Mikä mielestäsi on tärkeintä elämässäsi?

Tämä viestiketju on livahtanut ohi silmieni.

Yritän sanoa minäkin jotain:

Elämän tarkoitus on mielestäni yksilöllistä. Suurten johtajien ja yli-älykkäiden tehtävä on kokonaan toinen kuin "tavallisen tallaajan".

Mikä on ja on ollut paholaimaisten johtajien elämäntehtävä?: Manitsen tässä vain Stalinin ja Hitlerin.

Onko Jumala suuressa viisaudessaan antanut tälläisen elämäntehtävän? Uskovathan näin ajattelevat.

Yritän vietilläni sanoa, että elämäntehtävä on erilainen eri yksilöillä. Kulkea "oma tiensä" syntymästä kuolemaan on itse kunkin tehtävä.

meidän ikäluokastamme, minäkin.
On siinä elämän tarkoitusta kerrakseen!

Elämän tarkoitus on elää ja auttaa läheisiään ja lähimmäisiään.

KUTEN MONI kirjoitti:

meidän ikäluokastamme, minäkin.
On siinä elämän tarkoitusta kerrakseen!

Elämän tarkoitus on elää ja auttaa läheisiään ja lähimmäisiään.

"henki" ole ollut paljon teidänkin varassanne, maalaismies ja Ruuneperi?Näin ainakin olen kokenut jo lukiessani arkisistoa,ennen tänne tuloani
On ollut riipaisevaa lukea julmaa tekstiä,miten jotkut tahot haluavat ajaa teidät
80 kymppisten palstalle,vallatakseen tilaa itselleen.

Ovat ilmeisesti saaneet aikaan,sen ettei Ruuneperin lippu liehu enää turvallisena asialinjallaan,mikä ainakin minulle merkitsi jatkuvuutta palstan sisällön kannalta.

Maalaismies taas vähemmin oli esillä,mutta takuuvarmaa on asiasisällön mielenkiinto
herättänyt keskustelua! Kaipaan molempien läsnäoloa ja koen forumin köyhtyvän,jos
nämä antavat periksi tälle elämäntehtävälle,joka on rikastuttanut niin monen elämää.

Elämä on lahja, josta on pidettävä huolta. Ihminen, joka pilaa ruumiinsa kohtuuttomilla elintavoilla hyljeksii saamaansa lahjaa.
On pidettävä itsensä terveenä, elettävä hyvin ja huolehdittava asioista, niin että muukin perhe voi hyvin.
Jokainen toki joskus sairastuu, mutta ruikutus ei tautiin auta. Tsemppiä!

Elämän tarkoitus on elämä itse.

Tuon kauniimmin en olisi osanut sanoa! Kiitos.

Makriina ek kirjoitti:

Elämä on lahja, josta on pidettävä huolta. Ihminen, joka pilaa ruumiinsa kohtuuttomilla elintavoilla hyljeksii saamaansa lahjaa.
On pidettävä itsensä terveenä, elettävä hyvin ja huolehdittava asioista, niin että muukin perhe voi hyvin.
Jokainen toki joskus sairastuu, mutta ruikutus ei tautiin auta. Tsemppiä!

Elämän tarkoitus on elämä itse.

Lue lisää

toetamuksesi...elämä itse.
Niin kukin tavallaan.Itsensä terveesä pitäminen,kukin omilla konsteillaan on juuri sitä vahvuudem säilyttämistä.
"Helpon" elämän eläneet eivät ymmrrä,että jotkut tarvitsevat myös ns.kohtuuttomia elämäntapoja.Mitä joku voi pitää kohtuuttomana,on toiselle tarpeen.
Elää elämnsä viimmesen päälle,toisen mielestä rajustikin,ottaa toiselle ymmärtämättömiä riskejä
Ruikuttaminen...huhhuh...mutta elämään oppimista on sekin,että oppii,uskaltaa vihdoin pyytää apua,jos ei yksin jaksa.

Mimosa7 kirjoitti:

Tuon kauniimmin en olisi osanut sanoa! Kiitos.

Sekaannusten vuoksi on tarkennettava. Hei

voi elää.

näkisin sen pelkkänä sukurakkautena,entäs ne ihmiset joilla ei ole lapsia?

Mimosa7 kirjoitti:

näkisin sen pelkkänä sukurakkautena,entäs ne ihmiset joilla ei ole lapsia?

ja öastenlapset ole meitä varten,heillä oma elämänsä.Väärin on ainakin "roikkua" heissä.
En omine ongelmineni rasita heitä,silti tunnemme,että rakastamme toisiamme yli kaiken.
Mielelläni eläisin sellaisessa vanhanajn yhteisössä,vanhat ja nuoret lähekkäin.Mutta eihän ole enää mahdollisuuksia sellaiseen.
Mahdollisimman aikaisin pitäisi vanhemmilla kuitenkin olla ymmärrystä hellittää otteensa lapsistaan,heillä on oma elämänsä,emme saa takertua heihin omaa elämäämme eläeksemme.

susmorsian kirjoitti:

ja öastenlapset ole meitä varten,heillä oma elämänsä.Väärin on ainakin "roikkua" heissä.
En omine ongelmineni rasita heitä,silti tunnemme,että rakastamme toisiamme yli kaiken.
Mielelläni eläisin sellaisessa vanhanajn yhteisössä,vanhat ja nuoret lähekkäin.Mutta eihän ole enää mahdollisuuksia sellaiseen.
Mahdollisimman aikaisin pitäisi vanhemmilla kuitenkin olla ymmärrystä hellittää otteensa lapsistaan,heillä on oma elämänsä,emme saa takertua heihin omaa elämäämme eläeksemme.

Lue lisää

että roikun, tai takerrun, en 'tiesonnalla' kulje heillä kylässä.
Mutta aihetta elämiseen ei kovin paljon tärkeämpääkään ole.
Joku viisas on sanonut, elämä itsessään on se elämän tarkoitus.

susmorsian kirjoitti:

ja öastenlapset ole meitä varten,heillä oma elämänsä.Väärin on ainakin "roikkua" heissä.
En omine ongelmineni rasita heitä,silti tunnemme,että rakastamme toisiamme yli kaiken.
Mielelläni eläisin sellaisessa vanhanajn yhteisössä,vanhat ja nuoret lähekkäin.Mutta eihän ole enää mahdollisuuksia sellaiseen.
Mahdollisimman aikaisin pitäisi vanhemmilla kuitenkin olla ymmärrystä hellittää otteensa lapsistaan,heillä on oma elämänsä,emme saa takertua heihin omaa elämäämme eläeksemme.

Lue lisää

oot lainaa mulle hetken vain,niinkuin laulussa sanotaan.Kuunnelkaapa sanoja. Kyllä se tarkoitus omaan elämään täytynee löytyä jokaisesta meistä itsestämme,mitä eväitä sitten kukakin on mukaansa saanut.

jjoutava kirjoitti:

että roikun, tai takerrun, en 'tiesonnalla' kulje heillä kylässä.
Mutta aihetta elämiseen ei kovin paljon tärkeämpääkään ole.
Joku viisas on sanonut, elämä itsessään on se elämän tarkoitus.

Lue lisää

lapset ja lastenlapset, he ovat osa meitä, me olemme osa heitä,
kaikki kuuluu elämäämme.

Elimmepä lähekkäin taikka kauempana, siitä ei ole kysymys.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

oot lainaa mulle hetken vain,niinkuin laulussa sanotaan.Kuunnelkaapa sanoja. Kyllä se tarkoitus omaan elämään täytynee löytyä jokaisesta meistä itsestämme,mitä eväitä sitten kukakin on mukaansa saanut.

Lue lisää

kauniita ja tosia on ne laulun sanat.
Tuossa seinällä olevassa kuvassa tyttärentytär virnistelee vaarille, ylpeäkin heistä kaikista olen.
En halua unohtaa heitä, kyllä se on jo nähty mitä tarkoitusta meikäläiselläkin on.
Virnistelen nyt kuitenkin takaisin tuolle pikkutytölle.

ja se sisältää myös kirjoitti:

lapset ja lastenlapset, he ovat osa meitä, me olemme osa heitä,
kaikki kuuluu elämäämme.

Elimmepä lähekkäin taikka kauempana, siitä ei ole kysymys.

Mietinpä asiaa historian näkökulmasta ja sukuani tutkineena. Totesin, että harvoinpa meistä jää jälkipolville kerrottavaa. Mikä jää, on historiankirjoituksissa luettavissa. Joku on noussut jossakin asiassa toisia korkeammalle, ja saanut aikaan yleisesti kiinnostavaa.

Mutta se tavallinen talonpoika, joka teki työtään, kasvatti perhettään, eli ja kuoli, hän on kadonnut historian lehdiltä. Eli suurin osa edeltäjistämme.
Valokuva on runsaat 100 v ollut dokumenttina edellisistä sukupolvista, mutta nyt kuvat ovat tietokoneella, eikä niitä juuri tulosteta, joten mitä meistäkään muistoksi jää, kun kirjeen kirjoittamisen taito on kadonnut, emmekä ole edes pahvikuvissa tallessa?

Arkisista ihmisistä ei jää jäljelle kuin jälkipolvet. Siinä on elämämme tarkoitus pitemmällä tähtäimellä. Viedä elämää eteenpäin, parantaa olosuhteita, työskennellä tuleville polville.
(Noin romanttisesti ajatellen.)

Sukutukija ei juuri saa tietoja ennen eläneistä, vaikka se olisi kovin kiinnostavaa.
Miten omat esivanhempamme elivät ja asuivat vaikkapa 200 v sitten? Millaiset olivat asuinolosuhteet. Millainen vaatetus? Olivatko he onnellisia?
Tiedämme, että suurin osa sen ajan talonpoikaisväestöstä asui savutuvissa. Luonto oli ympärilä, ja siitä saatiin metsästyksellä ja kalastuksella vaihtelua arkiseen ateriaan, joka mitä ilmeisimmin koostui nauriista, suolakalasta tai -lihasta, ohrapuurosta ja rukiisesta leivästä, jota useinkin jouduttiin petulla jatkamaan.

Nyt muutama sukupolvi myöhemmin asutaan kerrostalolokeroissa, korkealla luonnon yläpuolella. Vaihtelu ruokapöytään käydään hakemassa ostosparatiisista 20 km päästä.

jjoutava5 kirjoitti:

kauniita ja tosia on ne laulun sanat.
Tuossa seinällä olevassa kuvassa tyttärentytär virnistelee vaarille, ylpeäkin heistä kaikista olen.
En halua unohtaa heitä, kyllä se on jo nähty mitä tarkoitusta meikäläiselläkin on.
Virnistelen nyt kuitenkin takaisin tuolle pikkutytölle.

Lue lisää

kuules,kyllä ne on arvokkainta,mitä meillä on,minullakin jo seitsemän kappaletta,ei me kuitenkaan voida omine tietämyksinemme paljonkaan vaikuttaa seuraavan sukupolven nousuun.

Makriina kirjoitti:

Mietinpä asiaa historian näkökulmasta ja sukuani tutkineena. Totesin, että harvoinpa meistä jää jälkipolville kerrottavaa. Mikä jää, on historiankirjoituksissa luettavissa. Joku on noussut jossakin asiassa toisia korkeammalle, ja saanut aikaan yleisesti kiinnostavaa.

Mutta se tavallinen talonpoika, joka teki työtään, kasvatti perhettään, eli ja kuoli, hän on kadonnut historian lehdiltä. Eli suurin osa edeltäjistämme.
Valokuva on runsaat 100 v ollut dokumenttina edellisistä sukupolvista, mutta nyt kuvat ovat tietokoneella, eikä niitä juuri tulosteta, joten mitä meistäkään muistoksi jää, kun kirjeen kirjoittamisen taito on kadonnut, emmekä ole edes pahvikuvissa tallessa?

Arkisista ihmisistä ei jää jäljelle kuin jälkipolvet. Siinä on elämämme tarkoitus pitemmällä tähtäimellä. Viedä elämää eteenpäin, parantaa olosuhteita, työskennellä tuleville polville.
(Noin romanttisesti ajatellen.)

Sukutukija ei juuri saa tietoja ennen eläneistä, vaikka se olisi kovin kiinnostavaa.
Miten omat esivanhempamme elivät ja asuivat vaikkapa 200 v sitten? Millaiset olivat asuinolosuhteet. Millainen vaatetus? Olivatko he onnellisia?
Tiedämme, että suurin osa sen ajan talonpoikaisväestöstä asui savutuvissa. Luonto oli ympärilä, ja siitä saatiin metsästyksellä ja kalastuksella vaihtelua arkiseen ateriaan, joka mitä ilmeisimmin koostui nauriista, suolakalasta tai -lihasta, ohrapuurosta ja rukiisesta leivästä, jota useinkin jouduttiin petulla jatkamaan.

Nyt muutama sukupolvi myöhemmin asutaan kerrostalolokeroissa, korkealla luonnon yläpuolella. Vaihtelu ruokapöytään käydään hakemassa ostosparatiisista 20 km päästä.

Lue lisää

olin kiinnostunut omasta suvustani,¨kirkonkirjoissa luki "isän " kohdalla suurilla kirjaimilla"ÄPÄRÄ"Se loppui juuri siihen.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

olin kiinnostunut omasta suvustani,¨kirkonkirjoissa luki "isän " kohdalla suurilla kirjaimilla"ÄPÄRÄ"Se loppui juuri siihen.

Sukututkimus tuo meille tietoa menneistä esipolvista. Jokaisella heistä on ollut kohtalonsa.
Miten tuli äiti toimeen lapsensa kanssa? Siinähän olisi tutkimussarkaa, kuten hänen esipolvissaankin.

Merkinnät kirkonkirjoissa saattavat tuntua meistä tylyiltä ja alentavilta, mutta ne ovat olleet normaaleja huomautusmerkintöjä aikanaan. Koko maailmankäsitys oli siihen aikaan toinen.
Tänä päivänä lähes kaikki lapset syntyvät avoliitossa, joten jos eläisimme sen ajan kriteereillä, melkein kaikkien kohdalla olisi nyt huomautussarakkeessa "äpärä".

Toisissa seurakunnissa ihmiset oli jaoteltu omaisuutensa mukaan, eli talolliset omassa ja palkolliset omassa ryhmässään, joissakin jopa omissa kirjoissaan. Palkolliset jaoteltiin vielä monin tavoin, torppareiksi, rengeiksi ja piioiksi, ja LOISIKSI, mikä tänä päivänä tuntuu aivan pöyristyttävältä. Se oli kuitenkin vain nimitys maattomasta henkilöstä, joka teki työtä taloissa ja sai asua eli loisia talon osoittamassa paikassa, ehkä torpassa tai saunakamarissa tms.

Olen törmännyt isoisään, joka viljeli veljensä omistamaan pientilaa. Hänen tittelikseen oli merkitty "loinen", vaikka siis teki itsellistä työtä kaupunkiin muuttaneen veljensä puolesta.

Älä anna merkintöjen latistaa hyvää ja mielenkiintoista harrastusta.

Rima nousi nyt liian ylös meille tavallisille
ihmisille.

Älyähän on ripaus annettu minullekin,
mutta vaistoakin on silti ollut käytännössäni,
ei mielestäni ole sitä kokonaan sulkenut pois.

liekkö ajattelultaan ennättänyt edes elää.

on minuakin mietityttänyt.

En usko vapauden liittyvän sotaan mitenkään,
päinvastoin.

Mutta mitä sanoit sodasta, siitä olen samaa mieltä.
Gazan lasten piiroksissa heijastuu nyt sota.

Se ei todellakaan varmaankaan ole Luojan tarkoitus.

satu kirjoitti:

on minuakin mietityttänyt.

En usko vapauden liittyvän sotaan mitenkään,
päinvastoin.

Mutta mitä sanoit sodasta, siitä olen samaa mieltä.
Gazan lasten piiroksissa heijastuu nyt sota.

Se ei todellakaan varmaankaan ole Luojan tarkoitus.

Lue lisää

Voisiko se tarkoittaa kykyä luovaan ajatteluun, mielikuvitukseen, tulevaisuuden suunnitteluun, muistamiseen, rakkauteen ja vihaan, kaikkeen siihen, mikä meidät erottaa eläimestä.

Tämä kyky olisi vaatinut lisäksi vielä suurta kykyä vastuunkantoon ja empatiaan. Ne kyvyt ovat ihmiskunnalta jääneet kehittymättä, ja niin olemme sodissa ja raakuuksissa huomattavasti edistyneempia kuin yksikään eläin.
Yhteistyökyvyttömyys näkyy kaikkialla.

Luodessaan meidät Luoja antoi meille vapauden, jota emme ole osanneet käyttää. Siinä tuomiomme.

Satu* kirjoitti:

Rima nousi nyt liian ylös meille tavallisille
ihmisille.

Älyähän on ripaus annettu minullekin,
mutta vaistoakin on silti ollut käytännössäni,
ei mielestäni ole sitä kokonaan sulkenut pois.

Lue lisää

Kyllähän meille opetettiin koulussa,ettei se Jumalan valtakunta ole muualla kuin sisällämme, kuvakseen hän meidät loi.

Mikäpä sen parempi voisi olla?

Makriina kirjoitti:

Voisiko se tarkoittaa kykyä luovaan ajatteluun, mielikuvitukseen, tulevaisuuden suunnitteluun, muistamiseen, rakkauteen ja vihaan, kaikkeen siihen, mikä meidät erottaa eläimestä.

Tämä kyky olisi vaatinut lisäksi vielä suurta kykyä vastuunkantoon ja empatiaan. Ne kyvyt ovat ihmiskunnalta jääneet kehittymättä, ja niin olemme sodissa ja raakuuksissa huomattavasti edistyneempia kuin yksikään eläin.
Yhteistyökyvyttömyys näkyy kaikkialla.

Luodessaan meidät Luoja antoi meille vapauden, jota emme ole osanneet käyttää. Siinä tuomiomme.

Lue lisää

Vapaa talous suisti maailmamme lamaan. Mikään ei toimi ilman yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia. Platon "Valtio" teoksessaan kaavaili hyvin tiukan yksilön rajoja säätelevän yhteiskunnan. Spartan menestys perustui äärimmäisen tiukkaan kuriin.

Me elämme kuritonta aikaa. Muistissamme toki on liiankin läheiset Hitlerin ja Stalinin ajat, miks´ei Persian shaahinkin. Ne perustuivat diktatuuriin tuottaen hirveää tulosta.

Demokratia haaveilee yhteiskuntasopimuksesta, joka perustuu kansan enemmistön tahtoon ja toiveisiin. Mopo kuitenkin karkasi käsistä uskoen täydelliseen vapauteen. Nyt yritetään löytää suitsia...

Tuntuu kuin Luoja kokeilisi, pystyykö ihmiskunta käyttämään vapautta ja älyä torjumaan entropiaa. Entropia on maailmankaikkeutta hajoittava voima. Hajoittaa se ihmismielenkin hulluuteen asti ellei vapaus pysty "luovaan ajatteluun, mielikuvitukseen, tulevaisuuden suunnitteluun, muistamiseen, rakkauteen ja vihaan, kaikkeen siihen, mikä meidät erottaa eläimestä."
Kuten Makriina totesit.

mimosa7 kirjoitti:

Kyllähän meille opetettiin koulussa,ettei se Jumalan valtakunta ole muualla kuin sisällämme, kuvakseen hän meidät loi.

Mikäpä sen parempi voisi olla?

Jos jumala loi meidät kuvakseen,niin eikö hän ole silloin ihmisen esikuva. Ihminen olisi kyllä ensimmäinen kuva jumalasta - kuvajainen - kuvatus. Tosiaan jumalan kuvatus nykyään.

pähkä kirjoitti:

Jos jumala loi meidät kuvakseen,niin eikö hän ole silloin ihmisen esikuva. Ihminen olisi kyllä ensimmäinen kuva jumalasta - kuvajainen - kuvatus. Tosiaan jumalan kuvatus nykyään.

Lue lisää

On ymmärtääkseni juuri sitä.

Makriina kirjoitti:

Voisiko se tarkoittaa kykyä luovaan ajatteluun, mielikuvitukseen, tulevaisuuden suunnitteluun, muistamiseen, rakkauteen ja vihaan, kaikkeen siihen, mikä meidät erottaa eläimestä.

Tämä kyky olisi vaatinut lisäksi vielä suurta kykyä vastuunkantoon ja empatiaan. Ne kyvyt ovat ihmiskunnalta jääneet kehittymättä, ja niin olemme sodissa ja raakuuksissa huomattavasti edistyneempia kuin yksikään eläin.
Yhteistyökyvyttömyys näkyy kaikkialla.

Luodessaan meidät Luoja antoi meille vapauden, jota emme ole osanneet käyttää. Siinä tuomiomme.

Lue lisää

Joskus on silti tullut mieleen, että Sartre halusi vain sanoa jotain uutta ja paradoksaalista, sillä
vapaus on jotain arvokasta, tavoittelemisen arvoista, siksi "tuomittu vapauteen" kuulostaa aina niin hämmästyttävältä.

"Tuomittu onnellisuuteen" olisi jotain samanlaista.

Kaikki nuokin asiat, mitkä Makriina luettelit tuossa viestisi ekassa kpleessa, ovat haluttavia:

luova ajattelu, mielikuvitus, joita molempia tarvitaan tulevaisuuden suunnitteluun,
muistot, rakkaus ja viha, hellyys, ystävyys, niistähän tunnemme itsemme onnellisiksi.

Tuomio olisi siis mieluinen, siinä se paradoksi.

Kyllä se Goethe oli aika valovoimainen nero. Ja tosiaan kyllä se niinkin on kuten useimmat kirjoittajat täällä: me vanhukset - lapsemme - lastenlapsemme. Kun tuolla sektorilla tekee vilpittömästi hyvää ja tarkoittaa läheisilleen hyvää, niin on ainakin elämän tarkoitus lähipiirissä hoksattu ok. Ja jos puhtia riittää, voi laajentaa reviiriään. Mutta saan aina hyvän mielen, kun olen tuottanut läheiselleni hyvää mieltä tai apua.

Goethe oli aika valovoimain... kirjoitti:

Kyllä se Goethe oli aika valovoimainen nero. Ja tosiaan kyllä se niinkin on kuten useimmat kirjoittajat täällä: me vanhukset - lapsemme - lastenlapsemme. Kun tuolla sektorilla tekee vilpittömästi hyvää ja tarkoittaa läheisilleen hyvää, niin on ainakin elämän tarkoitus lähipiirissä hoksattu ok. Ja jos puhtia riittää, voi laajentaa reviiriään. Mutta saan aina hyvän mielen, kun olen tuottanut läheiselleni hyvää mieltä tai apua.

Lue lisää

Kiitos* annoitte paljon palautetta,
ja ajateltavaa.

Goethe oli aika valovoimain... kirjoitti:

Kyllä se Goethe oli aika valovoimainen nero. Ja tosiaan kyllä se niinkin on kuten useimmat kirjoittajat täällä: me vanhukset - lapsemme - lastenlapsemme. Kun tuolla sektorilla tekee vilpittömästi hyvää ja tarkoittaa läheisilleen hyvää, niin on ainakin elämän tarkoitus lähipiirissä hoksattu ok. Ja jos puhtia riittää, voi laajentaa reviiriään. Mutta saan aina hyvän mielen, kun olen tuottanut läheiselleni hyvää mieltä tai apua.

Lue lisää

Lämmöllä

-Laritsa-

ja kehittyy ihmiseen, jota rakastetaan lapsena.

syntyy kirjoitti:

ja kehittyy ihmiseen, jota rakastetaan lapsena.

on enemmänkin vihan verho.

Ihinen, jolla on tiedostamattomia vihan tunteita lastaan kohtaan, ylisuojelee lastaan.

joka taas kirjoitti:

on enemmänkin vihan verho.

Ihinen, jolla on tiedostamattomia vihan tunteita lastaan kohtaan, ylisuojelee lastaan.

En oikein ymmärrä,miten ajattelet,miten voi ylisuojella----ja vihantunteita? Tarkenna vähän...

joka taas kirjoitti:

on enemmänkin vihan verho.

Ihinen, jolla on tiedostamattomia vihan tunteita lastaan kohtaan, ylisuojelee lastaan.

Kuinka voit sanoa, että joku "ylisuojelee" lastaan? Miltä ja missä ja miten?
Kyllä olosuhteet voivat olla niin erilaiset, että joku lapsi selviää paljon vähemmällä suojelulla, kun taas toisia on varjeltava ympäristöltään monin verroin huolellisemmin.

Koska suojelu muuttuu vihantäyteiseksi ylisuojeluksi?
Aika raaka väite.

joka taas kirjoitti:

on enemmänkin vihan verho.

Ihinen, jolla on tiedostamattomia vihan tunteita lastaan kohtaan, ylisuojelee lastaan.

käsittää jotenki että ylisuojeltu lapsi ei uskalla luottaa itseensä vaan tulee liian kiltiksi toisiin turvautuvaksi. Siinä se viha jotenki on mukana tiedostamatta.
Alisuojellu olen lapsiani, ymmärtämättömänä ottaa liian suuren vastuun itselleen.

jjoutava kirjoitti:

käsittää jotenki että ylisuojeltu lapsi ei uskalla luottaa itseensä vaan tulee liian kiltiksi toisiin turvautuvaksi. Siinä se viha jotenki on mukana tiedostamatta.
Alisuojellu olen lapsiani, ymmärtämättömänä ottaa liian suuren vastuun itselleen.

Lue lisää

Onhan näitä lapsukaisia, joista huolehditaan liiankin kanssa, ja monista saattaa kasvaa se kuuluisa "peräkammarin poika", mutta en nyt aivan mene allekirjoittamaan totuutena sitä, että rakastavat vanhemmat salavihaavat lastaan ja estävät hänen kehityksensä jostain käsittämättömästä syystä.

"Viha" on aika voimakas sana tavallisen immeisen elämässä.

Makriina kirjoitti:

Kuinka voit sanoa, että joku "ylisuojelee" lastaan? Miltä ja missä ja miten?
Kyllä olosuhteet voivat olla niin erilaiset, että joku lapsi selviää paljon vähemmällä suojelulla, kun taas toisia on varjeltava ympäristöltään monin verroin huolellisemmin.

Koska suojelu muuttuu vihantäyteiseksi ylisuojeluksi?
Aika raaka väite.

Lue lisää

siinä lapselle tekee ylisuojellessaan,kyllä siinä omatoimisuus jää kehittymättä!

On kansanviisautta sanonnassa,jota äitini joskus viljeli, " sinulla on itselläsi isot
silmät,sanoi jänis poikaselleen ".

Minusta lapsetkin kasvattavat meitä,siinä missä
ei itse tajuta joko väsyneinä, tai ettei muuten kuunnella heitä.
Ainakin nuorimmaiseni omasi sellaisen energian
että oli kuultava!!!

Makriina kirjoitti:

Onhan näitä lapsukaisia, joista huolehditaan liiankin kanssa, ja monista saattaa kasvaa se kuuluisa "peräkammarin poika", mutta en nyt aivan mene allekirjoittamaan totuutena sitä, että rakastavat vanhemmat salavihaavat lastaan ja estävät hänen kehityksensä jostain käsittämättömästä syystä.

"Viha" on aika voimakas sana tavallisen immeisen elämässä.

Lue lisää

toistensa ääripäitä,mistä niitä tietää mitä ihmismieli pitää sisällään?
ja tulkitaanko se oikein?

Eräskin äiti kertoi vauvaa pukiessaan pitäneensä
sitä niin suloisena,että puri sitä ihanaa masua!

Makriina kirjoitti:

Kuinka voit sanoa, että joku "ylisuojelee" lastaan? Miltä ja missä ja miten?
Kyllä olosuhteet voivat olla niin erilaiset, että joku lapsi selviää paljon vähemmällä suojelulla, kun taas toisia on varjeltava ympäristöltään monin verroin huolellisemmin.

Koska suojelu muuttuu vihantäyteiseksi ylisuojeluksi?
Aika raaka väite.

Lue lisää

vihantunteita, niin sanoin. Jokaisella niitäkin rakkaudentunteiden seassa,
joillakin enemmän, toisilla vähemmän, niitähän ei tiedä olevan.

Ylisuojelu on tällaista kaiken valmiiksi tekemistä lapsen puolesta,
vanhemmat lakaisevat tien lapsen edessä koko ajan puhtaaksi,
aivan kuin eräässä pelissä kiven liukua edistääkseen pelaajat tekevät.

Lapsi kokee olevansa huonompi tämän takia
eikä välttämättä yhtään tykkää siitä silottelusta.

Kyllä tämä on psykologiassa aivan tunnettu asia,
ei mitään "raakaa" suinkaan.

Tiedostamattomia kirjoitti:

vihantunteita, niin sanoin. Jokaisella niitäkin rakkaudentunteiden seassa,
joillakin enemmän, toisilla vähemmän, niitähän ei tiedä olevan.

Ylisuojelu on tällaista kaiken valmiiksi tekemistä lapsen puolesta,
vanhemmat lakaisevat tien lapsen edessä koko ajan puhtaaksi,
aivan kuin eräässä pelissä kiven liukua edistääkseen pelaajat tekevät.

Lapsi kokee olevansa huonompi tämän takia
eikä välttämättä yhtään tykkää siitä silottelusta.

Kyllä tämä on psykologiassa aivan tunnettu asia,
ei mitään "raakaa" suinkaan.

Lue lisää

pasltoilla aina on, sitten ihmettelevät kun kaikki eivät heidän juttujaan niele.

Makriina kirjoitti:

Onhan näitä lapsukaisia, joista huolehditaan liiankin kanssa, ja monista saattaa kasvaa se kuuluisa "peräkammarin poika", mutta en nyt aivan mene allekirjoittamaan totuutena sitä, että rakastavat vanhemmat salavihaavat lastaan ja estävät hänen kehityksensä jostain käsittämättömästä syystä.

"Viha" on aika voimakas sana tavallisen immeisen elämässä.

Lue lisää

T I E D O S T A M A T T O M A T tunteet ovat aivan eri asia kuin S A L A t u t sellaiset.

Makriina kirjoitti:

Onhan näitä lapsukaisia, joista huolehditaan liiankin kanssa, ja monista saattaa kasvaa se kuuluisa "peräkammarin poika", mutta en nyt aivan mene allekirjoittamaan totuutena sitä, että rakastavat vanhemmat salavihaavat lastaan ja estävät hänen kehityksensä jostain käsittämättömästä syystä.

"Viha" on aika voimakas sana tavallisen immeisen elämässä.

Lue lisää

se on merkki voimakkaasti torjutuista tunteista.

Tiedostamattomia kirjoitti:

vihantunteita, niin sanoin. Jokaisella niitäkin rakkaudentunteiden seassa,
joillakin enemmän, toisilla vähemmän, niitähän ei tiedä olevan.

Ylisuojelu on tällaista kaiken valmiiksi tekemistä lapsen puolesta,
vanhemmat lakaisevat tien lapsen edessä koko ajan puhtaaksi,
aivan kuin eräässä pelissä kiven liukua edistääkseen pelaajat tekevät.

Lapsi kokee olevansa huonompi tämän takia
eikä välttämättä yhtään tykkää siitä silottelusta.

Kyllä tämä on psykologiassa aivan tunnettu asia,
ei mitään "raakaa" suinkaan.

Lue lisää

lapsi ei tykkää siitä siloittelusta ja voi saada elin-ikäiset kiitollisuuden velat kiusakseen.
Alempaa filosofiaa yhä opiskelevana meni psykologiankin puolelle.
Tutkimista on on vielä molemmissa tieteenhaarossa, alemmalla tasolla lähinnä.

mimosa7 kirjoitti:

toistensa ääripäitä,mistä niitä tietää mitä ihmismieli pitää sisällään?
ja tulkitaanko se oikein?

Eräskin äiti kertoi vauvaa pukiessaan pitäneensä
sitä niin suloisena,että puri sitä ihanaa masua!

Lue lisää

tule puremaan minua.

pahanpäiväisesti! kirjoitti:

T I E D O S T A M A T T O M A T tunteet ovat aivan eri asia kuin S A L A t u t sellaiset.

Nyt olen tiedostamattomasti peljästynyt ja parkaisen pahasti esiin salatut tunteeni!

AUHH.

aiheesta, kirjoitti:

se on merkki voimakkaasti torjutuista tunteista.

Mikä on tärkeintä elämässä, kuului kysymys.
Jotenkin tuntuu ,että riippuu vähän siitä, keneltä kysytään.
Nuorilla teineillä on kokonaan eriasiat tärkeimpiä, kuin keski-ikäisillä. Jos on Vakavasti sairas, tietenkin terveys olisi se tärkein asia. Joskus nuorena tuntui että "leivän" tienaaminen oli se tärkein.
Kun terveyttä oli.
Meillä ikä-ihmisillä taas on erilaiset elämän arvot. Monta asiaa on jo valmiiksi olemassa, mitä ei nuorilla ole.
Nyt on tärkeää terveys, fyysinen ja psyykkinen. kaikki läheiset rakkaat ihmiset.
Kuten lapset perheineen, hyvät ystävät, harrastuskaverit ym. Tärkeimmät ne lasten perheet.
Eikä niissä tarvitse riippua eikä roikkua- normaalia yhdessä olemista.
Ilmanmuuta läheisiään auttaakin aina missä voi.
Mitä minä muutakaan tekisin.

Kai eriasiat ovat tärkeitä eri ihmisille.
Jos on sinkku, täyttyy elämä kokonaan jostain muusta hänelle tärkeästä asiasta.
Niinhän sen pitääkin olla.

meri-kukka98 kirjoitti:

Mikä on tärkeintä elämässä, kuului kysymys.
Jotenkin tuntuu ,että riippuu vähän siitä, keneltä kysytään.
Nuorilla teineillä on kokonaan eriasiat tärkeimpiä, kuin keski-ikäisillä. Jos on Vakavasti sairas, tietenkin terveys olisi se tärkein asia. Joskus nuorena tuntui että "leivän" tienaaminen oli se tärkein.
Kun terveyttä oli.
Meillä ikä-ihmisillä taas on erilaiset elämän arvot. Monta asiaa on jo valmiiksi olemassa, mitä ei nuorilla ole.
Nyt on tärkeää terveys, fyysinen ja psyykkinen. kaikki läheiset rakkaat ihmiset.
Kuten lapset perheineen, hyvät ystävät, harrastuskaverit ym. Tärkeimmät ne lasten perheet.
Eikä niissä tarvitse riippua eikä roikkua- normaalia yhdessä olemista.
Ilmanmuuta läheisiään auttaakin aina missä voi.
Mitä minä muutakaan tekisin.

Kai eriasiat ovat tärkeitä eri ihmisille.
Jos on sinkku, täyttyy elämä kokonaan jostain muusta hänelle tärkeästä asiasta.
Niinhän sen pitääkin olla.

Lue lisää

Käsistä tässä ketjussa. Elämän tarkoitus voi ihmisellä mennä hukkaan. Tästä esimerkkinä itsemurhat,jotka tapahtuvat ihan salaman kirkkaalta
taiväälta. olen kokenut ja surrut läheisteni
tekemät itsemurhat juuri niin,eyyä elämän tarkoitus
on hävinnyt.

meri-kukka98 kirjoitti:

Mikä on tärkeintä elämässä, kuului kysymys.
Jotenkin tuntuu ,että riippuu vähän siitä, keneltä kysytään.
Nuorilla teineillä on kokonaan eriasiat tärkeimpiä, kuin keski-ikäisillä. Jos on Vakavasti sairas, tietenkin terveys olisi se tärkein asia. Joskus nuorena tuntui että "leivän" tienaaminen oli se tärkein.
Kun terveyttä oli.
Meillä ikä-ihmisillä taas on erilaiset elämän arvot. Monta asiaa on jo valmiiksi olemassa, mitä ei nuorilla ole.
Nyt on tärkeää terveys, fyysinen ja psyykkinen. kaikki läheiset rakkaat ihmiset.
Kuten lapset perheineen, hyvät ystävät, harrastuskaverit ym. Tärkeimmät ne lasten perheet.
Eikä niissä tarvitse riippua eikä roikkua- normaalia yhdessä olemista.
Ilmanmuuta läheisiään auttaakin aina missä voi.
Mitä minä muutakaan tekisin.

Kai eriasiat ovat tärkeitä eri ihmisille.
Jos on sinkku, täyttyy elämä kokonaan jostain muusta hänelle tärkeästä asiasta.
Niinhän sen pitääkin olla.

Lue lisää

En edes yrittänyt vastata tuohon kysymykseen, koska olisin voinut vastata vain omasta puolestani. Olisiko se ketään kiinnostanutkaan. Sitten tuohon kysymykseen vastauksissa sotkettiin vielä filosofinen kysymys elämän tarkoituksesta. Siinäkin on niin monta katsantokantaa, että en edes yritä sanoa mitään.
KUITENKIN tätä ketjua on ollut kiinnostava lukea, kun kirjoittajat ovat ajatuksiaan esiin panneet. Ei mikään hömppäketju..ei.

Katicat2 kirjoitti:

En edes yrittänyt vastata tuohon kysymykseen, koska olisin voinut vastata vain omasta puolestani. Olisiko se ketään kiinnostanutkaan. Sitten tuohon kysymykseen vastauksissa sotkettiin vielä filosofinen kysymys elämän tarkoituksesta. Siinäkin on niin monta katsantokantaa, että en edes yritä sanoa mitään.
KUITENKIN tätä ketjua on ollut kiinnostava lukea, kun kirjoittajat ovat ajatuksiaan esiin panneet. Ei mikään hömppäketju..ei.

Lue lisää

vaikutus käyttäytymiseen on aika suuri.
Jos äiti on ollut sinulle ilman syytä vihainen,
etkä ole voinut puhua asiasta kemenkään kanssa,
sinulle on voinut jäädä mieleesi tiedostamattasi
solmu, joka vaikuttaa kasvatukseesi.

Eli se asioista puhuminen tuo ne asiat käsiteltäviksi,
ne voi pilkkoa ja sulattaa pois.

Puhutaan ja pussataan!

*!* kirjoitti:

vaikutus käyttäytymiseen on aika suuri.
Jos äiti on ollut sinulle ilman syytä vihainen,
etkä ole voinut puhua asiasta kemenkään kanssa,
sinulle on voinut jäädä mieleesi tiedostamattasi
solmu, joka vaikuttaa kasvatukseesi.

Eli se asioista puhuminen tuo ne asiat käsiteltäviksi,
ne voi pilkkoa ja sulattaa pois.

Puhutaan ja pussataan!

Lue lisää

uskomatonta,miten joku asia lapsuudesta on muistunut mieleen,että on kokenut epäoikeudenmukaisuurra.Miten lapsen mieleen voikin jäädä jokin asia,sellainen ,jolla vanhempi ei ymmärrä haavoittavansa lasta sydänjuuria myöten.
Minä kun olen joutunut tällaisissa lastensuojeluasioissa olemaan mukana,esimerkiksi isäpuolen henkisen väkivallan takia,niin suuri pettymys on huomatakaikkensa yrittäneenä,että lastensuojelussa niin paljon epäpätevää väkeä,lasta ei osata oikealla tavalla auttaa.Lasta heitellään laitoksesta toiseen,hänen sorruttuaan rikoksiinkin lopulta yritäessään näyttää,miten paha olo hänellä on.Hänet itsensä syyllistetään,monet näistä nuorten huostaanottolaitoksista ovat pahempia kuin vankilat.
Useimmiten hän on vailla vain rakkautta ja turvallisuutta.
Puristakaamme toisiamme rintaamme vasten tavatessamme ja hyvästellessä ja sanoen lapselle:rakastan sinua.
Mutta tällaiset kotiväkivalta-asiat niitä kaikkein vaikeimpia toteennnäyttää.

ihan oikeita ajatuksia, koko pienen ikäni,nykyisin enää ei voi sanoa pienen,mutta kuitenkin,aivankuin olisit sanottavasi tuonut julki omalla ilmentäytymiselläni.

*!* kirjoitti:

vaikutus käyttäytymiseen on aika suuri.
Jos äiti on ollut sinulle ilman syytä vihainen,
etkä ole voinut puhua asiasta kemenkään kanssa,
sinulle on voinut jäädä mieleesi tiedostamattasi
solmu, joka vaikuttaa kasvatukseesi.

Eli se asioista puhuminen tuo ne asiat käsiteltäviksi,
ne voi pilkkoa ja sulattaa pois.

Puhutaan ja pussataan!

Lue lisää

pyörin, olisi mukavaa,josko jotenkin voisit ottaa yhteyttä

*!* kirjoitti:

vaikutus käyttäytymiseen on aika suuri.
Jos äiti on ollut sinulle ilman syytä vihainen,
etkä ole voinut puhua asiasta kemenkään kanssa,
sinulle on voinut jäädä mieleesi tiedostamattasi
solmu, joka vaikuttaa kasvatukseesi.

Eli se asioista puhuminen tuo ne asiat käsiteltäviksi,
ne voi pilkkoa ja sulattaa pois.

Puhutaan ja pussataan!

Lue lisää

Väärinkäsityksetkin voidaan selvittää.
Turhat ahdistukset pois.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

ihan oikeita ajatuksia, koko pienen ikäni,nykyisin enää ei voi sanoa pienen,mutta kuitenkin,aivankuin olisit sanottavasi tuonut julki omalla ilmentäytymiselläni.

aloittamalleni "hulluus"-aoheelle tätä kirjoittaa,mutta tänne.
Olen niin levorromana täälläkin hortoillut,kun rakas ystäväni Virossa on vakavassa kriisissä.
Aiemmin olen jo kertonut,kuinka paljon enemmän sulkeutuneempiä virolaiset kuin me.
Siperian kautta kaikki käydä,avun vastanottaminen heikkoutta.

*!* kirjoitti:

Väärinkäsityksetkin voidaan selvittää.
Turhat ahdistukset pois.

totta. Siinä on vaan niin monta seikkaa,jotka täytyy ottaa huomioon.
Ensinnäkin eri ihmistyypit jo sinänsä.Koti---vanhempien esimerkit,ihmisen oma personallisuus,miten se on muotoutunut,ympäristön koulun--toveripiirin vaikutus. Opettajien mm.
Toveripiirin uskon kyllä kehittävän meitä kaikkia.

Sitten ehkä tullaan siihen kaikkein tärkeimpään.
Yleensä vasta ihmis-suhteissa, aikuis-iässä saattaa tulla kriisitilanteita, jos jompikumpi
kumppaneista on, joko epäkypsä, haluton---dominoiva (tarve pönkittää omaa egoaan)jolloin
ihmis-suhde joutuu vaakalaudalle.
Silloin riippuu paljon siitä jaksaako se enemmän toista tarvitseva odottaa toisen kypsymistä.

Tässä keskityin ihmissuhteisiin,jotka kauneimillaan on pohja elämällemme. Näin jo iäkkäänä, pystyy ehkä näkemään laajemmalle.

Mutta koskaan ei elämä ole pelkkää auteretta, kriisejä on ,ja tulee olemaan,meistä itsestämme on kiini miten paljon paneudumme (ja kokemuksesta voin sanoa,jonka olen sanonut myös kumppanilleni),että menköön sitten vaikka henki,niin avot'. Vaan kyllä se maksaa voimavaroja,mutta on sen arvoista!
Ja
me kasvamme,jos kasvamme! Olipa vaativaa! moi moi:)

hertta9 kirjoitti:

totta. Siinä on vaan niin monta seikkaa,jotka täytyy ottaa huomioon.
Ensinnäkin eri ihmistyypit jo sinänsä.Koti---vanhempien esimerkit,ihmisen oma personallisuus,miten se on muotoutunut,ympäristön koulun--toveripiirin vaikutus. Opettajien mm.
Toveripiirin uskon kyllä kehittävän meitä kaikkia.

Sitten ehkä tullaan siihen kaikkein tärkeimpään.
Yleensä vasta ihmis-suhteissa, aikuis-iässä saattaa tulla kriisitilanteita, jos jompikumpi
kumppaneista on, joko epäkypsä, haluton---dominoiva (tarve pönkittää omaa egoaan)jolloin
ihmis-suhde joutuu vaakalaudalle.
Silloin riippuu paljon siitä jaksaako se enemmän toista tarvitseva odottaa toisen kypsymistä.

Tässä keskityin ihmissuhteisiin,jotka kauneimillaan on pohja elämällemme. Näin jo iäkkäänä, pystyy ehkä näkemään laajemmalle.

Mutta koskaan ei elämä ole pelkkää auteretta, kriisejä on ,ja tulee olemaan,meistä itsestämme on kiini miten paljon paneudumme (ja kokemuksesta voin sanoa,jonka olen sanonut myös kumppanilleni),että menköön sitten vaikka henki,niin avot'. Vaan kyllä se maksaa voimavaroja,mutta on sen arvoista!
Ja
me kasvamme,jos kasvamme! Olipa vaativaa! moi moi:)

Lue lisää

Useimmitem,jos rakkautta ja hyväntahtoisuutta
molemmissa riittää,ja kykyä,nähdä!!! miksi se toinen käyttäytyy niinkuin hänen täytyy,säilyy
edes---sopu.

susmorsian ek. kirjoitti:

aloittamalleni "hulluus"-aoheelle tätä kirjoittaa,mutta tänne.
Olen niin levorromana täälläkin hortoillut,kun rakas ystäväni Virossa on vakavassa kriisissä.
Aiemmin olen jo kertonut,kuinka paljon enemmän sulkeutuneempiä virolaiset kuin me.
Siperian kautta kaikki käydä,avun vastanottaminen heikkoutta.

Lue lisää

ja niin edespäin-----!
On se vaan usein tullut mieleeni,
että kiitollinen kymmenestä lisävuodesta saan kiittää lääkäriä joka otti minut todesta ,monta antipiottikuuria söin ennenkuin minut kunnolla tarkastettiin. Ja siinä samassa hän jo teki diakonosin ,syöpä.
Mutta sitten olikin viidenpäivän päästä paikka Huddingin sairaalaan jossa minut pikimiten leikattiin . nyt olenkin sitten ollut terve ,ja oikeastaan parempikuntoinenkin kun viimeisinä työ vuosina.
Niin voinkin sanoa, että minun elämäni tärkeimmät vuodet olenkin nyt tänä kymmenenä vuotena saanut.
Ja kuka tietää montako kymmentä saan vielä lisää.
Taidanpa kiittää siittä ihan itseäni.

Viimeisellä tarkastus reissulla ,kun sain tietää että enään ei rutiini tarkastuksia tarvitse tehdä kiitin myös lääkäriä näistä lisävuosista.
Kiitos elämälle.

ullamirjami kirjoitti:

ja niin edespäin-----!
On se vaan usein tullut mieleeni,
että kiitollinen kymmenestä lisävuodesta saan kiittää lääkäriä joka otti minut todesta ,monta antipiottikuuria söin ennenkuin minut kunnolla tarkastettiin. Ja siinä samassa hän jo teki diakonosin ,syöpä.
Mutta sitten olikin viidenpäivän päästä paikka Huddingin sairaalaan jossa minut pikimiten leikattiin . nyt olenkin sitten ollut terve ,ja oikeastaan parempikuntoinenkin kun viimeisinä työ vuosina.
Niin voinkin sanoa, että minun elämäni tärkeimmät vuodet olenkin nyt tänä kymmenenä vuotena saanut.
Ja kuka tietää montako kymmentä saan vielä lisää.
Taidanpa kiittää siittä ihan itseäni.

Viimeisellä tarkastus reissulla ,kun sain tietää että enään ei rutiini tarkastuksia tarvitse tehdä kiitin myös lääkäriä näistä lisävuosista.
Kiitos elämälle.

Lue lisää

kaiken!
Rakasta! Voit rakastaa aamuyön taivasta,pilviä,myrskyä,tuulta,oravaa,joka ovellasi kurkkii,vanhenevaa rouvaa,nuorta miestä ja tälläkin hetkellä ihmistä,joka muistaa olemassaolosi.
Elämää ei tarvitse etsiä,ja jokainen tapaamasi ihminen,tapahtuma,on juuri sopiva.tänään olemme esimerkiksi Hertan,Barijan kanssa eläneet näin.

susmorsian kirjoitti:

kaiken!
Rakasta! Voit rakastaa aamuyön taivasta,pilviä,myrskyä,tuulta,oravaa,joka ovellasi kurkkii,vanhenevaa rouvaa,nuorta miestä ja tälläkin hetkellä ihmistä,joka muistaa olemassaolosi.
Elämää ei tarvitse etsiä,ja jokainen tapaamasi ihminen,tapahtuma,on juuri sopiva.tänään olemme esimerkiksi Hertan,Barijan kanssa eläneet näin.

Lue lisää

Ollaankin:)

Hyvää ystävviikonloppuaTän Päivää, ja hyvää


kone hyppelee,vaan meillehän käy. Hei då.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Toivoo;ullamirjami.

ullapulla* kirjoitti:

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Toivoo;ullamirjami.

niin sinnekin UllaPulla! Voippa hyvin ja halaile:)

Barinja 7 kirjoitti:

niin sinnekin UllaPulla! Voippa hyvin ja halaile:)

Kaikille tänne kotiin kuin myös ulkomaille!

Ilman viinaksia olen iloinen, voin suositella!
:)
Nimimerkki "Raittiuskilpakirjoituksiin osallistunut"

Ne olivat lapsuusaikoja, ihania sellaisia,
sinne oi sinne kaipaan takaisin...

Millaurjami kirjoitti:

Kaikille tänne kotiin kuin myös ulkomaille!

Ilman viinaksia olen iloinen, voin suositella!
:)
Nimimerkki "Raittiuskilpakirjoituksiin osallistunut"

Ne olivat lapsuusaikoja, ihania sellaisia,
sinne oi sinne kaipaan takaisin...

Lue lisää

sinun nimeäsi 'lausua turhaan'.

Onneksi on muotia pyytää anteeksi.

:)

nyt taisin kirjoitti:

sinun nimeäsi 'lausua turhaan'.

Onneksi on muotia pyytää anteeksi.

:)

ullamirjami ottaakiitokset vastaan ja toivottelee Ystäville mukavaa jatkossakin.
Itse sain kukkasen ,ja olen sitä tosi yllättynyt.
Ei ole itselläni tapana tätä juhlia milläänlailla.
Naistenpäivä kortin laitan suomalaiselle työtoverille.
Aina pelkään, että mahtaako vielä saada sitä kun on minua ainakin 10vuotta vanhempi ,mutta joulukortit ainakin vielä vaihdettiin.

Niin,tuntuu kuin "sata" vuotta olisi tuollaisesta kirjoittelusta.
Ei viitsisi tätä asiaa enää vatvottavaksi ottaa,mutta kuitenkin...saipa ajattelemaan.

Miksi olen tullut kriittisemmäksi,itseäni kohtaan,tässä muutamassa kuukaudessa,onko "ohjeita" annettu liikaa,joten alanko minäkin olla aivopesty,jota en olisi koskaan uskonut.
Kirjoittaminen,vapaan sanomisen into,jopa naiiviuden uhallakin,on mennyttä.
Miten tuntuu,että joku inkvisiittori tuimin ilmein tutkisi tekstejäni ja persoonaani.

En pidä siitä,tunnen itseni vaivautuneeksi,jos "jäseniäni" väkisin yritetään vääntää sellaiseen asentoon,johon ne eivät taivu.Kuten se balettiope yhden tyttäreni jalkoja kun hän pienenä kokeili balettikoulua.
Ei minustakaan balettitanssijaksi.

Ei tämän palstan muutos ole mihinkään vaikuttanut,se on höpöä se. liikaa ko neuvoja joltain taholta,että "maa maahan jää,mut henki taivahalle."

Niin,en pidä siitä lainkaan,että "joku" haluaa kirjoitusteni kautta minuakin tutkia.

Enhän minäkään täällä kirjoituksissani ole kuin "häivähdys purppuraa."

Olin aloitteentekijä nimimerkillä Mimosa7 aloittaessani keskusteluketjun.

Nythän olen pitäytynyt pyynnöstä tässä pilvi* nimessä.

En kyllä nähnyt mitään pahaakaan eri nim.merk.,mutta en silti ole niitä salanutkaan.

terveisin pilvi*

Huomenta Kaikille!
Mietinpä minäkin mitä pitäisin tärkeänä/tärkeimpänä elämässäni, on ollut niin paljon että niistä on vaikea valita, koska kaikki eletty hyvine ja huonoine päivineen on juuri se elämä jonka olen saanut elää.
Kaikkiaan tämä on ollut työntäyteistä, ajoittain arki ja pyhätkin sotkeutuneet, sitä vaan elettiin 'ammatillisesti' juuri kuin piti, nyt perästäpäin ajatellen tein ihan oikein, pienine virheineen.
Eiköhän kaikilla ole niitä päiviä jolloin rauhoittuu ajattelemaan miten tämä kaikki loppuu, siitä sitten vaan jatketaan eteenpäin odotellen yhtä ja toista tapahtumaa, merkkipaalua.
Kukaan ei voi tietää koska sinne jonnekin siirrytään, aina kannattaa kuitenkin elää eteenpäin, poistujia on joka ikäluokasta.

*Kukkahame* kirjoitti:

Huomenta Kaikille!
Mietinpä minäkin mitä pitäisin tärkeänä/tärkeimpänä elämässäni, on ollut niin paljon että niistä on vaikea valita, koska kaikki eletty hyvine ja huonoine päivineen on juuri se elämä jonka olen saanut elää.
Kaikkiaan tämä on ollut työntäyteistä, ajoittain arki ja pyhätkin sotkeutuneet, sitä vaan elettiin 'ammatillisesti' juuri kuin piti, nyt perästäpäin ajatellen tein ihan oikein, pienine virheineen.
Eiköhän kaikilla ole niitä päiviä jolloin rauhoittuu ajattelemaan miten tämä kaikki loppuu, siitä sitten vaan jatketaan eteenpäin odotellen yhtä ja toista tapahtumaa, merkkipaalua.
Kukaan ei voi tietää koska sinne jonnekin siirrytään, aina kannattaa kuitenkin elää eteenpäin, poistujia on joka ikäluokasta.

Lue lisää

oman elämäni haasteita,joista olen selvinnyt. En ole koskaan elänyt yksin,teini-iästä lähtien on ollut perhe ja lapset,työelämän haasteet,viime vuodet iäkkään puolisoni hoitamistakin,joka antoi tarkoitusta elämälleni.

Nyt en ole löytänyt ihan omaa tarkoitusta----on ollut vaikeaa ajatella vain itseäni.
Mutta vähitellen opin löytämään tarkoituksen,miksi elän nyt yksin,ilman velvotteita.

Tällä hetkellä elän aika huolettomasti,tehden vain sitä,mikä onnellistuttaa itseäni.
Ja sitä on paljon! Ehkä sitä kautta minullakin on jotakin antaa kanssaihmisilleni,joita kohtaan:)
Syksyllä palaan maalaamiseni pariin,siinä unohtuu ympäröivä maailma täysin,ja löydän
ilmaisukanavan oman sisimpäni ilmaisemiseen.Se on vain niin yksinäistä puuhaa,kun en enää saa keskustella taiteilijapuolisoni kanssa,joka "luki"minua tauluistani.

Olen hämmästellyt näitä taidearvostelijoita,joka hänkin oli,kuinka he pystyvät näkemään ihmisen personallisuudenkin väreistä,pensselinjäljestäkin,muotokielestä.

Tekijä ja näkijä,------eivät kohtaa,mutta se silta on yli ajan,jolloin joku joskus kokee,
samaa, mitä tekijä on sillä hetkellä tuntenut.

pilvi* kirjoitti:

oman elämäni haasteita,joista olen selvinnyt. En ole koskaan elänyt yksin,teini-iästä lähtien on ollut perhe ja lapset,työelämän haasteet,viime vuodet iäkkään puolisoni hoitamistakin,joka antoi tarkoitusta elämälleni.

Nyt en ole löytänyt ihan omaa tarkoitusta----on ollut vaikeaa ajatella vain itseäni.
Mutta vähitellen opin löytämään tarkoituksen,miksi elän nyt yksin,ilman velvotteita.

Tällä hetkellä elän aika huolettomasti,tehden vain sitä,mikä onnellistuttaa itseäni.
Ja sitä on paljon! Ehkä sitä kautta minullakin on jotakin antaa kanssaihmisilleni,joita kohtaan:)
Syksyllä palaan maalaamiseni pariin,siinä unohtuu ympäröivä maailma täysin,ja löydän
ilmaisukanavan oman sisimpäni ilmaisemiseen.Se on vain niin yksinäistä puuhaa,kun en enää saa keskustella taiteilijapuolisoni kanssa,joka "luki"minua tauluistani.

Olen hämmästellyt näitä taidearvostelijoita,joka hänkin oli,kuinka he pystyvät näkemään ihmisen personallisuudenkin väreistä,pensselinjäljestäkin,muotokielestä.

Tekijä ja näkijä,------eivät kohtaa,mutta se silta on yli ajan,jolloin joku joskus kokee,
samaa, mitä tekijä on sillä hetkellä tuntenut.

Lue lisää

Olen vastannut monessa elämänvaiheessa kysymykseen siitä, mikä on tärkeintä elämässä, ja joka kerta olen vastannut empimättä : lapset. Jos en omia lapsia olisi saanut, olisin varmaankin enemmän omistautunut sosiaalipuolelle , ehkä lastensuojeluun. Olen saanut omaakin uraa tehdä, enkä koskaan ole erityisemmin urasuuntautunut ollutkaan. Tärkeää on kuitenkin, että sain kouluttautua mieleiselleni alalle. Äidillisyys on ominaisuus, josta olen ylpeä.

Ymmärrän hyvin pilvin* ajatuksia , samaa luomisviettiä minullakin on, tosin ei taiteeksi asti. Kun elää suurimman osan elämäänsä muita ajatellen ja toisten tarpeet etusijalle asettaen, itsensä löytäminen voi jäädä hyvinkin myöhään, jopa toteutumatta. Itsensä hoitaminen ja vaaliminenkin pitää opetella.

Minullekin on tuttu tuo ns. flow-tila, kun uppoaa täysin mieluiseen tekemiseensä, ajan ja paikan taju katoaa, unohtaa syödä ja juoda. Musiikki saa sen joskus aikaan, joskus puutarha tai kirjoittaminen.
Minulla on hassu harrastus : veistely. Veistän käsinukkien päitä ja jäseniä puusta, esim. omenapuu ja lehmus ovat sopivia, massojakin käytän. Suunnittelen näytelmän ja lavasteet, toteutin ennen lasteni, nyt lastenlasten kanssa , sukujuhlissa ja jouluisn niitä esitetään. Olen alkanut nyt veistellä muitakin pikku hahmoja Vaahteramäen Eemelin tapaan. Pikkusieviä akvarelleja maalailen korteiksi.
Taidenäyttelyt koluan aina kun kohdalle sattuu, olisi mielenkiintoista Sinunkin töitäsi nähdä.

Ramoona1 kirjoitti:

Olen vastannut monessa elämänvaiheessa kysymykseen siitä, mikä on tärkeintä elämässä, ja joka kerta olen vastannut empimättä : lapset. Jos en omia lapsia olisi saanut, olisin varmaankin enemmän omistautunut sosiaalipuolelle , ehkä lastensuojeluun. Olen saanut omaakin uraa tehdä, enkä koskaan ole erityisemmin urasuuntautunut ollutkaan. Tärkeää on kuitenkin, että sain kouluttautua mieleiselleni alalle. Äidillisyys on ominaisuus, josta olen ylpeä.

Ymmärrän hyvin pilvin* ajatuksia , samaa luomisviettiä minullakin on, tosin ei taiteeksi asti. Kun elää suurimman osan elämäänsä muita ajatellen ja toisten tarpeet etusijalle asettaen, itsensä löytäminen voi jäädä hyvinkin myöhään, jopa toteutumatta. Itsensä hoitaminen ja vaaliminenkin pitää opetella.

Minullekin on tuttu tuo ns. flow-tila, kun uppoaa täysin mieluiseen tekemiseensä, ajan ja paikan taju katoaa, unohtaa syödä ja juoda. Musiikki saa sen joskus aikaan, joskus puutarha tai kirjoittaminen.
Minulla on hassu harrastus : veistely. Veistän käsinukkien päitä ja jäseniä puusta, esim. omenapuu ja lehmus ovat sopivia, massojakin käytän. Suunnittelen näytelmän ja lavasteet, toteutin ennen lasteni, nyt lastenlasten kanssa , sukujuhlissa ja jouluisn niitä esitetään. Olen alkanut nyt veistellä muitakin pikku hahmoja Vaahteramäen Eemelin tapaan. Pikkusieviä akvarelleja maalailen korteiksi.
Taidenäyttelyt koluan aina kun kohdalle sattuu, olisi mielenkiintoista Sinunkin töitäsi nähdä.

Lue lisää

Minullahan oli Galleriassa pari sivua,jotka tulivat mukana rekiteröityessäni,mutta poistuessani rekattuna ne eivät enää näy.Syksymmällä on tarkoitus avata uudet sivut jolloin mukaan tulisi uusiakin töitä.

En ole koskaan maalanut kovin aktiivisesti,pitänyt kyllä vuosittain näyttelyitä,mutta mieheni sairaus esti työsketelyni. Noin 130 taulua on maailmalla,Hels.Lastenklinikalla jokunen isokokoinen taulu.

Täysin asialle omistautuminen vie ihmisen kokonaan,se on jo kohdallani myöhäistä.
Ihmiset ovat aina olleet minulla etusijalla.

Kiva harrastus sinulla,lastenlapsillesi se on luovuutta edistävä asia,ja tuottaa iloa tulevassa aikuisuudessakin.Hieno juttu.