EI OLLUT MITÄÄN:
Ihmisen tuntemilla luonnonlaeilla ei voi syntyä yhtään mitään tyhjästä.
Jos alussa ei ollut mitään niin mistä mitään voi syntyä kun mitään mistä jotakin voisi syntyä ei ole?
Jos mitään josta syntyä jotakin ei ole niin mistä se mitä ei ole voi syntyä?
Mistä voi syntyä alkuräjähdys jos ei ole mitään mistä se voi syntyä?
Jos ei ole edes tyhjyyttä niin mistä saadaan edes tyhjyys?
Jos ei ollut mitään eikä ollut sitäkään niin mistä.....?
.
.
.
LUOJAN LUOMAA:
Ihmisen tuntemilla luonnonlaeilla ei mikään voi syntyä tyhjästä.
Ihminen on viisaudessaan päässyt alkuräjähdyksen partaalle ja uskon että maailmankaikkeus planeettoineen saattoi hyvinkin alkaa siitä mutta ihminen onkin vain päässyt tutkimuksissaan siihen asti.
Entä ennen alkuräjähdystä kun ei ollut yhtään mitään? Kun ei ollut yhtään mitään? Ei edes tyhjyyttä. Kun ei ollut edes luonnonlakeja, kun ei ollut mitään, edes tyhjyyttä. Mikä on tämän kaiken luonut?
KUN OLI VAIN LUOJA:
Oli vain Luoja joka on aina ollut.
Kukaan muu kuin Luoja ei voisi mitään luoda siitä mitä ei ole. Vain Luoja voi luoda ilman luonnonlakeja ja siitä täydellisestä tyhjyydestä jota ei ollut. Kun mitään ei ollut niin siitä Luoja loi.
Vain Luoja voi luoda tyhjyydestä ja siitä mitä ei ole.
Ihmisten tuntemat luonnotlaitkin on Luoja luonut.
Luodut eivät voi luoda kuin luonnonlakien puitteissa. Vain Luoja voi luoda kaikesta ja ei yhtään mistään.
MEIDÄT ON LUOJA LUONUT:
Meidät on Luoja luonut tyhjyydestä ja meidät on Luoja luonut olemaan iänkaikkisesti ikuisuuteen ja takaisin iänkaikkisuuteen ja ainiaaksi olemaan mutta vain jos hyväksymme ne Luojan Lait, Luojan tahdon jotka ovat meidän parasta ajatellen suunnattu. Meidän hyvyyttämme pahasta korostaakseen.
Mikään muu ei kestä. Ei kasvikaan joka vedestä ja ravinteista kieltäytyy kauan elä.
MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN:
Kaikki tämä ja kaikki muu ovat joskus poissa. Jäljelle jää vain Luoja joka voi tyhjyydestä ja siitä mitä ei ole luoda ja ne ihmiset jotka haluavat itsestään löytää yhteyden Luojan Lakiin ja korostaa sitä hyvää mikä siinä on. Mitään muuta ei tule olemaan. Ne mitkä kerran poistetaan, poistetaan ainiaaksi ikuisuuden unholaan olemaan osa ei mitään josta ei koskaan mitään luoda ja jota ei ole.
Kun ei ollut edes tyhjyyttä.
45
394
Vastaukset
- kokija
> Jos alussa ei ollut mitään niin mistä mitään voi syntyä kun mitään mistä jotakin voisi syntyä ei ole? Jos mitään josta syntyä jotakin ei ole niin mistä se mitä ei ole voi syntyä? Mistä voi syntyä alkuräjähdys jos ei ole mitään mistä se voi syntyä?
Jos ei ole edes tyhjyyttä niin mistä saadaan edes tyhjyys?
Jos ei ollut mitään eikä ollut sitäkään niin mistä.....?
> KUN OLI VAIN LUOJA:
Oli vain Luoja joka on aina ollut.
Kukaan muu kuin Luoja ei voisi mitään luoda siitä mitä ei ole. Vain Luoja voi luoda ilman luonnonlakeja ja siitä täydellisestä tyhjyydestä jota ei ollut. Kun mitään ei ollut niin siitä Luoja loi.
Vain Luoja voi luoda tyhjyydestä ja siitä mitä ei ole.
Ihmisten tuntemat luonnotlaitkin on Luoja luonut.
Luodut eivät voi luoda kuin luonnonlakien puitteissa. Vain Luoja voi luoda kaikesta ja ei yhtään mistään.
-----------------------
Tällaisista pyörittelyistä aloitin joskus pohdiskelut. Päädyin siihen että mitään ei ole syntynyt eikä tule syntymään. Samanaikaisesti on syntynyt ja tulee syntymään. Kyllä ja ei vaihtoehdot pätevät yhtä aikaa. Kun pohditaan alkusyytä niin saatetaan päätyä ulos mielestä, kuten kävi. Ajatus pysähtyi ja vain olin, käytännössä maailma oli ja ei-kukaan tarkasteli maailmaa maailman osana. Silloin tajusin että on vain oleminen ja on turhaa pelastua ikuisuuden näkökannalta katsottuna, koska on vain oleminen joka ei ole syntynyt eikä luonut ketään.
Kaikki ovat jo pelastettuja ikuisuuden näkökulmasta. Suhteellisesta pysymättömästä näkökulmasta katsottuna tarvitaan parannusta tai nirvanaa.
Ikuisuudessa ei ole olemassakaan sellaista kuin "ennen ja jälkeen". Ikuisuudesta olemme me suhteelliset yksiköt luoneet suhteellisen maailman, ikuisuus on luomaton ja ei luo. Jotenkin onnistuimme irrottautumaan ikuisuudesta virtuaalisesti, jolloin virtuaalisesti loimme maailman. Todellisuudessa kukaan ei ole erottautunut mistään.
Minusta ajattelun loppuun viemisellä voidaan päätyä siihen että on Luoja joka on ei-Luoja. Kyllä ja ei -vaihtoehdot ovat voimassa samanaikaisesti, logiikka tuhoutuu ja tämä tuo rauhaa jos sen kestää. Tosin tiedän pari kosmologia jotka ovat tehneet itsarin; avaruuden ja perimmäisten kysymysten ajatteleminen voi käydä voimille. Varmasti se käy voimille jos ei osaa irrottautua ajatusten oravanpyörästä hetkeksikään tai luulee olemassaolon olevan kerrassaan turhan.
Jotenkin tämä meidän luomamme maailma hyödyttää ikuisuutta. Mystiikalla on vielä merkitystä, kaikkea emme kykene selvittämään loogisesti ajattelun kautta.
Olisikohan ajattelun ja sanojen tarkoituksena mahdollisesti se, että huomaamme etteivät ne kykene ilmaisemaan perimmäisiä asioita?? Nöyrrymme.- Aritta
Me olemme Jumalasta. Mitään muuta ei ole. :-)
- Ratirampsua
Maailma on luotu sanalla. Kaikessa on loogisuus. Kun liikaa ajattelee, menee sekopääksi ja tullaan epäloogisuuden maailmaan, jossa ei ole päätä ei häntää.
Nöyrtyminen on sitä kun uskaltaa myöntää että on olemassa minua suurempi, joka hallitsee kaiken. Ylpeyden muurin kun kykenee murtamaan mielensä ympäriltä tällä tavoin, alkaa kosmologinen angsti helpottamaan. - ei onnaa
Et ehkä huomannut mutta aloittajahan ei pyöritä mitään vaan selittää että kaiken on luonut luoja. Tuntuu oudolta selityksesi jossa kaikki vain nollautuvat. Pohdiskelusi ei näköjään edennyt oikeaan suuntaan tai sitten sinulle oli mahdotonta ymmärtää että kaikki on luotu tyhjästä.
Kerrot "meidän luomamme maailma" kun ihminen ei pysty luomaan kuin jotakin lapiolla. Voit koettaa luoda vaikka vain yhden pikkiriikkisen kuun maapallolle ja huomaat ettet siihen pysty. Illalla katselen taivaalle ja todistan ettet ole pystynyt luomaan kerrassaan mitään. - kokija
Aritta kirjoitti:
Me olemme Jumalasta. Mitään muuta ei ole. :-)
Tuolla heitolla Gordionin solmu on suoraviivaisesti ratkaistu. Kun ajatellaan jotain todella ei olemassaolevaa, niin se on utopiaa. Ei-olemassaoleva on ei-olemassa, joten sekin on olemassa ei-olevana. On huojentavaa, ettei kykene näkemään mitään mikä voisi olla todella olematonta.
Olemattomuus on pelkkä ajattelun luoma abstraktio, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Se perustuu juuri tuohon Jumalaan joka on kaikki ja mitään ei ole sen ulkopuolella ei-olemassaolevana.
Tulee mieleen tarina Kolme muskettisoturia ja sanonta "yks kaikkien puolesta, kaikki yhden puolesta". Se on mainio viittaus siihen, että kaikki sisältyy yhteen ja yksi sisältyy kaikkeen. Kaikki sisältyy Jumalaan ja Jumala sisältyy kaikkeen. Sama kuin Indran jalokiviverkko itämaisissa tarinoissa. - kokija
Ratirampsua kirjoitti:
Maailma on luotu sanalla. Kaikessa on loogisuus. Kun liikaa ajattelee, menee sekopääksi ja tullaan epäloogisuuden maailmaan, jossa ei ole päätä ei häntää.
Nöyrtyminen on sitä kun uskaltaa myöntää että on olemassa minua suurempi, joka hallitsee kaiken. Ylpeyden muurin kun kykenee murtamaan mielensä ympäriltä tällä tavoin, alkaa kosmologinen angsti helpottamaan.Nöyrtyminen on kun huomaa ettei ole minua.
- kokija
ei onnaa kirjoitti:
Et ehkä huomannut mutta aloittajahan ei pyöritä mitään vaan selittää että kaiken on luonut luoja. Tuntuu oudolta selityksesi jossa kaikki vain nollautuvat. Pohdiskelusi ei näköjään edennyt oikeaan suuntaan tai sitten sinulle oli mahdotonta ymmärtää että kaikki on luotu tyhjästä.
Kerrot "meidän luomamme maailma" kun ihminen ei pysty luomaan kuin jotakin lapiolla. Voit koettaa luoda vaikka vain yhden pikkiriikkisen kuun maapallolle ja huomaat ettet siihen pysty. Illalla katselen taivaalle ja todistan ettet ole pystynyt luomaan kerrassaan mitään.Olet oikeassa koska kaikkeen voidaan vastata kyllä ja ei.
- saippua K auppias
kokija kirjoitti:
Olet oikeassa koska kaikkeen voidaan vastata kyllä ja ei.
Olet jumittunut lapsellisuuden noidankehään.
Kyllä vai ei? - väärin........
kokija kirjoitti:
Nöyrtyminen on kun huomaa ettei ole minua.
Nöyrtyminen on armon ahdas portti.
Ylpeytesi haraa sen karmeihin.
Ylpeys on kun huomaa olevansa Jumala.
Ylpeys surmaa kiitollisuuden, mutta nöyrä mieli on maaperä, josta kiitos luonnostaan kasvaa. - kokija
väärin........ kirjoitti:
Nöyrtyminen on armon ahdas portti.
Ylpeytesi haraa sen karmeihin.
Ylpeys on kun huomaa olevansa Jumala.
Ylpeys surmaa kiitollisuuden, mutta nöyrä mieli on maaperä, josta kiitos luonnostaan kasvaa.Mitä tahansa sanotkin niin olet oikeassa.
- wautsi wau
kokija kirjoitti:
Mitä tahansa sanotkin niin olet oikeassa.
Sanon:
1. Olet ajatuksinesi väärässä. (Paitsi siinä että sanot minun olevan oikeassa)
2. Ei ole karmaa.
3. Jälleensyntymisoppi on harhaanjohtavaa.
4. Kuoltuaan ihminen on täysin tiedostottomassa tilassa.
5. Kuoltuaan ihminen ei tule uudestaan maan päälle.
6. Ihmisen ainoa pelastus on Jeesus Kristus.
Ja kaiken kruunuksi haluan yhdessä Kokijan kanssa sanoa että Aritta on todella harhainen ja hänet pitäisi saattaa mielenterveydelliseen hoitoon. Myös Kokijan ajatukset ovat turmiollisia ja hänetkin pitäisi viedä hoitoon. No kun näitä potilaita on täällä pilvin pimein niin menköön kaikki jälleensyntyjät hoitoon! Erjuunat ja arjuunat ja bografitit ja kuolemattomat sielut ja nielut, juu. Se tekee vain hyvää teille.... - Aritta
saippua K auppias kirjoitti:
Olet jumittunut lapsellisuuden noidankehään.
Kyllä vai ei?on taivasten valtakunta. :-)
- kokija
wautsi wau kirjoitti:
Sanon:
1. Olet ajatuksinesi väärässä. (Paitsi siinä että sanot minun olevan oikeassa)
2. Ei ole karmaa.
3. Jälleensyntymisoppi on harhaanjohtavaa.
4. Kuoltuaan ihminen on täysin tiedostottomassa tilassa.
5. Kuoltuaan ihminen ei tule uudestaan maan päälle.
6. Ihmisen ainoa pelastus on Jeesus Kristus.
Ja kaiken kruunuksi haluan yhdessä Kokijan kanssa sanoa että Aritta on todella harhainen ja hänet pitäisi saattaa mielenterveydelliseen hoitoon. Myös Kokijan ajatukset ovat turmiollisia ja hänetkin pitäisi viedä hoitoon. No kun näitä potilaita on täällä pilvin pimein niin menköön kaikki jälleensyntyjät hoitoon! Erjuunat ja arjuunat ja bografitit ja kuolemattomat sielut ja nielut, juu. Se tekee vain hyvää teille....Jep.
- Ratirampsua
kokija kirjoitti:
Mitä tahansa sanotkin niin olet oikeassa.
>Mitä tahansa sanotkin niin olet oikeassa.<
Juuri tuo on sitä epäloogisuuden satoa, jota niitetään kun pää pöpähtää sekavuuden tilaan, mm. liiallisesta mietiskelystä kosmisen tajunnanvirtatuntemusten riepotellessa päänupin sisältöä.
Mutta se on valhetta. Vaikka kokijalle itselleen totta. Siksi tarvitaan ulkopuolinen taho kertomaan missä mennään. - kokija
Ratirampsua kirjoitti:
>Mitä tahansa sanotkin niin olet oikeassa.<
Juuri tuo on sitä epäloogisuuden satoa, jota niitetään kun pää pöpähtää sekavuuden tilaan, mm. liiallisesta mietiskelystä kosmisen tajunnanvirtatuntemusten riepotellessa päänupin sisältöä.
Mutta se on valhetta. Vaikka kokijalle itselleen totta. Siksi tarvitaan ulkopuolinen taho kertomaan missä mennään.Hulluna on kiva olla.
- kokija
Aritta kirjoitti:
on taivasten valtakunta. :-)
Kun huomasin että kaikki voivat kävellä ylitseni niin silloin lakkasin kärsimästä. Kärsimyksen syy = takertuminen erityisesti maineeseen ja "omiin" mielipiteisiin. Omaa ei käytännössä ole.
Kaiken voi antaa vain muuttua ja mennä menojaan, ottaa vastaan ja hyväksyä. Hyväksyminen lopettaa vähitellen kärsimisen. Materia ei tajua hyväksymistä vaan pelkää sitä, koska sitä ei voi nujertaa ylitse kävelemällä. - tuomari ja juomari
wautsi wau kirjoitti:
Sanon:
1. Olet ajatuksinesi väärässä. (Paitsi siinä että sanot minun olevan oikeassa)
2. Ei ole karmaa.
3. Jälleensyntymisoppi on harhaanjohtavaa.
4. Kuoltuaan ihminen on täysin tiedostottomassa tilassa.
5. Kuoltuaan ihminen ei tule uudestaan maan päälle.
6. Ihmisen ainoa pelastus on Jeesus Kristus.
Ja kaiken kruunuksi haluan yhdessä Kokijan kanssa sanoa että Aritta on todella harhainen ja hänet pitäisi saattaa mielenterveydelliseen hoitoon. Myös Kokijan ajatukset ovat turmiollisia ja hänetkin pitäisi viedä hoitoon. No kun näitä potilaita on täällä pilvin pimein niin menköön kaikki jälleensyntyjät hoitoon! Erjuunat ja arjuunat ja bografitit ja kuolemattomat sielut ja nielut, juu. Se tekee vain hyvää teille....Teräviä havaintoja!!!
Kukaan muu ei tohon pysty paitsi Jumala! Nimittäin tuomitsemaan muita hulluiksi.
Mitens siellä Raamatussakin, tuossa sandaalilegendojen luvatussa kirjasessa oikein sanotaankaan?
"Se joka kutsuu veljeään hulluksi, on ansainnut helvetin tulen."
Kukahan se veli vaan on??? - kokija
ei onnaa kirjoitti:
Et ehkä huomannut mutta aloittajahan ei pyöritä mitään vaan selittää että kaiken on luonut luoja. Tuntuu oudolta selityksesi jossa kaikki vain nollautuvat. Pohdiskelusi ei näköjään edennyt oikeaan suuntaan tai sitten sinulle oli mahdotonta ymmärtää että kaikki on luotu tyhjästä.
Kerrot "meidän luomamme maailma" kun ihminen ei pysty luomaan kuin jotakin lapiolla. Voit koettaa luoda vaikka vain yhden pikkiriikkisen kuun maapallolle ja huomaat ettet siihen pysty. Illalla katselen taivaalle ja todistan ettet ole pystynyt luomaan kerrassaan mitään.Näinkin voi sanoa: Kaiken on luonut Luoja. On hyvä uskoa Luojaan kuin vastakohtana olla uskomatta mihinkään korkeampaan. Silloin jos on kokemusta Korkeammasta, ei tarvitse uskoa enää vaan silloin koetaan. Pyörittämisellä tarkoitin ajattelua, joka on fiksuuden merkki.
On eräs näkökulma että kaikki on luotu tyhjästä, toinen näkökulma on että mitään ei ole luotu. Molemmat ovat yhtä oikeita näkövinkkeleitä.
1. Perustelu että mitään ei ole luotu johtuu siitä ajatusprosessista että yksilöt ovat itse erottuneet Jumalasta.
2. Perustelu sille että yksilöt on luotu, löytyy siitä että Jumala Luojana on luonut heidät. He eivät itsenäisesti ole tahtoneet pois Luojasta vaan heidät on "heitetty" maailmaan.
On hyvin vaikea nähdä ovatko Luoja luonut vai luodut luoneet itsensä. En luota kirjoihin vaan katson itse miltä asiat näyttävät. Näyttää siltä että luodut ovat tahtoneet itse tulla luoduiksi, ja ikäänkuin heittäytyneet maailmaan tyhjästä Jumalan mielestä, eli ei-mistään. Syy luoduksi tulemiseen on kokemusten halu, intohimoinen halu kokea kaikenlaista mitä voisi olla koettavana. Päätimme vahvistaa itsetietoisuuttamme tulemalla aineellisuuden pyörteisiin. Ensiksi laskeuduimme tähtien väliseksi kaasuksi, sitten kivikuntaan, sitten kasveiksi ja lopulta kehityimme eläinvaiheen kautta ihmisiksi.
Toisella tavalla sanottuna Jumala tahtoi nähdä itsensä. Jumala näkee itsensä meissä luoduissa. Kun minä näen ihmisen tai kiven, näen Jumalan osan.
Luoduilla tarkoitan koko maailmaa: kiviä, kasveja, ja muita joilla on tietoisuus. - kokija
kokija kirjoitti:
Näinkin voi sanoa: Kaiken on luonut Luoja. On hyvä uskoa Luojaan kuin vastakohtana olla uskomatta mihinkään korkeampaan. Silloin jos on kokemusta Korkeammasta, ei tarvitse uskoa enää vaan silloin koetaan. Pyörittämisellä tarkoitin ajattelua, joka on fiksuuden merkki.
On eräs näkökulma että kaikki on luotu tyhjästä, toinen näkökulma on että mitään ei ole luotu. Molemmat ovat yhtä oikeita näkövinkkeleitä.
1. Perustelu että mitään ei ole luotu johtuu siitä ajatusprosessista että yksilöt ovat itse erottuneet Jumalasta.
2. Perustelu sille että yksilöt on luotu, löytyy siitä että Jumala Luojana on luonut heidät. He eivät itsenäisesti ole tahtoneet pois Luojasta vaan heidät on "heitetty" maailmaan.
On hyvin vaikea nähdä ovatko Luoja luonut vai luodut luoneet itsensä. En luota kirjoihin vaan katson itse miltä asiat näyttävät. Näyttää siltä että luodut ovat tahtoneet itse tulla luoduiksi, ja ikäänkuin heittäytyneet maailmaan tyhjästä Jumalan mielestä, eli ei-mistään. Syy luoduksi tulemiseen on kokemusten halu, intohimoinen halu kokea kaikenlaista mitä voisi olla koettavana. Päätimme vahvistaa itsetietoisuuttamme tulemalla aineellisuuden pyörteisiin. Ensiksi laskeuduimme tähtien väliseksi kaasuksi, sitten kivikuntaan, sitten kasveiksi ja lopulta kehityimme eläinvaiheen kautta ihmisiksi.
Toisella tavalla sanottuna Jumala tahtoi nähdä itsensä. Jumala näkee itsensä meissä luoduissa. Kun minä näen ihmisen tai kiven, näen Jumalan osan.
Luoduilla tarkoitan koko maailmaa: kiviä, kasveja, ja muita joilla on tietoisuus.Niin ja nämä ovat vain itsekunkin näkemyksiä joten kaikki lataamaan näkemyksensä rohkeasti esille.
Kolmas vaihtoehto, joka tiivistää pohdiskelut on se, että mitään erossaolemista Kaikesta ei ole, koska on luotu vain näennäinen verho yksiköiden väliin. Kun itseluottamus kasvaa ja vahvistumme niin verho ohenee itsestään, sulaa huomaamatta pois. Näin jäljelle jää lopulta vain Kaikki josta kukaan lopulta ei ollutkaan oikeasti erossa. On makuasia onko luotu oikeasti erossa olevia yksilöitä jotka palaavat lopulta yhteen vai eron tunnun vain näennäisesti aikaansaava "aikakapseli", kuin ruumisarkku ja sarkofagi hengen kipinän ympärille. :-) - Aritta
kokija kirjoitti:
Kun huomasin että kaikki voivat kävellä ylitseni niin silloin lakkasin kärsimästä. Kärsimyksen syy = takertuminen erityisesti maineeseen ja "omiin" mielipiteisiin. Omaa ei käytännössä ole.
Kaiken voi antaa vain muuttua ja mennä menojaan, ottaa vastaan ja hyväksyä. Hyväksyminen lopettaa vähitellen kärsimisen. Materia ei tajua hyväksymistä vaan pelkää sitä, koska sitä ei voi nujertaa ylitse kävelemällä.että voi antaa anteeksi koko ajan kaikelle ja kaikille. Se on vähän sama asia kuin että hyväksyy kaiken. Varmaan se johtaa samaan valaistumiseen.
- kokija
Aritta kirjoitti:
että voi antaa anteeksi koko ajan kaikelle ja kaikille. Se on vähän sama asia kuin että hyväksyy kaiken. Varmaan se johtaa samaan valaistumiseen.
Se johtaa vähitellen siihen että voi antaa mieleen tulevien ajatusten ja tuntemusten lipua lävitse ilman vastustelua jolloin pysytään kulloisessakin nykyhetkessä.
Minusta tuo tyhjä reikä eli olematon tai ei-oleva tai mikä-onkaan-oleva (ts. Jumala) ei ole hyvä keino selittää ihmisen olemassaolon ongelmaa. Mitä se minuun kuuluu, vaikka todellisuus olisi millainen oikeasti? Tosiasia on, että jokainen meistä on nyt täällä, ja olemassaolosta on selvittävä. Joitain inkarnaatioitani nähtyäni olen alkanut etsiä vapautumista, sillä elo maan päällä ei ole kovin hieno juttu. Toivottavasti meditaatio auttaa tässä. Mitään muuta en toivo kuin vapautumistani.
Buddha tietääkseni antoi oppilailleen joitain mantroja, koska kaikki ei ole sanoin ilmaistavissa. Niitä toistamalla tajunnanvirta puhdistautuisi ja kykisi näkemään kuten asiat oikeasti ovat.Aritta kirjoitti:
että voi antaa anteeksi koko ajan kaikelle ja kaikille. Se on vähän sama asia kuin että hyväksyy kaiken. Varmaan se johtaa samaan valaistumiseen.
Vanhat filosofit ovat sanoneet, että kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksi antamista. Minä pidän enemmän rehellisyydestä: sanon asiat kuten ne ovat, vaikka täytyisi murskata toisen uskomukset. Rehellisyys on minulle tärkeämpää kuin yhdenmukaisuus. Totuus täytyy kuitenkin löytää ensin, jotta voi olla auktoriteetti.
- kokija
Erjuth kirjoitti:
Vanhat filosofit ovat sanoneet, että kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksi antamista. Minä pidän enemmän rehellisyydestä: sanon asiat kuten ne ovat, vaikka täytyisi murskata toisen uskomukset. Rehellisyys on minulle tärkeämpää kuin yhdenmukaisuus. Totuus täytyy kuitenkin löytää ensin, jotta voi olla auktoriteetti.
Jokainen olkoon opettaja ja oppilas. Ulkopuoliset auktoriteetit suksikoot kuuseen.
kokija kirjoitti:
Kun huomasin että kaikki voivat kävellä ylitseni niin silloin lakkasin kärsimästä. Kärsimyksen syy = takertuminen erityisesti maineeseen ja "omiin" mielipiteisiin. Omaa ei käytännössä ole.
Kaiken voi antaa vain muuttua ja mennä menojaan, ottaa vastaan ja hyväksyä. Hyväksyminen lopettaa vähitellen kärsimisen. Materia ei tajua hyväksymistä vaan pelkää sitä, koska sitä ei voi nujertaa ylitse kävelemällä.[q]Kun huomasin että kaikki voivat kävellä ylitseni niin silloin lakkasin kärsimästä.[/q]
Tuollainen tilan antaminen on kypsää, mutta eikö mielestäsi totuuttasi kannata puolustaa kaikin keinoin ennemmin kuin antaa periksi jollekin vasta-argumentille, jota saattaa jälkeenpäin alkaa kannattaa joku harhapolulla kävelevä vähämielinen.
Asenteesi on sinänsä hyvä mutta sopii vain erakoille - myös mielierakoille, jotka eivät ole vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Erakko olen minäkin, ja saatan henkisellä polullani kallistua lopulta tuohon asenteeseesi.kokija kirjoitti:
Jokainen olkoon opettaja ja oppilas. Ulkopuoliset auktoriteetit suksikoot kuuseen.
Auktoriteetin aseman kiusaus on varmasti kova paikka monille. Voi kuvitella olevansa Suuri Isä, kun nousee pykälissä.
Hyvin moni nojaa auktoriteetteihin elämässään. Olkoonpa uskon elämä tai mitä tahansa muu, vaikka armeija. Näin siirrämme vastuuta teoistamme muille. "En minä vaan hän."- kokija
Aritta kirjoitti:
että voi antaa anteeksi koko ajan kaikelle ja kaikille. Se on vähän sama asia kuin että hyväksyy kaiken. Varmaan se johtaa samaan valaistumiseen.
Tuo valaistuminen -käsite on kyllä turhan mahtipontinen. Anteeksiannon/hyväksymisen kautta ei tule mitään valaistumista, sillä valaistuminen on minusta poispilattu sana. Jos valaistuminen hyväksytään niin että oppii jotain tavallista, ei mitään lopullista tai erikoista, niin se on hyväksyttävissä. Parempi on tavallinen oppiminen -käsite niin kenellekään ei tule valaistumisestettä sanasta valaistua. Jos koettaa valaistua sillä tavalla kuin se usein absoluuttisessa mielessä käsitetään niin sitä ei tule tapahtumaan. Elämä on lopulta aivan tavallista ja ihmiset tavallisia ja kaikki tapahtumat ovat luonnonlakien mukaisia, ihmeitä (erikoisuuksia) ei kannata tavoitella. Hyväksyminen/anteeksiannon tila on vanha oppi, jota mm. Jeesus N. ja Apollonius T. opettivat.
- Aritta
kokija kirjoitti:
Se johtaa vähitellen siihen että voi antaa mieleen tulevien ajatusten ja tuntemusten lipua lävitse ilman vastustelua jolloin pysytään kulloisessakin nykyhetkessä.
Nykyhetkessä pysyminen on asian ydin. :-)
- Aritta
Erjuth kirjoitti:
Vanhat filosofit ovat sanoneet, että kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksi antamista. Minä pidän enemmän rehellisyydestä: sanon asiat kuten ne ovat, vaikka täytyisi murskata toisen uskomukset. Rehellisyys on minulle tärkeämpää kuin yhdenmukaisuus. Totuus täytyy kuitenkin löytää ensin, jotta voi olla auktoriteetti.
mitä mieltä tahansa mutta mitä järkeä on olla antamatta anteeksi niille jotka tekevät väärin sinua kohtaan? Se synnyttää vain katkeruutta.
- Aritta
kokija kirjoitti:
Tuo valaistuminen -käsite on kyllä turhan mahtipontinen. Anteeksiannon/hyväksymisen kautta ei tule mitään valaistumista, sillä valaistuminen on minusta poispilattu sana. Jos valaistuminen hyväksytään niin että oppii jotain tavallista, ei mitään lopullista tai erikoista, niin se on hyväksyttävissä. Parempi on tavallinen oppiminen -käsite niin kenellekään ei tule valaistumisestettä sanasta valaistua. Jos koettaa valaistua sillä tavalla kuin se usein absoluuttisessa mielessä käsitetään niin sitä ei tule tapahtumaan. Elämä on lopulta aivan tavallista ja ihmiset tavallisia ja kaikki tapahtumat ovat luonnonlakien mukaisia, ihmeitä (erikoisuuksia) ei kannata tavoitella. Hyväksyminen/anteeksiannon tila on vanha oppi, jota mm. Jeesus N. ja Apollonius T. opettivat.
En näet löytänyt mitään muuta sanaa. :-)
Mietin kauan. - ei tullut ei
kokija kirjoitti:
Niin ja nämä ovat vain itsekunkin näkemyksiä joten kaikki lataamaan näkemyksensä rohkeasti esille.
Kolmas vaihtoehto, joka tiivistää pohdiskelut on se, että mitään erossaolemista Kaikesta ei ole, koska on luotu vain näennäinen verho yksiköiden väliin. Kun itseluottamus kasvaa ja vahvistumme niin verho ohenee itsestään, sulaa huomaamatta pois. Näin jäljelle jää lopulta vain Kaikki josta kukaan lopulta ei ollutkaan oikeasti erossa. On makuasia onko luotu oikeasti erossa olevia yksilöitä jotka palaavat lopulta yhteen vai eron tunnun vain näennäisesti aikaansaava "aikakapseli", kuin ruumisarkku ja sarkofagi hengen kipinän ympärille. :-)Mitään et ole pystynyt luomaan, et edes sitä pikkiriikkistä uutta kuuta. Et vastannut noinkaan vähäpätöiseen haasteeseen.
Voimme siis olettaa että vain Luoja voi luoda ja Luojalla en tarkoita meitä ihmisiä. Erjuth kirjoitti:
Minusta tuo tyhjä reikä eli olematon tai ei-oleva tai mikä-onkaan-oleva (ts. Jumala) ei ole hyvä keino selittää ihmisen olemassaolon ongelmaa. Mitä se minuun kuuluu, vaikka todellisuus olisi millainen oikeasti? Tosiasia on, että jokainen meistä on nyt täällä, ja olemassaolosta on selvittävä. Joitain inkarnaatioitani nähtyäni olen alkanut etsiä vapautumista, sillä elo maan päällä ei ole kovin hieno juttu. Toivottavasti meditaatio auttaa tässä. Mitään muuta en toivo kuin vapautumistani.
Buddha tietääkseni antoi oppilailleen joitain mantroja, koska kaikki ei ole sanoin ilmaistavissa. Niitä toistamalla tajunnanvirta puhdistautuisi ja kykisi näkemään kuten asiat oikeasti ovat.Se mitä me ihmiset tunnemme tyhjyytenä,on kaikki, koko maailman kaikkeuden energian summa,ja siitä on maailmankaikkeus ilmennyt, ja siihen palaa, ilmentyäkseen, yhä uudelleen ja uudelleen .
Tyhjyys ei ole kuollut, se elävä aina liikkeessä oleva todellisuus,ja on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sillä ei ole syytä eikä aiheuttajaa.
Vain aika ja materia ovat syitten ja seurausten lain alaisia.
Kaikki elämä myös ihmisen elämä on ollut olemassa jo ennen alkuräjähdystä
Se ei ole minkään jumalan luoma.
Ihminenon myös henkisesti syyn ja seurauksen lain alainen,synntämänsä ajattelijan, egon,sielun katta,joten, näinollen sillä ei ole kosketusta kaiken perutaan, vaan tuntee sen tyhjänä,ja yksinäisyytenä,sekä pelkona.
Vain sellainen joka on kosketuksissa kaiken perutaan, voi tämän ymmärtää,
muuten se käy yli ymmärryksenAritta kirjoitti:
mitä mieltä tahansa mutta mitä järkeä on olla antamatta anteeksi niille jotka tekevät väärin sinua kohtaan? Se synnyttää vain katkeruutta.
Rikollisen täytyy tietää olevansa rikollinen. Jos rikollinen ei tahdo muuttua ja pyytää anteeksi, mitä uhrin auttaa antaa anteeksi? Anteeksi antaminen on vuorovaikutteista ja siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Pitäisi sinun ymmärtää tämä, kun olet jo yli 50-vuotias. Sehän juuri synnyttää katkeruutta, kun rikollinen ei tajua olevansa rikollinen, vaan uhrista jopa saatetaan tehdä rikollinen oikean rikollisen toimesta passiivisesti tai aktiivisesti.
Se siitä väärintekemisestä. Argumentointi on taas asia erikseen. Noin vuosi sitten heräsin yöllä varmana siitä, että toimisin väärin, jos jatkaisin yhden kristityn kanssa väittelyä tarkoituksenani purkaa hänen uskomuksensa. Nykyisin pidän enemmän rehellisestä asennoitumisesta, vaikka se tietääkin riitoja. Totuus ennen kaikkea. Mutta koska en erityisesti välitä väittelystä, niin uskomusten ja argumenttien purkamista ei ole juurikaan tullut tehtyä. Elän mieluummin erakkoelämää: vältän siten joutumasta ikäviin tilanteisiin, joissa täytyy taipua tai olla rehellinen - ja siten käyttää lekaa, koska en ole taipuva. Tässä mielessä en ole kovin jäävi kirjoittamaan suvaitsevaisuudesta, jota kuitenkin arvostan paljon. Totuus on kuitenkin aina tärkein. Mutta mikä on totuus?
Retorinen kysymys.niko-tiina kirjoitti:
Se mitä me ihmiset tunnemme tyhjyytenä,on kaikki, koko maailman kaikkeuden energian summa,ja siitä on maailmankaikkeus ilmennyt, ja siihen palaa, ilmentyäkseen, yhä uudelleen ja uudelleen .
Tyhjyys ei ole kuollut, se elävä aina liikkeessä oleva todellisuus,ja on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sillä ei ole syytä eikä aiheuttajaa.
Vain aika ja materia ovat syitten ja seurausten lain alaisia.
Kaikki elämä myös ihmisen elämä on ollut olemassa jo ennen alkuräjähdystä
Se ei ole minkään jumalan luoma.
Ihminenon myös henkisesti syyn ja seurauksen lain alainen,synntämänsä ajattelijan, egon,sielun katta,joten, näinollen sillä ei ole kosketusta kaiken perutaan, vaan tuntee sen tyhjänä,ja yksinäisyytenä,sekä pelkona.
Vain sellainen joka on kosketuksissa kaiken perutaan, voi tämän ymmärtää,
muuten se käy yli ymmärryksenMiksi kaikki tämä tapahtuisi?
- Aritta
Erjuth kirjoitti:
Rikollisen täytyy tietää olevansa rikollinen. Jos rikollinen ei tahdo muuttua ja pyytää anteeksi, mitä uhrin auttaa antaa anteeksi? Anteeksi antaminen on vuorovaikutteista ja siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Pitäisi sinun ymmärtää tämä, kun olet jo yli 50-vuotias. Sehän juuri synnyttää katkeruutta, kun rikollinen ei tajua olevansa rikollinen, vaan uhrista jopa saatetaan tehdä rikollinen oikean rikollisen toimesta passiivisesti tai aktiivisesti.
Se siitä väärintekemisestä. Argumentointi on taas asia erikseen. Noin vuosi sitten heräsin yöllä varmana siitä, että toimisin väärin, jos jatkaisin yhden kristityn kanssa väittelyä tarkoituksenani purkaa hänen uskomuksensa. Nykyisin pidän enemmän rehellisestä asennoitumisesta, vaikka se tietääkin riitoja. Totuus ennen kaikkea. Mutta koska en erityisesti välitä väittelystä, niin uskomusten ja argumenttien purkamista ei ole juurikaan tullut tehtyä. Elän mieluummin erakkoelämää: vältän siten joutumasta ikäviin tilanteisiin, joissa täytyy taipua tai olla rehellinen - ja siten käyttää lekaa, koska en ole taipuva. Tässä mielessä en ole kovin jäävi kirjoittamaan suvaitsevaisuudesta, jota kuitenkin arvostan paljon. Totuus on kuitenkin aina tärkein. Mutta mikä on totuus?
Retorinen kysymys.Vain yksi riittää.
Ja totuudesta viis. Pääasia on kun itse voi antaa anteeksi itselleen toisten teot ja omat reagoimiset niihin tekoihin plus tietenkin omat teot. Se on sellainen treenausjuttu. Ensin ei onnistu millään, mutta harjoittelun jälkeen kylläkin. - älä rassaa aivojasi
niko-tiina kirjoitti:
Se mitä me ihmiset tunnemme tyhjyytenä,on kaikki, koko maailman kaikkeuden energian summa,ja siitä on maailmankaikkeus ilmennyt, ja siihen palaa, ilmentyäkseen, yhä uudelleen ja uudelleen .
Tyhjyys ei ole kuollut, se elävä aina liikkeessä oleva todellisuus,ja on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sillä ei ole syytä eikä aiheuttajaa.
Vain aika ja materia ovat syitten ja seurausten lain alaisia.
Kaikki elämä myös ihmisen elämä on ollut olemassa jo ennen alkuräjähdystä
Se ei ole minkään jumalan luoma.
Ihminenon myös henkisesti syyn ja seurauksen lain alainen,synntämänsä ajattelijan, egon,sielun katta,joten, näinollen sillä ei ole kosketusta kaiken perutaan, vaan tuntee sen tyhjänä,ja yksinäisyytenä,sekä pelkona.
Vain sellainen joka on kosketuksissa kaiken perutaan, voi tämän ymmärtää,
muuten se käy yli ymmärryksenMikäs se sellainen tyhjyys on joka onkin ihan kaikkea. Taidat olla näitä höpölöpö ajattelijoita jotka päätyvät aina vääriin lopputuloksiin.
- kokija
Aritta kirjoitti:
Vain yksi riittää.
Ja totuudesta viis. Pääasia on kun itse voi antaa anteeksi itselleen toisten teot ja omat reagoimiset niihin tekoihin plus tietenkin omat teot. Se on sellainen treenausjuttu. Ensin ei onnistu millään, mutta harjoittelun jälkeen kylläkin.Ehdoton ja yksipuolinen anteeksianto kuuluu alkeisvaatimuksiin todellisella henkisellä polulla. Tästä ei ole olemassa kompromisseja.
- anteeksi 77 kertaa
kokija kirjoitti:
Ehdoton ja yksipuolinen anteeksianto kuuluu alkeisvaatimuksiin todellisella henkisellä polulla. Tästä ei ole olemassa kompromisseja.
mutta sitten tuleekin joku toinen joka kostaa puolestani!!!
Hähää!
Karman laki! - Aritta
anteeksi 77 kertaa kirjoitti:
mutta sitten tuleekin joku toinen joka kostaa puolestani!!!
Hähää!
Karman laki!ei kuulu karmaan.
- outoa juu
Aritta kirjoitti:
ei kuulu karmaan.
Olen käsittänyt jutuistanne että karma ja kosto ovat ihan sama asia. Eikö se nyt olekaan? Minkäs takia sitten se koulutyttö tuli raiskatuksi ja tapetuksi jos se ei ollutkaan tehnyt mitään pahaa aikaisemmissa elämissä? Joku hulluhan täällöä väitti että se olisi ollut edellisessä elämässä natsi.
- pullosta tullu
outoa juu kirjoitti:
Olen käsittänyt jutuistanne että karma ja kosto ovat ihan sama asia. Eikö se nyt olekaan? Minkäs takia sitten se koulutyttö tuli raiskatuksi ja tapetuksi jos se ei ollutkaan tehnyt mitään pahaa aikaisemmissa elämissä? Joku hulluhan täällöä väitti että se olisi ollut edellisessä elämässä natsi.
On se hyvä, että täällä on kaltaisiasi terveitä ihmisiä. (Tääl on ihan kauheita hulluja, pitää varoa ettei tuu kadulla vastaan...)
Mitens muuten itse uskot miksi täällä käy joillekin huonosti?
A) Kaikki on Jumalan tahtoa. Jeesuskin ristiinnaulittiin, koska se oli Jumalan tahto. Raamatussahan Jeesus pyytää muutaman kerran Jumlalaa ottamaan "katkeran maljansa" pois, mutta alistuu lopulta Jumalan tahtoon.
B) Kaikki on vain sattumaa. Ei ole mitään kuoleman jälkeen. Olemme vain kiviä muurissa. Shit happens ja silleen. Paska tuuri, ei voittoa. Katoamme kuin pieru Saharaan. Game over!
C) Karma ja jälleensyntyminen. Ne kuitenkin antavat jonkinlaisen järjellisen selityksen tälle kaikelle. Kuka tahansa meistä saattoi olla edellisessä elämässään se natsi tai ihan kuka tahansa muukin. Olemme täällä vaan oppimassa ja kokemassa asioita. No, tää kohta on tietenkin turha, koska et siihen usko.
D) Joku muu
Annas tulla ny! - Aritta
outoa juu kirjoitti:
Olen käsittänyt jutuistanne että karma ja kosto ovat ihan sama asia. Eikö se nyt olekaan? Minkäs takia sitten se koulutyttö tuli raiskatuksi ja tapetuksi jos se ei ollutkaan tehnyt mitään pahaa aikaisemmissa elämissä? Joku hulluhan täällöä väitti että se olisi ollut edellisessä elämässä natsi.
Vain uskonnoissa on kostoajatus. Jumala kostaa - olikos se seitsemänteen sukupolveen asti.
Karma on: Mitä kylvät sitä niität. Ei ehkä ole mennyt perille jankuttamisesta huolimatta. - Hyssälä
Aritta kirjoitti:
Vain uskonnoissa on kostoajatus. Jumala kostaa - olikos se seitsemänteen sukupolveen asti.
Karma on: Mitä kylvät sitä niität. Ei ehkä ole mennyt perille jankuttamisesta huolimatta.Älä kerro kaikkea. Ei ne kuitenkaan tämän elämänsä aikana usko!
- Aritta
Hyssälä kirjoitti:
Älä kerro kaikkea. Ei ne kuitenkaan tämän elämänsä aikana usko!
Mutta täytyy vastata. :-)
- katosin jonnekin...
Aritta kirjoitti:
Mutta täytyy vastata. :-)
ei se kannata...
;)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614418KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1523261Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492544Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?532524- 1102235
- 241893
- 231662
- 301626
- 1691530
- 361265