Onko täällä muita lahjamunasoluja jonottavia? Me mieheni kanssa jonotamme Väestöliitolla. Ahdistaa nämä todella pitkät jonot:( Olemme ihan jonon alkupäässä ja jonojen sanottiin olevan n.1,5-2 vuotta.. Käsittämättömän pitkä aika.. Miten te olette jaksaneet tuon ajan odottaa? Olemme olleet aiemmin siirrossa luovutetuilla munasoluilla ja raskaushan siitä käynnistyi, mutta meni sitten lopulta kesken:(
Tietääkö joku että jos löytäisi oman luovuttajan ja hän luovuttaisi niin kuinka paljon enemmän se toisi hintaan lisää? Olemme jonossa myöskin toiselle ulkomaiselle klinikalle, mutta siellä hoidot ovat reippaasti kalliimpia.. Olemme laskeneet että voisimme maksaa luovuttajalle n.1000€ ja silti hoitomme VL:lla tulisi hitusen halvemmaksi. Nyt olemme jutelleet avoimesti luovuttajan löytämisestä usean eri ihmisen kanssa.. saa nähdä lähtisikö joku meitä auttamaan.. Pääsisimme hoitoihin meinaa sitten melkein saman tien. Emme millään jaksa odottaa lähemmäs kahta vuotta..:(
Paras ratkaisu olisi kun löytyisi joku ulkopuolinen luovuttaja.. joku sellainen joka olisi anyway aikonut mennä luovuttamaan.. ja haluaisi auttaa meitä ja me maksaisimme hänelle siitä korvauksen.. Mutta ei ole oikein etsiä sitä täältä..
Jonossa olevilta kaipailen kokemuksia odottamisesta ja siitä miten ajan on saanut kulumaan...
Lahjamunasolu jonossa odotellaan..
34
4850
Vastaukset
- kkkkk33333333333333333333333
olen luovuttamassa jokatapauksessa. mitä olet valmis maksamaan?
- provo_provo
provo
- vv226
Jos olet todella menossa luovuttamaan pelkästään hyvästä tahdostasi, niin pistä @-mailia os. [email protected] . Kerro siellä olisitko valmis suoraan luovuttamaan vaiko ristiin luovuttamaan? Ja oletko aiemmin luovuttanut.. Kerron sitten sinulle summan.. mikäli odotat tuhansia euroja niin sitten kirjoitat turhaan. Nämä hoidot kun ovat muutoinkin niin pirun kalliita..
- mutta ei ikää
Minua harmittaa, että en käynyt luovuttamassa kun oli ikää,nyt mittarissa 37 ja se on myöhäistä.
Olisi kiva ollut auttaa jotain, eteenkin kun ihan on pää hartioiden välissä, eikä naamavärkkikään ole paha ja todella terve ja pitkäikäinen sukupuu. - moraalinen ongelma
Itselleni raha ei ole pääasia ollenkaan, ja olen pohtinut jo vuosia, että haluaisin luovuttaa munasolujani. Tai halusin, olin menossa sinne heti kolmannen lapseni jälkeen, mutta kun tutustuin asiaan tarkemmin, peräännyin.
Ongelma on tylysti sanottuna se, että en haluaisi luovuttaa kenelle vain. Stereotyyppinen käsitykseni lapsettomista on tullu monien nettikeskustelujen kautta (jotka toki vääristävät kuvaa) ja pelkään jotenkin tätä rahan kanssa tehtailua, kun moni lapseton vasta todella vanhana alkaa maksaa hoidoista ja hössöttää vähän liikaa, lapsi on lähes pakkomielle ja on traumaa jos minkälaista, ja sitten jos lapsi ei olekaan pelkää päivänpaistetta, mitä sitten? Vaikka lapsi ei omani olisikaan, tunnen olevani osavastuussa hänen maailmaan saattamisestaan ja siksi vanhempien pitäisi olla suht tolkuissaan olevia, että hommaan voisi lähteä hyvällä omatunnolla. Samoin joitain biologisia faktoja olisi kiva päästä kertomaan, esim. että suvussani lapset kehittyvät myöhään, esim. hampaat ja puberteetti tulevat myöhemmin kuin monilla jne., ettei vanhempien tarvitsisi huolestua, jos näin tapahtuu heidänkin lapsellaan.
Onko tällaisen vaatimuksen esittäminen edes realistista? En tosiaan tiennyt, että lahjottajan voi hakea yksityisestikin.. tämä voisi avata myös minulle mahdollisuuden lahjoittaa.- kajskjdaslkdj
asia on niin että kyllä olin luovuttamassa joka tapauksessa.asia on niin että olen ajatellut luovuttavani sitä jollekin joka ei voi saada lapsia.
minulta vaan puuttuu se tieto että mitä tämä oikein tarkoittaa en ole kakara olen 20v. mutta kiinnostaa tietää voinko itse enää saada lapsia tämän jälkeen,tarkottaako se että sitten sillä lapsella on minun geenit ja se vaan kasva sun sisällä.voitko selittää hieman tästä asiasta? mä en vitsaile enkä yritä mitään vittuilla täällä...jos kerrot ehkä voin auttaa....
mitkä ovat vaatimukset täytyykö veriryhmän olla sama kuin sinun jne. - mutta ei tavatonta
kajskjdaslkdj kirjoitti:
asia on niin että kyllä olin luovuttamassa joka tapauksessa.asia on niin että olen ajatellut luovuttavani sitä jollekin joka ei voi saada lapsia.
minulta vaan puuttuu se tieto että mitä tämä oikein tarkoittaa en ole kakara olen 20v. mutta kiinnostaa tietää voinko itse enää saada lapsia tämän jälkeen,tarkottaako se että sitten sillä lapsella on minun geenit ja se vaan kasva sun sisällä.voitko selittää hieman tästä asiasta? mä en vitsaile enkä yritä mitään vittuilla täällä...jos kerrot ehkä voin auttaa....
mitkä ovat vaatimukset täytyykö veriryhmän olla sama kuin sinun jne.Munasolua ei yleensä saa luovuttaa, jos ei jo ole lasta. Harvinaista on että se aiheuttaisi ongelmia itselle lapsen saantiin myöhemmin, mutta sitä tapahtuu.
- ???????
Mitä sinulle tarkoittaa suht tolkuissaan oleva?Mihin siis laittaisit rajan?Hoidettu mielenterveys ongelma?Nykyinen mielenterveys ongelma?Fyysinen sairaus,mikä?Ikä?Jomman kumman vanhemman päihteiden käyttö?Huonossa taloudellisessa tilanteessa elävä pariskunta?Haluaisin tietää millaiset tekijät todella kohdaltasi rajaisi luovuttamasta munasoluja ja millaiset "ongelmat" taas eivät.Tuskin täydellistä ihmistä tai parisuhdetta onkaan.Kyllä minäkin munasolulahjoituksen vastaanottajana koen jonkinlaista vastuuta myös lahjottajaa kohtaan, vaikka hän on kohdallamme tuntematon.Meille molemmille vanhemmille lapsemme on tärkein ihminen maailmassa ja hänen eteensä olemme valmiit tekemään kaiken mahdollisen.
Minä olisin myös halunnut tarkemmin päästä valitsemaan lahjoittajaa, koska en myöskään olisi halunnut munasolua "keneltä vain".Tähän ei myöskään meillä ollut mahdollisuutta.Että myös näinpäin tuo asia menee.Kyllähän siinä on miettimista varmasti puolin ja toisin. - 333333333
saattaa olla vaikea "suodattaa" näitä palstan kirjoituksia jos ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta.Tämä palsta on suurimmaksi osaksi vertaistuki palsta ja kun ihminen kertoo jotain itsestään niin suurin osa jää aina kertomatta.Siis todella syviä ja raskaita asioita tulee tällä palstalla anonyymisti kirjoitettua, mikä ei suinkaan sulje pois kaiken hyvän olemassaoloa.Suurin osa täällä kirjoitetuista asioista ei avaudu muutakuin asiat itse kokeneelle, eikä aina silloinkaan.Älä mene missään tapauksessa luovuttamaan munasolujasi mikäli olet noin epäilevä ja epävarma asian suhteen.Onhan sitä muitakin tapoja olla avuksi.Sukusolujen lahjoitus ei todellakaan ole kaikkien juttu.
- olemisesta
??????? kirjoitti:
Mitä sinulle tarkoittaa suht tolkuissaan oleva?Mihin siis laittaisit rajan?Hoidettu mielenterveys ongelma?Nykyinen mielenterveys ongelma?Fyysinen sairaus,mikä?Ikä?Jomman kumman vanhemman päihteiden käyttö?Huonossa taloudellisessa tilanteessa elävä pariskunta?Haluaisin tietää millaiset tekijät todella kohdaltasi rajaisi luovuttamasta munasoluja ja millaiset "ongelmat" taas eivät.Tuskin täydellistä ihmistä tai parisuhdetta onkaan.Kyllä minäkin munasolulahjoituksen vastaanottajana koen jonkinlaista vastuuta myös lahjottajaa kohtaan, vaikka hän on kohdallamme tuntematon.Meille molemmille vanhemmille lapsemme on tärkein ihminen maailmassa ja hänen eteensä olemme valmiit tekemään kaiken mahdollisen.
Minä olisin myös halunnut tarkemmin päästä valitsemaan lahjoittajaa, koska en myöskään olisi halunnut munasolua "keneltä vain".Tähän ei myöskään meillä ollut mahdollisuutta.Että myös näinpäin tuo asia menee.Kyllähän siinä on miettimista varmasti puolin ja toisin.Eli tarkoitan sillä jonkinlaista maalaisjärkeä.
Monesti eri ikäisenä ja erilaisesta taloudellisesta tilanteesta vanhemmaksi tulleissa on hurja ero, vähän kärjistäen nuoret äidit viheltävät menemään stringit vilkkuen ja lapsi on hoidossa vähän väliä, kun taas vanhemmat äidit ostavat lapselleen Burberryä, ja laittavat koko vieralijajoukon käsidesijonoon. Minusta kumpikaan ääripää ei ole hyvä, toki lapsesta pitää välittää, mutta ei se saa olla saavutus elämässä eikä siihen voi kanavoida liikaa odotuksia, koska jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan omaksi itsekseen, jostain, eikä hänellä varsinaisesti ole tekemistä vanhempiensa koettelemusten kanssa, tai sen kanssa, onko se vahinko vai vuosien työn tulos.
Lisäksi monesti olen törmännyt itse kommentteihin, että en voi rakastaa lapsiani niin paljon kun olen ne helposti saanut, kun taas puhuja on niin ja niin monta vuotta yrittänyt ja lapsi on niin ainutlaatuinen. Sitten samalla kuitenkin kaikki on vaikeaa, lapsettomuusvuodatuksen perään tulee hirveä raskaus ja sitten vauva itki ja kesken selityksen pitää jo huutaa ei, älä nyt juokse sinne kultamuru, kädet on kohta mullassa, tulee se ja se tauti jne. Lapsesta tulee vähän kuin liian suuri asia, vähän paapotaan ja ylisuojellaan ja silti lapsettomuus kulkee äidillä jatkuvasti mielessä "hei, te ette nyt vaan muut ymmärrä mua, ku on niin vaikeaa". En tiedä, onko neuroottinen oikea sana, mutta siltä se ulkopuolisesta joskus näyttää.
Tarkoitan täysijärkisyydellä jotenkin sitä, että on jalat maassa ja tulee sietämään sen, että se lapsi on kuitenkin ärsyttävimmillään vain pahainen kakara, ja vain osa elämää, että lapsi ei kasva ikäänkuin äidin lapsettomuuden terapiana. Adoptiossa käsittääkseni käydään läpi jonkun verran sitä lapsettomuuden traumaa, mutta en oikein tiedä hedelmättömyyshoitojen osalta. Joskus tuntuu, että rankan kokemuksen jälkeen äiti jää vähän tyhjän päälle, kun sieltä ei tulekaan kultakimpaletta, vaan ihan tavallinen nassikka.
Tunnen siis toki aivan tavallisia IVF:llä lapsensa saaneita äitejä, mutta valitettavasti myös näitä neuroottisempia. Siksi haluaisin tavata ja nähdä, etten lyki solujani sellaiselle perheelle, jossa lapsesta tulee liian suurten odotusten kohde. - ¤¤¤¤¤¤
olemisesta kirjoitti:
Eli tarkoitan sillä jonkinlaista maalaisjärkeä.
Monesti eri ikäisenä ja erilaisesta taloudellisesta tilanteesta vanhemmaksi tulleissa on hurja ero, vähän kärjistäen nuoret äidit viheltävät menemään stringit vilkkuen ja lapsi on hoidossa vähän väliä, kun taas vanhemmat äidit ostavat lapselleen Burberryä, ja laittavat koko vieralijajoukon käsidesijonoon. Minusta kumpikaan ääripää ei ole hyvä, toki lapsesta pitää välittää, mutta ei se saa olla saavutus elämässä eikä siihen voi kanavoida liikaa odotuksia, koska jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan omaksi itsekseen, jostain, eikä hänellä varsinaisesti ole tekemistä vanhempiensa koettelemusten kanssa, tai sen kanssa, onko se vahinko vai vuosien työn tulos.
Lisäksi monesti olen törmännyt itse kommentteihin, että en voi rakastaa lapsiani niin paljon kun olen ne helposti saanut, kun taas puhuja on niin ja niin monta vuotta yrittänyt ja lapsi on niin ainutlaatuinen. Sitten samalla kuitenkin kaikki on vaikeaa, lapsettomuusvuodatuksen perään tulee hirveä raskaus ja sitten vauva itki ja kesken selityksen pitää jo huutaa ei, älä nyt juokse sinne kultamuru, kädet on kohta mullassa, tulee se ja se tauti jne. Lapsesta tulee vähän kuin liian suuri asia, vähän paapotaan ja ylisuojellaan ja silti lapsettomuus kulkee äidillä jatkuvasti mielessä "hei, te ette nyt vaan muut ymmärrä mua, ku on niin vaikeaa". En tiedä, onko neuroottinen oikea sana, mutta siltä se ulkopuolisesta joskus näyttää.
Tarkoitan täysijärkisyydellä jotenkin sitä, että on jalat maassa ja tulee sietämään sen, että se lapsi on kuitenkin ärsyttävimmillään vain pahainen kakara, ja vain osa elämää, että lapsi ei kasva ikäänkuin äidin lapsettomuuden terapiana. Adoptiossa käsittääkseni käydään läpi jonkun verran sitä lapsettomuuden traumaa, mutta en oikein tiedä hedelmättömyyshoitojen osalta. Joskus tuntuu, että rankan kokemuksen jälkeen äiti jää vähän tyhjän päälle, kun sieltä ei tulekaan kultakimpaletta, vaan ihan tavallinen nassikka.
Tunnen siis toki aivan tavallisia IVF:llä lapsensa saaneita äitejä, mutta valitettavasti myös näitä neuroottisempia. Siksi haluaisin tavata ja nähdä, etten lyki solujani sellaiselle perheelle, jossa lapsesta tulee liian suurten odotusten kohde.itse päihteiden käyttöä ja perheväkivaltaa lapsuudessani kokeneena nuo asiat nyt tuntuu aika mitättömiltä, mikäli tuo on perheen vaikein ongelma.Terapialla hoidetaan tosiaan onnistuneesti sitten niitä väkivallankin seurauksia,kuten kaikkia muitakin kriisejä.Kokemuksesta tiedän psykoterapian tehoavan.Itse näin vanhempana äitinä en kyllä allekirjoita tuota ylihuolehtivuutta,Burberryn(???) ostamisia, ym.Ylisuurten odotusten kanavoimiset lapseen on kyllä varmasti karsiutuneet kohdaltani pois.Tuollaisia asioita et voi kyllä mitenkään yleistää.Minun lapsestani ovat vauvasta alkaen huolehtineet sukulaiset ja muutkin.Rankasta taustastani huolimatta ja ehkä osin sen takiakin olen tasan varmasti vähintään yhtähyvä äiti kuin äidit keskimäärin ja todennäköisesti ongelmien ratkaisukeinot ovat parempia kuin monella muulla.
Kun kirjoitat että "lapsi ei ikäänkuin kasva äitinsä lapsettomuuden terapiana", mitäköhän tällä lauseella oikein tarkoitat?Tarkoitatko että mikäli äidillä on käsittelemätön trauma lapsettomuudesta, tämä aiheuttaa ongelmia lapsen kehitykselle?Näin voi ollakkin, mutta kyllä on niitäkin joille lapsettomuus ei aiheuta pidemmällä aikavälillä yhtään mitään ongelmaa!!Tai vaikka äidillä jotain käsittelemättömiä traumoja olisikin niin usein lapsen elämässä on myös suojaavia tekijöitä, eivät ne lapset nyt ihan vähästä mene "hajalle".Toisaalta ei kannata käydä mitään munasoluja luovuttamassa jos siitä kokee luovuttamisen jälkeen jotain vastuuta.Parhaimmassakaan perheessä ei voi taata täysin lapsen häiriötöntä kehitystä koska myös esim. koulu ja muu ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa omalla tavallaan asioihin.Myöskin raskausaika vaikuttaa lapsen myöhempään elämään ja näihinkään asioihin ei aina voi vaikuttaa vaikka olisi kuinka kunnollinen ja tasapainoinen ihminen.Kaikki psykologinen ja juridinen vastuu jatkosta munasolujen luovutuksen jälkeen siirtyy kokonaan solut vastaanottavalle pariskunnalle, lajoittajalla ei ole tämän jälkeen asioista mitään vastuuta.
- ViVe226
Jopas tuli tänne keskustelua. EN valitettavasti vaan löytänyt sitä ns. kohtalotoveria, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa ajatuksia ja fiiliksiä tästä pitkästä odottamisesta..
Mutta hyvää jatkoa kaikille ja kiitos kaikille teille, jotka edes harkitsette luovuttavanne munasoluja! Itse en halua osallistua tuohon alla olevaan keskusteluun.. sori:( Ei ollut tarkoitus tulla aiheuttamaan tänne mitään tappeluita aiheesta...
Jos kohtalotovereita löytyy niin tuolla on s-postios. johon voi kirjoitella..- aika on pitkä
Muistan kyllä miten rankkaa oli jonottaa munasoluja varsinkin kun meidän hankkima ristiinluovuttaja vetäytyi koko projektista pois.Onneksi olimme toisellakin klinikalla jonossa ja se vetikin tosi hyvin.Pääsimme kohtuu ajassa hoitoon, joka vielä onnistui.
Suosittelen, mikäli mahdollista, jonottamista parillakin eri klinikalla.Käsittääkseni esim. Fertinovassa Helsingissä pääsee ihan kohtuu ajassa hoitoon.Onnea yritykseen!! - NoorQ
aika on pitkä kirjoitti:
Muistan kyllä miten rankkaa oli jonottaa munasoluja varsinkin kun meidän hankkima ristiinluovuttaja vetäytyi koko projektista pois.Onneksi olimme toisellakin klinikalla jonossa ja se vetikin tosi hyvin.Pääsimme kohtuu ajassa hoitoon, joka vielä onnistui.
Suosittelen, mikäli mahdollista, jonottamista parillakin eri klinikalla.Käsittääkseni esim. Fertinovassa Helsingissä pääsee ihan kohtuu ajassa hoitoon.Onnea yritykseen!!Hei!
Oletteko vielä jonossa? Voisin mahdollisesti luovuttaa munasolun ns. ristiinluovuttamalla Helsingissä parille, joka muuten joutuisi jonottamaan solua kohtuuttoman kauan. Olen kyllä menossa luovuttamaan muutenkin, mutta tuntuisi paremmalta luovuttaa, kun tietäisi suoraan auttavansa jotakuta.
(En nyt haluaisi herättää turhia toiveita! En missään tapauksessa halua olla vastuussa jonkun pettymyksestä, jos asiat eivät sujukaan! Asiassahan on monta ehkää ja muttaa ennen varsinaista luovutusta.) - ???*
NoorQ kirjoitti:
Hei!
Oletteko vielä jonossa? Voisin mahdollisesti luovuttaa munasolun ns. ristiinluovuttamalla Helsingissä parille, joka muuten joutuisi jonottamaan solua kohtuuttoman kauan. Olen kyllä menossa luovuttamaan muutenkin, mutta tuntuisi paremmalta luovuttaa, kun tietäisi suoraan auttavansa jotakuta.
(En nyt haluaisi herättää turhia toiveita! En missään tapauksessa halua olla vastuussa jonkun pettymyksestä, jos asiat eivät sujukaan! Asiassahan on monta ehkää ja muttaa ennen varsinaista luovutusta.)me olemme hoidossa lappeenrannan felicitaksella, mutta varmasti onnistuu helsingissäkin..ristiinluovutuskin onnistunee, jos kiinnostaa pistä aiheesta postia [email protected]
- Siiri1974
alkuperäiselle: jos saatte oman luovuttajan (joka voi siis luovuttaa suoraan teille tai ristiin jonon kärjessä olevalle), niin pääsette jonon ohi! Ainakin näin useimmilla klinikoilla toimitaan, eli siis kun heille tuo luovuttajan, niin pääsee jonon ohi. Meille kävi näin. Ystäväni halusi auttaa meitä ja luovutti munasoluja, mutta ristiin jonon kärkeen ja me saimme vastaavasti klinikalta munasoluja. Halusimme välttää tilanteen, että katselisin ystäväni piirteitä lapsestamme.
Luovuttamista miettineelle: kyllä suurin osa lapsettomista on täysjärkisiä. Kuten täällä jo sanottiinkin, niin tämä paikka on paikka, jossa puretaan suuria tunteita ja kärjistetään, kun ei voi kirjoittaa itsestään kaikkea.
Ja itse asiassa, ennen luovutettujen solujen käyttöä jokainen ainakin Avalla hoidoissa käyvä joutuu käymään psykologilla arvioitavana, joka tekee lausunnon. Eli ei sitä oikeasti hepposilla perusteilla tällaiseen hoitoon niin vain lähdetä.
Mutta jos asia mietityttää noin paljon, niin ei ehkä kannata luovuttaa. Pitäisin kuitenkin kärjistettynä myös noita yleistyksiäsi lapsettomista, nuorista ja vanhoista äideistä. Kaiken ikäisissä on tervejärkisempia ja vähemmän tervejärkisiä, myös lapsettomissa.. Melkein sanoisin, että kun lasta on odottanut vuosikaudet, niin sitä tekee kaikkensa, jotta lapsella on hyvä olla. Ja on niitä ylisuojelevia äitejä muissakin ryhmissä. Ja sitä en suoraan sanoen ymmärtänyt, että mistä olet saanut kuvitelman siitä, että jos joku on odottanut lasta kauemmin, niin miksi hänellä olisi sen epärealistisemmat ajatukset vanhemmuudesta ja lapsiperheen arjesta kuin muilla? Sitähän on ehtinyt nähdä molempia sivusta vaikka miten kauan ennen omaa vanhemmuutta...
Minulla on lapsi lahjasoluhoidolla, mutta en kyllä allekirjoita yleistyksiäsi. - Joanna1979
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo reilut 7 vuotta. Väestöliiton kautta ollaan käyty ICSI-hoitoja jo 5 kertaa, ongelmana alunperin ollut miehen siittiöiden huono laatu. Viimeksi sanottiin, että kun minulla on alkanut oma munasolutuotanto hyytyä (ikäni nyt 30 v.) niin alkaa olla vaihtoehdot vähissä :( Sitten huomasin kysyä luovutetun munasolun käyttämisestä ja sitä hoitoa nyt olis seuraavalla kerralla tarkoitus käyttää, keskustelemaan ja hoidon suunnitteluun olemme menossa kuukauden päästä. Meidät on laitettu lahjamunasolujen jonotuslistalle. Olisi kiva tietää onko muita, jotka ovat saaneet luovutetun munasolun ja onko yleensäkään ensimmäisellä hoidolla, joka tehty luovutetulla munasolulla, niin tullut tulosta? Harmi kun tosiaan sijaissynnytys ei ole laillista Suomessa... se kun voi olla joillekin viimeinen toivo...
- Joanna1979
Meillä on ystävä, joka on lupautunut luovuttamaan munasoluja. Täällä vasta luin ensimmäistä kertaa tuosta ristiin luovuttamisesta eli ystävä lahjoittaisi, mutta me saisimme munasolut Väestöliitolta... Kun keskustelin asiasta, että ystävä mahdollisesti luovuttaisi, Väestöliiton lääkärini kanssa, niin hän sanoi, että sillä tavalla pääsisimme nopeammin etenemään =) Eli pitääpä ottaa tuo ristiin luovuttaminen esille kuukauden päästä siellä lääkärillä. Olen kiitollinen ystävälleni, joka luovuttaisi vaikka suoraan meille, mutta toisaalta tuo ristiin luovutus voisi olla ehkä parempikin =) Enkä tosiaan jaksaisi odottaa paria vuotta, jos siinä kerta voi mennä niin kauan, että saa luovutetun. On tässä kuitenkin jo odotettu reilut 7 vuotta, takana 1 ns. tuulimunaraskaus, 1 keskenmeno viikolla 12-13 ja sen jälkeen monta tuloksetonta ICSI-hoitoa :(
- Uugiguugi
Joanna1979 kirjoitti:
Meillä on ystävä, joka on lupautunut luovuttamaan munasoluja. Täällä vasta luin ensimmäistä kertaa tuosta ristiin luovuttamisesta eli ystävä lahjoittaisi, mutta me saisimme munasolut Väestöliitolta... Kun keskustelin asiasta, että ystävä mahdollisesti luovuttaisi, Väestöliiton lääkärini kanssa, niin hän sanoi, että sillä tavalla pääsisimme nopeammin etenemään =) Eli pitääpä ottaa tuo ristiin luovuttaminen esille kuukauden päästä siellä lääkärillä. Olen kiitollinen ystävälleni, joka luovuttaisi vaikka suoraan meille, mutta toisaalta tuo ristiin luovutus voisi olla ehkä parempikin =) Enkä tosiaan jaksaisi odottaa paria vuotta, jos siinä kerta voi mennä niin kauan, että saa luovutetun. On tässä kuitenkin jo odotettu reilut 7 vuotta, takana 1 ns. tuulimunaraskaus, 1 keskenmeno viikolla 12-13 ja sen jälkeen monta tuloksetonta ICSI-hoitoa :(
Olen menossa luovuttamaan munasoluja,ensimmäinen käyntini hoitajalla on kolmen päivän kuluttua. Ristiin luovutus kiinnostaa,mutta en tahdo löytää netistä ketään,joka tarvitsisi munasoluja. Nyt mulla on kuitenkin aika Turun ava-klinikalle...
- Joanna1979r
Joanna1979 kirjoitti:
Meillä on ystävä, joka on lupautunut luovuttamaan munasoluja. Täällä vasta luin ensimmäistä kertaa tuosta ristiin luovuttamisesta eli ystävä lahjoittaisi, mutta me saisimme munasolut Väestöliitolta... Kun keskustelin asiasta, että ystävä mahdollisesti luovuttaisi, Väestöliiton lääkärini kanssa, niin hän sanoi, että sillä tavalla pääsisimme nopeammin etenemään =) Eli pitääpä ottaa tuo ristiin luovuttaminen esille kuukauden päästä siellä lääkärillä. Olen kiitollinen ystävälleni, joka luovuttaisi vaikka suoraan meille, mutta toisaalta tuo ristiin luovutus voisi olla ehkä parempikin =) Enkä tosiaan jaksaisi odottaa paria vuotta, jos siinä kerta voi mennä niin kauan, että saa luovutetun. On tässä kuitenkin jo odotettu reilut 7 vuotta, takana 1 ns. tuulimunaraskaus, 1 keskenmeno viikolla 12-13 ja sen jälkeen monta tuloksetonta ICSI-hoitoa :(
Heips! Ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia... kävimme pari viikkoa sitten Väestöliitolla lääkärillä, hoitajalla ja psykologilla (tämähän ns. pakollinen käynti, kun mennään hoitoihin, jossa saadaan luovutettuja munasoluja tms.) ja meidän osaltamme tilanne muuttui niin, että meidät laitettiinkin jonottamaan luovutettuja alkioita, koska lääkärin mielestä tämä olisi meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Saas nähdä milloin päästään itse toimenpiteisiin, kun täällä Pohjoisemmassa ei ilmeisesti ole noita lahja-alkioita tarjolla niin paljon. Tällä hetkellä ilmeisesti kuudentena jonossa ja on kuulema vaikea sanoa, että milloin meidän vuoromme olisi, mutta kannattaa varautua pitkäänkin odotteluun... Josko tämä hoitomuoto olisi sitten se meidän kohtalomme... =)
- Minä -74
Uugiguugi kirjoitti:
Olen menossa luovuttamaan munasoluja,ensimmäinen käyntini hoitajalla on kolmen päivän kuluttua. Ristiin luovutus kiinnostaa,mutta en tahdo löytää netistä ketään,joka tarvitsisi munasoluja. Nyt mulla on kuitenkin aika Turun ava-klinikalle...
Olemme mieheni kanssa jonottamassa Väestöliitton. Tosiaan olemme jonottaneet ainoastaan kuukauden, mutta siellä sanottiin ett voi kestää 1,5 - 2 vuotta ennen kun on meidän vuoro.
Emme ole vielä käyneet psykologin hastattelussakaan. Meidän pitäisi itse varata aikaa siihen. Olisitko valmis odottamaan vähän aikaa ja tavata meidät ja sen jälkeen päättää, haluatko luovuttaa meille ristiin? - Uugiguugi
Minä -74 kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa jonottamassa Väestöliitton. Tosiaan olemme jonottaneet ainoastaan kuukauden, mutta siellä sanottiin ett voi kestää 1,5 - 2 vuotta ennen kun on meidän vuoro.
Emme ole vielä käyneet psykologin hastattelussakaan. Meidän pitäisi itse varata aikaa siihen. Olisitko valmis odottamaan vähän aikaa ja tavata meidät ja sen jälkeen päättää, haluatko luovuttaa meille ristiin?Missä päin asustelette? Voitko pistää s-postiosoitetta? Mä en viitsi laittaa tänne omaani,koska siinä näkyy mun koko oma nimeni.
Kävin tänään klinikalla ja sain heti e-pillerit mukaani. Olis tarkoitus luovuttaa jo marras-joulukuun vaihteessa. Jutellaan lisää yksityisesti. - minä74 uudestaan
Uugiguugi kirjoitti:
Missä päin asustelette? Voitko pistää s-postiosoitetta? Mä en viitsi laittaa tänne omaani,koska siinä näkyy mun koko oma nimeni.
Kävin tänään klinikalla ja sain heti e-pillerit mukaani. Olis tarkoitus luovuttaa jo marras-joulukuun vaihteessa. Jutellaan lisää yksityisesti.S-postini on [email protected]
- 79anneli
Hei!
Me odotimme luovutettuja munasoluja vain puolisen vuotta. Jyväskylässä oltiin hoidoissa. Nyt vaan jännitetään lauantaihin asti tuleeko plussa. Aika kuluu nopesti, kun on kaksi koiraa, joiden kanssa harrastan aktiivisesti.
Tää keskustelu onkin kerännyt paljon mielipiteitä.
Tietääkseni kaikki parit joutuvat käymään psykologin "haastattelussa". Itse pidin sitä tarpeellisena ja hyödyllisenä.Meille sanottiin Oulun Väestöliitolla, että näitä luovutettuja alkioita tulee ns. sykäyksittäin eli voi mennä pitkäkin aika, että ei ole ketään luovuttamassa, mutta sitten tilanne voi nopesti muuttua ja luovutettuja tuleekin sitten enemmän ja jonot lyhenee ja tämän vuoksi varoitettiin varautumaan pitempäänkin odotusaikaan. Psykologin käyntihän on tietysti hyödyllinen, kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja. Siellähän keskustellaan asioista mihin täytyy varautua kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja tai alkioita. Tulihan siellä asioita esille, mitä ei ollut itse osannut ajatellakaan, mm. se, että lapsi saa 18 vuotta täytettyään halutessaan tietää biologiset vanhemmat, mutta eihän tämä asia muuta meidän mielipiteitämme ja tunteimme mitenkään, koska yhtenä vaihtoehtona olemme muutenkin ajatelleet adoptiota ja siinähän olisi aivan samanlainen tilanne. Jouduit ilmeisesti hormonilääkitykselle ennen siirtoa? Kuinka pitkä se lääkitysaika on suurinpiirtein ennen siirtoa? Kuukausi? Olisi kiva tietää, että miten sitten kävi testin kanssa, toivottavasti näyttää plussaa =)
- tarvitsija
Joanna1979 kirjoitti:
Meille sanottiin Oulun Väestöliitolla, että näitä luovutettuja alkioita tulee ns. sykäyksittäin eli voi mennä pitkäkin aika, että ei ole ketään luovuttamassa, mutta sitten tilanne voi nopesti muuttua ja luovutettuja tuleekin sitten enemmän ja jonot lyhenee ja tämän vuoksi varoitettiin varautumaan pitempäänkin odotusaikaan. Psykologin käyntihän on tietysti hyödyllinen, kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja. Siellähän keskustellaan asioista mihin täytyy varautua kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja tai alkioita. Tulihan siellä asioita esille, mitä ei ollut itse osannut ajatellakaan, mm. se, että lapsi saa 18 vuotta täytettyään halutessaan tietää biologiset vanhemmat, mutta eihän tämä asia muuta meidän mielipiteitämme ja tunteimme mitenkään, koska yhtenä vaihtoehtona olemme muutenkin ajatelleet adoptiota ja siinähän olisi aivan samanlainen tilanne. Jouduit ilmeisesti hormonilääkitykselle ennen siirtoa? Kuinka pitkä se lääkitysaika on suurinpiirtein ennen siirtoa? Kuukausi? Olisi kiva tietää, että miten sitten kävi testin kanssa, toivottavasti näyttää plussaa =)
kiinnostava aihe ylöspäin..
laitoin sinulle uugiguugi mailia - 79anneli
Joanna1979 kirjoitti:
Meille sanottiin Oulun Väestöliitolla, että näitä luovutettuja alkioita tulee ns. sykäyksittäin eli voi mennä pitkäkin aika, että ei ole ketään luovuttamassa, mutta sitten tilanne voi nopesti muuttua ja luovutettuja tuleekin sitten enemmän ja jonot lyhenee ja tämän vuoksi varoitettiin varautumaan pitempäänkin odotusaikaan. Psykologin käyntihän on tietysti hyödyllinen, kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja. Siellähän keskustellaan asioista mihin täytyy varautua kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja tai alkioita. Tulihan siellä asioita esille, mitä ei ollut itse osannut ajatellakaan, mm. se, että lapsi saa 18 vuotta täytettyään halutessaan tietää biologiset vanhemmat, mutta eihän tämä asia muuta meidän mielipiteitämme ja tunteimme mitenkään, koska yhtenä vaihtoehtona olemme muutenkin ajatelleet adoptiota ja siinähän olisi aivan samanlainen tilanne. Jouduit ilmeisesti hormonilääkitykselle ennen siirtoa? Kuinka pitkä se lääkitysaika on suurinpiirtein ennen siirtoa? Kuukausi? Olisi kiva tietää, että miten sitten kävi testin kanssa, toivottavasti näyttää plussaa =)
Hei! Meillä testi siis näytti plussaa. Kahden viikon kuluttua on jo eka ultra. Sekin jännittää kovasti.
Lääkityksenä on ollut estradot laastarit kaksi joka toinen päivä (ennen siirtoa käytössä kuukauden verran)ja siirron jälkeen siis lisäksi lugesteronit. Näillä pitäisi mennä viikolle 11 asti. - Joannav79
79anneli kirjoitti:
Hei! Meillä testi siis näytti plussaa. Kahden viikon kuluttua on jo eka ultra. Sekin jännittää kovasti.
Lääkityksenä on ollut estradot laastarit kaksi joka toinen päivä (ennen siirtoa käytössä kuukauden verran)ja siirron jälkeen siis lisäksi lugesteronit. Näillä pitäisi mennä viikolle 11 asti.Mahtavaa, että tuli plussaa =) Toivottavasti kaikki menee hyvin. Lääkäri kertoikin meille, että siirron jälkeen tukihoitoa käytetään noinkin pitkälle. Olisi kiva tietää, että onko kellään kokemuksia tai muuten tietoa luovutettujen alkioiden käytöstä? Kun ne ovat olleet pakastettuna ja sitten sulatetaan, että onko ollut minkälaiset onnistumiset tällaisessa tilanteessa...?
- Joulua odottava
Joanna1979 kirjoitti:
Meille sanottiin Oulun Väestöliitolla, että näitä luovutettuja alkioita tulee ns. sykäyksittäin eli voi mennä pitkäkin aika, että ei ole ketään luovuttamassa, mutta sitten tilanne voi nopesti muuttua ja luovutettuja tuleekin sitten enemmän ja jonot lyhenee ja tämän vuoksi varoitettiin varautumaan pitempäänkin odotusaikaan. Psykologin käyntihän on tietysti hyödyllinen, kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja. Siellähän keskustellaan asioista mihin täytyy varautua kun otetaan vastaan luovutettuja sukusoluja tai alkioita. Tulihan siellä asioita esille, mitä ei ollut itse osannut ajatellakaan, mm. se, että lapsi saa 18 vuotta täytettyään halutessaan tietää biologiset vanhemmat, mutta eihän tämä asia muuta meidän mielipiteitämme ja tunteimme mitenkään, koska yhtenä vaihtoehtona olemme muutenkin ajatelleet adoptiota ja siinähän olisi aivan samanlainen tilanne. Jouduit ilmeisesti hormonilääkitykselle ennen siirtoa? Kuinka pitkä se lääkitysaika on suurinpiirtein ennen siirtoa? Kuukausi? Olisi kiva tietää, että miten sitten kävi testin kanssa, toivottavasti näyttää plussaa =)
Ystäväni kertoi, että Oulun VL:ssä on nyt ilmeisesti kaksikin paria, jotka ovat luovuttamassa pakkasessa ollevia alkioita lahjasolujonossa oleville pareille. Ilmeisesti näitä alkioita on niin paljon, että niistä pitäisi riittää melkeinpä kaikille lahja-alkio jonossa oleville! Upeaa huomata, että on olemassa noin ihania ihmisiä, jotka haluavat antaa lapsettomille mahdollisuuden raskautua..ihana esimerkki ihmisten lähimmäisenrakkaudesta tuntemattomia ihmisiä kohtaan!
- pölhhööää
Koska pitää olla ihan terve, mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta johon on lääkkeet ja se on todettu n 4 vuotta sitten ja olen nyt 32 v.
Ei ole kyllä lapsia mulla itsellä että sekin voi olla este kun ei tiedä minkälaisia niistä lapsista tulisi.- kaipuux2
Hei! Löytyisikö täältä vielä innokasta munasolujen lahjoittajaa minulle ja miehelleni? Olemme Turun Väestöliiton asiakkaita. Ristiinluovutus? Nimimerkillä lasta kaipaava
- tirlea11
kaipuux2 kirjoitti:
Hei! Löytyisikö täältä vielä innokasta munasolujen lahjoittajaa minulle ja miehelleni? Olemme Turun Väestöliiton asiakkaita. Ristiinluovutus? Nimimerkillä lasta kaipaava
Täällä 32v. yhden lapsen äiti, joka olisi valmis luovuttamaan (suoraan tai ristiin) Treella korvausta vastaan.
- kaipuux2
tirlea11 kirjoitti:
Täällä 32v. yhden lapsen äiti, joka olisi valmis luovuttamaan (suoraan tai ristiin) Treella korvausta vastaan.
Tirlea11. Kiitos, mutta etsin vapaaehtoista luovuttajaa, en korvausta kärkkyvää. Maksaminen on laitonta!
- tirlea11
kaipuux2 kirjoitti:
Tirlea11. Kiitos, mutta etsin vapaaehtoista luovuttajaa, en korvausta kärkkyvää. Maksaminen on laitonta!
Miksiköhän se on laitonta? Olen kyllä hyväsydäminen, mutta mielestäni korvaus on törkeän huono. Hoidoista tulee kuitenkin sivuvaikutuksia ja ei se munasolujen kerääminenkään kivutonta ole. Lisäksi aikani on kallista. Mutta jos löytyy kiinnostuneita, niin laittakaa viestiä. En vaadi kohtuuttomia.
Suomessa kyllä osataan tietyissä asioissa tehdä tiukkoja lakeja. Esim. voisin aivan hyvin myös suostua kohdun vuokraamiseen, mutta sekin on laitonta. Ei voi ymmärtää...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662278Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381873Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣241568Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711540Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.851274Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1841194Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬241120Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1101105En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9942- 77939