Sulka & Kynä

Kortteja saan paljon. Muulloinkin kun joulu, pääsiäinen, ystävänpäivä, synttäri, nimppari.
Kirjeitä pari kertaa kuukaudessa.
Myös itse kirjoitan ja lähettelen paljon.

Usko vaan, ei kaikilla meidän ikäisillä suinkaan ole nettiä.
Myös on perheitä, missä on, mutta se tavallaan on miehen osaama juttu, ja vaimoja ei edes kiinnosta.

Sain oikein kirjoitetun kirjeen tämän vuoden alkupuolella,sain vielä sen ihmiseltä jonka kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin ainoastaan joulukortit on lähetetty puolin ja toisin. Yllätys oli melkoinen.Itse turvauduin puhelimeen vastataksen, tuntui hankalalle kirjeen kirjoittaminen kun sitä olen tehnyt viimeksi joskus -70 luvulla.

sain kirjeen ystävättäreltäni. kirjoittelemme melko usein ja pidän kirjeiden kirjoittamisesta. Ykskaks saatan kirjoittaa ja lähettää kunhan olen muistanut ostaa kirjekuoria. On kiva yllätys saada oikea kirje.

viimeisestä kirjeestä, ei siitä ole minkäänlaista mielikuvaa.
Kortteja tulee aina silloin tällöin, kun ystävät reissaavat ja tietty sitten niinä "pakollisina" korttien lähetyspäivinä.

Pääsiäsiskorttien lähettely oli välillä unohduksissa, nyt niitäkin taas lähetellään.

Nuorena olin oikea himokirjoittaja, muutama kirje viikossa meni ja tuli, kun itse lähdin maailmalle ja ystävät myös kuka minnekin.
Valitettavasti kaikki ovat jääneet, mieleen vain tulevat monasti kaikki entiset ystävät, mutta osoitteet puuttuu.

että tuo kirjoittaminen on jotenkin enemmän naisten "laji". Ainakin oma sisareni on kova mimmi kirjoittelemaan niin kirjeitä kuin päiväkirjaansa, ihan manuaalisesti.
On se tietysti helppoa istua tietsikan ääressä ja rauhassa miettiä mitä kirjoittaa ja korjata omaa tekstiään jos tarve vaatii.
Mutta kyllä siitä puuttuu se käsinkirjoitetun tekstin sisältämä intiimiys.
Tekstiviestien lähettämistä olen aina inhonnut mutta sillä konstilla saa ihmisen parhaiten kiinni. (Ja onhan niiden lähettäminen toki saanut myös ylimpien päättäjien siunauksen!)

milloin kirjoitin viimeisimmän kirjeeni.

Kaunokirjoituksen mallituskin on jo muuttunut, sitten meidän aikojen.

tuli kirjoitettua ihan oikea pääsiäiskirje!
Minusta itsestäni on tavattoman hauskaa saada "oikeita" kirjeitä ja niinpä kirjoitan, aina silloin tällöin itsekin.
Oikean kirjeen saamisessa on todellakin "sitä jotakin", on ikäänkuin henkilökohtaisempaa ja läheisempää.
Tosin joskus lipsun itsekin tuon kirjoittamisen suhteen oman kirjepaperin käyttöön tietokoneella,
mutta silloinkin on ainakin allekirjoitus käsin kirjoitettu.
Ikäväkseni olen todennut, ettei käsialani vastaa sitä koulussa opittua kaunokirjoitusta, joten vastaanottajalle lienee helpompaa luettavaa, jos kirje on koneella kirjoitettu.
Mutta paperikirje postimerkkeineen ja kirjeensulkija merkkeineen tekee siitä lähettäjänsä näköisen.

, johtuu kai siitä etten ole kovin innokas kirjeen kirjoittaja itsekään.

Rehellisesti sanoen, siitä kun sain oikean kirjeen, kynällä piirretty paperille, ajatuksen kanssa. Siitä on vuosia.
Samoin siitä kun itsen moisen tempun olisin tehnyt.

Näin se vaan kehitys tempaa mukaansa vanhuksenkin.
Liekö sitten syynä laiskuus, koneella nopeampi kirjoittaa ja ei tarvii miettiä missäs se lähin postilaattikko taas olikaan, en muuten tiedä sitäkään uudessa paikassa nyt asuen.
Niin, koneella kun sen kirjoittaa niin ei tarvii muuta kuin klikata "lähetä" ikkunaan ja sinne meni, vaikka keskellä yötä ja toiselle puolelle maapalloa tarvittaessa.
Eikä maksanut "mitään", netin kun kuitenkin kuukausittain maksaa, kuten "sulka & kynäkin".

Mutta hyvä näinkin, että osaamme itseämme kirjallisesti ilmaista, suht' ymmärrettävässä muodossa.
Hyvää kevättä! Ja kirjoitellaan!!

Kirjeen sain viimeksi pari päivää sitten. Mukavaahan se on saada kirje. Sisko kirjoittaa ja minä vastavuoroisesti soitan. Hänellä ei ole tietokonetta, eikä hän osaa lähettää tekstiviestiä. Kälyni on saman periaatteen nainen. Heille lähetän pääsisäiskortin, muille toivotan hyvää pääsiäistä tekstarilla. Kirjettä, siis oikein käsinkirjoitettua, en ole kirjoittanut ainakaan kymmeneen vuoteen.
Sähköpostia toki lähettelen.

Nuorena olin innokas kirjeiden kirjoittaja, mutta nyt vain tänne näitä..
Kortteja on tullut, mutta oikeita kirjeitä? Kyllä on vuosikymmeniä aikaa.
Kännykkä pahus.

syyskuussa 1979 Lontoossa, kun asuintoverini moitti minua vanhanaikaiseksi, kun lähettelin kortteja ystäville ja sukulaisille. Teen niin edelleen varsinkin matkoillani, lienen melkein muumio.

saan yleensä muutamia, joista osa on "oikeasti" kynällä kirjoitettuja. Joulukirjeessä kerrotaan yleensä ystäville tuoreista uutisista ja suunnitelmista tai harvemmin yhteyttä pitävien kanssa voidaan tehdä yhteenveto koko vuoden tapahtumista. Näyttää, että tapa olisi leviämässä ja joka vuosi tulee entistä useampia kirjeitä. Erityisesti ilahduttaa, että seuraava sukupolvi näyttää muistavan omilla joulukirjeillään myös vanhempiensa ikäluokkaa edustavia sukulaisia ja ystäviä tai miksi he meitä "vanhuksia" sitten nimittävätkään.

Omat joulukirjeeni kirjoitan pc:llä, muokkaan kullekin vastaanottajalle yksilölliseksi, tulostan printterillä ja allekirjoitan kynällä. Laitan kortin kanssa samaan kuoreen ja lähetän sellaisille ystäville ja sukulaisille, joiden kanssa ei muuten kovin usein tule pidetyksi yhteyttä. Muutamien ystävien tai sukulaisten kanssa on tapana silloin tällöin lähetellä kirjeitä muulloinkin.

Lyhyempiä viestejä kirjoitan aina silloin tällöin postikortteihin, joita lähetän satunnaisesti ystäviä ilahduttaakseni. Postikortit ja kirjeet ilahduttavat aina, kun niitä on postin seassa kotiin tullessa.

Miksei sähköpostissakin voisi lähettää ja vastaanottaa ihan oikeita kirjeitä?
Mielestäni sisältö ratkaisee, ei toimitustapa.;))

kirjeitä muutaman kuukaudessa. Pidän yhteyttä kaukaisiin sukulaisiini kirjeitse ja sitten on muutama hyvä tuttavakin, joille on kiva kirjoittaa. On ihana saada itsekin noutaa postilaatikosta kirjeitä. TEkstiviestit eivät korvaa kirjettä.