Kun jokapuolella tuntuu olevan eronneita ja enemmäm vähemmän karanneita naisia,niin mistä tämä johtuu? Onko ne kyllästyneet siippaansa vai seikkailunhaluko vie vieraisiin ja ihannoidaan sinkkuelämää mutta toisaalla taas vongataan miesten perään ja varoitellaan toisia petollisista miehistä?Mistä nää jätetyt ja petetyt äijät tulee ja niitä tuntuu olevan paljon ketkä ovat ihan ymmyrkäisinä että mikä sille vaimolle oikein tuli?Mies on paljon uskollisempi ja lojaalimpi suhteessa kun naiset!Voisko joku eronnut tai karannut nainen vastata,että mikä helvetti teillä tämmöstä teettää??????
Mikä ihme
suomalaisia naisia mättää?
59
1602
Vastaukset
- Jermuxi tms.
Katso tuo alempi viesti, missä joku kitisee jostain sefun sättitoimista.
Jos ihmettelet miksi joka puolella on eronneita ihmisiä, niin miltäs kuulostaa 125 000 minuuttia chatissä. Hemmetti, jos mun vaimo alkais viettään aikaa jossain sätissä tuolleen lukemassa tollasta lässytysp...aa viikosta toiseen, niin kysyisin vaan yhden kerran asiasta ja sen jälkeen hän saisi jatkaa sitä harrastusta ihan rauhassa. Olisi sitten aikaa kerätä niitä minuutteja.- yksinkertaisuus
tuo ei ole ihan oikeustoimikelpoinen ihminen....
- Jermuxi tms.
yksinkertaisuus kirjoitti:
tuo ei ole ihan oikeustoimikelpoinen ihminen....
Kuka ei ole oikeustoimikelpoinen?
- alapuolella olevan
Jermuxi tms. kirjoitti:
Kuka ei ole oikeustoimikelpoinen?
viestin lähettäjä ei ole täyspäinen....
- Jermuxi tms.
alapuolella olevan kirjoitti:
viestin lähettäjä ei ole täyspäinen....
Ei nyt tolleen saa sanoa. Se katsos on poliittisesti epäkorrektia. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja sen sellaista. Toisaalta, totuus palstalla, on kuin nurmikonleikkuri...
Itse luin koko länkytyslitanian loppuun ja kuten sanoin tuossa aiemmin aloituksen kysymykseen, niin ei tartte paljon miettiä syitä eroille, jos tarjonta on tuollaista ja se vielä kiinnostaa noinkin montaa ihmistä ja noin pitkään. - suorapuheinen suomalainen
Jermuxi tms. kirjoitti:
Ei nyt tolleen saa sanoa. Se katsos on poliittisesti epäkorrektia. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja sen sellaista. Toisaalta, totuus palstalla, on kuin nurmikonleikkuri...
Itse luin koko länkytyslitanian loppuun ja kuten sanoin tuossa aiemmin aloituksen kysymykseen, niin ei tartte paljon miettiä syitä eroille, jos tarjonta on tuollaista ja se vielä kiinnostaa noinkin montaa ihmistä ja noin pitkään.ukko,enkä kalastele kenenkään ääniä niin tulee lauottua mitä mielessä liikkuu..sorry.olen vasta tässä vähän aikaa surfaillu näillä sivuilla ja kasellut että mikä meininki?!Tulee tässä valvoneeksi kun tein äsken ositusehdotuksen ja maanantaina muutan Tallinnaan,että sillee minun maailma makaa....
- Jermuxi tms.
suorapuheinen suomalainen kirjoitti:
ukko,enkä kalastele kenenkään ääniä niin tulee lauottua mitä mielessä liikkuu..sorry.olen vasta tässä vähän aikaa surfaillu näillä sivuilla ja kasellut että mikä meininki?!Tulee tässä valvoneeksi kun tein äsken ositusehdotuksen ja maanantaina muutan Tallinnaan,että sillee minun maailma makaa....
ja kuten varmaan huomasit, niin kommenttini tuonne alas aloitukseen sisälsi sen, että uskoin häntä harmittavan, koska kukaan ei ollut kiinnostunut aiheesta. Eli mielestäni puhuin suoraan oman mielipiteeni.
Palstoilla vaan olen huomannut vuosien varrella, että noita "ota lääkkesi"-huutelijoita on aika paljon, mutta nokkelan sanailun hallitsijoita aika harvassa.
Mitäs ukko siellä Tallinnassa. Löysitkö uuden elämän sieltä, vai onko jotain muuta siteitä sinne? - rakentaa siellä uuden elämän,
Jermuxi tms. kirjoitti:
ja kuten varmaan huomasit, niin kommenttini tuonne alas aloitukseen sisälsi sen, että uskoin häntä harmittavan, koska kukaan ei ollut kiinnostunut aiheesta. Eli mielestäni puhuin suoraan oman mielipiteeni.
Palstoilla vaan olen huomannut vuosien varrella, että noita "ota lääkkesi"-huutelijoita on aika paljon, mutta nokkelan sanailun hallitsijoita aika harvassa.
Mitäs ukko siellä Tallinnassa. Löysitkö uuden elämän sieltä, vai onko jotain muuta siteitä sinne?Ei ole mitään virityksiä valmiina naisten suhteen,minulla on jokunen tuttu takavuosilta kun käytiin kilvanajoa siellä harrastamssa,olen ikäni asunut samassa Kaupungissa ja ajattelin näin eron myötä,että nyt alkaa olla viimeiset ajat tehdä jotain radikaalia muutosta elämääni ja samalla saada muuta ajateltavaa ja uusia haasteita vieraassa kulttuurissa...että tästä se lähtee!
- paljon on
niitä eronneita ja karanneita miehiä.
Miehet hakee koko ajan nuorempia ja juoksee muiden maiden naisten perässä, onko parempi.
Kotona oottaa uskollinen vaimo. - kutriina : )
No ilmeisesti suomalainen kansantauti: viina, väkivalta ja vieraat naiset.
Kuka nyt hyvästä kunnollisesta, uskollisesta miehestä eroaisi.
Mutta noita ensin mainittuja viinan suurkuluttajia, väkivaltaisia, narsistisia ja uskottomia eronneita miehiä on suomi väärällään.
Itse erosin aikanaan miehen juomisen takia.
Sai valita alkoholi tai perhe. Valitsi alkoholin :( että se siitä. tässä asiassa sukupuolten tasa-arvo toteutuu ja miesten osuus eronneista taitaa olla samaa luokkaa naisten kanssa. Ainoa yhteinen tekijä naisten lisääntyneisiin eropäätöksiin on varmaan se, ettei nainen enää välttämättä tarvitse miestä elättäjäkseen, eikä siksi suostu sietämään mitä tahansa vain.
Muita syitä naisten "karkamiselle" voisivat olla esim.
- että mies pitää vaimoaan palvelijana ja kodinhoitajana, esittää vaatimuksia ja rajoittaa vapautta kiinnostua muista asioista tai lähteä kodin ulkopuolelle.
- kodin kurja ilmapiiri, jossa toiselle annetaan ainoastaan negatiivista huomiota.
- yhteisen ajan puute, työkiireet, velvollisuudet, stressi, vieraantuminen, toisesta välittämisen ja vuorovaikutuksen puuttuminen.
- tunne, ettei mies arvosta vaan ainoastaan arvostelee.
- henkisen ja fyysisen läheisyyden puuttuminen.
- miehen henkinen ja fyysinen väsähtäminen vain tiellä olevaksi, häiriköiväksi sohvaperunaksi ja esteeksi.
- se, että saa osakseen arvostusta ja positiivista huomiota jossain muualla.
- oma ikäkriisi ja kuvitelma, että joku toinen voi tarjota tien ruusuiseen uuteen onneen.
- varmuus siitä, että elämä yksin on parempi vaihtoehto kuin elämä huonon kumppanin kanssa.
- halu testata "voisinko saada paremman" ennen kuin se olisi liian myöhäistä.
- joku ihana mies saattaa olla kiinnostunut työpaikalla, kun "se aina katsoo niin ihanasti".
Luulen, että monikaan nainen ei enää välttämättä tarvitse elämäänsä miestä, mutta arvostaa hyvää parisuhdetta. Toivoa sopii, että ihmiset oppisivat ajoissa arvostamaan sitä hyvää, mitä heillä on ja käyttäisivät enemmän aikaa toistensa hemmottelemiseen ja suhteen vaalimiseen. Pari suukkoa päivässä, hellä kosketus silloin tällöin sekä jalka- tai niskahieronta televisiota katsellessa voisi saada monessa kodissa ihmeitä aikaan. Joskus pienillä asioilla voi olla suuri vaikutus. Minä uskon siihen, entä sinä?- tamaraN
Hyvin kirjoitettu. Noin se on. Miksi miehet ei tajua ennen kuin on liian myöhäistä?
- Kaivo
Aitoa kumppanin hyvinvoinnista välittämistä joko on tai ei ole!
Hemmoittelut, pusuttelut, niskahieronnat yms. voivat olla osa yhteistä elämää ja välittämistä.
Niiden ottaminen parisuhteen parantamisnikseiksi on minusta keinotekoista ja pitemmän päälle tehotonta.
Jos aito välittäminen puuttuu niin matot halki riittävän ajoissa!
Toisaalta kummankin osapuolen täytyy ymmärtää eri elämäntilanteiden esiin tuomat paineet.
Pitkäjännitteisyyttä ja ymmärrystä niihinkin!
Elinkumppaneiden viihtyminen ja hyvinvointi on niskahierontaa syvemmistä asioista kiinni. - Pirre*
Kaivo kirjoitti:
Aitoa kumppanin hyvinvoinnista välittämistä joko on tai ei ole!
Hemmoittelut, pusuttelut, niskahieronnat yms. voivat olla osa yhteistä elämää ja välittämistä.
Niiden ottaminen parisuhteen parantamisnikseiksi on minusta keinotekoista ja pitemmän päälle tehotonta.
Jos aito välittäminen puuttuu niin matot halki riittävän ajoissa!
Toisaalta kummankin osapuolen täytyy ymmärtää eri elämäntilanteiden esiin tuomat paineet.
Pitkäjännitteisyyttä ja ymmärrystä niihinkin!
Elinkumppaneiden viihtyminen ja hyvinvointi on niskahierontaa syvemmistä asioista kiinni.kaikkea mitä O - O tuossa mainitsi, ja sielujen sympatiaa, se on molemminpuolista tahtomistakin, se on palvelemista, se on huomioimista..vain pieni kysymys, "hei keitänkö kahvin"..
- taas uskon,
että yhteistä huumoria parempaa liimaa ei ole onnellisen parisuhteen ylläpitämiseen keksittykään.
Nauru ja ilo kantaa kautta aikojen. - hain tällä ehkä provosoivalla
viestilläni,sinä luettelit monta hyvää pointtia!Mutta yksi asia ei saanut vastausta eli miksi Jeppe juo?Minusta tuntuu että naiset tavoittelevat suhteessa ihan liikaa samassa paketissa eikä meidän miesten pää kestä niitä paineita,tuntee vain itsensä riittämättömäksi ja kierre on valmis....
- tamaraN
hain tällä ehkä provosoivalla kirjoitti:
viestilläni,sinä luettelit monta hyvää pointtia!Mutta yksi asia ei saanut vastausta eli miksi Jeppe juo?Minusta tuntuu että naiset tavoittelevat suhteessa ihan liikaa samassa paketissa eikä meidän miesten pää kestä niitä paineita,tuntee vain itsensä riittämättömäksi ja kierre on valmis....
mutta jos ongelmaa ilmenee, mies voisi ottaa opikseen, hakea apua yms neuvoa. Miehen lienee tosi vaikea hakea apua, mennä lääkäriin tai varsinkaan seksuaalipuolen ongelmiin neuvoa hakea.
Ei tartte tuntea riittämättömyyttä jos toimii reippaasti ja hyvin tuloksin. - O - Orvokki
hain tällä ehkä provosoivalla kirjoitti:
viestilläni,sinä luettelit monta hyvää pointtia!Mutta yksi asia ei saanut vastausta eli miksi Jeppe juo?Minusta tuntuu että naiset tavoittelevat suhteessa ihan liikaa samassa paketissa eikä meidän miesten pää kestä niitä paineita,tuntee vain itsensä riittämättömäksi ja kierre on valmis....
asiantuntijoiden mukaan tekosyitä, vaikka syynä alkoholiriippuvuuden kehittyiseen saattaakin ehkä olla jokin perinnöllinen tekijä. Ei huonokaan vaimo (tai mies) ole mikään syy itsensä tuhoamiseen ja useamman ihmisen elämän pilaamiseen. Moni alkoholisti on aloittanut "uransa" riemuiten ja krapularyypyin. Siitä ei olekaan pitkä matka tilanteen hallinnan menettämiseen - ihan puolisosta riippumatta, jos yhtään on taipumusta "alalle".
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta korvaisin sanan nainen sanalla ihminen. Varsinkin jos lukee miesten kirjoittamia naisiin kohdistuvia vaatimuksia, luulen miesten pystyvän päihittämään useimmat naiset mennen tullen vaatimuksineen. "En voi enää edes katsoa vaimoani, enkä ainakaan rakastella hänen kanssaan, koska hänen vatsansa on venynyt, eivätkä rintansakaan ole enää kiinteät. Hän on vastenmielinen, enkä kestä hänen suudelmiaankaan", on yksi vapaasti kirjoitettu lainaus. Äskettäin näytettiin televisiossa hääohjelma, jossa sulhanen kertoi edellisen vaimonsa olleen ihan ok-ihminen, mutta mies oli menettänyt kiinnostuksensa ja oli halunnut muuten vaan jatkaa omaa elämäänsä jättäen lapset vaimon vastuulle.
On mielestäni uskomatonta, millaisia suoritus- ja ulkonäköpaineita ihan tavalliselta vaikuttavat ihmiset asettavat nykyisin vielä tässä iässä puolisoilleen. Vuosikymmenten yhteisillä kokemuksilla ja kohtuullisen hyvältä vaikuttavalla elämällä ei olekaan yhtäkkiä enää mitään merkitystä. Kumppanin pitäisi ikuisesti olla kaunis, rohkea ja mieluiten kaikin tavoin täydellinen tai hänet pitää laittaa kierrätykseen. Sitten huomataan yhtäkkiä, ettei ruoho ollutkaan aidan takana vihreämpää ja jatketaan "sen itseä paremman" unelmamiehen/-naisen etsimistä. Niitähän on netissä paljon tarjolla ja ensi katsastuksella näkee kenessä olisi potentiaalia. Siinä taisit olla enemmän oikeassa, että naiset voivat riistää miehiltä enemmäin kuin miehet koskaan naisilta. Joidenkin naisten kirjoitukset/puheet kuulostavat suorastaan kastraattisilta.
Toivon, että esille ottamani esimerkit olisivat edelleen enemmän poikkeustapauksia kuin yleinen linja. Onneksi toisenlaisia esimerkkejä löytyy ihan lähiympäristöstäkin.;))
- RosaLiiin
Vähän jäävi vastaamaan, en ole eronnut enkä karannut muuten vain puolivallaton.
Peiliin on hyvä silloin tällöin vilkaista, niin vaimon kuin miehen tai vaikkapa yhdessä.
Silloin olisi hyvä käydä läpi niin odotukset ja olettamat.
Parisuhteeseen kertyy helposti pelkkiä oletuksia, luulemista ja toivomista,
eikä kumpikaan uskalla, halua, kehtaa, nostaa pahanmielen kissaa pöydälle kunnolla möyhennettäväksi.
Happy Wife, Happy Life!!!- se monella menee
ja sitten tulee kaikki kerralla ja "piste"......
- Meriläinen
sukupolvissa oli mies joka piti naista hellan ja nyrkin välissä, naisen oli pakko heikompana katsoa kun omaa elämää tuhottiin.
Nyt on puntit tavallaan tasan, nainen on yhä voimiltaan usein se heikompi mutta tasa-arvoisempi muuten.
Miehet on hukassa kun enää ei naisen tarvi katsoa kuinka ne juoksee vieraissa ja pettää.
Saatte ehkä maistaa vaan omaa lääkettänne.
Ja sekin mua ihmetyttää kun itse sinkkuna en juoksentele miehissä, eikä ole tarvetta sellaiseen, että kuinka kauheita juoksemaan ne varatut naiset loppujenlopuks on.
Olen tosin eronnut mutta kumpikaan meistä ei pettänyt, se si ole syy minun erooni.
Ihmettelee vaan ja pyörittää "uutta" päätään.- ajattelin ravistella tätä 5...
koska täältä kyllä löytyy jo paljon omakohtaista kokemusta elämästä parisuteessa ja sen jälkeen,sinäkin jopa kuumenit minun viestistäni...en ole koskaan naisiani hellan ja nyrkin välissä pitännyt,sitä kuuluisaa "tasa-arvoa"parisuhteessa yrittänyt huonolla menestyksellä.Tämän hetkisessä tuttavapiirissä on näitä molempia ja mitä olen sivusta seurannut vuosia niin aika "säpinä" käy.Terv. tästä lähisaaresta!
- Meriläinen
ajattelin ravistella tätä 5... kirjoitti:
koska täältä kyllä löytyy jo paljon omakohtaista kokemusta elämästä parisuteessa ja sen jälkeen,sinäkin jopa kuumenit minun viestistäni...en ole koskaan naisiani hellan ja nyrkin välissä pitännyt,sitä kuuluisaa "tasa-arvoa"parisuhteessa yrittänyt huonolla menestyksellä.Tämän hetkisessä tuttavapiirissä on näitä molempia ja mitä olen sivusta seurannut vuosia niin aika "säpinä" käy.Terv. tästä lähisaaresta!
Kuumenin?ko.
Oikeesti just tällästen ketjujen jälkeen olen entistä varmempi että kannattaa elää yksin.
Näitä täällä kysellään paljon sekä miesten että naisten kautta.
On ikävää kun ihmisillä menee huonosti, ei niihin täältä vastausta löydy.
Vaikka kyllä se varmaan helpottaa kun saa sen toisen osapuolen haukkua ja varsinkin jos siihen saa tukea.
Useimmiten en edes vastaa näihin ketjuihin.
Tämä palsta on minulle lähinnä hupia varten.
Pian en taas täällä juurikaan pyöri. - en halunnut ketään loukata!
Meriläinen kirjoitti:
Kuumenin?ko.
Oikeesti just tällästen ketjujen jälkeen olen entistä varmempi että kannattaa elää yksin.
Näitä täällä kysellään paljon sekä miesten että naisten kautta.
On ikävää kun ihmisillä menee huonosti, ei niihin täältä vastausta löydy.
Vaikka kyllä se varmaan helpottaa kun saa sen toisen osapuolen haukkua ja varsinkin jos siihen saa tukea.
Useimmiten en edes vastaa näihin ketjuihin.
Tämä palsta on minulle lähinnä hupia varten.
Pian en taas täällä juurikaan pyöri.Häippäsen itsekin kunhan löydän jonkun järkevän !? foorumin missä turissa myös mukavia asioita,kun niitäkin onneksi elämässä on paljon,no tuli vähän söhäistyä liki lonkalta että sain juttua aikaan,ja niin kun sanoin,olen aloittelija tällä "saralla" enkä tunne tätä väkeä ketkä täällä on vuosia olleet ajatuksiaan vuodattamassa.....
- Meriläinen
en halunnut ketään loukata! kirjoitti:
Häippäsen itsekin kunhan löydän jonkun järkevän !? foorumin missä turissa myös mukavia asioita,kun niitäkin onneksi elämässä on paljon,no tuli vähän söhäistyä liki lonkalta että sain juttua aikaan,ja niin kun sanoin,olen aloittelija tällä "saralla" enkä tunne tätä väkeä ketkä täällä on vuosia olleet ajatuksiaan vuodattamassa.....
mitenkään loukannut.
Ihmettelen vaan kun olet pois lähdössä ja kuitenkin naista etsit, vai onko täällä kaksi miestä yhtäaikaa linjalla.
Kannattaa ottaa sama nikki että tietää kenen kanssa kirjoittaa.
Jotenkin mulle on nyt tullu mieleen ettet itekään tiedä mitä haluat ja haet, näitten viestien perusteella.
Itse kun en etsi mitään.
Olen jonkun kerran tavannut, 4 kertaa eri miehiä treffipalstan, ei siis tämän vaan oikean treffipalstan kautta.
Sain silloin todeta ettei siitä väkisin tule mitään.
Koneen kautta voi olla vaikka kuinka paljon yhteistä mutta kun kohdataan se ei olekaan niin helppoa.
Olen itse tyytyväinen nyt, mutta mitä sinä etsit?
Kysypä sitä itseltäsi.
Onhan tässä meidän kaupungissa jo puolet thaimaan naisista ja toinen puoli venäläisiä, että vähemmistönähän me suomalaiset naiset täällä pikkuhiljaa ollaan ;)) - kelpaa vain kotimainen
Meriläinen kirjoitti:
mitenkään loukannut.
Ihmettelen vaan kun olet pois lähdössä ja kuitenkin naista etsit, vai onko täällä kaksi miestä yhtäaikaa linjalla.
Kannattaa ottaa sama nikki että tietää kenen kanssa kirjoittaa.
Jotenkin mulle on nyt tullu mieleen ettet itekään tiedä mitä haluat ja haet, näitten viestien perusteella.
Itse kun en etsi mitään.
Olen jonkun kerran tavannut, 4 kertaa eri miehiä treffipalstan, ei siis tämän vaan oikean treffipalstan kautta.
Sain silloin todeta ettei siitä väkisin tule mitään.
Koneen kautta voi olla vaikka kuinka paljon yhteistä mutta kun kohdataan se ei olekaan niin helppoa.
Olen itse tyytyväinen nyt, mutta mitä sinä etsit?
Kysypä sitä itseltäsi.
Onhan tässä meidän kaupungissa jo puolet thaimaan naisista ja toinen puoli venäläisiä, että vähemmistönähän me suomalaiset naiset täällä pikkuhiljaa ollaan ;))nainen.Tällä hetkellä etsin vai ystävää kenen kanssa voi jutustella niitä näitä, mutta kuitenkin rehelliseltä ja vilpittömältä pohjalta.Itsekin ihmettelen näitä miehiä ketkä näiden esim. Thai-naisten kanssa pyörii että mitähän se suhde muuta antaa kun seksiä?Olen muutamalta kysynyt asiasta ja jos oikein olen ymmärtänyt vaisuista vastauksista,niin sehän siellä tuntuu taustalla olevan suurin kriteeri..mutta kun katsot niitä miehiä,niin varmaan suurimmalla osalla olisi vaikeuksia löytää Suomesta nainen elämänkumppanikseen,tämä on minun mielipiteeni...
- Meriläinen
kelpaa vain kotimainen kirjoitti:
nainen.Tällä hetkellä etsin vai ystävää kenen kanssa voi jutustella niitä näitä, mutta kuitenkin rehelliseltä ja vilpittömältä pohjalta.Itsekin ihmettelen näitä miehiä ketkä näiden esim. Thai-naisten kanssa pyörii että mitähän se suhde muuta antaa kun seksiä?Olen muutamalta kysynyt asiasta ja jos oikein olen ymmärtänyt vaisuista vastauksista,niin sehän siellä tuntuu taustalla olevan suurin kriteeri..mutta kun katsot niitä miehiä,niin varmaan suurimmalla osalla olisi vaikeuksia löytää Suomesta nainen elämänkumppanikseen,tämä on minun mielipiteeni...
sitä jokainen ihminen sitä toista sielunpuoltaan hakee tavalla tai toisella, mutta kun tarpeeksi saa päin näköä niin siihenkin menee usko.
Joko joudut pahoin petetyksi tai sitten pitäisi ottaa ihminen jolla ei oikeastaan ole yhtään mitään antaa.
Kyllä ainakin sen miehen jonka kanssa alkaisin edes seurustelemaan pitäisi olla ajatuksissaan samoilla linjoilla.
Olen ollut sen aikaa yksin että jos ihminen elämääni tulisi menisi kaikki sekaisin.
Se ei todellakaan olisi mikään pieni muutos.
Siksi ehkä on hyvä vain flirttailla ja jutella kaupan kassoilla, siitä saa jo hyvän fiiliksen.
Ja tämä palsta on minulle tärkeä, ei toki elämäntärkeä mutta nyt ja tällä hetkellä kuitenkin. - tuo alku viestissäsi
Meriläinen kirjoitti:
sitä jokainen ihminen sitä toista sielunpuoltaan hakee tavalla tai toisella, mutta kun tarpeeksi saa päin näköä niin siihenkin menee usko.
Joko joudut pahoin petetyksi tai sitten pitäisi ottaa ihminen jolla ei oikeastaan ole yhtään mitään antaa.
Kyllä ainakin sen miehen jonka kanssa alkaisin edes seurustelemaan pitäisi olla ajatuksissaan samoilla linjoilla.
Olen ollut sen aikaa yksin että jos ihminen elämääni tulisi menisi kaikki sekaisin.
Se ei todellakaan olisi mikään pieni muutos.
Siksi ehkä on hyvä vain flirttailla ja jutella kaupan kassoilla, siitä saa jo hyvän fiiliksen.
Ja tämä palsta on minulle tärkeä, ei toki elämäntärkeä mutta nyt ja tällä hetkellä kuitenkin.kuulosti aika pahalta,olen minäkin elämässäni "turpaan" saanut, mutta tähän asti olen aina heittänyt voltin ja lähtenyt eteenpäin.Aika näyttää miten tällä kertaa käy?Tässä on nyt se hyvä puoli että lapset on jo omillaan eikä tarvi niin paljon niistä huolta kantaa.Sehän on jo suhteen perusasioita että on suht samat asiat mitä elämältä hakee ja kiinnostaa,mutta pitäähän ihka omia juttujakin olla!?Netti on hyvä asia niin kauan kun ei tule riippuvaisuuksia..Mitä siihen että elämäsi menisi" sekaisin" ajatukseesi sanoisin että olet vain siellä sievässä pääsäsi ajatellut asiaa pahempana kuin se asia todellisuudessa olisi,muista että elämä on lyhyt tuhlattavaksi siihen ettei uskalla ELÄÄ,ja mikäs pakko se on saman katon alla asua jos muuten asiat pelittää jonkun kanssa?
- Meriläinen
tuo alku viestissäsi kirjoitti:
kuulosti aika pahalta,olen minäkin elämässäni "turpaan" saanut, mutta tähän asti olen aina heittänyt voltin ja lähtenyt eteenpäin.Aika näyttää miten tällä kertaa käy?Tässä on nyt se hyvä puoli että lapset on jo omillaan eikä tarvi niin paljon niistä huolta kantaa.Sehän on jo suhteen perusasioita että on suht samat asiat mitä elämältä hakee ja kiinnostaa,mutta pitäähän ihka omia juttujakin olla!?Netti on hyvä asia niin kauan kun ei tule riippuvaisuuksia..Mitä siihen että elämäsi menisi" sekaisin" ajatukseesi sanoisin että olet vain siellä sievässä pääsäsi ajatellut asiaa pahempana kuin se asia todellisuudessa olisi,muista että elämä on lyhyt tuhlattavaksi siihen ettei uskalla ELÄÄ,ja mikäs pakko se on saman katon alla asua jos muuten asiat pelittää jonkun kanssa?
jaksa sitä "Elämää" mitä vaatis vaikka ei eläiskään saman katon alla.
Kyllä se kuitenkin vaatii toisen opettelua mä oon luonnossa hiljanen, sosiaalinen erakko, ja se tuo omat ongelmansa. Kaikki ihmiset ei edes miehet ei osaa olla hiljasen kanssa niin ettei siinä aleta väkisin keksiä tikusta asiaa, ja sitten ne kyselyt; mikä sulla nyt on? En vain välitä aina puhua ja kun sitä tivataan tuun oikeesti vihaseks ja sitten oikeesti onkin joku.
Enkä mä nyt todellakaan koko ajan ole edes kotona.
Mulla oli viime vuonna niin raskas työputki että vieläkin oon siitä läsähtänyt.
Vapaat toistaseks lepäillyt.
Seuraaville vapaille on jo menoa. - sinun tämähetkistä
Meriläinen kirjoitti:
jaksa sitä "Elämää" mitä vaatis vaikka ei eläiskään saman katon alla.
Kyllä se kuitenkin vaatii toisen opettelua mä oon luonnossa hiljanen, sosiaalinen erakko, ja se tuo omat ongelmansa. Kaikki ihmiset ei edes miehet ei osaa olla hiljasen kanssa niin ettei siinä aleta väkisin keksiä tikusta asiaa, ja sitten ne kyselyt; mikä sulla nyt on? En vain välitä aina puhua ja kun sitä tivataan tuun oikeesti vihaseks ja sitten oikeesti onkin joku.
Enkä mä nyt todellakaan koko ajan ole edes kotona.
Mulla oli viime vuonna niin raskas työputki että vieläkin oon siitä läsähtänyt.
Vapaat toistaseks lepäillyt.
Seuraaville vapaille on jo menoa.tilannetta paljon paremmin!Miksi helvetissä me annetaan työlle Suomessa niin paljon itsestämme,minä pääsin hyppäämään onneksi vähän aikaa sitten oravanpyörästä pois,mukavaa olla entinen yrittäjä tässä taloustilanteessa!Parisuhteessakin pitää olla välillä omaa aikaa omille ajatuksille,eikä tarvi pälättää kaiken aikaa...
- weibionen
"... tuntuu olevan eronneita ja enemmäm vähemmän karanneita naisia.." Jokapuolella täytyy myös olla eronneita/karanneita miehiä. Mikä näitä suomalaisia miehiä vaivaa? Huono vaimohan se tietysti on kun ei tee tasan samanlaisia lihapullia kuin äitimuori.
- minun tuntemissa
tapauksissa on se, joka on saanut n.s "kenkää mies syystä tai toisesta......
- ent.tehtaantyttö
tällä omalla elämänkokemuksella mikä itselläni on, niin sitä nyt jo tulee miettineeksi sitäkin, että, ehkä suuri osuus asiaan miksi noita eroja ja ristiriitoja miesten ja naisten välille sitten ensihuuman ja muutaman aviovuoden jälkeen syntyy on vähintään kaksi. Tämä yhteinen kommunikointi ja asioiden tarkaskastelu kun saattaa olla kovinkin erilaista. Siinä missä nainen ajattelee yksityiskohtia ehkä tarkemmin ja takertuukin niin, mies taas ajattelee että, ei niin väliä. Kunhan kokonaisuus toimii...no, nainen kaipaa Romantiikkaa ja tuota hellyyttä, suomalainen mies on kaipaa myös, mutta ei osaa sitä näyttää...sitten tämä toinen seikka naisille tunnepuolen ilmaisu sanallisesti on vaan yksinkertaisesti helpompaa, miehet taas kätkevät kaiken helposti nuo tunteeensa sisälleen. Ja kokeevat itsensä ahdistuneeksi, kun mikään ei naiselle riitä. Tyylin; että, ostihin minä sen uuden pölyimurinkin. Ja taas se nainen nalkuttaa... Kun tavallaan niitä sanoja ei ole, millä ilmaista naiselle että: Joo, joo, mä rakastan sua.. tunteita kylllä...
Olisikon syy siellä lapsuuden kodissa jossa, näitä asioita on lapsuudessa kohdattiin? En tiedä, onko näin, eikä tätä nyt pidä mitenkään yleistää....omasta kokemuksesta kun vaan tätä olen miettinyt...että, liekö tässä yksi syy, myös eroihin.
Kolmas ja vakavampi mutta, ei vähäpäitöisin syy on kyllä nämä taloudelliset vaikeudet joita perheet ja aviopuolisopuolisot joutuvat kohtaamaan. Työttömyys ja sen uhka. Sairaudet myöskin saattavat synnyttää eroja..jos, niitä ei opita yhdessä hyväksymään...elämä vaan ei ole niin yksinkertaista vaikka toisaalta onkin..
t.friidu- ajatuksia sinulla,
paljon on varmaan tuollaisia tapauksia,mutta kyllähän se vaimokin voi kertoa ukolleen mitä kaipaa suhteessa eikä alkaa sooloilee kun ei ole enää kivaa eikä jännää.....pitäisi edes pystyä uudistumaan ikänsä mukana!?
- ent.tehtaantyttö
ajatuksia sinulla, kirjoitti:
paljon on varmaan tuollaisia tapauksia,mutta kyllähän se vaimokin voi kertoa ukolleen mitä kaipaa suhteessa eikä alkaa sooloilee kun ei ole enää kivaa eikä jännää.....pitäisi edes pystyä uudistumaan ikänsä mukana!?
ainakin itseltä meni aikaa, kunnes tämän huomasin, ettei mies pysty näitä tunteita sanoilla sanomaan...no, rauhassa kun asiasta keskusteltiin...niin jo, helpotti minuakin..Minunkin mies kun on kovin tyypillinen tapaus; minua ja perhettä todella rakastaa ja meistä hyvän huolen pitää...mutta, ei vain pysty sanoilla tunteitaan kovinkaan hyvin ilmaisemaan...tai liian harvoin.
Tuo rauhassa puhuminen ja halu siihen, keskusteluun että, mistä se "paha-olo" syntyy, on valitettavasti naisillekin usein kova paikka, ei enää oikein osata että, on paha-olla...naisten kun pitää siellä kotona perheessä ja työelämässä myöskin tänäpäivänä aina tätä vahvaa roolia jaksaa vetää.. elämä vaatii tänäpäivänä sekä miehiltä että naisilta liikaa...eikä tuota keskenäistä aikaa liikaa liene kovin paljon kellään...ja sitten kun on niin tuota keskustelua ei osatakaan enää käydä rakentavasti...vaan aika menee parhaassa tapauksessa jonninjoutavaan kinasteluun tai riitelyyn...pahimmassa tapauksessa. Jolloin kierre on valmis...
Uudistuminen on vaikeaa, kun emme voi muuttaa muuta kuin itseämme. Ja sekin on tosi vaikeaa..samaa mieltä että, yrittää silti pitäisi..koska, se kannattaa jos, tuon parisuhteen ja avioliittonsa haluaa koossa pitää...
t.friidu - todella asiaa
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
ainakin itseltä meni aikaa, kunnes tämän huomasin, ettei mies pysty näitä tunteita sanoilla sanomaan...no, rauhassa kun asiasta keskusteltiin...niin jo, helpotti minuakin..Minunkin mies kun on kovin tyypillinen tapaus; minua ja perhettä todella rakastaa ja meistä hyvän huolen pitää...mutta, ei vain pysty sanoilla tunteitaan kovinkaan hyvin ilmaisemaan...tai liian harvoin.
Tuo rauhassa puhuminen ja halu siihen, keskusteluun että, mistä se "paha-olo" syntyy, on valitettavasti naisillekin usein kova paikka, ei enää oikein osata että, on paha-olla...naisten kun pitää siellä kotona perheessä ja työelämässä myöskin tänäpäivänä aina tätä vahvaa roolia jaksaa vetää.. elämä vaatii tänäpäivänä sekä miehiltä että naisilta liikaa...eikä tuota keskenäistä aikaa liikaa liene kovin paljon kellään...ja sitten kun on niin tuota keskustelua ei osatakaan enää käydä rakentavasti...vaan aika menee parhaassa tapauksessa jonninjoutavaan kinasteluun tai riitelyyn...pahimmassa tapauksessa. Jolloin kierre on valmis...
Uudistuminen on vaikeaa, kun emme voi muuttaa muuta kuin itseämme. Ja sekin on tosi vaikeaa..samaa mieltä että, yrittää silti pitäisi..koska, se kannattaa jos, tuon parisuhteen ja avioliittonsa haluaa koossa pitää...
t.friidutäytyy vain ihailla sinun järkevyyttäsi!Toivottavasti muutkin lukevat tämän kommenttisi,se verran vakuuttava se on,vielä kerran HIENO palaute.
- kolmasti eronnut, kerran ka...
Tuskin kuitenkaan tyhjentävää vastausta pystyn sinulle antamaan, että mikä helhetti teillä tämmöstä teettää - kysymykseesi.
Joten jätän tarinani kertomatta.
Kysyn sen sijaan miksi joku, kuten minäkin, on useasti höynäytettävissä.
Kun sitä kerran täydessä totuudessa puhutaan ja yhteistä elämänviivaa haetaan toisistamme.- erottamaan pilipali äijät
joukosta eikä olla niin sinisilmäinen,kyllä vielä on kunnon miehiäkin olemassa ketkä kantaa vastuunsa asioista yhdessä naisensa kanssa eikä liihottele kukasta kukkaan,vaan todella RAKASTAA kumppaniaan pyyteettömasti...
- ent.tehtaantyttö
sitten siinä parisuhteessa ikäänkuin "henkisesti" tullaan jossain, vaiheessa liian laiskoiksi, eikä työ-ja perhekuvioiden vuoksi, jakseta enää satsata siihen toiseen rakkaimpaan, ja tärkeimpään ihmiseen joka siinä rinnalla siinä arjessa kulkee. Samalla tavoin kuin suhteen alussa..kunnes kaikki on on muuttunut liian arkiseksi ja niitä riitoja kun kerran alkaa tulemaan niin niitä sitten tulee...
Iso-äitini viisaasti opetti; Älä koskaan anna vihasi laskea auringon ylle...onko se meillä suomalaisilla naisilla ja miehillä niin kovin vaikeaa sanoa: Anteeksi, kultasi, olen pahoillani. Olin väärässä?
Ja sitä mieltä kyllä jo tässä iässä olen. Jos, yhteen on menty, niin kaikkeni teen ettei tuo oma avioliittoni eroon päädy. Ihmisen täytyy myös vakavasti ottaa avioliitto jo tässä keski- iässä. Tai muuten ei kannata naimisiin mennä. Varsinainen syntisäkki jos, minäkin neljäs mies kun jo menossa...mitenkään tällä asialla kerskumatta, tosi asia vain.
Surullista se on katsella ja kuunnella kun ihmiset eroavat sitten kun kaikki on saatu valmiiksi...lapset maailmalle ja talot sun muut on hankittu ja maksettu...
Eikä ensimmäinen vastoinkäyminen saa olla eron syy..toinen ihminen on hyväksyttä karvoineen ja myös vikoineen. Muuttaa ei voi muuta kuin itseään. Ja sekin on tosi vaikeaa...
Ikävää että, aloittaja on nyt elämänsä tienhaarassa, tsemppiä, ja voimia uuteen Elämään. Sekä myös Onnea. Kyllä se siitä...elämä järjestyy. Omalla painollaan ja ajan kanssa.
t.friidu - minäkin luotan
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
sitten siinä parisuhteessa ikäänkuin "henkisesti" tullaan jossain, vaiheessa liian laiskoiksi, eikä työ-ja perhekuvioiden vuoksi, jakseta enää satsata siihen toiseen rakkaimpaan, ja tärkeimpään ihmiseen joka siinä rinnalla siinä arjessa kulkee. Samalla tavoin kuin suhteen alussa..kunnes kaikki on on muuttunut liian arkiseksi ja niitä riitoja kun kerran alkaa tulemaan niin niitä sitten tulee...
Iso-äitini viisaasti opetti; Älä koskaan anna vihasi laskea auringon ylle...onko se meillä suomalaisilla naisilla ja miehillä niin kovin vaikeaa sanoa: Anteeksi, kultasi, olen pahoillani. Olin väärässä?
Ja sitä mieltä kyllä jo tässä iässä olen. Jos, yhteen on menty, niin kaikkeni teen ettei tuo oma avioliittoni eroon päädy. Ihmisen täytyy myös vakavasti ottaa avioliitto jo tässä keski- iässä. Tai muuten ei kannata naimisiin mennä. Varsinainen syntisäkki jos, minäkin neljäs mies kun jo menossa...mitenkään tällä asialla kerskumatta, tosi asia vain.
Surullista se on katsella ja kuunnella kun ihmiset eroavat sitten kun kaikki on saatu valmiiksi...lapset maailmalle ja talot sun muut on hankittu ja maksettu...
Eikä ensimmäinen vastoinkäyminen saa olla eron syy..toinen ihminen on hyväksyttä karvoineen ja myös vikoineen. Muuttaa ei voi muuta kuin itseään. Ja sekin on tosi vaikeaa...
Ikävää että, aloittaja on nyt elämänsä tienhaarassa, tsemppiä, ja voimia uuteen Elämään. Sekä myös Onnea. Kyllä se siitä...elämä järjestyy. Omalla painollaan ja ajan kanssa.
t.friidukiitos ajatuksistasi ja kannustuksesta...Terv."aloittaja"
- kolmasti.....
erottamaan pilipali äijät kirjoitti:
joukosta eikä olla niin sinisilmäinen,kyllä vielä on kunnon miehiäkin olemassa ketkä kantaa vastuunsa asioista yhdessä naisensa kanssa eikä liihottele kukasta kukkaan,vaan todella RAKASTAA kumppaniaan pyyteettömasti...
ainoastaan toisen sänkyyn menemällä.
Enää en voi haksahtaa mitenkään, ei tarvitse enää toteuttaa "elämäntehtävää" = olla äiti ja vaimo. Joten kaikki on onnellisesti takanapäin. ent.tehtaantyttö kirjoitti:
sitten siinä parisuhteessa ikäänkuin "henkisesti" tullaan jossain, vaiheessa liian laiskoiksi, eikä työ-ja perhekuvioiden vuoksi, jakseta enää satsata siihen toiseen rakkaimpaan, ja tärkeimpään ihmiseen joka siinä rinnalla siinä arjessa kulkee. Samalla tavoin kuin suhteen alussa..kunnes kaikki on on muuttunut liian arkiseksi ja niitä riitoja kun kerran alkaa tulemaan niin niitä sitten tulee...
Iso-äitini viisaasti opetti; Älä koskaan anna vihasi laskea auringon ylle...onko se meillä suomalaisilla naisilla ja miehillä niin kovin vaikeaa sanoa: Anteeksi, kultasi, olen pahoillani. Olin väärässä?
Ja sitä mieltä kyllä jo tässä iässä olen. Jos, yhteen on menty, niin kaikkeni teen ettei tuo oma avioliittoni eroon päädy. Ihmisen täytyy myös vakavasti ottaa avioliitto jo tässä keski- iässä. Tai muuten ei kannata naimisiin mennä. Varsinainen syntisäkki jos, minäkin neljäs mies kun jo menossa...mitenkään tällä asialla kerskumatta, tosi asia vain.
Surullista se on katsella ja kuunnella kun ihmiset eroavat sitten kun kaikki on saatu valmiiksi...lapset maailmalle ja talot sun muut on hankittu ja maksettu...
Eikä ensimmäinen vastoinkäyminen saa olla eron syy..toinen ihminen on hyväksyttä karvoineen ja myös vikoineen. Muuttaa ei voi muuta kuin itseään. Ja sekin on tosi vaikeaa...
Ikävää että, aloittaja on nyt elämänsä tienhaarassa, tsemppiä, ja voimia uuteen Elämään. Sekä myös Onnea. Kyllä se siitä...elämä järjestyy. Omalla painollaan ja ajan kanssa.
t.friiduettä Sinulla on neljäs mies, oletko jäänyt leskeksi aina, vai muutenko vain etsit itseäsi..ainakin olet elänyt rohkeasti :)
- ent.tehtaantyttö
Pirrejuupas kirjoitti:
että Sinulla on neljäs mies, oletko jäänyt leskeksi aina, vai muutenko vain etsit itseäsi..ainakin olet elänyt rohkeasti :)
en nyt viitsi tähän koko elämäni tarinaa, sen vaan jälkeenpäin voin todeta, että värikäs tuo elämäni on tähänasti toki ollut..ja siitä olen onnellinen nainen, etten tuota "katkeruutta" tai "vihaa" tunne yhteenkään ex-mieheeni kohtaan vaan päinvastoin...nyt sitä ajatteleee että, jo, lämmöllä tuota elettyä elämää...ja mukavat muistot ne siellä ylimpänä ja päällinmäisenä minulla kuitenkin...taidan olla ihan pöhkö! mutta, näin vain ajattelen ja tunnen..ja kyllä kait hekin minusta jo ylipäässeet itse kukin toivon mukaan..mene ja tiedä sitten...enpä kysele, enkä juuri menneitä haikaile. Eteenpäin kun elämä. Vaan heille kullekin toki kaikkea hyvää elämässä toivon.
t.friidu
naiset hakewat elämänsä prinssiä täältä :=)
http://www.wlp.fi/photopost/showphoto.php?photo=62&cat=501- karannut
"Kun jokapuolella tuntuu olevan eronneita ja enemmäm vähemmän karanneita naisia,niin mistä tämä johtuu?"
Tuli mitta täyteen. Yritin pelastaa, mitä pelastetavissa olisi ollut, mutta meitä ei huolittu edes pariterapiaan ja minulle sanottiin, ettei pelastettavaa ole.
"Onko ne kyllästyneet siippaansa vai seikkailunhaluko vie vieraisiin ja ihannoidaan sinkkuelämää mutta toisaalla taas vongataan miesten perään ja varoitellaan toisia petollisista miehistä?"
Kyllähän minä loppuaikoina katselin vieraitakin miehiä, mutta ei osunut kohdalle mitään, joten "kunniallisesti" hoidin eroni. Olisi se ollut paljon kivempi löytää elämänsä mies nuorena ja viettää yhden kanssa koko ikänsä. Hui kauhistus: Sain neuvoksi etsiä uuden miehen ja korjata virheeni. Ei kai tässä sitten muu auta, vaikka kauhean noloa on enää tässä iässä etsiä sitä aiemmin löytymättä jäänyttä "oikeaa".- älyvapaax
mitä ihmeen noloa siinä on jos on haku päällä?Sinulla on paljon eloa vielä jäljellä ja jos tuuri käy niin törmäät vaikka tulevaan rakkaaseen,muista että harvoin kukaan itsestään ovesta astuu,että reippaasti vaan liikkeelle...Tsemppiä ja onnea matkaan!
- täällä on eronneita
naisia kuin miehiäkin. Eronneiden osuus koko väestöstä kasvaa kuitenkin jatkuvasti, ja näitäkin keskusteluja lukiessa taitaa olla selvää että pääsyynä on ihmisten lapsellisuuden, joustamattomuuden ja epärealististen odotusten kasvu.
Aitoja aikuisia on nykyisin kovin vähän.- älyvapaax
valtavasti lisääntynyt,eikä kestetä oikein pienintäkään vastoinkäymistä kun jo haikaillaan uusia seikkailuja....
- ent.tehtaantyttö
älyvapaax kirjoitti:
valtavasti lisääntynyt,eikä kestetä oikein pienintäkään vastoinkäymistä kun jo haikaillaan uusia seikkailuja....
tarvitaan aina kaksi. Itse olen kyllä aina ollut sitä mieltä että, jos, yrityksistä huolimatta se parisuhde ei sitten MILLÄÄN onnistu vaan seinä on totaalisesti vastassa. Niin, parempi on laittaa kummankin kimpsut ja kampsut eri osoitteeseen ja jatkaa omaa elämäänsä, kuin jatkaa toivotonta parisuhdetta. Kuka kestää suhdetta, joka muuttunut ainaiseksi välinpitämättömyydeksi tai riidaksi? Ja voihan tuo ero olla myös sellainen että, yhdessä sovussa päätetään, että, ei enää jatketa...ja joskus myös toisen työ tai muutto toiselle paikkakunnalle voi olla eron syy...syitä eroon kun on monia...ei kait kukaan haluaisi erota, jos kaikki on hyvin? Vain eroamisen vuoksi...en oikein jaksa uskoa. Ero kun aina satuttaa ja jättää kipeätkin arven tuonne sydämeen...helppoa eroa ei olekaan.
Ja näitä syitähän voi olla myös toisen mustasukkaisuus tai väkivaltaisuus? Elämä ei aina tuo sitä yhtä ja ainutta oikeaa kaikille...joten eipä lyödä lyötyä. Eroa kun voidaan verrata myös pienoiskuolemaan..ja sitähän se aina on.
Suhteen alussa myös uskottu ja toivottu ja rakastettu toista ihmistä...mutta, jos ei uskalla elää eikä anna itselleen uutta mahdollisuutta niin...sitten sekin jää kokematta myös uusi elämä ja ehkä monin verroin parempi tai sitten huonompi kuka etukäteen voi tietää? Ei kukaan..Kahta samanlaista ihmistä kun ei ole olemassa..siksi toivon kaikkea hyvää eron kokeneille ja tsemppiä...elämä jatkuu ja toivon mukaan parempaan suuntaan...itse kullekin...ihmisen ei ole hyvä yksin. Ja toiset taas ovat siihen tulokseen tulleet että, parempi yksin..joten hyvin henkilökohtainen ratkaisu aina. Tämä ero. Ja onhan näitä seikkailijoita toki aina...ollut ja tulee olemaan. Olemme kaikki niin erilaisia. Yleistää ei kuitenkaan pitäisi...
t.friidu - älyvapaax
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
tarvitaan aina kaksi. Itse olen kyllä aina ollut sitä mieltä että, jos, yrityksistä huolimatta se parisuhde ei sitten MILLÄÄN onnistu vaan seinä on totaalisesti vastassa. Niin, parempi on laittaa kummankin kimpsut ja kampsut eri osoitteeseen ja jatkaa omaa elämäänsä, kuin jatkaa toivotonta parisuhdetta. Kuka kestää suhdetta, joka muuttunut ainaiseksi välinpitämättömyydeksi tai riidaksi? Ja voihan tuo ero olla myös sellainen että, yhdessä sovussa päätetään, että, ei enää jatketa...ja joskus myös toisen työ tai muutto toiselle paikkakunnalle voi olla eron syy...syitä eroon kun on monia...ei kait kukaan haluaisi erota, jos kaikki on hyvin? Vain eroamisen vuoksi...en oikein jaksa uskoa. Ero kun aina satuttaa ja jättää kipeätkin arven tuonne sydämeen...helppoa eroa ei olekaan.
Ja näitä syitähän voi olla myös toisen mustasukkaisuus tai väkivaltaisuus? Elämä ei aina tuo sitä yhtä ja ainutta oikeaa kaikille...joten eipä lyödä lyötyä. Eroa kun voidaan verrata myös pienoiskuolemaan..ja sitähän se aina on.
Suhteen alussa myös uskottu ja toivottu ja rakastettu toista ihmistä...mutta, jos ei uskalla elää eikä anna itselleen uutta mahdollisuutta niin...sitten sekin jää kokematta myös uusi elämä ja ehkä monin verroin parempi tai sitten huonompi kuka etukäteen voi tietää? Ei kukaan..Kahta samanlaista ihmistä kun ei ole olemassa..siksi toivon kaikkea hyvää eron kokeneille ja tsemppiä...elämä jatkuu ja toivon mukaan parempaan suuntaan...itse kullekin...ihmisen ei ole hyvä yksin. Ja toiset taas ovat siihen tulokseen tulleet että, parempi yksin..joten hyvin henkilökohtainen ratkaisu aina. Tämä ero. Ja onhan näitä seikkailijoita toki aina...ollut ja tulee olemaan. Olemme kaikki niin erilaisia. Yleistää ei kuitenkaan pitäisi...
t.friidukun monessa tapauksessa vaan se toinen haluaa lähteä uusia elämyksiä etsimään kun arki on tylsää...
- ent.tehtaantyttö
älyvapaax kirjoitti:
kun monessa tapauksessa vaan se toinen haluaa lähteä uusia elämyksiä etsimään kun arki on tylsää...
jos, toinen tuon arjen tylsäksi kokee..ainut asia on tietysti että, yrittää vähän ymmärtää sitä syytä, että voisikohan sitä arkea jotenkin muuttaa...tuon olen kyllä ainakin omassa liitossani hyväksi havainnut että, meillä molemmilla on myös ihan omat "menomme" ja sitten on myös yhdessä asioita tehdään..mies on minulla se joka enemmän tässä arjessa menee...ja hyvä niin, hän kun eläkkeellä ja noita omia harrastuksia ja ystäviä..itse olen aika huono itselleni tuota "omaa" aikaa ottamaan...nooh, otan minäkin välillä...enemmänkin opettelen tuota omaa aikaa itselleni ottamaan..
Tuo oma aika on minusta tärkeää. Parisuhde voi paremmin kun kummallakin on myös ihan omaa aikaa...
Usein se saattaa naisillakin tuo menemisen halu tässä 50 iässä olla pitkälti vain siitä kiinni, että, silloin kun nuo lapset (jos,on lapsia) olivat pieniä, niin nainen ei mihinkään päässyt? Kun piti niitä lapsia ja kotia siinä hoitaa? ja myös siellä työelämässä jaksaa..Siten se menemisen tarve voi tulla ja tulee nyt myöhemmin..ja sitten "kuvitellaan" tavallaan itsepetosta sekin, että, uusi suhde tuo Onnen elämään. Eräänlaista todellisuuden pakoon juoksua vain..laittaisin itse tuon toisen osapuolen miettimään mikä on elämässä todella tärkeää, ja mitä hän näillä juoksuillaan hakee ja miksi? ja voitaisiinko noista menoista kenties sopia? Syyttelemään en rupeaisi. Vaan enemmän tuota syytä pohtisin yhdessä ja sitä voitaisiin tuo asia jotenkin sopia niin, että molempia tyydyttäisi ratkaisu löydettäisiin.
Mutta, jos se toinen kaikesta huolimatta haluaa lähteä? Niin, itse antaisin kyllä ihan kaikella sovulla mennä. Ihmistä kun ei voida sitoa eikä pakottaa. Jos, toinen on mennäkseen niin hän menee...valitettavasti. Jättäisin kuitenkin tuo portin raolleen...voihan se suhde onnistuakin vielä myöhemmin, jos toinen vaikka huomaa ettei, kovin viisasti toiminutkaan...no, riippuu tietysti miten siinä välissä toinen toimii...
t.friidu - minulle tarjottiin optiota
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
jos, toinen tuon arjen tylsäksi kokee..ainut asia on tietysti että, yrittää vähän ymmärtää sitä syytä, että voisikohan sitä arkea jotenkin muuttaa...tuon olen kyllä ainakin omassa liitossani hyväksi havainnut että, meillä molemmilla on myös ihan omat "menomme" ja sitten on myös yhdessä asioita tehdään..mies on minulla se joka enemmän tässä arjessa menee...ja hyvä niin, hän kun eläkkeellä ja noita omia harrastuksia ja ystäviä..itse olen aika huono itselleni tuota "omaa" aikaa ottamaan...nooh, otan minäkin välillä...enemmänkin opettelen tuota omaa aikaa itselleni ottamaan..
Tuo oma aika on minusta tärkeää. Parisuhde voi paremmin kun kummallakin on myös ihan omaa aikaa...
Usein se saattaa naisillakin tuo menemisen halu tässä 50 iässä olla pitkälti vain siitä kiinni, että, silloin kun nuo lapset (jos,on lapsia) olivat pieniä, niin nainen ei mihinkään päässyt? Kun piti niitä lapsia ja kotia siinä hoitaa? ja myös siellä työelämässä jaksaa..Siten se menemisen tarve voi tulla ja tulee nyt myöhemmin..ja sitten "kuvitellaan" tavallaan itsepetosta sekin, että, uusi suhde tuo Onnen elämään. Eräänlaista todellisuuden pakoon juoksua vain..laittaisin itse tuon toisen osapuolen miettimään mikä on elämässä todella tärkeää, ja mitä hän näillä juoksuillaan hakee ja miksi? ja voitaisiinko noista menoista kenties sopia? Syyttelemään en rupeaisi. Vaan enemmän tuota syytä pohtisin yhdessä ja sitä voitaisiin tuo asia jotenkin sopia niin, että molempia tyydyttäisi ratkaisu löydettäisiin.
Mutta, jos se toinen kaikesta huolimatta haluaa lähteä? Niin, itse antaisin kyllä ihan kaikella sovulla mennä. Ihmistä kun ei voida sitoa eikä pakottaa. Jos, toinen on mennäkseen niin hän menee...valitettavasti. Jättäisin kuitenkin tuo portin raolleen...voihan se suhde onnistuakin vielä myöhemmin, jos toinen vaikka huomaa ettei, kovin viisasti toiminutkaan...no, riippuu tietysti miten siinä välissä toinen toimii...
t.friiduettä jos haluaa palata entiseen niin käykö se..no minusta tuollainen on aika loukkaavaa että minun pitäisi jäädä "varastoon" ootteelee että mihin lopputulokseen hän sitten tuleekin aikanaan.
- ent.tehtaantyttö
minulle tarjottiin optiota kirjoitti:
että jos haluaa palata entiseen niin käykö se..no minusta tuollainen on aika loukkaavaa että minun pitäisi jäädä "varastoon" ootteelee että mihin lopputulokseen hän sitten tuleekin aikanaan.
itse tuossa tarkoitin lähinnä tilannetta että, kumpikaan osapuoli ei ole aivan varma vielä ole tuosta lopullisesta erosta, ja jos niitä tunteita positiivisia sellaisia on vielä molemmin puolin jäljellä, eikä kummallakaan varsinaisesta uutta suhdetta ole..niin, silloin kannattaisi vähän tuota porttia auki pitää puolin ja toisin...mutta, jos toinen suoraan tuota kakkospaikkaa sinulle elämässä tarjoaa, niin kyllä sitä jokaisella sen verran tervettä ylpeyttä on että, ei moiseen järjestelyyn kyllä halua suostua kyllähän sellainen ilman muuta loukkaa,...sinua antaisin hänen mennä. Ja opettelisin ajattelemaan että, olet paremman ihmissuhteen ja kohtelun arvoinen..kipeätähän se tekee..mutta, parempi niin. Tiedä sitten vaikka se oikea olisi vielä kohtaamatta?
t.friidu - mutta kun se on niin
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
itse tuossa tarkoitin lähinnä tilannetta että, kumpikaan osapuoli ei ole aivan varma vielä ole tuosta lopullisesta erosta, ja jos niitä tunteita positiivisia sellaisia on vielä molemmin puolin jäljellä, eikä kummallakaan varsinaisesta uutta suhdetta ole..niin, silloin kannattaisi vähän tuota porttia auki pitää puolin ja toisin...mutta, jos toinen suoraan tuota kakkospaikkaa sinulle elämässä tarjoaa, niin kyllä sitä jokaisella sen verran tervettä ylpeyttä on että, ei moiseen järjestelyyn kyllä halua suostua kyllähän sellainen ilman muuta loukkaa,...sinua antaisin hänen mennä. Ja opettelisin ajattelemaan että, olet paremman ihmissuhteen ja kohtelun arvoinen..kipeätähän se tekee..mutta, parempi niin. Tiedä sitten vaikka se oikea olisi vielä kohtaamatta?
t.friiduhelvetin vaikeaa luopua.....
- ent.tehtaantyttö
mutta kun se on niin kirjoitti:
helvetin vaikeaa luopua.....
kyllä se ajan kanssa...sitten helpottaa..elämä. Ja eihän tuota elättyä elämää, kukaan sinulta voi pois viedä..aika kultaa ne yhteiset hyvät muistot, jos vaan itse niin haluat...ja voihan joskus, käydä niinkin kun aikaa kuluu että, tuosta entisestä puolisosta tulee hyvä ystävä..
Otan osaa suruusi, ja toivon sinulle nyt voimia, muista kuitenkin että, elämä kantaa...on tuo päätöksesi sitten mikä tahansa. Helppoa ei ole eropäätöstä tehdä. Toivon että, sinulla on läheisiä jotka, ymmärtävät nyt sinua ja ovat tukenasi...älä jää yksin. Puhuminen helpottaa, vaikka ei se tuskaasi nyt poista. Vain aika parantaa.
Tsemppiä;
t.friidu - empaatinen tyttö...
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
kyllä se ajan kanssa...sitten helpottaa..elämä. Ja eihän tuota elättyä elämää, kukaan sinulta voi pois viedä..aika kultaa ne yhteiset hyvät muistot, jos vaan itse niin haluat...ja voihan joskus, käydä niinkin kun aikaa kuluu että, tuosta entisestä puolisosta tulee hyvä ystävä..
Otan osaa suruusi, ja toivon sinulle nyt voimia, muista kuitenkin että, elämä kantaa...on tuo päätöksesi sitten mikä tahansa. Helppoa ei ole eropäätöstä tehdä. Toivon että, sinulla on läheisiä jotka, ymmärtävät nyt sinua ja ovat tukenasi...älä jää yksin. Puhuminen helpottaa, vaikka ei se tuskaasi nyt poista. Vain aika parantaa.
Tsemppiä;
t.friiduEtkö sinä tunne miesten maailmaa,eihän meillä ole tollasta ystävä verkostoa kuin teillä likoilla,saati että alkas suvulle huoliaan purkaa! Että omillaan tästä on noustava....
- ent.tehtaantyttö
empaatinen tyttö... kirjoitti:
Etkö sinä tunne miesten maailmaa,eihän meillä ole tollasta ystävä verkostoa kuin teillä likoilla,saati että alkas suvulle huoliaan purkaa! Että omillaan tästä on noustava....
ja aika hyvinkin tunnen..tuota en tullut ajatelleeksi, totta puhut. Miehet kun eivät keskenään, näistä kipeistä asioista puhu. Enemmän sellaista käytännön asiaa..naiset ehkä tuolla avoimuudella ja pohtimesella siten helpommin kipeistäkin elämäntilaanteista selviintyvät..sukulaiset eivät kyllä minustakaan ole se taho jolle kertoa...helposti siinä puoluellisuus tulee mukaan...ja syytökset. Ja sitähän ei siinä vaiheessa kyllä kukaan tarvitse. Vaan tuota tukea ja ymmärrystä enemmän.. ja sitä kuuntelijaa...
Mitenkäs siellä päin missä asut, niin oletkos miettinyt että, monissa seurakunnissa tuo kirkon diakonissa on myös käytettävissä, ihan vakavavissani minä tätä kirjoitan, heillä kun tuo vaitio-olovelvollisuus myös on siinä ammatissa...ja kait niitä on muitakin vapaa-ehtoisia tahoja...väestöliittokin taitaa yksi sellainen taho olla.., en nyt täysin varma kyllä ole? Kannattaa kuitenkin selvittää näitä eri vaihto-ehtoja. Yksin kun nuo asiat saattavat suurentua ja siten omaan jaksamiseesi vaikuttaa...ja jos työelämässä olet niin tuo työterveydenhuolto on minusta kyllä myöskin se taho jonne voi turvallisesti kääntyä, Ei tuo elämänmuutos koskaan niin yksinkertainen prosessi ole, etteikö se näitä meidän itsekunkin henkisiä ja fyysisiä voimavarojemme kysyisi. Sitä kun täytyy elämä kokonaan "uudelleen" rakentaa. Ja se on aina raskasta...älä nyt ainakaan yksin jää.
t.friidu - ulospäinsuuntautuva ihminen..
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
ja aika hyvinkin tunnen..tuota en tullut ajatelleeksi, totta puhut. Miehet kun eivät keskenään, näistä kipeistä asioista puhu. Enemmän sellaista käytännön asiaa..naiset ehkä tuolla avoimuudella ja pohtimesella siten helpommin kipeistäkin elämäntilaanteista selviintyvät..sukulaiset eivät kyllä minustakaan ole se taho jolle kertoa...helposti siinä puoluellisuus tulee mukaan...ja syytökset. Ja sitähän ei siinä vaiheessa kyllä kukaan tarvitse. Vaan tuota tukea ja ymmärrystä enemmän.. ja sitä kuuntelijaa...
Mitenkäs siellä päin missä asut, niin oletkos miettinyt että, monissa seurakunnissa tuo kirkon diakonissa on myös käytettävissä, ihan vakavavissani minä tätä kirjoitan, heillä kun tuo vaitio-olovelvollisuus myös on siinä ammatissa...ja kait niitä on muitakin vapaa-ehtoisia tahoja...väestöliittokin taitaa yksi sellainen taho olla.., en nyt täysin varma kyllä ole? Kannattaa kuitenkin selvittää näitä eri vaihto-ehtoja. Yksin kun nuo asiat saattavat suurentua ja siten omaan jaksamiseesi vaikuttaa...ja jos työelämässä olet niin tuo työterveydenhuolto on minusta kyllä myöskin se taho jonne voi turvallisesti kääntyä, Ei tuo elämänmuutos koskaan niin yksinkertainen prosessi ole, etteikö se näitä meidän itsekunkin henkisiä ja fyysisiä voimavarojemme kysyisi. Sitä kun täytyy elämä kokonaan "uudelleen" rakentaa. Ja se on aina raskasta...älä nyt ainakaan yksin jää.
t.friiduNo viikko siinä meni välillä itsetuhoisissa ajatuksissa, liikaa konjakkia napattuani ,kunnes taas järki voitti,oli vaan niin hirveän vahvat tunteet pelissä..työelämänkin tossa lopetin kun jäin varhennetulle eläkkeelle omasta mielestäni ansaitusti,että Eläke-Varma hoitaa mulle tilin...
- ent.tehtaantyttö
ulospäinsuuntautuva ihminen.. kirjoitti:
No viikko siinä meni välillä itsetuhoisissa ajatuksissa, liikaa konjakkia napattuani ,kunnes taas järki voitti,oli vaan niin hirveän vahvat tunteet pelissä..työelämänkin tossa lopetin kun jäin varhennetulle eläkkeelle omasta mielestäni ansaitusti,että Eläke-Varma hoitaa mulle tilin...
Ota päivä kerrallaan...viisaat ovat tuota eroa asiaa oikein tutkineet ja tulleet siihen tulokseen, että saattaa mennä ihmiseltä jopa kuusi vuotta, ennenkuin kuin tuo erosuru on kokonaan ohi ja läpikäyty...riippuu varmasti tuon suhteen laadusta ja kestosta ihan tarkkaa aikaa kukaan pysty sanomaan, anna kuitenkin myös surullesi tilaa..tämän kun rauhassa käyt läpi..niin uudellekin elämälle on sitten mahdollisuus..
Sinua nyt kuitenkin välttelisin näin alussa tuttuja yhteisiä paikkoja, joissa kävitte...tuo suru on sellainen että, se saattaa myös jälkeenpäin tulla...vaikka, erosta olisikin jo aikaa...tutut jutut ja paikat ja ihmiset saattavat tuo tilanteen laukaisina olla...joten, pikkuhiljaa...tuota eroprossesia ihminen läpi käy....
Hyvä että, olet ulospäin suuntautunut...pidä siitä asenteestasi kiinni..niin kyllä se elämä sitten....taas.
t.friidu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv282741- 1402597
- 1342164
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?1162133Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.131850Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161591384Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu311216Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo951204Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt891162Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno381118