Beethovenin hyvä matsku

Jusma

Löytyyhän Beethovenilta nyt muutakin hienoa musiikkia kuin aina hehkutetut ja iänikuiset Keisarikonsertto ja Eroica. Nostaisin esiin esimerkiksi kolmannen pianokonserton ja teoksen "Die Geschöpfe des Prometheus". Ja kyllähän toinen sinfonia nyt aina kuudennen pesee...

Vaikea muuten uskoa, että esimerkiksi Idänkävijä ja Deli-Schubertteli-hehkuttaja eivät löytäisi Beethovenin tuotannosta mitään hyvää. Ei klassikoita voi noin vain lytätä tai sitten pitää itse säveltää parempaa materiaalia - tai no okei (ei ehkä onnistu tällä vuosituhannella), pitää antaa ainakin kunnon perustelut.

44

616

Vastaukset

  • ja viisi pianokonserttoa (yksi viulukonsertto ja ooppera), kaksi messua ja myöhäiset loistavat kvartetot (16 jousikvartettoa) - eiköhän Beethoven tosiaan tehnyt aikalaisen läjän merkittävää musiikkia. Sinfonioissa hän on lyömätön, kuten Mozart oopperoillaan. Tai pistetään se nyt näin: kummallakin on maksimissaan kolme kilpailijaa.

    • 40. parempi kuin 9.
      39. parempi kuin 8. (selvästi)
      38. parempi kuin 7. (selvästi)
      36. parempi kuin 6. (selvästi)
      41. parempi kuin 5. (selvästi)
      25. parempi kuin 4.
      31. parempi kuin 2.
      35. parempi kuin 1.

      Eroicalle en nyt keksinyt enää muuta parempaa Mozartin sinfoniaa kuin 38.,40. ja 41., jotka ovat jo käytössä. Mutta yhtä kaikki: mielestäni Mozart lyö Beethovenin kevyesti jopa sinfonioissa, jos ei aleta hakemaan mitään "keskiarvotuloksia" (siis että laskettaisiin Mozartin kaikki vaatimattomammatkin nuoruuden teokset Mozartin sinfonioitten "keskiarvoon" ja Beethovenille yhdeksän sinfonian "keskiarvo").

      Täysin ylivertaisia sinfoniakirjallisuuden osia mielestäni ovat Mozartin 38. sinfonian avaava osa, 41. sinfonian ääriosat ja 40. sinfonian 1., 3. ja 4. osa. Beethovenilta vastaavia osia ovat 3. sinfonian finaali, 5. sinfonian ääriosat, 7. sinfonian finaali ja 9. sinfonian 1., 2. ja 5. osa. Vastaavaan kategoriaan luokittelisin myös esim. Brahmsin 3. sinfonian finaalin ja neljännen sinfonian avauksen.


    • Mozart on parempi kuin Beethoven
      24. parempi kuin 5. (selvästi)
      20. parempi kuin 4.
      23. parempi kuin 3. (selvästi)
      vaikka 9. parempi kuin 2. (selvästi)
      vaikka 21. parempi kuin 1. (selvästi)

      Ei tässä liene enää epäselvyyttä siitä, kuka on soitinmusiikin suurin säveltäjä. Jätetään nyt ne oopperat vaikka tällä erää...


    • paremmat sinfoniat. kirjoitti:

      40. parempi kuin 9.
      39. parempi kuin 8. (selvästi)
      38. parempi kuin 7. (selvästi)
      36. parempi kuin 6. (selvästi)
      41. parempi kuin 5. (selvästi)
      25. parempi kuin 4.
      31. parempi kuin 2.
      35. parempi kuin 1.

      Eroicalle en nyt keksinyt enää muuta parempaa Mozartin sinfoniaa kuin 38.,40. ja 41., jotka ovat jo käytössä. Mutta yhtä kaikki: mielestäni Mozart lyö Beethovenin kevyesti jopa sinfonioissa, jos ei aleta hakemaan mitään "keskiarvotuloksia" (siis että laskettaisiin Mozartin kaikki vaatimattomammatkin nuoruuden teokset Mozartin sinfonioitten "keskiarvoon" ja Beethovenille yhdeksän sinfonian "keskiarvo").

      Täysin ylivertaisia sinfoniakirjallisuuden osia mielestäni ovat Mozartin 38. sinfonian avaava osa, 41. sinfonian ääriosat ja 40. sinfonian 1., 3. ja 4. osa. Beethovenilta vastaavia osia ovat 3. sinfonian finaali, 5. sinfonian ääriosat, 7. sinfonian finaali ja 9. sinfonian 1., 2. ja 5. osa. Vastaavaan kategoriaan luokittelisin myös esim. Brahmsin 3. sinfonian finaalin ja neljännen sinfonian avauksen.

      Kysy keltä tahansa ammattimaiselta musiikkikriitikolta, soittajalta tai kapellimestarilta, kumpaa pitävät merkittävämpänä sinfonikkona, Beethovenia vai Mozartia. Vastaus alkaa B:llä, annan vinkiksi. ;)

      Beethovenin yhdeksäs, kolmas ja viides ovat Mozartin pääsemättömissä. Katsasta vaikka täältä. (Listattuna kaikkien aikojen sinfoniat kriitikoiden näkemysten mukaisesti.)

      http://digitaldreamdoor.nutsie.com/pages/best-classic-symp.html


    • näen, että... kirjoitti:

      Mozart on parempi kuin Beethoven
      24. parempi kuin 5. (selvästi)
      20. parempi kuin 4.
      23. parempi kuin 3. (selvästi)
      vaikka 9. parempi kuin 2. (selvästi)
      vaikka 21. parempi kuin 1. (selvästi)

      Ei tässä liene enää epäselvyyttä siitä, kuka on soitinmusiikin suurin säveltäjä. Jätetään nyt ne oopperat vaikka tällä erää...

      ei niinkään konserttojensa kuin sonaattiensa takia. Mozart päihitti Beethovenin pianokonsertoissa, muttei yltänyt sonaattimuodon läheskään yhtä osaavaan hallitsemiseen kuin Beethoven 32 teosta kattavalla sonaattituotannollaan.

      Mozartkin mahtuu kärkeen parhaiden pianosäveltäjien kyseessä ollessa.


    • aika yksin! kirjoitti:

      Kysy keltä tahansa ammattimaiselta musiikkikriitikolta, soittajalta tai kapellimestarilta, kumpaa pitävät merkittävämpänä sinfonikkona, Beethovenia vai Mozartia. Vastaus alkaa B:llä, annan vinkiksi. ;)

      Beethovenin yhdeksäs, kolmas ja viides ovat Mozartin pääsemättömissä. Katsasta vaikka täältä. (Listattuna kaikkien aikojen sinfoniat kriitikoiden näkemysten mukaisesti.)

      http://digitaldreamdoor.nutsie.com/pages/best-classic-symp.html

      Tuskin kukaan ottaa noita listoja kovin vakavasti. :D


    • suurimmista pianosäveltäjistä kirjoitti:

      ei niinkään konserttojensa kuin sonaattiensa takia. Mozart päihitti Beethovenin pianokonsertoissa, muttei yltänyt sonaattimuodon läheskään yhtä osaavaan hallitsemiseen kuin Beethoven 32 teosta kattavalla sonaattituotannollaan.

      Mozartkin mahtuu kärkeen parhaiden pianosäveltäjien kyseessä ollessa.

      Totta, että 32 sonaatin kokoelma kokonaisuudessaan on merkittävämpi kuin Mozartin puoleen tuosta määrästä jäänyt joukko sonaatteja. Mutta aivan kuten sanoit, myös Mozartin kirjoitus soolopianolle on historiallista. Kokoelmasta löytyy laajuutta melodista ja rytmistä taituruutta sisältävästä A-duuri-sonaatista tunteikkaisiin c-molli-sonaattiin ja -fantasiaan. Eikä pidä unohtaa Mozartin joiltakin osin jopa Bachin veroisia urkuteoksia (mm. K.608).

      Kamarimusiikin puolesta lämpenen enemmän arvatenkin Mozartille, jonka 10 viimeistä jousikvartettoa ja 6 jousikvintettoa sekä klarinettikvintetto ovat kamarimusiikin eliittiä. Mutta niin ovat Beethovenin myöhäiskvartetotkin (ja mikseivät varhaisemmatkin, mm. "Razumovskit" Op.59), joista suosikkini on Op.131.

      Eikä tuo Fideliokaan nyt niin huono ole, tänään nautin oopperan musiikista Barenboimin johtaessa ja Domingon sekä Meierin laulaessa.
      Kuitenkin olen huomannut tulevani riippuvaiseksi enemmin esimerkiksi Bachin ja Händelin musiikista kuin Beethovenista.. Vaikka arvostankin Beethovenin toistaiseksi em. säveltäjien edelle, jotain sellaista Beethovenilta puuttuu, jota on luonnostaan pulppuavaa musiikkia kirjoittavilla spontaanimmilla säveltäjillä, kuten Mozartilla, Bachilla, Händelillä, Schubertilla...


    • ja lisäpointteja. kirjoitti:

      Totta, että 32 sonaatin kokoelma kokonaisuudessaan on merkittävämpi kuin Mozartin puoleen tuosta määrästä jäänyt joukko sonaatteja. Mutta aivan kuten sanoit, myös Mozartin kirjoitus soolopianolle on historiallista. Kokoelmasta löytyy laajuutta melodista ja rytmistä taituruutta sisältävästä A-duuri-sonaatista tunteikkaisiin c-molli-sonaattiin ja -fantasiaan. Eikä pidä unohtaa Mozartin joiltakin osin jopa Bachin veroisia urkuteoksia (mm. K.608).

      Kamarimusiikin puolesta lämpenen enemmän arvatenkin Mozartille, jonka 10 viimeistä jousikvartettoa ja 6 jousikvintettoa sekä klarinettikvintetto ovat kamarimusiikin eliittiä. Mutta niin ovat Beethovenin myöhäiskvartetotkin (ja mikseivät varhaisemmatkin, mm. "Razumovskit" Op.59), joista suosikkini on Op.131.

      Eikä tuo Fideliokaan nyt niin huono ole, tänään nautin oopperan musiikista Barenboimin johtaessa ja Domingon sekä Meierin laulaessa.
      Kuitenkin olen huomannut tulevani riippuvaiseksi enemmin esimerkiksi Bachin ja Händelin musiikista kuin Beethovenista.. Vaikka arvostankin Beethovenin toistaiseksi em. säveltäjien edelle, jotain sellaista Beethovenilta puuttuu, jota on luonnostaan pulppuavaa musiikkia kirjoittavilla spontaanimmilla säveltäjillä, kuten Mozartilla, Bachilla, Händelillä, Schubertilla...

      on vanhojen sääntöjen orjallinen noudattaminen, johon Haydn ja Mozart osittain tyytyivät - Beethoven uudisti säännöt sekä poisti säännönmukaisuudet, teki musiikista puhtaasti ilmaisun välineen. Fidelio on kehno ooppera verrattuna Figaron häihin, Don Giovanniin ja Taikahuiluun, mutta Beethoven oli sonaattimuodon sekä orkesterimusiikin kuningas, joka toisaalta hallitsi myös vokaalimusiikin, minkä todistaa viimeisen d-mollisinfonian kuoro-osuus sekä Missa Solemnis.

      Ja Beethoven ON suurin sinfonikko, sitä ei kukaan oikeasti voi kiistää. Pelkästään ysin viimeinen osa vetää vertoja Haydnin ja Mossen monille kokonaisille sinfoniateoksille - pituudeltaan ja laadultaan.


    • arvovaltainen tuo sivustosi. kirjoitti:

      Tuskin kukaan ottaa noita listoja kovin vakavasti. :D

      kun erilaisia listoja tehdään parhaista sinfonioista, on Beethoven ykkösenä joko sinfoniallaan nro 3 tai sinfoniallaan nro 9? Niinhän se tuppaa olemaan. Parempi vaan ottaa tosissaan.


    • "puuttuu" kirjoitti:

      on vanhojen sääntöjen orjallinen noudattaminen, johon Haydn ja Mozart osittain tyytyivät - Beethoven uudisti säännöt sekä poisti säännönmukaisuudet, teki musiikista puhtaasti ilmaisun välineen. Fidelio on kehno ooppera verrattuna Figaron häihin, Don Giovanniin ja Taikahuiluun, mutta Beethoven oli sonaattimuodon sekä orkesterimusiikin kuningas, joka toisaalta hallitsi myös vokaalimusiikin, minkä todistaa viimeisen d-mollisinfonian kuoro-osuus sekä Missa Solemnis.

      Ja Beethoven ON suurin sinfonikko, sitä ei kukaan oikeasti voi kiistää. Pelkästään ysin viimeinen osa vetää vertoja Haydnin ja Mossen monille kokonaisille sinfoniateoksille - pituudeltaan ja laadultaan.

      kehno verrattuna Figaron häihin, Taikahuiluun ja Don Giovanniin JA Così fan tutteen JA Tiituksen lempeyteen JA Ryöstö Seraljista-oopperaan JA Idomeneoon JA mahdollisesti muutaamaan aikaisempaankin Mozartin näyttämöteokseen nähden. Muut puheesi ovatkin sitten aika suurelta osin lööperiä (9. sinfonia ja Missa Solemnis toki upeita teoksia, mutta Mozartilta löytyy kyllä parempaa musiikkia, kuten olen aikaisemmin todennut).


    • jos lähes aina kirjoitti:

      kun erilaisia listoja tehdään parhaista sinfonioista, on Beethoven ykkösenä joko sinfoniallaan nro 3 tai sinfoniallaan nro 9? Niinhän se tuppaa olemaan. Parempi vaan ottaa tosissaan.

      tuollaisia listoja... Pistähän pari muutakin esimerkkiä - ja mielellään vähän vakuuttavammilta tahoilta.


    • Fidelio on kirjoitti:

      kehno verrattuna Figaron häihin, Taikahuiluun ja Don Giovanniin JA Così fan tutteen JA Tiituksen lempeyteen JA Ryöstö Seraljista-oopperaan JA Idomeneoon JA mahdollisesti muutaamaan aikaisempaankin Mozartin näyttämöteokseen nähden. Muut puheesi ovatkin sitten aika suurelta osin lööperiä (9. sinfonia ja Missa Solemnis toki upeita teoksia, mutta Mozartilta löytyy kyllä parempaa musiikkia, kuten olen aikaisemmin todennut).

      Kerros nyt sitten Mozartin sävelteoksista joku Beethoven yhdeksättä sinfoniaa merkittävämpi, tunteellisempi, moraalisesti liikuttavampi sävelteos. Yhtä hyvä saattaa olla joku oopperoistaan, mutta yksikään ei ikinä parempi. Jälleen voit kääntyä asiat sinua paremmin ymmärtävien kriitikoiden puoleen ja mennä tarkastelemaan niitä listoja, jotka linkitettiin... joissa Beethoven on ykkösenä, kakkosena ja kolmosena sinfonioiden listauksessa, ykkösenä säveltäjissä ja ykkösenä teoksissa (9 sinfonia). Miksi Beethoven jyrää, sitä voi jokainen itsekseen miettiä jos on tarvetta.;)


    • No mikäs sitten? kirjoitti:

      Kerros nyt sitten Mozartin sävelteoksista joku Beethoven yhdeksättä sinfoniaa merkittävämpi, tunteellisempi, moraalisesti liikuttavampi sävelteos. Yhtä hyvä saattaa olla joku oopperoistaan, mutta yksikään ei ikinä parempi. Jälleen voit kääntyä asiat sinua paremmin ymmärtävien kriitikoiden puoleen ja mennä tarkastelemaan niitä listoja, jotka linkitettiin... joissa Beethoven on ykkösenä, kakkosena ja kolmosena sinfonioiden listauksessa, ykkösenä säveltäjissä ja ykkösenä teoksissa (9 sinfonia). Miksi Beethoven jyrää, sitä voi jokainen itsekseen miettiä jos on tarvetta.;)

      ei ole mitään yhtä hyviä, tuossa juuri näkee ymmärtämättömyytesi. Et erota, jos jokin toinen teos on toista parempi musiikillisesti. Lisäksi tukeudut amatöörien listauksiin, kun et enää muuta keksi (digitaldreamdoor).


    • ja yhtä hyvä kirjoitti:

      ei ole mitään yhtä hyviä, tuossa juuri näkee ymmärtämättömyytesi. Et erota, jos jokin toinen teos on toista parempi musiikillisesti. Lisäksi tukeudut amatöörien listauksiin, kun et enää muuta keksi (digitaldreamdoor).

      vaan nuo listat lukemattomien vastaavien ohella ovat vain sinulle selvennystä, että saat pikkasen objektiivisuutta väitteisiisi.

      Koita joskus asettua aikalaisten kannalle ja nähdä, mikä tosissaan on ollut merkittävää ja uutta aikanaan. Mozart uudisti keskeisesti pianokonserttoa, mutta Beethoven asetti taidemusiikin muodon säännöt ja ilmaisun puutteet aivan uusiksi. Mozart ei musiikkihistoriallisesti ollut merkittävämpi kuin Haydn, mutta etevämpi säveltäjä kyllä.

      Sitä paitsi musiikki ei ole matematiikkaa tai urheilua. Teoksia musiikillisin perustein ei voi laittaa objektiivisesti järjestykseen, kuitenkaan kyse ei ole sataprosenttisesti makuasioistakaan, vaan jopa "objektiivisia" kriteereita on nähdäkseni joitakin. On sinulta kovin naurettavaa väittää, että Eroica ja ysi esim. häviäisivät Mozartin musiikille - kanssasihan on eri mieltä 90% taidemusiikin kriitikoista ja tutkijoista. Mutta saat totta kai omissa listauksissasi pitää vaikka Straussia maailman ylivoimaisimpana säveltäjänä ja Bachia yliarvostettuna roskana jos siltä tuntuu. ;)


    • mihinkään listauksiin kirjoitti:

      vaan nuo listat lukemattomien vastaavien ohella ovat vain sinulle selvennystä, että saat pikkasen objektiivisuutta väitteisiisi.

      Koita joskus asettua aikalaisten kannalle ja nähdä, mikä tosissaan on ollut merkittävää ja uutta aikanaan. Mozart uudisti keskeisesti pianokonserttoa, mutta Beethoven asetti taidemusiikin muodon säännöt ja ilmaisun puutteet aivan uusiksi. Mozart ei musiikkihistoriallisesti ollut merkittävämpi kuin Haydn, mutta etevämpi säveltäjä kyllä.

      Sitä paitsi musiikki ei ole matematiikkaa tai urheilua. Teoksia musiikillisin perustein ei voi laittaa objektiivisesti järjestykseen, kuitenkaan kyse ei ole sataprosenttisesti makuasioistakaan, vaan jopa "objektiivisia" kriteereita on nähdäkseni joitakin. On sinulta kovin naurettavaa väittää, että Eroica ja ysi esim. häviäisivät Mozartin musiikille - kanssasihan on eri mieltä 90% taidemusiikin kriitikoista ja tutkijoista. Mutta saat totta kai omissa listauksissasi pitää vaikka Straussia maailman ylivoimaisimpana säveltäjänä ja Bachia yliarvostettuna roskana jos siltä tuntuu. ;)

      vain keksinyt tuota 90% omasta päästäsi? Vai oletko haastatellut kaikki taidemusiikin kriitikot ja tutkijat? Ja edelleen peräisin sinulta esimerkkejä noista "lukemattomista vastaavista listoista". Missä esim. netissä on tuollaisia listoja, joihin voi edes vähän luottaa objektiivisuuden mielessä? Ei missään.


    • ettet kirjoitti:

      vain keksinyt tuota 90% omasta päästäsi? Vai oletko haastatellut kaikki taidemusiikin kriitikot ja tutkijat? Ja edelleen peräisin sinulta esimerkkejä noista "lukemattomista vastaavista listoista". Missä esim. netissä on tuollaisia listoja, joihin voi edes vähän luottaa objektiivisuuden mielessä? Ei missään.

      ja tyttelit, että kun -- julkaisi pari vuotta takaperin levysarjan "Klassiset säveltäjät", niin ei siellä ketään muuta sanottu kaikkein kenties arvostetuimmaksi säveltäjäksi kuin herra Beethovenia. Lisäksi aika monet opukset, mitä olen taidemusiikista kirjastosta lainannut (yms.) ovat samoilla linjoilla.

      Joidenkin mielestä Beethoven on yliarvostettu, minusta ei. Ainoa yhteys, jossa häntä yliarvostetaan on se, kun oopperansa Fidelio aika ajoin arvostetaan suhteellisen korkealle - se on liioittelua ja liittyy ainoastaan säveltäjän asemaan, Beethoven kun EI hallinnut oopperaa. Mutta kaiken muun se sit hallitsikin, varsinkin sinfoniat, jotka kyllä ovat aika lyömättömiä olleet toistaiseksi..koko sarja. Beethovenia pidettiin sinfonioiden mestarina jo omana aikanaan ja niitten arvostus on noussut suuresti 200 vuoden kuluessa (Beethovenia kun ei liioin, kuten ei mm. Mozartia, Bachia tai Brahmsiakaan, tajuttu täysin omana aikanaan, vaikka hän olikin kuollessaan jo korkealle noteerattu.)

      Oliko ja onko Beethoven ns. "number one"? Siitä voi kiistellä, mut parempia säveltäjiä ei ainakaan ole tullut.


    • aika yksin! kirjoitti:

      Kysy keltä tahansa ammattimaiselta musiikkikriitikolta, soittajalta tai kapellimestarilta, kumpaa pitävät merkittävämpänä sinfonikkona, Beethovenia vai Mozartia. Vastaus alkaa B:llä, annan vinkiksi. ;)

      Beethovenin yhdeksäs, kolmas ja viides ovat Mozartin pääsemättömissä. Katsasta vaikka täältä. (Listattuna kaikkien aikojen sinfoniat kriitikoiden näkemysten mukaisesti.)

      http://digitaldreamdoor.nutsie.com/pages/best-classic-symp.html

      Mutta kun niitä kuuntelijoita on niin paljon muitakin kuin ammattimaisia musiikkikriitikoita, soittajia ja kapellimestareita. Musta on kiva, kun joku kertoo mielipiteensä näitä em. kuvia kumartamatta. Meille muusikoille ja säveltäjille on kovin antoisaa kuulla oikeita mielipiteitä. Niin usein tulee vastaan niitä ääliöitä, jotka tykkäävät jostain teoksesta vain sen vuoksi, että on jotenkin ammattimaisempaa tai hienompaa olla sitä mieltä.

      Ja ihmisillehän sitä musiikkia tehdään. Ei vain kaiken maailman kriitikoille ja kriitikkojen hännystelijöille.

      Aidot mielipiteet on arvokkaita, vaikka joku olisikin yksin mielipiteensä kanssa.


    • Onyxeria kirjoitti:

      Mutta kun niitä kuuntelijoita on niin paljon muitakin kuin ammattimaisia musiikkikriitikoita, soittajia ja kapellimestareita. Musta on kiva, kun joku kertoo mielipiteensä näitä em. kuvia kumartamatta. Meille muusikoille ja säveltäjille on kovin antoisaa kuulla oikeita mielipiteitä. Niin usein tulee vastaan niitä ääliöitä, jotka tykkäävät jostain teoksesta vain sen vuoksi, että on jotenkin ammattimaisempaa tai hienompaa olla sitä mieltä.

      Ja ihmisillehän sitä musiikkia tehdään. Ei vain kaiken maailman kriitikoille ja kriitikkojen hännystelijöille.

      Aidot mielipiteet on arvokkaita, vaikka joku olisikin yksin mielipiteensä kanssa.

      kysymys siitä, että kirjoittaja olisi ollut yksin mielipiteensä kanssa. Mutta totta, että muiden näkemyksiin ei tule turhan paljon nojautua.


    • paremmat sinfoniat. kirjoitti:

      40. parempi kuin 9.
      39. parempi kuin 8. (selvästi)
      38. parempi kuin 7. (selvästi)
      36. parempi kuin 6. (selvästi)
      41. parempi kuin 5. (selvästi)
      25. parempi kuin 4.
      31. parempi kuin 2.
      35. parempi kuin 1.

      Eroicalle en nyt keksinyt enää muuta parempaa Mozartin sinfoniaa kuin 38.,40. ja 41., jotka ovat jo käytössä. Mutta yhtä kaikki: mielestäni Mozart lyö Beethovenin kevyesti jopa sinfonioissa, jos ei aleta hakemaan mitään "keskiarvotuloksia" (siis että laskettaisiin Mozartin kaikki vaatimattomammatkin nuoruuden teokset Mozartin sinfonioitten "keskiarvoon" ja Beethovenille yhdeksän sinfonian "keskiarvo").

      Täysin ylivertaisia sinfoniakirjallisuuden osia mielestäni ovat Mozartin 38. sinfonian avaava osa, 41. sinfonian ääriosat ja 40. sinfonian 1., 3. ja 4. osa. Beethovenilta vastaavia osia ovat 3. sinfonian finaali, 5. sinfonian ääriosat, 7. sinfonian finaali ja 9. sinfonian 1., 2. ja 5. osa. Vastaavaan kategoriaan luokittelisin myös esim. Brahmsin 3. sinfonian finaalin ja neljännen sinfonian avauksen.

      Mozartin 40. sinfonia on kyllä upea teos, mutta ei Mozart muuten ollut läheskään yhtä merkittävä sinfonikko kuin Beethoven, joka kolmosella, ysillä ja vitosella muutti merkittävästi sinfoniaa. Kyllä nuo ovat kaikki Mozartin neljääkymppiä ansiokkaampia teoksia, sorry nyt vaan =)


    • ettet kirjoitti:

      vain keksinyt tuota 90% omasta päästäsi? Vai oletko haastatellut kaikki taidemusiikin kriitikot ja tutkijat? Ja edelleen peräisin sinulta esimerkkejä noista "lukemattomista vastaavista listoista". Missä esim. netissä on tuollaisia listoja, joihin voi edes vähän luottaa objektiivisuuden mielessä? Ei missään.

      mutta Beethovenin suuri arvostus perustuu siihen, millä tavalla hän uudisti koko klassista musiikkia. Mozart ei ollut yhtä käänteentekevä, mutta olihan se lahjakkuudessa samanveroinen.


    • Ei oo näkynyt kirjoitti:

      tuollaisia listoja... Pistähän pari muutakin esimerkkiä - ja mielellään vähän vakuuttavammilta tahoilta.

      kapellimestareilta, sinfoniaorkesterin soittajilta tai musiikkikriitikoilta, niin kyllä suurempi osa varmasti pitää Beethovenin sinfonioita Mozartin vastaavia merkittävämpinä. Beethoven oli kuitenkin sinfonian uudistaja ja vallankumouksellinen, Mozart ei ollut.


    • Fidelio on kirjoitti:

      kehno verrattuna Figaron häihin, Taikahuiluun ja Don Giovanniin JA Così fan tutteen JA Tiituksen lempeyteen JA Ryöstö Seraljista-oopperaan JA Idomeneoon JA mahdollisesti muutaamaan aikaisempaankin Mozartin näyttämöteokseen nähden. Muut puheesi ovatkin sitten aika suurelta osin lööperiä (9. sinfonia ja Missa Solemnis toki upeita teoksia, mutta Mozartilta löytyy kyllä parempaa musiikkia, kuten olen aikaisemmin todennut).

      olivat suosituimmat ja myös parhaat. Mozartin kamarimusiikkituotanto ei ole tosiaankaan parhaitten romantikkojen veroista.

      Mozartilta ei myöskään löydy Beethovenin sinfonioita, sonaatteja tai kvartettoja parempaa musiikkia. Jos sinun mielestä löytyy, niin sinun tulisi sitten mainita konkreettisesti myös että MITÄ se musiikki on. ;)

      Arvostan Mozartin toki Beethovenin rinnalle yhdeksi merkittävimmistä säveltäjistä. Hänen oopperansa ja konserttonsa ovat laadultaan lyömättömiä. Kuitenkin, koita nyt sinäkin olla puhumatta löperöjä.


    • mutta jos kysyt kirjoitti:

      kapellimestareilta, sinfoniaorkesterin soittajilta tai musiikkikriitikoilta, niin kyllä suurempi osa varmasti pitää Beethovenin sinfonioita Mozartin vastaavia merkittävämpinä. Beethoven oli kuitenkin sinfonian uudistaja ja vallankumouksellinen, Mozart ei ollut.

      enää jatkamaan..?!? Eikös tää asia täällä ole jo keskusteltu? Paska tää uus systeemi, että vanhat keskustelut pomppaavat näkyville. Varsinkin kun eräät amatöörimaiset jankkaajat eivät ymmärrä lopettaa ajoissa...


  • "Vaikea muuten uskoa, että esimerkiksi Idänkävijä ja Deli-Schubertteli-hehkuttaja eivät löytäisi Beethovenin tuotannosta mitään hyvää."

    Se, mikä Beethovenilla on hyvää, on aina jotain sellaista, minkä Haydn ja Mozart ovat tehneet paremmin. Kunpa Beethoven olisi silti pysynyt heidän linjallaan. Mutta ei, oli syötävä syntiinlankeemuksen omena ja tuhottava musiikin kulta-aika, jonka jäähyväisteoksena meille idänkävijöille pysyy ikuisesti jumalainen Taikahuilu, länsimaisen sivilisaation viimeinen suursaavutus, jonka jälkeen seurasi vedenpaisumus.

    Beethovenia ajoi eteenpäin sama järjetön demoni kuin Ranskan suuren vallankumouksen jakobiineja, Pariisin kommunardeja, Leninin bolshevikkeja, Mussolinin mustapaitoja, Hitlerin ruskeapaitoja, Maon Pienen punaisen kirjan heiluttelijoita... Mahler sanoi, ettei ole ollut muuta kuin Beethoven ja Wagner. Aivan: heidän jälkeisessä maailmassa ei ole mitään muuta. Pelkkä musta tyhjyys ja hävityksen kauhistus, valheellisten ihanteiden myrskyisä kaaos ja väärien myyttien valhetotuus joka elää Jumalan ja musiikin kuolemasta.

    • kaiken Beethovenia lahjakkaammin. Haydnia en nyt ihan samalle tasolle laskisi, vaikka tuotantonsa onkin tasainen (välillä oikeastaan aika tasapaksu).

      Muita kommenttejasi ei kannata edes kommentoida.


    • Mozart teki lähes kirjoitti:

      kaiken Beethovenia lahjakkaammin. Haydnia en nyt ihan samalle tasolle laskisi, vaikka tuotantonsa onkin tasainen (välillä oikeastaan aika tasapaksu).

      Muita kommenttejasi ei kannata edes kommentoida.

      on oopperataide. Ja sillä alueella Mozart hakkasikin kunnolla. Mutta konserttojen merkityksessä heidän välillään on nähdäkseni tasaväkisyys ja sinfoniat, sonaatit, teemankäsittely, tunne, dramatiikka sekä melodioiden muistettavuus menevät Beethovenin hyväksi. Mozart oli parempi versio Haydnista, he kilpailivat samassa sarjassa, Beethoven omassaan.


    • Beethovenin kirjoitti:

      on oopperataide. Ja sillä alueella Mozart hakkasikin kunnolla. Mutta konserttojen merkityksessä heidän välillään on nähdäkseni tasaväkisyys ja sinfoniat, sonaatit, teemankäsittely, tunne, dramatiikka sekä melodioiden muistettavuus menevät Beethovenin hyväksi. Mozart oli parempi versio Haydnista, he kilpailivat samassa sarjassa, Beethoven omassaan.

      "Mutta konserttojen merkityksessä heidän välillään on nähdäkseni tasaväkisyys"

      Mozartin n. 20 kypsää pianokonserttoa versus Beethovenin 3 kypsää ja 2 kokeilua.

      Mozartin 5 mestarillista nuoruuden viulu/orkesterityötä ja sinfonia concertante K.364 versus Beethovenin yksi barbaarimaisiakin melodiakulkuja sisältävä konsertto.

      Mozartin ylivertainen klarinettikonsertto ynnä läjä muita merkittäviä puhallinkonserttoja vastaan Beethovenin ei mitään.

      Don Giovannin, Requiemin ja Taikahuilun dramaattisuus on puolestaan aika vahva näyte tältä osa-alueelta.

      Melodioiden muistettavuus ei ole tarpeeksi hyvä kriteeri (muutenhan iskelmänikkarit olisivat suuria säveltäjiä), pikemminkin rasite. Sitä paitsi Mozart oli kiistatta suurempi melodikko, muistettiin hänen lumoavan kauniita melodioita enemmän kuin Beethovenin vastaavia tai ei.


    • ja valotusta asioihin. kirjoitti:

      "Mutta konserttojen merkityksessä heidän välillään on nähdäkseni tasaväkisyys"

      Mozartin n. 20 kypsää pianokonserttoa versus Beethovenin 3 kypsää ja 2 kokeilua.

      Mozartin 5 mestarillista nuoruuden viulu/orkesterityötä ja sinfonia concertante K.364 versus Beethovenin yksi barbaarimaisiakin melodiakulkuja sisältävä konsertto.

      Mozartin ylivertainen klarinettikonsertto ynnä läjä muita merkittäviä puhallinkonserttoja vastaan Beethovenin ei mitään.

      Don Giovannin, Requiemin ja Taikahuilun dramaattisuus on puolestaan aika vahva näyte tältä osa-alueelta.

      Melodioiden muistettavuus ei ole tarpeeksi hyvä kriteeri (muutenhan iskelmänikkarit olisivat suuria säveltäjiä), pikemminkin rasite. Sitä paitsi Mozart oli kiistatta suurempi melodikko, muistettiin hänen lumoavan kauniita melodioita enemmän kuin Beethovenin vastaavia tai ei.

      Mozart teki parhaan pianokonserton, Beethoven parhaan viulukonserton. Jos nyt hiukan kärjistetään, asia on jokseenkin näin. Mitään barbaarimaista ei todellakaan ole Beethovenin romantiikkaa ennakoineessa, rakenteellisesti uudistavassa ja seesteisen upeassa viuluteoksessa, lähinnä barbaari on se, joka tuollaista väittää. :)

      Beethovenin viisi pianokonserttoa voidaan nähdä alansa huippuna, mutta toki Mosse, joka kirjoitti supertuotteliaana miehenä 27 pianokonserttoa (josta selvästi yli puolet on huipputeoksia) vie tässä pianokonserttojen katalogissa voiton (ensisijaisesti määrällä), vaan Beethovenin sonaattiteokset taas (sisältää varmaan tunnetuimmat länsimaiset sonaatit ja kuten aiemmin totesit tuplat sonaatteja Mozartiimme nähden) nostaa heidät kyllä tässäkin kategorioissa eli pianosäveltäjinä tasaväkisiksi. : )

      Melodioiden tunnettuus ei ole mikään rasite. Muutenhan Mozartkin olisi aika keskinkertainen iskelmämuusikko, kun on kynäillyt niin monta kaikkiin kansakerroksiin uponnutta melodiaa yöserenadista turkkilaiseen marssiin ja sinfoniaan 40.


    • on konserttojen kohdalla kirjoitti:

      Mozart teki parhaan pianokonserton, Beethoven parhaan viulukonserton. Jos nyt hiukan kärjistetään, asia on jokseenkin näin. Mitään barbaarimaista ei todellakaan ole Beethovenin romantiikkaa ennakoineessa, rakenteellisesti uudistavassa ja seesteisen upeassa viuluteoksessa, lähinnä barbaari on se, joka tuollaista väittää. :)

      Beethovenin viisi pianokonserttoa voidaan nähdä alansa huippuna, mutta toki Mosse, joka kirjoitti supertuotteliaana miehenä 27 pianokonserttoa (josta selvästi yli puolet on huipputeoksia) vie tässä pianokonserttojen katalogissa voiton (ensisijaisesti määrällä), vaan Beethovenin sonaattiteokset taas (sisältää varmaan tunnetuimmat länsimaiset sonaatit ja kuten aiemmin totesit tuplat sonaatteja Mozartiimme nähden) nostaa heidät kyllä tässäkin kategorioissa eli pianosäveltäjinä tasaväkisiksi. : )

      Melodioiden tunnettuus ei ole mikään rasite. Muutenhan Mozartkin olisi aika keskinkertainen iskelmämuusikko, kun on kynäillyt niin monta kaikkiin kansakerroksiin uponnutta melodiaa yöserenadista turkkilaiseen marssiin ja sinfoniaan 40.

      on rasite Mozartille, Beethovenille ja monelle muulle säveltäjälle. Monilla ihmisillä on nimittäin ihan väärä käsitys esim. Mozartin 40. sinfoniasta, kun sen avausosa soi monoversiona useiden kännykässä. Tuo teoshan kattaa todellisuudessa neljä fantastisesti sommiteltua osaa. Sama pätee myös B:n kohtalonsinfoniaan tai kuorosinfoniaan.


    • tunnettuus kirjoitti:

      on rasite Mozartille, Beethovenille ja monelle muulle säveltäjälle. Monilla ihmisillä on nimittäin ihan väärä käsitys esim. Mozartin 40. sinfoniasta, kun sen avausosa soi monoversiona useiden kännykässä. Tuo teoshan kattaa todellisuudessa neljä fantastisesti sommiteltua osaa. Sama pätee myös B:n kohtalonsinfoniaan tai kuorosinfoniaan.

      Totta kai on rasite, että joitakin klasarimelodioita (kuten Bachin, Mozartin, Tsaikovskin ja Beethovenin sävellyksiä) on kännyköissä ja apteekkimainoksissa.

      Mutta Jusma antoi ymmärtää, että mieleenpainuvien sävellysten tekeminen olisi rasite säveltäjälle - siis että se kielisi helppoudesta ja viihteellisyydestä. Paskat, sanon minä. Arvostan itse kykyä tehdä ikimelodioita melko korkealle, joskin teemankehittelyn, rakenteen ja muut vastaavat tekijät totta kai korkeammalle.


    • ja valotusta asioihin. kirjoitti:

      "Mutta konserttojen merkityksessä heidän välillään on nähdäkseni tasaväkisyys"

      Mozartin n. 20 kypsää pianokonserttoa versus Beethovenin 3 kypsää ja 2 kokeilua.

      Mozartin 5 mestarillista nuoruuden viulu/orkesterityötä ja sinfonia concertante K.364 versus Beethovenin yksi barbaarimaisiakin melodiakulkuja sisältävä konsertto.

      Mozartin ylivertainen klarinettikonsertto ynnä läjä muita merkittäviä puhallinkonserttoja vastaan Beethovenin ei mitään.

      Don Giovannin, Requiemin ja Taikahuilun dramaattisuus on puolestaan aika vahva näyte tältä osa-alueelta.

      Melodioiden muistettavuus ei ole tarpeeksi hyvä kriteeri (muutenhan iskelmänikkarit olisivat suuria säveltäjiä), pikemminkin rasite. Sitä paitsi Mozart oli kiistatta suurempi melodikko, muistettiin hänen lumoavan kauniita melodioita enemmän kuin Beethovenin vastaavia tai ei.

      Beethovenin viulufantasian ja nerokkaat jousikvartetot? Mainitsit ainoastaan viulukonserton, joka on maailman parhaita viulu- ja mitä tahansa -konsertoita ylipäätään.


  • "Löytyyhän Beethovenilta nyt muutakin hienoa musiikkia kuin aina hehkutetut ja iänikuiset Keisarikonsertto ja Eroica".

    Kuka nyt pelkästään näitä on edes hehkuttanut? Beethovenin tuotannostahan mainitaan aina kriitikoiden ja muiden 'arvovaltaisten' toimesta lukemattomia teoksia joihin kuuluu noitten mainitsemiesi lisäksi viides, seitsemäs, kuudes ja yhdeksäs sinfonia, viulukonsertto, pianokonsertot 3-5, lähes kaikki pianosonaatit, sielunmessu, oopperateoskin silloin tällöin.

    Taidat viestilläsi lähinnä pyrkiä B:n vähättelemiseen jonkinlaisella muka Idänkävijän kaltaisten naurettavien pellejen "vastaisilla" kirjoituksilla, vaikka tosiasiassa koitat antaa hänen laajasta tuotannostaan jonkin toisenlaisen sävyn.

    Kyllä se kai niin on, että historia on jo kirjoitettu: Beethoven on suurin säveltäjä mitä länsimainen historia on kokenut.

  • Jusma taitaa olla melkoinen mutu -mies. Jatkuva argumentti on "ette kuule että tämä on parempaa kuin tämä". Jostain syystä väitteitä ei tarvitse millään tavalla perustella.

  • No, nimimerkki "Jusma" onkin palstan kusipää, toisten mielipiteiden arvon mitätöijä. Hän on eräänlainen musiikkinatsi, joka kuuluttaa omaa totuuttaan. Jos hänen mielestään Mozartin sinfonia on parempi kuin joku Beethovenin sinfonia, kyse on automaattisesti "totuudesta". Muut eivät vain ymmärrä tätä objektiivista totuutta ja ovat väärässä.

    Muusikoiden.net -palstallakin hän rupesi tivaamaan jazz-harrastajalta, mikä jazzissa muka nyt niin hienoa on. Hän on arvon mitätöijä ja omaan mielipiteeseensä rakastunut kusipää. Pahantahtoinen musiikkiharrastaja.

  • Ludvig koki nyhtäneensä pianosta kaiken irti ja sanoi sitä ``Epätyydyttäväksi instrumentiksi`` Onneksi esim, Schubert,Schumann,Chopin, Debussy,Ravel löysivät sillä vielä paljon kerrottavaa.

  • Niin,Beethoven oli lahjakas plagiaattori,mutta ei mitään muuta.
    Tyypillinen tekonero,joka viritteli etenevän alkoholisminsa siivittämänä harteilleen Kärsivän Sankarin viittaa,hänellähän oli silmät niskassaankin kun vahtasi,näkevätkö kaikki varmasti hänen kärsimyksensä.
    Kuvaavaa on,että Mozart ei lukuisissa kirjeissään mainitse Beethovenia ollenkaan,vaikka vaikuttivat jonkun aikaa molemmat samassa kaupungissa.Kyseessä ei ole mikään mustasukkaisuus maineesta,vaan yksinkertaisesti oivallus Beethovenin todellisesta olemuksesta;mies oli niinsanotusti tyhjälyyssi.
    Niinpä tyypilliseen tapaan Beethoven saavutti mainetta ja kuuluisuutta jo elinaikanaan,kun sen sijaan Mozart kuoli ja haudattiin köyhäinhautaan vuosikymmenien unohdukseen.

  • Kyllä ``Metsäpuro``-sinfonia pesee toisen sinfonian kirkkaasti.

  • Beethoven on kiistatta kaikkien aikojen paras ja uudistushenkisin säveltäjä. Kun sadoilta maailmanluokan kapellimestareilta kysyttiin historian kovimpia sinfonioita, Beethoven miehitti kärkisijat. Parempaa objektiivista näkemystä ei voi saada kuin kapellimestarien keskimääräinen mielipide.

    Beethoven kehittyi pianosonaattien, sinfonioiden ja varauksella myös jousikvartettojen parhaaksi säveltäjäksi. Romantikot haastoivat hänet, mutta vain vaillinnaisesti. Alkuperäistä tienraivaajaa ei voitu koskaan ylittää.

    Otsikko on vähän outo: "Beethovenin hyvä matsku". Onhan Beethovenilla lähes pelkästään hyvää matskuam, eikä sitä ole vähän. Neroutta pursuu joka teostyypistä, harkitut ja kestävät teokset ovat erittäin rikkaita. Toki jokaisella säveltäjällä on hyvää musiikkia, eikä Beethoven määrällisesti ole mitenkään kärjessä. Telemann, Händel, ja varsinkin Bach ja Mozart tekivät roppakaupalla hyviä sävellyksiä. Mutta ei niin yksilöllisesti omanlaisiaan kuin Beethoven tai Brahms.

    "Kuvaavaa on,että Mozart ei lukuisissa kirjeissään mainitse Beethovenia ollenkaan,vaikka vaikuttivat jonkun aikaa molemmat samassa kaupungissa.Kyseessä ei ole mikään mustasukkaisuus maineesta,vaan yksinkertaisesti oivallus Beethovenin todellisesta olemuksesta;mies oli niinsanotusti tyhjälyyssi."

    Mozart oli aikamies, kun hän tapasi tyyliin 14-vuotiaan Beethovenin. Yhden kerran, eikä edes tuosta tapaamisesta ole mitään varmuutta. Beethovenilla ei ollut mitään mainetta vielä silloin, ainakaan laajasti musiikkipiireissä, ja hän oli säveltänyt verrattain vähän (toki pianosonaatteja yms). Beethovenia piti sittemmin "kaikkien aikojen parhaana" improvisoijana monet wieniläiset, jotka olivat kuulleet myös Mozartia.

    "Niinpä tyypilliseen tapaan Beethoven saavutti mainetta ja kuuluisuutta jo elinaikanaan,kun sen sijaan Mozart kuoli ja haudattiin köyhäinhautaan vuosikymmenien unohdukseen."

    Toistelet hassuja kliseitä, tosiasiassa Mozartin hautausmuoto oli yleisin kyseisenä aikana, ja hänen oopperansa Taikahuilu jäi välittömästi ohjelmistoon kuoleman jälkeen, samoin kuin Händelin Messias jäi elämään Händelin kuoleman jälkeen - ja on vanhin teos, jota on yhtäjaksoisesti esitetty sen julkaisusta saakka (vaikka ihan ensi-ilta ei vielä ollutkaan menestys).

    • EI kannata unohtaa avant-gardesäveltäjiä, joista mieleen tulee mm Karlheinz Stockhausen,Gloria Coates, John Cage, Pierre Schaeffer, Khrystof Penderecki, György Ligeti, Pierre Henry, Morton Subotnick , Elise Radigue ja Delia Derbyshire. Viimeksi mainittu turhankin aliarvostettu nero/suuruus.
      Beethoven on kiistatta kyllä sinfonioiden mestari. Upea rytmiikan taju. Monipuolinen myös. Ei voi tietenkään unohtaa muitakaan kovanluokan säveltäjiä. Sibelius on minulle pateettista iskelmää. En diggaa kovin paljoa, mutta kotimaisista Saariaho ja Leif Segerstam osuu ja uppoaa. Sibeliuksen Finlandia on tietty todella suuri teos. Muuten en välitä Sibben teoksista, koska aika puuduttavaa ja pateettista surussa piehtarointia.


    • Tulee hieman siban käpäiset ja naiivin diatoniset lyhyet ja tautologiset nynnymäisen dementikkomaiset kolmisävelaiheluritukset mieleen vääräoppisella evige tremololla höystettynä jonka ei pitäisi enää millään muotoa kuulua yhdenksäntoistasataa luvun professionalistiseen ja heti kerralla jatkuvampien ja kompleksisempien teemojen musiikilliseen estetiikkaan ja esmes tuukkasen hivelevän kaunis pitkälinjainen ja aaltomainen melodiikka lähes impressionistisessa pehmeydessään rantahiekkaan lyövien liplattavien laineiden kevyesti hyväilevässä tyynen meren syleilyssä ennen myrskyä rakastavan parin noustua laivaan jonka sumutorvet tuuttaavat kerran tai kaksi kuumottavassa auringonpaisteessa laivan irtaantuessa rannasta ja suunnatessa hiljaa lipuen kohti avomerta kuoron ylimaallisen kauniin ja eteerisen laulu saattelemana on verrattomasti kaunopuheisempaa ja kiehtovampaa sinfonista musiikkia ohjelmallisistakin tendensseistä huolimatta tuukkasen meri sinfoniassa kuin siban primitiivinen ja amatöörimäisen heikko muotokieli ja steriloitu tematiikka tämän tönkkösuolatulle sillille maistuvassa maan matojen ja misäärin viidennessä c duuri muinaismuistosinfoniassaan tematiikan onttoudesta, sävelkielen konservatiivisuudesta ja tremolandon yliannostuksesta johtuen.


  • mozart on hyvin korkealla tasolla edustaessaan olemisen transsendentaalista ydintä, sen perimmäistä tarkoitusta, miltei erkaantuessaan maailmasta vaikka onkin valettu lujaan ja selkeään kristallinkirkkaaseen klassiseen muotorakenteeseen jonka siloitellun kepeän kuoren alle kätkeytyy lähteen pohjattoman syvä kuohunta ja emotionaalinen syvyys jota bee ei saavuttanut mutta pääsi lähelle viimeisissä kvartetoissaan.. suomalaisista tuukkanen, fougstedt, karjalainen, saikkola, linnala, ranta, merikanto, melartin, jne. fasinoivat eniten.

  • en ole tosiaan tuubista paljon löytänyt vähemmän tunnettujen suomalaissäveltäjien teoksia vaikka aikanaan he olivat esitetyimpien säveltäjien kärkikaartia, radiossa kuin konserttisaleissakin.

    Esmes lauri ikosen postromanttiset madetojavaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia. Sinfonia concentratan uusittu-,vaan ei alkuperäisversio, esitettiin radiossakin viimeksi kait joskus 50 luvulla.rariteetista kielii jo sekin että hänen sujuvaa 5. Ja kokosävelisiä aineksiakin sisältävää 6. Sinfoniaansa ei liene koskaan esitetty julkisesti.

    Madetoja kavahti ikosen joidenkin sinfonioiden orkesterikaikua mutta kuuli ikosen esikoissinfoniaa suurisuuntaisemmassa, joskin salmenhaaran mielestä vielä kaavamaisemmassa 2. Sinfoniassa hartaiden aiheiden synnyttämän aidon tunnelman, joskaan ikonen ei kykene laajentamaan aiheidensa sekvensiaalista kehittelyä musiikkinsa kauneudesta lumoutuen tyytyen melodikkona toistamaan vain löytämiään tai taivaasta annettuja aiheitaan lähes sellaisenaan, originaalina, yhä uudelleen varioimatta niitä juuri millään tavoin. Salmenhaaran beethoven rinnastukset tuntuvatkin sitä käsittämättömämmiltä ellei ikonen sitten myöhemmissä sinfonioissaan äkkiseltään hankkinut itselleen beethoveniin tai haydniin verrattavia ammattilaisen kehittelytaitoja, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Yhtymäkohdat wieniläismestariin täytyvätkin olla sangen pintapuolisia kuin klassisten muotoiluperiaatteiden ja taidokkaiden kehittelyjen ansiota. Mutta sitä emme tiedä ennen kuin taivaasta tuleva valo valaisee meille totuuden ikosen sinfonioista.Karakteristisimmat aiheet löytyvät professori salmenhaaran mukaan scherzo-osasta.

    Seuraavassa ikosen alunperin oopperaksi luonnostelemassaan lemminpoika sinfoniassa ensiosa, lemminpoika hiiden hirveä ajaa, etenee pikemminkin beethovens 7. Sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, arvelee erkki salmenhaara, kun taasen sinfonian saarelle selälliselle-osassa ikonen ei suo vähäisintäkään myönnytystä ranskalaiselle koloriitille vaan kirjoitustyyli on kamarimusiikillisen selkeäpiirteistä, kirjoittaa professori toivo haapanen.

    Impressionismi tuntuu menneen ikoselta ohi jälkiä jättämättä hänen tavanomaisesti orkestroiduissa sinfonioissaan, jollei sellaiseksi tyylipiirteeksi katsota esmes joitakin osien alun puhallinsooloja. Vaikutelma myöhempien sinfonioiden ääriosissa on usein varsin beethoveniaaninen

    beethoven vaikutteet ovat ikosella muutoinkin varsin olennainen aspekti hänen sinfonista tyyliään, joka ei kuitenkaan ole, kuten esikuvasta saattaisi luulla, klassismia vaan yleis-ja jälkiromantiikkaa. Joskin 6.sinfoniaakin voidaan pitää tyyliltään lähinnä klassisromanttisena teoksena professori salmenhaaran mukaan.

    Rannan suppea musiikinhistoria mainitsee ikosen esikoissinfonian tulevan likelle sibben konservatiivista tyyliä, jonka vuoksi epiteetti viimeinen sibeliaaninen säveltäjä ei lienekään kaukaa haettu. Rannan mukaan ikonen työskenteli hiukan raskastekoisesti mutta johdonmukaisesti. Useimpien kommentaattorien mielestä laulut ovat säveltäjän parasta antia. Ruotsissakin häntä luonnehdittiin erittäin lahjakkaaksi säveltäjäksi. Tuubista löytyy muutama ikosen viehättävä klaveerisävellys, menuetti.

    Ihmetellä sopii myös saikkolan sotamuistoja sisältävien postromanttisten, traaginen lyyrisine ja pateettisine molliteemoineen ja la campale tuttiorkesterin staccatoiskuineen ja kelloefekteineen blokkimaisessa muotoajattelussaan ja uusklassisten sinfonioiden osaksi tullutta totaalista unohdusta, vaikka ne kuuluvat sekä musiikkitieteilijöiden että mestarin itsensä mielestä säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon ja edustavat professori salmenhaaran mukaan tavallaan tyylillistä vastinetta erään hyvin tunnetun sinfonikon sostakovitsin ko. Lajityypin sinänsä melko heikkolaatuisille teoksille.

    Saikkola suosii sinfonioissaan äärimmäisen nopeita tempokaraktereja ja lisää uusklassisiin sinfonioihin mielellään myös scherzo-osan. Sinfoniassa pensiero movimento, kontrastoivien aiheiden välinen vastakkainasettelu jatkuu loppuun saakka.

    Saikkolan niinikään harvoin kuultu lähinnä nopeista osista koostuva serenadi on salmenhaaran mukaan puhdas tyylipastissi, joskin sitä on luonnehdittu myös 1900 luvu

  • Saikkolan niinikään harvoin kuultu lähinnä nopeista osista koostuva serenadi on salmenhaaran mukaan puhdas tyylipastissi, joskin sitä on luonnehdittu myös 1900 luvun prisman läpi nähdyksi haydniksi. Saikkolan parasta musiikkia sisältyy myös palkittuun oopperaan ristiina sekä taivaaseenmenijä ja nuuskarasia ja 12 sinfoniettaan. Puhallinkvintettoa esitettiin aikanaan myös tel avivin uuden musiikin festivaaleilla.Saikkolan viulukonsertto otettiin tilapäisesti uudellen ohjelmistoon vuosituhannen alussa, mutta säveltäjän tunnetuin "teos" on kuitenkin kaikkien tuntema suomen television vanhempi tunnussävel.

    Myös ranta ja viimeisissä sinfonioissaan mm. Merikanto ja karjalainen sekä kokkonen ja englund edustivat uusklassista tyyliä. Rannan tunnettu kansansävelmä on polyfonisten jaksojen lomassa osa hänen sinfoniastaan oratorio volgare.

    Radio-orkesterin kapellimestari nils-erik fougstedtin dodekafonialla eksperimentoivat tonaalisuuteen ankkuroituneet breitkopf&härtelin julkaisemat sinfoniat monumentaalisessa polyfoniassaan ovat jääneet yhtä vähälle huomiolle nyt kuin aiemminkin musiikin kiistämättömästä mestarillisuudesta ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta. Berglund johti fougstedtin muistokonsertissa säveltäjän sinfonia triptycan.

    Esikoisella on nyt vielä juurensa kansallisromanttisessa valtavirrassa ja sävelmaisemassa ehkä joinekin sibbe vaikutteineen mutta myöhempien sinfonioiden kypsä polyfoninen mestaruus ja modernistiset alluusiot kertovat atonaalisuutta tyylikeinona karsastaneen mutta omia polkujaan kulkeneen säveltaiturin tinkimättömästä ammattitaidosta ja omaleimaisesta visionäärisyydestä hänelle ominaisine omintakeisine tunnelmineen. Fougstedtin varhainen mutta sangen vaikuttava konserttialkusoitto opus 7 oli ladattu tuubin mutta lienee sieltä jo poistettu.

    Tuukkasen meri sinfoniasta on aikoinaan tehty levytys, josta pari osaa oli tuubiinkin ladattu mutta nyttemmin ovat sieltä mystisesti jonnekin kadonneet eikä laajaa 17 minuuttista avausosaa lainkaan. Kapellimestari jussi jalas on johtanut tuukkasen merkittävimpiin kuuluvasta 6. Sinfoniasta tehdyn kantanauhatalleen, jota ei kuitenkaan edes ylen kanavilla ole soitettu miesmuistiin jos koskaan. Tuukkanen itse on johtanut 5. Sinfoniastaan tehdyn kantanauhatallenteen.

    Suvereenisti tunnetuinta sodan jälkeisen ajan suomalaista sinfonista mestariteosta, jota esitetään kai vieläkin säännöllisesti japanissa saakka(suomessa tampereella viimeksi kai -97), vasemmistolaisen pasifistin erkki aaltosen sitä sinfoniaa, josta hänet parhaiten tunnetaan, ei liene koskaan edes levytetty 50 luvulla saamastaan suuresta suosiostaan huolimatta myös useissa itä-blokin maissa. Liekö hän sitten kaihtanut musiikkinsa kaupallistamista ja ollut myötämielinen vain teostensa konserttiesityksille.

    Aaltosen sinfoninen monumentti tehokkainen sinfonisine jaksoineen on sikälin merkittävä lajityyppinsä teos monista jopa varsin atonaalisessa fuugateemassaan dodekafoniaan asti viittaavista fuugista, Anakronistisesta minimalismista, staattisista sointikentistä nousevista fanfaareista, matalien soittimien mollisävyistä, finlandiaan assosioituvista hymniaineksista, scherzon kromatiikasta ja joistakin orkestraalisista efekteistään että sitä voidaan pitää perinteisen ja modernimman sinfoniakäsityksen vedenjakajalla uuden suomalaisen sinfonian airueena.

    Aaltonen itse kiisti sinfoniansa ohjelmalliset tendenssit. Hänen mielestään sinfoniassa ei ole sen enempää ohjelmallisuutta kuin haydn yllätys sinfonian andante osan kuuluisassa patarummuniskussa.

    Marttisen sinfonioiden tyylikarakteri ulottuu uusklassismista vapaasti dodekafonisuutta soveltavaan modernismiin.parhaimmillaan tämä hämeenlinnan shamaaniksikin kutsuttu marttineisti lienee ollut sinfonisten runojen punojana.

    Erik Fordell on useiden kymmenten sinfoniain valtavasta tuotannosta huolimatta, yht.lähes 1800 sävellystä, jäänyt eräiden kamariorkestereiden suosimiksi tulleiden aikalaistensa(PH Nordgren)varjoon epäoikeudenmukaisesti. Turha näitä tuubista on etsiä. Melartin nyt on aika hyvin tuubissa esillä kuten englundkin.

  • Ludvigin huonoin teos on veljenpoika Karl. Teki enemmän hallaa sävellystyölle kuin lavantauti ja syfilis yhdessä.

SEISKA.FI

  • Nyt puhuu Vesa Keskinen! Pohjanmaalta tyly arvio Tarjoushaukka Jorman tempusta: ”Näillä lakeuksilla takinkääntäjät ovat ennenkin saaneet kuulla kunniansa” – kyläkauppias täysin toista mieltä!
  • Cheek paljastui! Ex-räppäri yritti hipsiä salaa Elastisen keikalle – kuva!
  • Järisyttävä sokkikäänne! Silminnäkijä mykistyi Seinäjoen Ideaparkissa: Ottiko Topi Sukari niskalenkin Vesa Keskisestä? – ”Tätä ei katsota hyvällä Tuurissa”

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.