Neitsikka käsikesyksi?!

moikka! ei lintu niin ujo ole,mitä luulin. tulee itse ulos häkistä kun vähän häkin luukkua raottaa,jacolla on tapana ravata häkin pohjaa niin kauan ennen kuin lasken sen ulos lentelemään. :) häkin ulkopuolella,olen huomannut, että jos menen hetkeksikin ulos olohuoneesta lintu alkaa huutamaan perääni. hetikun menen takaisin,saattaa se tulla olalleni istumaan. koskea se ei anna. tietysti kun laitan sen takaisin häkkiin, niin kyllä se silloin antaa koskea,vaikka vähä pelkääkin.mutta ei hätäänny tai mtn, nätisti on kädellä. olen alkanut ihmetellä jacon ihme tapaa, kun istuu olallani, niin se pureskelee korviksia ihan holtittomasti, ja takin vetoketjua.. vihaisiko näitä kenties? :D ja joo, on mulla ollut ennenkin neitokakaduja 2 kappaletta kun asuin kotona, nyt asun omineen ja otin itselleni yhden :) muitakin eläimiä löytyy vaikka muille jakaa =) miten on, kannattaako jacolle hankkia lajitoveria missään vaiheessa ? potentiaalisuutta kyllä tältä kaverilta löytyy paljon, mutta ei kyllä 100% luota ihmisiin vielä :)

neitiseni___ kirjoitti:

moikka! ei lintu niin ujo ole,mitä luulin. tulee itse ulos häkistä kun vähän häkin luukkua raottaa,jacolla on tapana ravata häkin pohjaa niin kauan ennen kuin lasken sen ulos lentelemään. :) häkin ulkopuolella,olen huomannut, että jos menen hetkeksikin ulos olohuoneesta lintu alkaa huutamaan perääni. hetikun menen takaisin,saattaa se tulla olalleni istumaan. koskea se ei anna. tietysti kun laitan sen takaisin häkkiin, niin kyllä se silloin antaa koskea,vaikka vähä pelkääkin.mutta ei hätäänny tai mtn, nätisti on kädellä. olen alkanut ihmetellä jacon ihme tapaa, kun istuu olallani, niin se pureskelee korviksia ihan holtittomasti, ja takin vetoketjua.. vihaisiko näitä kenties? :D ja joo, on mulla ollut ennenkin neitokakaduja 2 kappaletta kun asuin kotona, nyt asun omineen ja otin itselleni yhden :) muitakin eläimiä löytyy vaikka muille jakaa =) miten on, kannattaako jacolle hankkia lajitoveria missään vaiheessa ? potentiaalisuutta kyllä tältä kaverilta löytyy paljon, mutta ei kyllä 100% luota ihmisiin vielä :)

Lue lisää

Ihanaa ettet aloita sentään IHAN "pohjalta", toivoa on enemmän kuin unelmoida saattaa (eläinsuojeluyhdistyksestä haetulta)! Kannattaa pitää mielessä kuitenkin että takapakkia voi hyvin helposti tulla, joten edetään linnun ehdoilla.
Alku treenit kuten linnun opettamista siihen että olet lähellä on siis sitten luonnollisesti pois listalta. Samoin käden pelkääminen; olet kyllä TODELLA edessä ns. "aikataulua"! Onnittelut hyvästä linnusta! ;)

"olen alkanut ihmetellä jacon ihme tapaa, kun istuu olallani, niin se pureskelee korviksia ihan holtittomasti, ja takin vetoketjua.. vihaisiko näitä kenties?"
Jotkin papukaijat ovat ihastuneita kaikkeen kiiltävään. Jacosi pitää kiiltäviä metalleja todella kiehtovina leluina, ja ellei se sinua haittaa niin se ei ole ongelma - ellei kiinnostuksen kohteessa sitten ole irtoavia osia joita lintu voi pystyä nielemään, tai teräviä kohtia joihin se voi satuttaa itsensä.

Mikäli haluat jacosi lopettavan korviksiesi syömisen, voit antaa/ostaa erityisesti hänelle tarkoitettuja kiiltäviä asioita leluiksi, ja ripustaa ne vaikka sen laulupuuhun. Esimerkkejä ovat esimerkiksi sormukset, muut metallirinkulat / kolmiot / eri muotoiset, metalliin ripustetut lelut. Nimim. kokemusta on vähän liiankin innokkaasta korvisten kosiskelijasta.. :)

"miten on, kannattaako jacolle hankkia lajitoveria missään vaiheessa?"
Suuremmat papukaijat, kuten harmaat, valkotöyhdöt, arat jne. eivät välttämättä hyväksy yhtä helposti lajitoveria, kuin neitokakadut jotka ovat TODELLA sosiaalisia lintuja. Varsinkaan, jos ne ovat eläneet suurimman osan / kauan elämästään yksin ja ihmisen kanssa. Vaikka jacosi on siis "villihkö", se ei välttämättä tunnista toista harmaata lajitoverikseen, kun on ymmärtämäni mukaan kuitenkin yksin asunut koko elämänsä. Ja jos nyt käy niin että menet ostamaan toisen harmaan ja nykyinen jacosi ei tästä pidä, olet jumissa kahden voimakkaasti ja verille toisensa nokkivien lintujen taisteluareenalla. Kahden suuren papparin reviiritaistelut eivät ole mitään suositeltuja kokeiltavaksi, varsinkaan kun (jacosi mielestä) hänen reviirilleen tunkeutuva lintu ei pääse pakoon.

Tietysti tässäkin on se vaihtoehto, että mikäli sinun jacosi on tottunut jo täysin muihin lintuihin ja eläimiin, voi olla että hän hyväksyisi toisen harmaan. Tämäkin on aika ristiriitainen juttu, ja riippuu niin monesta asiasta pitääkö jacosi ajatuksesta lajitoverista.

Tarvetta en henkilökohtaisesti usko hänellä kuitenkaan olevan, ainakaan samanlaista kuin neitokakaduilla, undulaateilla tai peipoilla, jotka ovat tajuttoman sosiaalisia ja parvihenkisiä lintuja. Harmaapapukaijatkin ovat luonnossa parvessa, mutta osaavat olla itsenäisiäkin. Näin ollen voithan tietysti kokeilla mitä jacosi tykkää toisesta jacosta, mutta en usko hänellä olevan siihen tarvetta mikäli sinulla vain on linnullesi aikaa ja PALJON mieluista tekemistä! :)




PS: "potentiaalisuutta kyllä tältä kaverilta löytyy paljon, mutta ei kyllä 100% luota ihmisiin vielä"
Tässä tilanteessa on eräs riski, joka kannattaa ottaa huomioon harmaiden (ja miksi ei muidenkin lemmikkilintujen kohdalla):
Mikäli jacosi nyt hyväksyisikin toisen jacon, ryhtyisi jopa sen pariksi (linnuilla ei ole väliä onko kaveri koiras- vai naaraspuolinen, mikäli he rakastuvat toisiinsa), jacosi saattaa tuossa kesyysasteessa hylätä sinut. Muutenkin kahden linnun kesyttäminen on vaikeampaa kuin yhden, ja jos molemmat vielä vierastavat ihmistä, voi hyvin olla että linnut eivät yksinkertaisesti tarvitse ihmisen seuraa enään kun saavat seuraa, tekemistä, huolenpitoa ja rakkautta toisiltaan.

Sitten et ole jumissa kahden taistelevan ja suurikokoisen linnun kanssa, mutta kahden sinua arastelevan ja villin linnun kanssa. Pesimisvimmassa he saattavat käydä jopa sinun kimppuusi, ja se onkin yksi syistä, miksi ei "HOT" -lajeja suositella kaikille, VARSINKAAN kahden pareissa! ;)

........................... kirjoitti:

Ihanaa ettet aloita sentään IHAN "pohjalta", toivoa on enemmän kuin unelmoida saattaa (eläinsuojeluyhdistyksestä haetulta)! Kannattaa pitää mielessä kuitenkin että takapakkia voi hyvin helposti tulla, joten edetään linnun ehdoilla.
Alku treenit kuten linnun opettamista siihen että olet lähellä on siis sitten luonnollisesti pois listalta. Samoin käden pelkääminen; olet kyllä TODELLA edessä ns. "aikataulua"! Onnittelut hyvästä linnusta! ;)

"olen alkanut ihmetellä jacon ihme tapaa, kun istuu olallani, niin se pureskelee korviksia ihan holtittomasti, ja takin vetoketjua.. vihaisiko näitä kenties?"
Jotkin papukaijat ovat ihastuneita kaikkeen kiiltävään. Jacosi pitää kiiltäviä metalleja todella kiehtovina leluina, ja ellei se sinua haittaa niin se ei ole ongelma - ellei kiinnostuksen kohteessa sitten ole irtoavia osia joita lintu voi pystyä nielemään, tai teräviä kohtia joihin se voi satuttaa itsensä.

Mikäli haluat jacosi lopettavan korviksiesi syömisen, voit antaa/ostaa erityisesti hänelle tarkoitettuja kiiltäviä asioita leluiksi, ja ripustaa ne vaikka sen laulupuuhun. Esimerkkejä ovat esimerkiksi sormukset, muut metallirinkulat / kolmiot / eri muotoiset, metalliin ripustetut lelut. Nimim. kokemusta on vähän liiankin innokkaasta korvisten kosiskelijasta.. :)

"miten on, kannattaako jacolle hankkia lajitoveria missään vaiheessa?"
Suuremmat papukaijat, kuten harmaat, valkotöyhdöt, arat jne. eivät välttämättä hyväksy yhtä helposti lajitoveria, kuin neitokakadut jotka ovat TODELLA sosiaalisia lintuja. Varsinkaan, jos ne ovat eläneet suurimman osan / kauan elämästään yksin ja ihmisen kanssa. Vaikka jacosi on siis "villihkö", se ei välttämättä tunnista toista harmaata lajitoverikseen, kun on ymmärtämäni mukaan kuitenkin yksin asunut koko elämänsä. Ja jos nyt käy niin että menet ostamaan toisen harmaan ja nykyinen jacosi ei tästä pidä, olet jumissa kahden voimakkaasti ja verille toisensa nokkivien lintujen taisteluareenalla. Kahden suuren papparin reviiritaistelut eivät ole mitään suositeltuja kokeiltavaksi, varsinkaan kun (jacosi mielestä) hänen reviirilleen tunkeutuva lintu ei pääse pakoon.

Tietysti tässäkin on se vaihtoehto, että mikäli sinun jacosi on tottunut jo täysin muihin lintuihin ja eläimiin, voi olla että hän hyväksyisi toisen harmaan. Tämäkin on aika ristiriitainen juttu, ja riippuu niin monesta asiasta pitääkö jacosi ajatuksesta lajitoverista.

Tarvetta en henkilökohtaisesti usko hänellä kuitenkaan olevan, ainakaan samanlaista kuin neitokakaduilla, undulaateilla tai peipoilla, jotka ovat tajuttoman sosiaalisia ja parvihenkisiä lintuja. Harmaapapukaijatkin ovat luonnossa parvessa, mutta osaavat olla itsenäisiäkin. Näin ollen voithan tietysti kokeilla mitä jacosi tykkää toisesta jacosta, mutta en usko hänellä olevan siihen tarvetta mikäli sinulla vain on linnullesi aikaa ja PALJON mieluista tekemistä! :)




PS: "potentiaalisuutta kyllä tältä kaverilta löytyy paljon, mutta ei kyllä 100% luota ihmisiin vielä"
Tässä tilanteessa on eräs riski, joka kannattaa ottaa huomioon harmaiden (ja miksi ei muidenkin lemmikkilintujen kohdalla):
Mikäli jacosi nyt hyväksyisikin toisen jacon, ryhtyisi jopa sen pariksi (linnuilla ei ole väliä onko kaveri koiras- vai naaraspuolinen, mikäli he rakastuvat toisiinsa), jacosi saattaa tuossa kesyysasteessa hylätä sinut. Muutenkin kahden linnun kesyttäminen on vaikeampaa kuin yhden, ja jos molemmat vielä vierastavat ihmistä, voi hyvin olla että linnut eivät yksinkertaisesti tarvitse ihmisen seuraa enään kun saavat seuraa, tekemistä, huolenpitoa ja rakkautta toisiltaan.

Sitten et ole jumissa kahden taistelevan ja suurikokoisen linnun kanssa, mutta kahden sinua arastelevan ja villin linnun kanssa. Pesimisvimmassa he saattavat käydä jopa sinun kimppuusi, ja se onkin yksi syistä, miksi ei "HOT" -lajeja suositella kaikille, VARSINKAAN kahden pareissa! ;)

Lue lisää

kiitoksia paljon tiedoista! ;)

Miksi ylipäätään neitsikoiden pitää olla käsikesyjä? Ihmistä miellytääkseen vai? Siksikö, että ihminen haluaa kahlita luontokappaleen ja haluaa, että lintu on käskettävissä? Älä vaan sano, että niitä on käsikesynä helpompi hoitaa, jos ne vaikkapa sairastuu. Se lähes poikkeuksetta on niin, että silloin on jo myöhäistä pelastaa lintua, jos huomaa linnun oirehtivan jonkin sairauden takia (kokemusta undulaateista).

Meillä on neitsikkapariskunta (nuorena otettu) ja kumpikaan niistä ei ole käsikesy. Ne otettiin meille noin 10 vuotta sitten lasten hurahdettua lintuihin ja arvata saattaa, jotta kelle ne jäi, kun omat lapset muutti maailmalle. Ei ole edes yritetty pakottaa niitä ihmisen sanelemien ehtojen mukaiseen käyttäytymiseen. Melkoisen villeinä ovat saaneet olla.

Ja mitä tulee tuohon tuhahteluun häkissä, niin meillä etenkin naaras nauttii suunnattomasti siitä, jos työnnän sormeni häkin raosta sisään ja kiusaan sitä. Puhkun ja puhallan silleen, että levittelen olkapäitäni ja heilun. Se tekee samoin. Se suorastaan vaatii sitä, että se saa olla voittaja. Yhtä ylpeetä lintua saa hakea, kun annan sen voittaa. Koskaan se ei käy kiinni sormiin, kun laittelen ruokaa häkkiin, joten ei se ainakaan silleen vihanen ole. Se vaan kertakaikkiaan haluaa usein päteä ja olla pomo. Se jopa tunnistaa meidän auton äänen ja pätemisvimman ollessa päällä se kuulemma heti ilmasee sen kuultuaan auton tulosta pihaan (asunnossa sisällä olevat ovat kertoneet, että mekkala alkaa, kun tulen pihaan).

Ihminen on uskomattoman vaativa olio. Se haluaa, että linnut ja muutkin eläimet osoittavat alistumista ihmisen edessä. Lintuja ei ole tarkoitettu häkkiin. Ihminen on niin päättänyt, että ne pitää laittaa häkkiin. Jos kysyttäis oikeesti linnuilta, jotta mikä olisi niille parasta, niin uskon, ettei ne ainakaan häkkilintuina haluais elää elämäänsä. Haluaisitko sinä olla häkissä koko elämäsi?

Neitsikkapariskunta kirjoitti:

Miksi ylipäätään neitsikoiden pitää olla käsikesyjä? Ihmistä miellytääkseen vai? Siksikö, että ihminen haluaa kahlita luontokappaleen ja haluaa, että lintu on käskettävissä? Älä vaan sano, että niitä on käsikesynä helpompi hoitaa, jos ne vaikkapa sairastuu. Se lähes poikkeuksetta on niin, että silloin on jo myöhäistä pelastaa lintua, jos huomaa linnun oirehtivan jonkin sairauden takia (kokemusta undulaateista).

Meillä on neitsikkapariskunta (nuorena otettu) ja kumpikaan niistä ei ole käsikesy. Ne otettiin meille noin 10 vuotta sitten lasten hurahdettua lintuihin ja arvata saattaa, jotta kelle ne jäi, kun omat lapset muutti maailmalle. Ei ole edes yritetty pakottaa niitä ihmisen sanelemien ehtojen mukaiseen käyttäytymiseen. Melkoisen villeinä ovat saaneet olla.

Ja mitä tulee tuohon tuhahteluun häkissä, niin meillä etenkin naaras nauttii suunnattomasti siitä, jos työnnän sormeni häkin raosta sisään ja kiusaan sitä. Puhkun ja puhallan silleen, että levittelen olkapäitäni ja heilun. Se tekee samoin. Se suorastaan vaatii sitä, että se saa olla voittaja. Yhtä ylpeetä lintua saa hakea, kun annan sen voittaa. Koskaan se ei käy kiinni sormiin, kun laittelen ruokaa häkkiin, joten ei se ainakaan silleen vihanen ole. Se vaan kertakaikkiaan haluaa usein päteä ja olla pomo. Se jopa tunnistaa meidän auton äänen ja pätemisvimman ollessa päällä se kuulemma heti ilmasee sen kuultuaan auton tulosta pihaan (asunnossa sisällä olevat ovat kertoneet, että mekkala alkaa, kun tulen pihaan).

Ihminen on uskomattoman vaativa olio. Se haluaa, että linnut ja muutkin eläimet osoittavat alistumista ihmisen edessä. Lintuja ei ole tarkoitettu häkkiin. Ihminen on niin päättänyt, että ne pitää laittaa häkkiin. Jos kysyttäis oikeesti linnuilta, jotta mikä olisi niille parasta, niin uskon, ettei ne ainakaan häkkilintuina haluais elää elämäänsä. Haluaisitko sinä olla häkissä koko elämäsi?

Lue lisää

bullshittiä, kyllä se vaan niin on että on lintujen ja omistajan etu että ovat kesyjä. Saadaan helposti häkkiin jos tulee äkkilähtö jonnekkin ja tosiaan tuo että sairastuu...meillä neitsikka ilmeisesti söi jotain sopimatonta(ei tietoa mitä)koska alkoi ylenmäärin oksentelemaan ja nökötti eikä äännellyt mitään. Hiilitabletit murskaksi ja pipetillä nokkaan ja kappas jo päivän jälkeen neitsikka oli itsensä ja vointi oli parantunut(ja on edelleen hyvässä kunnossa). Villin neitsikan lääkitseminen ei näin helposti olisi onnistunut jos viimeiseen asti kättä olisi pakoillut.
Meillä kaksi neitsikkaa ja vaikka toistensa kanssa seurustelevatkin niin aina tullaan mamman luo turvaan jos toinen rupeaa keljuksi ja ilkeilee ja ärhentelee. Eli vaikka seuraa saavat toisistaankin niin myös ihminen sitä voi antaa ja varsinkin tuo että hakevat turvaa ja lohtua ihmiseltä jos lintukumppani äksyilee kertoo jo paljon.
Jos haluat villinä pitää neitsikoita niin ehdotan että pakkaat linnut boxiin ja käyt vapauttamassa ne takaisin Australiaan. Sinnehän ne KUULUISIVAT. Lemmikkinä olleessaan on parempmi että ovat kesyjä, juuri tuon käsiteltävyyden vuoksi. Vai onko parempi että tungetaan linnut pieneen häkkiin(olkootkin millainen lentohäkki tahansa niin luonnon olosuhteitahan se ei korvaa) josta niitä ei uskalleta päästää ulos koska pelätään että linnut lentelevät minne sattuu eikä niitä saada takaisin häkkiin tai päästetään ne ulos kerran kuukaudessa kun on tarpeeksi aikaa. Meillä linnut lentävät aina vapaana silloin kun olemme kotona ja kesäisin laitetaan valjaat päälle(linnut itse jopa hakevat valjaat puettavaksi kun näkevät että toisella on jo valjaat päällä)ja lähdetään ulos kävelyretkelle.