Kansakoulun käynytkö sivistynyt

perusteena minään. Arvostan ammattikoulun käyneitä kädentaitajia ja teknikoita. Yo-todistus meidän ikäluokissa kertoo enemmän henkilön perhetaustasta kuin oppineisuudesta.
Sen sijaan arvostan akateemista loppututkintoa. Siihen liittyvä gradun teko ja pitkät opinnot vaativat sellaista pitkäjänteisyyttä joka on edellytyksenä menestykselle vastuullisissa tehtävissä. Itseoppineet menestyvät johtajat ovat luonnonlahjakkuuksia ja poikkeuksellisia yksilöitä. Me muut menestymme määrätietoisella työllä ja opiskelulla.

lapsuudessani yllioppilas (kahdellakin ällällä) oli jo iso herra. Muu kansa käynyt kiertokoulun ja isäni viisaudella senkin väärin päin.

Sitten keväällä alkoivat uittotyöt viereisellä joella ja Tapperin miehillä muutaman kilometrin matkalla uittourakka joella seitsemän kosken läpi.

Vanhin (Harri) oli sitten saanut ylioppilaslakin, mutta kun isä-Vikillä oli urakka poikiensa, kanssa Harri jäikin kotimatkalla veljiensä avuksi.

Satuin kersana näkemään, kun 4 veljestä sauvoivat kukin eri tukilla suvantokohdan yli kilpaa seuraavaan koskeen ja isä-Vikki keluveneellä kaukana perässä.

Ei siinä kovin hullusti käynyt. Pojat pääsivät alas vielä seuraavatkin kosket. Tappioiksi laskettiin yksi "hukkunut", Harrin tuliterä yo-lakki. Lievämmäksi vammaksi taskussa täysin kastunut ja "selluloosaksi" mennyt yo-tokari. Harrin ei sitten auttanut muu kuin polkea kirkolle hakemaan yhteiskoulun rehtorilla uusi todistus selittämällä, että näin onneton hukkumistapaus sattui. Sitä kosken viemää lätsää ei tainnut koskaan viitsiä ostaa toiseen kertaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kansakoulu (kovan kurin tuote) oli paljon kovempi ja kehittävämpi kuin (vapaan kasvatuksen Ruotsista tuotu hedelmä)peruskoulu. Mutta liian pitkää jos nyt tässä alan selittämään.

ja tietojaan nykyaikaan sopivasti 'päivittävä' ihminen joka ei turhaan tuijottele titteleitä eikä arvioi ihmisiä varallisuuden tai sosiaalisen aseman suhteen on sivistynyt koulutuksellisesta taustastaan riippumatta.

Vielä 60-luvulla asennoituivat omat vanhempamme parisuhteen muodostamiseen sääty-yhteiskunnan tavoin.

Omat vanhempani eivät missään vaiheessa hyväksyneet kansakoulun käynyttä vaimoani.
Kyse ei ollut edes "pakkonaimisesta".

Vaimoni selvitti keskikoulun pääsykokeet mutta hänen vanhempansa estivät sen aloituksen.

Viihdymme (edelleenkin) yhdessä.
Vaimo on älykäs, joustava, peruspositiivinen ja jostain syystä arvostaa minun ominaisuuksiani ja asenteitani.
Meillä kummallakin on köyhän työläiskodin tausta.

Alkuvuosina oli hieman kiusallisiksi kokemiamme tilanteita mutta vaimo tottui pian työhöni liittyviin lieveilmiöihin.

Positiivisena pidimme kouluttamattomuuteen liittyvää riippumattomuutta vaimon työpaikasta ja tuloista.
Oli helppo vaihtaa paikkakuntia ja jäädä lasten kanssa kotiin.

Testeissä minua on väitetty auktoriteettivhamieliseksi.
Tuohon liittynee myös muodollisesta koulutuksesta piittaamattomuus.

Olkoon sitten ihmis- tai muu tohtori niin arvostan henkilöä täsmälleen sen mukaan miksi hän käytännössä osoittautuu.

Täytyy tunnustaa että kulman puubaarin porukassa voin olla mutta en viihdy pitempään.
Varsinkin kun kaikki vanhat, hyvät kaverini ovat kuolleet.

Keskustelun aluksi olisi hyvä määritellä, mitä sivistyksellä tarkoitetaan. Nyt käydään keskustelua oikeastaan vain sivistys-sanan eri merkityksistä. Sanalla voidaan tarkoittaa ainakin kahta asiaa, nimittäin tiedollista ja käyttäytymiseen liittyvää osaamista. Joku näkyy ymmärtävän sovinnaisuuden ja sievistelyn sivistyneisyydeksi.

Ylioppilastutkintoa voidaan pitää yleissivistävänä eli tietyt perustiedot antavana, mutta ei se mielestäni vähennä muutakaan osaamista.

Meidön nuoruudessamme koulutustasojen väliset erot olivat huomattavasti suuremmat kuin nykyään.

Katsottiin että kansakoulun suorittaminen oli jokaisen tavoitettavissa, joten siihen ei erityisempiä lahjoja vaadittu.

Keskikouluun jo päästiin ja siitä tuli jo lähes herroja. Ylioppilas oli jo jotakin ylevää.
Suhtautuminen oli myös sen mukaista.

Ajatellaanpa nykytilannetta. Keskikoulua vastaava yläaste on jo oikeastaan jokaisen koulutustaso. Ykioppilaaksi siitä on lyhyt matka. Ylioppilasta ei välttämättä tule enää maisteria.

Kyllä tässäkin vaiheessa elämää tulee kiinnittäneksi vielä huomiota eteen tulevan ihmisen koulutustasoon. Kouluja käyneen ajatus-, kokemus- ja tietojen maailma sekä keskustelutaito ovat useimmiten toisenlaiset kuin kouluja käymättömän.

Jos nyt muistelee tapaamiaan luusereita, niin kyllähän nekin ovat poikkeuksetta varsin vähän kouluja käyneitä.

Siitä huolimatta on paljon tuttuja pelkän kansakoulun käyneitä ja tuntuu siltä, että ikävuosien lisääntyessä koulutustasoissa ollut ero on yhä vähemmän vaikuttanut ihmissuhteissa. On kuitenkin sanottava, että sillä on merkitystä edelleen. Luulenpa että samaa mieltä ovat täällä muutkin "kouluja käyneet".

kiinni eikä riipu koulutuksesta. Olen tavannut elämän varrella sivistyneitä, entisajan pelkästään kiertokoulun käyneitä ihmisiä, kuin heitä, joilla on ollut jos jonkinlaista oppiarvoa/nimeä ja/tai yliopistoa takana.

Täytyy sanoa, että eniten huonosti = sivistymättömästi käyttäytyviä, jopa törkeästikäyttäytyviä, on ollut korkeasti koulutetuissa tai arvoltaan hyvässä asemessa olevissa henkilöissä. Muistan edelleen muutamia esimerkkejä, mutta en ala niitä tässä julkistamaan.

Kun taas melkein "elämänkoulun" käyneistä löytyi tosi fiksuja, sivistyneitä ja aivan ihania ihmisiä. Ja mitä tulee ulkoiseen olemukseen, niin jokin ihminen osaa kantaa halpakauppa vaatteensakin siten, että vaikka pukeutuisi säkkiin, hänestä henkii arvokkuus ja fiksuus.

Sivistys on muuta kuin kirjoista opittua ja se on paljolti persoonakohtainen. On sivistynyttä, jos voi esittää sanomansa loukkaamatta toista, vaikka olisi kritikiistä kyse. Kouluja käynyt ihminen voi olla karkea ja sivistymätön.
Mutta varmasti oppineista löytyy myös sivistyneitä - sydämen sivistyneitä, toisille/kaikille arvoa antavia ja huomioonottavia jne...
Arvostan ihmistä persoonana, en oppiarvoa.

Joulukuun kuukausiliitettä.
Aika yllättävää tekstiä.

Luokaton joukko, heistä ei pitänyt tulla mitään.
Eivät pärjänneet hyvin koulussa.

Esim. Tapio Rautavaara, Kuvanveistäjä Eila Hiltunen,Paavo Haavikko,Kirka, Reijo Taipale, Eino Grön, kari Tapio, Tapani Kansa, Paula Koivuniemi,Antti Piippo, Juha Mieto, Toivo Sukuri, Kotipzzan perustaja Rabbe Gröblom, Antti Herlin, Maire Gullinchsen, Ym.........

Sivistys on hieno sana. Keskityn enemmän siihen kuin kirjanoppineisuuteen eli yo-tutkintoon ja akateemisiin oppiarvoihin. Muoto"sivistyväisyys" kuvaa mielestäni hyvin ihmisen omaa persoonallisuutta parhaimmillaan. Me olemme vääjäämättä epätäydellisiä, mutta voimme pyrkiä parempaan mm. sivistyväisyyden, sivistymisen menetelmällä. Suomenkieli on hyvä kieli monine vaihtoehtoisine ilmauksineen ja vivahteineen.

Sivistyväisen ihmisen perusominaisuus on ymmärtääkseni oman itsensä tilan käsittäminen ja sen jatkuva arviointi, kriittinenkin tarkastelu. Sivistymisen tiellä ensimmäinen askel on tajuta oma vajavaisuutensa. Siihen eivät näy pystyvän aina edes korkeasti oppineet akateemisen tittelin itselleen hankkineet. Oppineisuus on usein yhteydessä sivistyneisyyteen, mutta aina ei niin ole. Koulunkäynnin arvo on siinä, että sitä kautta ihminen saa haltuunsa sivistymisen välineitä asennoituminen ja ajattelu niistä tärkeimpinä.

Parhaimmillaan "koulujen käyminen" auttaa ihmistä ymmärtämään loputtoman sivistäytymisen mahdollisuuden. Erityistä kehumista ei ansaitse se, joka jonkin oppilaitoksen päättötodistus kädessään katsoo olevansa "valmistunut". Sitten on oma asiansa, että monasti koko suku tohkaa tuota samaa valmistuneisuutta. Toki päättöpapereitten saaminen on hyvä asia, mutta todistukset ovat vain yksi konkreettinen silminnähtävä merkki yhdestä askeleesta sivistymisen tiellä. Viisas jatkaa taivaltamistaan.

Sivistymisen ja kouluoppineisuuden vertailun sijasta olisi hyvä korostaa yhteisvaikutusta. Sitten tässäkin keskusteluketjussa mainittu elämänkoulu pitää liittää siihen vielä mukaan. Vanhan kansakoulun tai keskikoulun käynyt yhtä hyvin kuin nykyisen peruskoulun käynyt ja siltä koulutustasolta suoraan työelämään siirtynyt ihminen voi opiskella myöhemminkin. Niin sanottu koulujenkäymisen mahdollisuus ei suinkaan pääty mihinkään tiettyyn ikään. Hyvänä esimerkkinä on presidenttimme Mauno Koivisto, joka sotimasta päästyään kansakoulupohjalta ryhtyi opiskelemaan ja ylti tohtoriksi saakka oppiarvoissa mitattuna. Edelleen tiedämme monia eläkeläisiä, jotka ovat jatkaneet lukujaan niin ikään kansakoulupohjalta ja suorittaneet akateemisen loppututkinnonkin. Voisi hyvinkin olettaa, että aikuisiällä opiskelleista ja elämänkokemusta omaavista ihmisistä tulisi suurella todennäköisyydellä myös sivistyväistä väkeä.

tietotulvan aikana jokainen silmänsä ja korvansa auki pitävä saa tietoa ja taitoa, jos vain on mielenkiintoa ottaa sitä vastaan.
Ihan samoin peruskoulun käynyt, kuin akateemisen loppututkinnon saavuttanut pystyy rikastuttamaan aivojensa sisältöä. Pystyy myös tasaväkisesti puhumaan asiasta, kuin asiasta. Vaikkapa yliopisto-opinnot sisältävät usein suuren määrän teoriapuolta, jota hyvin harvoin tarvitsee arkielämässä.

Eri asia oli muinoin, kun isoisä öljylampun osti, kun kaikilla ei ollut mahdollisuutta oppimiseen, kaikki eivät edes saaneet mahdollisuutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan, puhumattakaan muusta opetuksesta.

minun mielestä tuo Irwin Goodman biisissä Terveisiä perseestä. Se on täysi kymppi! Tuosta on aika vaikea paremmaksi panna / sanoa miten asiat ovat oikeasti.

Minulla on "tuttavia" laidasta laitaan, ja jopa siltä väliltäkin.

Itse olen vain kasakoulunkäyneenä ymmärtänyt, että tutkinto on ´kynnys´, joka on vaatimuksena joihinkin virkoihin. Nykyisin taitaa olla pääsy työpaikkaankin.

Sattuman kautta olen vain kansakoulun käyneenä tehnyt samoja hommia kuin maisterit, insinöörit ja ekonomit. Eivät he ole ihmistä kummempia. Etenemiset uralla ovat menneet heille. Mutta en kykene arvostamaan näitä taruolentoja oikeasti.

Rajanvetokohtaan päädymme tilanteessa, jossa joku pahantahtoinen ja häikäilemätön lähimmäinen pyrkii tekemään vääryyttä sivistyneeksi luokittelemalleen ihmiselle. Tuo pahantekijä saattaa luottaa siihen, että sivistynyt henkilö hyvien tapojen mukaisesti noudattaa kuuliaisesti hyvän käyttäytymisen pelisääntöjä ja sitä kautta altistaa itsensä "väärinpelaajalle".

Jos sitten kuitenkin tämä meidän sivistynyt ystävämme osaakin pitää puolensa ja kenties antaa takaisin ainakin kuvaannollisesti "luuvitosella", niin hän saa ankaran syyteryöpyn niskaansa eli "sivistynyt ihminen ja käyttäytyy tuolla tavalla"! Meillä jokaisella on oikeus itsepuolustukseen. Itämailla itsepuolustuksen taidot fyysistä itsepuolustusta myöten taitavat jo itsessään kuulua sivistyksen käsitteen piiriin.

Sivistyksen määrittely on suhteellinen asia. Omasta puolestani totesin jo tuossa aikaisemmin, että sivistys on ajan mukana jatkuvaa "sivistyväisyyttä". Niin ikään totesin, että koulutuksesta tai oikeammin opiskelusta on apua siinä suhteessa, että ihminen kykenee riittävän hyvin näkemään sekä itsensä että ympäristönsä epätäydellisyyksiä myöten. Sivistynyt ihminen pyrkii toimimaan valveutuneesti rehtiyden hengessä. Sivistys antaa ihmiselle osaamista havaita sisällön pahantahtoisuuden imelässä pakkauksesta huolimatta jo ennen maistamista. Itse asiassa sivistynyt ihminen ymmärtää olla työntämättä nenäänsä tarpeettomasti mihin tahansa paikkaan.

Ihminen voi olla moni osaaja ilman todistuksiakin.
Jokainen päivä voimme kehittää taitojamme, sivistyksessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä, käden taidoissa, henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Valitettavasti. Kaikkia ei saa rahalla.
Kaikkia ei osaa opiskelemalla.
Päätös elämään tulee varmasti meille kaikille.
Mistä meidät oikeasti muistetaan?

yo-tutkinnon suorittanutta sen enempää kuin kansa- ja keskikoulun käynyttä. Peruskoulutuksesta puhuttaessa arvostan ihmisiä koulutuksen tasosta riippumatta - tai sitten en. Voin arvostaa sellaistakin ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista yleissivistystä ja koulutusta, jos hänen taustansa ja lähtökohtansa selittää nämä puutteet.
En todennäköisesti kuitenkaan pidä häntä kiinnostavana ihmisenä.
Arvostan myös korkeaa koulutusta ja oppineisuutta, mutta en välttämättä jokaista korkeimman oikeuden tuomaria tai professoria tai tutkijaa tms. ihmisenä. (Nykyistä arkkiatria muuten arvostan aivan erityisesti).
Kenenkään seuraan en vasiten hakeudu (ellen ole miestä iskemässä), mutta kyllä kohtalainen yleisivistys pitää olla, eikä erityisosaamisestakaan haittaa ole.

En ole koskaan törmännyt tuohon, että ikäisemme yo-tutkinnon suorittaneet olisivat pitäneet itseään parempina ja vaatineet sen mukaista kohtelua. Tiedän monia sellaisia, jotka piilottelevat vappuna lakkiaan poplarin uumenissa tai laukussa ja katsovat tilanteen mukaan laittavatko sen päähänsä.

Ehkä työelämässä on joskus voinut olla jotain tuon tapaista (eihän se ole....jne.), tuskin tänä päivänä. Ketään en tietenkään kumarra, monia pidän sivistymättöminä tolloina, mutta en mainitsemiesi seikkojen perusteella.

Minä en ole nöyrä enkä niin kovin suvaitsevainenkaan, enkä ihan ymmärräkään mitä lopussa tarkoitat. Sanonkin ihan heittämällä, että taidat tosiaan olla väärässä.

Suurin osa meistä kohtelee kanssaihmisiään sivistyneen ihmisen tavoin, ihan tässä arjessamme.

Olette eri puolilta Suomea ja asenteet ovat erilaisia ihmisten mukaan. Vakuutan silti, että alentuva suhtautuminen alemman perustutkinnon suorittaneisiin on olemassaoleva asia täällä etelässä. Kuusikymppisiä nuoremmat ikäluokat ovat onneksi valistuneempia. Työttömyys tekee ihmeitä myös asenteille.

Ei ole kuin muutama päivä aikaa, kun eräs tuttavani,kuusissakymmenissä oleva rouva, kuvaili kansakoulututkinnon suorittanutta tuttua juuri näin. En olisi uskonut ellen olisi kuullut.

Väheksyvä asenne oli tavallinen myös entisessä työpaikassani, josta lähdin muutama vuosi sitten. Kyseessä on suuryritys. Sen ikääntyneet esimiehet puhuivat piioista tarkoittaen naisvirkailijoita ja roskaväkenä niistä, joilla ei ollut akateemista tutkintoa. Aivan avoimesti ja selvin päin esimiesten yhteisissä kokouksissa eikä siitä sopinut pahastua. Näitä esimiehiä oli lukuisia ja on varmaan vieläkin.

Eräs ex-kollegani, nykyisin viidenkymmenen paremmalla puolella oleva nainen (akateeminen tukinto), kuvaili minulle alaisiaan: " Ne ovat kansa- ja keskikoulun käyneitä tolloja, jotka osaavat vain katsoa Kauniita ja rohkeita. Ei niiden kanssa voi tehdä mitään." Kyse oli erittäin ammattitaitoisista naisista, joiden osaaminen omalla alallaan oli huippuluokkaa.

Esimiestään, yo-tutkinnon suorittanutta miestä vailla akateemista tutkintoa, hän kuvaili näin: "Sen pitäisi poistua itse, kun se ei ole edes maisteri." Ex-kollega ihmettelee nykyisin, miksi hän ei ole edennyt urallaan vaikka on akateeminen tutkinto. Ehkä kyse on muustakin.

Jos pelkillä kansakoulu- tai keskikoulupapereilla tänään yrittää työllistyä, se on jotakuinkin toivotonta. Samoin pelkällä yo-todistuksella. Tässä kansakoulun tai keskikoulun käyneet tai yo-tutkinnon suorittaneet ovat tasa-arvoisia. Akateeminen työttömyys on niinikään karu tosiasia.

Noh, eihän tämä aiheena ole kummoinen, kuriositeetti, joka poistuu samalla kun mekin ajasta ikuisuuteen tai mihin sitten menemmekin. Mutta kertoo kuitenkin siitä, miten me itseämme ja muita arvostamme, kuten myös kommentinne.

Tästä kirjoittelusta heijastuu vielä tässäkin vaiheessa pelkän kansakoulun käyneiden katkeruus niitä kohtaan, joilla on koulunkäyntiä enemmän.

Tässä on nyt osoiteltu sitäkin, että kansakoulun käynyt on tehnyt maisterien ja insinöörien töitä.

Mieluumminkin masterit ja insinöörit ovat tehneet kansakoulun käyneen töitä.

Eivät ne insinöörit, maisterit eivätkä keskikoulun kääyneet, ylioppilaista nyt puhumattakaan ole tyhjän pantiksi opiskelleet.
Niillä on tietoa ja taitoa enemmän se määrä, mikä kansakoulussa on tarjottu ja saatu.

Joku mainitse Kauniit ja rohkeat todeten, kenen hengenruokaa niiden väitetään olevan. Kyllähän television roskaohjelmat ovat ennen kaikkea vähemmän kouluja käyneiden hengenravintoa, ei siitä mihinkään pääse.

Tämä ei tarkoita sitä, että kansakoulun käyneet ovat jotenkin huonompia kuin muut. Heidän joukostaan löytyy paljon hienoja ja sydämen sivistystä omaavia ihmisiä.

Vielä varmaan 1990 luvulla oli jokunen pelkän kansakoulun käynyt kansanedustajanakin. Nykyään tuskin on ketään noista kahdestasadasta, vaikka väestössä on pelkän kansakoulun käyneitä varmaan edelleenkin yli 5 %.

Kun tänään on USA:n uuden presidentin Barack Obaman virkaanastujaispäivä, niin niissä merkeissä sopii todeta Jenkkilästä semmoinen erittäin myönteinen seikka, että siellä ihminen kuin ihminen voi tarttua tavallisiinkin suoritusportaan hommiin eikä kukaan erityisemmin ihmettele. Jos koulutettu henkilö joutuu siellä työttömäksi, niin tietämäni mukaan siellä on aivan normaalia, että hän saattaa mennä töihin huoltoasemalle tai siivoojaksi tai autonkuljettajaksi, ylipäätään semmoisiin töihin, joita meillä usein katsottaisiin alempiarvoisiksi. Samoin siellä on tapana hankkia lisätienestiä, jossa yhteydessä verotusmenettely lienee toisenlainen kuin meillä Suomessa. Todennäköisesti siellä ilmapiiri on erilainen, parempi kuin meillä. Siinä suhteessa USA on ilmeinen sivistysvaltio. Tosin tämä käsitykseni on semmoista toisen käden tietoa. Milloinkaan en ole Yhdysvalloissa itse käynyt. Mahtaneeko mielikuvani pitää paikkaansa? Toisaalta meidän oman yhteiskuntamme kohdalla on paikallaan todeta, että työttömyyskorvausjärjestelmämme on hyvä järjestelmä, mutta siihen olisi hyvä tehdä hiukan entrausta eli pitäisi pystyä pestautumaan tilapäistöihin niin, ettei rankaisuna olisi korvauksen osalta rankaisukarensseja, ym. tappelua byrokratian kanssa. Vaikka en pidäkään yhdysvaltalaista yhteiskuntaa ihanneyhteiskuntana, niin kyllähän sieltäkin voisimme yhtä ja toista ottaa opiksi. Ehkä se olisi myös sitä sivistyneisyyttä.

Toivotamme Onnea ja Menestystä Barack Obamalle!

Leiriniekka

Olen nolla.

Täällä keskustelupalstoilla on toisaalta parasta aikaa esillä mm. Jari Sarasvuon persoona. Sen keskusteluketjun yhteydessä tuli minullekin uutena asiana esille, että hän (Jari S.) on koulutukseltaan ylioppilas. Kun kuvittelemme, että Jari S. tuntemattomana, mutta olemassaolevilla tiedoillaan ja taidoillaan, että hän tuntemattomana hakisi jotain työtä, niin heikosti saattaisi käydä. Niin sanottuihin "oikeisiin töihin" hän olisi liikaa kouluja käynyt eli ylioppilas. Mihinkään varsinaiseen valtion tai kunnan virkaan häntä ei kelpuutettaisi, koska hänellä ei ole akateemista lopputukintoa. Sama loppututkintovaatimus asetetaan usein myös yksityissektorilla työnhakijoille. Näinhän se meillä Suomessa menee ihmisten osaamisten arvostus ja arviointi työhön pestaamisen tilanteissa.

vielä mitään. Olen tavannut yo- ja tavallisia ihmisiä työni puolesta. On käynyt selväksi usein, että tavallinen on ollut hokaavaisempi, älylläämpi, tekevämpi, laskeaki osas paremmin kuin yo- lakin omaava, joten sivistystä kannattaa mitata aivan eri mittareilla kuin yo todistuksella.

ylempi korkeakoulututkinto, mieheni ja nykyinen miesystäväni kansakoulupohjaisia. Se kertokoon arvostukseni. Jokaisessa ryhmässä on hienoja ihmisiä - ja sitten muunlaisia. Lähipiiriini kuuluu joka sorttia.