Paras ponnistusasento?

Kaksi lasta synnyttäneenä, kokemukseni on, ettei siinä ponnistusvaiheen käynnistyttyä ole enää ollut aikaa miettiä asentoa. Esikoiseni syntyi 10ssä ja kuopus 8ssa minuutissa, puoli-istuvassa asennossa. Mä kiipesin sängylle vasta kun ponnistusvaihe iski päälle. Vaikka puoli-istuvaa asentoa usein moititaankin kliiniseksi, oli se mun mielestä ihan jees. Kyykkyasento on kuulemma tosi hyvä jos synnyttäjällä on ponnistustekniikka hakusessa. Kyykyssä vetovoima tulee apuun ja kroppa on luonnollisemmassa asennossa. Ainoa vaara on et synnyttäjä innostuu liikaa ja vaavi pönkää ulos turhan vauhdikkaasti. Tämän kolmannen lapsen ajattelin synnyttää synnytystuolilta joka siis vastaa tota kyykkimistä. (luotan itseeni ja siihen että pystyn ponnistamaan rauhallisesti, niin että kudokset saa rauhassa venyä, ettei tule repeämiä)

Pääsispä tänään synnyttämään! (odottaminen ON perseestä. :D )

Kyllähän ne kätilöt aika pitkälle määräävät sen, missä asennossa saa synnyttää, vaikka ei pitäisi olla niin. Jos muuta asentoa halajaa, asiasta kannattaa pitää vähän meteliä alkuvaiheessa ja pyytää esim. varaamaan jakkaraa. Epiduraali ei ole este synnyttää muussa asennossa kuin puoli-istuvassa, puoli-istuva on oikeasti tarpeen vain ns. toimenpidesynnytyksessä, jossa jalatkin ovat telineissä.

Olen synnyttänyt yhden puoli-istuvassa ja kaksi seuraavaa jakkaralla. Minulla on ollut helpot ponnistusvaiheet, mutta voin kyllä hyvin käsittää, miksi toiset punkaavat vauvaa tunninkin puoli-istuvassa. Siinä ei vauvan liikkumista alaspäin tunne samalla tavalla, ja varsinkin epiduraaleissaan joutuu ponnistamaan heti kun on 10cm auki, vaikka vauva ei olisi ns. hollillaan. Lisäksi saa oikeasti ponnistaa lihaksistolla, että vauva liikkuu.

Jakkaralla työläintä on se, että joutuu siirtymään, ja siinä vaiheessa moni antaakin periksi kätilölle ja jää petiin. Lisäksi, jos jakkaralla istuu kauan, takapuoli puutuu eli siihen ei kannata mennä ennenkuin tuntee, että vauva on tulollaan. Minulla on siinä tuntunut molemmilla kerroilla, kun vauva on lähtenyt tulemaan, en oikeastaan ole ponnistanut, aan lähinnä hengitystekniikalla saatellut vauvan ulos. Lisäksi olen paremmin huomannut, kun vauva on vielä ollut liian ylhäällä eikä ponnistaminen ole kannattanut. Viimeisen kanssa avautuminen oli hurjan nopeaa, mutta ponnistustarvetta odotettiin yli tunti, kun ei ollut lääkkeellinen synnytys. Sieltä se sitten laskeutui, tuli puhaltamalla ja oli 9 pisteen lapsi, mutta epiduraalit ja makuuasento olisivat varmasti menneet imukuppiin siinä vaiheessa, kun pähkiminen olisi jatkunut tuloksetta jonkin aikaa. Jakkaralla sen vain tunsi, että ei ole vielä tulossa ulos.

Ponnistin kyljeltäni maaten, ihan lopuksi käännyin selälleni kun pää oli jo melkein ulkona.

jakkarasynnytyksen, puoli-istuvan asennon synnytysvuoteessa ja synnytystuolin.

Jakkara ekassa oli ponnistamisen kannalta jees, mutta vaikka ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia, oli alapää hirvittavän turvoksissa ja välilihan tukeminen ei onnistunut, repesin aikalailla ja vuosin...

Vuoteessa puoli-istuva oli ihan pakon sanelema, koska mua ei päästetty PCB:n jälkeen heti ylös ja sitten olikin jo pakko ponnistaa. En ehtinyt parempaan asentoon. Syvältä oli, ei koskaan enää!

Synnytystuoli 3. kohdalla oli ehdottomasti paras! Siinä asento oli varsin pysty, pepun ja selän alla kuitenkin mukavasti tukea eivätkä jalat väsyneet tai jännittyneet - koetin näet ensin työntää kerran pystyssä, mutteivat jalat tahtoneet pitää. Synnytystuoli eroaa säädettävästä synnytyssängystä siten, että välimatka vekottimen "jalkopäästä" selkänojan kulmaan (se kohta mistä pääpää nousee) on vain kymmenkunta senttiä, eli nainenkin saa selkänsä oikeasta kohtaa taipumaan niin että peppu on kuitenkin asianmukaisesti reunalla. Sängyt kun ovat suunniteltu selvästi jollekin muulle kuin naisen selälle... Vahinko ettei niitä tahdo vain synnytyssairaaloista löytyä.

Olin laittanut esitietolomakkeeseen (silloin se täytettiin itse) että haluaisin kokeilla mahdollisesti esimerkiksi jakkaraa.
Kun sitten ponnistusvaihe alkoi, kätilö nimenomaan muisti tämän toiveeni ja kysyi, haluaisinko kokeilla, että nyt olisi aika siirtyä jakkaralle, jos näin on. Ja mulla oli epiduraali (mutta ei se estänyt esimerkiksi vessassa käyntiäkään).

ITse kuitenkin olin niin kipeä ja uupunut, että siirtyminen jakkaralle, tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta siinä olotilassa, joten ponnistin sitten siinä pedillä ensin kyljelläni, lopuksi puoli-istuvassa asennossa.

Ja en nyt sitten tiedä, miten olisi mennyt toisessa asennossa, mutta ihan ok tuo oli ponnistaa. Mies tuki toista jalkaa, ja saahan niistä tellingeistä ihan hyvää ponnistustaukea jaloillensa. Lisäksi voit itsekin pitää omia jalkojasi ylhäällä/sivulla vaikka niistä ihanista(!) putkisukista kiskoen ym. Ja ainakin siskollani oli lisäksi kätilö ollut apuna tukemassa ponnistusasentoa (myös puoli-istuva).

Oli puoli-istuva asento. Minua yritettiin VÄKISIN saada synnyttämään kyljeltäni,mutta intin puoli-istuvan puolesta niin kauan että siihen pääsin. Toisessa synnytyksessä tokaisin jämptisti että puoli-istuva,kiitos!
Yksilöllistä on mikä asento sinulle passaa. Suotta sitä on etukäteen jännittää. Etköhän sinä jossakin asennossa saa synnytettyä ja ehkäpä löytyy yksi asento ylitse muiden.
Synnytys on muutenkin tapahtumana sellainen, että sitä ei auta eikä tarvitse paljon miettiä, se kyllä vie mukanaan.

Sängyssä synnytettään jotta kätilö näkee sisään.
istuelta voi ponnistella ennenko lapsi on kanavassa, häntäluu muuten eessä eli ei onnistu.Jotkut porsii kontilleen, siitäkin on hyvä näkymä mutta pitää olla ruista ranteessa.

Avautumisvaiheen kesto oli reilu 26 tuntia (oksitosiinikäynnistys lapsiveden menon takia) ja olin ponnistusvaiheessa niin väsynyt, etten olisi jaksanut muuta kuin puoli-istuvassa. K-S Keskussairaalassa on säädettävät sängyt, jotka saadaan jakkaramaiseen asentoon. Sain kokeilla, mutta ei sopinut minulle. Selkäpuudutuksia ei ollut, mutta liikkumista rajoitti piuhat kädessä (oksitosiini, antibiootti ja sokeriliuostippa). Ponnistamiseen kului yli tunti, johon saattoi vaikuttaa uupumus, kipu ja 11 tunniksi venähtänyt paasto (sektiovalmiudessa oltiin). Ponnistusvaiheessa ei ollut kivunlievityksiä käytössä, avautumisvaiheessa ensimmäisenä päivänä Oxanest-pistos ja toisena päivänä kohdunkaulan puudute. Pieni repeämä, muutama tikki, 9 pisteen vauva. Paranin nopeasti eikä jäänyt traumoja :)