miksi olette

Miksi ette ole teistejä???...vai? Voisitko tarkentaa?

>>Mikä on pääsyy sille, että olette ateisteja>Valitettavasti minulla ei ole väitteelleni mitään järjellistä selitystä.>Omalla kohdallani kyse on tunteesta, kasvatuksesta ja tavasta suhtautua asioihin.

En ole keksinyt yhtäkään syytä kuulua kirkkoon, kun en kerran tunnusta sen opetuksia tosiksi. En näe mitään hyvää tapakristillisyydessä. Kerro toki, jos siinä olisi jotain hyviä puolia, minä vain en keksi ainuttakaan. En pidä oikeina kirkon opetuksia jumalasta, en usko jumalaan, en hyväksy tapaa jolla homoseksuaalit torjutaan, enkä sitä että insestipapeille tarjotaan anteeksiantoa ja toivotetaan tervetulleeksi, enkä hyväksy sitä että kirkkoon otetaan jäseneksi sylivauvoja jotka eivät itse voi päättää. Miksi ihmeessä olisin tuollaisen yhteisön jäsen?

Kun ei usko, niin ei usko. On helpompi elää, kun on rehellinen edes itselleen.

Kirkkoon kuulumisessa ei ole yhtäkään hyvää puolta, vastustan koko sen olemassaoloa, minua häiritsee uskonnon/kirkon aiheuttama paha ja minua kuvottaa sen harrastama "politiikka". Lisäksi minulle ei tule mieleeni yhtäkään hyvää, kohtalaista tai edes huonoa syytä liittyä kirkkoon.

väität olevan vastakohta kristinuskolle. Sehän on vastakohta kaikelle jumaluskoisuudelle.

väität ateismin olevan vastakohta vain kristinuskolle. Sehän on vastakohta kaikille jumaluskoille. Tarinani lyhyesti: Ehkä ateismini pohjaa siihen, että lapsena huomasin uskisvanhempieni olevan oudon tietämättömiä ja suorastaan hölmöjä monessa suhteessa, joten aloin miettimään että miksi joku jumala sitten olisi olemassa. En tiedä, enkä muista, mistä tämä ajatus on tullut päähäni, mutta voisi se näinkin olla.

En ole koskaan pitänyt yhtäkään jumalaa uskottavana. Jotta uskoisin jonkin jumalan olemassaoloon, pitäisi sen olemassaololle olla riittävät perustelut. Sellaisia perusteluja en ole löytänyt/saanut.

Minulla ja sinulla ei ole muuta eroa kuin se, että minä kiellän yhden jumalan enemmän kuin sinä. Uskoisit varmuuden vuoksi Zeukseen, Aasaan, Allahiin jne.

Miksi en kuulu kirkkoon? No, miksi en kuulu islamilaiseen seurakuntaan tai skientologeihin? Koska en usko lainkaan sen opetuksiin ja pidän sen toimintaa paljolti kyseenalaisena. Minusta kysymys on siis absurdi. Yleensä ei ole tapana olla jäsenenä yhdistyksissä, joiden arvoja ei jaa ja toimintaa ei kannata. Minä nimenomaan en "varmuuden vuoksi" rukoile tai käy kirkossa, lue loitsuja tai uhraa vuohia, koska niin kauan kun moisen toiminnan hyödyllisyydestä ei ole mitään näyttöä, se on itsensä huijaamista. Maailmassa on ihan tarpeeksi huijareita muutenkin, ei minun tarvitse vielä olla mukana itseäni silmään viilaamassa. Pitkällinen tutustumiseni sekä kristinuskoon että moniin sen sukulaisuskonnoista vakuutti minut siitä, että kristillisyys on aivan yhtä absurdi kuin kaikki muutkin uskonnot. Lisäksi tutustuminen psykologiaan ja neurologiaan on osoittanut, että kaikki ns. uskonnolliset ilmiöt ovat pohjimmiltaan jäljitettävissä aivojen toimintaan. Sen jälkeen tarvitsi vain myöntää miten tosiasiat ovat. Minusta kyllä yritettiin kasvattaa uskovaista, ja se melkein onnistui. Uskovaisuudelle on vain kovin paha este, jos ihmisellä on kyky kriittiseen ajatteluun ja utelias sekä looginen mieli. Nimenomaan tapani sitkeästi käsitellä todellisuuden kaikkia epämiellyttäviäkin puolia johti minut myöntämään, ettei jumalaan uskomiselle ole mitään päteviä syitä. Siis nimenomaan minun mielestäni päteviä, joillekin päteväksi syyksi uskomiseen riittää, että siitä tulee hyvä mieli. Minä puolestani haluan uskoa vain mahdollisimman tosia asioita.

Koska Jumalasta ei ole mitään näyttöä. Usea kyllä väittää todisteita olevan mutta jostain syystä väitteet eivät ole pitäneet. Rukoilemalla ei tapahdu mitään eikä paha saa palkkaansa ellei niin tehdä. Lue raamattu niin ymmärrät kuinka järjetön ja paha kirja se monilta osin on. Kirja on täynnä hölmöyksiä. Kirkko poimii rusinat pullasta ja jättää muun kertomatta. Mieti myös sitä ketkä raamatun ovat kirjoittaneet, lisäksi koska ja missä, ja kuinka uskottavaa se on. Raamattu ja koraani perustuvat samaan Gilgames taruun. Raamattun väitteet maapallon iästä ovat mieltä vailla. Uskovat yrittävät käännyttää ihmisiä kyseenalaisin jopa härskein keinoin ja kaiken tuon sanan levittämiseen käytetään osin julkisia verovaroja. Edelleen uskojen nimissä tapetaan ihmisiä. "Omalla kohdallani kyse on tunteesta, kasvatuksesta ja tavasta suhtautua asioihin." -Juuri niin, sitä kutsutaan myös aivopesuksi. Pienestä lähtien kun kieritetään riiteissä ja hoetaan Jumalan olemassaoloa niin sitä aletaan pitämään totena. Vielä kun tämä kaikki puetaan hyvään ja onneen tulevasta taivaasta vaihtoehtona helvetti niin avot kun tuntuu hyvältä uskoa, olen oikealla tiellä;) Se mihin yhteiskuntaan olet sattunut syntymään, vaikuttaa siihen mihin uskot(tai olet uskomatta). Ja näille perusteluille ei loppua näy;) -meinasin jo nukahtaa.

Vastaus on lyhyt ja selkeä; En usko jumalaan/jumaliin. Ja mitä olen fiksujen uskovaisten kanssa jutellut, hekin ovat kanssani samaa mieltä tuollaisesta teeskennellystä "uskonnollisuudesta". Parempi olla rehellisesti se mitä on, kuin elää valheellisessa uskossa. Toisin sanoen, olen mielummin rehellisesti ateisti, kuin teeskennellysti uskovainen.

Koska olen uskovainen, häpeän Jeesusta.

Eipä siinä mitään sen kummempaa oikeastaan ole. Tai no ehkä jotakin sentään. Koska olen rehellinen itselleni enkä halua esiintyä henkilönä joka en oikeasti ole. Tässä siis syy minkä takia minä en ole nimi kristitty. Minä en katso että kristinuskon opetuksilla olisi juurikaan minulle annettavanaan näin ideologian puolella eikä minulla ole mitään syytä uskoa että sen esittämät myyttiset ja mystiset tapahtumat olisivat oikeasti tapahtuneet. En ole kokennut minkäänlaista henkilökohtaista uskonnollista kokemusta joten minulla ei ole edes subjektiivisia perusteluja millekkään jumaluskolle. Lisäksi ei ole olemassa ainuttakaan uskonnollista konseptia jonka perustelut eivät eroaisi toisistaan vaan ne kaikki perustuvat sokeaan luottamukseen ja uskoon sekä jonkin muutoin täysin mielettömältä tuntuvan konseptin hyväksymiseen totuutena. Minulla ei siis ole todisteita siitä että mikään uskonnollinen aate ja ideologia olisi oikeassa eikä kukaan ole osannut perustella minulle minkä takia minun pitäisi uskoa johonkin tiettyyn uskontoon. Näin ollen en katso voivani sanoa uskovani positiivisesti että jokin jumala taikka jumalat olisivat olemassa ja näin ollen olen ateisti.

Ei ole mitään mihinkä voisi vastata. Vähän sama kun sulta kysyttäisiin miksi olet syntynyt.

Eikö ole hyvin merkillistä, että maailmassa on hirveästi sotia, nälänhätää, korruptiota, sairauksia, kurjuutta, epätasa-arvoisuutta... jne, mutta ainoa mitä "jumala" kykenee näille REALISTISILLE asoille tekemään on tämä: http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.uctaa.net/articles/misc/images/jesus.jpg&imgrefurl=http://www.uctaa.net/articles/misc/misc07/misc121.html&usg=__ff0YewarKTiEmNyK1lSAaF_OgjA=&h=450&w=350&sz=26&hl=fi&start=107&tbnid=3fRSYu0r-KabGM:&tbnh=127&tbnw=99&prev=/images?q=appear jesus&gbv=2&ndsp=21&hl=fi&sa=N&start=105 ..Eli ilmestyä kuvana koiran perseeseen? No, DOG luettuna toisin päin on GOD. Jokainen näkee mitä haluaa, mutta ei oikein vielä vakuuta. Hyväsydämisyys, inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus ovat riippumattomia satuolennoista. Ne toimivat hyvin ilman niitäkin. Joulusta voi nauttia myös ilman, että täytyisi uskoa joulupukkiin.

Koska, jumalasta ei ole olemassa yhtään sellaista tosiasiaa, mikä antaisi aihetta edes epäillä sitä todeksi. Ei mitään. Minun mielestä satuihin ja höpötyksiin uskominen on taas aivan tyhmää, suorastaan sairasta. Ihmettelen suuresti miksi joku uskoo siihen ja tähän löytyykin jo faktaa: Jotkut ihmiset ovat helvetin taikauskoisia, eivätkä näin hallitse mielikuvitustaan.

Tapakristitty voi vielä olla aika kaukana piiloateistista. Tavallinen nimikristittykään ei vältäämättä omasta aloitteestaan juuri käy kirkossa, mutta ei kehtaa kieltäytyäkään, kun sukulaisella on häät, rippijuhlat tai hautajaiset. Nimikristitty myös jättää eroamatta kirkosta silkkaa laiskuuttaan ja pelkoaan siitä mitä vanhakantaiset sukulaismummotkin sanoisivat. Helpointa on ulvoa susien mukana - helpompaa kuin joutua silmätikuksi. Itse olen kai sen verran "nimikristitty" että saatan käydä sukulaisten kutsumana kirkkojuhlissa. Mutta sen eron olen tehnyt patalaiskaan nimikristittyyn, että olen vaivautunut eroamaan kirkosta. Ero kohdallani kulkee konkreettisesti ainakin siis kirkollisveron maksussa. Nimikristittyhän toteaa että rahasumma on niin pienikin, eikä viitsi sen takia vaivautua eroamaan. Nimikristitty: laiska pelkuri. Ateisti: rohkea ja viitseliäs.

...koska en usko jumaliin. En niihin joihin sinäkään et usko enkä sitten vielä siihenkään johon sinä olet taipuvainen uskomaan vain siksi kun ilmeisesti satuit syntymään kristinuskon vaikutuspiiriin. En ymmärrä tuota "varmuuden vuoksi" -kysymystäsi. Maailmassa on kautta aikojen uskottu tuhansiin eri jumaliin, miksi ihmeessä olisin uskovinani "varmuuden vuoksi" juuri Jahveen? Juuri minun syntymäni Suomeenko tekisi juuri Suomessa tällä hetkellä olevan valtauskonnon siksi oikeaksi? Tuo ajattelutapa teksi minusta melko merkittävän ihmisen... Raamattu, johon kristinusko perustuu, on täynnä epäuskottavia asioita, suoranaisia epätotuuksia ja ristiriitoja. Siinä että maailmankaikkeus on niin valtava ja monimuotoinen, maapallo siinä niin pieni mutta kuitenkin niin ihmeellisen hieno kaikkine elämänmuotoineen ja biotooppeineen ja ihmiset niin sekalainen joukko olentoja erilaisine historioineen - ja Raamatun kertomuksissa Jumalasta joka on kiinnostunut yhdestä kansasta - tai oikeastaan yhdestä suvusta, heidän viittojensa tupsuista, heisdän esinahoistaan, uhrieläinten veren vihmomisen tavoista ja temppelin koristepienoista - niin, siinä on niin valtava klappi että sen kolke kuuluu minun korviini suorastaan tuskallisena aina kun kristityt puhuvat uskostaan. En myöskään ole oikein yhdistysihmisiä, joten huvin vuoksi en halua kuulua mihinkään yhdistykseen, siihen ei ole mitään tarvetta. Haluan myös elää rehellisesti - en siis voi sanoa uakovani jotakin mitä en usko.

"Mikä on pääsyy sille, että olette ateisteja, ettekä esimerkiksi nimikristittyjä." Nimikristitty, joka ei usko jumalaan, tai kuten muotoilit, ajattelee, että tuskin mitään jumalaa on olemassa, on ateisti. Kirkkoon kuuluminen ja ateismi eivät ole vastakohtia. Itseasiassa niiden välillä ei ole suoraa riippuvutta, vaikka varmasti korrelaatiota, joskin negatiivistä. Mutta, kerron lyhyesti miksi en usko jumalaan enkä kuulu kirkkoon. Sitä kait haluat kysyä alunperin. Ateismi Todistamisen taakka on positiivisen väitteen esittäjällä. Yhdestäkään jumalasta, tai itseasiasta mistään yliluonnollisesta ei ole yhtään todistetta. Kaikki tutkimus vie pois päin yliluonnollisesta. Kaikki uskonnot ovat erittäin epäuskottavia, tiede sen sijaan selittää uskottavasti moniakin asioita jopa maailman syntyyn ja elämän syntyyn liittyen. Listaa voisin jatkaa pitkään, mutta tässä oleellisin anti varmaankin. Kirkkoon kuulumattomuus Erosin kirkosta intin jälkeen. Pääsyyt: 1. Vastustan kirkon levittämää virheellistä maailmankuvaa 2. Vastustan lasten uskonnollista kasvatusta. Arvokasvatus on erittäin tärkeää, mutta siihen ei saisi sotkea mitään tuhansia vuosia vanhoja paimentolaistarinoita jostain yliluonnollisesta ja tieteenvastaisesta. 3. Vastustan kirkon erioikeuksia 4. En usko kirkon oppeihin (yliluonnollisen osalta) 5. Halusin kantaa oman korteni kekoon kirkon vaikutusvallan vähentämiseksi, sekulaarimman yhteiskunnan saavuttamiseksi, sekä tasa-arvon parantamiseksi eri ihmisryhmien välillä

"Mikä on pääsyy sille, että olette ateisteja, ettekä esimerkiksi nimikristittyjä." Olen mielummin rehellinen itselleni sen sijaan, että toimisin niin kuin useimmat tekevät tai haluaisivat minun tekevän. Kun en koe kirkkoa tai kristinuskoa omakseni, niin miksi ihmeessä kuuluisin siihen ja laiduntaisin tavan vuoksi mukana. Minä en myöskään pue päälleni vaatteita, joissa lukee Adidas, Nike, Lewis tai mitä niitä nyt onkaan, koska minulla ei ole tarvetta kuulua jonkun mielipidejohtajan tai 'piirien' julistamaan kulttiin.

koska en usko jumaliin. Jos sellaisia olisi olemassa, niin luulisi jotain näyttöä jo löytyneen, mutta eipä vaan ole. Ja jos niitä siitä huolimatta olisi olemassa, niin miksi niitä rukoilla pitäisi? Mikä idea siinä rukoilemisessa muka on?

Lapsuudessa uskosta ja jumalasta ei oikeastaan keskusteltu. Sen verran asia oli esillä että äitini ehkä oli lievästi uskossa ja kuunteli joskus jumalanpalveluksia radiosta ja saattoi käydä kirkossakin. Isäni oli kirkon ja uskonnon suhteen hyvin kriittinen vaikka ei koskaan lausunut ääneen uskoiko vai ei. Kirkkoon kuului kuitenkin. En tuntenut mitään tarvetta pohtia asiaa ennen kuin eräs työtoverini jonka kanssa pidettiin filosofisia keskusteluja esitti kysymyksen mikä minun suhteeni on jumalaan. Hetken mietittyäni sanoin että en tiedä koska asiaa en ole koskaan pohtinut vaikka kuuluin kirkkoon ja olin käynyt rippikoulunkin. Ajattelin että pitääpä ottaa selvää. Ryhdyin lukemaan UT:ta. Tätä vaihetta kesti jonkin aikaa. Lopputulos oli että ei minusta uskovaa saa vaikka kuinka yrittäisin. Ryhdyin miettimään kirkkoon kuulumista ja päätin erota siitäkin koska en löytänyt järkevää syytä jäädä. Pääseehän sinne takaisin jos katumapäälle joskus tulee. Näin ollen ateismini on seuraus pohdinnoistani enkä ole löytänyt mitään syytä muutta mieltäni sen suhteen. Olen tavallaan kiinnostunut uskonnoista koska siitä oppii miten ihmiset ajattelevat ja näin ollen auttaa ymmärtämään heitä paremmin.

Kulli karva haisee pallilllle