasvatus-ja perhe neuvolaan.

Yleensä neuvolan, esikoulun, koulun tai ihan oman lääkärin kautta lähtee vyyhti aukeamaan.

Viimeistään esikoulussa seurataan onko koulukypsä,ja jos vähäsenkin tuntuu siltä että tarvitsee apua asioissa niin yleensä enne koulua viimiestään 1.luokalla se huomataan.

Heippa!
Olis kiva tietää, millä sektorilla kävitte neurologilla. Oliko tapaamista edeltänyt esim. puheterapeutin konsultaatio. Kait pohjana oli jotain testejä/arviointeja.
Miten päivähoito tukee? Onko jonkinlaista kuntoutussuunnitelmaa, jos kehitys heistä huolestuttavaa.
Kerrotko lisää ... niin voisi ehkä antaa vinkkejä.

odottakaa kunnes kouluun pitäs lähteä. koulukypsyystestithän tehdään jossain vaiheessa jos joku asia epäilyttää. meillä poika piirsi 6 vuotisneuvolassa pääjalkaisia vain, ja neuvolantäti oli sitä mieltä jotta pojat on poikia, itse epäilin jo kaikkea mahdollista. poika sai diagnoosin ADHD kuukauden kuluttua neuvolassa käynnistä, pojalla oli myös hieno- ja karkeamotoriikan häiriöitä. diagnoosion saatuamme aloimme myös vaatia koululta jotakin ja saimme myös henkilökohtaisenavustajan ala-asteen ajaksi, nyt on poika lukiossa ja pärjää.. voimia teille!!

Monta vuotta.
Pyysimme apua lapsemme kehitykseen.
- Puhevaikeudet, vilkkaus, kömpelyys, omaehtoisuus.......

Nyt kun menimme kouluun alkoi opettajan loputon pommitus ja syytös, ettemme tee mitää ja "toimikaa nyt jo" !!!

Kysele vain jatkuvasti jatkotutkimuksia jostain !
Meillä ovat hermot menneet jo painostukseen , kun emme mitään saaneet "aikaiseksi" varhain, kun olisi pitänyt toimia !

(määrärahat tai joku siellä klikkaa...)

Voisiko päiväkoti antaa lausuntoa erikoislääkärille ??
Tai neuvola??
Pommita vain !!!!!! Sitkeästi !
- Jaksamisia. Tuo on vaikeaa ! =)

Täällä toinen erityislapsen äiti, meilläkin kesti luvattoman pitkään löytää syyt erikoiseen käyttäytymiseen ja kehityksen osittaiseen viivästymiseen.

Käsittääkseni sinäkin haluat selvittää mistä on kyse, mutta toisaalta sain sen käsityksen että olette käyneet vasta neurologilla. Onko näin?

Meilläkin ryhdyttiin tositoimiin vasta eskarivuonna, ja se vuosi meni kokonaan juostessa lastenlääkäreillä, lastenpsykologeilla, neuropsykologeilla, neurologeilla ja mitä kaikkea näitä vielä onkaan. Kaikki totesivat että kyllä, jotain selvästikin on vialla 'mutta tämä ei nyt oikeastaa kuulu minulle...' . Tätä saimme kuulla kyllästymiseen asti, ja aina saatiin lähete seuraavalle arvaajalle. Julkisella puolella asioitiin, kuten varmaan jo arvasitkin.

Lopulta apu löytyi yhdistyksestä, joka teki sensomotorista kuntoutusta. Kävi ilmi että pojallamme oli aistiyliherkkyyksiä ja ne aiheuttivat ongelmia tilanteissa joissa oli paljon lapsia ja paljon aistiärsykkeitä.

Nyt muksu opiskelee toisella luokalla pienryhmässä, ja siirtynee vielä ala-asteen aikana normaalikokoiselle luokalle =)

Ehkä lapsellasi on ihan toisenlaisia ongelmia, mutta pointtini on, että älä anna periksi. Puolustat nyt omaa lastasi ja hänen oikeuksiaan saada asianmukaista tukea. Heittäydy välillä äiti-tiikeriksi, ole ärhäkkä ja vaadi että asia tutkitaan perin pohjin.

Jaksamista! Kerrothan miten asia etenee.