Oikeasti elämä lie jossakin netin ulkopuolella - vuodenajasta roikkumatta.
Kuten Jope R sanoisi 'näinmuodoin' luulisi olevan sama mitä näille s 24 palstoille ruiskii.
Ihan näin yksiniitinen asia ei kuitenkaan ole. Tämänkin v70 palstan käyttäjiä olisi tuhatmäärin, jos heillä olisi
kohtuulliset mahikset saada viestinsä ns. framille.
Sen kapean "iltaikkunan", työpäivän & kuntotreeni ajan rupeama netissä merkitsee henk. koht. psyyken
'talouden' kannalta hyvin paljon.
Jos samalta kirjoittajalta, samalla aukealla on useita aloituksia - se eräistä ihmisistä voisi näyttä
"turvat ruttuun" - mie puhun nyt keskustelu-tilankäytöltä. Valitettavasti.
Toisaalta ja muisaalta!
13
207
Vastaukset
- Maalaismies*
Miten niin ulkopuolella? Elävät näitä nettijuttuja kirjoittelevat. Kyllä kirjoittelu sen monissa muodoissaan on vahva osa elämää. Nettihän on siihen avannut ennen näkemättömät mahdollisuudet periaatteessa kenelle hyvänsä.
"Tämänkin v70 palstan käyttäjiä olisi tuhatmäärin, jos heillä olisi
kohtuulliset mahikset saada viestinsä ns. framille." Mitä mahiksia tämä vaatii? No, kirjoitustaito on välttämätön ja halu viestittää ajatuksiaan. Tietokoneita ja kursseja niiden käyttöön alkaa olla joka pitäjässä. Kirjastot tarjoavat ilmaista käyttöaikaa...Jos tällaiset palstat eivät tyydytä, oman blogin voi perustaa ilmaiseksi.
Totta totta on mitä sanot: "Sen kapean "iltaikkunan", työpäivän & kuntotreeni ajan rupeama netissä merkitsee henk. koht. psyyken
'talouden' kannalta hyvin paljon." Siinä se on!- En netin orja
Kyllä täällä on viidakon lait ..tapa tai tule tapetuksi.., lyhykäisyydessään.
Eipä täältä ole monikaan uppiniskainen avannut blogiaan, tai ei ainakaan viihdy sen parissa, ojentaa ja taustakuoro hymistelee.
Kyllä jokaisella tämänkin ikäisellä on elämää muuallakin kun ruudulla, vaikkei sitä kaikkea tarvitse tänne kirjoittaakaan.
Mitenkähän täällä oikeasti kävisi jos tuo kuuluista palsta siirrettäis omaksi, se olisi kyllä ainoa hyvä työ enirolta.
Mutta ei ne sitä tee lukee ne joskus näitä riitoja huvittuakseen. - pilvi*
Minun olisi hyvin vaikea ajatella,ettei sillä,mitä tänne kirjoitan olisi mitään väliä.
Silloin en kirjoittaisi lainkaan.
Kun itse lukee toisen ihmisen kirjoittamaa,muodostuu tuon ihmisen sisäinen kuva.
Kuva hänen ajatusmaailmastaan.Onhan kirjoitettu sana aivojemme tuotosta,älymme
tunteemme,jopa kokemustemme sanelemaa.
Siinä mielessä tämä nettikeskustelu on kuin silta ihmiskontakteihin.Aivan kuten lähikontakteissa,löytyy ihmisiä,jotka ovat varautuneita,tai syrjäytyneitä,vastakohdaksi niille,jotka reippaasti tarpovat asioista toiseen,syventymättä sen enempää.
Kaksi samankaltaisen maailmankuvan omaavaa,löytävät nopeasti keskustelunaiheita.
Itse kuulun näihin ennakkoluulottomasti toista lähestyviin ihmisiin.Monasti olen joutunut
pysähtymään ns. introvertin (sisäänpäin kääntyneen) ihmisen kohdatessani.
Jokin tuossa ihmisessä on herättänyt ajattelemaan,ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää kaikille.
Ne keskustelutuokiot,joihin on täytynyt hiljentyä,ja riisua oma minuutensa,kuunnellakseen ja tajutakseen toista ihmistä,ovat olleet rikkaimpia kokemuksiani kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa.
Täälläkin, näissä nettiyhteisöissä opimme vaistonvaraisesti tuntemaan erilaisia ihmistyyppejä.Se on elämän rikkautta,myös heille,joihin kuuluin, ja kuulun vieläkin,puolisoni menetettyäni, jonka tyhjiön täytti uusi silta ihmisiin.
Sen kokeneena tietää miten tärkeää voi jollekin ihmiselle olla, mahdollisuus ottaa kontaktia näiden palstojen kautta. - En netin orja
pilvi* kirjoitti:
Minun olisi hyvin vaikea ajatella,ettei sillä,mitä tänne kirjoitan olisi mitään väliä.
Silloin en kirjoittaisi lainkaan.
Kun itse lukee toisen ihmisen kirjoittamaa,muodostuu tuon ihmisen sisäinen kuva.
Kuva hänen ajatusmaailmastaan.Onhan kirjoitettu sana aivojemme tuotosta,älymme
tunteemme,jopa kokemustemme sanelemaa.
Siinä mielessä tämä nettikeskustelu on kuin silta ihmiskontakteihin.Aivan kuten lähikontakteissa,löytyy ihmisiä,jotka ovat varautuneita,tai syrjäytyneitä,vastakohdaksi niille,jotka reippaasti tarpovat asioista toiseen,syventymättä sen enempää.
Kaksi samankaltaisen maailmankuvan omaavaa,löytävät nopeasti keskustelunaiheita.
Itse kuulun näihin ennakkoluulottomasti toista lähestyviin ihmisiin.Monasti olen joutunut
pysähtymään ns. introvertin (sisäänpäin kääntyneen) ihmisen kohdatessani.
Jokin tuossa ihmisessä on herättänyt ajattelemaan,ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää kaikille.
Ne keskustelutuokiot,joihin on täytynyt hiljentyä,ja riisua oma minuutensa,kuunnellakseen ja tajutakseen toista ihmistä,ovat olleet rikkaimpia kokemuksiani kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa.
Täälläkin, näissä nettiyhteisöissä opimme vaistonvaraisesti tuntemaan erilaisia ihmistyyppejä.Se on elämän rikkautta,myös heille,joihin kuuluin, ja kuulun vieläkin,puolisoni menetettyäni, jonka tyhjiön täytti uusi silta ihmisiin.
Sen kokeneena tietää miten tärkeää voi jollekin ihmiselle olla, mahdollisuus ottaa kontaktia näiden palstojen kautta.Älä vain vihjaa, ota ja kerro minkälaisen ihmisen saat kokoon analysoitavaksi, toisillekin.
Ihan mielenkiinnolla tässä sinulle laitan pyynnön. - pilvi*
En netin orja kirjoitti:
Älä vain vihjaa, ota ja kerro minkälaisen ihmisen saat kokoon analysoitavaksi, toisillekin.
Ihan mielenkiinnolla tässä sinulle laitan pyynnön.Nythän nuo kokemuksen ihmisistä elämäni aikana,ovat tapahtuneen konkreettisesti,
kasvoista kasvoihin.Niihin ei lienee syytä,eikä varmaan kysyjän mielenkiinto niihin kohditukaan.
Tarkoitat varmaan täällä keskustelevista ihmisistä.Toki löydän täällä järkeviä kirjoittajia,joiden tekstiä hallitsee asiallisuus.On myöskin rönsyileviä,monipuolisia-----
hassun hauskoja kirjoituksia,arkista elämää käsitteleviä,kieltämättä puskastakin huutelevien osuvia kommentteja joskus.
Yksittäistä ihmistä ei voi näin alkaa "analysoimaan" siihen ei minusta ole. Mutta lukiessa vuosia tänne kirjoittaneiden tekstiä,saa kyllä todellisen kuvan henkilön luonteesta,ajatusmaailmastaan,arvoistaan.
Sitä lähinnä tarkoitin nettikeskusteluista kirjoittaessani.Ei ole paljon kesäromaaneja tarvis lukea,kun arkisto on avoin kaikille.
PS. Olin lukenut arkistoa jo ennen tuloani palstalle,saadakseni jonkinlaisen käsityksen minkälaisia ihmisiä näissä on. Mukavaa sadepäivä tunnelmaa. - capt.cöpenick*
Tarkoittanut elämää netissä tai livenä sen ulkopuolella. Tuokin aloitus vaan siinä enemmän ilmoja pidellessä.
Olen seurannut M* kirjoituksiasi pitempään. Todennut ne lukemisen arvoisiksi, asiallisiksi ja tasokkaiksi.
En usko saavuttavani sinun ikääsi tai kokemustasoasi. Se näkee joskus tai sitten ei. Tämä on kuitenkin varmasti totta.
Sain paljon uutta potkua joskus vuoden vaihteessa kun kurkkasin tänne ja näin palstavahdin vaihtuneen.
Purnaava viestinikin jätettiin poistamatta. Kuten suorastaan 'nettiystäväkseni' noteeraamani pilvi* sanoo; kovin introverteillä tyypeillä kuten tässä itsellä
asiat voi olla hyvin "eri"! - pilvi*
capt.cöpenick* kirjoitti:
Tarkoittanut elämää netissä tai livenä sen ulkopuolella. Tuokin aloitus vaan siinä enemmän ilmoja pidellessä.
Olen seurannut M* kirjoituksiasi pitempään. Todennut ne lukemisen arvoisiksi, asiallisiksi ja tasokkaiksi.
En usko saavuttavani sinun ikääsi tai kokemustasoasi. Se näkee joskus tai sitten ei. Tämä on kuitenkin varmasti totta.
Sain paljon uutta potkua joskus vuoden vaihteessa kun kurkkasin tänne ja näin palstavahdin vaihtuneen.
Purnaava viestinikin jätettiin poistamatta. Kuten suorastaan 'nettiystäväkseni' noteeraamani pilvi* sanoo; kovin introverteillä tyypeillä kuten tässä itsellä
asiat voi olla hyvin "eri"!Joo,Sinusta voi aistia "sisältöä" jännällä tavalla ja se,että kerran huudahdin" tuethan
minua",kun todella tarvitsin sitä,niin Sinä vastasit "totta kai kultaseni".Se riitti minulle,ja varsinkin,kun annoit ymmärtää,että siellä oli vaimokin taustalla,oli hienoa minusta.
Näin me saamme kuvan ihmisistä.Yhdyn täysin tuohon ajatteluusi M*.Ja liittäisi siihen vielä R.Siinä ovat ne pitkäaikaiset palstaveteraanit,joiden varassa on palstan runko säilynyt.
Pysy Sinäkin mukana vielä pitkään,omalla kivan personallisella tyylilläsi:)
- Sinikynä
”Tämänkin v70 palstan käyttäjiä olisi tuhatmäärin, jos heillä olisi kohtuulliset mahikset saada viestinsä ns. framille”.
Näin kirjoittaa capt. cöpenick mainiossa avauksessaan.
Kyllä yhä useammalla on mahiksia saada viestinsä perille, jos vaan on rohkeutta ryhtyä kirjoittamaan.
Mutta siinä se ongelma piileekin.
70 ikäiset ovat saaneet sellaiset eväät koululaitokselta, että ei niillä paljon kirjoiteta tekstiä julkaistavaksi.
Kansakuntien sivistystason eräänä keskeisenä mittarina on väestön lukutaito.
Suomi on ylpeillyt lukutaidollaan jo pitkään, sillä jo 1900-luvun alkupuolella meillä oli lukutaitoisia jo lähes 100 %.
Mutta miten on kirjoitustaidon kanssa?
En muista koskaan havainneeni mainintoja kirjoitustaidon kehittymisestä Suomessa. Enkä nyt tarkoita sellaista kirjoitustaitoa, jota tarvitaan esim. henkilötietojen kirjoittamiseen. Tarkoitan sellaista kirjoitustaitoa, jolla voi ilmaista itseään, toiveitaan, suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan jne.
Eräs este kirjoittamiselle on se, että moni epäröi kirjoitustaitojaan.
Ennen vanhaan kiinnitettiin kouluopetuksessa päähuomio oikein kirjoittamiseen eli kielioppiin. Persoonallinen kirjoittamistyyli oli ikään kuin kiellettyä.
Nyt suositaan persoonallista kirjoitustyyliä, jopa murteita käytetään yhä enemmän.
Jotta yhä useammalla olisi mahikset saada viestinsä perille, niin siitä vaan kirjoittamaan, omalla persoonallisella tyylillä ja kieliopin hienoudet unohtaen.
Eräs hyvä neuvo, jota olen itse noudattanut on, että kirjoita siten, kuin puhuisit kavereillesi.- capt.cöpenick*
Mistä nekin ominaisuudet pelmahtavat alakoululaisen aine-osaamiseen.
Siihen aikaan 'laskento' ja historia, uskontokin kiinnostivat.
Puutyöt taas aivan järjetöntä ajanhaaskausta mielestäni. Tai nehän tais olla jo yläluokilla.
Mikä kenelläkin on se osaamisalue. Meikällä vaan yksi; metsänraivaus, taimikon harvennukset ja koko metsän 'puupelloksi' saattaminen. Aivan himohommaa!
Sitten kaltaisillani autistisilla tyypeillä voi olla omia kiinnostuksen kohteita, eräs tällainen tähtitiede. Tähdet ja Avaruus lehti kertoo kansantajuisesti missä mennään.
Nykyiset aivan huikaisevat tiededokumentit tempaisevat kyllä kybällä mukaansa, niitä katsoo mielellään uusintoinakin.
Usein kirjoittamiseen on niin ankara 'rimakauhu', ettei mitään uskalla kirjoittaa. Sitten taas menee aivan totaalisesti viihteelle.
Muuten; hyvää jatkoa veli Sinikynä! Miten oikeassa Sinikynä onkaan! Ainakin minun kouluaikanani ainekirjoitus tehtiin niin teoreettiseksi ja kuivaksi, että "onnistuin" yhteiskoulun toisella luokalla saamaan siitä nelosen. Kuitenkin olin viisivuotiaasta istunut mökin katolla piipun juuressa rustaten runoja ja kirjoitellen kertomuksia sinikantisiin vihkoihin.
Vasta, kun seuraavana vuonna saimme uuden suomenopettajan, tajusin, että ainekirjoitus oli sitä samaa kirjoittamista, jota edelleen kotona harrastin ja jota suorastaan rakastin.
Monet ihmiset eivät uskalla kirjoittaa, koska he kuvittelevat, että tekstin pitää olla mahdollisimman monimutkainen, jotta se olisi hieno tai kunnollinen. Sen jälkeen teksti onkin juuri niin sotkuinen ja epäselvä kuin kirjoittaja pelkääkin sen olevan.
Olen opettanut kolme ihmistä kirjoittamaan ja voin vakuuttaa, että jokainen oppii.
Perussääntö on se, että kirjoita niin kuin puhut. Silloin ymmärrät itse ja lukijat ymmärtävät, mitä olet halunnut sanoa.
Selvyyden vuoksi laita piste tai pilkku siihen kohtaan, jossa lause puhuttaessa päättyy.
Muuten ei pisteitä eikä pilkkuja kannata ruveta viilailemaan.
Kirjoitat tänne tai minne tahansa, muista, että oma ääni on tärkeä. Jos omaat sellaisen kielellisen rikkauden kuin murre, älä anna sen ruostua vaan käytä myös sitä.
Siitä se lähtee; lykkyä tykö!
Hyviä näkökohtia edellisiltä . Kaikkia meitä täällä yhdistää halu kirjoittaa ja saada ajatukset näkyvään muotoon. En asettaisi vastakohdiksi netti- ja live-elämää, koska kirjoittaessani tunnen olevani hyvinkin elävä, joskus jopa eläväinen ja luova. En ehkä alkaisi näitten tuotosten perusteella kovin syvällisiä luonneanalyysejä kanssakirjoittajistani tekemään, kyllä henkilökohtainen kontakti tarvitaan . Pitkään keskenään kirjoitelleiden kesken tietysti muodostuu mielikuvia kirjoittajista, jopa sielujen sympatioita - ja antipatioita valitettavasti myös. Mutta eihän kaikkien tarvitsekaan kaikista niin pitää, silti täytyy olla ihmisiksi keskenämme.
Ihan hyvä neuvo “ kirjoita kuin puhuisit kaverille“, siinähän kiteytyy vastaanottajien huomioiminen ja ystävällinen suhtautuminen. Kukin kirjoittaa omalla äänellään, ja kieliopin hienoudetkin voi rennosti unohtaa. Kirjoittamalla nettiin jätämme pysyvät merkit itsestämme, siitähän koko sana juontaa juurensa.
Nettikirjoittelu on kuitenkin vielä niin uutta ikäluokassamme, etteivät ylilyönnit ole ihmekään. Kun tänne varsinkin nikillään kirjoittaa, asettuu alttiiksi myös julkiselle kritiikille. Mutta jos arvostelun pelossa jättää kirjoitushalunsa tyydyttämättä, se on sääli.
Jatketaan vain harjoituksia , muutosvastarinnakin voi kääntää uudeksi mahdollisuudeksi.
Mitähän tuo "muisaalta" muuten tarkoittaa, kivalta se kyllä suussa maistuu...- capt.cöpenick*
Se sana kehkeytyi rakkaalle, jo pois nukkuneelle, monirotuiselle koirallemme puhumistavasta. Näin se meni: hänelle ja muulle; tiibetiläiselle
kuninkaan kartanon hyveelliselle kuelalle.
Vaikka niitä loppukaneetteja oli lukuisia kuin mäkäräparvi, puhe alkoi >hänelle ja muulle.
Erityistä, ettei veljien poislähdöt olivat enemmän rutiiniluonteisia, niin koiran lähtö oli hyvin raskas menetys.
Hautasin sen puutarhaan hyvin murhemielin. Asetin hänet pää auringon nousuun päin. Muistosanoiksi lausuin: Pidä hyvää huolta kodistamme - me vielä
tapaamme... kävelemme taivaan ahoilla ja niityillä ilman huolen häivää.
Tämä ystävä oli kuollut jo vuosia sitten kun näin näkynä hänet loikovan lenkkipolkumme varressa heinikossa. Hätisteli rennon laiskasti hyttysiä korvistaan. capt.cöpenick* kirjoitti:
Se sana kehkeytyi rakkaalle, jo pois nukkuneelle, monirotuiselle koirallemme puhumistavasta. Näin se meni: hänelle ja muulle; tiibetiläiselle
kuninkaan kartanon hyveelliselle kuelalle.
Vaikka niitä loppukaneetteja oli lukuisia kuin mäkäräparvi, puhe alkoi >hänelle ja muulle.
Erityistä, ettei veljien poislähdöt olivat enemmän rutiiniluonteisia, niin koiran lähtö oli hyvin raskas menetys.
Hautasin sen puutarhaan hyvin murhemielin. Asetin hänet pää auringon nousuun päin. Muistosanoiksi lausuin: Pidä hyvää huolta kodistamme - me vielä
tapaamme... kävelemme taivaan ahoilla ja niityillä ilman huolen häivää.
Tämä ystävä oli kuollut jo vuosia sitten kun näin näkynä hänet loikovan lenkkipolkumme varressa heinikossa. Hätisteli rennon laiskasti hyttysiä korvistaan.Kolmas koira on meillä nyt, kuusivuotias, kaksi on saateltu rajan taa. Kaikkeen rakkauteen liittyy riski luopumaan joutumisesta, lemmikin kohdalla se on väistämätöntä, koska niiden ikä on ehkä vain kymmenisen vuotta.
Lasten on tapana kysellä, pääsevätkö koirat taivaaseen. Koska taivas kuvataan täydelliseksi paikaksi, sinne kuuluvat myös edesmenneet lemmikkimme. Viheriät niityt, kristallivirta, niinhän virretkin sen kuvailevat.
Minulla oli vastaavanlaisen näky ensimmäisen koiran kuoltua. Näin sen keittiön pöydän alla, lempipaikallaan. Siellä se päivysti aterioiden aikana ja usein muulloinkin, se nautti perheen äänten sorinasta , lasten tipauttelemat puuropipanatkin se nppasi koppina suuhunsa. Pitkään asettelin jalat pöydän alle varoen, etten potkaisisi haukkua.
Kun tämä mäyräkoira tuli vanhaksi ja heikoksi, kissa puhdisteli sen ruokakupissa likaantuneet korvat ja makaili sen kyljessä , koska mäyris oli viluinen.
Nykyinen on paimenkoira, erinomainen myös lastenvahtina ja leikkikaverina. Kun lapset lähtevät mummolasta, se masentuu, se on varmaan huolissaan, kuka niistä pienistä muualla huolehtii.
Nyt se jo tuossa katselee siihen malliin, eikö emännän olisi aika lähteä aamulenkille. Kaulapantansa se hakee ja menee odottamaan vaatekaapin luo, missä lenkkivaatteeni ovat. Katse olisi pettynyt, jos sonnustautuisin kaupunkikuntoon.
Oma kieli ja ääni on meilläkin, emännän sanattomia viestejäkin se ymmärtää ja toisin päin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei194983Jännitän sinua J mies
Ei tästä tulee mitään. Tuskin kaikki olis mennyt näin moneen solmuun, jos olis tarkoitettu meidät yhteen.1271575- 1011450
Kuinka kauan kesti että ihastuit
Kaivattuusi? Jos lasketaan siitä hetkestä alkaen kun näit hänet ensi kerran. Oliko jokin tilanne tai tapahtuma, joka voi701389Orpo suunnittelee palestiinalaislasten Suomeen siirtoa
"Sairaalahoitoa tarvitsevien lasten ottaminen Suomeen on lisäksi selvityksessä, Orpo sanoo. – Jos meillä on mahdolli3281309- 491298
Olen käyttäytynyt sinua kohtaan väärin toistuvasti
Puolustuksekseni täytyy sanoa, että ei ole ollut tahallista vaan seurausta harhaisista luuloista ja ajatuksista. Esimerk721200Tunneälyä testaamaan!
Testi pitää sisällään viisi osa-aluetta. Itse sain täydet tuosta ensimmäisestä eli 25/25. Kokonaispistemäärä oli 100/12541035- 86935
Saanko mies tulla sun kainaloon nukkumaan?
En saa unta kun mietin sua❤️ Saako tulla sun viereen ja käpertyä sun kainaloon?50928