Vihdoin viiden surkean aviovuoden jälkeen sain suuni auki ja todettiin sitten yhdessä ettei tämä näin voi jatkua. Ollaan oltu vaan ja oltu, ei puhuttu mistään asioista. Kaikki lakaistu siististi maton alle. Ihan vieraita tosillemme tunteinemme. Onko parisudeterapiasta hyöytyä, kannattaako kokeilla? Molemmat kyllä haluaisi katsoa keinot, jos vaikka löydettäisiin toisemme. Jos ei mikään sitten auta, ratkaisu on sitten eroaminen. Jotain tarttis tehdä....
Parisuhde terapia
-Lonely rider-
94
23016
Vastaukset
- eivind
Itse sain mieheni mukaan terapiaan vasta sitten kun oli jo liian myöhäistä; olin löytänyt uuden polun jota kulkea. Jos olisimme menneet viisikin vuotta aikaisemmin terapiaan, olisi kahdenkymmenen vuoden liitolla ollut mahdollisuus vielä pelastua. Ja sitäpaitsi, vaikka tulos olisin sitten ero, olisi kuitenkin asiat selvitetty ja uusi elämä voisi alkaa puhtaatla pöydältä!
- Eronnut pitkästä liitosta
Menkää ihmeessä, ero on ihan vihoviimeinen ratkaisu, siihen mennään kun kaikki muut keinot on käytetty! Teillä ei ilmeisesti ole tosi vakavia ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa. Olen eronnut mitäänsanomattomasta liitosta kolme vuotta sitten ja kadun. Oli se parempi kuin tämä tyhjyys, ystävien ja sukulaisten menetys, yhteisen tulevaisuuden ja vanhuuden puuttuminen. Kun puolisot kasvavat yhteen vuosien aikana niin ero on kuin raajan amputointi.
..voi koittaa parantaa myös ihan yksilöterapiallakin, jos miehelle "kallonkutistaja" on kova paikka. Suhde kun kuitenkin muodostuu kahdesta erillisestä ihmisestä, eikä niinkään siitä yhtälöstä nimeltä parisuhde. :)
- 32vmies
Plussa-pallero kirjoitti:
..voi koittaa parantaa myös ihan yksilöterapiallakin, jos miehelle "kallonkutistaja" on kova paikka. Suhde kun kuitenkin muodostuu kahdesta erillisestä ihmisestä, eikä niinkään siitä yhtälöstä nimeltä parisuhde. :)
...vaikeata mennä terapiaan. Meillä on nimittäin juuri nyt sellainen tilanne. Eikä ole mitään väkivalta, alkoholi, pettämisjuttuja... Eli ei se aina ole se mies joka ei terapiaan haluaisi mennä. Asennevika pois naiset!!!
- tee elämäsi eteen jotakin.
Eronnut pitkästä liitosta kirjoitti:
Menkää ihmeessä, ero on ihan vihoviimeinen ratkaisu, siihen mennään kun kaikki muut keinot on käytetty! Teillä ei ilmeisesti ole tosi vakavia ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa. Olen eronnut mitäänsanomattomasta liitosta kolme vuotta sitten ja kadun. Oli se parempi kuin tämä tyhjyys, ystävien ja sukulaisten menetys, yhteisen tulevaisuuden ja vanhuuden puuttuminen. Kun puolisot kasvavat yhteen vuosien aikana niin ero on kuin raajan amputointi.
kukaan sinua ei tule kotoa hakemaan mukaan mihinkään toimintaan. itse erosin yli 23 vuotta kestäneestä liitosta, nollasin tilanteeni ja aloin alusta uudella paikkakunnalla. siis ihan tyhjästä ja nyt on seuraelämä jo liiankin vilkasta, en jääny kotiin ihmettelemään vaan liityin kahteen yhdistykseen ja toimin aktiivisesti niissä jotta sain sisältöä elämääni, nyt on sitten matkoja yhdistyksen puitteissa monta kertaa vuodessa ja uusi mieskin löytyi kuvioihin kun olin aktiivisesti ulospäinsuuntautunut enkä nurkissa jääny nuriseen. jos minäkin olen tähän pystyny liikuntarajoitteisena vammaisena niin kyllä muutkin onnistuvat. minulle ero oli parasta mitä lasteni syntymän jälkeen olin kokenut.
- avioliitto kunniaan
Eronnut pitkästä liitosta kirjoitti:
Menkää ihmeessä, ero on ihan vihoviimeinen ratkaisu, siihen mennään kun kaikki muut keinot on käytetty! Teillä ei ilmeisesti ole tosi vakavia ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa. Olen eronnut mitäänsanomattomasta liitosta kolme vuotta sitten ja kadun. Oli se parempi kuin tämä tyhjyys, ystävien ja sukulaisten menetys, yhteisen tulevaisuuden ja vanhuuden puuttuminen. Kun puolisot kasvavat yhteen vuosien aikana niin ero on kuin raajan amputointi.
Ambutaatiosta ei voi toipua.
- eroamaan..
tee elämäsi eteen jotakin. kirjoitti:
kukaan sinua ei tule kotoa hakemaan mukaan mihinkään toimintaan. itse erosin yli 23 vuotta kestäneestä liitosta, nollasin tilanteeni ja aloin alusta uudella paikkakunnalla. siis ihan tyhjästä ja nyt on seuraelämä jo liiankin vilkasta, en jääny kotiin ihmettelemään vaan liityin kahteen yhdistykseen ja toimin aktiivisesti niissä jotta sain sisältöä elämääni, nyt on sitten matkoja yhdistyksen puitteissa monta kertaa vuodessa ja uusi mieskin löytyi kuvioihin kun olin aktiivisesti ulospäinsuuntautunut enkä nurkissa jääny nuriseen. jos minäkin olen tähän pystyny liikuntarajoitteisena vammaisena niin kyllä muutkin onnistuvat. minulle ero oli parasta mitä lasteni syntymän jälkeen olin kokenut.
yllytät eroamaan vaikka toinen kysyi neuvoa AVIOLIITON PELASTAMISEEN kumma kun eronneet jotka todellisuudessa voivat huonosti, yllyttävät naimisissa oleviakin eroamaan, itse pelastimme avioliittomme eikä nyt valittamista, olemme tasapainoisia!!
- ei halua terapiaan?
32vmies kirjoitti:
...vaikeata mennä terapiaan. Meillä on nimittäin juuri nyt sellainen tilanne. Eikä ole mitään väkivalta, alkoholi, pettämisjuttuja... Eli ei se aina ole se mies joka ei terapiaan haluaisi mennä. Asennevika pois naiset!!!
Kummastelen miksi toinen osapuoli ei halua terapiaan, kun suhteessa selvästi on ongelmia. Mitä hän silloin pelkää? Pelkääkö vaikeitten tunteitten kohtaamista. Pelkääkö jonkin asian paljastumista vai mitä. Tää on mulle arvoitus.
- on se ongelmavyyhti, miks
ei halua terapiaan? kirjoitti:
Kummastelen miksi toinen osapuoli ei halua terapiaan, kun suhteessa selvästi on ongelmia. Mitä hän silloin pelkää? Pelkääkö vaikeitten tunteitten kohtaamista. Pelkääkö jonkin asian paljastumista vai mitä. Tää on mulle arvoitus.
ns. normaalinkin pitää sen vyyhdin kaa mennä terapiaan?
- kateus joka
eroamaan.. kirjoitti:
yllytät eroamaan vaikka toinen kysyi neuvoa AVIOLIITON PELASTAMISEEN kumma kun eronneet jotka todellisuudessa voivat huonosti, yllyttävät naimisissa oleviakin eroamaan, itse pelastimme avioliittomme eikä nyt valittamista, olemme tasapainoisia!!
pistää yllyttämään. Jos ei ite onnistunut niin ei muittenkaan halua onnistuvan. Maalataan kuvaa ruusuisesta ja vapaasta elämisestä.
- Vizi
avioliitto kunniaan kirjoitti:
Ambutaatiosta ei voi toipua.
Ei, mutta parhaimmillaan se tuo uusia ulottuvuuksia taisteluun jota elämäksi kutsutaan.
- mölö
kateus joka kirjoitti:
pistää yllyttämään. Jos ei ite onnistunut niin ei muittenkaan halua onnistuvan. Maalataan kuvaa ruusuisesta ja vapaasta elämisestä.
Juu tosiaa onhan niitä varmaa paljoki jotka oikee haluis et toiset erois, jopa ns. ystävä. Kevättä siul!
- Eron jälkeen
Eronnut pitkästä liitosta kirjoitti:
Menkää ihmeessä, ero on ihan vihoviimeinen ratkaisu, siihen mennään kun kaikki muut keinot on käytetty! Teillä ei ilmeisesti ole tosi vakavia ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa. Olen eronnut mitäänsanomattomasta liitosta kolme vuotta sitten ja kadun. Oli se parempi kuin tämä tyhjyys, ystävien ja sukulaisten menetys, yhteisen tulevaisuuden ja vanhuuden puuttuminen. Kun puolisot kasvavat yhteen vuosien aikana niin ero on kuin raajan amputointi.
Olen samaa mieltä.Ero vihoviimeinen ratkaisu.Oma tarinani on kuin kopio kirjoittamastasi.En todellakaan suosittele eroa yhdellekkään parille,ellei sitten kyseessä ole väkivalta,alkoholismi tms..Ns.mitäänsanomaton liitto ei ole syy erota,huomasin minäkin sen vasta jälkeenpäin,valitettavasti.Ystävien,joidenkin sukulaisten ja yhteisen vanhuuden menetys,ei niitä uusi suhde korvaa.Etenkin jos ja kun takana on pitkä yli 20v liitto ,kuten minullakin.Ei tarvitse rypeä itsesäälissä,eikä elää menneessä,ihminen ei vaan unohda 20v elämästään,halusi tai ei.
- ulrica
tee elämäsi eteen jotakin. kirjoitti:
kukaan sinua ei tule kotoa hakemaan mukaan mihinkään toimintaan. itse erosin yli 23 vuotta kestäneestä liitosta, nollasin tilanteeni ja aloin alusta uudella paikkakunnalla. siis ihan tyhjästä ja nyt on seuraelämä jo liiankin vilkasta, en jääny kotiin ihmettelemään vaan liityin kahteen yhdistykseen ja toimin aktiivisesti niissä jotta sain sisältöä elämääni, nyt on sitten matkoja yhdistyksen puitteissa monta kertaa vuodessa ja uusi mieskin löytyi kuvioihin kun olin aktiivisesti ulospäinsuuntautunut enkä nurkissa jääny nuriseen. jos minäkin olen tähän pystyny liikuntarajoitteisena vammaisena niin kyllä muutkin onnistuvat. minulle ero oli parasta mitä lasteni syntymän jälkeen olin kokenut.
kaikki ei välttämättä halua erota ensimmäisenä vaihtoehtona.jos se sinulle sopi niin hieno homma sitten.
- bibibell
Eron jälkeen kirjoitti:
Olen samaa mieltä.Ero vihoviimeinen ratkaisu.Oma tarinani on kuin kopio kirjoittamastasi.En todellakaan suosittele eroa yhdellekkään parille,ellei sitten kyseessä ole väkivalta,alkoholismi tms..Ns.mitäänsanomaton liitto ei ole syy erota,huomasin minäkin sen vasta jälkeenpäin,valitettavasti.Ystävien,joidenkin sukulaisten ja yhteisen vanhuuden menetys,ei niitä uusi suhde korvaa.Etenkin jos ja kun takana on pitkä yli 20v liitto ,kuten minullakin.Ei tarvitse rypeä itsesäälissä,eikä elää menneessä,ihminen ei vaan unohda 20v elämästään,halusi tai ei.
Joskus on vain parasta päättää,, päästää osapuolet rakentamaan uutta omannäköistä elämää..
- Mitä on rakkaus?
Minä myös uskoisin että apua olisi.En vaan saanut enää Ex:ää innostumaan kaippa oli tehnyt ratkaisun jo aikaisemmin.Itse kävin eron jälkeen pari kertaa psykologilla mutta ei kolahtanut mulle.Nyt tässä "etsitään" sitä oikeaa.Vaikka ei se taida tulla kuin sattumalta...
- jos ei
avioliitolle. Melkoinen taivuttelu ja ihan toisen moinen kriisi tarvittiin, ennenkuin mieheni taipui terapiaan. Lisäaikaa avioliitollemme ainakin tuli (nyt 22v silloin 17v). Mutta todellinen apu tuli minulle itselleni. Nyt en pelkää "lähteä" jos se näyttää olevan vastaus. Ja uskon, että erosta tulee /tulisi siistimpi kun molemmat ymmärtävät paremmin mistä on kyse. Terapiaan vaan (hirvee sana) Kyllä se kannattaa!
- parisuhteen ongelmat
on se ongelmavyyhti, miks kirjoitti:
ns. normaalinkin pitää sen vyyhdin kaa mennä terapiaan?
Parisuhteessa on kaksi osapuolta, jotka molemmat vaikuttavat suhteeseen omalta osuudeltaan. Jos suhteessa on ongelmia, ne pitää yhdessä ratkaista. Suhdetta ei auta, jos vain toinen käy terpiassa. Jos ei näe omaa osuuttaan suhteen tilanteeseen, jo se on pariterapian paikka. Suhde ei koskaan ole musta valkoinen niin, että toinen olisi yksin syyllinen ja toinen syytön osapuoli. Jos taas ongelma on yksilötasolla, silloin siihen paras keino ei ole pariterapia.
- Jussi__777
mölö kirjoitti:
Juu tosiaa onhan niitä varmaa paljoki jotka oikee haluis et toiset erois, jopa ns. ystävä. Kevättä siul!
tutkimusten mukaan ero aiheuttaa kummallekin puolisolle 75 pisteen stressin, puolison kuolema taas 100. siispä erossa perhe kärsii 150 p, jos taas eroa suunnitteleva ampuu ittesä kärsimys o vaa sata. lisäks eros menee puoliks omaisuus ja jää henkivakuutus saamatta. et järkevästi ajatelle parhee kannalta ero ei o paras ratkasu. kyllähä nuo monet kehuu uutta liittoosa va suoraa sannoe mulla o kyl epppäilyjä et jos ei kykene entistä pitää kasas kui se uus jos o tasa varmasti enemmä ongelmii kestää. et äkkii voi olla siin tilantees et ehtii va sitä täydellistä. jos toine ei vie roskii aamusella, eiku vaihtoo josko löytys sellane joka sen tekköö. .
- Santtu
ei halua terapiaan? kirjoitti:
Kummastelen miksi toinen osapuoli ei halua terapiaan, kun suhteessa selvästi on ongelmia. Mitä hän silloin pelkää? Pelkääkö vaikeitten tunteitten kohtaamista. Pelkääkö jonkin asian paljastumista vai mitä. Tää on mulle arvoitus.
Asiaan mitenkään liittymättä, mutta puolisoni ei esimerkiksi halua "ammattiapua". Ollut aiemmin masennuksen vuoksi terapiassa, mutta ei kokenut saaneensa siitä mitään irti. Nyt tietenkin suhtautuu kyseiseen hoitomuotoon hieman skeptisesti.. :)
- Aatos Jalo
on se ongelmavyyhti, miks kirjoitti:
ns. normaalinkin pitää sen vyyhdin kaa mennä terapiaan?
No meniskö sit vaikka puhumaan järkeä sille terapeutille. Muutenhan se ongelmavyyhti puhuu sen tantan ympäri omilla vääristyneillä ajatuksillaan ja saa sieltä uskonvahvistusta, että syy on siinä viattomassa osapuolessa.
- Suhteellinen
jos ei kirjoitti:
avioliitolle. Melkoinen taivuttelu ja ihan toisen moinen kriisi tarvittiin, ennenkuin mieheni taipui terapiaan. Lisäaikaa avioliitollemme ainakin tuli (nyt 22v silloin 17v). Mutta todellinen apu tuli minulle itselleni. Nyt en pelkää "lähteä" jos se näyttää olevan vastaus. Ja uskon, että erosta tulee /tulisi siistimpi kun molemmat ymmärtävät paremmin mistä on kyse. Terapiaan vaan (hirvee sana) Kyllä se kannattaa!
Ei se terapiakaan ole mikään ihmelääke. Ei se ole autokorjaamo, jossa joku muu korjaa auton kuntoon. Siellä joutuu puhumaan vaikeistakin asioista, ja työ parisuhteen eteen pitää tehdä itse suhteessa.
- Kirkkaasti mielessä
Aatos Jalo kirjoitti:
No meniskö sit vaikka puhumaan järkeä sille terapeutille. Muutenhan se ongelmavyyhti puhuu sen tantan ympäri omilla vääristyneillä ajatuksillaan ja saa sieltä uskonvahvistusta, että syy on siinä viattomassa osapuolessa.
Ei terapeutti ole mikään parisuhteen osapuoli, vaan ulkopuolinen ja puolisot selvittävät terapeutin avustuksella keskinäisiä välejään, kun eivät kaksin enää kykene. Terapeutti ei ole myöskään tuomari, ei kummankaan asianajaja eikä päätösten tekijä.
- onnellinen yksin
Eron jälkeen kirjoitti:
Olen samaa mieltä.Ero vihoviimeinen ratkaisu.Oma tarinani on kuin kopio kirjoittamastasi.En todellakaan suosittele eroa yhdellekkään parille,ellei sitten kyseessä ole väkivalta,alkoholismi tms..Ns.mitäänsanomaton liitto ei ole syy erota,huomasin minäkin sen vasta jälkeenpäin,valitettavasti.Ystävien,joidenkin sukulaisten ja yhteisen vanhuuden menetys,ei niitä uusi suhde korvaa.Etenkin jos ja kun takana on pitkä yli 20v liitto ,kuten minullakin.Ei tarvitse rypeä itsesäälissä,eikä elää menneessä,ihminen ei vaan unohda 20v elämästään,halusi tai ei.
Miksi elää mitäänsanomattomassa liitossa kun voi elää toisinkin?Jos ja kun homma ei toimi(ole koskaan toiminutkaan)niin siinä mitkään terapiat enää auta.Joskus on vaan parempi lähteä eri suuntiin.
Itse en ainakaan suostuisi ikinä elämään mitäänsanomattomassa liitossa pelkästään sen takia että pelkään menettäväni ystäväni.
- terapiatero
Jos homma on ohi ja sen tuntee niin ei siinä mitkään terapiat auta. Ehkä jossain solmutilanteissa jos tahtoa on vielä jatkaa eikä vain roikkua...
- on hyvä pointti
Terapiassa voi myös käydä selväksi, että ero on paras vaihtoehto. Eikä terapia muutenkaan kannata, jos molemmat eivät ole täysillä mukana eikä yhteistä tahtoa yhteisestä tulevaisuudesta tahdo löytyä.
- Ei...
....Kannata jatkaa. Vaikka se lopettaminen koskee, kokemuksesta tiedän, niin järkevämpää on kuitenkin lopettaa se parisuhde siihen, jos ei toimi, kuin riutua siinä entisessä-huonossa.
- se menee:
on hyvä pointti kirjoitti:
Terapiassa voi myös käydä selväksi, että ero on paras vaihtoehto. Eikä terapia muutenkaan kannata, jos molemmat eivät ole täysillä mukana eikä yhteistä tahtoa yhteisestä tulevaisuudesta tahdo löytyä.
Vaimo naristinen frigidi, itse neuroottinen terapia-asiakas! Kumpikin haluaa erota, kumpikaan ei halua päästää irti ! Siis, elämä on ?
- Jussi__777
Ei... kirjoitti:
....Kannata jatkaa. Vaikka se lopettaminen koskee, kokemuksesta tiedän, niin järkevämpää on kuitenkin lopettaa se parisuhde siihen, jos ei toimi, kuin riutua siinä entisessä-huonossa.
siis jos suhde o sellanen ettei sitä voi korjata, siis jos toinen on vaikka alkoholisoitunut himomurhaaja ja toine taas huumeriippuvainen sadisti. siis elleivät puolisot ole vankilassa, tietty ne voivat tollaset pikku viat toisiaa tukien korjata mut jos toine o vankilas ja toine hulluje huoneel eristykses ne ero ois eräs vaihtoehto ainaki mikäli kumpikii o parantumato ja suap elinkautise.
- Disturb
Juuri tätä tää on kun epätoivoiset haluaa pitää kaikin keinoin kiinni vaikka tunteita ei kummallakaan ole.. pitää vain olla se "joku" jonka kanssa olla.
- Mr.Obvious
En keksinyt parempaa otsikkoa, mutta DAAAA?!?!?!?! "Juuri tätä tää on kun epätoivoiset haluaa pitää kaikin keinoin kiinni vaikka tunteita ei kummallakaan ole.. pitää vain olla se "joku" jonka kanssa olla." - Kerros miksi ihmiset ylipäätään menevät aina vaan hakemaan omaa rakasta? Esim. lapsiahan saa ilmankin... Läheistä rakkautta pari päivää viikossa (niinkuin vakiintuneessa suhteessa yleensäkin) saa rakastajalla / rakastajattarillakin, miksi siis tuhlaamaan aikaansa etsimään ns. "sitä yhtä ainoaa oikeaa" joka on kaikenlisäksi vastoin ihmisten luonnollista biologiaa ja käyttäytymistä? Jotta OLISI JOKU. Näin se vaan on. Jostakin syystä me ihmiset haluamme jonkun. Kaikilla muillakin on se paras ystävä joka tulee mukaan joka paikkaan ja joka jakaa murheet. Me haluamme että me omistamme jonkun, joka on ihan oma. Rakkaus ei ole niin yksiselitteinen kuin mitä sinä luulet. Luulet että rakkaus on sitä mitä elokuvissa näkee, mutta sitä se ei välttämättä ole. Esimerkiksi voithan rakastaa jotakin ihmistä vaikka hän ei rakasta sinua. Voit olla surullinen ja vihainen jollekin siitä että hän ei rakasta sinua, mutta silti rakastaa häntä. Suhteessa toiseen ihmiseen voi olla jokin ongelma, mutta rakkaus ei ole hävinnyt. Rakkaushan ei IKINÄ kuole, siksi pitkästä suhteesta eronneet kuvaavat hyvin eroa "raajan amputoinniksi", koska sitähän se on. Rakkaus ei ole pusuja, haleja ja seksiä, mitä nyt media antaa ymmärtää.. Rakkautta ensinnäkin on montaa: Rakkaus voi olla veljeä tai sisarta, vanhempia, sukulaisia, tai ystäviä kohtaan. Se voi olla jotakin toista ihmistä kohtaan. Se voi olla vihan-, surun-, tai mustasukkaisuudensekaista. Sitä voi olla paljon, tai sitä voi olla vähän vähemmän. Yleisesti rakkaus on suurempaa välittämistä. Miten tällaisen tunteen jälkeen, jota on kokenut jo monta vuotta, voi yht'äkkiä menettää? Ei voikaan. Se ottaa oman aikansa itsellään parantua jos pitkästä suhteesta eroaa. Tämä selittikin aika hyvin aloittajan pointin, miksi hän etsii vastauksia siihen kannattaako parisuhdeterapiaa kokeilla - nehän maksavat aikalailla, ja jono voi olla hyvin pitkä. Lisäksi aloittaja RAKASTAA miestään, kyse ei ole (niinkuin sinä sen ilmaisit) esineestä josta voi noin vain luopua, vaan kyse on toisesta ihmisestä jota aloittaja rakastaa.. Mutta mitä sinä rakkaudesta tiedät - tekstisi perusteella ikinä ole sellaisesta KUULLUTKAAN saatika kokenut.
- zerafiina_1
Mr.Obvious kirjoitti:
En keksinyt parempaa otsikkoa, mutta DAAAA?!?!?!?! "Juuri tätä tää on kun epätoivoiset haluaa pitää kaikin keinoin kiinni vaikka tunteita ei kummallakaan ole.. pitää vain olla se "joku" jonka kanssa olla." - Kerros miksi ihmiset ylipäätään menevät aina vaan hakemaan omaa rakasta? Esim. lapsiahan saa ilmankin... Läheistä rakkautta pari päivää viikossa (niinkuin vakiintuneessa suhteessa yleensäkin) saa rakastajalla / rakastajattarillakin, miksi siis tuhlaamaan aikaansa etsimään ns. "sitä yhtä ainoaa oikeaa" joka on kaikenlisäksi vastoin ihmisten luonnollista biologiaa ja käyttäytymistä? Jotta OLISI JOKU. Näin se vaan on. Jostakin syystä me ihmiset haluamme jonkun. Kaikilla muillakin on se paras ystävä joka tulee mukaan joka paikkaan ja joka jakaa murheet. Me haluamme että me omistamme jonkun, joka on ihan oma. Rakkaus ei ole niin yksiselitteinen kuin mitä sinä luulet. Luulet että rakkaus on sitä mitä elokuvissa näkee, mutta sitä se ei välttämättä ole. Esimerkiksi voithan rakastaa jotakin ihmistä vaikka hän ei rakasta sinua. Voit olla surullinen ja vihainen jollekin siitä että hän ei rakasta sinua, mutta silti rakastaa häntä. Suhteessa toiseen ihmiseen voi olla jokin ongelma, mutta rakkaus ei ole hävinnyt. Rakkaushan ei IKINÄ kuole, siksi pitkästä suhteesta eronneet kuvaavat hyvin eroa "raajan amputoinniksi", koska sitähän se on. Rakkaus ei ole pusuja, haleja ja seksiä, mitä nyt media antaa ymmärtää.. Rakkautta ensinnäkin on montaa: Rakkaus voi olla veljeä tai sisarta, vanhempia, sukulaisia, tai ystäviä kohtaan. Se voi olla jotakin toista ihmistä kohtaan. Se voi olla vihan-, surun-, tai mustasukkaisuudensekaista. Sitä voi olla paljon, tai sitä voi olla vähän vähemmän. Yleisesti rakkaus on suurempaa välittämistä. Miten tällaisen tunteen jälkeen, jota on kokenut jo monta vuotta, voi yht'äkkiä menettää? Ei voikaan. Se ottaa oman aikansa itsellään parantua jos pitkästä suhteesta eroaa. Tämä selittikin aika hyvin aloittajan pointin, miksi hän etsii vastauksia siihen kannattaako parisuhdeterapiaa kokeilla - nehän maksavat aikalailla, ja jono voi olla hyvin pitkä. Lisäksi aloittaja RAKASTAA miestään, kyse ei ole (niinkuin sinä sen ilmaisit) esineestä josta voi noin vain luopua, vaan kyse on toisesta ihmisestä jota aloittaja rakastaa.. Mutta mitä sinä rakkaudesta tiedät - tekstisi perusteella ikinä ole sellaisesta KUULLUTKAAN saatika kokenut.
avasit minunki silmäni.. Kiitos! Olen pohtinut eroa kun tuntuu etten jaksa, kaikki vaan tuntuu niin hankalalta meidän kesken.. Mutta kun rakastetaan kumpikin..
- välitä
zerafiina_1 kirjoitti:
avasit minunki silmäni.. Kiitos! Olen pohtinut eroa kun tuntuu etten jaksa, kaikki vaan tuntuu niin hankalalta meidän kesken.. Mutta kun rakastetaan kumpikin..
Ei ole parisuhdetta, jossa ollaan tunettu vuosia etteikö olisi välillä takkusta tai sanoisinko täyttä pimeyttä, mutta aina on uusipäivä koittanut, elikkä eiku häntä pystyyn vaan ja eteenpäin sano.... Hyvää kevättä terv. Tare
- MrObvious
zerafiina_1 kirjoitti:
avasit minunki silmäni.. Kiitos! Olen pohtinut eroa kun tuntuu etten jaksa, kaikki vaan tuntuu niin hankalalta meidän kesken.. Mutta kun rakastetaan kumpikin..
"Olen pohtinut eroa kun tuntuu etten jaksa, kaikki vaan tuntuu niin hankalalta meidän kesken.. Mutta kun rakastetaan kumpikin.." Tiedän miltä se tuntuu kun sydän sanoo että rakastaa mutta kaikki tuntuu vaikealta, surulliselta ja toivottomaltakin, kaikki kaverit kehottaa eroamaan jne.. Toki erohan olisi helppo ratkaisu ulos, mutta helpoin ei aina ole se oikea. Parisuhdeterapia ehdottomasti auttoi meitä! Emme edes tajunneet ongelmaa ennenkuin koulutettu ihminen auttoi meitä ymmärtämään suhteen ongelman ja sen, miten siitä pääsee yli - Ja jos rakastaa, miksi oikeasti erota? Koska joku sanoo niin? Rakkaus kertoo SUURESTA välittämisestä. Ja niin kauan kun "haluaa roikkua" jossakin ihmisessä ongelmista huolimatta, siihen on SYYNSÄ! Ei ihminen halua "roikkua" toisessa jos ei oikeasti ja koko sydämestään välitä hänestä. Ongelmia voi ja onkin parisuhteissa. Joillakin on vähän pienempiä, kotihoitoisia ongelmia, joskus ongelmien ratkomiseen tarvitsee ammattiapua. Potentiaalista ja rakkaudentäytteistä suhdetta on turha heittää vain roskiin ja sitten jäädä nuoleskelemaan syviä haavoja... Ja vielä ihan turhaan. Meitä auttoi pääsemään yli huonosta kohdasta suhteessa parisuhdeterapia ja suosittelen sitä lämpimästi. Vinkkinä sanon, pitäkää päänne pystyssä: niin kauan kuin ongelmat eivät saa rakkautta toisianne kohtaan häviämään, ja kun on uskoa sekä halua, ongelmat on hoidettavissa. Hyvää vappua!
- yksinäisyys on pahinta
Kaikista asioista kannattaa valita se vähiten huonoin, joillekin tylsä suhde ja turvallisuus on parempi kuin ei mitään suhdetta ja toivoton yksinäisyys. Toi on tätä nykyajan individuaalista huutamista, jossa parisuhteen pitäisi olla pelkkää taivasta, että siinä kannattaisi olla.
- -----
yksinäisyys on pahinta kirjoitti:
Kaikista asioista kannattaa valita se vähiten huonoin, joillekin tylsä suhde ja turvallisuus on parempi kuin ei mitään suhdetta ja toivoton yksinäisyys. Toi on tätä nykyajan individuaalista huutamista, jossa parisuhteen pitäisi olla pelkkää taivasta, että siinä kannattaisi olla.
Näin on!
- hmm...
Mr.Obvious kirjoitti:
En keksinyt parempaa otsikkoa, mutta DAAAA?!?!?!?! "Juuri tätä tää on kun epätoivoiset haluaa pitää kaikin keinoin kiinni vaikka tunteita ei kummallakaan ole.. pitää vain olla se "joku" jonka kanssa olla." - Kerros miksi ihmiset ylipäätään menevät aina vaan hakemaan omaa rakasta? Esim. lapsiahan saa ilmankin... Läheistä rakkautta pari päivää viikossa (niinkuin vakiintuneessa suhteessa yleensäkin) saa rakastajalla / rakastajattarillakin, miksi siis tuhlaamaan aikaansa etsimään ns. "sitä yhtä ainoaa oikeaa" joka on kaikenlisäksi vastoin ihmisten luonnollista biologiaa ja käyttäytymistä? Jotta OLISI JOKU. Näin se vaan on. Jostakin syystä me ihmiset haluamme jonkun. Kaikilla muillakin on se paras ystävä joka tulee mukaan joka paikkaan ja joka jakaa murheet. Me haluamme että me omistamme jonkun, joka on ihan oma. Rakkaus ei ole niin yksiselitteinen kuin mitä sinä luulet. Luulet että rakkaus on sitä mitä elokuvissa näkee, mutta sitä se ei välttämättä ole. Esimerkiksi voithan rakastaa jotakin ihmistä vaikka hän ei rakasta sinua. Voit olla surullinen ja vihainen jollekin siitä että hän ei rakasta sinua, mutta silti rakastaa häntä. Suhteessa toiseen ihmiseen voi olla jokin ongelma, mutta rakkaus ei ole hävinnyt. Rakkaushan ei IKINÄ kuole, siksi pitkästä suhteesta eronneet kuvaavat hyvin eroa "raajan amputoinniksi", koska sitähän se on. Rakkaus ei ole pusuja, haleja ja seksiä, mitä nyt media antaa ymmärtää.. Rakkautta ensinnäkin on montaa: Rakkaus voi olla veljeä tai sisarta, vanhempia, sukulaisia, tai ystäviä kohtaan. Se voi olla jotakin toista ihmistä kohtaan. Se voi olla vihan-, surun-, tai mustasukkaisuudensekaista. Sitä voi olla paljon, tai sitä voi olla vähän vähemmän. Yleisesti rakkaus on suurempaa välittämistä. Miten tällaisen tunteen jälkeen, jota on kokenut jo monta vuotta, voi yht'äkkiä menettää? Ei voikaan. Se ottaa oman aikansa itsellään parantua jos pitkästä suhteesta eroaa. Tämä selittikin aika hyvin aloittajan pointin, miksi hän etsii vastauksia siihen kannattaako parisuhdeterapiaa kokeilla - nehän maksavat aikalailla, ja jono voi olla hyvin pitkä. Lisäksi aloittaja RAKASTAA miestään, kyse ei ole (niinkuin sinä sen ilmaisit) esineestä josta voi noin vain luopua, vaan kyse on toisesta ihmisestä jota aloittaja rakastaa.. Mutta mitä sinä rakkaudesta tiedät - tekstisi perusteella ikinä ole sellaisesta KUULLUTKAAN saatika kokenut.
°°° Kerros miksi ihmiset ylipäätään menevät aina vaan hakemaan omaa rakasta? °°°
Halutaan rakastua. Parinmuodostuksen vuoksi.
°°° Läheistä rakkautta pari päivää viikossa (niinkuin vakiintuneessa suhteessa yleensäkin) saa rakastajalla / rakastajattarillakin…°°°
Tilanteet voivat olla hieman epäselviä ja asiat jäädä hämäriksi.
°°°…miksi siis tuhlaamaan aikaansa etsimään ns. "sitä yhtä ainoaa oikeaa" joka on kaikenlisäksi vastoin ihmisten luonnollista biologiaa ja käyttäytymistä? °°°
On arveltu että rakastumisella on tarkoituksensa. Siten se olisi ihmisten luonnollista biologiaa ja käyttäytymistä.
°°° Me haluamme että me omistamme jonkun, joka on ihan oma. °°°
Rakastuminen on sidoksena luja. Tahtoakin voimakkaampi. Aikansa.
°°° Rakkaus ei ole niin yksiselitteinen kuin mitä sinä luulet. Luulet että rakkaus on sitä mitä elokuvissa näkee, mutta sitä se ei välttämättä ole. °°°
Eihän se ole, ei. Elokuvassa tavallisesti rakastutaan.
°°° Esimerkiksi voithan rakastaa jotakin ihmistä vaikka hän ei rakasta sinua. °°°
Ei vaan ole 'sillee hirmukivaa'.
°°° Rakkaushan ei IKINÄ kuole, siksi pitkästä suhteesta eronneet kuvaavat hyvin eroa "raajan amputoinniksi", koska sitähän se on. °°°
Totta.
°°° Rakkaus ei ole pusuja, haleja ja seksiä, mitä nyt media antaa ymmärtää.. °°°
Niin, ehkä ei aina rakastaminen, mutta rakastuminen on.
°°° Rakkautta ensinnäkin on montaa: °°°
Rakastamista on monta.
°°° Rakkaus voi olla veljeä tai sisarta, vanhempia, sukulaisia, tai ystäviä kohtaan. °°°
Nämä ovat rakastamista.
°°° Se voi olla jotakin toista ihmistä kohtaan. Se voi olla vihan-, surun-, tai mustasukkaisuudensekaista. °°°
Tämä on rakastumista, ja silloin on kysymys vain yhdestä.
°°° Sitä voi olla paljon, tai sitä voi olla vähän vähemmän. °°°
Rakastamista voi säädellä. Rakastumista sinä et säädä, se hirttää kiinni ja säätää sinua.
°°° Yleisesti rakkaus on suurempaa välittämistä. °°°
Mitäs väliä ja millä sitten on jos rakastuu?
On arveltu että sinä aikana pyöräyttäisi sen tarpeellisen jälkeläisen turvallisemmin. Tiivis parisidos kestäisi tämän kriittisen pesintäajan. Siksi rakastumisella on tietty ikänsä ja se loppuu.
Sitten on taas paremmat mahdollisuudet välittää suuremmin muistakin ihmisistä.
Evoluution kannalta geenien sekoittuminen on tehokkainta kun rakastutaan eri henkilöihin ja lapsia tehdään uusien kumppanien kanssa. Pitkät suhteet eivät ole tarkoituksenmukaisia. Samaankin ihmiseen voi rakastua uudelleen, mutta jos ei lisäännytä, ei rakastumisellakaan ole tarkoitusta.
Tämä nyt näin eläimellisesti nähtynä. Kuinka luomua sen käyttäytymisen pitäisi milloinkin olla?
Johan ihminen on tosi pitkälle luonnosta erkaantunut.
- Teleks
Kyllä kannattaa ainakin kokeilla ! Terapiasta saa ainakin sekä henkistä tukea vaikeassa tilanteessa, että myös mahdollisuuden katsoa liittoa "ulkopuolelta". - Erityisesti, mikäli puolisot ovat kovin eri mieltä suhteen mielekkyydestä ja parisuhteen jatkamisesta, on terapiassa mahdollista lähentää parin näkemyksiä tai ainakin auttaa paremmin ymmärtämään toisen näkökulmaa. - Kuten joku jo totesikin, saattaa olla, ettei terapialla ole vastaavaa merkitystä eroprosessin lopputulokseen, mutta ainakin erosta tehdään hallittu ja kaikkihan on aina mahdollista. (ihmettä odotellessa...)
- koettu
Olen käynyt kaksikertaa terapian läpi, Jatkoa saatiin jopa n.20v.lopputulos kuitenkin ero. Mieti tarkaan syyt, onko mahdollista että kaveri tai sinä voit sopeutua asioihin mitkä ei toimi. Kuinka mahdollinen todellinen sopeutuminen ja muutos on käytännössä. En kiristäisi kovin sinuna hermojani, aika on kuitenkin suhteelisen lyhyt.(Yhdessä taistellut ja tyhjyys jäljellä.)
- Joze
Ihan tyhjänpäivästä höpinää!!!! Kävin kerran ja saa jäädä viimeiseksi.... ei siellä muuta kuin muija haukkui minua vieraalle ihmiselle (hänen gollegalleen). Kävin automaatista rahat ja maksoin osuuteni käyntikerrasta. Kiitos minulle riitti!!!!
- Pitkäpiimäinen
No mitä se terapeutti puhui sinulle, puhuitko sinä mitään? Ammatti-ihminen osaa kuunnella ja kuoria kaunat päältä. Jos toinen puoliso kovasti haukkuu, ei terapeutti välttämättä usko sitä. Ensimmäinen kerta menee tutustuessa ja vasta muutaman kerran jälkeen hommasta saa tehoja irti.
- eroamassa oleva
terapialla ei ole mitään vaikutusta liittoon..jos molemmat ei siellä ole rehellisiä ja avaudu aivan täysillä.. asiat..joista ei voi puhua tai ei uskalla puhua..jäävät kaihertamaan kuitenkin sinne taustalle.. ja silloin on pohja pois.. toisille se vaan on se silmien avautumisen paikka..että tuon ihmisen kanssa en todellakaan halua enää jatkaa.. joten lykkyä tykö :)
- tuulitukka*
Totta kai kannattaa kokeilla , varsinkin siinä vaiheessa kun molemmat on valmiita yrittään . Tutkimusten mukaan parisuhteella on parempi mahdollisuus onnistua kun molemmilla on haluja siihen , ei halua erota vaan löytää ratkasuja ja jatkaa parisuhdetta . Vielä paremmat mahdollisuudet on selviytyä kun kuvioihin ei ole tullut kolmatta osapuolta. Nostakaa molemmat kissa pöydälle ja ottaakaa asiat reilusti esille. Miettikää suhteen hyviä ja huonoja puolia . Kevennys . Niin lensi kukkokin katsomaan elämää aidan toiselle puolelle ja totes että niin oli pahasti palanu ja karrella :) Tsemppiä teille molemille . Yrittäminen kannattaa aina !
- EI...
Jos ei ole sitä yhteistä säveltä löydetty ja avis tai paris on ns pakkopullaa, niin ei mitään toiveita paremmasta. Eroon vaan sopivalla hetkellä. Pitää olla sitä "huumaa" edes alussa, että voisi sanoa olleensa kiinnittynyt/rakastunutkin toiseen. Se on niitä meidän yhteisiä juttuja. Ei se parempaa tartte olla, mutta kun on vaan niitä....
- parisuhdeterapeutti
Kyllä on, tosin terapeutti ei tee ihmeitä ja te joudutte työskentelemään itsenne kanssa. Hyvä terapeutti antaa teille "välineitä" itsetutkiskeluun ja auttaa sanoittamaan sekä käsittelmään toisella tavalla tunteita. Terapiassa voi selvitä myös se, että on parempi erota kuin yrittää väkisin jatkaa suhdetta.
- ei painike
parisuhdeterapeutti kirjoitti:
Kyllä on, tosin terapeutti ei tee ihmeitä ja te joudutte työskentelemään itsenne kanssa. Hyvä terapeutti antaa teille "välineitä" itsetutkiskeluun ja auttaa sanoittamaan sekä käsittelmään toisella tavalla tunteita. Terapiassa voi selvitä myös se, että on parempi erota kuin yrittää väkisin jatkaa suhdetta.
Suhde ei ole nappi, jota painetaan, kun sitä ei tarvita. Parisuhteessa, kun ollaan ei silti omisteta toista, vaan omistaudutaan pitämään myös suhdetta yllä joskus keinolla millä hyvänsä. Terv isukki
- Aidanseiväs
Jos murheet on pieniä, niin silloin voi saada apua Perheasiain neuvottelukeskuksesta. Jos taas vähänkään tuntuu siltä, että on isompia pulmia, niin kannattaa kääntyä ihan ammatitaitoisen terapeutin puoleen. Itse kävin puolen vuoden ajan ensinmainitussa haukuttavana, eikä siitä ei meidän liiton pelastusta tullut. Perhetyöntekijä, joka oli samaa sukupuolta puolisoni kanssa, kuvitteli meillä olevan viestintävaikeuksia. Appiukkoni osasi eka kertaa vaimon valituksia kuultuaan sanoa, että kyseessä on persoonallisuusongelma. Tunsihan tuo toki tyttärensä.
- eronnut m45
Paikallisesa perheneuvolassa oli kaksi naista jotka tuntuivat tietävän mistä kenkä puristaa En kuulemma osannut kommunikoida enkä osallistunut tarpeeksi kotitöihin! Vaimon antoivat puhua vapaasti,mutta minä en saanut sanoa lausettani loppuun-olivat vahvasti puolueellisia. Kaksi kertaa kävin haukuttavana -ja sain nuhteita ja ohjeita. Kolmanteen istuntoon en enää tullut. Loppujenlopuksi paljastui myöhemmin muissa yteyksissä vaimon mielenterveyden häiriö-joka oli perua lapsena saadusta järkyttävästä kokemuksesta ja siitä jääneestä traumasta. Todella ammattitaidotonta ja ja vahvasti ennakkoasenteista "terapiaa".
- Nimetön
Itse tämän alkuvuoden aikana aikamoisen kriisin avioliitossa kokeneena voin sanoa, että kaikki keinot tosiaan kannattaa kokeilla. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilut 9 vuotta, naimisissa kohta seitsemän. Kaksi lasta ollaan saatu, toinen on nyt 4, toinen kohta kuusi. Meilläkin viimeiset 5 vuotta olivat yhtä alamäkeä tunne-elämän ja parisuhteen kanssa. Kuitenkin ihan varmaan sitä normaalia ns.lapsiperheen arkea. Oltiin molemmat juututtu sellaiseen tyytymättömyyden ja valituksen kierteeseen- mikään ei tuntunut olevan hyvin, vaikka oikeasti kaikki oli hyvin. Tammikuussa mies ilmoitti haluavansa eron. Itse olin tyrmistynyt ja yllättynyt- ja ihan shokissa. Näin jälkeenpäin katsottuna tilanteen ei olisi kyllä pitänyt tulla niin yllätyksenä... Roikuin kaksi viikkoa kiinni ihmisessä, joka halusi jättää minut ja ei tuntunut kuulevan mitään mitä yritin puhua, puhua, puhua... Sitten ehdotin perheneuvolaan menoa ja mies yllätyksekseni siihen suostui. Se ei ole varsinaisesti mitään terapiaa, mutta kai sen siihen voi rinnastaa? Perheneuvolassa käytiin yksin ja yhdessä tämän kevään aikana. Se aukaisi miehen korvat ja alettiin ihan urakalla puhua, molemmat. Puhuttiin siitä, mitä molemmat oikeasti tarvitsevat ja mitä molemmat oikeasti haluavat. Perheneuvolassa juteltiin myös ihan naisena ja miehenä olemisesta ja ennenkaikkea niistä eroavaisuuksista, joista monet ristiriidat ihan oikeasti johtuvat. Mies jäi ja uskon, että meillä tulee olemaan hyvä loppuelämä yhdessä. Ollaan opittu ymmärtämään toisiamme miehenä ja naisena, arvostamaan taas toisiamme ja se "tunne" välillämme löytyi taas, vaikka oli pitkään hukassa. Uskon, että tuo ulkopuolisen avun väliintulo auttoi meitä molempia tarkastelemaan asioita myös toisen osapuolen kannalta paremmin, eikä vaan omaan napaan tuijotellen. Kannattaa siis kokeilla kakki keinot.
- palkkaa terapeuteille
Itse olen käynyt ko. terapiassa pitkät ajat. Terapia on ihan puutaheinää. Sen tarkoitus on vain työllistää se terapeutti. Terapiasta saattaa saada pienen tekohengityksen mikäli on hyväuskoinen eikä ajattele omilla aivoillaan. Mitään oikeita ongelmia siellä ei ratkaista. Asiaa ajatellen se on ihan selvääkn. Palkattu ihminen istuu pöydän toisella puolella ja ajattelee vain omaa palkkaansa. Mitäs sille toisten ongelmat vaikuttavat kunhan toisilla vain niitä ongelmia on jotta oma työpaikka on turvattu.
- Kyllä kansa tietää
Arvon Tarja ja Pentti - turha teidän edes oli mennä siihen kulissi liittoonne ... olisitte vaan heti tulleet kumpikin ulos kaapista rehellisesti... katsokaas - kyllä kansa tietää...
- ja käyttää kaikki keinot nä...
toimiiko suhde vai ei. Joskus keskusteluyhteyden löytäminen vaatii kolmannen osapuolen lukkojen aukaisuun. Onko siitä hyötyä vai ei suhteen jatkolle, jää nähtäväksi. Mutta ainakaan ei tarvitse jälkikäteen miettiä, miksei tullut käytyä. Yhdessäpysymyminen tai eroaminen tulee ainakin olemaan helpompaa, eikä aiheuta jälkikäteen katkeruutta, jos molemmat ovat mukana omasta halustaan. Terapia ei ole istunto, jossa haukutaan tai moititaan toinen toistaan, vaan keskustelu, jossa käydään läpi niitä asioita, joista ei välttämättä osaa puhua kun pitäisi. Toivotan teille molemmille hyvää ja kaunista:)
- EI, Ei kannata
Ei terapiasta ole mitään hyötyä. Se, jos on mennyt pieleen, se on mennyt pieleen sitten. Ennen terapiaa, olisi asialle voinut tehdä vielä jotain....
- Andromeda56
Itse vastasit- 5 surkeitta vuotta...Ei kannatta...
- zissus-sentään
Eipä ollut apusia aikoinaan. Jotain zissus-höpinöitä jouduin kuuntelemaan ja muutenkin oli jo ajatukset muualla. Kyllä sitten sieppasi! Kun sanoin, nin ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ja kun en kestänyt kuunnella sitä liturgiaa ja paatosta, läksin loikkimaan. Meni terapiamummun työ kankkulan kaivoon. Minkä mahtoi: "Wäärä miäs, wäärässä autossa!" Muutama viikko ja eropaprut rosikseen. Siitä se alkoi. Sen voin sanoa, että kiwaa on ollut. SSErosta lähtien. Saa tulla. Saa mennä. Saa käydä "ostelemassa". Saa juopotella. Saawilkuilla sähkysääriä. Saa porsasstella.... Itteltä kun luwan kysyy, saa olla tai mennä. Ihan miten vaan.
- kokeillut
Paskan puhuminen parempi vaitoehto. Totuutta kun revitään terapiassa auki niin välit pahenee entisestään ja seurauksena eroaminen.
- tämäkin.......
Menkää parisuhdeterapeutin juttusille,kyllä sen sitten tietää mahtaako se teidän tilannetta auttaa vai meneekö kuuntelun puolelle. Motivaatiosta sekin on kiinni. Jokainen vastaaja voi kertoa vain omasta kokemuksestaan,mutta toisten palaute tuskin parantaa teidän suhdetta. Vain te itse sen voitte tehdä.Tällaista elämä on,lykkyä tykö.
- mölö
Ellei parisuhteesta löydy molemminpuolista toisen kunnioitusta ei siinä terapeutit taia pal auttaa. Onhan se tiätty, jos välit on niin tulehtunu kai siinä sit välimies tarvitaan, jotta saa sen toisen kuunteleen ees hetkeks. Se välimies voi olla tietty joku puolueeton ystävä, joka osaa kuunnella. Siukkua suhteeseen. Terv. mölö
- on motivaatiota
Jos molemmilla on motivaatiota saada suhde uusille urille, niin kyllä terapia varmasti auttaa siinä. Mutta jos jommalla kummalla on jo jalka ovenraossa ja katse kiiluu vihreämmille nurmille, niin ei kannata tuhlata aikaa ja rahaa mihinkään terapiaan.
- ,,..,,
Jos hehku sammu ni ei ole, jos taas vaan riidellään mutta rakastetaan niin on toivoa. Tommosista terapeuteista on yhtä paljon hyotyä kun "velkaneuvojista".
- Virya
Miten hyvä terapeutti osaat itsellesi olla? Jos ei osaa kommunikoida itsensä kanssa, niin ei siihen voi kyetä kyllä muidenkaan kanssa.
- sitä
Kommunikointi voi tosiaan olla vaikeaa, jollei osaa ees ite avata omia lukkojaan esim. mistä riipoo. terv
- Phyllis74
Sanotaan että parisuhdeterapiaan menevistä pareista SUURIN OSA eroaa ja näin kävi meille. Olimme käyneet terapiassa noin puoli vuotta kun laitoimme avioeron vireille. Hyötyä terapiasta oli - saimme tehtyä asian, jota oli vatvottu tavalla tai toisella jo useampi vuosi.
- Susanna 40 v
Kesällä Pieksämäelle tai johonkin muuhun intensiiviseen parisuhdekurssille. Itse ennen suhtauduin melko huvittuneesti kyseisiin, mutta kokemuksen kautta olen ihan eri mieltä. Jokaisen parin pitäisi mennä jo silloin kun asiat ovat hyvin. Tutustua toisen ajatusmaailmaan ja tarpeisiin jne. Pitemmässä liitossa kummatkin muuttuu /kasvaa alkutilanteesta. Itselleni ja puoliskolle sekä leiristä ja parisuhdeneuvojasta oli apua :)
- Goose
Itse kokeilleena tiedän, että voi auttaa, mutta mitään valmiita vastauksia sieltä ei saa, uusia ajatuksia, suuntia ja lisää kysymyksiä kyllä aukenee. Jonotusajat saattavat olla pitkiäkin.
- Geese
Jos on valmis arvottamaan asian vähän yksi satkun arvoseksi per kerta.
- kohillaan
Jos kumpikin on motivoitunut, niin kannattaa. Jos toinen käy "pakotettuna", ei toimi.
- 40 vuotta avioliitossa
sillä ei ongelmat katoa eroamalla tai puolisoa vaihtamalla. Parhaimmillaan terapia opettaa itsetuntemusta, ja kun oppii ymmärtämään itseään voi myös hiukan ymmärtää toista. Ei kukaan meistä ole täydellinen, mutta kun oppii armahtamaan itsensä, voi antaa armoa myös toiselle. Toivottavasti saatte apua, onnea yritykselle!
- mutta keskimäärin
40 tienoinna noi alkaa, äijä sekoo 50:nä ja sit kaikki lässähtää, apua toivon teille, ja seksipuoleen myös, siihen on myös lääkitystä.
- mutta keskimäärin,,,,,,,,,,,,,
40 tienoinna noi alkaa, äijä sekoo 50:nä ja sit kaikki lässähtää, apua toivon teille, ja seksipuoleen myös, siihen on myös lääkitystä.,,,,,,,,,,,,,,,, Lähetys vittuilee, siksi pilkut.
- Ratkaisee
Tiedostaminen miten ja mitä on valmis itse tekemään on avain asiaan! Parisuhde asiain hoitajilta sekä toiselta puolisolta ei voi /kannata odottaa vastasuta tai ratkaisua siihen mitä itse suhteelta odottaa tai vaatii. Lattian alle lakaistaan kaikki yleensäkkin niin kauan kunnes aletaan kasvamaan itse ja kyetään jakamaan suhteen oma osuus, oma vastuisesti. Siis, vaikutelma on mielestäni sellainen että sinne parisuhde terapiaan yleensä mennään vaatimaan itselle "oikeuksia" suhteessa päättää ja määritellä minkälainen suhde tulee olla. (Sekä kertomaan miten huono tuo toinen on suhteessa) Vieraantuminen on selviö, ja merkki siitä ettei mitään suhdetta ole ollutkaan vielä. Koska juuri siitä se alkaa kun voikin puhua ja suhde vain jatkuu ? Riidattomasti eli kantaen vastuita sekä osallistumalla sitoutuen suhteen osapuolena kykyyn jakaa, vaatimatta ansaiten.
- yhdenvertaisuus
Kiitos siitä!
- hmm...
Tämä on juuri näin, kiitos!
- Ei ole!
Täällä ja yleensä on paljon puhuttu siitä että tekee "uuden elämän! Sitä ei ole eikä tule. On elettävä ajassa sekä realisitisesti että historiansa kanssa. Nämä seuraa aina ja ikuisesti joten on aivan turhaa juoksutta omia kyvyttömyyksiä ihmisltä toisella ja arpoa kenelle se oma puutteellisuus olisi "täydellistä". Parempi vain ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä toiset ja kehittää itseään olemaan ja ansaitsemaan toisen ihmisen hyväksyntä ja parhaassa tapuksessa välittäminen ja jos oikein hyvin kehittyy itse niin ansaita rakkauskin osakseen.
- kokenutta tietoa
Turha odottaa; - jo ei asenteissa ja luonteissa yhteisiä tavoitteita. - väkisin ei toimi mikään; ihmisten välinen. KOKEMUSTA ON .
- tietää etukäteen
Mutta miten näihin tilanteisiin päädytään? Mietin tässä miksi mennään yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Että osaisi jälkikasvulleen jotenkin välittää tiedon, etteivät tekisi samoja virheitä kuin isänsä ja äitinsä. - tietää etukäteen
Mutta miten näihin tilanteisiin päädytään? Mietin tässä miksi mennään yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Että osaisi jälkikasvulleen jotenkin välittää tiedon, etteivät tekisi samoja virheitä kuin isänsä ja äitinsä. - piti tuokin kokeilla
tietää etukäteen kirjoitti:
Mutta miten näihin tilanteisiin päädytään? Mietin tässä miksi mennään yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Että osaisi jälkikasvulleen jotenkin välittää tiedon, etteivät tekisi samoja virheitä kuin isänsä ja äitinsä.Sen takia kun ei tunne itteensä.Näin ainakin omalla kohdalla oli.
- Ongelmakin
Terapeutit ovat yleensä tai lähes 100% naisia! Tämä on parisuhde terapian ongelma ja vääristää sekä asettaa asian kyseenalaiseksi. Asiaa pidän hyvänä mutta toimintaan ja konkretiaan puuttuvaa sekä rakentaa terapiaa on vaikeaa löytää. Siksi katson että, kannattaa itse alkaa tekemään työtä sillä se on viimekädessä tehtävä itse. (Vaikka kuuntelijoita onkin. Pään nyökyttely ja empatia ei auta suhdetta) Ulkopuolisen kuuntelu sekä molempien uskallus puhua toisten kuullen saattaa kyllä auttaa asennoitumaan.
- Anelmas
Mene ihmeessä, jos puolisosikin menee. Tyttäreni meni ja sai miehensäkin innostumaan. He saivat tälle terapeutille kertoa omia kommenttejaan suhteestaan ihan kahden kesken, ja tämä terapeutti sai heidän keskinäiset suhteensa todella kääntymään parempaan suuntaan. Suosittelen lämpimästi, sillä olen nähnyt muutoksen tuossa perheessä. Ei kannata yksin kamppailla, kun apua on saatavailla. Terveisin Anoppina perheessä
- hmm...
°°° He saivat tälle terapeutille kertoa omia kommenttejaan suhteestaan ihan kahden kesken, ja tämä terapeutti sai heidän keskinäiset suhteensa todella kääntymään parempaan suuntaan. °°°
Tuloksekas työskentelytapa, jos ammattitaitoa on.
- jorge
Kohtaamattomuusongelmat käsittääkseni todella yleisiä. Mekin saatetaan mennä therapyyn. SUURIN HYÖTY SAATTAA OLLA SE ASENNE, ETTÄ MOLEMMAT OLLAAN VALMIITA "JOPA" TERAPIAAN PELASTAAKSEMME JOTAIN NÄIN KALLISTA.
- kun on rakkautta
ja tai kunnioitusta ja tai välittämistä kannattaa kaikki keinot kokeilla. Ja se onnistuu, kun molemmilla on halua ja tahtoa olla yhdessä. Jokaisen on syytä pitää mielessä ne asiat, mihin joskus on kiinnittänyt huomioita toisessa osapuolessa, mikä silloin viehätti ja veti puoleensa.
- Nimetön
Ennnakkoluulot karisivat kun kävin.Ei mikään ihmejuttu,mut alku parisuhteen parannukseen tai parempaan eroon.Kurssi antaa työkaluja,loppu on itsestä kiinni.
- tkristal
Jos molemmat lähtevät avoimin mielin ja vakavissaan, niin aina siitä on jonkinasteista apua. Terapiassa on oltava avoin ja rehellinen, mitään ei peitellä eikä mistään valehdella. Ongelmien syntyyn yksi suurimmista syistä oli meilläkin se kommunikoinnin puute, toinen oli epärehellisyys. Meillä toinen osapuoli ei suhtautunut vakavasti koko terapiaan, mutta sai siellä kuitenkin puhuttua. Ehkä se auttoi, sillä olemmehan nyt tavallaan "jatkoajalla". Tavoitteena ei ollut jatkoaika, vaan kestävä avoin ja onnellinen parisuhde. Siitä ollaan vielä kaukana, mutta ilman terapiaa tuskin oltaisiin edes tässä vaiheessa. Kävimme terapiassa viime keväänä, joten prosessi ei ole nopea. Se on hidas ja raastava, siihen kannattaa varautua. Aikoja on vaikea saada kesäloma-aikaan, joten nopeasti ajanvaraukseen!
- otetaan
töihin Suomi24 ylläpitoon. Jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä.
- kirkon perheneuvontaterapiasta
Kannattaa kokeilla. Puhumattomuus ei suju pitkän päälle, jos aikoo elää elävässä, hengittävässä parisuhteessa. Tai kauan suhteessa ylipäätään. Me siis saimme apua, mutta kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen tms. terapia on lyhytaikaista. Olisimme tarvinneet heti pitkäaikaisempaa tukea jatkaaksemme auennutta laajempitasoista kommunikointia keskenämme. meni vuosia, ennen kuin löysimme uudelleen väylän, josta saada tähän apua. Se on kannattanut. Miehenä tämä on hankalaa, mutta kannattaa. VAimonikin on pakko välillä kuulla, jopa antaa ymmärryspalautetta ilman, että kertoo kuusi omaa juttuaan "joo joo"n päälle. Helppoa tämä ei ole, mutta parempi vaihtoehto kuin jurottaa kuitenkin. Voittehan tekin kokeilla ennen kuin nnakkaa kirveen kaivoon.
- LIB
Moni on saanut apua parisuhdeterapiasta. Vaikkei terapeutti saakaan ottaa "puolia", toimii hän hyvänä "erotuomarina" jolloin asiat tulee käsiteltyä rauhallisemmin. Vaikeimmatkin. Tärkeää ja haasteellista on löytää terapeutti kenen kanssa kemiat pelaa, ja johon sitä kautta tuntee luottamusta puhua asioista suoraan. Yhteishuoltajuutemme toimii loistavasti, isona syynä käymämme parisuhdeterapia - hampaan koloon ei jäänyt mitään.
- referee
suutaan auki, on hyödyllistä varmaan puhekykyisemmän peilata ajatuksiaan yksin ulkopuolisen kanssa.
- ihan verrattavissa
referee kirjoitti:
suutaan auki, on hyödyllistä varmaan puhekykyisemmän peilata ajatuksiaan yksin ulkopuolisen kanssa.
En oikein ymmärrä miten tuppisuu tai vastentahtoinen asiakas voisi saada mitään terapeuttista apua ongelmiinsa. Eihän lääkärikään pysty auttamaan, jos potilas tulee istumaan vastaanotolle, muttei kerro mikä vaivaa ja mihin sattuu. Kyllä auttamishommat on yhteispeliä ja avointa mieltä auttajan ja autettavien välillä.
- vaakakupissa
Minun yksinäistä lonely raidingiani (pyörällä,huom.) ihmetellään,mutta parisuhdetta en halua, koska en ole laisinkaan seksuaalinen sellaisella tavalla, että olisin aktiivisesti seksiä haluava nainen.Evvk koko panoasia.Ei enää koskaan miehiä/miestä, mutta ei toisaalta itseänikään,eli toisia naisia myös.
- hmm...
°°° Seksuaalinen syy yleensä painavin °°°
Ymmärrän tämän…omalla tavallani.
°°° Minun yksinäistä lonely raidingiani (pyörällä,huom.) ihmetellään…°°°
Minunkin yksinäistä lonely raidingiani ihmetellään (pyörällä, mutta ei pyörääni, huom.). Yhä lonelymmaksi käy, ei easymmäksi.
Mutta perinteistä parisuhdetta en halua, koska en ole laisinkaan seksuaalinen sellaisella tavalla, että olisin aktiivisesti seksiä haluava mies. Evvk koko panoasia. Ei ehkä enää koskaan naisia/naista, eikä miestä myöskään.
Aseksuaalinen en ole. Näen naiset peniskeseisinä ja suorituspaineisina. Omituista ehkä miehelle, olkoon niin. Ei mitään sitä vastaan että olen kaikkea muuta kuin mies.
- hmm...
°°° Ihan vieraita tosillemme tunteinemme. °°°
- Kotona käydään ja vieraissa ollaan. -
Onko parisudeterapiasta hyöytyä?
Kukapa sen etukäteen tietäisi?
Kannattaako kokeilla?
Kokeilu ei ole suuri riski. Tulostatuottamatonkin voi olla hyödyksi.
°°° Molemmat kyllä haluaisi katsoa keinot, jos vaikka löydettäisiin toisemme. °°°
Kun molemmilla on korkea motivaatio, on terapian mahdollista toimia hyvin.
Työ voi mennä myös hukkaan ammattitaidon puutteesta, alalla kuin alalla, ja äärimmäisen harvassa ovat todelliset taitajat
°°° Jotain tarttis tehdä....°°°
Jos omaohjaus ei onnistu tarvitaan ohjaaja.
Tehän se työn kuitenkin teette ja terapeutti saa palkan.
Ehdotan jotain siltä väliltä, täydentäväksi, korvaavaksi tms.
Itseopiskelua lukien kirjoja ja keskustellen niiden sisällöstä ja soveltaen tietoja taidoiksi.
Jos teoreettinen tietokirjallisuus on vaikeatajuista, voisin suositella kevyempää esim: ("Dr. Phil") Phillip C. McGraw - Pelasta parisuhteesi, WSOY (sisältää terapiatehtäviä ja ohjausta. ). Sitten on sitä John Grayn herttaista Mars/venus -sarjaa, mikä kyllä voi auttaa puhumaan mies-/naisnäkemyksistä. Kirjastotäti auttaa tarvittaessa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1226049- 292130
- 1771962
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101133Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.661114Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241007- 73997
Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,24902Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty42897Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla
Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I12765