Lestadiolaisuudesta hyvä kartoitus

Muutamia ehdotuksia:

- Lukemaan Raamattua, ja Lutherin opetusta Raamatusta,
- rukoilemaan,
- kiittämään ja ylistämään Jumalaa,
- ihmisten korottaminen pois ja Raamatun mukainen alamaisuus toinen toisilleen
- seurakunta tarkkailemaan saarnaajien operusta
Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen rinnalla.
- Jeesus eurakunnan ainoaksi Herraksi
- Pois kaikki "standardit" ehdonvallan asioissa.
----

Luther on aivan selkeästi selittänyt, minkä vuoksi seurakuntaa kutsutaan yhdeksi. Opetus pätee hyvin tänäänkin:


Ps. 126:3. Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan, sillä se on suurta, kun murheellinen sydän saatetaan iloiseksi, tapettu eläväksi, herjattu ihanaksi; siitä me iloitsemme Pyhässä Hengessä, murheittenkin painaessa.

Tästä näet että on syntyvä yksi seurakunta pakanoista ja juutalaisista jotka kaikki yhteen ääneen ylistävät Jumalan hyvyyttä (Room. 15:6). Sillä sitä mitä laulaa juutalaisten seurakunta, sitä laulaa pakanainkin seurakunta, ja seurauksena on niin siellä kuin täälläkin sama evankelisen kansan hedelmä ja todellinen tuntomerkki, nimittäin että ovat riemuelevaa ja iloista kansaa; kuten sanovatkin: siitä me iloitsemme.

Paavilaisuudessa ei ole löytynyt tippaakaan tätä oppia joka olisi voinut synnyttää iloa ja riemastusta.

Jos nyt sitten on pelästyneitä sydämiä, he eivät löydä ketään lohduttajaa; jos ovat tuskassa ja epätoivossa, eivät osaa tehdä tuota erotusta johon viittasimme. Sentähden tulee meidän kiittää Jumalaa siitä sanomattomasta hyvästä työstä, kun tiedämme että evankeliumin oppi on autuuden ja lohdutuksen oppi.

Mikäli nyt kukin tämän sanan mukaisesti tuntee iloa sydämessään, sikäli on hänellä elämää ja autuutta; mutta jos vielä tunnet alakuloisuutta, on se sen merkki, että perkele ei ole vielä lakannut sinua vaivaamasta.

Evankeliumin saarnan eli syntien anteeksiantamuksen kautta meitä myös pyhitetään; sillä lain kautta emme voi pyhittyä, vaan päinvastoin tulee meistä velallisia (Room. 8:12).

Herra, käännä meidän vankeutemme, niinkuin uudistat sadepurot etelämaassa.

Tähän asti profeetta on ennustanut Kristuksen valtakunnasta sekä siitä vapahduksesta, mikä oli tapahtuva Kristuksen kautta ja sitten leviävä kautta koko ihmissuvun, kaikkeen maailmaan, niin että juutalaisista ja pakanoista muodostuu yksi seurakunta jossa ei mitään muuta raiu kuin naurua ja riemua, ylistystä ja kiitosta.

Nyt hän käy edemmä, kuvaamaan tätä seurakuntaa, ja osottaa, mikä seuraa tuota vapahduksen hedelmää ja juutalaisten ja pakanain yhteyttä, nimittäin välttämättä rukous (Sak. 12:10).

Sillä vaikka vapahdus jo on tapahtunut ja me totisesti Jumalan Pojan verellä olemme vapahdetut, niin kuitenkin on tarpeellista että joka päivä rukoilemme vapahdusta, niinkuin Kristus meitä käski rukoilemaan (Matt. 6:9 - 10, Joh. 12:28, Fil. 3:13).

Sillä meillä ei tässä elämässä ole Hengen kymmenettäkään osaa, vaan Hengen esikoislahja, mutta lihan täyteys on melkein täydessä elinvoimassa ja yhä vaikuttaa.

Me käymme tosin Jumalan valtakuntaan ja seisomme siinä toiselle jalalla sekä olemme varmoja että saamme lupauksen; mutta siihen ei saa jäädä seisomaan, vaan toinen jalka on siirrettävä perässä s.o. joka päivä tulee kasvaa ja lisääntyä armon tunnossa sekä uskossa.

Sana, kaste ja Kristuskin ovat tosin täydellisiä ja kokonaisia; mutta me emme tässä nyt puhu asiasta semmoisena kuin se on, vaan sellaisena kun me sen tajuamme ja sitä käsitämme. Samoin on iankaikkinen elämäkin täydellinen, kuten Kristus sanoo (Joh. 14:2); mutta tässä elämässä ollessamme emme vielä ole noissa asunnoissa, vaan ovat ne omiamme ainoastaan toivossa, ja siihen mennessä meitä vain vaivaavat synnit, epätoivo, suru ja rasitus (Room. 8:24).

Niin on uskommekin tosin usein vahva, mutta pian taas hyvin heikko, ja silloin vajoamme kuin syvään mutaan josta emme ryvettymättä pääse. Heikkous on ja pysyy meissä, niin kauvan kuin olemme tässä elämässä, mutta voima on yksin Herran Kristuksen (2. Kor. 12:9). Asia kyllä itsessään on kokonainen ja täydellinen, mutta me emme vielä ole kokonaisia emmekä täydellisiä; siitä syystä emme voi noita kokonaisia ja täydellisiä asioita vielä kokonaan ja täydellisesti käsittää (1. Kor. 13:9 - 12).

Sentähden perkele hämäyttää alulla olevia töitä, koska hän pelkää että ne voivat tulla täydellisisksi, ja taistelee toivoa, uskoa ja rakkautta vastaan.

Kristitty ei siis saata olla turvassa, sillä hän huomaa, ettei hän vielä ole voittanut vaaroja joita vihollinen joka päivä mielessään miettii.

Mutta mitä Kristukseen tulee, niin hänellä on kaikki; sillä Kristuksessa perkele on kukistettu ja lyöty, Jumalan laki täytetty, Jumalan viha otettu pois, synti maksettu ja itse kuolemakin voitettu. Sitä nyt tämä värsy tarkottaa, että seurakunnassa lakkaamatta rukoiltaisiin.

Jos ei suulla rukoiltaisikaan, niin rukoiltakoon toki sydämessä huokaillen (1. Tess. 5:17, Kol. 3:16, 5. Moos. 6:6 - 9, 1. Piet. 5:8, 2. Kor. 4:7).

Ne jotka ajattelevat olevansa kristityitä ja uskovansa, vaikka eivät kuitenkaan ole kokeneet mitään vaaraa taistelussa, eivät ymmärrä, että päivittäinen kasvamisemme on tarpeen, voidaksemme kestää saatanan nuolia, joka ajaa meitä halveksimaan Jumalaa ja ihmisiä; sentähden on meidän oltavan urhoollisia ja rukoiltava, kuten Herra käski (Matt. 26:41, Luuk. 21:36).

kuilienee kirjoitti:

Muutamia ehdotuksia:

- Lukemaan Raamattua, ja Lutherin opetusta Raamatusta,
- rukoilemaan,
- kiittämään ja ylistämään Jumalaa,
- ihmisten korottaminen pois ja Raamatun mukainen alamaisuus toinen toisilleen
- seurakunta tarkkailemaan saarnaajien operusta
Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen rinnalla.
- Jeesus eurakunnan ainoaksi Herraksi
- Pois kaikki "standardit" ehdonvallan asioissa.
----

Luther on aivan selkeästi selittänyt, minkä vuoksi seurakuntaa kutsutaan yhdeksi. Opetus pätee hyvin tänäänkin:


Ps. 126:3. Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan, sillä se on suurta, kun murheellinen sydän saatetaan iloiseksi, tapettu eläväksi, herjattu ihanaksi; siitä me iloitsemme Pyhässä Hengessä, murheittenkin painaessa.

Tästä näet että on syntyvä yksi seurakunta pakanoista ja juutalaisista jotka kaikki yhteen ääneen ylistävät Jumalan hyvyyttä (Room. 15:6). Sillä sitä mitä laulaa juutalaisten seurakunta, sitä laulaa pakanainkin seurakunta, ja seurauksena on niin siellä kuin täälläkin sama evankelisen kansan hedelmä ja todellinen tuntomerkki, nimittäin että ovat riemuelevaa ja iloista kansaa; kuten sanovatkin: siitä me iloitsemme.

Paavilaisuudessa ei ole löytynyt tippaakaan tätä oppia joka olisi voinut synnyttää iloa ja riemastusta.

Jos nyt sitten on pelästyneitä sydämiä, he eivät löydä ketään lohduttajaa; jos ovat tuskassa ja epätoivossa, eivät osaa tehdä tuota erotusta johon viittasimme. Sentähden tulee meidän kiittää Jumalaa siitä sanomattomasta hyvästä työstä, kun tiedämme että evankeliumin oppi on autuuden ja lohdutuksen oppi.

Mikäli nyt kukin tämän sanan mukaisesti tuntee iloa sydämessään, sikäli on hänellä elämää ja autuutta; mutta jos vielä tunnet alakuloisuutta, on se sen merkki, että perkele ei ole vielä lakannut sinua vaivaamasta.

Evankeliumin saarnan eli syntien anteeksiantamuksen kautta meitä myös pyhitetään; sillä lain kautta emme voi pyhittyä, vaan päinvastoin tulee meistä velallisia (Room. 8:12).

Herra, käännä meidän vankeutemme, niinkuin uudistat sadepurot etelämaassa.

Tähän asti profeetta on ennustanut Kristuksen valtakunnasta sekä siitä vapahduksesta, mikä oli tapahtuva Kristuksen kautta ja sitten leviävä kautta koko ihmissuvun, kaikkeen maailmaan, niin että juutalaisista ja pakanoista muodostuu yksi seurakunta jossa ei mitään muuta raiu kuin naurua ja riemua, ylistystä ja kiitosta.

Nyt hän käy edemmä, kuvaamaan tätä seurakuntaa, ja osottaa, mikä seuraa tuota vapahduksen hedelmää ja juutalaisten ja pakanain yhteyttä, nimittäin välttämättä rukous (Sak. 12:10).

Sillä vaikka vapahdus jo on tapahtunut ja me totisesti Jumalan Pojan verellä olemme vapahdetut, niin kuitenkin on tarpeellista että joka päivä rukoilemme vapahdusta, niinkuin Kristus meitä käski rukoilemaan (Matt. 6:9 - 10, Joh. 12:28, Fil. 3:13).

Sillä meillä ei tässä elämässä ole Hengen kymmenettäkään osaa, vaan Hengen esikoislahja, mutta lihan täyteys on melkein täydessä elinvoimassa ja yhä vaikuttaa.

Me käymme tosin Jumalan valtakuntaan ja seisomme siinä toiselle jalalla sekä olemme varmoja että saamme lupauksen; mutta siihen ei saa jäädä seisomaan, vaan toinen jalka on siirrettävä perässä s.o. joka päivä tulee kasvaa ja lisääntyä armon tunnossa sekä uskossa.

Sana, kaste ja Kristuskin ovat tosin täydellisiä ja kokonaisia; mutta me emme tässä nyt puhu asiasta semmoisena kuin se on, vaan sellaisena kun me sen tajuamme ja sitä käsitämme. Samoin on iankaikkinen elämäkin täydellinen, kuten Kristus sanoo (Joh. 14:2); mutta tässä elämässä ollessamme emme vielä ole noissa asunnoissa, vaan ovat ne omiamme ainoastaan toivossa, ja siihen mennessä meitä vain vaivaavat synnit, epätoivo, suru ja rasitus (Room. 8:24).

Niin on uskommekin tosin usein vahva, mutta pian taas hyvin heikko, ja silloin vajoamme kuin syvään mutaan josta emme ryvettymättä pääse. Heikkous on ja pysyy meissä, niin kauvan kuin olemme tässä elämässä, mutta voima on yksin Herran Kristuksen (2. Kor. 12:9). Asia kyllä itsessään on kokonainen ja täydellinen, mutta me emme vielä ole kokonaisia emmekä täydellisiä; siitä syystä emme voi noita kokonaisia ja täydellisiä asioita vielä kokonaan ja täydellisesti käsittää (1. Kor. 13:9 - 12).

Sentähden perkele hämäyttää alulla olevia töitä, koska hän pelkää että ne voivat tulla täydellisisksi, ja taistelee toivoa, uskoa ja rakkautta vastaan.

Kristitty ei siis saata olla turvassa, sillä hän huomaa, ettei hän vielä ole voittanut vaaroja joita vihollinen joka päivä mielessään miettii.

Mutta mitä Kristukseen tulee, niin hänellä on kaikki; sillä Kristuksessa perkele on kukistettu ja lyöty, Jumalan laki täytetty, Jumalan viha otettu pois, synti maksettu ja itse kuolemakin voitettu. Sitä nyt tämä värsy tarkottaa, että seurakunnassa lakkaamatta rukoiltaisiin.

Jos ei suulla rukoiltaisikaan, niin rukoiltakoon toki sydämessä huokaillen (1. Tess. 5:17, Kol. 3:16, 5. Moos. 6:6 - 9, 1. Piet. 5:8, 2. Kor. 4:7).

Ne jotka ajattelevat olevansa kristityitä ja uskovansa, vaikka eivät kuitenkaan ole kokeneet mitään vaaraa taistelussa, eivät ymmärrä, että päivittäinen kasvamisemme on tarpeen, voidaksemme kestää saatanan nuolia, joka ajaa meitä halveksimaan Jumalaa ja ihmisiä; sentähden on meidän oltavan urhoollisia ja rukoiltava, kuten Herra käski (Matt. 26:41, Luuk. 21:36).

Lue lisää

Seurakunta

"Niinkuin on kristillisen uskomme kolmannessa kappaleessa, jossa sanomme: Yksi, pyhä, katolinen, t.s. yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys."

Seurakunta on niiden ihmisten yhteys, jotka pitäytyvät sellaiseen,...

- mitä ei voi nähdä tai aisteilla käsittää,
- vaan yksinomaan sanan kautta.

Mitä tämä sana sanoo, sen uskovat nämä ihmiset ilman kaikkia lisäyksiä...

- ja antavat Jumnlalle kunnian siitä totuudesta, jota siinä julistetaan.

Seurakunta ei ole milloinkaan suuremmassa vaarassa kuin silloin, kun sillä on rauha ja lepo.

Jumala on asettanut kirkkonsa ja kristillisen seurakuntansa maailmaan keskelle lukemattomia maallisia puhujia, toimia, kutsumuksia ja säätyjä, jotta kristityt eivät rupeaisi munkeiksi, menisi luostareihin ja juoksisi erämaihin, vaan eläisivät ja toimisivat ihmisten parissa, niin että heidän uskonsa teot ja harjoitus tulevat ilmeisiksi.

Sillä toisten kanssa eläminen keskinäisessä seurustelussa ja ystävyydessä ei ole, niinkuin pakana Aristoteles sanoo, päamäärä, johon ihminen on luotu, vaan ainoastaan välikappale.

Mutta päätarkoitus, jota varten meidät on luotu, on se, että toinen oppisi toiselta, mikä Jumalan olemus ja tahto on ja mikä mieli hänellä on ihmisiä kohtaan.

Rukoilkaamme sentähden seurakunnassa, seurakunnan kanssa ja seurakunnan puolesta, sillä oikeastaan on kolme seikkaa, jotka ylläpitävät seurakuntaa ja kuuluvat siihen:

- ensimmäinen on uskollinen opetus,
- toinen ahkera rukous
- ja kolmas tosi kärsiminen.

Seurakunnan tuska ja synnystyskipu kestää kauan, mutta kerran koittaa hänen pelastuksensa aika ja hetki, ja silloin hän on oleva täynnä iloa (Joh. 16:20 - 21).

Seurakunta on ulkomuodoltaan ilman kauneutta, surullisen ja huolekkaan näköinen, mutta itse asiassa se riemuitsee ja voittaa Kristuksen kanssa, niinkuin pyhä Paavali sanoo (Ef. 2:6): "Hän on meidät asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa."

Samoin kuin morsian on miehen omaisuuden emäntä ja haltija, niin on uskovainen kaikkien ylkänsä aarteitten herra, sillä hän on Kristuksen kanssa herätetty ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin.

Jumala ei näe kirkossaan ja seurakunnassaan mitään pahaa, sillä hän katselee yksinomnaan Kristusta, rakasta Poikaansa. Häntä hän rakastaa, niin ettei näe hänen morsiamessaan mitään pahaa, sillä "hän on sen puhdistanut, vedellä pesten, sanan kautta" (Ef. 5:26).

M. Luther sitaatti kirjoitti:

Seurakunta

"Niinkuin on kristillisen uskomme kolmannessa kappaleessa, jossa sanomme: Yksi, pyhä, katolinen, t.s. yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys."

Seurakunta on niiden ihmisten yhteys, jotka pitäytyvät sellaiseen,...

- mitä ei voi nähdä tai aisteilla käsittää,
- vaan yksinomaan sanan kautta.

Mitä tämä sana sanoo, sen uskovat nämä ihmiset ilman kaikkia lisäyksiä...

- ja antavat Jumnlalle kunnian siitä totuudesta, jota siinä julistetaan.

Seurakunta ei ole milloinkaan suuremmassa vaarassa kuin silloin, kun sillä on rauha ja lepo.

Jumala on asettanut kirkkonsa ja kristillisen seurakuntansa maailmaan keskelle lukemattomia maallisia puhujia, toimia, kutsumuksia ja säätyjä, jotta kristityt eivät rupeaisi munkeiksi, menisi luostareihin ja juoksisi erämaihin, vaan eläisivät ja toimisivat ihmisten parissa, niin että heidän uskonsa teot ja harjoitus tulevat ilmeisiksi.

Sillä toisten kanssa eläminen keskinäisessä seurustelussa ja ystävyydessä ei ole, niinkuin pakana Aristoteles sanoo, päamäärä, johon ihminen on luotu, vaan ainoastaan välikappale.

Mutta päätarkoitus, jota varten meidät on luotu, on se, että toinen oppisi toiselta, mikä Jumalan olemus ja tahto on ja mikä mieli hänellä on ihmisiä kohtaan.

Rukoilkaamme sentähden seurakunnassa, seurakunnan kanssa ja seurakunnan puolesta, sillä oikeastaan on kolme seikkaa, jotka ylläpitävät seurakuntaa ja kuuluvat siihen:

- ensimmäinen on uskollinen opetus,
- toinen ahkera rukous
- ja kolmas tosi kärsiminen.

Seurakunnan tuska ja synnystyskipu kestää kauan, mutta kerran koittaa hänen pelastuksensa aika ja hetki, ja silloin hän on oleva täynnä iloa (Joh. 16:20 - 21).

Seurakunta on ulkomuodoltaan ilman kauneutta, surullisen ja huolekkaan näköinen, mutta itse asiassa se riemuitsee ja voittaa Kristuksen kanssa, niinkuin pyhä Paavali sanoo (Ef. 2:6): "Hän on meidät asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa."

Samoin kuin morsian on miehen omaisuuden emäntä ja haltija, niin on uskovainen kaikkien ylkänsä aarteitten herra, sillä hän on Kristuksen kanssa herätetty ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin.

Jumala ei näe kirkossaan ja seurakunnassaan mitään pahaa, sillä hän katselee yksinomnaan Kristusta, rakasta Poikaansa. Häntä hän rakastaa, niin ettei näe hänen morsiamessaan mitään pahaa, sillä "hän on sen puhdistanut, vedellä pesten, sanan kautta" (Ef. 5:26).

Lue lisää

317. Myös suljetaan tällä paavilaisten ja herodekselaisten suu ja nuhdellaan vahvasti heitä valheista, kun he röyhkeästi pilkaten opettavat, että vain heidän keskuudestaan on etsittävä kristillinen seurakunta ja usko, ja että se joka ei heitä tottele, on pantava seurakunnan kirouksen alaiseksi: hän ei saa kuulua kristilliseen seurakuntaan.

He tahtovat olla sinä merkkinä ja sinä tähtenä, joka johdattaa Kristuksen luokse ja totuuteen. Tämähän on väärää ja valheellista!

Jos tahdot tietää, missä on Kristus ja missä totuus, niin oppios se tästä kertomuksesta!
Älä tähyile paaviin, älä piispanhiippoihin, älä yliopistoihin äläkä luostareihin! Älköön se eksyttäkö sinua, että he runsaasti saarnaavat, rukoilevat, veisaavat ja viettävät messua; älköön se sinua liikuttako, että he ovat istuutuneet apostoliselle istuimelle ja kerskuvat olevansa hengellisessä virassa; kaikki tuommoinen saattaa pettää ja se pettääkin lakkaamatta: he eksyvät ja opettavat eksymystä.

Ei ole olemassa kuin yksi ainokainen merkki, josta tuntenet, missä Kristus ja hänen seurakuntansa ovat, ja se merkki on tämä tähti,...

- pyhä evankeliumi;

...kaikki muu on väärää ja jättää pulaan.

318. Siellä taas, missä evankeliumi julistetaan, tämä tähti loistaa, ja siellä on varmasti Kristus, sieltä tapaat varmasti seurakunnan, vaikka sitten Turkinmaalta, Venäjältä, Böhmistä tai mistä vain;...

...ja toisaalta:...

...on mahdotonta, että sieltä, missä Jumalan sana kaikuu, puuttuisi Jumala, Kristus, Pyhä Henki, seurakunta tai mikään muukaan autuas asia, ja päinvastoin, ei ole mahdollista että Jumala, Kristus, Pyhä Henki, seurakunta tai autuas asia mikä tahansa olisi siellä, missä Jumalan sana ei ole kaikumassa, vaikka tehtäisiin pelkkiä ihmeitä: siellä on epäilemättä vain herodekselaisia ja perkeleen hallitus.

Jokainenhan oivaltaa, että paavilla ja hengellisillä ei ole Jumalan sanaa: he askaroivat ihmisopeissa.

Luther sitaatti kirjoitti:

317. Myös suljetaan tällä paavilaisten ja herodekselaisten suu ja nuhdellaan vahvasti heitä valheista, kun he röyhkeästi pilkaten opettavat, että vain heidän keskuudestaan on etsittävä kristillinen seurakunta ja usko, ja että se joka ei heitä tottele, on pantava seurakunnan kirouksen alaiseksi: hän ei saa kuulua kristilliseen seurakuntaan.

He tahtovat olla sinä merkkinä ja sinä tähtenä, joka johdattaa Kristuksen luokse ja totuuteen. Tämähän on väärää ja valheellista!

Jos tahdot tietää, missä on Kristus ja missä totuus, niin oppios se tästä kertomuksesta!
Älä tähyile paaviin, älä piispanhiippoihin, älä yliopistoihin äläkä luostareihin! Älköön se eksyttäkö sinua, että he runsaasti saarnaavat, rukoilevat, veisaavat ja viettävät messua; älköön se sinua liikuttako, että he ovat istuutuneet apostoliselle istuimelle ja kerskuvat olevansa hengellisessä virassa; kaikki tuommoinen saattaa pettää ja se pettääkin lakkaamatta: he eksyvät ja opettavat eksymystä.

Ei ole olemassa kuin yksi ainokainen merkki, josta tuntenet, missä Kristus ja hänen seurakuntansa ovat, ja se merkki on tämä tähti,...

- pyhä evankeliumi;

...kaikki muu on väärää ja jättää pulaan.

318. Siellä taas, missä evankeliumi julistetaan, tämä tähti loistaa, ja siellä on varmasti Kristus, sieltä tapaat varmasti seurakunnan, vaikka sitten Turkinmaalta, Venäjältä, Böhmistä tai mistä vain;...

...ja toisaalta:...

...on mahdotonta, että sieltä, missä Jumalan sana kaikuu, puuttuisi Jumala, Kristus, Pyhä Henki, seurakunta tai mikään muukaan autuas asia, ja päinvastoin, ei ole mahdollista että Jumala, Kristus, Pyhä Henki, seurakunta tai autuas asia mikä tahansa olisi siellä, missä Jumalan sana ei ole kaikumassa, vaikka tehtäisiin pelkkiä ihmeitä: siellä on epäilemättä vain herodekselaisia ja perkeleen hallitus.

Jokainenhan oivaltaa, että paavilla ja hengellisillä ei ole Jumalan sanaa: he askaroivat ihmisopeissa.

Lue lisää

Seurakunta on hurmahenkienkin keskuudessa, kunhan eivät kiellä sanaa ja sakramentteja, silloin he eivät ole mikään seurakunta.
------
Missä on ollut lestadiolaisten kaste ja ehtooollinen vsta 1845?
Vastaus: kirkossa.
Seurakunta on siis ollut kirkko.
------
L. Laestadius kuolinvuoteellaan:
"...baptistin oppi ei horjuuta autuuden perustuksia, vaikka vakaumuksesta olenkin luterilaisen kirkon kannalla".

kuilienee kirjoitti:

Muutamia ehdotuksia:

- Lukemaan Raamattua, ja Lutherin opetusta Raamatusta,
- rukoilemaan,
- kiittämään ja ylistämään Jumalaa,
- ihmisten korottaminen pois ja Raamatun mukainen alamaisuus toinen toisilleen
- seurakunta tarkkailemaan saarnaajien operusta
Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen rinnalla.
- Jeesus eurakunnan ainoaksi Herraksi
- Pois kaikki "standardit" ehdonvallan asioissa.
----

Luther on aivan selkeästi selittänyt, minkä vuoksi seurakuntaa kutsutaan yhdeksi. Opetus pätee hyvin tänäänkin:


Ps. 126:3. Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan, sillä se on suurta, kun murheellinen sydän saatetaan iloiseksi, tapettu eläväksi, herjattu ihanaksi; siitä me iloitsemme Pyhässä Hengessä, murheittenkin painaessa.

Tästä näet että on syntyvä yksi seurakunta pakanoista ja juutalaisista jotka kaikki yhteen ääneen ylistävät Jumalan hyvyyttä (Room. 15:6). Sillä sitä mitä laulaa juutalaisten seurakunta, sitä laulaa pakanainkin seurakunta, ja seurauksena on niin siellä kuin täälläkin sama evankelisen kansan hedelmä ja todellinen tuntomerkki, nimittäin että ovat riemuelevaa ja iloista kansaa; kuten sanovatkin: siitä me iloitsemme.

Paavilaisuudessa ei ole löytynyt tippaakaan tätä oppia joka olisi voinut synnyttää iloa ja riemastusta.

Jos nyt sitten on pelästyneitä sydämiä, he eivät löydä ketään lohduttajaa; jos ovat tuskassa ja epätoivossa, eivät osaa tehdä tuota erotusta johon viittasimme. Sentähden tulee meidän kiittää Jumalaa siitä sanomattomasta hyvästä työstä, kun tiedämme että evankeliumin oppi on autuuden ja lohdutuksen oppi.

Mikäli nyt kukin tämän sanan mukaisesti tuntee iloa sydämessään, sikäli on hänellä elämää ja autuutta; mutta jos vielä tunnet alakuloisuutta, on se sen merkki, että perkele ei ole vielä lakannut sinua vaivaamasta.

Evankeliumin saarnan eli syntien anteeksiantamuksen kautta meitä myös pyhitetään; sillä lain kautta emme voi pyhittyä, vaan päinvastoin tulee meistä velallisia (Room. 8:12).

Herra, käännä meidän vankeutemme, niinkuin uudistat sadepurot etelämaassa.

Tähän asti profeetta on ennustanut Kristuksen valtakunnasta sekä siitä vapahduksesta, mikä oli tapahtuva Kristuksen kautta ja sitten leviävä kautta koko ihmissuvun, kaikkeen maailmaan, niin että juutalaisista ja pakanoista muodostuu yksi seurakunta jossa ei mitään muuta raiu kuin naurua ja riemua, ylistystä ja kiitosta.

Nyt hän käy edemmä, kuvaamaan tätä seurakuntaa, ja osottaa, mikä seuraa tuota vapahduksen hedelmää ja juutalaisten ja pakanain yhteyttä, nimittäin välttämättä rukous (Sak. 12:10).

Sillä vaikka vapahdus jo on tapahtunut ja me totisesti Jumalan Pojan verellä olemme vapahdetut, niin kuitenkin on tarpeellista että joka päivä rukoilemme vapahdusta, niinkuin Kristus meitä käski rukoilemaan (Matt. 6:9 - 10, Joh. 12:28, Fil. 3:13).

Sillä meillä ei tässä elämässä ole Hengen kymmenettäkään osaa, vaan Hengen esikoislahja, mutta lihan täyteys on melkein täydessä elinvoimassa ja yhä vaikuttaa.

Me käymme tosin Jumalan valtakuntaan ja seisomme siinä toiselle jalalla sekä olemme varmoja että saamme lupauksen; mutta siihen ei saa jäädä seisomaan, vaan toinen jalka on siirrettävä perässä s.o. joka päivä tulee kasvaa ja lisääntyä armon tunnossa sekä uskossa.

Sana, kaste ja Kristuskin ovat tosin täydellisiä ja kokonaisia; mutta me emme tässä nyt puhu asiasta semmoisena kuin se on, vaan sellaisena kun me sen tajuamme ja sitä käsitämme. Samoin on iankaikkinen elämäkin täydellinen, kuten Kristus sanoo (Joh. 14:2); mutta tässä elämässä ollessamme emme vielä ole noissa asunnoissa, vaan ovat ne omiamme ainoastaan toivossa, ja siihen mennessä meitä vain vaivaavat synnit, epätoivo, suru ja rasitus (Room. 8:24).

Niin on uskommekin tosin usein vahva, mutta pian taas hyvin heikko, ja silloin vajoamme kuin syvään mutaan josta emme ryvettymättä pääse. Heikkous on ja pysyy meissä, niin kauvan kuin olemme tässä elämässä, mutta voima on yksin Herran Kristuksen (2. Kor. 12:9). Asia kyllä itsessään on kokonainen ja täydellinen, mutta me emme vielä ole kokonaisia emmekä täydellisiä; siitä syystä emme voi noita kokonaisia ja täydellisiä asioita vielä kokonaan ja täydellisesti käsittää (1. Kor. 13:9 - 12).

Sentähden perkele hämäyttää alulla olevia töitä, koska hän pelkää että ne voivat tulla täydellisisksi, ja taistelee toivoa, uskoa ja rakkautta vastaan.

Kristitty ei siis saata olla turvassa, sillä hän huomaa, ettei hän vielä ole voittanut vaaroja joita vihollinen joka päivä mielessään miettii.

Mutta mitä Kristukseen tulee, niin hänellä on kaikki; sillä Kristuksessa perkele on kukistettu ja lyöty, Jumalan laki täytetty, Jumalan viha otettu pois, synti maksettu ja itse kuolemakin voitettu. Sitä nyt tämä värsy tarkottaa, että seurakunnassa lakkaamatta rukoiltaisiin.

Jos ei suulla rukoiltaisikaan, niin rukoiltakoon toki sydämessä huokaillen (1. Tess. 5:17, Kol. 3:16, 5. Moos. 6:6 - 9, 1. Piet. 5:8, 2. Kor. 4:7).

Ne jotka ajattelevat olevansa kristityitä ja uskovansa, vaikka eivät kuitenkaan ole kokeneet mitään vaaraa taistelussa, eivät ymmärrä, että päivittäinen kasvamisemme on tarpeen, voidaksemme kestää saatanan nuolia, joka ajaa meitä halveksimaan Jumalaa ja ihmisiä; sentähden on meidän oltavan urhoollisia ja rukoiltava, kuten Herra käski (Matt. 26:41, Luuk. 21:36).

Lue lisää

Puhuisi niin kuin raamatussa sanotaan, ilman lillukan varsia ja vielä oikein. huom OIKEIN,
esim.
Muistan maalla pikkumukulana, kun sain selkääni pallopelistä sunnuntaina, saarnaaja kun oli sanonut että se oli syntiä pyhänä.
Toisella paikkakunnalla se oli sallittua lasten leikkiä ja sekös satutti kun itse sai vitsaa, muualla leikittiin.- usko horjui jo silloin.
Esimerkkejä olisi paljon, mutta yksi riittäköön.

ap standardit;))) kirjoitti:

Puhuisi niin kuin raamatussa sanotaan, ilman lillukan varsia ja vielä oikein. huom OIKEIN,
esim.
Muistan maalla pikkumukulana, kun sain selkääni pallopelistä sunnuntaina, saarnaaja kun oli sanonut että se oli syntiä pyhänä.
Toisella paikkakunnalla se oli sallittua lasten leikkiä ja sekös satutti kun itse sai vitsaa, muualla leikittiin.- usko horjui jo silloin.
Esimerkkejä olisi paljon, mutta yksi riittäköön.

Lue lisää

Kun olin lapsi, kävimme neljä noin kertaa vuodessa ns. isoissa seuroissa.

Muut ajat olin, sukulaisviereiluja lukuun ottamatta, "tavallisten" lasten seurassa.
Mitään rajoitteita ei lestadiolaisten kanssa seurusteluun minulla ei ole ollut koskaan, vaikka vanhempani olivat sydämestään uskovia, hartaita esikislestadiolaisia.

tiukvälj kirjoitti:

Kun olin lapsi, kävimme neljä noin kertaa vuodessa ns. isoissa seuroissa.

Muut ajat olin, sukulaisviereiluja lukuun ottamatta, "tavallisten" lasten seurassa.
Mitään rajoitteita ei lestadiolaisten kanssa seurusteluun minulla ei ole ollut koskaan, vaikka vanhempani olivat sydämestään uskovia, hartaita esikislestadiolaisia.

Lue lisää

Ja jos ohjeet oikeat ja rakkaudella, ne hyväksyy, mutta jos ei, niin terve lapsi ja aikuinenkin kapinoi... silloin menee pieleen ja rankasti.
tätä tarkoitin.

tyytyväinen

ja olin kirjoitti:

tyytyväinen

nuo lainaukset Lutherin kirjoituksista.

Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että meillä on evankeliumi, johon voi luottaa, SANA, johon voi aina turvautua!

täällä: luin myös kirjoitti:

nuo lainaukset Lutherin kirjoituksista.

Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että meillä on evankeliumi, johon voi luottaa, SANA, johon voi aina turvautua!

Lue lisää

Kenellä meillä on evankeliumi?
Esikoisuuden opetus on kaukana Lutherin opetuksista seuraavissa asioissa:
seurakuntakäsitys, syntien anteeksisaaminen, rippi, kasteen sakramentti, Raamatun asema opin ja uskon ylimpänä ratkaisijana, saarnaajien asema seurakunnassa, "äitiseurakunta".

viestilläsi??? kirjoitti:

Kenellä meillä on evankeliumi?
Esikoisuuden opetus on kaukana Lutherin opetuksista seuraavissa asioissa:
seurakuntakäsitys, syntien anteeksisaaminen, rippi, kasteen sakramentti, Raamatun asema opin ja uskon ylimpänä ratkaisijana, saarnaajien asema seurakunnassa, "äitiseurakunta".

Lue lisää

vaikka millä tavalla :)!

Tarkotin sitä että Raamattu on luettavissa vaikka olisi missä ... Ja sanan lupauksiin voi luottaa!

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."Joh. 5:24

et ton voi käsittää kirjoitti:

vaikka millä tavalla :)!

Tarkotin sitä että Raamattu on luettavissa vaikka olisi missä ... Ja sanan lupauksiin voi luottaa!

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."Joh. 5:24

Lue lisää

varmaan menee,,