Miksi juuri sinä synnyit!

Ehkäpä, ehkäpä :)

Minun Elämäni, ja sen tarkoitus.

"Olemassaoloaan kuulee monen kysyvän,
tarkoitusta elämänsä epäilevän.
Kuitenkin vastaus on kysyjässä itsessään,
saihan sen jo Luojaltansa ;) syntyissään.
Oman tiensä jokainen kuin linnut erilaiset,
lähetti hän meidät omaa tehtäväämme täyttämään"

-tuntematon-

Entä sinä, ja sinun tarkoitus sitten? Ettäkö sen oman tarkoitukseni vain minullekin kertoen.... sinä ;)

Siis kuka kertoi ja kenelle?

Einstein joskus pohti tätä lineaarisuuttamme, muistan erään ns. ongelmatehtävän, jonka hän oli laatinut. Eli oli katu, jonka varrella taloja... erivärisiäkin, ja siinä sitten vaikka keltainen talo oli mustan vierellä, valkoinen sinistä vastapäätä yms. näin pääpiirteiltääkin, mutta se kuinka se kaikki olikaan mahdollista lopuiltaan, ei ollutkaan enää yksinkertaista (vaikka olikin), mutta kun tiemme piirsimmekin muotoon ympyrä, kaikki oli jo mahdollista ja loogista jälleen, eikä ollutkaan alkua ja loppua silläkään tien pätkällä enää ;)

Kun vanhakin sielu nuortuu jälleen :)

No joo......

Nimetön kirjoitti:

Einstein joskus pohti tätä lineaarisuuttamme, muistan erään ns. ongelmatehtävän, jonka hän oli laatinut. Eli oli katu, jonka varrella taloja... erivärisiäkin, ja siinä sitten vaikka keltainen talo oli mustan vierellä, valkoinen sinistä vastapäätä yms. näin pääpiirteiltääkin, mutta se kuinka se kaikki olikaan mahdollista lopuiltaan, ei ollutkaan enää yksinkertaista (vaikka olikin), mutta kun tiemme piirsimmekin muotoon ympyrä, kaikki oli jo mahdollista ja loogista jälleen, eikä ollutkaan alkua ja loppua silläkään tien pätkällä enää ;)

Kun vanhakin sielu nuortuu jälleen :)

No joo......

Lue lisää

sielujen kiertokulku alkoi?
Melkein saman tasoinen kysymys, kuin mistä Jumala?
Meidän ehkäpä täytyy tyytyä tuohon "Minä olen" ajatukseen, mitä tulee Jumalaan.
Sielut voivat olla osa Jumaluutta, jonka Hän on itsestään irroittanut kiertokulkuun 'kokemuksien maailmaan'.
Näissä asioissa pitää rohkeasti antaa mielikuvitukselle valtaa, vaikka tarvittaessa leikkiä itse Jumalaa.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

"Miksi synnyin maaplaneetalle fyysiseen kulkuneuvoon? Siksi että olemiseni syventyisi."

Ettet vain olisi badass, kuten minä. Tänne tulevat universumin jääräpäät, jotka on potkittu pois paremmilta planeetoilta.

Erjuth rangaistusvanki kirjoitti:

"Miksi synnyin maaplaneetalle fyysiseen kulkuneuvoon? Siksi että olemiseni syventyisi."

Ettet vain olisi badass, kuten minä. Tänne tulevat universumin jääräpäät, jotka on potkittu pois paremmilta planeetoilta.

Lue lisää

Universumin badassit oppii myös. Kun olemisessa kirkastuu jotain syvempää niin sitten kirkastuu.


Jos luodaan mentaalinen (harha)kuva tästä intensiivisemmäksi ja tiedostavammaksi/olevammaksi tulemisesta, niin seuraava kuva on melko lähellä ideaa:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d2/Paradiso_Canto_31.jpg/540px-Paradiso_Canto_31.jpg

Syvemmälle ja syvemmälle kohti keskustaa.

kokija kirjoitti:

Universumin badassit oppii myös. Kun olemisessa kirkastuu jotain syvempää niin sitten kirkastuu.


Jos luodaan mentaalinen (harha)kuva tästä intensiivisemmäksi ja tiedostavammaksi/olevammaksi tulemisesta, niin seuraava kuva on melko lähellä ideaa:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d2/Paradiso_Canto_31.jpg/540px-Paradiso_Canto_31.jpg

Syvemmälle ja syvemmälle kohti keskustaa.

Lue lisää

Sisäisyydestänsä tullen piste, jossa se aukeaakin ulospäin...kö? Kohta, jossa täyteydestä tulee tyhjyys, ja tyhjyydessä luoden jälleen sitä täyteyttäkö... ;)

Että tää mun kirjoittelu on hölmön hassua mutta nimimerkki toimii jo ;)

Samaa pallottelua ei oon ja oon kanssa,ota koppi...

Tämäköhän se minun tarkoitus sitten lienee, tiedäppä häntäkään :). Myö vain pallotellaan, mutta se on kivaa.

Kun elämässä ei kuitenkaan vaan voi olla olemattakaan tavallaan, vai voiko sittenkin... höhöö. Se liike mokoma pitää liikkeessä koko ajan... vaikka välillä peruutusvaihteinensa sitten, kunhan ei vaan törmäisi matkallaan kehenkään..... no joo, olipa taas hyvin sanottu sekin :).

sarppiska kirjoitti:

Sisäisyydestänsä tullen piste, jossa se aukeaakin ulospäin...kö? Kohta, jossa täyteydestä tulee tyhjyys, ja tyhjyydessä luoden jälleen sitä täyteyttäkö... ;)

Että tää mun kirjoittelu on hölmön hassua mutta nimimerkki toimii jo ;)

Samaa pallottelua ei oon ja oon kanssa,ota koppi...

Tämäköhän se minun tarkoitus sitten lienee, tiedäppä häntäkään :). Myö vain pallotellaan, mutta se on kivaa.

Kun elämässä ei kuitenkaan vaan voi olla olemattakaan tavallaan, vai voiko sittenkin... höhöö. Se liike mokoma pitää liikkeessä koko ajan... vaikka välillä peruutusvaihteinensa sitten, kunhan ei vaan törmäisi matkallaan kehenkään..... no joo, olipa taas hyvin sanottu sekin :).

Lue lisää

Niin jos jäädään mentaalisten kuvien (ajatusten) tasolle pähkäilemään ollako vaiko eikö olla, niin siitä ei loppua tule. Lineaarinen ajattelu ei pysty ratkaisemaan tätä Gordionin solmua.

Olemisesta olen itse aloittanut ja sitä syventänyt, se on hyvin yksinkertaista. Kaikki ihmiset voivat tunnistaa olemassaolon jollain tasolla. He tuntevat olevansa olemassa, se riittää. Siitä voi aloittaa.

Ei-oleminen on sitä että olemisen käsite häivytetään mielestä. Ollaan ja samaan aikaan ei-ollaan. Ei-oleminen tarkoittaa sitä, että olemista ei pidetä mielessä, vaikka ollaankin. Myöskään ei-olemista ei pidetä mielessä. Äkkiä huomataan että seistään tyhjän päällä, matto on vetäisty jalkojen alta. Mistään ei saa tukea, ollaan yksin. Tämä yksinäisyys tuo täyteyttä.

Kokonaisvaltainen käsityskyky syntyy kun ajattelee koko kehollaan, pelkät aivot eivät riitä. Järkiperäinen ajattelu tulisi yhdistää tunteisiin.

Tavallinen järki ajattelee lineaarisesti, tunteet toimivat epälineaarisesti. Lineaarisuuden ja epälineaarisuuden kohdatessa syntyy havainto kokonaisuudesta, ihmisestä kokonaisuutena. Epälineaarisuudella tarkoitan toimimista eri psykologisissa ajanhetkissä samanaikaisesti. Se havaitaan integroitumisena, ei voida paikallistaa enää mistä ajatus lähtee. Ennen ajatus lähti päästä, nyt se lähtee enempi koko olemuksesta.

Tällaista on minusta oleminen.

kokija kirjoitti:

Niin jos jäädään mentaalisten kuvien (ajatusten) tasolle pähkäilemään ollako vaiko eikö olla, niin siitä ei loppua tule. Lineaarinen ajattelu ei pysty ratkaisemaan tätä Gordionin solmua.

Olemisesta olen itse aloittanut ja sitä syventänyt, se on hyvin yksinkertaista. Kaikki ihmiset voivat tunnistaa olemassaolon jollain tasolla. He tuntevat olevansa olemassa, se riittää. Siitä voi aloittaa.

Ei-oleminen on sitä että olemisen käsite häivytetään mielestä. Ollaan ja samaan aikaan ei-ollaan. Ei-oleminen tarkoittaa sitä, että olemista ei pidetä mielessä, vaikka ollaankin. Myöskään ei-olemista ei pidetä mielessä. Äkkiä huomataan että seistään tyhjän päällä, matto on vetäisty jalkojen alta. Mistään ei saa tukea, ollaan yksin. Tämä yksinäisyys tuo täyteyttä.

Kokonaisvaltainen käsityskyky syntyy kun ajattelee koko kehollaan, pelkät aivot eivät riitä. Järkiperäinen ajattelu tulisi yhdistää tunteisiin.

Tavallinen järki ajattelee lineaarisesti, tunteet toimivat epälineaarisesti. Lineaarisuuden ja epälineaarisuuden kohdatessa syntyy havainto kokonaisuudesta, ihmisestä kokonaisuutena. Epälineaarisuudella tarkoitan toimimista eri psykologisissa ajanhetkissä samanaikaisesti. Se havaitaan integroitumisena, ei voida paikallistaa enää mistä ajatus lähtee. Ennen ajatus lähti päästä, nyt se lähtee enempi koko olemuksesta.

Tällaista on minusta oleminen.

Lue lisää

Edellinen ajatusprosessi on radikaali menetelmä ja sopii vain harvoille.

Hiljaisuudessa syntyy eheytymistä itsestään. Ajatusprosessien kautta jos koettaa saman saavuttaa niin se on vain harvoille terveellistä.

Rauhallisessa hiljentymisessä osaset loksahtavat minusta sen sijaan helpommin ja kivuttomammin kohdalleen.

Pelkkä rakkaus sulattaa vastakohdat toisiinsa. Se on terveellisin menetelmä ykseyteen minkä tiedän.

kokija kirjoitti:

Niin jos jäädään mentaalisten kuvien (ajatusten) tasolle pähkäilemään ollako vaiko eikö olla, niin siitä ei loppua tule. Lineaarinen ajattelu ei pysty ratkaisemaan tätä Gordionin solmua.

Olemisesta olen itse aloittanut ja sitä syventänyt, se on hyvin yksinkertaista. Kaikki ihmiset voivat tunnistaa olemassaolon jollain tasolla. He tuntevat olevansa olemassa, se riittää. Siitä voi aloittaa.

Ei-oleminen on sitä että olemisen käsite häivytetään mielestä. Ollaan ja samaan aikaan ei-ollaan. Ei-oleminen tarkoittaa sitä, että olemista ei pidetä mielessä, vaikka ollaankin. Myöskään ei-olemista ei pidetä mielessä. Äkkiä huomataan että seistään tyhjän päällä, matto on vetäisty jalkojen alta. Mistään ei saa tukea, ollaan yksin. Tämä yksinäisyys tuo täyteyttä.

Kokonaisvaltainen käsityskyky syntyy kun ajattelee koko kehollaan, pelkät aivot eivät riitä. Järkiperäinen ajattelu tulisi yhdistää tunteisiin.

Tavallinen järki ajattelee lineaarisesti, tunteet toimivat epälineaarisesti. Lineaarisuuden ja epälineaarisuuden kohdatessa syntyy havainto kokonaisuudesta, ihmisestä kokonaisuutena. Epälineaarisuudella tarkoitan toimimista eri psykologisissa ajanhetkissä samanaikaisesti. Se havaitaan integroitumisena, ei voida paikallistaa enää mistä ajatus lähtee. Ennen ajatus lähti päästä, nyt se lähtee enempi koko olemuksesta.

Tällaista on minusta oleminen.

Lue lisää

jossa se perimmäinen 'ajatus' vain ohjaa enää kulkijaa. Ollen enää mikä, kun sekin kutistuu kutistumistan, lähteäkseen laajenemaan jälleen...ja on sellaisenaan kuin vain on.

Kun näiden lainalaisuuksiemme alaisuudessa saamme kenties vain sen häivähdyksen 'taivasta', ikuisuuttakin kokea asteella ei mitään täydellisessä täyteydessä. Kehomme kaipaa ruokaa, lepoa yms. mielemmekin kaipaa piristeitä ;), olemme yhä näiden samojen fysiikan lakiemmekin alaisina; kehomme toimintoineen. SEllainen täydellinen sulautuminen kaksinaisuudessamme ikuisuuteen on näin ollen harhana totuudessa tavallaan, vaikka aina totta sen toinenkin puoli. Yhdistellen fysiikkaakin vain siihen ei fyysisees olemiseen, ja näiden kahden liittoon ja täyteyteenkin. TAivaaseen maan päällä.

;)))

Nimetön kirjoitti:

jossa se perimmäinen 'ajatus' vain ohjaa enää kulkijaa. Ollen enää mikä, kun sekin kutistuu kutistumistan, lähteäkseen laajenemaan jälleen...ja on sellaisenaan kuin vain on.

Kun näiden lainalaisuuksiemme alaisuudessa saamme kenties vain sen häivähdyksen 'taivasta', ikuisuuttakin kokea asteella ei mitään täydellisessä täyteydessä. Kehomme kaipaa ruokaa, lepoa yms. mielemmekin kaipaa piristeitä ;), olemme yhä näiden samojen fysiikan lakiemmekin alaisina; kehomme toimintoineen. SEllainen täydellinen sulautuminen kaksinaisuudessamme ikuisuuteen on näin ollen harhana totuudessa tavallaan, vaikka aina totta sen toinenkin puoli. Yhdistellen fysiikkaakin vain siihen ei fyysisees olemiseen, ja näiden kahden liittoon ja täyteyteenkin. TAivaaseen maan päällä.

;)))

Lue lisää

"Kun näiden lainalaisuuksiemme alaisuudessa saamme kenties vain sen häivähdyksen 'taivasta', ikuisuuttakin kokea asteella ei mitään täydellisessä täyteydessä."


Ideana on suhteellinen todellisuus. Se on vapauttavaa, että voi olla suhteellisesti ottaen olemassa tai todellinen. Ei tarvitse heti olla absoluuttisen täydellinen, koska se ei onnistu. Voi kasvaa vähitellen ja kokea sadhanan tai harjoituksen aikana pientä taivasta maan päällä.

Kehomme kaipaa vahvuutta, esim. lenkillä käyntiä päivittäin. Vahva keho vahvassa hengessä, vai oliko se toisinpäin..vahva henki vahvassa kehossa.

syitten ja seurausten aiheuttamasta välttämättömyyden pakosta me täällä olemme
ja elämä sinänsä on sen tarkoitus